Mitä järkeä on uskoa?

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  20-Jan-2019 03:50 PM

Oletetaan, että on olemassa Jumala tai jumalia ja luoja tai monia luojia. Miksi näihin pitäisi uskoa? Eikö riitä se, että pitää todennäköisenä tai mahdollisena näiden olemassa olon? Mitä hyötyä uskosta on? Mitä järkeä on uskoa asioihin, joita ei voida todistaa aukottomasti ja joita ei voida tietää?

Jos Jumala ilmestyisi ja puhuisi minulle, niin minun ei tarvitsisi uskoa hänen olemassa oloonsa: minä tietäisin kokemuksesta ja havainnoista sen, että hän on olemassa. Profeetat, Jeesus ja apostolit eivät uskoneet Jumalan olemassa oloon: he tiesivät, että hän on olemassa, koska näkivät hänet tai hänen lähettämänsä enkelin tai kuulivat hänen äänensä. He eivät siis uskoneet vaan pitivät totena omia havaintojaan ja kokemuksiaan. Uskoa he eivät tarvinneet totena pitämisen muodossa.

Apostolit eivät uskoneet, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. He pitivät sen väitteen totena vasta sitten, kun olivat omin silmin nähneet ylösnousseen Herran ja kosketelleet häntä käsillään. He eivät siis uskoneet siihen, mutta muilta he vaativat uskoa: sen totena pitämistä, minkä silminnäkijöitä ja todistajia he olivat. Myös profeetat vaativat väitteidensä ja todistuksensa totena pitämistä muilta: että he kuulivat Jumalan äänen ja ymmärsivät oikein hänen puheensa. Muut eivät sitä kuulleet, mutta heidän piti uskoa profeettojen väitteitä, jos mielivät olla otollisia Jumalalle.

Mitä järkeä on uskossa? Jos näen Jumalan tai kuulen hänen äänensä, niin minun ei tarvitse uskoa hänen olemassa oloonsa. Pidän silloin totena aistihavainnot ja omat kokemukseni, mutta minun ei tarvitse uskoa sellaista, mitä en itse tiedä omasta kokemuksesta ja havaintojen kautta. Usko olisi siinä tapauksessa täysin turhaa, ellei uskolla tarkoiteta jotakin muuta kuin pelkkää totena pitämistä.

Niin – Raamatun kirjoitusten mukaan usko on paljon muutakin kuin totena pitämistä. Se on tottelemista (kuuliaisuutta), luottamista, turvaamista, kiinni riippumista ja sen tulevaisuuteen viittaava muoto on toivo. Nämä uskon muodot ovat paljon tärkeämpiä kuin totena pitäminen, joten miksi totena pitäminen on pantu syntien anteeksisaamisen ehdoksi uudessa liitossa? Evankeliumin kuulija ei saanut syntejään anteeksi, ellei pitänyt totena kertomuksia Jeesuksesta ja kuolleista heräämisestä sekä taivaaseen noususta.

Onko oikein vaatia ihmistä pitämään totena kertomuksia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia (evankeliumit) ja sisältävät asiavirheitä (Kyrenius ei ollut Syyrian maaherra Jeesuksen syntymän aikaan) tai ovat legendoja ja epätosia kertomuksia (Matteuksen toisen luvun kertomukset idän tietäjistä ja Herodeksen toimeenpanemasta lastensurmasta ovat mahdollisesti epätosia legendoja, samoin jouluevankeliumi jne.).

Jos Jumala pelastaa ihmisen vain siinä tapauksessa, että tämä pitää totena asiavirheitä ja epätosia kertomuksia, niin onko Jumala oikeamielinen ja oikeudenmukainen tuomari? Kuinka moni vanhan liiton järjestyksen mukaan elänyt hurskas juutalainen kieltäytyi uskomasta väitteitä Jeesuksen teoista ja kuolleista heräämisestä, koska niitä ei voitu todistaa jälkikäteen millään tavalla ja ne vaikuttivat epäuskottavilta ristiriitoineen ja virheineen?

Jos Raamatun Jumala olisi todellinen elävä Jumala ja kaikkien tuomari, niin hän olisi tuominnut kadotukseen sellaiset ihmiset, jotka olisivat pelastuneet, elleivät olisi kuulleet evankeliumia. Näin voidaan Paavalin sanoja ja Raamattua tulkita, sillä kaikki eivät ole kuulleet evankeliumia ja ovat voineet pelastua siitä huolimatta, mutta jos olivat matkalla ikuista elämää kohti ja eivät pitäneet totena evankeliumia sen kuultuaan, niin he menettivät pelastuksen sen vuoksi.

Totena pitäminen on siten nostettu tärkeimmäksi asiaksi pelastuksen (syntien anteeksisaamisen) suhteen Paavalin teologiassa: onko se totista evankeliumia vai väärennös, kirouksen alaista valehtelua?

Uskossa on Jeesuksenkin sanojen mukaan tärkeintä Jumalan totteleminen ja uskollisuus. Näemme Vanhasta testamentista sen, että Israelin kansaa ei auttanut pelastukseen se, että nämä näkivät Mooseksen tekemät ihmeet ja ne enkelit, jotka kulkivat kansan edellä tai sen jäljessä (sijainti vaihtuu kertomuksen edetessä, 2Moos 14:19). Israelin vanhimpia ei auttanut se, että he näkivät Jumalan ja katselivat häntä vuorella (yhteensä 74 henkeä katseli Jumalaa, 2Moos 24:9-11).

Ainoa pelastukseen vaikuttava asia oli Jumalan totteleminen ja uskollisuus häntä kohtaan: hänessä kiinni riippuminen ja turvaaminen häneen. Jos tämä puuttui, niin sielu ei pelastunut. Pelkkä totena pitäminen ei ketään Raamatun mukaan pelasta, mutta Uuden testamentin kirjoitusten vaatimus pitää totena kertomukset Jeesuksesta sotivat tätä Vanhan testamentin ja koko Raamatun yleisperiaatetta vastaan. Totena pitäminen on nostettu korkeampaan arvoon syntien anteeksisaamisen ja pelastumisen ehtona kuin uskollisuus ja Jumalan totteleminen, vaikka myös näitä painotetaan uuden liiton kirjoituksissa (kehotukset pyhitykseen).

Jos evankeliumin totena pitäminen olisi ehto syntien anteeksisaamiselle ja sielujen pelastumiselle, niin Jumala olisi eittämättä väärämielinen tuomari ja kohtelisi ihmisiä eriarvoisesti. Raamatun Jumala kohtelee ihmisiä eriarvoisesti jo Vanhan testamentin puolella ja pelastaa mielivaltaisesti toiset ilmestyen ja puhuen heille, mutta jättää muut pelastamatta eikä puhu heille yhtä selvästi kuin esimerkiksi profeetoille. Yhdenvertainen ja tasapuolinen kohtelu eivät ole Raamatun Jumalan tapa toimia: pelastaa tai kadottaa ihminen.

Mielivalta ja ihmisistä riippumaton Jumalan valinta on Jumalan tapa toimia, mutta toki tämän kanssa on myös ristiriitaisia kohtia Raamatussa, niin että kutsutut ihmiset saavat itse päättää siitä, uskovatko vai eivät ja pelastuvatko vai eivät. Raamattu on tunnetusti ristiriitainen kirja, koska siellä on monien eri tavalla uskovien ihmisten ja kirjoittajien mielipiteitä, jotka eivät ole Jumalan sanan ilmoitusta eivätkä ehdoton totuus ja auktoriteetti järkevän ihmisen elämässä, jollaisia Raamatun tutkijat ovat, elleivät ole uskon sokaisemia ja eksyneitä sieluparkoja.

Lue tästä linkistä ystäväni Michaelin todistus hänen ryhdyttyään epäilemään joitakin Raamatun kirjoitusten ja kristinuskon väitteiden totuudellisuutta.

Sivun alkuun