Miksi Jumalan pitäisi pelastaa meidät?

Kirjoittanut Petteri Haipola  • 11.08.2006 • Muokattu 09.05.2011

Sisällys

1 Esteitä Jumalan tahdon tuntemiselle

1.1 Iankaikkinen rangaistus

Yksi suurimpia esteitä Jumalan tahdon tuntemiselle on viimeinen tuomio ja sitä seuraava iankaikkinen rangaistus Gehennan tulessa. (Matt 25:46; Ilm 14:9-11; 20:9-15) Ihmisen järkeen ei tunnu mitenkään mahtuvan se, että Jumala rankaisee jumalattomia iankaikkisella piinalla, kun tämä maanpäällinen elämä on niin lyhyt. Tehtyjä syntejä ei pidetä niin vakavina, että niistä olisi oikeudenmukaista rangaista ikuisella kärsimyksellä. Ihmiset ovat tässä asiassa oikeassa, mutta itseään kristittyinä pitävien valtaenemmistö väärässä.

Jumalan säätämä rangaistus synnistä on peruuttamaton kuolema ja olemisen lakkaaminen, ei päättymätön kärsimys helvetin tulessa. Oppi helvetistä on alkujaan pakanallinen; se ei ole Jumalasta. Katolinen kirkko on valitettavasti omaksunut klassisen helvettiopin, joka on levinnyt kaikkialle nimeltään kristittyyn maailmaan, ja se on osaltaan estänyt ihmisiä uskomasta evankeliumia. Nyt kun oppi helvetistä on paljastumassa suurelle yleisölle harhaopiksi, on odotettavissa vilpittömien ja totuutta rakastavien ihmisten joukkoherätys, josta vääryyttä ja valhetta ja rakastavat jäävät osattomaksi.

Lue lisää iankaikkisesta rangaistuksesta kotisivuiltani.

Sivun alkuun

1.2 Kaikki eivät ole kuulleet Raamatun kirjoituksista tai Jeesuksesta

Tämä on erittäin suosittu vastaväite kristinuskoa ja Raamatun Jumalaa vastaan. On faktaa, etteivät kaikki ihmiset ole voineet kuulla Raamatun kirjoituksista, koska ovat eläneet niin kaukana juutalaisista ja kristityistä eikä kukaan ole julistanut heille hyvää sanomaa. Jotkut väittävät, että Jumala tuomitsee näitä pakanoita kadotukseen sen vuoksi, etteivät he usko Raamatun ilmoitukseen ja Herraan Jeesukseen. Tämä on kuitenkin väärä syytös Jumalaa vastaan. Jumala ei ole väärämielinen tuomari niin, että syyttäisi ihmisiä sellaisesta, mihin nämä eivät ole kykeneviä. Jos kukaan ei ole kertonut ihmisille Raamatusta tai Jeesuksesta, niin Jumala ei tuomitse sen vuoksi näitä ihmisiä kadotukseen, etteivät nämä usko Raamatun ilmoitukseen. Tuomion perusteet ovat silloin toiset. Jumala ei vaadi keneltäkään enempää kuin mitä on ensin heille antanut. Jumala on tehnyt ihmisen kyvylliseksi noudattamaan Jumalan tahtoa, vaikka tämä ei kuulisi mitään Vanhan Testamentin Jahvesta tai Uuden Testamentin Jeesuksesta. On syytä muistaa myös se, ettei kirjoituksia ole ollut aina olemassa, mutta siitä huolimatta Herran nimeä on huudettu avuksi ihmisten hädän keskellä. (1Moos 4:26) Usko Jumalaan ei perustu ihmisten mielikuvitukseen tai todistukseen vaan Jumalan ilmoitukseen omasta itsestään ja todistukseen Pojasta. (1Joh 5:1-13; Room 3:1; Hebr 1:1-3)

Jumala on pannut ihmiseen sisäisen oikeudentajun, omantunnon, ja antanut ihmiselle syntymälahjana kyvyn tuntea häpeää ja pelkoa synnin teon vuoksi. Jokainen muistaa halutessaan sen, kun poltti luvatta ensimmäisen savukkeen, maistoi alkoholia tai joi itsensä humalaan, harjoitti haureutta tai antautui sukupuoliseen kanssakäymiseen vastoin lupaa, varasti jotakin, valehteli asioita oman nahkansa pelastamiseksi, jne. Sydän jyskytti ja takoi moukarin tavoin, hengitys kiihtyi ja päässä humisi. Jokainen on tuntenut pelkoa varastaessaan jotakin, valehdellessaan tai haureutta eli pornoa harjoittaessaan. Ensimmäisten rikkomusten jälkeen sydän on syyttänyt voimakkaasti syntiin langennutta ihmistä ja hänelle on tullut sellainen halu mieleen, että synti pitää tunnustaa eikä sitä saa tehdä enää uudestaan. Jos lapsi tai nuori hylkää nämä varoituksen äänet elämässään ja kieltäytyy tuntemasta häpeää jatkaen pahan tekemistä, niin hän paatuu vähän kerrassaan ja joutuu eroon Jumalan hänelle antamasta elämästä. Hänen mielensä turhautuu ja seurauksena ovat monenlaiset psyykkiset sekä muut ongelmat, sillä synti aiheuttaa vahinkoa muille luoduille ja synnintekijälle itselleen.

Jumala voi vaatia ihmisiltä uskoa yleisen ilmoituksen perusteella. Hänen "näkymätön olemuksensa, iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat maailman luomisesta asti nähtävinä hänen teoissaan". (Room 1:20) Monimutkainen ja suunnitellulta näyttävä luomakunta ei ole sattuman tulosta vaan Jumalan tekoa. Ihminen voi ymmärtää halutessaan, että kaikki on luomisen tulosta ja etteivät elottomat luontokappaleet kuten aurinko, kuu ja tähdet voi olla luomistyön takana. Yhtä vähän on järkeä luotujen palvomisessa Jumalana, mihin monet pakanat ovat syyllistyneet. Ei vaadita suurta älykkyyttä, että tajutaan eläinten, kivien ja puiden tai ihmisen taiteen luomien epäjumalankuvatuksien olevan voimattomia tuomaan pelastusta tai apua ihmisen ongelmiin. Sen sijaan on syytä uskoa kaiken olevaisen Luojaan ja maailman syntyyn tämän tahdosta. Lisäksi on mahdollista erottaa hyvä ja paha sekä toimia tämän valon mukaan joko hyvää tai pahaa tehden. Näin Jumala voi tuomita myös pakanoita oikeudenmukaisesti niin kuin hän tekeekin. (Room 1:17-2:16)

Jumala tuomitsee ihmisiä ns. "kolmen V:n periaatteen" mukaan, jotka ovat valo, vapaus ja vastuu. Valo tarkoittaa sitä tietoa Jumalasta, mikä ihmisellä voi Jumalasta olla. Jos ihminen on kuullut kirjoitetusta Jumalan sanasta ja Jeesuksesta, niin Jumala voi tuomita hänet sen perusteella, miten tähän sanomaan suhtaudutaan. Jos joku ottaa sanan vastaan, niin hän pelastuu, jos joku torjuu sanan pois luotaan, joutuu hän kadotukseen. Epäuskon vuoksi tuomitseminen on tässä tapauksessa oikeudenmukaista, koska Jumala on ensin julistuttanut sanaansa ja edellyttää uskoa sekä sanan vastaanottamista vasta sen jälkeen.

Jumalan sanassa on voima, mikä voi synnyttää kenet tahansa uudesti ylhäältä ja pelastaa hänet. Usko on Jeesuksen sanojen ja teologien mukaan Jumalan teko, mutta Jumala ei tee tätä tekoa ihmiselle, ellei tämä suostu ottamaan vastaan Herraa Jeesusta ja sanomaa sielujen pelastuksesta ynnä syntien sovituksesta. Jumala tahtoo antaa ihmisille myös voiman vastustaa syntiä ja vaikuttaa mielenmuutosta pois syntielämästä. Jos tämä ei kelpaa, niin Jumala on syytön ihmisen vääriin valintoihin. Jumala antoi, mutta ihminen ei ottanut vastaan. Vastuu on yksin ihmisen, ei lainkaan Jumalan. Jumala tahtoo muuttaa ihmistä oman kuvansa eli Kristuksen kaltaiseksi, mutta kenenkään ei tarvitse muuttua. Vastaanhangoittelu on yksin ihmisen vastuulla ja samoin myös päätös ottaa armo vastaan. Jumala on syytön ihmisen vääriin valintoihin ja päätöksiin. Jumala ei ole myöskään yksin päättänyt pelastaa vain valituita niin kuin kalvinistinen ja vapaan tahdon kieltävä uskonsuunta väärin opettaa. Jumala kysyy ihmisen tahtoa ja pelastaa vain ne, jotka tahtovat pelastua Jumalan tahdon mukaan ja luopua oman tahdon mukaan vaeltamisesta. Uskovaisen kohdalla Jumalan tiet ovat sen ihmisen teitä ja hän on luopunut itsekkyydestä sekä ylpeydestä, lihan himojen mukaisesta vaelluksesta pahuudessa. (Psa 25:12; Snl 23:26; Jer 2:17; Tit 3:5, 1Piet 4:1-11)

Jumalan ainoa keino ilmoittaa itsensä ihmiselle ei ole kirjoitetun Jumalan sanan levittäminen. Muita keinoja ovat edellämainitut yleinen ilmoitus luonnossa eli Jumalan teot luoduissa olennoissa ja maailmassa, sisäinen oikeudentaju ja puolustusjärjestelmä syntiä vastaan, sekä uutena asiana unet, näyt ja ilmestykset. (Job 33:14-33) Jumala kurittaa ihmistä tämän tottelemattomuuden nähden öisissä unissa ja näyissä sekä kehottaa ihmistä luopumaan synnin teistä. Jotkut ihmiset saavat nähdä yliluonnollisia ihmeitä tai enkeli-ilmestyksiä. Toisille näytetään taivas ja helvetti, mutta toisille riittää vähäisemmätkin todistukset, jotta mahdollisuus uskoa olisi itse kullekin oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Toinen uskoo vähällä, mutta toinen ei usko, vaikka joku kuolleistakin tulisi julistamaan hyvää sanomaa ja varoittamaan tulevista helvetin kauhuista. (Luuk 16:19-31) Ihminen on tässä suhteessa hyvin arvoituksellinen olento ja Jumala on ainut, joka voi tuomita oikein jokaisen sen mukaan, mikä tieto ihmisellä Jumalasta ja hyvän sekä pahan välisestä erosta on olemassa.

Jos Jumalan korkein moraalilaki eli kymmenen käskyä hylätään kaiken hyvän perustuksena, niin silloin jokainen voi määritellä omat lakinsa ja toimia niiden mukaan. Tämä johtaisi hirmuvaltaan, harvainvaltaan tai täyteen anarkiaan. Jotta yhteiskunta voi toimia ja järjestys säilyä, tarvitsee se oikeudenmukaiset ja tasapuoliset lait. Kymmenen käskyn laki on sellainen, että jos kaikki noudattaisivat sitä, niin kukaan ei tekisi syntiä. Maapallo olisi silloin kuin paratiisi. Nyt koko maailma on pahan vallassa, koska ihmiset ovat ylpeitä ja itsekkäitä oman itsensä herroja sekä Jumalan kieltäjiä. He eivät tahdo alistua Jumalan tahtoon ja Jumala sallii heidän vaeltaa oman pahan sydämensä mukaan paatumuksessa. Pakko niin ei ole tehdä, mutta Jumala ei estä synnin tekemistä niin kuin ei estä hyvänkään tekemistä. Sen sijaan Jumala auttaa jokaista, joka tahtoo tehdä hyvää ja karttaa pahaa. Sellainen toiminta on Jumalalle mieleen ja hän valitsee jokaisesta kansasta ne, jotka tekevät vanhurskautta. (Apt 10:34-35) Tämä ei tee tyhjäksi Jumalan armoa, sillä jokainen vanhurskautta harjoittava katuu syntejään ja elää jatkuvassa mielenmuutoksessa muuttuen pyhyyttä kohden armon vaikutuksesta. Jumala ei ole riippuvainen ihmisten välittämästä sanomasta, jotta voisi auttaa jotakuta pakanaa toimimaan hänen tahtonsa mukaisella tavalla.

Miksi sitten evankeliumia julistetaan, jos Jumala tuomitsee ihmiset kuitenkin heidän tekojensa ja omantunnon todistuksen mukaan? (Room 2:11-16; Ilm 22:12) Syy tähän on Jumalan käskyn totteleminen: Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille kansoille todistukseksi heille ja sen jälkeen tulee loppu, kun kaikki kansat ovat saaneet kuulla todistuksen Jeesuksesta. (Matt 24:14; 28:18-20; Mar 16:15-16) Ihmisille on parempi se, että he kuulevat evankeliumin sanan ja Jumalan tahdon kirjoitetusta sanasta kuin se, että he eivät sitä kuule. Kuulemattomuus tässä asiassa ei estä kuitenkaan Jumalaa tuomitsemasta pakanoita oikein.

Pakanat voivat tietää Jumalasta sen, mitä Jumala heille ilmoittaa. Jumala voi vaatia heiltä sen verran uskoa kuin mihin he ovat kykeneviä Jumalan tehdessä aloitteen ottamalla yhteyttä ihmiseen ja kutsuessa häntä mielenmuutokseen. (Room 2:4-5) Tätä Jumalan vierailua ihmisen elämässä kutsutaan Raamatussa etsikonajaksi. Etsikkoaika on Mikael Agricolan keksimä termi, joka on yleistynyt laajalti arkikieleen. Urheiluselostajat ja toimittajat puhuvat paljon jonkin joukkueen etsikonajasta. Termiä käytetään luonnollisesti paljon myös herätyskokouksissa. Etsikonajalla tarkoitetaan siis sitä aikaa, jolloin Jumala aivan erityisellä tavalla kutsuu ihmisiä mielenmuutokseen. Hän ei tee tätä jatkuvasti tai jos tekee, niin sitä ei huomata. Ihmisellä on Raamatun mukaan kaksi tai kolme etsikonaikaa. (Job 33:29-30 vuoden 1933 käännöksen ja alkutekstin mukaan; vrt. Matt 22:1-13; Luuk 19:41-45) Jumala ei jätä siis ihmistä yksin syntiensä valtaan vaan kutsuu häntä sisälle pelastukseen, muuttamaan mielensä suhteessa syntiin. Jos ihminen jatkaa elämäänsä suruttomuudessa eikä kadu syntejään, kun Jumala häntä niistä nuhtelee ja vuodattaa Henkeään ihmiseen sanansa kautta, niin silloin Jumala on tietysti syytön ihmisen tekemiin vääriin valintoihin ja päätöksiin. (Snl 1:20-33) Huomaa tässä se, ettei Jumalan puhe ole kirjoituksista tietämättömille pakanoille ihmisten kautta julistettua Jumalan sanaa vaan muuta ilmoitusta. Daavid kertoo tästä Jumalan puheesta Psalmissa 19.

19:1 Veisuunjohtajalle, Daavidin virsi.
19:2 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa ja taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. (so. ovat ilmoitusta hänen kättensä teoista)
19:3 Päivä päivältä ne tuovat esiin puhetta ja yö yöltä julistaa tietoa.
19:4 Ei ole puhetta tai kieltä, missä niiden sanoja ei olisi kuultu. (suom. huom. Kirkkoraamattu vuodelta 1933 on kääntänyt tässä kohden hieman epämääräisesti, jolloin sanoma ei välity selkeästi lukijoille. Psalmi kertoo, että tämä Jumalan puhe on kaikunut todistukseksi kaikille kielille ja kansoille!)
19:5 Niiden mittanauha ulottuu kaiken maan ylitse ja heidän sanansa maailman loppuun asti. Niissä Hän on pystyttänyt sijan auringolle,
19:6 joka tulee esiin kuin Ylkä (sulhanen) kammiostaan. Se riemuitsee kuin sankari juostessaan kilpaa. (Tämä on kuvausta auringon liikkeistä, noususta ja laskusta)
19:7 Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin eikä mikään voi lymytä sen helteeltä. (Psa 19:1-7)

Pakanat voivat erottaa hyvän ja pahan sekä vaeltaa joko synnin teitä tai vanhurskauden kaitaa polkua. Kyky erottaa hyvä ja paha sekä kyky valita jomman kumman vaihtoehdon mukainen elämä antavat Jumalalle oikeudenmukaisen perusteen tuomita pakanoita, vaikka nämä eivät ole kuulleet evankeliumin sanomaa. Tässä kohden toteutuu kolmen V:n periaatteen toinen ja kolmas kohta. Toinen kohta oli vapaus valita sen mukaan, mitä tietoa ihmisellä on Jumalasta ja hyvän sekä pahan välisestä erosta. Valinnasta seuraa sitten vastuu, mikä ei voi olla koskaan suurempi tai pienempi kuin valo. Näin Jumala tuomitsee oikein kaikki ihmiset ja tukkii mielettömien ihmisten suut vastaväitteiltä Jumalan antaman viisauden kautta. Minä en ole keksinyt itse tätä periaatetta vaan Jumala on ilmoittanut sen ensin muille palvelijoilleen, joiden teksteistä olen sen sitten löytänyt ja tässä myös ilmoittanut Jumalan tuntemisen aikaansaamiseksi. Jumala ei ole väärämielinen tuomari niin kuin hänestä väärin perustein väitetään ja aiheettomasti häntä syytetään.

Syy siihen, että ihminen syyttää Jumalaa vääristä tuomioista on se, että ihminen itse pakenee Jumalaa. Paha ihminen ei halua tulla valoon, niin että hänen tekonsa tulisivat julki ja häntä nuhdeltaisiin. (Joh 3:15-21) Jos tunnet ihmisiä vähänkään paremmin kuin pintapuolisesti, niin tiedät, että jokaisen varttuneen ja usein jo nuorten elämässä on paljon pimeyttä, mitä julkisuudessa salataan eikä perhepiirissäkään niistä asioista puhuta. Nämä ovat niitä häpeällisiä syntejä, joiden perusteella Jumala on tuomitseva viimeisenä päivänä ylösnousemuksen jälkeen kuolleita ja eläviä.

Todellisuudessa länsimaiden jumalattomia ja syntisiä ihmisiä ei kiinnosta pätkääkään se, miten kaukaisten pakanoiden meren saarilla ja viidakon keskellä käy. Sen sijaan he paheksuvat näiden pakanallisia rituaaleja, kulttuuria ja käytöstä. Jotkut alkuperäiskansat ovat länsimaisten maallistuneiden nimikristittyjen silmissä "sivistymättömiä villejä", jotka saattavat harjoittaa sellaistakin kauheutta kuin ihmissyöntiä ja ovat olleet aina sotajalalla muita heimoja ja kansoja vastaan. Jotkut intiaanit ovat harjoittaneet Etelä-Amerikassa laajamittaista ihmisten ja lasten uhraamista epäjumalille. Näitä tekoja yleisesti paheksutaan ja pidetään tuomittavina, mutta kun puhutaan siitä, miten Jumala tuomitsee näistä teoista nämä pakanat ikuiseen kadotukseen, käännytäänkin yhtä äkkiä Jumalaa vastaan ja väitetään, ettei sellainen ole oikeudenmukaista. Jumalan kieltävät filosofit, tiedemiehet, evolutionistit ja ateistit sekä maallistuneet nimikristityt paljastuvat tässä kohden surullisen tekopyhiksi. He teeskentelevät olevansa huolissaan Jumalan vääristä tuomioista, vaikka eivät tosiasiassa usko edes Jumalan olemassaoloon puhumattakaan tulevasta viimeisestä tuomiosta ja sitä seuraavasta ikuisestä kärsimyksestä.

Yhteenvetona tästä kappaleesta voidaan sanoa, että Jumala voi vaatia ihmisiltä sen verran uskoa kuin mitä nämä voivat totuuden sanan mukaan Jumalasta tietää. Jumala voi vaatia ihmisiltä puhdasta vaellusta, hyvän tekemistä ja pahan karttamista, sen mukaan, miten hyvin ihmiset voivat erottaa hyvän ja pahan toisistaan Jumalan antamien sisäisten puolustusmekanismien tai Jumalan sanan ilmoituksen kautta. Ihminen on vastuussa Jumalalle teoistaan ja elämästään, mikä paljastuu jokaiselle viimeistään tuomiolla, kun ihmisten teot luetaan julki ja synnit paljastetaan. Ketään ei tuomita väärin perustein kadotukseen vaan ainoastaan tehtyjen syntien perusteella. Jos joku pelastuu, niin se on yksin Jumalan armoa, koska Jumala on antanut synnit anteeksi ja uhrannut ainosyntyisen Poikansa syntien sovitukseksi. Ellei Jeesus olisi noussut ylös kuolleista ei kukaan ihminen saisi ruumiin ylösnousemusta ja iankaikkista elämää. (1Kor 15:21) Näin Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus on tuonut vanhurskauden myös niille vauvoille, jotka nukkuvat pois tietämättä hyvän ja pahan välistä eroa. (Room 4:25; 5Moos 1:39; Jes 7:14-16) Kirjoitan tästä asiasta lisää kappaleessa "Ansaitseeko ihminen pelastuksen"?

Sivun alkuun

1.3 Eri uskonnot ja uskonlahkot

Yleinen peruste kristinuskon ja Jumalan vastustamiselle on se, että on olemassa niin monta eri uskontoa ja uskonlahkoa, ettei ihminen voi tietää, mikä niistä on oikea. Jotta tämä vastaväite tehtäisiin tyhjäksi, täytyy meidän palata ajassa kauas taaksepäin, luomakunnan alkuun. Ihmisiä on askarruttanut kautta aikojen se, mistä ja miten kaikki on saanut alkunsa. Vanha Testamentti antaa tähän kysymykseen selvän vastauksen. Jumala loi alussa sanansa kautta taivaan ja maan sekä kaiken, mitä niissä on.

Usko kaiken olevaisen Luojaan ja yhteen Jumalaan yhdistää monia maailman pääuskontoja, sillä ne ovat saaneet syntynsä samasta ilmoituksesta. Jumalan kieltäjät ja vastustajat sotivat ennen muuta Raamatun ilmoittamaa Jumalaa vastaan, koska sen luomiskertomus osoittaa hänen olevan ainoa oikea elävä Jumala. Kaikki muut jumalat tai jumaluudet ovat vähemmän vaarallisia Jumalan kieltävän materialismin, naturalismin ja evolutionismin kannalta. Nämä epäjumalat voidaan todistaa helposti ihmisen harhaluuloiksi ja mielikuvituksen tuotteeksi tai demonisiksi kulteiksi, missä uhrataan ihmisiä ja omia lapsia näille kammottaville epäjumalille. Raamatun Jahve eli JHVH oli jyrkän ankarasti ihmisten uhraamista vastaan, minkä hän sanoo sanassaan monta eri kertaa. (Jer 32:35; 19:5; 7:31; 3Moos 18:21; 20:2; 5Moos 18:10) Eräiden Jumalan kieltäjien alhaista moraalia kuvaa se, että näin selvistä Jumalan käskyistä ja kielloista huolimatta he väittävät Jumalan käskeneen israelilaisia uhraamaan hänelle ihmisiä. Ei voi kuin ihmetellä tämän kaltaista pimeyttä. Jumala kosti ankarasti kaikille juutalaisille ja Israelin luopuneelle kansalle sen, että nämä olivat uhranneet lapsiaan vastoin hänen käskyjään epäjumalille kuten Molokille ja Baalille.

Eri poliittiset ideologiat kuten kommunismi suhtautuvat Luojaan kielteisesti, koska ollessaan totta Jumalan sanan ilmoitus kertoo ihmisten joutuvan tuomittavaksi tämän elämän jälkeen pahojen tekojensa tähden. Jumalaton pakenee kaikin keinoin Jumalaa tämän elämän aikana, jotta ei paljastuisi syntiseksi ja tuomion alaiseksi. Tämä saa hänet uskomaan mitä tahansa muuta, mutta ei Raamatun ilmoittamaan Luojaan ja viimeistä tuomiota seuraavaan kadotukseen. Ihmisten pahuus estää heitä löytämästä elävää Jumalaa, vaikka tämä kutsuu heitä iankaikkisella rakkaudella tekemään sovintoa kanssaan.

Jumalan pyrkimys on rauha ja elämä, mikä saavutetaan uskomalla evankeliumin sana. Tämä rauha tarkoittaa ihmisen sydämessä vallitsevaa Jumalan rauhaa. Jumalan valtakunnan ulkopuolella olevat ihmiset kääntyvät aina kristittyä eli uskoontullutta lähimmäistään vastaan, mistä aiheutuu riitaisuutta. Jeesus sanoi, ettei hän ollut tullut tuomaan rauhaa vaan miekan. (Matt 10:34ss.) Samassa perheessä isä ja äiti kääntyvät lapsiaan vastaan sekä lapset vanhempiaan vastaan, sisaret veljiään vastaan ja veljet sisariaan vastaan. Näemme tämän tapahtuvan silmäimme edessä etenkin silloin, kun kristityksi kääntynyt tulee jostakin muusta voimakkaasta uskonnollisesta liikkeestä kuten islamista tai Jehovan todistajien tai mormonien joukoista. Toiseen uskoon kääntynyt suljetaan kokonaan yhteisön ulkopuolelle ja pahimmassa tapauksessa hänen omaisuutensa ryöstetään sekä hänet tapetaan uskonsa tähden. Tähän ovat kristityt myös valmiita, sillä emme pidä elämäämme minkään arvoisena Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemisen rinnalla.

Näin voimakasta uskoa on monen maailman ihmisen vaikea sulattaa. Uskovaisia vainotaan, pilkataan ja pidetään heitä uhkana muulle yhteisölle, joka ei usko samalla tapaa kuin kristityt. Tämä vaino johtaa monet marttyyreiksi, mutta huomaa tässä se, etteivät kristityt tapa muita ihmisiä pommeilla ja terrori-iskuilla, kun antavat henkensä Jumalansa nimen tähden. Terrorismi ei ole kristinuskon Jumalan vaikuttamaa vaan sielun vihollisesta, joka pyrkii tuhoamaan ihmisen elämän ja suistamaan monia kadotukseen kertomalla heille valheita.

Kommunistiset hallinnot ovat käytännössä harvainvaltaa tai diktatuuria, (entinen Neuvostoliitto ja Albania sekä nykyinen Pohjois-Korea) joten niiden johtajien on myös vastustettava Raamatun ilmoittamaa Jumalaa. Koska Raamatun Jumala ilmoittaa tuomitsevansa vääräuskoiset ja syntiset pahuuden tekijät, on myös muiden uskontojen käytävä taisteluun häntä ja Jumalan sanan ilmoitusta vastaan. Uskon säilyttäminen puhtaana eli oikean opin puolustaminen on erityisen tärkeää kristittyjen yhteisöissä, sillä vain siten voidaan välttyä tulemasta eksytetyiksi. Viimeisenä aikana on käyty seurakunnan sisältä hyökkäämään erikoisen voimakkaasti oikean opin korostamista vastaan. Kun sitten selitetään, että oikea oppi on hyvä asia ja suojelee lauman lampaita petoja vastaan, kääntyvät nämä väärämieliset arvostelijat maailman tavoin syyttämään aitoja pyhiä siitä, että mikä saa heidät luulemaan sitä, että he ovat oikeassa ja muut ovat väärässä? Vastaan tähän niin, että jokainen on jossakin kohden oikeassa ja jossakin toisessa kohdassa hän voi olla väärässä. Jumalan tahto on se, ettei kukaan olisi väärässä ja aiheuttaisi vahinkoa harhaopeillaan. Meidän tulee pitää huoli siitä, että oma sydän on puhdas ja että vaellamme arvokkaasti Jumalan tahdon mukaan sen uskon jälkiä, mikä Raamattuun on meille jätetty.

Jos jokainen uskovainen olisi valmis luopumaan vääristä opeista ja synneistä, kun ne paljastuvat hänelle, pääsisimme eroon seurakuntaa tähän asti vaivanneesta hajaannuksesta, eri lahkoista, seuroista, puolueista ja kirkkokunnista. Niin kauan kuin tällaista pyrkimystä ei yksilötasolla ja yhteisöissä ole, on kristittyjen välisen yhteyden harjoittaminen paljolti valheeseen ja teeskentelyyn perustuvaa. Eri tavalla perusasioista eli sielujen pelastuksesta opettavat henkilöt siunaavat toisiaan suulla veljinä, vaikka tietävät sydämessään toisen olevan pahasti eksyksissä tai peräti jumalaton. Harhaan menneitä ja eksyneitä ei uskalleta enää ojentaa, sillä sitä pidetään ylimielisyytenä, ylpeytenä ja oman itsensä korottamisena, omavanhurskautena. Tässä kohden on luovuttu Raamatun Jumalan opettamasta tavasta pitää huolta toinen toisestamme, ettei kukaan synnin ja valheen ulkokultaisuuden hengen pettämänä eksyisi pois totuudesta joutuen uudestaan tuomion alle.

Jumala tahtoo johdattaa jokaista lastaan kohden totuutta ja totuus on mahdollista oppia tuntemaan, sillä sehän on Jumalan lupaus hänen lapsilleen! (1Tim 2:3-7) Jos uskot Jumalan sanan ilmoitukseen, niin sinä lopetat toisten esittämien oikeiden arvioiden väärän ja lihallisen tuomitsemisen sekä alat itsekin syyttää, nuhdella ja tuomita veljiäsi oikein, mikä johtaa Jumalan vaikuttamaan mielimurheeseen ja mielenmuutokseen koituen lopulta pelastukseksi. (2Kor 7:8-11) Jos et varoita eksynyttä hänen harharetkistään, niin joudut itsekin tilille hänen sielunsa kohtalosta. (Hes 3:17-21) Ainoa, mikä tässä kohden tulee muistaa, on se, että syytöksissä, nuhteluissa, ojentamisessa, kehotuksissa ja tuomioissa on toimittava hengellisesti Jumalan sanan ohjeiden mukaan eikä puolueellisesti lihan mieltymyksen mukaan.

Jotta voisit päästä selvyyteen siitä, mikä näistä Vanhaan Testamenttiin perustuvista uskonnoista on oppinsa ja käytännön elämän puolesta lähinnä Jumalan ilmoittamaa alkuperäistä totuuden sanaa, pitää sinun verrata eri uskontoja keskenään. Varhaisin teksti on pidettävä tutkimuksessa luotettavimpana ja jos myöhempi "ilmoitus" on ristiriidassa aiemman kanssa, on se väärää ja totuudenvastaista ilmoitusta. Jumala ei voi puhua itseään pussiin ja ilmoittaa asioita ristiriitaisesti aiemman sanansa kanssa.

Maailmassa on kolme suurta Vanhan Testamentin ilmoitukseen perustuvaa valtauskontoa: juutalaisuus, kristinusko ja islam. Nämä ovat jakaantuneet moniin eri lahkoihin, joista osaa ei voida pitää pääuskontoa edustavana poikkeavan opillisen sisällön vuoksi. Näitä ovat mm. kristillisistä kirkoista eronneet mormonit, Jehovan todistajat, kristosofit ja vapaa katolinen kirkko. Yhteistä kaikille näille uskonnoille on se, että yhtenä perusteoksena on Vanha Testamentti tai Jeesuksen tapa soveltaa sen opetuksia käytäntöön vuorisaarnassa. Moraalis-siveellinen oppi on näissä kaikissa puhtaan uskon mukaan korkeaa pyhyyden astetta tavoitteleva. Haureutta, varastamista, tarpeetonta väkivaltaa, valehtelemista ja muuta epärehellisyyttä pidetään syntinä, mikä on tuomittavaa. Uskovaisen tulee pyrkiä elämään mahdollisimman puhdasta ja pyhää elämää Jumalan avulla, jonka uskotaan toimivan historiassa ja yksilön elämässä aktiivisena toimijana eikä vain syrjään vetäytyneenä sivusta katsojana.

Yhteistä näille uskonnoille on siis myös se, että Jumala seuraa maailman ja sen ihmisten tapahtumia vaikuttaen historian kulkuun. Raamatun luotettavuuden puolesta onkin esitetty monia Kristusta tai juutalaista kansaa koskevaa profetiaa, mitkä ovat toteutuneet. On yliluonnollinen ihme, että joku voi ennustaa tulevia asioita ja ne tapahtuvat tarkalleen ennustusten mukaan. Tästä syystä juutalaisuutta ja kristinuskoa on sanottu aiheellisesti Jumalan ilmoitukseen perustuvaksi profeetalliseksi uskoksi. Muhamettilaisuudesta ei voida sanoa tätä samaa siinä mielessä, että profeetta Muhammed olisi ennustanut uusia asioita, mitä Raamatussa ei ole mainittu ja ne olisivat toteutuneet. Hänen siveellis-moraalinen opetuskin on pikkumaisuudessaan ja hyttysten siivilöinnissä vastoin kristittyjen käsitystä sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Sivun alkuun

1.3.1 Raamatun profetioita, jotka ovat toteutuneet

Jotta näkisit kristinuskon olevan Jumalan vaikuttamaa oikeaa uskoa, kerron sinulle joitakin profetioita, mitkä ovat toteutuneet tarkoin historiassa. Jumala on ilmoittanut nämä asiat etukäteen palvelijoilleen profeetoille ja sana on sitten toteutunut juuri siten kuin profeetat olivat ennustaneet. Tästä syystä Raamatun ilmoitusta ja kristinuskoa on pidettävä luotettavana sikäli kuin uskovaiset ovat rehellisiä ja toimivat Pyhän Hengen johdossa eivätkä lihallisesti, syntiä tehden.

Sivun alkuun

Israelin ja Juudan kuninkaiden alkuaika

Israelin ja Juudan kuninkaiden aika alkaa kuningas Saulista (? - 1012) ja päättyy Juudan kuninkaaseen, Sidkiaan, vuonna 587 eKr. Saulin jälkeen nousi kuninkaaksi Daavid, joka on kuuluisin Israelin kuninkaista, koska hänen Pojastaan oli ennustettu tulevan luvattu Messias. (vrt. 2Sam 7:14-16) Messias-profetiat toteutuivat sitten aikanaan Nasaretilaisen Jeesuksen kohdalla, josta Uusi Testamentti kertoo. (Matt 21:9; 22:41-46) Daavid hallitsi ensin Hebronissa seitsemän vuotta ja sitten Jerusalemissa 33 vuotta eli yhteensä 40 vuoden ajan. (1012 - 972 eKr, 1Kun 2:11) Daavid teki pojastaan Salomosta kuninkaan vielä eläessään ja tämä hallitsi Israelia niin ikään 40 vuotta. (974 - 934, 1Kun 1:28-40; 11:43) Salomon pojasta, Rehabeamista tuli kuningas Salomon jälkeen ja hän hallitsi Jerusalemissa 17 vuotta. (934 - 917, 1Kun 14:21) Valtakunta jakaantui hänen aikanaan Herran sanan ennustuksen mukaan kahtia. Siiloalainen profeetta, Ahia, ennusti tämän tapahtuman kuningas Salomon aikana. (1Kun 11:11,29-31; 12:15-20) Pohjoinen osa valtakuntaa joutui efratilaisen Jerobeamin valtaan ja hän hallitsi Israelin kymmentä sukukuntaa. (1Kun 11:26-39) Eteläinen osa eli Juuda ja Benjamin jäivät Daavidin suvulle. Samariasta tehtiin pohjoisen valtakunnan pääkaupunki Jerusalemin jatkaessa Juudan hallitsijoiden kotikaupunkina ja temppelin sijaintipaikkana.

Kuningas Jerobeam oli uskoton Herraa kohtaan ja villitsi Israelin kymmentä heimoa uhraamaan epäjumalille. (1Kun 12:27-32) Hän nimitti papeiksi kelvottomia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä, vaikka Herra oli antanut säädöksen pappeudesta Leevin jälkeläisiä koskien. (4Moos 18.) Jerobeam keksi lisäksi israelilaisille juhlapäivän omasta päästään, millä ei ollut mitään tekemistä Jumalan suurten tekojen kanssa. Kaikilla Jumalan säätämillä juhlapyhillä on merkitystä Israelin historian ja Jumalan toiminnan kannalta alkaen sapatista, mikä säädettiin Herran luomistyön muistopäiväksi. (2Moos 20:8-11) Jumalattomat ja epäjumalanpalvelukseen antautuneet kristityt eivät kunnioita enää Herran päivää luomistöiden muistopäivänä vaan ovat kumonneet sapatin Rooman paavin ja katolisen kirkon harhaopin mukaan. He pyhittävät sapatin sijasta sunnuntain, mikä on Auringonjumalan päivä. (Sunday) Herra laajensi myöhemmin sapatinkäskyn olemaan myös muisto siitä, miten hän vapautti Israelin Egyptin orjuudesta. (5Moos 5:15) Kristityt voivat muistella tätä esikuvallista tapahtumaa tai kiittää Jumalaa sen täyttymyksestä, Kristuksen Jeesuksen tuomasta voitosta koskien saatanan valtaa ja kuolemaa. (Kol 2:15; Hebr 2:14-18.) Kristityn omalla kohdalla vapautuksen päivä on se päivä, jolloin hän syntyi uudesti ylhäältä uskoontulon seurauksena. Jeesus katkaisi tuolloin synnin siteet ja kahleet sekä toi valoon elämän. (Luuk 4:17-21)

Juudasta tuli Jerobeamin luokse Jumalan mies, profeetta, kun tämä oli polttamassa uhreja epäjumalille. Tämä profeetta ennusti asioita, jotka tapahtuivat noin kolmensadan vuoden päästä. (1Kun 13:1-2) Daavidin suvusta syntyi poika nimeltä Joosia ja hän teurasti uhrikukkulapapit sen alttarin päällä. (2Kun 23:15, kuninkaana 639 - 609 eKr) Tällaisen asian tietäminen etukäteen on mahdotonta ilman yliluonnollisia kykyjä. Uskovaisina kristittyinä tiedämme Jumalan näkevän tulevaisuuteen, niin että hänen palvelijansa voivat ennustaa tulevia asioita. (Apt 2:14-21) Tätä todistusta ei himmennä lainkaan se seikka, että Kuningasten kirjat on kirjoitettu ehkä vasta vuoden 450 paikkeilla eKr ja todennäköisesti pappi Esran toimesta. Juudan ja Israelin historia on kulkenut perimätietona sitä ennen sukupolvelta toiselle. (vrt. Jer 36:10-12) On myös varmaa, että jokaisella kuninkaalla on ollut kirjoitetut aikakirjat sen ajan yleisen tavan mukaan, mutta näitä varhaisempia tekstejä ei ole säilynyt meidän päiviimme asti. Kuningas Esra ei ole nojautunut siten vain suulliseen perimätietoon vaan myös aiempaan kirjalliseen lähteeseen.

Sivun alkuun

1.3.3 Yleistä maailmanhistoriaa

On parasta, että kerron hieman historian taustatietoja, jotta ymmärtäisimme paremmin Raamatun ilmoitusta ja profetioita. Usko vahvistuu, kun sijoitamme Raamatun tapahtumat tunnettuun maailmanhistoriaan. Monien suomalaisten historian tuntemus on huono eikä kaikissa uskovien yhteisöissä opeteta historiaa riittävässä laajuudessa. Huono historiantuntemus ja suppea historian opetus vapaiden suuntien seurakunnissa on vaikuttanut sen, että moni Raamatussa kerrottu tapahtuma ja profetian toteutuminen on jäänyt huomaamatta tai sitä ei ole ymmärretty oikealla tavalla. On aika tehdä parannusta myös historian tuntemuksen lisäämisen suhteen, jotta Jumalan sana avautuu paremmin ja uskovien mielessä muodostuu selkeä kuva tunnetusta maailmanhistoriasta.

Käyn ensin lävitse sitä, mitä Baabel eli Babylon tarkoittaa uskonnollisena käsitteenä ja historiassa. Kerron sen jälkeen muutamia toteutuneita profetioita liittyen Israelin ja Juudan heimojen asemaan Assyrian sekä myöhemmin Baabelin vallan alaisuudessa. Viittaan myös Aleksanteri Suuren valtakautta (330 - 323 eKr) seuranneeseen pohjoisten valtioiden kuninkaiden joukosta nousseeseen Antiokhos Epifaneeseen (170 - 164) ja Rooman keisarin, Tiituksen, suorittamaan Jerusalemin temppelin tuhoamiseen ja kaupungin hävittämiseen. (70 jKr) Nämäkin tapahtumat on ennustettu tarkoin etukäteen, mitä ei voida selittää muutoin kuin yliluonnollisen Jumalan ihmeen kautta. Profetiat ovat todellakin ihmeellisiä, kun ne lähtevät Jumalan suusta: ne toteutuvat äärimmäisen tarkasti koska Jumala näkee tulevaisuuden. Meillä on sellainen suuri Jumala, joka on luonut kaiken olevaisen ja koko maailmankaikkeuden sekä näkee tulevat asiat. Hänen suojissaan on turvallista olla.

Sivun alkuun

1.3.4 Baabel eli Babylon historiassa ja Raamatussa

Olen käyttänyt seuraavassa apuna Petri Paavolan artikkeleita "Suuri Baabel eli Babylon" ja "Katolisen kirkon ja paavin viran juuret".

Baabel eli kreikaksi Babylon (suomeksi "sekoitus, sekoittuminen") liittyy keskeisesti Raamatun historiaan jo vedenpaisumuksen jälkeisestä ajasta lähtien. (1Moos 11:1-10) Se mainitaan vielä Ilmestyskirjan viimeisillä sivuilla, missä se kuvaa porttoa, joka ratsastaa pedolla. (Ilm 17-18.) Tämä on viittausta epäjumalanpalvelukseen, mihin Babylon syyllistyi jo varhaisesta ajasta lähtien.

Baabelin tornissa Sinearin maassa oli vedenpaisumuksen jälkeen epäjumalanpalveluksen keskus, temppeli, missä palvottiin aurinkoa jumalana. Baabelin uskonto oli vedenpaisumuksen jälkeen maailman valtauskonto ja se on väärien uskontojen alkulähde. Jumalan vaikuttama usko on ollut isien uskoa Isään Jahveen eli JHVHan Haanokista Nooaan, Aabrahamiin, Iisakiin ja Jaakobiin asti, joka sai itselleen nimen Israel painittuaan enkelin kanssa ja saatuaan häneltä siunauksen. (1Moos 32:24-32) Israelia alettiin käyttää nimenä hänestä polveutuneesta kansasta, mutta kansa jakaantui käytännössä kahteentoista eri sukukuntaan Jaakobin poikien nimien mukaan. Israel jakaantui myöhemmin kahteen kuningaskuntaan – Israeliin ja Juudaan – mutta kansasta alettiin käyttää yleistä nimitystä "juutalaiset" Baabelin pakkosiirtolaisuuden aikana ja sen jälkeen. (604/597/587 - 539/516 eKr)

Baabelilaiset olivat taitavia tähtitieteilijöitä. He pyhittivät sunnuntain eli auringon päivän (Sunday) ja antoivat muille päiville nimet taivaan kappaleiden mukaan. Lauantai eli Herran säätämä viikon seitsemännen päivän sapatti on babylonialaisen järjestelmän mukaan kuun päivä. (ranskaksi `lundi´) Muut päivät nimettiin muiden planeettojen mukaan. Esimerkiksi ranskan `mercredi´ on Merkuriuksen päivä eli keskiviikko ja `vendredi´ on Venuksen päivä eli perjantai.

Baabelin muinainen valtias oli nimeltään Nimrod. Hänen kuoltuaan valtaan nousi hänen äitinsä Semiramis. Tämä alkoi opettaa, että Nimrodista oli tullut auringonjumala eli Baal. Vanha Testamentti on täynnään kuvauksia Baalin palvonnasta, mikä oli kauhistus elävälle Jumalalle, Jahvelle eli JHVHlle, joka on kaiken olevaisen Luoja ja ainoa todellinen Jumala, Kaikkivaltias. Semiramis synnytti pojan, jolle hän antoi nimen Tammus. Semiramis opetti, että hän oli neitsyt, vaikka oli synnyttänyt pojan. Semiramis kehitti äiti-lapsi kultin. Sen symboliksi tuli äiti (Semiramis), jonka sylissä on lapsi (Tammus). Äidin pään päälle laitettiin kuun sädekehä ja pojan pään päälle auringon sädekehä. Semiramis opetti, että hän on taivaan kuningatar ja häntä tulee rukoilla, jos aikoo saada pelastuksen. Tämä on kuin suoraan roomalais-katolisen kirkon käsikirjasta, missä neuvotaan rukoilemaan neitsyt Mariaa ja palvomaan häntä Kristuksen vertaisena lunastajana sekä välittäjänä ihmisen ja Jumalan välillä. Kirkko on kehittänyt myös opin Mariasta ikuisena neitsyenä, vaikka tämä synnytti Raamatun mukaan monia poikia ja sisaria miehelleen Joosefille. (Matt 1:24-25; Mar 6:3)

Baabelin uskonnossa oli käytännössä tapa, jonka mukaan ihmiset saattoivat ripittäytyä salaa papeille. Siellä oli myös rituaali, jossa saatiin veden vihmonnan kautta puhdistus synneistä ja uusi elämä. (uudestisyntyminen) Tämä on täsmälleen sama oppi kuin katolisen kirkon oppi kasteen sakramentista, minkä Luther omaksui ilman merkittäviä muutoksia. Se on käytössä vieläkin luterilaisessa kirkossa ja muiden katolisen kirkon tyttärien rituaaleina. Katolisen kirkon rippi on myös edelleen käytössä ja kirkon jäsenten tulee käydä ripittäytymässä vähintään kerran vuodessa.

Baabelin papit eivät saaneet mennä naimisiin. Katolisen kirkon papit tekevät myös selibaattilupauksen. Paavali sanoo tällaista uskontoa luopumuksesta johtuvaksi ulkokultaisuudeksi ja se on syntynyt riivaajien henkien vaikutuksesta. (1Tim 4:1-11) Paavin esikuvana toiminut Pietari oli muuten naimisissa. ;) (1Kor 9:5)

Baabelin papit johtivat kansaa yhdessä kuninkaiden kanssa. Samoin on katolisen kirkon pappien ja heidän johtajistonsa laita. Paavi johtaa yksinvaltiaana "äitikirkkoa" ja kardinaalit toimivat hänen alaisuudessaan. Valtioiden päämiehet kumartavat yhä vielä paavin edessä ja suutelevat hänen kättään. Paavilla on valtaa ylitse uskontojen rajojen ja eri uskontoja yhdistävä ekumenia-liike lisää paavin valtaa entisestään tulevina vuosina. Paavi on käyttänyt itsestään arvonimiä "vicarius christi" ja "vicarius filii dei", mikä on lukenut hänen tiarassaan. Nämä latinan kieliset arvonimet ovat suomeksi "Kristuksen sijainen" ja "Jumalan Pojan sijainen". Raamatun termi `antikristus´ on suomeksi "Kristuksen sijainen" tai "Kristusta vastaan". Paavissa toteutuvat nämä molemmat sanan merkitykset. Hän on ollut kristittyjen vainoojana ja väärän uskonnon palvojana Kristusta vastaan, mutta väittää silti olevansa hänen sijaisensa maan päällä. Hän ainoana saa käyttää kaikkea Kristuksen valtaa ikään kuin hän olisi itse Jumalan Poika.

Katolinen kirkko on kehittänyt opin paavin erehtymättömyydestä vuonna 1870 paavi Pius IX:n aikana. Kirkon traditio ja opetus on silti täynnä Raamatun ilmoituksen vastaista ainesta, mikä on eri paavien teologian ja vallan käytön tulosta. Tunnetuimpia näistä ovat ns. miekkalähetys ja noitavainot, missä tapettiin noin 50 miljoonaa ihmistä pimeällä Keski-Ajalla ja antiikin aikana. Kirkko myi lisäksi aneita vuodesta 1190 lähtien. Aneilla sai ostaa synnit anteeksi. Paavi Innocentius III sääti transsubstantiaatio-opin vuonna 1215, jossa pappi muuttaa ehtoollisleivän- ja viinin Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Tällainen oppi on mystiikkaa, noituutta ja taikauskoa. Luterilaisen kirkon oppi ehtoollisen viinistä Jeesuksen Kristuksen tosi verenä ja leivästä hänen tosi ruumiinaan on jatkoa katolisen kirkon taikauskolle. Kirkko ei opeta sitä, että leipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi ja veri hänen viinikseen, vaan että ne ovat jo näitä tosi aineita. Luterilainen oppi on – jos mahdollista – vielä pahempi ja Kristusta rienaavampi kuin katolinen oppi. Siinä on tehty vertauskuvasta itse asiain olemus.

Ihmistäkin verrataan moniin eri asioihin Raamatussa ja Jeesuksen opetuksessa, mutta ihminen on silti ihminen eikä se kuva, mitä hänestä käytetään. Me emme ole oksia, puita, kiviä, lampaita tai petoja vaan ihmisiä, olimmepa sitten millaisia tahansa, mitä näillä vertauksilla on tarkoitus kuvata. Jeesus käytti taivaan Isästä vertausta, että hän on viinitarhuri, ja että Jeesus itse on totinen viinipuu. (Joh 15:1-8) Isä ei ole kuitenkaan oikeasti viinitarhuri niin kuin ihmiset viinitarhureita ovat eikä Jeesus ollut oikeasti viinipuu vaan hän oli tosi ihminen ja luvattu Messias, Jumalan Poika. (1Tim 2:3-7; Joh 10:33-37) Tässä ja monessa muussa kohdassa ei ole erikseen mainittu, että kyse on vertauksesta eikä itse asiain olemuksesta. Se pitää osata itse päätellä. Jumala ei ole tehnyt meistä järjettömiä tullessamme uskoon vaan hän lisää meille ymmärrystä, käsittämistä, tietoa ja hengellistä viisautta, niin että voimme ymmärtää Jumalan tahdon ja noudattaa sitä käytännön elämässä. (Fil 1:9-11; Efe 1:3,8; 5:17; Room 12:1-3; 1Kor 14:20)

Baabelin kansa joutui toistamaan jatkuvasti samoja rukouksia. Heillä oli tässä apunaan rukousnauhat aivan kuten katolisessakin kirkossa on. Semiramis määräsi joulukuun 25. päivän Tammuksen syntymäpäiväksi. Se on samalla myös Nimrodin syntymäpäivä. Tuolloin uhrattiin ihmisiä uhrina Baalille, auringonjumalalle, juopoteltiin, harjoitettiin haureutta ja mässäiltiin. Jotkut katolisen kirkon paavit ja papit elivät samanlaisessa saastaisuudessa pimeällä Keski-Ajalla ja Kirkkovaltion aikana. Ainoa, mitä ei suoraan harjoitettu, oli ihmisten uhraaminen auringonjumalalle. Sen perinteen korvasi surullisen kuuluisa miekkalähetys ja muut vainot, mitä katolinen kirkko on harjoittanut etenkin aitoja uskovaisia sekä juutalaisia kohtaan. Kirkko alkoi myös juhlia joulua Jeesuksen syntymäpäivänä ja sijoitti sen joulukuun 25. päiväksi. Jeesus syntyi tutkijoiden mukaan oikeasti syksyllä juutalaisen lehtimajanjuhlan aikaan, syys-lokakuun vaihteessa. Niin sanottu kristillinen joulu on siten alkuperältään pakanallinen ja epäjumalanpalvelukseen liittyvä juhla. Jeesus ei antanut käskyä sen viettämisestä eivätkä sitä tehneet apostolitkaan. Jumalan silmissä on kauhistus se, että jouluna syödään saastaista eläintä, sikaa, sekä vietetään kulutusjuhlaa joulupukin ja tonttujen merkeissä. Raamatun Jumala ja maailmankaikkeuden Luoja ei katso suopein silmin sen kaltaista jumalattomuutta. Se, että jotkut kristityt viettävät joulua aidolla hartauksella ja pyhyydellä Raamatun Jumalaa kunnioittaen sekä hänen Poikaansa kiittäen, ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että joulu on pakanallisena juhlana syytä hyljätä pois kristittyjen viettämien juhlien joukosta.

Miksi toin näitä asioita esille? Siksi, että roomalais-katolinen kirkko on sekoittanut (baabel!) aidon kristinuskon joukkoon epäraamatullisia epäjumalanpalvelukseen liittyviä aineksia. Tästä on syntynyt tuloksena uskontojen sekoitus, jota kuvataan Ilmestyskirjassa Baabeliksi, joka on "maan porttojen ja kauhistuksien äiti". (Ilm 17:5) Se on juovuttanut haureudellaan maan asukkaat ja kuninkaat ovat tehneet sen kanssa huorin. (Ilm 17:2) Tämä on suoraa kuvausta siitä, miten Rooman valtakunnan keisarin, Konstantinus I Suuren, jälkeiset hallitsijat ovat omaksuneet roomalaiskatolisen uskonnon valtionuskonnoksi. (319 jKr alkaen, valtionuskonnoksi keisari Theodosius I Suuren eli Augustuksen aikana vuonna 390 jKr) Porton tyttäret eli luterilainen kirkko yhdessä muiden reformoitujen ja protestanttisten valtionkirkkojen kanssa ovat tehneet niin ikään liiton tämän maailman valtiaiden ja kuninkaiden kanssa, jotka sanelevat pitkälti sen, mitä kirkko voi tehdä ja mitä se ei voi tehdä. Suomessa valtio määrittelee tarkasti pappien työoikeudelliset asiat ja päättää piispojen virkaan asettamisesta. Pahinta katolisen kirkon historiassa on se, että se on surmannut antiikkiin ja Keski-Ajalle sijoittuvissa vainoissaan joidenkin laskelmien mukaan jopa 50 miljoonaa ihmistä. Heidän joukossaan on paljon aitoja kristittyjä, jotka on surmattu noitina ja ryöstetty heidän omaisuutensa. Myös luterilaiset ovat vainonneet aina teloittamiseen asti aitoja kristittyjä eli baptisteja, jotka harjoittavat uskovien kastetta Lutherin valtakauden aikaan 500-luvulla jKr. En tarkoita tässä kohden baptistilla mitään tiettyä kirkkokuntaa tai uskovien yhteisöä vaan viittaan sillä nimityksellä yleisesti uskovien kastetta harjoittaviin yhteisöihin kuten baptisti-, helluntai- ja vapaakirkkoon.

Sivun alkuun

1.3.5 Assyria valloittaa Israelin ja vie sen pakkosiirtolaisuuteen

Assyria oli voimakas sotilasvaltio Kaksoisvirran maan eli Mesopotamian pohjoisosissa. (Eufrat ja Tigris) Valtakunnan pääkaupungit Assur ja Niinive sijaitsivat nykyisen Irakin pohjoisosassa Mosulin kaupungin lähettyvillä. Assyria alkoi laajeta 800-luvulla eKr ja nousi maailmanvallaksi 700 - 600 luvuilla valloitusretkien ansiosta. Valtakunta ulottui laajimmillaan Baabelista (Babylon) eli nykyisestä Etelä-Irakista Egyptiin asti. Assyria valloitti Israelin vuonna 722 eKr.

Assyrian tuhoksi koitui sisällissota. Babylonia ja Meedia nousivat Assurin kuningasta vastaan ja lopulta Babylonia nousi uudeksi maailmanvallaksi vuonna 612 eKr Niiniven kaupungin piirityksen ja tuhoamisen jälkeen. Kaupungin piiritykseen osallistui Meedian kuningas Kyaksares, joka oli noussut Assyriaa vastaan vuonna 615 sekä valloittanut sen toisen pääkaupungin Assurin. Meedia ja Baabel sopivat tämän jälkeen Assyrian jakamisesta keskenään.

Ensimmäinen ennustus Israelin joutumisesta Assyrian valtaan ja pakkosiirtolaisuuteen annettiin jo kuningas Jerobeamin aikana 933 - 916 eKr. (1Kun 14:15-16) Jerobeamin aloittama epäjumalten palvelus jatkui ja paheni sukupolvesta toiseen, mikä johti kansan joutumiseen Jumalan vihan alaiseksi. Profeetta Ahia ei ennustanut pelkästään Israelin joutumista Eufrat-virran tuolle puolelle vaan myös kuningas Jerobeamin pojan kuoleman ja sen, että hänen sukunsa miespuoliset jälkeläiset hävitettäisiin kaikki tyynni. Tämä tapahtuikin aivan Herran sanan mukaan Baesan noustua Israelin kuninkaaksi salaliiton avulla. (1Kun 15:27-30)

Assyrian kuningas, Salmanassar V eli Raamatun Salmaneser, hyökkäsi Israelia vastaan ja piiritti sen pääkaupunkia Samariaa kolme vuotta vuodesta 725 eKr lähtien. (2Kun 17:1ss.) Hooosea oli tuolloin Israelin kuninkaana. (732 - 722 eKr) "Hoosean yhdeksäntenä hallitusvuotena Assurin kuningas valloitti Samarian ja vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen..." aina "Meedian kaupunkeihin asti." (2Kun 17:6) Meedia sijaitsi Eufratista itään nykyisen Iranin alueella. Profeetta Ahiaan kautta 200 vuotta aiemmin tullut profetia toteutui kirjaimellisesti. (1Kun 14:15-16)

Ahia ei ollut ainoa profeetta, joka oli ennustanut Israelia kohtaavasta tuhosta ja maan autioitumisesta. Samaa olivat ennustaneet profeetat Miika ja Hoosea vähän ennen kuin kaikki tämä tapahtui. (Mka 1:5-2:11; Hos 1:4; 8:5ss.; 9:17; 10:6,14,15; 14:1) Heitä ennen oli profeetta Aamos ennustanut Israelin ja sitä ympäröivien ruhtinaskuntien tappion Assurin edessä. (Ams 1:1-15; 3:8-5:7,27; 6:7-14; 7:8-9,17; 8:2,3; 9:8.) Tämä profetia on vuosilta 765/763 tai noin 750 eKr ja toteutui siis vuonna 722 eKr.

Profeetta Jesaja ennusti Juudan kuninkaan, Aahaan (734 - 718.), aikana Israelia vastaan, että Assur oli valloittava Israelin. (Jes 7:1; 8:1-10) Profetia on tullut vuoden 734 eKr jälkeen. Assurin kuningas, Tiglat-Pileser, oli valloittanut jo tätä ennen osan Israelin alueesta ja lähettänyt kansaa pakkosiirtolaisuuteen Israelin kuninkaan, Pekahin (752 - 732), aikana vuonna 734 eKr. (1Kun 15:29) Aramin kuningas, Resin, ja Israelin kuningas, Pekah, olivat aiheuttaneet Juudalle suuria tappioita vuosina 733 - 732 hyökätessään sen kimppuun. (2Aik 28:6-16; 2Kun 15:37; 16:7) Pekahin jälkeen tuli Israelin kuninkaaksi Hoosea (732 - 722 eKr, 1Kun 15:30; 17:1). Myös hän liittoutui Aramin kuninkaan, Resinin, kanssa ja lähti Jerusalemin kimppuun, mutta ei voinut valloittaa sitä. (2Kun 16:6-9) Juudan kuningas, Aahas, pyysi hädissään apua Assurin kuninkaalta, Tiglat-Pileseriltä. Tämä kuuli Aahasta ja valloitti Damaskon, Aramin pääkaupungin, ja vei sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen ja tappoi Resinin, Aramin kuninkaan, vuonna 732 eKr. Tiglat-Pileser ei kuitenkaan liittoutunut Aahaan kanssa vaan ahdisti tätä jatkossa eikä tukenut Juudaa. (2Aik 28:-22) Tästä kului vielä yhdeksän vuotta, kunnes Jesajan profetia Israelin tuhosta ja Assurian valloitusretkestä toteutui lopullisesti vuonna 722 Hoosean ollessa Israelin kuininkaana.

Profeetta Hoosea – on siis eri kuin kuningas Hoosea – ennusti vähän ennen Israelin joutumista pakkosiirtolaisuuteen. (Hos 1:4) Profetiassa on lopun aikoja koskevia osia, mistä mielenkiintoinen on kolmannen luvun toteamus, jonka mukaan Israel saa olla kauan "ilman kuningasta ja ruhtinasta, ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia. Sen jälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastaan. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttään päivien lopulla." (Hos 3:4-5)

Daavid on tässä kohden Messiasta tarkoittava sana, sillä Messias on Daavidin poika, so. hänen sukuaan. Jeesus on Raamatun mukaan syntynyt Daavidin sukuun, joten ennustus koskee Herraa itseään ja sitä, kun Israel löytää ja tunnistaa Vapahtajansa. (Matt 1) Herra on ennustanut muuallakin Vanhassa Testamentissa, että Israel palaa takaisin omaan maahansa päivien lopulla ja ottaa vastaan Herran Jeesuksen Messiaanaan. (Jes 59:19-21, Jer 32:37-44; Hes 36:18-38; 37:15-28.) Tässä viitteenä mainitut Jesajan, Jeremiaan ja Hesekielin kautta tulleet profetiat täyttyvät vasta meidän päivinämme, sillä Israel elää yhä vielä luopumuksessa, mutta kääntyy aikojen lopulla takaisin Jumalamme tykö. (Room 11:23-31) Hoosean kirjassa käytetään tässä kohden aikamääreenä päiviä, jotka tarkoittavat tuhatta vuotta Jumalan silmissä. (Hos 6:2; 2Pie 3:8.) Herra tekee Jeesuksen hyljänneen kansan eläväksi kolmantena päivänä eli kaksituhatta vuotta Jeesuksen ristinkuoleman ja taivaaseen astumisen jälkeen. Jeesus kuoli vuonna 27 jKr, joten tämän pitäisi tapahtua vuoteen 2028 mennessä tai pian sen jälkeen.

Hoosean kautta tullut Herran sana kuvaa jopa sen, millä tavalla Israel tulee takaisin omaan maahansa päivien lopulla. Se tulee "vavisten mereltä päin... Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset". (Hos 11:10-11) Kun Israelin valtio itsenäistyi vuonna 1948 toisen maailmansodan jälkeen, tulivat juutalaiset sankoin joukoin laivoilla luvattuun maahan, takaisin omaan maahansa. Sen jälkeen juutalaisia on muuttanut takaisin Israliin miljoonittain, osa heistä lentäen, "kuin linnut ja kuin kyyhkyset". (vrt. Jes 60:8-12) Jesajan kautta tulee vielä vakava varoituksen sana niille kansoille, jotka eivät suostu palvelemaan Israelia aikojen lopulla: ne hävitetään. Tässä kohdassa Suomikin on vaaravyöhykkeessä, kun sen johtajat ovat Israelia kohtaan vihamielisiä ja puolustavat arabien terroristijärjestöjen valtaannousua alueella.

Miika ennusti Israelia ja Jerusalemia koskevaa tuhoa Juudan kuningasten Jootamin, Ahaksen ja Hiskian päivinä. (Mka 1:1) Profetiat ajoittuvat luultavasti vuosien 540 - 515 välille. Miikan profetiat kolmannen luvun loppuun mennessä ovat ajalta, jolloin Assur ei ollut vielä vallannut Samariaa. (Mka 3:8-12) Israel vietiin pakkosiirtolaisuuteen vuonna 722 eKr ja Jerusalem tuhottiin täydellisesti vuonna 587 eKr kuningas Sidkian aikana. (598 - 587) Tässä on siis profetia Jerusalemin tuhosta yli 200 vuotta ennen kuin se tapahtui.

Israelin kuningasten aika päättyy kuningas Hooseaan ja vuoteen 722 eKr. Samaria ja Israelin heimo eivät toipuneet koskaan tappiosta, mikä oli kohdannut sitä epäjumalanpalvelukseen lankeamisen vuoksi. Jumala käytti Assuria piiskana ja ruoskana luopuneelle kansalleen, jotta tämä olisi kääntynyt tuhassa ja tomussa syntejään katuen takaisin Isänsä luokse, mutta Israel jatkoi paatumuksen tiellä hamaan loppuunsa asti. Myös Assur oli saava aikanaan rangaistuksen, koska ylpeili Herraa vastaan. (Jes 10:5,12,24; 31:8-9) Israelin kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja se sekoittui siellä alkuperäisväestön kanssa omaksuen sen tavat sekä uskonnon. Kansa palveli Jahvea, mutta myös muita jumalia, minkä vuoksi Herra poisti Israelin kasvojensa edestä aina lopun ajan uuteen heräämiseen asti. (2Kun 17:7-41) Näemme tämän tapahtuvan viimeisinä päivinä meidän sukupolvemme aikana.

Israelin kymmenen sukukuntaa hävisivät epävirallisesti maan kartalta eikä niitä ole löydetty tähän päivään mennessä. Jäännös näistä sukukunnista on silti elossa ja asuttaa tällä hetkellä Palestiinaa Herran sanan lupausten mukaan. (vrt. Ams 9:8-15) Herra on pystyttämässä Daavidin sortunutta majaa ja korjaamassa sen repeämiä. Israel ja Juuda ovat kuin yksi kansa Herran sanan ennustuksen mukaisesti, vaikka valtakunta jakaantui Rehobeamin aikana kahtia, pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. (Hes 37:15-28; 1Kun 12:17-20) Myös Hesekiel profetoi tässä meidän päiviämme ja sitä, kun Israel ottaa vastaan Herran Jeesuksen Messiaanaan. Jumala on luvannut, että Israel palaa takaisin omaan maahansa aikojen lopussa ja Jerusalem on oleva muuriton paikkakunta ihmisten sekä eläinten paljouden tähden. (Sak 2:4/ 2:8.) Tätä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, mutta se toteutui Israelin valtion perustamisen ja juutalaisten paluumuuton yhteydessä toisen maailmansodan jälkeen. Näin tarkasti on Herra sanassaan etukäteen Israelin kansan kohtalon ennustanut. Miten selität tällaisia asioita ihmisen järjellä ja sattumalla, ikään kuin Jumala ei näkisikään tulevia tapahtumia?

Sivun alkuun

1.3.6 Baabel valloittaa Juudan ja lopettaa Assyrian valtakauden

Baabel eli Babylonia eli kukoistuskauttaan kuningas Nebukadnessarin valtakaudesta lähtien. (606 - 539 eKr) Hänen isänsä Nabopolassar oli lähtenyt sotaretkelle Juudaa sekä sen ympärillä olevia kansoja vastaan jo muutamia vuosia aiemmin. Edellisen suurvallan, Assyrian, pääkaupunki Niinive oli tuhottu vuonna 612 eKr profeettojen Naahum ja Sefanja ennustusten mukaan. (Nah 1-3; Sef 2:13) Näitä profetioita ei ole voitu ajoittaa tarkasti, koska Herran sanan tulemisen päivämäärät puuttuvat näistä kirjoista. Ennustukset on tehty joka tapauksessa Juudan kuninkaan, Joosian, hallitusvuosien aikana ennen kuin Baabel kukisti Assyrian ja tuhosi Niiniven kaupungin. (639 - 609 eKr, Sef 1:1)

Myös Jesaja oli profetoinut Assyrian tuhosta noin sata vuotta ennen kuin nämä tapahtuivat. (Jes 3; 5; 10:12,23-34; 14:24-27; 31:8-9) Mielenkiintoinen on Jesajan kautta tullut profetia Tyyrosta, joka oli satamakaupunki nykyisen Libanonin alueella ja kuului pohjoiseen Israelin valtakuntaan. Siinä mainitaan 70 viikkoa, miksi ajaksi Tyyro unohdettaisiin, samalla kun kaldealaiset kukistaisivat sen palatsit ja tekisivät ne raunioiksi. (Jes 23:13-17) Tämä on sama profetia kuin mikä tuli myöhemmin vuonna 605 eKr profeetta Jeremialle vähän ennen kuin Baabel valloitti ensimmäisen kerran Jerusalemin ja vei Juudan asukkaita Baabeliin pakkosiirtolaisiksi. (Jer 25:11-12) Jesajan aikana kaldealaiset olivat lähestulkoon hävitetty kansa, jonka nimenomaan Assur oli hävittänyt kuningas Sanheribin johdolla. Assur sijaitsi nykyisen Irakin pohjoisosissa ja kaldealaiset olivat asuttaneet samaa aluetta sekä Turkin eteläosia jo muutaman vuosisadan ajan.

Egyptin faarao Neko lähti vuonna 609 eKr Assyrian kuningasta vastaan Eufrat-virralle. Niin Juudan kuningas, Joosia, meni häntä vastaan ja faarao surmasi hänet Megiddon taistelussa. (2Kun 23:28-37; 2Aik 35:20-27) Profeetta Jeremia sepitti silloin itkuvirren kunikaan kuoleman ja Juudan tappion johdosta, mikä on ilmeisesti sama kuin Raamatun Valitusvirret. Baabelin kuningas, Nabopolassar, kuoli pari vuotta myöhemmin käydyssä Karkemiin taistelussa vuonna 606 eKr. Hänen pojastaan Nebukadnessarista tuli kuningas hänen sijaansa.

Juudan kuninkaaksi oli tullut Joojakim, Joosian poika. (609 - 598 eKr, 2Aik 36:4-8.) Profeetta Jeremia sai profetiansa Baabelin valloituksia koskien hänen aikanaan vuonna 605 eKr. (Jer 25:1; 36:1,9-22) Jerusalem vallattiin vuosina 604, 597 ja vielä kerran vuonna 587, jolloin temppeli ja koko kaupunki tuhottiin perusteellisesti.

Jeremia toimi profeettana vuosina 627 - 587 Jerusalemin tuhoon asti ja vielä sen jälkeen. (Jer 1:1; 25:1-3; 39:11-14; 40:1; 44:1) Viimeinen historiallinen aikamääre Jeremian kirjassa on kuningas Joojakinin pääseminen vapaaksi Baabelin vankeudesta ja korottaminen Baabelin kuninkaan suosioon vuonna 561 eKr. (Jer 52:31) Jeremian kirja on kirjoitettu siten joskus vuoden 561 eKr jälkeen. Näistä tapahtumista kertovat lisäksi toisen Kuningasten kirjan luvut 23 - 25 ja toisen Aikakirjan luvut 35 - 36 sekä muutamat muut ajan profeetat kuten Hesekiel, Daniel, Sefanja, Obadja ja Jooel. (Joe 1:15-2:11) Profeetat Sakarja ja Haggai ovat saaneet Herran sanan vuonna 520 ja jälkimmäinen toisen kerran vuonna 518 eKr, minä aikana rakennettiin Jerusalemin temppeliä sen tuhon jälkeen. (Hag 1:1; Sak 1:1-,7; 7:1) Temppeli oli ryöstetty ja Jerusalem hävitetty perusteellisesti vuonna 587 eKr. Tuolloin oli kulunut 70 vuotta temppelin ja kaupungin hävityksestä. Paluumuutto oli alkanut jo aiemmin Persian kuninkaan, Kooreksen ensimmäisenä hallitusvuotena Baabelissa, mutta temppelin rakentaminen ja käyttöön vihkiminen olivat siirtyneet Baabelin kuningas, Dareios I:n, toiseen hallitusvuoteen eli vuoteen 520 asti. (Esra 1:1; 4:1,24-5:2) Temppeliä rakennettiin viisi vuotta ja se vihittiin uudestaan käyttöön vuonna 516 eKr.

Baabelin valloittamat kansat palvelivat Baabelin kuningasta, Nebukadnessaria, Jeremiaan ennustamat 70 vuotta vuodesta 609 vuoteen 539 eKr. (Jer 25:1,11-12; 29:10) Persian ja Meedian kuninkaat voittivat tuolloin Babylonian profeetta Jesajan ja Jeremiaan ennustusten mukaisella tavalla. (Jes 44:26-45:1) Profeetta Daniel ennustaa myös tämän tapahtuman ennen kuin se tapahtuu. (Dan 5:28-6:1) Jesaja kertoi profetiansa arviolta noin vuonna 701 eKr, Juudan kuninkaan Hiskian hallituskaudella. (Jes 38:5; 39:1)

Sivun alkuun

1.3.7 Baabelin tuhon ennustaminen

Jesaja profetoi tulevasta Baabelin tuhosta vuosien 701 - 687 välillä, kauan ennen kuin Baabel oli noussut valtaan (612) tai persialaiset sekä meedialaiset kuninkaat sen jälkeen (539). On hämmästyttävää, että Jesaja profetoi juuri meedialaisista tässä yhteydessä. (Jes 13:15-22) Assur oli tosin taistellut jatkuvasti meedialaisia vastaan vuosina 716 - 706, jolloin myös Assurin kuningas, Sargon II, sai surmansa taistelussa, mutta Jesajan tietoa Assurin hävittäneestä kansasta voidaan pitää silti Herran sanan ilmoituksena ja ihmeenä. Tällaisia asioita on mahdoton arvata niin tarkasti, että ennustukset menevät aina oikein.

Profeetta Daniel ennusti Persian ja Meedian nousevan valtaan Baabelin valtakauden jälkeen. (609 - 539 eKr) Hän käytti näistä kahdesta valtakunnasta vertauskuvana kaksisarvista oinasta. (Dan 8:3,4,20) Toinen sarvista oli korkeampi kuin toinen ja puhkesi esiin myöhemmin. Korkeampi sarvi on kuvausta Persian valtakunnasta, joka oli ensin Meedian vasalli. Persia riistäytyi lopulta Meedian vallasta ja Kuningas Kyyros I Suuri eli Raamatun Koores teki Meediasta Persian maakunnan. Näin Persiasta tuli korkeampi sarvi ja se puhkesi esiin myöhemmin. Daniel sai näyn ja profetian kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena, mikä sijoittuu aikaan ennen vuotta 539 eKr. Belsassar oli kuningas Nabonaidin (556 - 539 eKr) poika, joka hallitsi valtakuntaa isänsä vielä eläessä, kun tämä oli Arabian Teemassa hoitamassa muita uskontoon liittyviä asioita.

Baabel joutui kukistumisensa jälkeen ensialkuun meedialaisen Daarejaaveksen haltuun vuonna 539 eKr. (Dan 5:28-6:1,28/29) Tämä oli persialaisen Kooreksen vasalli ja sukulainen halliten juutalaisten asuttamaa Baabelia ja Kaldeaa lyhyen aikaa, ehkä pari vuotta. (Dan 9:1) Kooreksesta tuli sen jälkeen virallisesti Baabelin hallitsija noin vuonna 538 eKr tai viimeistään vuonna 535 eKr. Hän antoi heti käskyn asuttaa Jerusalem uudestaan ja rakennuttaa temppeli. (Esra 1:1) Temppelin rakennuttaminen viivästyi kuitenkin vastustuksen vuoksi ja se valmistui vasta Baabelin kuninkaan, Dareios I:n (521 - 486), kuudentena hallitusvuotena vuonna 516 eKr. (Esra 4:1-24; 5:1-2; 6:15-17) Juutalaisten pakkosiirtolaisuus Jerusalemin ensimmäisestä piirityksestä ja temppelin ryöstöstä lähtien voidaan laskea kahdella tapaa. Se kesti noin 70 vuotta Jeremiaan ennustuksen mukaan. (Jer 25:11-12; 29:10)

  • 604 - 535 eKr = 70 vuotta, jolloin Kooreksen ensimmäinen hallitusvuosi Baabelissa olisi ollut vasta vuonna 535 eKr.

Jeremia sai profetian vuonna 605 eKr, Juudan kuninkaan, Joojakimin neljäntenä hallitusvuotena hebrealaisen laskutavan mukaan. (vrt. Jer 36:1,9,22) Babylonialaisen laskutavan mukaan profetia tuli Joojakimin kolmantena vuotena. (Dan 1:1) Jos Jerusalemin aika raunioina (Dan 9:2) lasketaan vuodesta 604 lähtien, jolloin ensimmäiset juutalaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen kaupungin ensimmäisen piirityksen tuloksena, niin saadaan 70 vuotta Baabelin vankeudessa ja ikeen alla.

Toinen tapa laskea Jerusalemin autiona olon aikaa on aloittaa vuodesta 587 eKr, jolloin Jerusalem piiritettiin kolmannen ja viimeisen kerran. Loput juutalaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen, kaupunki tuhottiin ja temppeli hävitettiin. (Jer 39:1ss.) Jos ajanmäärityksessäni on vuoden virhe – jotkut arvelevat, että Jerusalem tuhottiin vuonna 586 eKr – niin pääsemme tarkasti temppelin vihkimisen vuoteen eli vuoteen 516 eKr.

  • 586 - 70 = 516 eKr, mikä sijoittuu aikaan vuotta ennen temppelin vihkimistä.

Jerusalemin profetia koski alun perin sitä aikaa, mikä Juudaa ympäröivien muiden kansojen piti palvella Baabelin kuningasta. Jeremia sanoi näin:

Jeremia:
25:11 Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.
25:12 Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra, heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi.

Baabel nousi alueella valtaan vuosina 609 - 606 eli Jerusalem sortui viimeisenä sen ikeen alle. Jos Baabelin valtakausi muiden kansojen herrana lasketaan jo vuodesta 609 lähtien, niin saamme Baabelin valtakaudeksi 70 vuotta vuoteen 539 eKr asti.

  • 609 - 70 = 539 eKr.

Meedian ja Persian kuninkaat valloittivat Baabelin pääkaupungin, Baabelin, vuonna 539 eKr, mikä katsotaan Baabelin vallan päättymisen vuodeksi. Silloin "Herra kosti" Baabelin kuninkaalle ja sen kansalle heidän pahat tekonsa profetian mukaan. Daniel ennusti saman tapahtuman etukäteen Baabelin viimeisen kuninkaan, Belsassarin, Nabunaidin pojan, aikana. (Dan 5:28-6:1) Herran sanan ennustus toteutui näinkin laskettuna tarkalleen.

Jeremia profetoi Baabelin 70 vuodesta vain kerran. Hän muistutti tästä profetiasta Baabelin vankeudessa asuvia juutalaisia ja kehotti heitä olemaan alamainen Baabelin kuninkaalle. Juudan kuningas Sidkia elätteli tuolloin toiveita päästä vapaaksi Baabelin ikeestä ja kansan seassa toimi vääriä profeettoja, jotka ennustivat valheita ja mieluisia eli vapautusta orjuudesta. (Jer 28:1-29:32) Juutalaisia oli viety jo kahteen otteeseen pakkosiirtolaisiksi: vuonna 604 ja uudestaan vuonna 597 eKr. (2Kun 24:6-17; Dan 1:ass.; 2Aik 36:1-11) Juudan kuningas, Jekonja eli Joojakin, oli viety hovinsa kanssa pakkosiirtolaisuuteen vuonna 597 eKr. (Jer 27:19-20) Jeremia kirjoitti kirjeen näille pakkosiirtolaisuudessa asuville juutalaisille ja muistutti heitä Herran sanan ennustuksesta sekä kehotti palvelemaan Baabelin kuningasta ja harrastamaan sen maan parasta, mihin heidät oli asetettu asumaan. Herra ei ollut päästävä kansaansa vapaaksi ennen kuin ne 70 Baabelin vuotta olivat täyttyneet.

Jeremia:
29:10 Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan.

Tässä kohden viittaus 70 Baabelin vuoteen voidaan ymmärtää siksi ajaksi, mikä Juudaa ympäröivien kansojen tuli palvella Baabelin kuningasta. Tämä aikakausi päättyi vuoteen 539 eKr. Toinen tapa ymmärtää tämä sana on sijoittaa se Juudan aikaan pakkosiirtolaisuudessa. Laskin edellä sen, että vuodesta 586 eli temppelin tuhosta ja Jerusalemin hävittämisestä kesti 70 vuotta temppelin uudelleen rakentamista seuranneeseen vihkimiseen asti. (586 - 516 = 70 vuotta) Näin tämä profetia toteutui aivan Herran sanan ennustuksen mukaan.

Profeetat Sakarja ja Haggai saivat Herralta sanan Persian kuninkaan, Dareios I:n (521 - 486), toisena hallitusvuotena eli vuonna 520 eKr hebrealaisen laskutavan mukaan. (Sak 1:12; Hag 1:1) Sakarja sai toisen profetian vielä neljäntenä vuotena eli vuonna 518 eKr. (Sak 7:1,5) Sakarja mainitsee seitsemänkymmentä vuotta, mikä tulee laskea vuodesta 586 eKr edellä osoitetulla tavalla tai jostakin muusta pakkosiirtolaisuuden ajan vuodesta, mikä oli jo päättynyt. Sakarja viittaa ennustuksessaan siihen, että Herra on ollut vihainen jo 70 vuotta, minä aikana juutalaiset ovat turhaan paastonneet ja valittaneet. Syy siihen on ollut epäjumalien palvominen.

Sakarja:
1:12 Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: "Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta?"

7:5 "Sano kaikelle maan kansalle ja papeille näin: Kun te olette paastonneet ja valittaneet viidennessä ja seitsemännessä kuussa, ja jo seitsemänäkymmenenä vuotena, niin minulleko te olette paastonne paastonneet?

Jesaja oli ennustanut etukäteen 150 - 170 vuotta aiemmin myös tulevan valloittajan nimen, Koores, sekä tavan, miten Baabel oli joutuva vihollisen valtaan. (Jes 44:26-45:6) Herra oli pitävä huolen siitä, että hän avaa Baabelin portit Kooreksen joukoille. Baabelissa oli tuolloin menossa riehakas juhla. Koores keksi ovelan juonen ja kaivoi Eurat-virran yläjuoksulle joelle uuden uoman, niin että joki kuivui. Joukot pääsivät lähestymään kuivaa joenuomaa pitkin vahvasti linnoitettua ja paksuilla muureilla varustettua kaupunkia. Tämäkään ei olisi auttanut Kooresta pääsemään sisälle kaupunkiin voittajana, ellei juhlan vuoksi olisi jätetty kaupungin portteja auki. Näin Herran sanan profetia toteutui kirjaimellisesti. Herra piti huolen siitä, ettei portteja suljettu ja niin Koores pystyi valloittamaan Baabelin kaupungin ilman suuria vaikeuksia. (Lähde: Kaarlo Syväntö, Vanhan Testamentin kirjoitusvirheistä.

Sivun alkuun

1.3.8 Jerusalemin tuhon ennustaminen

Enkeli Gabriel näytti profeetta Danielille näyn vuonna 539 tai 538 eKr. (Dan 9:1,20-27) Siinä puhutaan hävityksen kauhistuksen asettamisesta pyhään paikkaan eli Jerusalemin temppeliin. (vrt. Dan 11:31) Jeesus lainaa tätä samaa profetiaa ennustaessaan Herodeksen korjauttaman temppelin maahan hajottamisen. (Matt 24:1-3,15-22) Profetia toteutui kirjaimellisesti vuonna 70 jKr. Silloin Rooman valtakunnan joukot valloittivat Jerusalemin kaupungin ja häpäisivät pyhäkön uhraamalla siellä eläimenkuvia sisältäville valtakunnan lipuilleen saastaisia uhreja. Tätä tapahtumaa edelsi noin 3,5 vuotta ns. juutalaissotia, mikä aika oli raskasta juutalaisille ennustusten mukaisella tavalla. Danielin toinen näky jakeissa Dan 8:9-15 sopii myös täydellisesti Rooman valtakunnan aikaiseen Jerusalemin temppelin ja kaupungin tuhoon!

Daniel ennusti näitä tapahtumia käyttäen ajanmäärityksessä termiä vuosiviikko. Vuosiviikko on seitsemän vuotta. (3Moos 25:8.) Juutalaissodat kestivät noin seitsemän vuotta vuodesta 67 vuoteen 73 jKr. Näin tämäkin profetia toteutui kirjaimellisesti aikamäärityksiä myöten. Rooman sotajoukkojen päällikkö ja keisarin poika eli kansan ruhtinas (Prinssi/hallitsija), Tiitus, teki juutalaisille heidän liittonsa Jumalan kanssa raskaaksi puolen vuosiviikon ajaksi eli 3,5 vuodeksi. Sen jälkeen hävitettiin temppeli ja tuhottiin pyhä kaupunki. Tämän jälkeen sodat jatkuivat säädettyyn loppuun asti, jolloin hyökkäävä kansa saisi tuhonsa tulvassa. Tulva on Raamatussa termi kansojen paljoudesta tai sotajoukkojen aiheuttamasta hävityksestä. (Dan 11:22,40; Jer 47:2-7) Länsi-Rooman valtakunta tuhoutui kansainvaellukseen ja barbaarien hyökkäykseen sitä vastaan. Viimeinen keisari syöstiin vallasta vuonna 476 jKr.

Danielin kautta tullut profetia pitää sisällään monia eri asioita. Sama Jerusalemin temppeli oli häväisty jo kerran aikaisemmin ja jokapäiväinen uhri lakkautettu vuonna 167 eKr ns. makkabealaissotien aikana. Tästä kertoo meille kaksi Makkabealaiskirjaa, jotka ovat juutalaisten kirjoittamia kertomuksia sen ajan tapahtumista. Silloin pohjoisten valtakuntien eli lähinnä Syyrian kuningas Antiokos IV Epifanes hyökkäsi kaikella voimalla liiton kansaa eli juutalaisia vastaan. (vrt. Dan 11:21-35) Sotia kesti tuolloinkin noin yhden vuosiviikon ajan eli niitä käytiin vuosina 170 - 164 eKr. Pohjan kuningas soti Etelän kuningasta eli Egyptiä vastaan ja lähti sen jälkeen pyhää liittoa vastaan. (Dan 11:21-35) Epifanes juonitteli puolelleen kelvottomia juutalaisia miehiä. Yksi heistä, ylimmäisen papin Oniaan veli, Jaason, anasti viekkaudella ylimmäisen papin viran. (2Makk 4:7) Lopulta Antiokos löi kapinoivat makkabealaiset ja häpäisi Jerusalemin temppelin uhraamalla siellä sian Zeukselle sekä tekemällä temppelistä Zeuksen palvonnan paikan.

Baabelin 70 viikkoa voidaan laskea täyttyneen Antiokos IV Epifaneen aikana seuraavalla tavalla. Enkeli Gabriel viittaa näyssä siihen aikaan, mikä on kuluva siitä sanasta, "että Jerusalem on jälleen rakennettava voideltuun ruhtinaaseen asti." Voideltu ruhtinas tarkoittaa tämän tulkinnan mukaan Kooresta, Persian kuningasta. Daniel tutki ennen tätä näkyä Jeremian kirjoituksia saadakseen tietää, milloin pakkosiirtolaisuus oli päättyvä. (Dan 9:1-2) Elettiin jo Baabelin luhistumisen jälkeistä aikaa meedialaisen Daarejaaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena eli vuonna 538 eKr babylonialaisen laskutavan mukaan, mitä Daniel käyttää kirjassaan. Babylonialaiset laskivat hallitsijan ensimmäiseksi vuodeksi virkaan astumista seuraavan vuoden, mutta juutalaiset sen vuoden, milloin joku voideltiin kuninkaaksi. Tästä aiheutuu helposti sekaannusta, kun tutkijat määrittelevät eri aikoja Raamatusta ja maailman historiasta.

Jeremian kautta tulleesta sanasta oli kuluva seitsemän vuosiviikkoa voideltuun prinssiin eli Koorekseen asti, joka oli antava juutalaisille luvan palata takaisin Jerusalemiin ja rakentaa temppeli uudestaan. (Esra 1:1ss.) Huomaa, ettei tuota käskyä ollut vielä annettu vuonna 538 eKr, kun Daniel sai näyn ja sanan enkeli Gabrielin kautta. Jeremia oli saanut sanan Jerusalemin raunioitumisesta vuonna 605 eKr, mikä oli Juudan kuninkaan, Joojakimin, neljäs hallitusvuosi juutalaisen laskutavan mukaan. (Jer 25:1,11-12) Joojakim oli Juudan kuninkaana vuosina 608 - 598 eKr eli yhdentoista vuoden ajan. (2Aik 36:4-8.) Jerusalem piiritettiin ja vallattiin ensimmäisen kerran hänen viidennen hallitusvuotensa aikana juutalaisen laskutavan mukaan eli vuonna 604 eKr. (Jer 36:1,9,22) Nebukadnessar, Baabelin kuningas, vei silloin ensimmäiset pakkosiirtolaiset Baabeliin, joiden mukana oli profeetta Daniel. (Dan 1:1ss.)

Kun lasketaan vuodesta 605 seitsemän vuosiviikkoa eli 49 vuotta (7 x 7 = 49), niin pääsemme vuoteen 557 eKr. Persian kuningas Koores ei ollut tuolloin vielä Persian kuningas, mutta nousi pienemmän valtakunnan Anshaan kuninkaaksi isänsä, Kambyses I:n, kuoltua. (Wikipedia kertoo vuodeksi 559 eKr, mutta virhe ajan määrittämisessä on mahdollinen) Kooreksesta tuli Persian kuningas vasta vuonna 550 eKr. Näin Jeremian saamasta sanasta olisi kulunut seitsemän vuosiviikkoa voidellun prinssin valtaannousuun asti. Tämä tulkinta on kuitenkin ilmeisen virheellinen, sillä viittaus tulevaan voideltuun ruhtinaaseen tai prinssiin ei viittaa jo vallassa olevaan kuninkaaseen. Näky kertoo tulevasta prinssistä/hallitsijasta tai niin kuin sana voidaan myös kääntää: "Messiaasta Prinssistä". Tätä profetiaa on pidetty aiheellisesti ennustuksena Jeesuksen Nasaretilaisen eli Jumalan Pojan tulemisesta maailmaan ja sen vapahtajaksi. Tästä lisää tuonnempana.

Toinen tapa laskea aikaa on aloittaa vuodesta 587, jolloin Jerusalem hävitettiin perusteellisesti ja temppeli tuhottiin. Pääsemme persialaisen ajanmäärityksen mukaan vuoteen 538 eKr, mikä olisi ollut sama vuosi, milloin Danielille kerrottiin tämä näky eli se oli meedialaisen kuninkaan, Daarejaaveksen, ensimmäinen hallitusvuosi Baabelissa. (Dan 9:1; 6:28/6:29) Koores eli Kyyros I Suuri on ottanut Wikipedian mukaan tuolloin itselleen arvonimen "Babylonian kuningas". Jos Daarejaaves kuoli tai luopui vallasta jo vuonna 538 eKr, sopii tämä suoraan Danielin näyn seitsemään vuosiviikkoon voidellun ruhtinaan eli Kooreksen tulemisesta. (Dan 9:25)

  • 587 - 49 = 538 eKr, kun ensimmäinen mukaan laskettava vuosi on 586 ja viimeinen 538 eKr.

Mikään ei pakota meitä laskemaan Gabrielin mainitsemia yhtä, kuuttakymmentä kahta ja kahta puolen vuosiviikon jaksoa peräkkäin sijoittuviksi ajanjaksoiksi. Kun laskemme ensin seitsemän vuosiviikkoa yllä osoitetulla tavalla, pääsemme kuningas Koorekseen, joka antoi juutalaisille luvan palata takaisin omaan maahansa ja rakentaa temppeli uudestaan. Jos laskemme seuraavat 62 vuosiviikkoa samalla tapaa lähtien siitä sanasta, mikä tuli profeetta Jeremialle, niin pääsemme makkabilaissotien alkamisvuoteen eli vuoteen 170 eKr asti. 62 vuosiviikkoa on 434 vuotta. (62 x 7 = 434)

  • 604 - 434 = 170 eKr

Pääsimme näin makkabealaissotien alkuun, mistä koitti juutalaisille raskaat ajat. Temppeli oli rakennettu vuosina 520 - 516 ja kaupunkia asutettu Kooreksesta lähtien näihin ahtaisiin aikoihin asti. (Esra 7/ 457 eKr) Daniel kertoo lopuksi yhdestä vuosiviikosta, minä aikana viimeisen vuosiviikon puolivälissä häväistään temppeli vuonna 167 eKr. Näin näky voidaan selittää toteutuneen kokonaan Antiokos IV Epifaneen aikana. Tämä ei tee tyhjäksi näyn soveltamista Messias Jeesusta koskevaan aikaan. Yksi profetia voi toteutua monta eri kertaa historian aikana. Selkein lukutapa on kuitenkin nähdä Danielin näyssä ennustus tulevasta Messiaasta ja syntien sovituksesta. Silloin profetia sopii juutalaisen kansan Messias-odotukseen Jeesuksen päivinä. (Matt 1:7; Luuk 2:25-39; 1Piet 1:11)

1.3.9 Danielin näky ja profetia Messiaasta

Danielin profetian taustalla on hyvä tietää joitakin yleisiä vuosilukuja liittyen tunnettuun maailmanhistoriaan. Listaan näitä vuosilukuja ja aikoja tähän tutkimuksen pohjaksi.

  • 615 eKr: Meedian kuningas, Kyaksares, kapinoi Assyriaa vastaan ja valtaa valtakunnan toisen pääkaupungin, Assurin.
  • 612 eKr: Babylon ja Meedia tuhoavat Niiniven kaupungin: Assyrian eli Assurin maailmanvalta päättyy.
  • 609 - 606 eKr: Babylon valloittaa Juudan kuningaskuntaa ympäröivät alueet.
  • 609 eKr: Juudan kuningas, Joosia, kuolee Megiddon taistelussa. (2Aik 35:20-27, 2Kun 23:28-37)
  • 606 eKr: Babylonian kuningas, Nabopolassar, Nebukadressarin isä, kuolee Karkemiin taistelussa. Nebukadnessarista tulee kuningas ja hän hallitsee 43 vuotta vuosina 606 - 562 eKr. (2Kun 24:1ss., 2Aik 36:6-7; Jer 46:2)
  • 608 - 598 eKr: Joojakim Juudan kuninkaana. (2Kun 23:28-24:6; 2Aik 36:1-8.)
  • 605 eKr: Jeremia saa sanan Herralta koskien Baabelin seitsemääkymmentä vuotta. (Jer 25:1,11-12; 36:1,9,22)
  • 604 eKr: Jerusalem piiritetään, minkä seurauksena temppelin aarteistoa ja ensimmäinen osa juutalaisia viedään Baabeliin. (Dan 1:1ss.; Jer 36:1,9,22; 2Kun 24:6-17; 2Aik 36:4-7)
  • 598 eKr: Jerusalem saarretaan toistamiseen ja aarteistoa sekä kuningas Joojakin hovineen viedään Baabeliin. (2Kun 24:8-17; 2Aik 36:8-10)
  • 598 - 587 eKr: Sidkia Juudan viimeisenä kuninkaana Jerusalemissa. (2Aik 36:10-11)
  • 587/586 eKr: Jerusalem piiritetään kolmannen kerran, temppeli ja kaupunki tuhotaan täydellisesti. Kaikki loput temppelin aarteet ja eloon jääneet juutalaiset viedään Baabeliin muutamaa köyhää lukuun ottamatta, jotka jätetään viljelemään peltoja ja hoitamaan viinitarhoja. Osa juutalaisista pakenee Egyptiin pian tämän jälkeen. (2Kun 25:1-26; 2Kun 36:10-21; Jer 39:1-18; 43:1-7)
  • 562-560 eKr: Amel-Marduk eli Raamatun Evil-Morodak Baabelin kuninkaana. (2Kun 25:27; Jer 52:31-34)
  • 561 eKr: Juudan kuningas, Joojakin, vapautetaan Baabelissa vankeudesta ja korotetaan korkeimmaksi vasallikuninkaaksi. (2Kun 25:27-30; Jer 52:31-34)
  • 560 - 556 eKr: Neergal-Sareser Baabelin kuninkaana. (Jer 39:3,13)
  • 556 - 539 eKr: Nabonaid Baabelin kuninkaana.
  • ? - 539 eKr: Nabonaidin poika, Belsassar, Baabelin kuninkaana yhtä aikaa isänsä aikana, kun isä oli Arabian kaupungissa, Teemassa. (Dan 5:1; 7:1; 8:1)
  • 550 - 546 eKr: Koores eli Kyyros I Suuri (550 - 530 eKr) on valloittanut koko Meedian valtakunnan ja ottanut tittelin "Persian kuningas" vuonna 546 eKr.
  • 539 eKr: Baabelin valtakunnan pääkaupunki Baabel joutuu Meedian ja Persiaan kuninkaiden valloittamaksi. Baabelin maailmanvalta päättyy.
  • 539 eKr: meedialainen Daarejaaves, Kooreksen sukulainen ja vasalli, Baabelin hallitsijaksi. (Dan 5:28-6:1,28/29; 9:1)
  • 538 (tai 537 - 535) eKr: Koores Baabelin eli juutalaisten asuttaman alueen hallitsijaksi. (Dan 1:21; 6:28/29; 10:1; Esra 1:1)
  • 530 - 521 eKr: Kambyses II, Kooreksen poika, Persian kuninkaana.
  • 521 - 486 eKr: Dareios I Persian kuninkaana. (Sak 1:1)
  • 520 eKr: Haggai ja Sakarja saavat profetiat koskien Jerusalemin temppelin jälleenrakentamista. (Sak 1:1; Hag 1:1; Esra 4:24-5:1)
  • 520 - 516 eKr: temppeliä rakennetaan käskynhaltija Serubbaabelin johdolla ja se vihitään käyttöön vuonna 516 eKr. (Hag 1:1; 2:2; Esra 6:1-17)
  • 486 - 465 eKr: Kserkses I, Dareioksen poika, Persian kuninkaana
  • 464 - 424 eKr: Artakserkses I, Kserkseen poika, Persian kuninkaana.
  • 457 - 455 eKr: joukko Baabeliin jääneitä juutalaisia pakkosiirtolaisia palaa takaisin Juudaan pappi Esran johdolla. (Esra 7:1,7; 8:31; 10:9,16-17)
  • 330 - 323 eKr: Makedonialainen Aleksanteri Suuri eli Aleksanteri III valtaa Persian ja Meedian kuningaskunnat sekä nousee maailman valtiaaksi. Tämä oli ennustettu etukäteen profeetta Danielin enkeliltä saaman näyn kautta. Alekstanteri oli näyn "sankarikuningas" ja kauris Jaavan eli Kreikka. (Dan 8:5-22; 11:3-4)
  • 170 - 164 eKr: Makkabealaissodat Syyrian eli Pohjoisen kuninkaan Antiokos IV Epifaneen aikana. (Dan 11:21-35) Jerusalemin temppelin häväistys vuonna 167/165 eKr. Epifanes kuoli vuonna 164 eKr.
  • 63 eKr: Rooma valloittaa Palestiinan.
  • 20 eKr: Kuningas Herodes Suuri (37 - 4 eKr) antaa käskyn rakentaa temppeli uudestaan eli korjata Serubbaabelin temppeli ja laajentaa sitä.
  • 4 eKr: Jeesus Kristus syntyy Beetlehemin kaupungissa profeettojen Jesaja, Daniel ja Miika ennustuksen mukaan. (Jes 7:14-16; Matt 1:18-25; Dan 9:24-25; Mka 5:1)
  • 29 jKr: Johannes Kastaja saarnaa erämaassa ja valmistaa tietä Herralle. Jeesus tulee hänen kastettavakseen. (Luuk 3:1-23)
  • 32 jKr: Jeesus antaa henkensä Isän haltuun Golgatan ristillä pääsiäistä edeltävän suuren sapatin iltana eli torstaina (joidenkin mukaan keskiviikkona). (Luuk 23:46; Joh 19:30-31)
  • 32 jKr: Uuden liiton seurakunta syntyy Pyhän Hengen vuodatuksen yhteydessä 50 päivää pääsiäisestä eli helluntaina. (Apt 2:1-11)
  • 67 jKr: ns. juutalaissodat alkavat, Rooman sotajoukot taistelevat kapinoivia juutalaisia vastaan.
  • 70 jKr: 3,5 vuotta sotien alkamisen jälkeen sotapäällikkö ja tuleva keisari Tiitus valloitti Jerusalemin, häpäisi temppelin uhraamalla saastaisia uhreja siellä ja tuhosi temppelin niin, ettei jäänyt kiveä kiven päälle maahan jaottamatta. (Matt 24:2,15-22; Luuk 19:41-44)
  • 73 jKr: 3,5 vuotta edellisen jälkeen juutalaissodat loppuivat.
  • 90-100 jKr: Viimeinen apostoli, Johannes, kuolee vankeudessa Patmoksen saarella. (Ilm 1:9) Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja oli valmistunut sitä ennen ja viestit Vähän-Aasian seitsemälle seurakunnalle lähetetty sanansaattajien mukana. (angelos:, enkeli, sanansaattaja, lähetti, Ilm 2-4)
  • 321 jKr: Keisari Konstantinus Suuri antoi käskyn pyhittää sunnuntai eli auringonjumalan päivä sapatin eli lauantain sijaan. Hänestä oli tullut jumalaton käännynnäinen vuonna 319 jKr.
  • 325 jKr: Nikean kirkolliskokous pidettiin. (oppi kolminaisuudesta, areiolaisuuden torjuminen, Nikean uskontunnustus)
  • noin 370 jKr: Aleksandrian piispan, Athanasioksen, uskontunnustus laadittiin. (oppi kolminaisuudesta ja kadotustuomion julistaminen niille, jotka eivät usko samalla tavalla)
  • 381 jKr: Konstantinopolin kirkolliskokous pidettiin. (Nikean kolminaisuusopin täydentäminen, uskontunnustus)
  • 390 jKr: Keisari Theodosius I Suuri teki kristinuskosta virallisen valtionuskonnon. Käytännössä tämä oli roomalaiskatolisen uskonnon tulo valtionuskonnoksi. Roomalais-katolisuus ei ole kristinuskoa, vaikka siihen on sekoittunut aimo annos kristinuskoon kuuluvia aineksia.
  • 476 jKr: Rooman kansa sai lopulta tuhon kansainvaelluksen aikaan ja viimeinen keisari, Romulus Augustulus, syöstiin vallasta vuonna 476 jKr ostrogoottien valloittaessa Rooman kaupungin.

Historiankirjoittajat ovat näistä vuosiluvuista yksimielisiä lukuunottamatta joitakin uskonlahkojen edustajia kuten Jehovan todistajia. Heidän virheensä ajoituksissa perustuvat vääriin profetioihin, mitä liikkeen profeetat tekivät Kristuksen toista tulemusta koskien. He ennustivat, että Kristus tulee takaisin vuonna 1914, mikä osoittautui vääräksi profetiaksi. Koska tästä profetiasta ei ole haluttu luopua vaan Kristuksen tulo on selitetty näkymättömäksi tapahtumaksi henkivalloissa, ovat Jehovan todistajat jatkaneet väärien ajoitustensa levittämistä vastoin yleistä historian tutkimuksen linjaa.

Lukemistoa
Petri Paavola, Jehovan todistajien opetus Raamatun valossa, vuosi 1914.

Danielin yhdeksännen luvun näkyä on vaikea kääntää eivätkä kielentuntijat ja teologit ole yksimielisiä oikean käännöstavan suhteen. Vuoden 1933 suomenkielisen kirkkoraamatun käännöksessä on tiettyjä heikkouksia, mitkä saattavat estää tulkitsemasta profetiaa oikein. Toisaalta on lähes mahdoton sanoa, mikä käännösvaihtoehto olisi ehdottoman oikein. Laitan tähän yhden ehdotuksen, missä on mainittu myös vaihtoehtoisia tapoja kääntää kyseinen kohta.

Daniel:
9:24 Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa (vuotta) on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi: silloin kapina päättyy, synti lukitaan sinetillä, pahat teot (vääryys) sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja näky sekä profetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan.
9:25 Ja tiedä ja käsitä, että siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, Messiaaseen Hallitsijaan/Prinssiin (voideltuun ruhtinaaseen/ ylipappiin) asti on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreineen ja vallihautoineen, mutta keskellä ahtaita aikoja.
9:26 Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, mutta ei hänen itsensä vuoksi (tai "eikä häneltä jää ketään/mitään"). Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta se itse on tuhoutuva tulvassa ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.
9:27 Ja hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.

Näky voidaan sovittaa Messiaaseen Jeesukseen yksinkertaisesti seuraavalla tavalla.

Jae 24 viittaa siihen, miten kauan Baabelin valta Juudan ja sitä ympäröivien kansojen kohdalla kestää. Se päättyi samana vuonna, jona Daniel sai tämän näyn. (Dan 9:1) Kuningas Koores antoi pian näyn jälkeen juutalaisille luvan palata omaan maahansa ja rakentaa temppeli uudestaan. Baabelin seitsemänkymmentä vuotta lasketaan seuraavan kaavan mukaan.

  • 608 - 70 = 538 eKr, kun ensimmäinen vuosi Baabelin vallan alla oli muiden kansojen osalta vuosi 608, mikä lasketaan ensimmäiksi vuodeksi ja viimeinen oli vuosi 538 eKr. Näin saadaan 70 vuotta Baabelin ikeen alla. (Jer 25:1,11-12; 29:10)

Juutalaisten aika pakkosiirtolaisuudessa lasketaan sen sijaan vuodesta 586 eKr alkaen, jolloin suurin osa kansasta surmattiin, vietiin pakkosiirtolaisuuteen tai pakeni Egyptiin. Jerusalem jäi silloin autioksi muutamaa köyhää peltomiestä ja puutarhuria lukuunottamatta. (Jer 39) Pakkosiirtolaisuus alkoi päättyä Persian kunikaan, Kooreksen, ensimmäiseen hallitusvuoteen juutalaisten hallitsijana Baabelissa. (Esra 1:1; Dan 1:21; 5:28-6:1,28/29; 9:1; 10:1) Päättyminen lasketaan tässä kohden kuitenkin temppelin vihkimiseen eli vuoteen 516 eKr, vuoden viimeiseen kuukauteen. (Esra 6:15-17, adarkuu on meidän kalenterissa helmi-maaliskuussa)

  • 586 - 70 = 516 eKr, kun ensimmäinen vuosi Baabelissa oli vuosi 585 ja viimeinen 516 eKr eli temppelin valmistumisen vuosi.

Jakeen 24 lukumäärää 70 vuotta ei saada sellaisenaan ulottumaan mitenkään Jeesukseen Messiaaseen asti, jos se lasketaan 70 vuodeksi tai 70 vuosiviikoksi eli 490 vuodeksi ja aletaan lasku esimerkiksi vuodesta 538 eKr. Sitä ei ole kuitenkaan tarkoitettu laskettavaksi siitä vuodesta eikä myöskään vuodesta 605, jolloin Jeremia sai sanan Herralta, tai vuodesta 586, jolloin Jerusalem tuhottiin täydellisesti, tai vuodesta 516, jolloin temppeli vihittiin käyttöön. (Jer 25:1,11-12; 39:1ss.; Esra 6:16) Kaupungin asuttaminen jatkui vielä kauan näiden tapahtumien jälkeen, mm. Nehemian kohdalla vuonna 445 eKr, kuningas Artahsastan 20. vuotena. (Neh 2:1) Aikaa ei lasketa kuitenkaan siitäkään vaan vähän varhaisemmasta tapahtumasta.

Pappi Esra sai luvan palata Jerusalemiin Artahsastan seitsemäntenä vuotena eli vuonna 457 eKr. (Esra 7) Kun laskemme tästä luvusta 70 vuosiviikkoa eli 490 vuotta. Pääsemme vuoteen 32 jKr, mikä on lähellä Kristuksen kuolinvuotta ja uuden temppelin vihkimistä, kun Herra tuli äkisti temppeliinsä eli apostolien sydämeen Pyhässä Hengessä. (Mal 3:1; Apt 2:1-11) Jeesuksen kuolinvuodesta ei olla varmoja, mutta useimmat tutkijat sijoittavat sen vuosien 29 - 33 jKr väliin, mikä sopii tähän laskelmaan. Vuosi 32 jKr näyttää todennäköisimmältä vaihtoehdolta oikeaksi kuolinvuodeksi. Laskennassa tuottaa ongelmia moni seikka, mm. se, ettei vuotta nolla ole olemassa. Virhemarginaali on pelkästään tästä syytä johtuen +/- 2 vuotta.

  • 457 eKr - 490 = 32 jKr

Jakeen 24 sanoma syntien sovittamisesta ja kaikkeinpyhimmän voitelemisesta sopii hyvin Jeesuksen ristinkuolemaan, syntien sovitukseen ja sitä seuranneeseen Pyhän Hengen vuodatukseen. Juutalaiset olivat olleet niskureita ja vastustaneet Pyhää Henkeä aina tuohon tapahtumaan asti. (Apt 7:51) Pietarikin oli kieltänyt Herran, mutta kun hän sai Pyhän Hengen voitelun, oli hän urhea hamaan kuolemaansa asti. (Matt 26:69-75) Kapina oli päättynyt ja Pyhän Hengen vuodatusta seurasi kuuliaisuuden aika. (Apt 5:29-32) Me elämme vieläkin tätä historian viimeistä armon taloudenhoidon aikakautta, jolloin Pyhä Henki asustaa uuden liiton kansan sydämissä ja vaikuttaa kaiken hyvän Jeesukseen uskovissa. (Efe 2:7; 3:2,14-21; Room 8:9; Hebr 13:20-21)

Jakeen 25 sanoma ja ennustus on kahtalainen. Seitsemän vuosiviikkoa (49 vuotta) viittaa kuningas Koorekseen, joka antoi juutalaisille luvan palata Jerusalemiin ja rakentaa temppeli uudestaan vuonna 538 eKr. (Esra 1:1ss., 608 - 70 = 538 eKr) Sitten 62 vuosiviikkoa oli kuluva siitä, kun se "jälleen rakennetaan" eli tässä on viittaus Jerusalemin temppelin aiempaan kunnostukseen ja Jerusalemin asuttamiseen Esran aikana vuonna 457 - 455 eKr. (Esra 7:7-9; 8:31; 10:9,16,17) Siitä 62 vuosiviikkoa eli 483 vuotta johtaa meidät vuoteen 29 jKr. Pääsemme aika tarkalleen siihen vuoteen, jolloin Jeesus aloitti toimintansa evankeliumin saarnaajana, opettajana ja parantajana.

  • 455 eKr - 483 vuotta = 29 jKr.

Jae 24 päättyy ennustukseen, jonka mukaan kaikkeinpyhin voidellaan. Kun Jeesus otti kasteen, tuli Pyhä Henki hänen päälleen. (Matt 3:12-17) Isä Jumala voiteli Poikansa Jeesuksen Pyhällä Hengellä eli iloöljyllä runsaammin kuin ketään muuta kanssaveljeään. (Apt 10:38; Psa 45:8) Vuosi 29 sopii vallan mainiosti ennustukseksi kaikkein pyhimmän eli Jeesuksen Kristuksen voitelemiseksi.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa Luukkaan mukaan noin 30-vuotiaana, joten tämäkin aika sopii tarkalleen Jeesukseen. (Luuk 3:23) Jeesus oli tarkalleen 30 vuotta tämän laskun mukaan. Tähän päästään, kun lasketaan Jeesuksen syntyneen vuonna 4 eKr. Ajanmäärityksessä on tunnetusti virhe, minkä vuoksi ajan lasku on aloitettu neljä vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Vuosi 4 eKr oli historiankirjoituksen mukaan kuningas Herodeksen viimeinen hallitusvuosi vasallina. Hän surmautti sinä vuonna kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksi vuotta tai sitä nuoremmat, yrittäessään tuhota vastasyntyneen Messias-kuninkaan. (Matt 2:16)

4 eKr - 28 jKr = noin 29 - 30 vuotta, kun vuosi nolla ajanlaskun alussa huomioidaan +/- 2 vuoden virheen tuottavaksi.

Johannes Kastaja aloitti julkisen toimintansa vuonna 28 tai 29 jKr eli keisari Tiberiuksen (14 - 37 jKr) 15. hallitusvuotena. (Luuk 3:1) Jeesus aloitti toimintansa pian sen jälkeen. Elettiin keskellä ahtaita aikoja, sillä Juuda oli menettänyt makkabealaissodassa vuonna 164 eKr saamansa itsenäisyyden Roomalle vuonna 63 eKr, kun Rooman joukot valloittivat Palestiinan. Rooma hallitsi kovin ottein juutalaisia ja pyhien verta vuodatettiin ilman syytä. (Luuk 13:1) Kansa elätteli tuolloin toiveita päästä vapaaksi Rooman ikeen alta kapinan kautta. Jotkut pitivät tulevaa Messiasta maanpäällisen juutalaisen valtakunnan perustajana ajattelematta iankaikkista lunastusta sekä syntien sovitusta. Jeesuksen häpeällinen kuolema ristillä valloittajavallan teloittamana oli kova isku myös opetuslapsille. He eivät tahtoneet millään uskoa, että kuollut mies oli Israelin vapahtaja. Kun Jeesus sitten ilmestyi opetuslapsille noustuaan ylös kuolleista, opetti hän heille kaiken, mitä hänestä oli profeetoissa ja Mooseksen laissa kirjoitettu. Niin he pääsivät ymmärtämään sen, että Jeesus ei ollut vain juutalaisten vaan myös koko maailman vapahtaja. (Luuk 24:25-49; 1Joh 4:14)

Jakeessa 26 ennustetaan, että 62 vuosiviikon mentyä surmataan voideltu, mutta ei hänen itsensä vuoksi. Englanninkieliset käännökset kuuluvat tässä kohden: "but not for himself". Jeesus ei kuollut itsensä vuoksi, koska hän oli synnitön. Kristus kuoli meidän edestämme sovittaen syntimme ja meidät itsemme Isän kanssa. (1Kor 5:18-21) Puhe 62 viikon kulumisesta viittaa luonnollisesti sitä seuraavaan aikaan eli käytännössä noin kolmeen ja puoleen vuoteen, minkä jälkeen Jeesus surmattiin. Jos viimeinen jae eli jae 27 puhuu siitä seitsenvuotisjaksosta, mikä seuraa Jeesuksen julkisen toiminnan alkua, niin siitä jää 3,5 vuotta käyttämättä Jeesuksen aikana. Jotkut tutkijat ovat siirtäneet sen lopun aikaan eli antikristuksen hallituskauteen meidän päivinämme. (Ilm 13:5; vrt 12:6,14; 11:2; Dan 7:25; 12:7,11,12)

Sitten on kirjoitettu, ettei häneltä jäänyt mitään tai ketään. Häneltä ei jäänyt ainakaan perillistä lihan mukaan, koska hän ei ollut naimisissa eikä harjoittanut haureutta. Sana voidaan kääntää myös niin, "ettei hänellä ollut ketään". Jeesus oli ihan yksin ristillä ja Isäkin hänet hylkäsi eli antoi hänen kuolla. Isä ei varjellut ainosyntyistä Poikaansa kuolemalta vaan antoi sen tapahtua, jotta me saisimme ikuisen elämän hänen armostaan sen lunastuksen kautta, mikä meillä on Kristuksen veressä, syntien anteeksisaaminen.

Tämän jälkeen näky siirtyy eteenpäin ja kertoo Jerusalemin hävityksestä.

"Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta se itse on tuhoutuva tulvassa ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty."

Tämä profetia toteutui Jerusalemin ja temppelin tuhoutuessa vuonna 70 jKr, kun roomalaiset häpäisivät ensin pyhäkön ja tuhosivat sen sitten perinpohjaisesti. (Matt 24:3,15-22; vrt. Dan 8:9-14) Rooman kansa eli hyökkäävän ruhtinaan väki tuhoutui kansainvaelluksen aikana sotajoukkojen tulvan pyyhkiessä Rooman kaupungin ylitse. Tulva on Danielin ja Jeremian kirjassa kuvausta sotajoukkojen vyörymisestä vihollisen ylitse, kun ne aiheuttavat tulvan vyöryn tavoin paljon tuhoa. (Dan 11:22,40; Jer 47:2-7)

Jae 27 on edelleen viittausta Jerusalemin temppelin ja kaupungin tuhoon vuonna 70 jKr. Siinä on käytetty sanontaa "hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi", minkä on ajateltu tarkoittavan joko Jeesuksen julkisen toiminnan alkua 3,5 vuoden ajaksi tai sitten juutalaisten kokemaa yhteyttä taistelussa yhteistä vihollista eli Roomaa vastaan ns. juutalaissodissa vuosina 67 - 73 jKr. Jälkimmäinen vaihtoehto on oikeaan osunut profetian ajoituksen suhteen, mutta liiton vahvistamisen merkitys voi olla jokin muukin kuin edellä mainittu.

Jakeen loppuosassa on viimeinen vuosiviikko jaettu kahteen osaan. Vuosiviikko tarkoittaa seitsemää vuotta, minkä ajan juutalaissodat kestivät. (3Moos 25:8) Puolivälissä vuosiviikkoa eli vuonna 70 jKr tapahtui niin, että Jerusalem ja temppeli tuhottiin sekä päivittäinen uhraaminen lopetettiin. Sitä ennen temppeli häväistiin uhraamalla Rooman valtakunnan eläinten kuvia sisältäville lipuille saastaisia uhreja pyhkön alttarin päällä. Tämän jälkeen sotia jatkui säädettyyn aikaan asti eli 3,5 vuotta vuoteen 73 asti. Lopulta hyökkäävän kansan eli Rooman kansa koki tuhonsa kansainvaelluksen aikana, minkä jo ehdin kertoakin. Näin profetiat Danielin näyssä toteutuivat kirjaimellisesti.

Juutalaiset ovat osanneet laskea Messiaan syntymisen ennustetun ajan, sillä he odottivat Israelin toivoa juuri oikeaan aikaan. (Matt 2:16; Luuk 2:25-39; 1Piet 1:11) Tämä on meiltä vielä laskematta tässä tutkielmassa. Jeesuksen syntymäajan ennustukseen päästään Raamatun viimeisen profeetan, Malakiaan, avulla. Hän ennusti, että Herra on tuleva äkisti temppeliinsä. (Mal 3:1) Malakia profetoi myös Johannes Kastajasta, joka saarnasi Eliaan hengessä ja voimassa valmistaen tietä Herralle. (Luuk 1:15-17; 3:15-17; Joh 1:11-27; Mal 3:23/4:5) Kirjanoppineet odottivat Jeesuksen aikana Eliaan ilmestymistä ennen Messiasta itseään. (Matt 17:10-13) He tiesivät, mihin aikaan Malakia oli saanut profetiansa, vaikka sitä ei ole kirjoitettu Malakian kirjaan. Tutkijat sijoittavat sen aikaan ennen vuotta 445 eKr, jolloin Nehemia palasi Jerusalemiin. (Neh 2:1)

Herran ja Eliaan tulemista ennusti myös Jesaja. (Jes 40:1-11) Hän puhuu "huutavan äänestä erämaassa", mikä viittaa Eliaan ja toteutui Johannes Kastajan toiminnassa. (Luuk 3:1-6)

Voidaan tietysti sanoa, että on tarkoitushakuista kytkeä Jeesuksen syntymistä ennustava profetia Malakiaan. Se ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että Eliaan oli tultava ensin ja Malakia ennusti Eliaasta. Jeesuksen syntymän ennustaminen Malakiaan kautta on sikälikin perusteltua, että Jerusalemin rakentaminen ja temppelipalveluksen uudistus oli jatkuva prosessi, joka saatettiin ennalleen vasta Nehemiaan aikana. Jos tässä on mennyt vuodesta 445 jälkeen aikaa yksi vuosiviikko eli seitsemän vuotta, niin päästään vuosilukuun 438 eKr. Siitä laskettuna 62 vuosiviikkoa eli 434 vuotta johtaa meidät Jeesuksen syntymään. (vrt. Dan 9:25)

Laskutoimitus on seuraava, kun 62 vuosiviikkoa on 434 vuotta. (7 x 62 = 434)

  • 438 - 434 eKr = 4 eKr.

Johannes Kastaja syntyi saman vuonna kuin Jeesus, yli kuusi kuukautta häntä aiemmin. (Luuk 1:36) Näin saimme molempien ennustettujen miesten syntymäajaksi saman vuoden. Raamatun profetiat ovat täyttyneet tältäkin osin kirjaimellisesti, mikäli tämä tulkinta on oikea.

Danielin kautta tullut profetia on ehkä mahdollista nähdä monitasoisena siten, että ensimmäiset seitsemän vuosiviikkoa jakeessa 25 tulisi yhdistää seuraaviin 62 vuosiviikkoon, mistä saadaan 69 vuosiviikkoa ja tämä ennustus koskisi Messiaan syntymää. Välimerkit voitaisiin sijoittaa sitten vaikka näin: (alkutekstissä ei ole välimerkkejä)

Daniel:
9:24 Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi: silloin kapina päättyy, synti lukitaan sinetillä, pahat teot sovitetaan, iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja näky sekä profetta sinetillä vahvistetaan ja kaikkeinpyhin voidellaan.
9:25 Ja tiedä ja käsitä, että siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, Messiaaseen Hallitsijaan/Prinssiin (voideltuun ruhtinaaseen/ ylipappiin) asti on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa. Niin se jälleen rakennetaan toreineen ja vallihautoineen, mutta keskellä ahtaita aikoja.
9:26 Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, mutta ei hänen itsensä vuoksi (tai "eikä häneltä jää ketään/mitään"). Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta se itse on tuhoutuva tulvassa ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.
9:27 Ja hän vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.

Jos Koores olisikin tullut Baabelin ja juutalaisten hallitsijaksi vasta vuonna 535 eKr – mikä voi olla mahdollista – niin pääsisimme Kooreksesta (535) Kserkseeseen (486-465) seitsemässä vuosiviikossa.

  • 535 - 49 = 486 eKr.

Esterin kirjan tapahtumat sijoittuvat Kserkses I:n hallintokauteen. Silloin ilkeä Haaman uhkasi tuhota kaikki juutalaiset Persian valtakunnan alueelta, mutta kuninkaan puolisoksi päässyt juutalainen Ester sai kuninkaan suojelemaan kansaansa. Juutalaisten sijasta ilkeä Haaman hirtettiin juutalaiselle hallitusmiehelle, Mordokaille, varattuun hirsipuuhun ja hän poikineen joutui tuonelaan. Monia muitakin juutalaisten vihollisia surmattiin ja niin juutalainen kansa pelastui hävittäjän kynsistä. Tapahtuman muistoksi säädettiin iloinen puurim-juhla, jota juutalaiset viettävät edelleen riehakkain menoin ja jakamalla lahjoja toisilleen.

Jos aikaa lasketaan Kserkseestä eteenpäin 69 vuosiviikkoa (69 x 7 =483), niin päädymme lähelle Jeesuksen syntymävuotta.

  • 486 - 483 = 3 eKr.

Jeesus syntyi tutkijoiden mukaan vuonna 4 eKr, joten tämäkin laskelma johtaisi Herran syntymän ennustukseen. Miksi Messiaan syntymän laskemisessa olisi viitattu Kserkseeseen ja puurimiin? Puurim on esikuvallista puhetta siitä, miten sielun vihollisen juoni voidellun Messiaan tuhoamiseksi koituikin hänen omaksi tappiokseen. Tietysti tämäkin tulkinta on spekulatiivinen ja tarkoitushakuinen, mutta yksi vaihtoehto muiden joukossa oikeaksi tavaksi laskea Jeesuksen syntymähetken ennustusta. Sellainen on luultavasti olemassa Vanhan Testamentin ilmoituksessa, mutta seurakunta on kadottanut vuosituhansien saatossa sen, miten Jeesuksen ajan Messiasta odottavat juutalaiset osasivat ennustaa hänen syntymähetkensä.

Osmo Alhon tulkinta

Osmo Alho on esittänyt monimutkaisen tulkinnan koskien Danielin saaman näyn soveltamista Jeesukseen. Tutkijoilla on ollut erityisiä vaikeuksia laskea aikaa Danielista näyn ja profetian perusteella Messiaan syntymiseen tai kuolemaan, jolloin synnit sovitettiin. Esitin kuitenkin edellä selkeän tulkinnan, missä vuosiluvut ja profetioiden täyttyminen voitiin selittää yksinkertaisen matematiikan ja historiantuntemuksen avulla. Ainoastaan Herran syntymävuoden ennustaminen jäi hieman hataralle pohjalle vanhan liiton kirjoituksista. Alhon laskelmia ei ole siten tarve soveltaa käytäntöön, koska tyydyttävään lopputulokseen päästään yksinkertaisemmallakin tavalla. Alhon tutkielman lukeminen on silti hyödyllistä sen sisältämän monipuolisen tiedon vuoksi.

Osmo Alho: "Danielin kirjan 9. luvun profetia".

Sivun alkuun

1.3.10 Lista profetioista

Raamatussa on todella paljon jo toteutuneita profetioita sekä niitä ennustuksia, jotka odottavat vielä täyttymystään. Suuri osa profetioista koskee Messiasta Jeesusta ja Israelin kansan kohtaloa. En kirjoita tähän enempää näitä profetioita, mutta voit tutustua niihin halutessasi itse omatoimisesti. Netissä on julkaistu lista Raamatun merkittävimmistä profetioista.

"Joitain merkittävimpiä Raamatun profetioita listattuna"

Meillä on suuri Jumala, joka ei käytä kaikkivaltiuttaan vaan sallii ihmisten vaeltaa oman tahtonsa teitä määrättyyn aikaan asti. Kun ihmiskunnan syntien mitta on täysi, niin silloin saapuu Herra Jeesus tuomitsemaan eläviä ja kuolleita Raamatun ennustusten mukaisella tavalla. (2Tim 4:1; Apt 1:8-11; 1Tess 3:20-5:11; 2Tess 1:7-10; 2:1-12) Tahdotko olla silloin hänen puolellaan vai häntä vastaan? Jos tahdot olla häntä vastaan, niin hän sallii sinun tehdä sen: hän ei vastusta sinua. (Jaak 5:6) Jumalan tahto on kuitenkin se, että antaisit pelastaa itsesi tästä nurjasta sukupolvesta, jos et ole vielä ottanut vastaan Jumalan armoa Kristuksessa. Jumalalla on halu laupeuteen ja hän tahtoo pelastaa sinut. Hän ei tee sitä kuitenkaan väkisin vaan kysyy sinun tahtoasi. Tahdotko sinä?

Sivun alkuun

1.4 Yksi seurakunta

Jos maltoit lukea selityksen toteutuneista profetioista ja näet siitä, että Jumala toimii ajassa ja historiassa ilmoittaen asioita etukäteen, niin voit päästä näkemään Jumalan valtasuuruuden. Sinun ei kannata lähteä seuraamaan sokeasti minkään lahkon tai uskonnollisen yhteisön oppia ja johtajia, jos et ymmärrä, mitä he opettavat ja miten tulee elää kristittynä maan päällä. Jotkut järjestöt pyrkivät orjuuttamaan jäsenensä ihmisauktoriteettien alle, vaikka nämä johtajat saattavat olla pahasti eksyksissä jopa kristinopin alkeista kuten kaste, usko Jumalaan, mielenmuutos pois kuolleista töistä, käsien päällepaneminen ja iankaikkinen tuomio. (Hebr 6:1-2) En sano sitä, ettei joku voi olla aito kristitty ja todella pelastunut, vaikka on erehtynyt opin alkeissa. Ei ole silti mitään järkeä antaa orjuuttaa itseään tällaisten väärien auktoriteettien alle. Jos löydät aitojen pyhien yhteyden, niin ole mukana heidän toiminnassaan ja iloitse Herrasta yhdessä heidän kanssaan.

Paavalin ja Raamatun opetuksen mukaan uudessa liitossa on olemassa vain yksi Jumalan seurakunta. (1Kor 12:12-27; Efe 1:22-23; 4:4) Siihen kuuluvat kaikki ne, joissa on Kristuksen Henki. (Rom 8:9) Seurakunnan jäseneksi tullaan uudestisyntymisen pesun eli Pyhän Hengen uudistuksen kautta, ei minkään uskonnollisen rituaalin kuten kasteen kautta. (Tit 3:5) Ihminen syntyy uudesti ylhäältä, saa synnit anteeksi ja pelastuu uskomalla Herraan Jeesukseen sekä muuttamalla mielensä suhteessa evankeliumiin sekä syntiin. (Apt 3:19,26; 10:43-48; 16:30-31; 26:17-20) Ihminen ei synny uudesti ylhäältä, saa syntejä anteeksi ja pelastu ottamalla vesikaste tai siten, että hänet kastetaan vauvana tai muulloin vastoin tahtoa ja tietämättään, kun hän on ymmärrystä vailla olevassa tilassa. Usko ei ole järjen vastainen asia vaan uskon kautta me ymmärrämme asioita. (Hebr 11:3; Matt 15:10; Efe 5:17)

"Kun Jumalan sanat avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä". (Psa 119:130) Herran sanat ja sommitelmat tuovat ihmiselle viisautta, opettavat taidollista kuria, auttavat ymmärtämään ymmärryksen sanoja ja vastaanottamaan vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden. (Snl 1:1-4) Meidän ei tule olla järjettömiä vaan ymmärrykseltä täysi-ikäisiä ja pahuudessa lapsia, jotta tietäisimme, mikä Jumalan tahto on ja eläisimme sen mukaan. (1Kor 14:20; Rom 12:1-3) Älä lankea sellaiseen eksytykseen, missä ihannoidaan ihmisen tyhmyyttä ja selitetään asioita järjen vastaisella tavalla: se ei ole kristinuskoa. Jumalan sanat ovat äärimmäisen viisaita ja oppi loogista eli johdonmukaista. Siinä ei voi olla ristiriitoja, niin että Jumalan sana kumoaa itse itsensä.

Vaikka kristityt ovat hajallaan erilaisissa lahkoissa ja puolueissa oppiriitojen sekä erimielisyyksien vuoksi, niin älä väheksy Jumalan sanan opetusta ja ryhdy harjoittamaan yhteyttä sellaisten kanssa, joiden uskon perustukset ovat väärät. Jos joku turvaa pelastuakseen johonkin uskonnolliseen rituaaliin ja väittää ihmisen pelastuvan vain, jos suorittaa sen rituaalin, niin älä usko näitä armolle vieraita oppeja, jotka ovat vain ihmiskäskyjä ja vanhinten perinnäissääntöjä. (Matt 15:1-9) Monet opettavat väärin Jumalan sanaa: älä seuraa heidän opetuksiaan ja selityksiään vaan seuraa Herraa Kristusta. Toiset opettavat väärin tahallaan, väärän voiton kuten rahan, maineen ja oman kunnian saamiseksi, toiset tietämättään, kun ovat erehtyneet vilpittömästi noudattamaan harhaoppeja. Jos joku on vilpittömästi väärässä, ei se anna sinulle oikeutta seurata hänen perässään väärää esimerkkiä. Kerro eksyneelle suora evankeliumin tie ja pysyttele erossa vääristä opeista sekä käytännöistä.

Jumalan näkee maan päällä ja kullakin paikkakunnalla vain yhden seurakunnan. Siihen kuuluvat kaikki Jumalan lapset, vaikka he ovat hajaantuneet eri järjestöjen, yhdistysten ja uskontokuntien nimikkeiden alle, mikä lisää hajaannusta entisestään. Siunatkaamme toinen toisiamme ja toivokaamme, että Jumala keksii keinon ulos tästä hajaannuksesta ja ihmiset ottavat vaarin hänen neuvoistaan, jotta seurakunta voisi olla käytännön tasolla myös yksi eikä vain teoriassa. Eri opit aiheuttavat hajaannuksen, joten ainoa keino päästä yksimielisyyteen on tulla myös opillisesti yksimieliseksi. Tähän päästään vain siten, että jokainen on valmis hylkäämään omalla kohdalla kaikki väärät opetukset, kun ne paljastuvat. Jos joku jatkaa tahallaan väärien oppien levittämistä ja elämistä sen mukaan, voi hän pahimmassa tapauksessa joutua eroon elävästä Jumalasta, kun hylkää totuuden ja vaeltaa valheessa.

Sivun alkuun

1.5 Evoluutioteorian mahdottomuus

Yksi vahva varustus Jumalan tuntemista vastaan ja ihmisiä eksyttävä uskomusjärjestelmä on evoluutioteoria. Sitä opetetaan kouluissa ja oppilaitoksissa lapsille sekä nuorille tieteellisesti todistettuna faktana, vaikka se ei täytä edes tieteellisen teorian määritelmää. Sen tueksi ei löydy riittävästi todisteita, että sitä voitaisiin pitää ollenkaan mahdollisena selityksenä elämän synnylle ja lajien paljoudelle. Sen sijaan kaikki tieteelliset todisteet näyttävät todistavan sitä vastaan. Evoluutioteoria on saavuttanut tästä huolimatta aseman tieteellisesti validina teoriana, jota väitetään kaiken lisäksi todistetuksi faktaksi. Tähän on päästy väärentämällä suruttomasti oppikirjojen sisältöä ja valehtelemalla fossiililöytöjen runsaudesta, mitkä tukevat evoluutioteoriaa. Mitään sellaisia löytöjä ei ole tehty.

Kaikki tähän astiset fossiilit tukevat yksiselitteisesti suurta tulvakatastrofia ja nuoren maan ikää. Suurin osa sensaatioina esitetyistä ihmisen sukupuun fossiililöydöistä on paljastunut huijauksiksi, joilla on pyritty saamaan lisää apurahoja tutkimuksia varten tai maailmanlaajuista mainetta. Sian hampaasta ja apinoiden luista sekä luunkappaleista kuten reisiluusta on rekonstruoitu kokonaisia ihmisen esi-isiä, joille on mielikuvituksen tuloksena keksitty milloin mitäkin: vaatetus, työkalut, ulkonäkö ja ennen kaikkea pystyasento, ikään kuin se olisi kävellyt. Sitten näitä pieniä luunsiruja ja -kappaleita on kopioitu eli tehty niistä muovivaloksia, mitkä on lähetetty museoihin eri puolille maapalloa ikään kuin näitä fossiileita olisi paljon. Todellisuudessa alan tutkijoiden mukaan kaikki ihmisen sukupuusta "todistavat" fossiilit mahtuvat yhteen ruumisarkkuun tai biljardipöydälle tilaa säästämättä.

Fossiilihuijauksen lisäksi koulujen biologian oppikirjoissa esitetään ikivanhoja tahallisesti ja törkeästi Ernst Haeckelin yli sata vuotta sitten väärentämiä sikiöpiirroksia. Haeckel väitti useimpien eläinten varhaisten alkioiden kehitysmuodon muistuttavan hyvin paljon toisiaan. Piirrokset on todistettu väärennöksiksi aikoja sitten, mutta yhä vielä ne kummittelevat biologian oppikirjoissa tieteellisesti todistettuna faktana evoluutioteorian todistamiseksi. Tällainen menettely kuvastaa evolutionistien alhaista moraalia, minkä tosiasian edessä he ovat itse täysin sokeita.

Lähteet:

1.5.1 Teistinen evoluutioteoria

Teistinen evoluutioteoria tarkoittaa sitä, että elämä on syntynyt Jumalan luodessa ensin yhden yksisoluisen alkueliön ja lajien paljous on seurausta sen kehityksestä Jumalan ohjailun kautta. Ihminen olisi siten kehittynyt kädellisestä apinasta, tämä jyrsijästä, koirasta tai muusta nisäkkäästä, tämä liskosta tai suoraan kalasta, tämä kalaa edeltävistä monista eri kehitysvaiheista ja tämä sitten siitä ensimmäisestä alkueliöstä. Ainoa ero klassiseen evoluutioteoriaan olisi se, ettei kehitys tapahdu sattumanvaraisten vaan ohjailtujen mutaatioiden kautta, jotka Jumala vaikuttaa eliöiden sopeuttamiseksi vallitseviin olosuhteisiin. Kuulostaa hienolta, mutta ei tee lainkaan oikeutta kaikkitietävälle ja kaikkivaltiaalle Jumalalle, joka on tehnyt ihmisen kuvakseen sisällisen ihmisensä puolesta ja luonut kunkin eläimen sekä kasvin lajinsa mukaan valmiina yksilöinä, niin että näistä on syntynyt nykyinen luomakunta.

Kehitystä ei tapahdu todellisuudessa muuten kuin lajien sisällä, minkä ihmisen pitkäaikainen jalostustyö kasvien, koirien, hevosten, ponien, lehmien, lampaiden, kissojen, hyönteisten ja etenkin banaanikärpästen kohdalla selvästi osoittaa. Uusia lajeja ei ole syntynyt, vaikka ohjailemassa on ollut nerokas ihminen, jolla on apunaan viimeistä huutoa oleva geenitekniikka. Merkittäviä rakenteellisia muutoksia ei ole saatu aikaan olemassaolevissa lajeissa, niin että evoluutioteoria olisi voitu todistaa kokeellisesti edes ohjailun tuloksena tapahtuneeksi.

Moni ihminen päättää olla ottamatta kantaa sen puolesta, mikä on oikea usko ja kuka on oikea elävä Jumala. He uskovat "omalla tavallaan" johonkin yliluonnolliseen Jumalaan, joka voi olla kaiken olevaisen Luoja joko suoraan valmiit täysikasvuiset olennot luoden, niin kuin luomiskertomus kertoo, tai sitten teistisen evoluutioteorian mukaan, jonka kannattajat uskovat Jumalan luoneen kaiken vaiheittaisen kehityksen kautta vähän niin kuin evolutionistit opettavat.

Materialistinen naturalismi on sekoittanut monen vilpittömän ihmisen ja etsijän ajatukset niin, että he hylkäävät Jumalan sanan ilmoituksen maailman luomisesta Jumalan sanan kautta. (2Piet 3:1-9) Jos Jumala on luonut kaiken näkyväisen näkymättömästä – niin kuin Raamatussa kerrotaan – niin miksi hänen olisi pitänyt kehittää lajien paljous ja elämän monimuotoisuus vähän kerrassaan yhdestä bakteerin kaltaisesta alkueliöstä niin kuin evolutionistit väittävät? (Hebr 11:3) On loogista ja järkevää uskoa, että Jumala loi valmiit täysi-ikäiset eliöt, jotka lisääntyvät suvullisesti kukin lajiensa mukaan. Sen lisäksi on eliöitä, jotka lisääntyvät suvuttomasti, koska ne on alunperin luotu sellaisiksi. Suvuttomasti lisääntyvistä alkeellisista eliöistä kuten bakteereista, homeista, hiivoista ja levistä, ei voi syntyä suvullisesti lisääntyviä eliöitä. Sellaista evoluutioteoria kuitenkin väittää, mutta populistisen mediatiedottamisen vuoksi vain harva maallikko tietää tätä asiaa.

Sivun alkuun

1.5.2 Materialistisen maailmankatsomuksen seuraukset

Evoluutioteorian mukaan kaikki elämä on syntynyt kuolleesta aineesta ilman ohjailua tai päämäärää sattuman tuloksena. Sokeat luonnonlait ovat ainoa, mikä on vaikuttanut kemiallisten prosessien kautta ensimmäisen elävän solun syntymiseen. Mitään tällaista ei ole kuitenkaan voitu todistaa eikä voidakaan, koska Louis Pasteurin toteamus "Kaikki elämä elämästä" pitää loppuun asti paikkansa. Elämää syntyy vain elävistä soluista, ei kuolleesta aineesta. Ainoa kerta, kun elämää on syntynyt kuolleesta aineesta, on se, kun Jumala loi maan tomusta ihmisen ja rakensi luomastaan materiasta koko elävän luomakunnan. (1Moos 1-2)

Elämää ei synny elottomasta aineesta ilman Jumalan käden jälkeä ja älyllistä ohjailua. Evoluutioteoria ei selitä millään tavalla edes sitä, mistä aine on peräisin, mutta pitää silti teoriaa elämän synnystä ja lajien paljoudesta tieteellisesti todistettuna faktana, mitä se ei suinkaan ole. Maailmankaikkeuden syntyä ovat pohtineet lähinnä evolutionistiset tähtitieteilijät ja matemaatikot, joille on evolutionistien kanssa yhteistä tieteellinen materialismi ja Jumalan kieltäminen. He eivät usko, että älykkyyttä tai tietoista olemista on aineen ulkopuolella eli henkenä. He sulkevat tällä maailmankatsomuksellisella lähtöoletuksella pois sen mahdollisuuden, että jotakin älykästä ja tietoista olemista saattaisi olla aineesta riippumattomassa olomuodossa eli henkenä. Materialistinen käsitys ihmisestä johtaa myös siihen, ettei ihmisellä ole arvoa ikuisena sielullisena olentona, jonka on tehtävä kuoleman jälkeen tiliä henkien isälle niin kuin Raamatussa kerrotaan. (Hebr 9:24-28; 12:1-17)

Saarnaajan kirjassa sanotaan näin: "Henki palajaa Jumalan luokse, joka on sen antanutkin". Jotkut henkilöt ovat käyttäneet tiettyjä muita Saarnaajan kirjan kohtia todisteena sille, ettei kuoleman jälkeen ole tietoista olemassaoloa eikä edes ruumiin ylösnousemusta ja sitä seuraavaa tuomiota. Saarnaajan kirja vakuuttaa kuitenkin selvästi, ettei näin ole. Siellä sanotaan, että Jumala tuo kaikki ihmisen teot tuomittavaksi, olivatpa ne hyviä tai pahoja. Jumala ei myöskään estä ihmisiä tekemästä, mitä nämä tahtovat, joten kaiken synnin tekeminen on sallittua, mutta ei kuitenkaan luvallista. (Snj 11:9; Room 5:20-6:17) Tämä on johtanut monet jumalattomat luulemaan, että Jumala on väärämielinen, kun sallii ihmisille kärsimyksen ja synnin tekemisen. Kun heitä sitten kielletään tekemästä syntiä kuten juopottelemasta, käyttämästä toisia hyväksi, varastamasta, kiusaamasta heikompia, olemasta epäkunnioittava Jumalaa kohtaan ja harjoittamasta pornoa, niin he suuttuvat, koska heidän ei anneta tehdä, mitä he itse haluavat ja mitä he rakastavat. He eivät todellisuudessa haluakaan sitä, että Jumala pakottaisi ihmiset tottelemaan Häntä ja estäisi heitä tekemästä syntiä. Huomaatko miten kiero ihminen on?

Kuule vielä Saarnaajan kirjan viimeiset viisautta pursuavat ja kelvolliset sanat:

Saarnaaja:
12:13 Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
12:14 Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa."

Heprealaiskirjeen kirjoittaja tietää kertoa, että ihmisille on määrätty kerran kuoleminen, mutta sitä seuraa tuomio. (Hebr 9:27-28) Hindujen oppi sielun vaelluksesta ja jälleensyntymisestä ei ole totta vaan se on ihmisen toiveajattelua ja kuvitelmaa, millä hän yrittää rauhoittaa turmeltuneen omantuntonsa kaiken synnin tekemisen keskellä, ikään kuin Jumala ei tuomitsisikaan häntä kadotukseen tämän yhden elämän jälkeen. Jumala tuomitsee kuitenkin jokaisen ihmisen tämän yhden elämän ja sen valintojen perusteella joko iankaikkiseen elämään tai ikuiseen kärsimykseen. (Matt 25:41,46)

Viimeistä tuomiota seuraa ikuinen kärsimys syntien tähden, joista suurin on Jumalan ja hänen Poikansa kieltäminen. (Snj 12:7; Matt 13:41-43; 25:46; Ilm 20:9-15) Vain pieni osa ihmisistä pääsee taivaaseen suurimman osan jatkaessa vaellustaan ymmärtämättömän mielensä turhuudessa ja synnin orjuudessa, paholaisen vankina. (Matt 7:13-14; Efe 4:17-24; 2Tim 2:25-26) Syy tähän on osaltaan materialistinen maailmankatsomus, mikä estää ihmisiä uskomasta kuoleman jälkeiseen olemiseen ja viimeistä tuomiota seuraavaan ikuiseen häpeään sekä rangaistukseen syntien tähden. Tämä ei ole tietenkään ainoa syy synnin tekemiseen. Suurin syy on se, että synnistä saa lyhytaikaista nautintoa ja hyötyä, minkä vuoksi ihmiset rakastavat syntiä enemmän kuin vanhurskautta, oikeamielisyyttä ja Jumalan tahdon tekemistä. Varas saa rikoksistaan rahaa, valehtelija pääsee pälkähästä ja vastuusta rikokisensa tähden, kun valehtelee taitavasti, aviorikkoja saa sukupuolista nautintoa, samoin pornon harjoittaja, väkivaltainen saa kiksejä väkivallan harjoittamisesta tai muuta hyötyä, petturi etsii omaa etuaan toisten kustannuksella ja Jumalan kieltäjä karttaa tuomituksi tulemista aina kuolemaan asti. Tästä Paavali sanoi, että "toisten synnit ovat ilmeiset ja tulevat tuomittavaksi aikaisemmin, mutta toisten synnit tuomitaan vasta jäljestä päin." (1Tim 5:24-25, tekstiä hieman muokattu tarkoitukseen sopivaksi) Kukaan ei välty viimeiseltä tuomiolta, vaikka niin luulee ja toivonsa viimeisen tuomion kieltävään valheeseen paneekin.

Sivun alkuun

1.5.3 Henki ja aineellinen todellisuus nyt sekä ikuisuudessa

Jotkut ihmiset uskovat pinttyneellä tavalla siihen, että materia on ollut aina olemassa eivätkä ota kantaa maailmankaikkeuden eli avaruuden rajallisuuteen tai rajattomuuteen. Ihminen ei pysty tutkimaan sitä, onko avaruus ääretön vai äärellinen: pitää vain uskoa, mikä vaihtoehto on oikea. Jos avaruus on äärellinen, joutuu ihminen ratkaisemattoman ongelman eteen: mitä on avaruuden tuolla puolen? Vastaus tähän kysymykseen täytyy olla metafyysinen eli aineen ulkopuolelle menevä. Vastaus löytyy henkien ja Jumalan Pyhän Hengen maailmasta.

Kaikki aine on riippuvaista tilasta ja massan liikkeestä tilassa. Atomit eivät pysyisi kasassa ja kaikki aine hajoaisi, jos atomien sidosvoima lakkaisi toimimasta eli elektronit ja positronit pysähtyisivät atomin ytimen ympärillä tai liikkuisivat vastoin tunnettuja fysiikan lakeja. Seurauksena olisi alkuaineiden sulaminen äärettömässä kuumuudessa ja ikuisen tulen syntyminen, kun aine muuttaisi jatkuvasti muotoa perättäisissä ydinreaktioissa hallitsemattomalla tavalla. (vrt. 2Piet 3:7,10-11) Tämä tietäisi tunnetun maailman tuhoa ja palamista.

Nykyiselle taivaalle ja maalle ei Raamatun ilmoituksen mukaan löydy sijaa Jumalan kasvojen edessä viimeisen tuomion jälkeen. (Ilm 20:11) Ne katoavat eli häviävät jäljettömiin Jumalan kasvojen edestä, mutta se ei merkitse niiden olemisen lakkaamista kokonaisuudessaan. Tuli- ja tulikivijärvi palaa ikuisesti sammumatonta tulta. (Ilm 14:9-11; 20:9-10; Mar 9:48.) Uutta Jerusalemia ja uutta maata ja uusia taivaita ei luoda nykyisen tuhoutuvan maailman perustukselle eli vanhaa ja turmeltunutta ei korjata, niin että siitä tulee uutta ja hyvää. Jumala tekee kaiken kokonaan uudeksi ainetta ja materiaa myöten, mikä nykyisessä maailmassa on. (Ilm 21 - 22) Nykyiset taivaat katoavat pauhinalla ja niin Jumala voi luoda uuden maailman entisen sijaan. (2Piet 3:7,10-11; Ilm 20:9-21:1) Entinen maailma jatkaa paloaan ikuisesta ikuiseen sammumattomassa tulessa, minne kadotukseen tuomitut tottelemattomat henget ja paholainen joukkoineen – riivaajahenget eli demonit – heitetään. (1Piet 2:18-20; Ilm 14:9-11; 20:9-15; Mar 9:48.)

Jumalattomien kannattaisi miettiä sitä, kannattaako kehua demoneille ylistystä laulavia artisteja ja bändejä niin kuin Jari Sillanpäätä tai Euroviisut voittanutta Lordia. Niiden palvomisesta voi joutua sakkoihin. Tulimeri tarkoittaa ikuista tuskaa ja kärsimystä sekä ruumiin tuhoa. Kadotetuille hengille ei löydy enää sijaa ruumiissa, sillä alkuaineet palavat sammumattomassa tulessa. He hortoilevat vailla sijaa päämäärättömästi tuli- ja tulikivijärvessä. Ihmisen vertauskuva Raamatussa on kivi ja Jeesus Kristus on kulmakivi eli perustus, mihin monet kompastuvat. (1Piet 2:1-8.) Näin palavat kivet ovat vertauskuva palavista ihmisten hengistä, mutta tuli on todellinen fyysinen tuli eikä vain mielikuvituksen tuotetta tai abstraktiota. Iankaikkinen tuli on valmistettu alunperin paholaiselle ja hänen kanssaan langenneille enkeleille, mutta sinne joutuvat myös ne ihmiset, jotka tekevät syntiä Luojaansa vastaan eivätkä kadu sitä ja palaa takaisin Jumalan tykö saamaan syntejä anteeksi. (Matt 25:41) Iankaikkinen tuli- ja tulikivijärvi on tilassa ja paikassa, minne Jumalan valo ei koskaan yllä.

Tuli- ja tulikivijärvi on sama kuin Jeesuksen kuvaama "pimeys". (Matt 22:13) Raamatun puhe pimeydestä ja valosta toistensa vastakohtana ei tarkoita tähdistä tai auringosta syntyvää tai ihmisen keinotekoisesti tuottamaa valoa ja sen vastakohtana täydellistä valottomuutta eli pimeyttä tyhjiössä. Pimeys ja valo ovat hengellisiä termejä, mitkä tarkoittavat ihmisen ymmärrystä asioista ja hengellisten asioiden tiedostamista. (Joh 1:5) Jumalaton ja syntinen ei ymmärrä hengellisiä asioita, mikä tarkoittaa pimeydessä vaeltamista. (1Kor 2:9-16) Toisaalta fyysisesti sokea uskovainen aistii ja näkee hengellisen todellisuuden, ihmisten hyvyyden tai pahuuden ja meihin vaikuttavien henkien olemassaolon sekä todellisuuden. Uudessa taivaassa ja uudessa Jerusalemissa ei tarvita auringon tai kuun valoa, sillä Karitsa on sen lamppu. (Ilm 21:23; 22:5) Onko siellä aurinkoa ja kuuta sitten ollenkaan: sen saa Jumala päättää. Tiedän vain sen, ettei Jumalan taivaassa ole enää yötä, mutta tämä voi olla kuvausta ihmisen hengellisestä pimeydestä eikä se estä taivaankappaleiden olemassaoloa.

Sivun alkuun

1.5.4 Aika ja ajattomuus

Aika on materian liikettä tilassa, joka voidaan mitata kappaleen käyttämän ajan perusteella sen siirtyessä paikasta toiseen. Minulla menee esimerkiksi noin neljä minuuttia kävellä lähimpään kauppaan ja neljä tuntia ajaessani autolla toiseen kaupunkiin vanhempieni luokse. Kuulla menee noin 24 tuntia kiertäessään maapallon ympäri ja maalla noin 365 vuorokautta kiertää auringon ympäri. Lisäksi atomien ympärillä käy jatkuva vilske, kun pienet silmin näkymättömät hiukkaset, elektronit ja positronit, kiertävät atomin ydintä. Positronit ja neutronit koostuvat lisäksi kvarkeista, jotka ovat alituisessa liikkeessä. Materian pysyminen koossa tai voimassa on sidottu tähän alkeishiukkasten jatkuvaan säännönmukaiseen liikkeeseen tietyllä alueella atomin ympärillä. (vrt. Kol 1:17; Psa 68:34) Hiukkasten liike voi näyttää hallitsemattomalta kaaokselta, mutta sitä se ei ole. Elektronit ja positronit kiertävät atomin ydintä tarkoin määritellyllä alueella juuri oikeaan kiertosuuntaan.

Aika on siis materian liikettä tilassa ja se voidaan mitata kappaleen liikkenä paikasta A paikkaan B, kun käytössä on kunnolliset mittalaitteet. Jos ainetta ei olisi, niin ei olisi myöskään aikaa. Tässä tulee vastaan Jumalan kieltävän tiedemiehen älyllisen ajattelun rajat. Hän ei voi mennä ylitse aineesta riippuvaisen älykkyyden käsitteen ja eksyy sen tähden virheellisiin päätöksiin kaikissa maailmankaikkeuden ja elämän syntyä koskevissa tutkimuksissaan. Hän on asettanut ensin tutkimukselle lopputuloksen, joka on Jumalan kieltävä materialismi ja tutkii kohteita siten, että tähän lopputulokseen päädytään tavalla tai toisella. Jos tutkimus näyttää osoittavan selvää älykästä suunnittelua kaiken olevaisen takana, pitää hänen muistuttaa jatkuvasti itseään siitä, että se, mitä hän tutkii, ei ole älykkään suunnittelun tulosta vaan päämäärättömän kehityksen eli evoluution ja sattuman tulosta. Materialistinen tiedemies sulkee ennakko-oletuksellaan itsensä totuuden löytämisen mahdollisuuden ulkopuolelle.

Kun siirrytään aineen ulkopuolelle aineettomaan olotilaan eli henkien maailmaan, niin emme ole enää riippuvaisia ajasta eli materian liikkeestä tilassa. Voidaan sanoa, ettei aikaa ole enää olemassa. (vrt. Ilm 10:6) Tästä johtuen Jumala voi nähdä tulevia asioita, mutta samaan pystyvät myös langenneet enkelit, jotka ovat normaalitilassaan luonnollisin silmin katsottuna näkymättömiä henkiä. (Hebr 1:14) Tietäjähenkien vallassa olevat ennustajat voivat nähdä tulevaisuuteen Jumalan sallimassa määrin, mutta Jumala yksin näkee kaikki tulevatkin tapahtumat ikään kuin ne olisivat jo tapahtuneet. Tähän perustuvat Jumalan sanan ilmoituksen kautta tulleet tarkat profetiat ja niiden toteutuminen maailmanhistoriassa. Tiedä siis se, että nekin profetiat, mitkä liittyvät maailman tuhoon ja tulevaan tuomioon ovat totta sekä toteutuvat tarkasti ajallaan. Sinä ja minä emme voi välttyä tulevalta tuomiolta Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä ja sen jälkeen. On parasta alistua Jumalan väkevän käden alle ja ottaa vaari hänen teistään, sillä hän on hyvä ja auttaa meitä karttamaan kaikenlaista pahaa sekä vaeltamaan oikeamielisesti maan päällä. Mitä pahaa siinä on?

Kun kirjoitin, ettei aikaa ole aineettomassa todellisuudessa, niin se ei ole aivan totta. Tarkoitan tällä sitä, ettei aikaa meidän tuntemallamme tavalla ole silloin olemassa. Aikaa voidaan mitata myös aineettoman hengen ajatuksen juoksun perusteella. Ajatukset muodostuvat peräkkäisistä sanoista ja kuvista sekä ovat sidoksissa ihmisen tuntemuksiin ja tahtoon. Myös yhden lauseen syntyminen ihmisen mielessä voidaan mitata ajassa, vaikka materia ei liikukaan. Sama voidaan soveltaa enkelien ja Jumalan ajatusmaailmaan. Jumalan ajatusmaailma on kuitenkin ylivertainen enkeleiden tai ihmisten vastaavaan nähden. Jopa kaikki meidän hiuksemme ovat luetut/lasketut. (Matt 10:30) Jumala tuntee ajatuksemme eikä mikään ole häneltä salassa, kenelle meidän on tehtävä tili. (Hebr 4:12-13) Jumala ei ole myöskään sidottu aikaan ja paikkaan niin kuin persoonallinen henkiolento eli enkeli tai ihminen.

Ihminen voi tehdä havaintoja vain yhdestä kohteesta kerrallaan, mihin hänen henkensä tai luonnollisten aistien kyky riittää. Jumala voi tehdä havaintoja koko maailmakaikkeudesta yhdellä kertaa, samanaikaisesti. (Psa 139) Hän voi sen lisäksi puuttua halutessaan tapahtumien kulkuun missä ikinä tahtoo. Jeesuksen tai Jumalan enkeleiden ei tarvitse kulkea kymmeniä miljardeja vuosia avaruuden halki voidakseen ilmestyä maan päällä missä Jumala tahtoo. He voivat ilmestyä missä tahansa ja milloin tahansa, kun Jumala lähettää heidät. Jumala ei ole siten sidottu ainetta ja tilaa koskeviin fysiikan lakeihin, koska hän on Henki samoin kuin enkelit ja Jeesus. (Joh 4:24) Näin ylivertainen Jumala meillä on. Jumala ei silti puutu kovin usein ihmisten tapahtumiin vaan sallii kaikkea tapahtua kaikille, jopa onnettomuuksia, sairautta ja kuolemaa. (Snj 9:2)

Uskovainenkaan ei ole vapaa häntä kohtaavilta onnettomuuksilta ja taudeilta, ellei Jumala häntä jostakin aivan erityisestä syytä suojele niitä vastaan. Jumala voi tehdä paljon ihmeitä, jotka ovat fysiikan lakien ja tunnetun lääketieteen tekemien ennustusten vastaisia, mutta hän ei ole luvannut tehdä niitä kaikille ja jatkuvasti. Monet uskovien keskuudessa levitettävät kertomukset ihmeparanemisista ovat osoittautuneet valitettavasti huijaukseksi. Jotkut superjulistajat ja uskolla parantajat rahastavat herkkäuskoista laumaa uskottelemalla, että Jumala toimii heidän kauttansa, mutta kun asioita on tutkittu, niin yhtään ihmeparanemista ei ole heidän toimintansa tuloksena voitu todistaa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei Jumala koskaan tekisi ihmeitä ja parantaisi esimerkiksi sairaita. Uskon syy ei ole kuitenkaan ihmeet ja merkit vaan se, että Jumala on osoittanut meitä kohtaan rakkautensa antamalla ainosyntyisen Poikansa kuolla ristillä meidän tähtemme, jotta saamme hänen armostaan paremman ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän.

Sivun alkuun

1.5.5 Aineen ja hengen katoamattomuus

On siis olemassa ihmisiä, jotka uskovat materian olleen aina olemassa. He eivät usko luomiseen eivätkä Jumalaan kaiken olevaisen Luojana. He eivät pidä tarpeellisena selittää sitä, mistä kaikki on saanut alkunsa, koska eivät usko alkuun vaan pitävät materiaa ikuisena niin kuin Jumalakin ikuinen on, ilman alkua. Tällainen materialistinen käsitys on itse asiassa pahinta materian ja kuolleen aineen palvomista jumalana tai siihen verrattavana asiana. Materialle annetaan ominaisuus, mikä on vain Jumalalla eikä edes yritetä selittää sitä, miten voi olla jotakin, millä ei ole alkua? Toisekseen materian pitäminen ikuisena kuvastaa syvää paatumusta ja täydellistä välinpitämättömyyttä ihmisten kohtalosta. Omaan napaansa tuijottava ihminen elää vain omaa elämäänsä ja yrittää nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista, vaikka nautinto synnistä tulisi. Sitä vastaan ei Jumala tietenkään ole, että joku pyrkii elämään tämän elämän niin hyvin kuin taitaa ja karttamaan pahaa. Sillä ei kuitenkaan vielä ansaita taivaspaikkaa, minkä osoitan tässä kirjoituksessa kauttaaltaan.

Näkemässämme maailmankaikkeudessa kaikella on alku ja loppu. Tähdet syttyvät ja sammuvat, planeettoja syntyy ja tuhoutuu, (näitä ei ole kuitenkaan voitu todistaa aistihavainnoin eikä mittaustuloksin vaan nämä ovat olettamuksia ja perustuvat teoreettisiin arvioihin, eivät faktoihin: tämä tulee aina huomioida, kun lukee ns. tieteellisiä tutkimustuloksia tai väitteitä) ihmisiä syntyy ja kuolee, bakteerit elävät ja tuhoutuvat, mutta mikään ei katoa vaan kaikki muuttaa vain olomuotoaan. Aineen katoamattomuuden laki on yksi fysiikan laeista, mitä pidetään totena ja Raamattukin puoltaa sitä näkemystä, koska "kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti." (Snj 3:14) Tämä on viittausta aineen häviämättömyyteen ja ihmisen hengen katoamattomuuteen. Jumala on tehnyt meistä ikuisia olentoja ja tarkoittanut meidät elämään yhteydessään iankaikkisesti. Myös synnin vallassa olevat ja synneissään kuolleet ihmiset pysyvät iankaikkisesti tietoisesti olemassaolevina yksilöinä. (Snj 3:11; 1Moos 3:22; Joh 8:24; Matt 13:41-43; 22:13; 25:46; 2Piet 2:4-6; Jda 1:6-7; Ilm 14:9-11; 20:9-16)

Tuli on sammumaton, mikä palaa helvetin tuli- ja tulikivijärvessä. Poltettava materiaali eli aine ei katoa ja tuska sekä kärsimys koskee ihmisen henkeä pikemmin kuin ruumista. (Mar 9:48.) On oman väärän valintamme ja syntiemme syytä, jos joudumme ikuiseen eroon rakastavasta Isästä. Jumalan tahto ei ole se, että yksikään ihminen joutuu kadotukseen, mutta hän ei ketään jumalatonta vasten tämän tahtoa pelasta. Jos sinä suostut muuttumaan mieleltäsi ja otat vastaan armon Kristuksessa, niin sinä pelastut, et muuten. Kenenkään ei ole pakko uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanan ilmoitukseen, mutta Jumala tekee sellaisen uskon mahdolliseksi jokaiselle kutsumalleen ihmiselle.

Kun olet lukenut tähän asti tätä kirjoitusta, niin olet saanut tietää asioita, mitä suuri osa ihmisistä ei ole tullut usein ajatelleeksi. Sinä voit tehdä lukemasi perusteella hyvän päätöksen ja uskoa evankeliumin sanomaan voidaksesi pelastua. Jos uskot Herraan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, niin sinä saat kaikki syntisi anteeksi ja pelastut. Niin yksinkertaista se on, mutta nöyrtyminen Jumalan edessä ja tappion sekä erehdysten tunnustaminen ottaa ihmisessä aina koville. Kovin moni ei ole valmis luopumaan vääristä uskomuksistaan ja synneistään, koska on niin ylpeä ja rakastaa syntiä enemmän kuin Jumalaa. Sellaisesta tulee korkeintaan käännynnäinen, joka voi uskoa mm. evoluutioteoriaan samalla kun uskoo Jumalaan. Hän palvelee yhtä aikaa syntiä ja vanhurskautta, mikä on sama kuin jumalattomuus. (Room 6:16; Jes 66:3-4)

Sivun alkuun

1.5.6 Fossiilit

Evoluutioteorian ja tähtitieteilijöiden mukaan maapallo on noin 4,5 miljardia ja maailmankaikkeus noin 13 - 15 miljardia vuotta vanha. Nämä arviot ovat heittäneet paljonkin Darwinin ajoista lähtien. Ikämäärityksiä on korjattu toistuvasti evolutionistien vaatimalla tavalla ilman tieteellisiä perusteita. On vain haluttu saada lisämarginaalia, jotta ihmiset uskoisivat helpommin evoluutioteorian satuja.

Eliöiden kivettyneitä jäännöksiä kutsutaan fossiileiksi. Fossiileita löytyy pääasiassa vain kivettyneestä sedimentistä eli maa-aineksesta, joka on kasaantunut nopeasti muta-, lieju- tai maavyöryn seurauksena. Fossiileja syntyy esimerkiksi suuren tulvan tai tulivuorenpurkauksen tuloksena. (vrt. Raamatun vedenpaisumus) Vanhimpien fossiilien eli sinibakteerien on arvioitu olevan noin 3,5 miljardin vuoden takaa. Suurin osa monimutkaisista eliöistä on ilmestynyt fossiilien joukkoon kuitenkin ns. kambrisen räjähdyksen aikana 550 miljoonaa vuotta sitten. Näyttää siltä, että elämä olisi ilmestynyt maapallolle lajien paljoutena aivan yht´äkkiä, sillä näillä kambrikauden eliöillä ei ole mitään kantamuotoja fossiiliaineiston joukossa. Myös ns. välimuotojen fossiilit puuttuvat kokonaan.

Välimuodoilla tarkoitetaan sellaisia eliöitä, jotka ovat esimerkiksi kalan ja liskon tai liskon ja linnun välissä evoluution sukupuussa. Näillä välimuotojen eliöillä tulisi olla siten evien ja raajojen tai suomujen ja sulkien välimuotoon sijoittuvia rakenteellisia piirteitä. Sellaisia fossiileja ei ole löydetty, koska näitä välimuotojen eliöitä ei ole koskaan ollut olemassa.

Sivun alkuun

1.5.7 Makroevoluutio

Evoluutio on satua makroevoluution opettamalla tavalla. Makroevoluutio tarkoittaa sitä, että lajit ovat kehittyneet yhdestä kantamuodosta niin, että eliöihin on kehittynyt kokonaan uusia elimellisiä rakenteita, joilla on uusia toimintoja, mitä eliön kantamuodolla ei ole ollut lainkaan olemassa. Esimerkkinä tällaisista biologisista rakenteista mainittakoon lepakon tutka, valaiden ja lohien suunnistusjärjestelmä, kaikkien eläinten puolustus-, soidinmeno-, lisääntymis-, ruoansulatus- ja saalistusjärjestelmät, kasvien fotosynteesi, (auringon valon muuttaminen energiaksi ja hiilipitoisten kaasujen hyväksikäyttö, mistä vapautuu kemiallisen reaktion tuloksena ilmakehään happea) selkärankaisten kuulo- ja tasapainoaisti sekä haju- ja näköjärjestelmä. Nämä ovat sellaisia biologisia monimutkaisia rakenteita, jotka ovat kehittyneet evoluutioteorian mukaan vaihe vaiheelta bakteerin kaltaisesta alkueliöstä sen jälkeläisiin ilman ohjausta ja suuntaa eli älyllistä suunnittelua, mikäli evoluutioteoria on totta. Kuka uskoo tällaista?

Sivun alkuun

1.5.8 Vedenpaisumus

Raamatun kertomusta vedenpaisumuksesta on pidetty yhtenä selvimpänä todisteena Raamatun epäluotettavuudesta evolutionistien ja muiden Jumalan kieltäjien joukossa. Heidän virheelliset vastaväitteensä ja panettelunsa ovat levinneet laajalle jopa kristittyjen joukkoon, mutta tieteelliset todisteet vedenpaisumuksen puolesta eivät ole saaneet yhtä suurta julkisuutta. Tämän vuoksi muutamat uskovaisetkin ovat alkaneet epäillä vedenpaisumuksen luotettavuutta ja osa on pitänyt sitä vain alueellisena tulvana. Näin ei kuitenkaan ole ollut eikä yksikään asioihin perehtynyt kreationisti eli luomiseen uskova tiedemies ole sellaista väittänyt. Jos tulva olisi ollut vain paikallinen, niin ihmisten olisi tarvinnut siirtyä lähimpien kukkuloiden laelle sitä pakoon. Jeesus ja apostoli Pietari vahvistavat kuitenkin sen, että kyse oli maailmanlaajuisesta tulvasta, mistä vain kahdeksan henkeä pelastui hukkumiselta. (Luuk 17:26,27; 1Piet 3:18-20)

Käyn tässä lävitse yleisimpiä harhaluuloja koskien vedenpaisumuksen väitettyä "mahdottomuutta" ja todistan sen kristittyjen tiedemiesten tutkimuksen avulla todella tapahtuneeksi suurkatastrofiksi.

Mistä vesi oli peräisin ja minne se katosi?

Maapallon korkeimmat vuoret ja vuorijonot ovat nykyään yli kahdeksan kilometria korkeat. Miten on mahdollista, että koko maapallo on peittynyt veden alle vedenpaisumuksen aikana? Minne vesi katosi vedenpaisumuksen jälkeen? Miksi maapallo ei ole enää veden peitossa? Näihin kysymyksiin löytyy hyvin perustellut, tieteelliset ja järkevät vastaukset.

Maapallon olosuhteet olivat alussa erilaiset kuin ne ovat nyt. Kun Jumala loi alussa maan ja taivaan, niin koko maa oli veden peitossa. (Gen 1:2,6-10) Tämän lisäksi oli vesiä taivaanvahvuuden (ilmakehä) yläpuolella ja maan pinnalla. Taivaanvahvuuden yläpuolella ollut vesi on voinut olla ilmakehän yläosissa jääksi tiivistynyttä vettä, mitä sanotaan myöhemmin "taivaan akkunoiksi", kun vedenpaisumus tuli ja satoi rankasti 40 päivää ja 40 yötä. (Gen 7:11ss.) Jumala kokosi alussa maan pinnalla olevan veden yhteen paikkaan, niin että kuiva tuli näkyviin. (Gen 1:6-10) Tällöin muodostui yksi alkumanner ja yksi suuri meri sekä joet ja mahdollisesti järvet maan päälle. (Gen 2:10-14) Kun katsot maapallon karttaa, niin huomaat eri maanosien sopivan yhteen kuin palapeli, mikä todistaa kaiken maan olleen alussa yhdellä mantereella. Maa on jakaantunut vasta vedenpaisumuksen jälkeen mantereisiin.

Meri oli alussa hyvin matala ja korkeita vuoria ei ollut lainkaan. Maa oli tasankoa ja ylänköaluetta. Maan kohottua alkumerestä osa vedestä jäi "loukkuun" eli eristyksiin maan pinnan alle. Kaikki vesi ei kasaantunut meriin.

Alussa maapallon ilmasto oli kauttaaltaan trooppinen tai subtrooppinen (lauhkea). Sumu nousi maasta ja kasteli maan pinnan. (Gen 2:6) Ilmakehässä ei ollut paksua ja kosteaa sumuvaippaa, mikä olisi tehnyt lämpötilan maan päällä sietämättömän kuumaksi kasvihuoneilmiön vuoksi. Raamatussa ei ole sanottu sitä, satoiko maan päällä ennen vedenpaisumusta vai ei. On mahdollista, että satoi, mutta se ei ole ollut aivan välttämätöntä.

Kun vedenpaisumus tuli, niin "sinä päivänä puhkesivat syvyyden lähteet ja taivaan akkunat aukenivat". (Gen 7:11-24) Vettä satoi tauotta 40 päivää ja 40 yötä, mutta taivaalta satava vesi ei ollut vedenpaisumuksen veden päälähde. Suurin osa vedestä tuli maan pinnan alla olevasta varastosta, "syvyyden lähteistä". Tapahtui vulkaanisia purkauksia, missä vapautui paljon kuumaa vesihöyryä ilmakehään, mikä satoi sitten jatkuvana sateena maan päälle. Vesimassat vyöryivät auenneista lähteistä ja tulvivat joka puolelle maapalloa. Näin maa peittyi kokonaan veden alle 40 vuorokaudessa.

Vesi peitti korkeimmat kukkulat, niin että viisitoista kyynärää vettä oli kukkuloiden ja ylänköjen yllä. (Gen 7:19-20) Viisitoista kyynärää on noin kahdeksan metriä, sillä yksi kyynärä on noin puoli metriä. Suomenkieliseen Raamatun käännökseen vuodelta 1933 on käännetty hepreankielinen alkuteksti siten, että "kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät". Hepreankielen sana `har´ on suomeksi " mäki, korkea kukkula, ylänkö tai vuori". Sanaa on käytetty mm. Siinain erämaasta ja siellä sijaitsevasta kukkulasta, minkä sijaintia ei nykyään tarkasti tunneta. ("Siinain vuori", 2Moos 19:11; vrt. Gal 4:24-25) Jokainen tietää, ettei Siinailla ole kilometrien korkuisia vuoria. Se on kuivaa ylänkömaata, millä on muutaman kymmenen metrin korkuisia mäen nyppylöitä. Joku niistä oli sitten heprean kielen "har Sinai", Siinain kukkula. Kyse ei ole siis korkeasta vuoresta tai vuoristosta, kun hepreaksi kirjoitetaan nämä sanat. Vettä on ollut maan päällä muutamia satoja metriä, koska yhtään korkeaa vuorta ei tuolloin vielä ollut. Vuoret ja vuoristo syntyivät vasta vedenpaisumuksen jälkeen maan kohotessa mannerlaattojen liikkeen ja vulkaanisen toiminnan aiheuttaman merenpohjien vajoaman vuoksi.

Tästä löytyy myös vastaus siihen kysymykseen, minne vesi suurelta osin katosi. Maapallon pinnasta on edelleen noin 70 prosenttia veden peitossa. Syvimmät kohdat valtamerissä ovat liki kaksitoista kilometriä syviä. Niihin mahtuu paljon vettä. Nämä hautavajoamat muodostuivat, kun mannerlaatat alkoivat liikkua ja tapahtui vulkaanista toimintaa meren pohjassa. Samaan aikaan maa kohosi ja vuorijonot alkoivat syntyä. Vedenpaisumuksen yksi todiste on se, että vuoristosta on löytynyt merieläinten fossiileita.

Raamatussa löytyy selkeä kuvaus siitä, miten maan pinta nousi ja vuoret syntyivät vedenpaisumuksen jälkeen.

Psalmit:
104:5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
104:6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
104:7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
104:8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
104:9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

Maan kuoren nopeasta noususta ja veden pakenemisesta valtamerten syvyyksiin on jäänyt todisteena voimakkaita eroosion aiheuttamia muodostelmia, joista ehkä kuuluisin on USA:ssa sijaitseva Grand Canyon. Sen lävitse on virrannut valtava määrä vettä vedenpaisumuksen päättymisen aikoihin. Nykyään kanjonin pohjalla kulkee pieni vaivainen puro muistona kadonneen maailman katastrofista.

Mantereilta pakenevat vesimassat ovat kovertaneet kallioita ja siirtäneet valtavia määriä kiviä sekä maa-ainesta paikasta toiseen. Suomen harjumuodostelmat Salpausselällä ovat perua vedenpaisumuksesta, samoin kaikki suuret kivet paikoissa, missä niitä ei järjen mukaan pitäisi olla. Vesi on mereen paetessaan aiheuttanut valtavia maavyöryjä ja kivien liikkumista paikasta toiseen. Osa vedestä on jäänyt laaksoihin ja niistä ovat muodostuneet nykyiset järvet.

Alussa ei ollut lainkaan napajäätiköitä. Osa vedenpaisumuksen vedestä jäätyi ja muodosti napajäätiköt. Samalla koko maapallon ilmasto muuttui radikaalisti, niin että nykyiset ilmastovyöhykkeet muodostuivat nopeasti. Tämän vuoksi Siperiasta on löytynyt trooppisen alueen kasvien jäännöksiä ja mammutteja, jotka ovat syöneet niitä kasveja ennen kuin kuolivat ilmaston nopeaan muutokseen vedenpaisumuksen jälkeen.

Osa vedestä on edelleen maan alla syvyyden lähteissä, mutta sitä ei ole siellä niin paljon kuin alussa oli. Maan alla on silti suunnattomat pohjavesivarastot. Myös vuorten sisällä on loukkuun jäänyttä vettä muistona vedenpaisumuksesta. Kaikki vuorten sisältämä vesi ei ole peräisin nykyisen ajan sateista.

Olen käyttänyt tähän astisten tietojen osittaisena lähteenä kahta englanninkielistä artikkelia:
1) Noah's Flood - Where did the water come from?
http://christiananswers.net/q-aig/aig-c010.html
2) Where did the Flood waters go?
http://christiananswers.net/q-aig/aig-floodwater.html

Näiden lisäksi on suurena apuna ollut tähän asti ja jatkossa suomenkieliset artikkelit "Vedenpaisumus ei vuoda" sivulla
http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/everrpaisumus.html, "Kummallista kumousta" sivulla
http://kotisivu.mtv3.fi/tjt2/evkumma.html ja Kimmo Pälikkö, Markku Särelä: Taustaa I, luku 32, Veden varassa, Nooan arkkia rakentamassa.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/32.htm

Miten kävi vesieläinten?

Osa vesieläimistä selvisi, osa menehtyi. Merien suolainen vesi ei ole ollut tuhoisa kaikille makean veden eläimille ja eliöille. Merien suolapitoisuus vaihtelee nykyään Itämeren yhdestä valtamerten noin 3,5 prosenttiin. Suurten jokien suistoalueella meriveden suolapitoisuus on alhainen. Vedenpaisumuksen aikaan syvyydestä tulvi makeaa vettä ja sitä satoi kaatamalla taivaalta. Osa veden peittämästä alueesta " etenkin pintavesi " on ollut vähemmän suolaista vettä kuin muualla tai nykyään Itämeressä. Nykyään elää lajeja, jotka menestyvät sekä makeassa että suolaisessa vedessä. (mm. lohi, eräät hait) Nykyiset lajit ovat evoluutiolle vastakkaisen tieteellisesti todistetun kehityksen eli rappeutumisen seurauksena syntyneitä kantamuodon alalajeja. Ne ovat voineet olla paremmin sopeutuneita elämään eri suolapitoisuuksia sisältävissä vesissä.

Miten kaikki eläimet saatiin tulemaan arkkiin?

Maapallolla oli vain yksi manner. Eläimiä ei tarvinnut noutaa eri mantereilta, jotta kaikkia eläimiä saatiin tulemaan arkkiin. Nooan ei tarvinnut tehdä mitään erityistä eläinten saamiseksi arkkiin. Jumala piti huolen siitä, että eläimet siirtyivät arkkiin reippaassa vauhdissa monta eläintä rinnakkain ilman erityistä ohjailua. (Gen 7:9) Linnut pystyivät lentämään maaeläinten yläpuolella, joten arkin täyttämiseen oli riittävästi aikaa.

Miten eläimet mahtuivat arkkiin?

Arkin pituus oli 150 metriä, leveys 25 metriä ja korkeus 15 metriä. (Gen 6:15) Arkki oli jaettu kolmeen kerrokseen: alimmainen, keskimmäinen ja ylimmäinen. (jae 16) Suurin osa eläimistä oli hyönteisiä ja vesieläimiä, joita ei tarvinnut ottaa arkkiin, jotta ne olisivat pelastuneet. Hyönteiset säilyivät toukka tai kotelovaiheessa vaikka veden alla tai arkin runkoon tai kannelle kiinnittyneinä. Eivät ne kyllä ole vieneet arkin sisälläkään kovin paljon tilaa. Hyönteislajeja ei ollut tuolloin yhtä paljon kuin niitä on nyt, lajien kehittyessä alalajeiksi. Hyönteisiä on voitu itse asiassa pitää lintujen ym. hyönteissyöjien ravintona arkissa. Vuoden aikana ehtii syntyä uusia hyönteissukupolvia eivätkä ne ole kuolleet sukupuuttoon, jos vielä munia ja kotilovaiheita on ollut laivassa.

Nykyiset lajit ovat kehittyneet kantamuodoista eli baramineista. Luomiskertomukseen uskovat tiedemiehet tunnustavat lajin sisäisen kehityksen ja uusien alalajien syntymisen. Tästä ovat todisteena mm. harmaa- ja selkälokki, jotka ovat samasta kantamuodosta syntyneitä eri alalajeja, jotka eivät enää risteydy. Muita nykyään eri lajeja, mutta Nooan aikana yhden kantamuodon muodostavia lajeja ovat olleet mm. seepran, hevosen ja muulin kantamuoto, leijonan ja tiikerin kantamuoto, Darwinin peippojen kantamuoto ja punasuden, harmaasuden ja kojootin kantamuoto. Osa näistä risteytyy edelleen, vaikka ovat saman kantamuodon eri lajeja, mutta jälkeläiset eivät ole lisääntymiskykyisiä.

Isoja nisäkkäitä on mennyt arkkiin ehkä vain 16.000 yksilöä. Niistä on valittu nuoria yksilöitä, jotka ovat vieneet vähemmän tilaa kuin aikuiset täysikasvuiset yksilöt. Samalla periaatteella on saatu dinosaurukset mahtumaan arkkiin.

Miten eläimet ruokittiin?

Miten petoeläimet ja niiden saaliseläimet ovat voineet elää samassa laivassa syömättä toisiaan? Eläimet olivat tuolloin kasvissyöjiä. (Gen 1:30) Eläinten ravinnoksi on kelvannut kasvisravinto. Tämä ei ole suurikaan ihme Jumalan ihmeellisessä luomakunnassa. Nykyään esimerkiksi kissanruoasta suurin osa on kasvisperäistä ainesta ja petoeläimenä tunnettu kissa pärjää sillä aivan hyvin. Liharuokaa eläimet eivät ole tarvinneet. Ihminenkin alkoi syödä lihaa vasta vedenpaisumuksen jälkeen. (Gen 9:1-3)

Sen lisäksi, että eläimet olivat kasvissyöjiä, vaipui osa niistä horrokseen tai talviuneen. Ravinnon tarve on silloin paljon pienempi kuin muulloin. Eläimet ovat pärjänneet pitkän aikaan vararavinnon turvin, mikä niillä on ollut rasvaksi varastoituneena kehossaan. Lisäksi liskot ja käärmeet tulevat muutenkin pitkiä aikoja toimeen ilman ravintoa.

Ilmanvaihto, valaistus ja hygienia

Arkissa oli isot ikkunat, jotka kiersivät koko arkin noin puolen metrin korkuisina. (Gen 6:16) Ilmanvaihto tapahtui ilmeisesti arkkien ikkunoiden kautta. Jumala oli neuvonut Nooalle, miten arkki rakennetaan ja sen vuoksi se oli otollinen kuljetusväline arvokkaalle lastille. Arkkiin olisi mahtunut lattiapinta-alalle 600 junan tavaravaunua. Hygienia ei tuottanut suuria ongelmia, sillä pahimmat jätteet on voitu toimittaa arkista ulos ikkunoiden kautta. Kaikkien eläinten jätteitä ei tarvitse siivota kuin kerran tai pari vuodessa. Jätteet kuivettuvat lattialle ja muodostavat hajuttoman kovan kerroksen, kun niiden päälle sirotellaan olkia tai haketta. Valaistuksena on käytetty soihtuja, kynttilöitä, tulikärpäs- ja kiiltomatolyhtyjä sekä fosfori- ja bakteeritoiminnan aikaansaamaa valaistusta. Ikkuna-aukoista on tulvinut valoa riittävästi arkin ylemmille tasoille. Alimman tason eläimet ovat viihtyneet hämärässä, missä ne ovat olleet suuren osan ajasta horroksessa tai talviunessa.

Missä dinosaurukset ovat nyt?

Dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon vedenpaisumuksen jälkeen. Niistä on mainintoja Raamatun teksteissä, jotka ovat syntyneet 2500 - 3000 vuotta sitten. Jobin kirjassa mainitaan Behemot, joka on sukupuuttoon kuollut suuri kasvissyöjä. Sama eläin mainitaan Jesajan kirjassa, ilmeisen vertauskuvallisessa muodossa. (Jes 30:6) Toinen sukupuuttoon kuollut dinosaurus on Leviatan, joka mainitaan jakeissa Job 3:8; 40:20; Psa 74:14; 104:26; Jes 27:1. Molemmat olivat suuria ja peljättäviä otuksia.

Job:
40:10 Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.
40:11 Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.
40:12 Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
40:13 Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
40:14 Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.
40:15 Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
40:16 Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.
40:17 Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.
40:18 Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
40:19 Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?
40:20 Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
40:21 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
40:22 Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
40:23 Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
40:24 Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
40:25 Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
40:26 Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
40:27 Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
40:28 Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan.

Missä arkki on nyt?

Nooan arkki päätyi vedenpaisumuksen jälkeen Araratin vuoristoon, mikä sijaitsee nykyisen Turkin, Armenian ja Iranin välisellä rajalla. (Gen 8:4) Arkkia ei ole vielä löydetty ja/tai se on voinut tuhoutua kokonaan, sillä vedenpaisumus tapahtui noin 4300 vuotta sitten. Puusta valmistettu laiva lahoaa helposti tai sen löytäneet muinaiset ihmiset ovat voineet käyttää sen polttopuina tai tuhota muuten vain eikä tästä ole säilynyt tietoa meidän päiviimme asti.

Sivun alkuun

Kerrostuneet maalajit ja fossiilit todistavat vedenpaisumuksesta

Maalajien kerrostuminen ja kivettyneisiin sedimentteihin jääneet eliöiden jäännökset todistavat vedenpaisumuksesta. Osa eliöistä on jäänyt loukkuun mutavyöryjen alle elävänä ja kivettynyt sopivissa olosuhteissa hyvin nopeasti. Kokonaisia puita on kivettynyt pystyyn ja ne läpäisevät monta eri maakerrosta, joiden olisi pitänyt muodostua miljoonien vuosien aikana, jos evoluutioteoria olisi totta. (Kimmo Pälikkö, Markku Särelä: Taustaa 1, luku 28, Haluttu lopputulos.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/28.htm
Puiden kivettyminen pystyyn niin pitkällä aikavälillä ei ole kuitenkaan tieteellisesti tutkittuna mahdollista. Lisäksi osa puista on kivettynyt juuret ylöspäin, mikä todistaa suuresta tulvasta ja sitä seuranneista maanvyöryistä.

Vedenpaisumuksen aiheuttama valtava määrä fossiileita tunnetaan nimellä kambrinen (tai kambrikauden) räjähdys. Jumalan kieltävät tiedemiehet ajoittavat tämän 550 miljoonan vuoden päähän, mutta luomiseen uskovat tiedemiehet uskontokunnasta riippumatta alle 10.000 vuoden päähän. Elämä ilmestyi maapallolle fossiilien mukaan yhtä äkkiä eikä miljoonien vuosien kuluessa. Kaikkien tunnettujen eläinlajien pääjaksot ovat ilmestyneet fossiileihin vedenpaisumuksen aikana ja sen jälkeen.

Sivun alkuun

1.5.9 Palautumattomasti monimutkaiset biologiset rakenteet

Näillä tarkoitetaan sellaisia järjestelmiä, jotka eivät ole voineet kehittyä evoluutioteorian opettamalla tavalla vähän kerrassaan vaiheittaisten hyödyllisten ja periytyvien geenimutaatioiden kautta satojen miljoonien vuosien aikana. Ensinnäkään hyödyllisiä geenimutaatioita, jotka muodostavat uusia elimellisiä rakenteita ja toimintoja ei ole voitu todistaa syntyvän geenimutaatioiden kautta. Useimmat mutaatiot eivät periydy, koska tapahtuvat muualla kuin sukusoluissa. Sukusoluissa eli ituradassa tapahtuvista mutaatioista vain ani harva on edes neutraali, puhumattakaan siitä, että se olisi hyödyllinen. Useimmat periytyvät mutaatiot ovat haitallisia ja muodostavat jälkeläisissä sairauksia tai vammaisuutta. Elävässä eliössä ne aiheuttavat mm. syöpää. Moni mutaation synnyttämä geenivirhe periytyy resessiivisenä eli jokin tauti voi kulkea piilevänä suvussa. Kun jälkeläinen saa virheellisen geenin molemmilta vanhemmilta, on se vammainen tai sairas.

Toiseksi on tutkittu, ettei geeniperimä rikastu vaan köyhtyy sukupolvesta toiseen. Kehitys etenee toiseen suuntaan kuin mitä evolutionistit väittävät. Perimän heikkenemisen tuloksena eliöt rappeutuvat ja sairastuvat helpommin sekä kuolevat nuoremmin. Tämä näkyy mm. ihmisen eliniän tippumisena alun yli 900 vuodesta nykyiseen 70 - 80 vuoteen ja pisimmillään noin 120 vuoteen. Jumala on kertonut tämän asian Raamatussa jo varhaisessa vaiheessa ensimmäisten ihmisten aikana ennen vedenpaisumusta ja uudestaan Daavidille 3000 vuotta sitten. (1Moos 6:3; Psa 90:10)

Palautumattomasti monimutkaisia rakenteita ei voida purkaa tietyn rajan ylitse alkutekijöihin ilman, että valmiin rakenteen toiminta menetetään ja keskeneräisestä rakenteesta ei ole kuin haittaa tai se on jopa hengenvaarallinen eliölle. Tällainen järjestelmä on mm. pommittajakuoriaisen puolustusjärjestelmä, mikä väärin toimiessaan aiheuttaisi kantajalleen kuoleman. Tästä on ollut netissä artikkeli nimeltä "Pommittajakuoriainen", joka on sittemmin poistettu. Samoin ihmisen veren hyytymismekanismi olisi toimimattomana kantajalleen hengenvaarallinen, joten sen rakennusvaiheista ei ole ollut hyötyä ihmisen kuvitellulle esi-isälle. Nämä monimutkaiset ja erittäin hyvin tarkoitukseen sopivat järjestelmät eivät ole voineet kehittyä kantamuodoista vaihe vaiheelta, sillä keskeneräisillä rakenteilla ei ole ollut mitään muuta valmiin järjestelmän korvaavaa toimintoa. Veren hyytymistekijä muodostuu kymmenistä eri rakenneosista ja aineosista, joilla ei ole tehtävää elimistössä muutoin kuin valmiin rakenteen osana. Vastaavia muita järjestelmiä ovat näkö-, kuulo-, tasapaino-, haju-, maku- ja tuntoaisti, kasvien fotosynteesi eli yhteyttäminen, suvullisesti lisääntyvien eliöiden lisääntymisjärjestelmät sekä eri eliöiden ruoansulatus-, puolustus- ja saalistusjärjestelmät.

Evoluutioteoria kumoutuu palautumattomasti monimutkaisten biologisten järjestelmien olemassaololla. Nämä monimutkaiset toimivat järjestelmät ja rakenteet eivät ole voineet kehittyä miljoonien vuosien aikana pienten perättäisten mutaatioiden kautta, jotka periytyvät seuraaville sukupolville. Suvuttomasti lisääntyvä eliö ei ole "kehittänyt" sattuman ja päämäärättömien mutaatioiden kautta itsensä ulkopuolella suvullisesti lisääntyvää uutta lajia, mistä kaikki suvullisesti lisääntyvät eliöt ovat sitten kehittyneet. Ihmisen silmä ja näköjärjestelmä ei ole kehittynyt vaihe vaiheelta pienten muutosten ja hyödyllisten mutaatioiden kautta. Jos näköjärjestelmää puretaan tarpeeksi paljon, ei eliö näe mitään eikä järjestelmän välivaiheesta ole ollut kantamuodoille mitään hyötyä luonnonvalinnan opettamalla tavalla. Näköjärjestelmän keskeneräisillä vaiheilla ei ole ollut mitään muuta hyödyllistä tehtävää, minkä vuoksi se olisi kehittynyt vaihe vaiheelta evoluutioteorian mukaan.

Kaikki tällaiset miljardeja vuosia kestäneen vaiheittaisen kehityksen selitysmallit ovat pelkkiä arvausleikkejä ja perättömiä oletuksia. Evoluutioteoria on enemmän uskomusjärjestelmä ja filosofiaa kuin kovaa tiedettä, puhdasta luonnontiedettä. Evoluutioteoria on ihmisen mielikuvituksen tulosta. Evoluutioteoriaa ei voida todistaa koskaan tieteellisesti päteväksi teoriaksi, koska todistusaineisto on liian kaukana historiassa ja puuttuu itse asiassa kokonaan. Fossiilit puhuvat pelkästään yhden suuren katastrofin ja lajien yhtäaikaisen synnyn puolesta. Kokonaisia puita on kivettynyt pystyyn Raamatun ilmoittaman vedenpaisumuksen seurauksena. (Kimmo Pälikkö ja Markku Särelä: Taustaa -kirjasarja, Taustaa 1, luku 15, Maakerrosten iänmäärityksestä ja luku 28, Haluttu lopputulos.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa1/15.htm) ja
28.htm

Sivun alkuun

Todennäköisyyslaskenta ja evoluutio

Raamatun luomiskertomus on kaikin puolin järkevä selitys maailman ja elämän synnystä. Jumala loi valmiiksi täysi-ikäiset eliöt, jotka lisääntyvät kukin sukunsa ja lajinsa mukaan suvullisesti tai suvuttomasti. Kaikki vilpitön tieteellinen tutkimus tukee luomiskertomusta ja selittää sen tieteellisesti päteväksi ja kumoamattomaksi tosiasiaksi. Evolutionistit ja muut tieteelliseen materialismiin pohjaavat pseudotieteilijät (= huuhaa-tiedettä harjoittavat näennäistieteilijät) pitävät tiedeyhteisöä sekä mediaa vallassaan, niin että oikean tieteellisen tutkimuksen tuloksia ei nähdä juurikaan julkisuudessa.

Monimutkaisten biologisten rakenteiden syntyminen sattumanvaraisten mutaatioiden tuloksena on äärettömän epätodennäköistä. Esimerkiksi bakteerin liikuntaelin (liikuntasiima) eli flagella on niin monimutkainen mekanismi, että sen kehittymisen todennäköisyys evoluutioteorian selittämällä tavalla matemaattisesti kaikki tieteelliset faktat tuntien on vain 10-94 eli 10 potenssiin miinus 94. Käytännössä todennäköisyys sille on olematon eli nolla. Petteri Välimäki on esittänyt laskelman tästä artikkelissaan "Kolibakteerin sähkömoottori". (http://www.helsinki.fi/~pvalimak/moottori.html)

Kun otat huomioon sen, ettei luomakunnassa ole kehittynyt vain yhden eliön yksi ominaisuus vaan kaikkien eliöiden kaikki ominaisuudet yhtä aikaa ja eliöt ovat lisäksi toisistaan riippuvaisia, niin evoluutioteorian todennäköisyys on täysi nolla eli se ei ole tieteellisesti pätevä teoria vaan uskomusjärjestelmä. Jokaisella eliöllä on luonnossa tarkalleen ottaen oma ekologinen lokeronsa ja tehtävänsä, niin että jos tätä herkkää luonnon tasapainoa liiaksi järkytetään ja tehdään se nopeassa ajassa, johtaa se lajien sukupuuttoon eikä paljouteen. Evoluutioteoria kumoaa tavallaan itse itsensä, kun selittää asioita siten, että eliöt ovat "kehittäneet" itselleen sitä sun tätä, jotta ne selviytyisivät paremmin eloonjäämiskamppailussa. Evoluutioteorian mukaan mitään suunnitelmallista tai tarkoitushakuista kehitystä ei tapahdu vaan kaikki on sattumanvaraisten mutaatioiden tulosta. Näin ollen ei ole mitään syytä, miksi lepakolle olisi kehittynyt tutkajärjestelmä tai ihmiselle näköaisti. Silti koko luomakunnan monimutkainen kirjo erilaisine juuri oikeaan tehtävään soveltuvine biologisine rakenteineen selitetään evoluutioteorian avulla tieteelliseksi faktaksi. Uskotko sinä vielä näitä satuja?

Sivun alkuun

1.5.11 Valon ja maailmankaikkeuden ikä

Todennäköisyyslaskenta on yksi keino osoittaa evoluutioteoria toimimattomaksi ja virheelliseksi teoriaksi. Muita ovat monimutkaisten biologisten rakenteiden tutkiminen ja älykkään suunnitelman teorian soveltaminen biologiaan. "Älykkään suunnitelman idean" kotisivut antavat tästä tieteellisen tutkimuksen osa-alueesta paljon lisävalaistusta.
(http://www.intelligentdesign.fi/)
Fossiilien tutkimus ja ikämäärityksien mittausmenetelmien kritiikki puoltavat yksinomaan nuoren maapallon ja nuoren elämän teoriaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tieteelliset faktat todistavat maapallon ja aurinkokuntamme iäksi alle 10.000 vuotta. Kauempana olevien kohteiden ikää emme pysty täältä käsin määrittelemään. On selitetty, että kaukaisimpien Galaksien valo kulkee avaruuden halki maapallolle 13 - 15 miljardia vuotta ja lähimpien tähtien muutamia vuosia. Tämä olettamus perustuu tuntemattomiin tekijöihin ja arvauksiin. On ensinnäkin oletettu, että evoluutioteoria on totta, minkä vuoksi maapallon geologisten näytteiden kuten kallioperän ja kivien iän määrityksiin on lisätty vuosia muutamasta sadastatuhannesta vuodesta nykyiseen 4,5 miljardiin vuoteen.

Sitten on arveltu, että tähtien ja Galaksien täytyy sijaita kaukana ulkoavaruudessa. Niiden etäisyyttä on vaikea arvioida, mutta arvioita tehdään silti. Kaukaisimpien tähtien etäisyyksiä arvioidaan vertaamalla niiden absoluuttisia kirkkauksia näennäisiin. Lisäksi oletetaan, että tähdistä lähtevän valon on täytynyt kulkea tietty aika avaruuden läpi ennen kuin se saavuttaa aurinkokuntamme ja maapallon. Valon ikää ei voida kuitenkaan millään tavalla mitata, joten se voi olla aivan yhtä hyvin vaikka 6.000 vuotta vanhaa kuin 13 - 15 miljardia vuotta vanhaa. Jumala on voinut luoda valon samaan aikaan kuin tähdetkin. Ns. punasiirtymä, mikä tulkitaan siten, että tähdet ja galaksit loittonevat aurinkokunnastamme, ei kerro sitä että valo on kulkenut miljardeja vuosia. Jumala on voinut luoda valon valmiiksi siten, että punasiirtymä on nähtävänä, tai sitten punasiirtymä on tulkittu väärin. Punasiirtymä tarkoittaa erään teorian mukaan sitä, että kun havainnoitsija ja taivaankappale etääntyvät toisistaan, niin silloin "taivaankappaleen spektrin aallonpituudet kasvavat määrällä, joka riippuu etääntymisnopeudesta. Jos taivaankappale ja havaitsija lähestyvät toisiaan, tapahtuu vastaavasti sinisiirtymä." (Punasiirtymä, Ursan hakemisto.
http://www.ursa.fi/kosmos/p/punasiirtyma.html)
Loittonevan tähden spektriviivat siirtyvät kohti kirjon punaista aluetta.

Punasiirtymästä on olemassa myös muita tulkintoja. Tähtitieteilijä Halton Arp totesi tutkimuksissaan 1960-luvulta alkaen, ettei punasiirtymä voi johtua pelkästään kohteen etäisyydestä ja etääntymisnopeudesta. Suuri punasiirtymä merkitsee pikemmin kohteen nuorta ikää. Galaksit ovat tämän teorian mukaan paljon lähempänä kuin on luultu. On jopa mahdollista, että maapallo on koko universumin keskus niin kuin ennen Galileo Galilein teorioita yleisesti ajateltiin. (Mauno Peltonen: Big Bang - tieteen harha-askel?

Ikuinen, päättyvä vai sykkivä maailmankaikkeus?

Loputtomasti laajenevan maailmankaikkeuden teoria on johtanut tähtitieteilijät olettamaan, että tähtien loppuun palamisen jälkeen on jäljellä vain pimeä ja kylmä avaruus, joka laajenee ikuisesti. (Toimittaja Seppo Linnaluoto/ dosentti Hannu Kurki-Suonio, esitelmätilaisuus "Maailmankaikkeus eilen, tänään ja huomenna", Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa.
http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/HKurkisuonio.htm)
Kaikkeus laajenee heidän mukaansa kiihtyvällä vauhdilla ja etäisimmät galaksit loittonevat aurinkokunnastamme nopeammin kuin lähellä olevat. Materian syntyyn ja olemassaolevan aineen tiiviiseen olomuotoon ennen alkuräjähdystä he eivät osaa sanoa paljon mitään. Kurki-Suonio piti mahdollisena sitä, ettei ennen alkuräjähdystä ole ollut mitään vaan aika ja avaruus saivat alkunsa siitä. Tämä edellyttää tietysti myös sitä, että itse tiheä kosmoksen massa sai syntynsä tuossa hetkessä, mutta sitä Jumalan kieltävät tutkijat eivät voi tunnustaa. Heille jää ainoaksi selitykseksi se, että materia on ollut aina olemassa tai muuten he joutuvat tunnustamaan Jumalan olemassaolon ja luomistapahtuman ainakin maailmankaikkeuden synnyn selityksenä. Näin pitkälle jumalaton ihminen ei ole valmis menemään.

Linnaluodon referaatista ei saa heti selvää, mitä Kurki-Suonio on kertonut alkuräjähdystä edeltävästä ajasta. Näyttää siltä, että hän on olettanut kaikkeuden olleen tietyn laajuinen, mutta se on ollut täynnä tiheää ainetta, ns. alkuplasmaa. Kaikkeuden tilavuutta tuossa vaiheessa ei kerrota referaatissa. Myöhemmästä osuudesta, missä käsitellään taustasäteilyä, voidaan päätellä kaikkeuden olleen äärimmäisen pieni tilavuudeltaan, niin kuin on perinteisesti opetettu. Kaikkeus on saanut teorian mukaan alkunsa äärettömän tiheästä ja kuumasta pisteestä. Se on laajentunut Kurki-Suonion mukaan 1100-kertaiseksi siitä, mitä se oli räjähdyksen jälkeen 400.000 vuoden kuluttua. Sitä ennen sen on täytynyt olla tietysti vielä paljon pienempi tilavuudeltaan. Kaiken olemassaolevan aineen eli alkuplasman on täytynyt olla erittäin pienessä tilassa ja äärettömän tiheässä muodossa. Kurki-Suonio ei tuo siis mitään uutta esille alkuräjähdyksen ajan aineen olomuodosta, massasta ja tiheydestä. Avaruus on tämän teorian mukaan ollut pieni piste, mikä on sitten räjähtänyt ja laajentunut valoa nopeammin. Tätä pistettä kutsutaan tieteellisellä nimellä singulariteetiksi. (singulariteetti: aine ei voi vastustaa painovoimaa vaan romahtaa yhdeksi matemaattiseksi pisteeksi) Erään teorian mukaan alkuräjähdys on ikään kuin käänteinen tapahtuma mustaan aukkoon putoamiselle.
(Kari Enqvist: Aika suhteellisuusteoriassa ja sen takana.
http://www.physics.helsinki.fi/~enqvist/artikkeli.dir/aika.html)

On mielenkiintoista huomata, miten Jumalan kieltävät ihmiset puhuvat itsensä pussiin ja opettavat asioita ristiriitaisesti. Kurki-Suonio kertoo ensin kaikkeudessa olleen erittäin tiheää ainetta – alkuplasmaa – mikä sitten jostakin syystä räjähti ja ensimmäisen sekunnin aikana syntyi aine. Linnaluoto kirjoittaa näin referaatissaan koskien Kurki-Suonion esitelmää:

"Ensimmäisen sekunnin aikana aine syntyi: kvarkit ja elektronit."

Miten aine voi syntyä ensimmäisen sekunnin aikana, jos sitä ennen on jo ollut ainetta eli alkuplasmaa, mikä oli erittäin tiheää ainetta?! Tällainen ristiriitainen puhe osoittaa sen, etteivät arvon tiedemiehet ymmärrä mitään näistä asioista ja opettavat niitä silti tieteellisesti todistettuina faktoina. Evolutionistit vetoavat sitten näihin sisäisiä ristiriitoja täynnä oleviin päättömyyksiin omissa järjen vastaisissa selityksissään, joilla he yrittävät todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa. Suurin osa maallistuneista, mutta johonkin yliluonnolliseen älyyn tai Jumalan voimaan uskovista ihmisistä pitää näitä järjettömyyksiä sitten totuutena, koska oppineet tiedemiehet niitä todistetuiksi faktoiksi väittävät. Jumalaan uskovat eivät ymmärrä edes sitä, että jumalattomien tiedemiesten epäloogiset teoriat pyrkivät ennen muuta kumoamaan Jumalan olemassaolon, mihin nämä kuitenkin uskovat, Jos nämä teoriat ovat totta, todistavat ne sen, ettei Jumalaa ole olemassa. Toivottavasti tämän lukevat Jumalaan uskovat ihmiset ymmärtävät nyt sen, etteivät he voi uskoa yhtä aikaa jumalattomien tiedemiesten teorioita ja Jumalaan, joka on kaiken olevaisen Luoja.

Jos materia on ollut aina olemassa, on sen täytynyt olla ensin vähemmän tiheässä muodossa, koska alkuräjähdyksen syynä arvellaan olleen aineen tiivistyminen liian tiiviiseen pakettiin. Kun aineen tiheys on ylittänyt määrän, missä tunnetut fysiikan lait eivät enää päde, on se johtanut alkuräjähdykseen. Alkuräjähdys on sitten puolestaan johtanut laajenevaan kaikkeuteen. Jos aine on tiivistynyt ennen alkuräjähdystä yhä tiivimpään muotoon eli kaikkeus on supistunut tilavuudeltaan, niin loputtomiin laajenevan kaikkeuden teoria ei voi pitää paikkaansa. Jäljelle jää selitys sykkivästä maailmankaikkeudesta, missä kaikkeus vuoroin laajenee ja vuoroin kutistuu. Kaikkeus olisi sen mukaan kaareutuva ja äärellinen. Jos tutkijat tunnustavat tämän asian, niin heidän eteensä tulee kysymys: mitä on äärellisen kaikkeuden ulkopuolella? Vastaus tähän on henkien maailma, jossa Herra Jumala, Kaikkivaltias, on kaikkein ylin hierarkiassa ja häntä palvovat sekä ylistävät kaikki muut olennot, jotka ovat luotuja, toisin kuin Jumala itse, joka on kaiken luonut. Kaikkein järkevin vastaus kaiken olevaisen olemassaoloon – alkuun ja loppuun sekä ikuisuuteen nykyisen maailmanajan lopun jälkeen – on usko Jumalaan, jonka sisällä tai aivoituksissa koko kaikkeus on. (vrt. Apt 17:28; 1Kor 8:6; Kol 1:16)

Ellei Jumalan Henkeä tunnusteta kaiken olevaisen luojana Sanan kautta, niin ainoa mahdollisuus sille, että sykkivä maailmankaikkeus olisi totta, on Jumalan olemassaolo ja esiintyminen sidottuna materiaan eli itse materia olisi Jumala. Tämä voi sopia materialisteille, jotka eivät usko henkeen eli aineen ulkopuoliseen älykkyyteen. Aineen jumalallistaminen ei sovi kuitenkaan kristinuskoon, vaikka sellaisiakin uskovia on olemassa, jotka uskovat Jeesukseen ainakin älyllään, mutta pitävät silti kaikkeutta samana asiana kuin Jumalaa itseään. Tämän teorian mukaan mitään ei ole luotu, koska kaikki materia ja tila on yhtä kuin Jumala. Teoria kaatuu kuitenkin luonnontieteellisiin lakeihin eli siihen, ettei massan määrä voi olla ääretön. Jos massalla on rajat ja massa on yhtä kuin Jumala, niin Jumala itse on äärellinen eikä ääretön olento. Sen jälkeen voidaan kysyä Jumalan kieltäjien ikivanhat kysymykset: "Mitä on Jumalan ulkopuolella? Kuka loi Jumalan? Kuka suunnitteli Suunnittelijan?"

Rajallinen ja rajaton yhtä aikaa

Näihin kysymyksiin ei tietystikään ole olemassa vastausta Jumalan kieltäjien vaatimalla tavalla, missä Jumalallekin pitäisi löytyä Jumala ja tälle Jumala, aina äärettömiin asti. Vastaukset ovat kuitenkin hyvin yksinkertaiset eikä kristityn tule lähteä loputtomaan oravanpyörään kehäpäättelyketjussa, mikä perustuu virheelliseen lähtöoletukseen: "Luojalla täytyy olla Luoja ja alkua edeltää alku". Jumalalla ei ole alkua eikä loppua, sillä hän on ylitse ihmisen rajallisen käsityskyvyn näiden jumalallisten ominaisuuksien vuoksi. Kuinka äärellinen, jolla itsellään on alku, voisi käsittää äärettömän, jolla ei ole alkua? Kaiken olevaisen Luojaa ei ole luonut kukaan, sillä hän on itse kaiken Luoja ja Jumala. Hänestä kaikki on saanut alkunsa ja kaikki palajaa hänen tykönsä, minkä hän on niin säätänyt. Ihmisen henki palajaa Jumalan tykö, joka on sen antanut ja sitten seuraa tuomio. (Snj 12:7; Hebr 9:27-28)

Vaikka Jumala on ääretön ja rajaton Henki, niin hän on sulkenut itsensä ulkopuolelle tiettyjä asioita, joilla hän ei saastuta itseään. Jumala on Pyhä eli syntisistä kokonaan erotettu. Jumalassa ei ole mitään pimeyttä, valhetta, vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, väärämielisyyttä tai syntiä. Hän on sulkenut kaiken tämän itsensä ulkopuolelle eikä salli koskaan itsensä saastuvan näistä asioista. Jos Jumala tekisi syntiä, niin koko maailma tuhoutuisi ja lakkaisi olemasta sillä silmänräpäyksellä. Toinen vaihtoehto olisi se, että koko maailma jäisi ikuisesti pahan valtaan. Tähän saatanan palvojat myös teoriansa saatanasta kaiken olevaisen Luojana ja palvottavana Jumalana perustavat. Lopun aikana monet yhtyvät julkisesti palvomaan saatanaa, sillä hänen oppinsa on kiero, minkä olen toisessa kirjoitussarjassani pystynyt jo etukäteen paljastamaan. (Lopun ajan päiväkirja pdf)

Jumalan ulkopuolella on henkien maailmassa jokainen tottelematon henki: he ovat Kristuksen ulkopuolella. Tätä asiaa ei voida mitata fyysisin mittalaittein, koska henki ei ole ainetta. Teoria materiasta, joka on Jumala kaikilta osin, kaatuu materialistiseen lähtöoletukseen, joka kieltää Hengen olemassaolon ja Hänessä olevan älykkyyden.

Miksi kaukaisien galaksien valo näkyy maapallolla?

Galaksien etäisyys aurinkokunnastamme ei kerro vielä sitä, että ne ovat miljardeja vuosia vanhoja. Niistä lähtevän valon näkyminen maapallolla voidaan selittää kolmella eri tavalla ja uskoa silti nuoreen kaikkeuteen. Nämä selitykset ovat:

1) Jumala on luonut valon sekä kaiken havaittavan säteilyn valmiina samaan aikaan kuin hän teki tähdet ja galaksit.
2) Valon nopeus oli alussa monin kerroin suurempi kuin nyt eli valon nopeus on pienentynyt dramaattisesti. Tästä syystä näyttää siltä, että valo olisi kulkenut kaukaisimmista kohteista miljardeja vuosia maapallolle tullessaan, vaikka todellisuudessa aikaa on kulunut paljon vähemmän.
3) Tähdet ja galaksit eivät olekaan kaukaisia vaan sijaitsevat etäisyydellä, mikä valolta kestää kulkea maahan 6.000 vuoden aikana. Alussa kaikki materia oli keskittynyt galaksimme ympärille ja loittonee nyt sitä sekä maapalloa paljon lähempänä kuin on luultu.

Tämän lisäksi on yritetty selittää tähtitieteen ja luomiskertomuksen välistä eroa ajanmäärityksissä mm. siten, ettei Raamattu kerro, miten pitkä aika yksi päivä luomisen yhteydessä on meidän aikamääreitämme käyttäen – Jumalan aikamääreet voivat olla erilaiset – ja käsityksemme ajasta on riittämätön. Kellot käyvät eri tahtiin avaruudessa kuin maan päällä, mikä voisi olla todistusta sen puolesta, ettei aika ole sama kaikkeuden eri osissa. Aika määritellään kuitenkin etäisyyden ja nopeuden avulla, joten se on aina riippuvainen nopeudesta ja tilasta (avaruudesta). Aika ei voi siten vääristyä, ellei samalla nopeus tai tilavuus muutu. (etäisyys pisteestä A pisteeseen B) Ainoastaan huomattavasti vähentynyt valon nopeus voi selittää sen, että kaukaisten galaksien valo näkyy maan päällä, jos kaikkeus on nuorempi kuin on määritelty. Toisaalta jokainen muuttuja laskelmissa perustuu tiettyihin lähtöoletuksiin, joten tämäkään ei ole välttämättä totta. Lähtöoletushan on se, että galaksit ovat kaukana ja siitä syystä niiden valon kulkeminen maapallolle täytyy kestää miljardeja vuosia. Yhtä hyvin on mahdollista, että galaksit ovatkin lähellä ja loistavat eri kirkkauksin sen vuoksi, että ne on luotu loistamaan eri kirkkauksin, samoin kuin yksittäiset tähdet. Eihän ihmisen luoma keinovalokaan loista aina samalla kirkkaudella vaan esimerkiksi nykyaikaisissa sähkövaloissa on valon voimakkuuden säädin.

Valon kirkkaus ei siis todista mitään sen iästä. Jotta tähtien etäisyys voitaisiin kiistatta mitata, täytyisi tietää valon ikä ja valon nopeus, mutta edellistä ei voida mitenkään mitata ja jälkimmäinen ei olekaan vakio, niin kuin luultu. Ei ole siten mitenkään mahdoton ajatus se, että Jumala on tehnyt valon valmiiksi samaan aikaan kuin tähdetkin tai että tähdet ja galaksit sijaitsevat paljon lähempänä kuin on oletettu.

Valon nopeus ei ole vakio

Valon nopeudeksi on arvioitu tyhjiössä noin 300 km/s. (Wikipedia: Valo.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valo)
Kyse ei ole mittaustuloksesta vaan määritelmästä, jonka mukaan SI-järjestelmän metri on määritelty matkana, jonka valo kulkee 1/299 792 458 sekunnissa. Valon nopeutta on silti mitattu ja päästy lähelle teoreettisen laskelman tulosta. Aiemmin oletettiin pitkään, että valon nopeus tyhjiössä on vakio, mutta sittemmin tämä teoria on kyseenalaistettu ja arveltu valon nopeuden hidastuneen avaruudessa jopa hyvin merkittävästi alkuräjähdyksen jälkeen.

Wikipedian vapaan sanakirjan mukaan valon nopeus pienenee oletetun alkuräjähdyksen jäljiltä muutamia sekunnin mijoonasosia sadassa vuodessa. (
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valo
)
Tämä ei ole kovin paljon, mutta todistaa sen, että jotkut Jumalan kieltävät teoreetikot uskovat valon nopeuden olevan muuttuva eikä vakio. Lisäksi valon nopeus on eri väliaineessa kuin tyhjiössä.

Oletus, jonka mukaan avaruus on pelkästään tyhjää tilaa, on vanhentunut. Avaruus sisältää tähtien välistä pölyä ja kaasua. Avaruudessa on pieniä alkeishiukkasia, vapaita elektroneja ja positiivisia ioneja, mitä sanotaan plasmaksi. Siellä on lisäksi "pimeää ainetta, pimeää energiaa" ja mustia aukkoja, jotka vaikuttavat valon kulkuun avaruudessa. Tähdet ja galaksit kaareuttavat valon kulkua, mikä voi vaikuttaa valon nopeuteen. Joidenkin tutkijoiden mukaan avaruus olisi laajentunut alussa nopeammin kuin valo liikkuu, mikä on outoa, jos valon liike on nopein tunnettu suure. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä "kosminen inflaatio". (Kari Enqvist, kosmetologian professori, Helsingin yliopisto, Dimensio 4/2004, ss.34-38: Viestejä varhaisemmasta universumista/ Kosminen inflaatio) Kosmos oli teorian mukaan tuolloin jäätäkin kylmempi ja tiivistyi kohden singulariteettia. (alkuräjähdystä) Kun aine lähestyy lämpötilaltaan absoluuttista nollapistettä, hypähtää se yllättäen äärettömän kuumiin lämpötiloihin laboratoriokokeidenkin mukaan. Kuulin tämän jo 1990-luvulla toimiessani Jyväskylän yliopistossa vierailevien venäläisten kemistien ja fyysikoiden majoituksesta vastaavana hotelliyrittäjänä.

Kosmisen inflaation teorian mukaan kaikkeudessa oli jo varhaisessa vaiheessa tiheyden vaihtelua materiassa. Tämän johdosta on ollut mahdollista aineen kasaantuminen galakseiksi ja tähdiksi toisaalla, mutta suuren tyhjän avaruuden synty toisaalla painovoiman vaikutuksen johdosta.

Tunnetun kosmoksen ikä määritetään sen perusteella, kuinka kauan kaukaisimpien kohteiden valo kulkee avaruuden halki maapallolle ja aurinkokuntaamme. Nykyiset arviot ovat noin 13,7 miljardia vuotta. Kaikkeus voi teoriassa olla paljon tätä vanhempi, mutta tutkijat eivät ole havainneet valoa tätä kaukaisemmista kohteista.

Kaikkeuden iän määrittäminen valon nopeuteen vedoten on hyvin huteralla pohjalla ja perustuu enemmän arvauksiin kuin tieteelliseen tutkimustulokseen. Mittauksissa on käytetty erilaisia menetelmiä, joiden avulla on saatu hyvin erilaisia mittaustuloksia. 10 - 20 prosentin heitto tähtien ja galaksien etäisyyksien mittauksissa on tavallista eri menetelmillä tehtynä. Ns. pintakirkkausvaihtelumenetelmä on nykyään suosittu. Sen avulla uskotaan päästävän tarkempiin tuloksiin, koska kosminen pöly ei pääse vääristämään mittaustuloksia yhtä paljon kuin muilla menetelmillä tehdyissä mittauksissa. (Rami Rekola: Etäisyysmäärityksiä lähialueen galakseihin, Turun yliopisto, väitöskirja "Distance Determinations to Nearby Galaxies", tarkastettu 10.12.2004.)

Tähtien ja galaksien etäisyysmittauksista voi lukea esimerkiksi Jori Kontion Pro gradu-tutkielmasta "Luonnon mittasuhteiden tutkimus pienestä suureen", ss.55-65.
http://physics.oulu.fi/toiminta/tutkinnot/2001/kontio_jori_luonnon_mittasuhteet.pdf
Valon nopeuden mittaamisesta on lyhyt artikkeli nimeltään "Valon nopeus" osoitteessa
http://www.fyslab.hut.fi/kurssit/Tfy-3.15x/Teoria/tyo20.pdf.

Seuraavasta valon nopeuden ja ajan muuttumista koskevasta osuudesta saan kiittää Mauno Peltosta, jonka artikkeli "Universumi ja ajan suhteellisuus" on osoitteessa:
http://www.netikka.net/mpeltonen/kosmologia.htm
Mauno on opastanut minua lisäksi yksityisten viestien kautta.

Nykyään on olemassa osittain havaintoihin perustuvia teorioita valon nopeuden ja ajan muuttumisesta. Esimerkiksi tekniikan tohtorin Tuomo Suntolan mukaan valon nopeus ei ole vakio, "vaan määräytyy avaruuden laajenemisnopeudesta neljännessä ulottuvuudessa sekä paikallisista gravitaatio-olosuhteista." Suntola on kirjoittanut:

"Taustasäteily voidaan tunnistaa säteilyksi, joka 360° :een kierroksen avaruudessa edettyään on palannut samaan kohtaan, josta se on lähtenyt noin 750 000 vuotta singulariteetin jälkeen. Avaruuden energeettisen tilan kehittymisen huomioiminen radioaktiiviseen hajoamiseen perustuvassa ikämäärityksessä pienentää merkittävästi ikäarvioita nykyiseen vakioksi oletettuun hajoamisnopeuteen perustuvaan määritykseen nähden näytteissä, jotka ajoittuvat laajenevan avaruuden alkuvaiheeseen."

(Lähde: Mauno Peltonen, Uusia universumiteorioita.
http://www.netikka.net/mpeltonen/teorioita.htm

Suntolan tutkimuksia voi lukea internetistä sivulta
http://www.sci.fi/~suntola/.

Suntolan lisäksi on muitakin tutkijoita, jotka ovat kyseenalaistaneet nykyiset ikämääritykset geologisten näytteiden ja maailmankaikkeuden iän arvioimisessa. Valon nopeus ei olekaan tutkimuksen mukaan vakio vaan sen nopeus pienenee jatkuvasti ja on nykyään vain murto-osa siitä, mitä oli alussa. Radioaktiivinen säteily on teorian mukaan muuttunut samassa suhteessa, minkä seurauksena mittaustulosten vuosimiljardit olisivatkin itse asiassa vain vuosituhansia. On tultu siihen lopputulokseen, että käytetyt mittausmenetelmät radioaktiivisten aineiden puoliintumiseen (hajoamiseen) perustuen ovat kelvottomia. On yhtä hyvin perusteltua uskoa noin 6.000 vuotta vanhaan maailmankaikkeuteen, mitä puoltavat monet seikat tunnetussa maailmassa.

Televisiossa YLE:n ykköskanavalla esitettiin 31.7.2006 BBC:n tuottaman ohjelmasarjan "Light fantastic" viimeinen osa. (Prisma, Ihana valo, osa 4/4.

http://www.yle.fi/prisma/310706.htm
) Siinä kerrottiin, ettei valo kulje avaruudessa suoraan – niin kuin ennen luultiin – vaan valo kaartuu auringon ja tähtien kohdalla. Sen lisäksi koko avaruuden arvellaan olevan kaartuva umpinainen eli suljettu järjestelmä, niin että valo palaa aina lähtökohtaansa. (Tästä ollaan tietysti myös eri mieltä) Miten tämä vaikuttaa valon nopeuteen? Sitä ei tiedetä tai kerrota. Joka tapauksessa on selvää, että valosta ja sen nopeudesta tiedetään liian vähän, jotta sen perusteella voitaisiin tehdä varmoja määrityksiä universumin iästä. Maailmankaikkeuden iän määrittäminen perustuu siten olettamuksiin, joita ei voida todistaa. Ihan yhtä hyvin voidaan uskoa sellainen väite, että Jumala on luonut tähdet taivaalle valmiina, niin että myös niiden valo on ulottunut maahan heti tähtien luomisen jälkeen. Silloin ei tarvitse olettaa sitä, että maailmankaikkeus on 13,7 miljardia vuotta vanha. Tämänkin iän määrittämisen suhteen on erilaisia tuloksia, jotka ovat vaihdelleet nykyisessä tieteellisessä tutkimuksessa muutamasta sadastatuhannesta vuodesta 50 miljardiin vuoteen. Ota siitä sitten selvä, kenen arvio on oikea.

Valon ikä

Tähtien etäisyyden ja sitä kautta maapallon sekä maailmankaikkeuden iän arviointi on itse asiassa täyttä arvausleikkiä. Kukaan ei voi mitata sitä, kuinka "vanhaa" valo on sen saapuessa maapallolle ulkoavaruudesta. Jotta tähtien etäisyys maapallolta voitaisiin laskea tieteellisin mittausmenetelmin, pitäisi pystyä arvioimaan valon ikä ja sen jälkeen sen kulkema matka avaruuden halki. Nyt valon ikää ei mitenkään määritellä tai arvioida mittaustulosten kautta – se ei ole mitattavissa – vaan oletetaan kylmästi, että valo on kulkenut tietyn etäisyyden tai ajan avaruudessa. Tästä päätellään sitten se, kuinka kaukana jokin tähti tai galaksi maapallosta ja aurinkokunnastamme sijaitsee. Näin ollen tähtien etäisyyden määrittäminen on arvausleikkiä eikä tieteellistä tutkimusta. Valon tunnettujen ominaisuuksien tietäminen ja soveltaminen tähtien etäisyyksien sekä maailmankaikkeuden iän määrityksiin ei poista arvauksia teoriasta. Valon ominaisuuksia ovat aallonpituus (nanometreinä), kirkkaus (amplitudi) ja polarisaatio (värähtelykulma). Näkyvän valon lisäksi muuta sähkömagneettista säteilyä ovat aallonpituuden mukaan lyhyimmästä pisimpään seuraavat: radioaallot, mikroaallot, infrapunasäteily, (näkyvä valo), ultraviolettisäteily, röntgensäteily ja gammasäteily. Kaikkeudessa on joka puolella vaikuttavaa noin 2,7 Kelvinin asteista kosmista taustasäteilyä, mikä on mikroaaltoja. Sen määrässä on havaittu pieniä vaihteluita, minkä avulla on yritetty selittää maailmankaikkeuden alkuaikoja ja singulariteettia.

Sähkömagneettisesta säteilystä tiedetään siis yhtä ja toista, mutta yhtä asiaa ei kukaan voi mitata: kuinka vanhaa valo on? Kaikki mittaustulokset, joilla määritetään maailmankaikkeuden ikää tähtien etäisyyden ja valon kulkeman matkan sekä valon nopeuden perusteella ovat enemmän tai vähemmän oletusta kuin faktaa.

Voiko valo olla valmiiksi luotua valoa?

Näkemystä, jonka mukaan valo olisi ns. luotua valoa ja tähtien valo olisi näkynyt maan pinnalla heti niiden luomisen aikaan, on kritisoitu voimakkaasti ja hylätty se liian kevyin perustein. Valolla on todettu olevan fysikaalisia ominaisuuksia, joiden arvellaan olevan seurausta tähdissä ja galakseissa tapahtuvista fyysisistä prosesseista. Sitä ei olisi sen perusteella voitu luoda erikseen tähdistä riippumattomana ilmiönä, niin ettei valon ole tarvinnut kulkea tähdistä maapallolle ja aurinkokuntaamme miljoonia tai satojatuhansia vuosia. Tässä kohden tutkijat ovat erehtyneet. Valolla on tietysti fysikaalisia ominaisuuksia samoin kuin massallakin. Jumala on luonut eli tehnyt kumpaisenkin näkymättömästä, niin että lopputulos on ilman välimuotoa tai välivaihetta ollut valmis fysikaalisia ominaisuuksia oleva ilmiö tai aine.

Valon ei tarvitse olla näennäistä, jokin tähtitaivaalla näkyvä valtava show, jolla ei ole suoraa vastinetta todellisuudessa, jos se on luotu valmiina samaan aikaan kuin tähdet. Materiallakin on suora vastine todellisuudessa, vaikka se on näkymättömästä tehty ja luomisesta asti ollut valmis ilman kehitystä. Jumala on voinut yhtä hyvin luoda fyysiset ilmiöt kuten säteilyn valmiina samalla kuin materian. Jumalalle on mahdollista tehdä tähdet ja kaukaiset galaksit, niin että niiden valo ulottui valmiina maailman äärestä sen toiseen ääreen asti.

Jumala loi esimerkiksi puut ja ihmiset valmiiksi yksilöiksi. Puilla oli heti luomisesta asti vuosirenkaat. Ihminen järkeilee, että vuosirenkaat ovat tulosta vuotuisesta puun kasvusta eikä äsken luodulla puulla voisi olla vuosirenkaita. Näin hyljätään usko Jumalan luomisvoimaan. Jumala loi eläimet ja ihmiset myös valmiiksi aikuisiksi yksilöiksi. Hänen ei tarvinnut rakentaa ihmistä muna- ja siittiösolusta sekä kasvattaa häntä siitä aikuiseksi yksilöksi. Ihmisen järkeilyn mukaan tällainen on mahdotonta, mutta yhtä kaikki ihminen on valmis uskomaan, että Jumala on luonut kaiken materian valmiina. Miksi ihminen ei voisi uskoa samalla sitä, että Jumala on luonut tähdistä näkyvän valon valmiina tähtien kanssa, niin että valo näkyy maapallolla? Aineen fysikaalisten ja mitattavien ominaisuuksien ei pitäisi olla este tämän uskomiselle.

Aineesta riippumatonta valoa

On syytä olettaa, ettei maailmankaikkeudessa näkyvä valo ole peräisin pelkästään tähdistä vaan Jumalasta. Luomiskertomuksen mukaan valo tuli maan päälle jo ennen kuin tähtiä, aurinkoa ja kuuta oli tehty. (1Moos 1:3,13-18.) Jumala sanoi: "Tulkoon valo ja valo tuli". (1Moos 1:3) Valon sitominen pelkästään materiaan on vastoin sitä, mitä Raamatussa opetetaan ja mikä on todellista henkien maailmassa. Uudessa Jerusalemissa ei tarvita taivaankappaleiden valoa eli auringon ja kuun valoa, koska Karitsa on siellä lamppuna ja valaisee kaiken. (Ilm 21:23; 22:5)

Jumala on tehnyt kaiken näkyväisen näkymättömästä. (Hebr 11:3) Aine ei ole ikuista eli se ei ole ollut aina olemassa. Silti aineella on heti luomisesta lähtien ollut aineelle tyypilliset ominaisuudet kuten massa ja tiheys. Aine täyttää tietyn tilavuuden ja on koostumukseltaan kaasua, nestettä tai kiinteää ainetta. Lisäksi avaruus on täynnä positiivisia ioneja ja vapaita elektroneja, mitä kutsutaan plasmaksi.

Jos avaruudessa näkyvä valo ei voi olla luotua sen vuoksi, että sillä on tiettyjä fysikaalisia ominaisuuksia ja sen on arvioitu olevan sähkömagneettista säteilyä sekä energiaa, niin saman periaatteen mukaan aineen on täytynyt olla aina olemassa eli se on ikuista, koska aineella on fysikaalisia ominaisuuksia. Näin ollen luomiskertomus kumoutuisi ja aine saisi Jumalalle kuuluvan ominaisuuden eli ikuisen olemassaolon ilman alkua. Tätä kreationistiset tutkijat eivät kuitenkaan hyväksy.

Mikään ei käsittääkseni kumoa sitä teoriaa, jonka mukaan Jumala on luonut tähtien valon ulottumaan maailman ääriin samaan aikaan, kun hän teki tähdet. Valon ei tarvitse olla alkuisin tähdestä tai galaksista, jotta sillä olisi valolle tyypilliset fysikaaliset ominaisuudet.

Kertaus

Kertaan tähän maailmankaikkeuden iän arvioimiseen liittyviä ongelmia ja epäkohtia, kun mittauksissa käytetään perusteena valon nopeutta ja sen kulkemista tähdistä sekä kaukaisista galakseista maapallolle tai aurinkokuntaamme.

Valon ikää ei voida mitata empiirisesti. Iän mittaaminen on silti yksi perusedellytys, jos käytetään valon nopeutta määrittämään tähtien etäisyyttä maapallolta ja aurinkokunnastamme. Tähän perustuu myös maailmankaikkeuden iän määrittäminen. Jos valon ikää ei voida empiirisesti mitata, niin valon nopeutta ei voida ensinkään käyttää maailmankaikkeuden iän määrittämisessä. Voimme yhtä hyvin uskoa, että Jumala loi tähdet taivaalle (avaruuteen) valmiina eli valo ulottui luomisesta asti tuoreeltaan maahan asti. Samalla voimme unohtaa tähiten etäisyyden mittaamisen tieteellisenä teoriana valon nopeuteen perustuen. Toinen suuri epävarmuustekijä on valon nopeuden muuttuminen ja kosminen inflaatio. Jos on olemassa valoa suurempia nopeuksia, niin voidaanko valon nopeudella mitata luotettavasti tähtien etäisyyksiä ja maailmankaikkeuden ikää? Mitä jos valo itsekin on liikkunut nopeammin kuin se nyt kulkee?

Sain selville sen, että

1) valo (valon säteet) ei kulje suoraan vaan kaartuu auringon ja tähtiä kohdatessaan. (YLE:n ykköskanavalla esitettiin 31.7.2006 BBC:n tuottaman ohjelmasarjan "Light fantastic" viimeinen eli neljäs osa. Prisma, Ihana valo.
http://www.yle.fi/prisma/310706.htm)
2) valon nopeus ei ole vakio vaan pienenee muutamia sekunnin miljoonasosia sadassa vuodessa ja valo kulkee väliaineessa hitaammin kuin tyhjiössä.
( http://fi.wikipedia.org/wiki/Valo)
3) avaruudessa on ns. pimeää ainetta, pimeää energiaa ja mustia aukkoja sekä kosmista pölyä ja kaasua, mikä voi vaikuttaa mittaustuloksiin tähtien etäisyyttä arvioitaessa.
4) painovoima vaikuttaa galaksien liikkeeseen ja siten myös etäisyyteen.
5) valon ikää ei voida mitata empiirisesti.
6) Kosminen inflaatio todistaa valoa suuremmista nopeuksista. Mitä jos valo on itsekin liikkunut alussa nopeammin kuin mitä se nyt liikkuu?
6) tähtien ja galaksien valon kirkkauteen sekä värähtelykulmaan perustuvat mittaustulokset eivät kerro tähtien etäisyyttä maapallosta eikä niiden avulla voida laskea maailmankaikkeuden ikää. Tähden loistavat eri kirkkauksin, koska ne on tehty sellaisiksi Jumalan luomistyön tuloksena. Lamputkin loistavat eri kirkkauksin sen mukaan, mihin kirkkauteen ihminen ne säätää. Samoin on tähtien laita. Vaikka tähdet sijaitsisivatkin eri etäisyyksillä maapalloon nähden, niin se ei tee tyhjäksi oletusta, jonka mukaan Jumala loi tähdet siten, että niiden valonsäteet ulottuvat valmiina maahan asti.

3) ja 4) Rami Rekola: Etäisyysmäärityksiä lähialueen galakseihin, Turun yliopisto, väitöskirja "Distance Determinations to Nearby Galaxies", tarkastettu 10.12.2004.

Yksi asia nousi tiedemiesten teorioista mieleeni aivan erityisellä tavalla. He uskovat, että kaikkeus on laajentunut alussa valoa nopeammalla vauhdilla. Tämä selittäisi osaltaan suuret etäisyydet tähtiin näin lyhyessä ajassa eli noin kuudessatuhannessa vuodessa luomisen jälkeen. Se ei kuitenkaan selitä sitä, että tähtien valo olisi yli 6.000 vuotta vanhaa, jos valon nopeus on ollut vakio alusta asti. Ainoa selitys, miksi tähtien ja etäisten galaksien valo näkyy tänne asti, on se, että Jumala loi valon valmiina ulottumaan maapallolle asti samalla, kun loi tähdetkin, tai sitten tähdet ovat lähempänä kuin tiedemiehet ovat arvioineet. Jos galaksit ovat niin kaukana maapallolta, ettei niiden valo olisi ehtinyt tänne asti nuoren kaikkeuden aikana, ei sekään siis tee tyhjäksi luomiskertomusta ja sen totuusarvoa.

Sivun alkuun

1.5.12 Avaruuspöly ja aikamääritykset

Avaruudessa on paljon ns. avaruuspölyä, mikä kertyy taivaankappaleiden pinnalle, koska ne toimivat ikään kuin imurina ja keräävät pölyn itseensä. Sen lisäksi vetovoima imee luokseen meteoriitteja, jos ne lähestyvät planeettaa tai kuuta oikeassa kulmassa. Pöly ja meteoriitit sisältävät paljon rautaa, nikkeliä ja kobolttia. Jos kehitysopin mukainen ikämääritys maapallolle eli 4,5 miljardia vuotta olisi totta, niin maan pinnalla täytyisi olla 20 metrin kerros rauta- ja nikkelioksidia. Sitä ei kuitenkaan ole maan pinnalla eikä myöskään meren pohjalla tai kerrostuneiden kivilajien kerrostumissa. Maapallo ei voi siten olla 4,5 miljardia vuotta vanha niin kuin ei kuukaan. Kuun pinnalla oli vain muutama sentti pölyä astronauttien laskeuduttua sen pinnalle. Jos kuu olisi niin vanha kuin kehitysopin kannattajat väittävät, olisi astronauttien pitänyt hukkua 50 - 200 metriseen pölykerroksen alle. Pölyn määrän mukaan kuun iäksi on arvioitu alle 10.000 vuotta.

Jos aurinkokuntamme ikä olisi yli 4,5 miljardia vuotta, niin täällä ei olisi enää jäljellä pyrstökomeettoja. Painovoima olisi pitänyt huolen niiden tuhoutumisesta joko planeettojen, kuiden tai auringon pinnalle. On huomattu havaintoihin perustuen, että komeettojen pyrstöt lyhenevät joka kierroksella, kun ne ohittavat maapallon. Tämä johtuu juuri painovoimasta ja imurivaikutuksesta. Tieteellisen tutkimuksen mukaan näiden pyrstötähtien ikä on alle 10.000 vuotta. "Marsin ja Jupiterin välillä on suuri pölyvyöhyke, jonka ei pitäisi olla siellä, jos avaruus olisi miljoonien vuosien ikäinen." (Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, Luku 18, Jos miljoonat vuodet olisivat totta, Ikäarvioita ja miljoonia vuosia - osa IV.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/18.htm

Sivun alkuun

1.5.13 Radiometriset ajoitusmenetelmät

Tämän kappaleen lähteet ovat:

Lainaan heti alkuun Kimmo Pälikköä kirjasarjan toisen osan hakemistosivulta:

"Kiven ikä määritellään sen sisällä olevan fossiilin iällä, jonka ikä määritellään sen kiven iällä, jonka sisällä se on - näin toimii ikämäärityksessä käytetty kehäpäättely."
(http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/index.htm

Fossiilien iän määrittämisessä käytetään erilaisia menetelmiä, joista yleisimmät ovat C14-radiohiiliajoitus ja eräisiin radioaktiivisten aineiden puoliintumisaikoihin perustuvat menetelmät. Näitä ovat mm. uraani, kalium ja strontium. Menetelmät perustuvat siihen tietämykseen tai pikemmin teoreettisiin laskelmiin, että tietyt alkuaineiden isotoopit muuntuvat pitkien aikojen kuluessa toiseksi alkuaineeksi.

Näissä menetelmissä on monia ongelmakohtia, joista vaietaan visusti julkisuudessa. Ensimmäinen ongelma on jo lähtöoletuksessa, että tutkittavissa kohteissa oletetaan olleen tietty määrä radioaktiivisen alkuaineen isotooppia alkutilanteessa, mitä ei kuitenkaan voida varmasti tietää. Se täytyy vain arvata. Monet aikojen saatossa muuttuneet tekijät voivat vaikuttaa huomattavan paljon näiden aineiden määrään alussa ja matkan varrella. Tästä syystä mittaustulokset eivät ole välttämättä kovin luotettavia. Todellisuudessa näillä menetelmillä ei voida mitata lainkaan näytteen ikää vaan ainoastaan eri isotooppien pitoisuus niiden pinnalla tutkimushetkellä.

Mittalaitteet on kalibroitu vastaamaan tiettyjä oletuksia maapallolla ennen vallinneista olosuhteista. Näitä ovat mittauksessa käytetyn radioaktiivisen aineen määrän pysyminen vakiona maaperässä ja ilmakehässä, kosmisen säteilyn ja maan magneettikentän muuttumattomuus eri aikakausina ja että radioaktiivisen aineen hajoamisnopeus on pysynyt vakiona. Jos joku näistä oletuksista menee pieleen, tekee se kaikki mittaustulokset kelvottomiksi. Näin on myös tapahtunut. Maan magneettikentän heikentymisen tuloksena on eri aikoina syntynyt eri määrä hiili-14-atomeja ilmakehään kosmisen säteilyn seurauksena, hiili-14 määrä on vaihdellut ilmakehässä eri aikoina ja siitä johtuen myös kasveissa sekä maaperässä on sitä eri määrät eri aikakausina ja radioaktiivisten aineiden hajoamisnopeus ei ole välttämättä vakio, niin kuin jotkut tutkijat ovat arvelleet.

Esimerkiksi radiohiiliajoituksen osalta liki puolet mittaustuloksista on heitetty roskiin, koska ne eivät ole vastanneet tutkijoiden ennakko-odotuksia. Osa mittaustuloksista on ollut aivan järjettömiä. Lainaan Pälikön kirjaa:

"Makeassa vedessä elävinä olevista simpukoista otetut näytteet antoivat radiohiilimittauksissa tuhansien vuosien iän. 30 vuotta vanhojen hylkeenraatojen iäksi tuli 4600 vuotta. Juuri ammutun hylkeen iäksi saatiin 1300 vuotta. Kun samasta maapalasta otettiin eri mittauksia tuli mittauseroksi yli 15000 vuotta. Joskus taas miljoonia vuosia vanhojen fossiilien iäksi saatiin vain tuhansia vuosia." (Kimmo Pälikkö: Taustaa 2, luku 17, Radiohiilen sopivuus ajan mittaukseen.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/17.htm)

Muut menetelmät ovat yhtä ongelmallisia ja epävarmoja. Näytteistä voidaan mitata radioisotooppien määrää ja suhdetta, mutta mikään ei kerro sitä, kuinka vanha näyte on. Sellaista kelloa ei menetelmissä ole. Radioisotooppien määrä voi vaihdella näytteissä monesta eristä jo aimmin mainitusta syystä. Listaan näitä syitä vielä Kimmo Pälikön erittelyn mukaan. Hän kritisoi menetelmää, jolla mitataan kallioiden ikää sen perusteella, miten uraanin isotooppi U238 hajoaa lyijyisotoopiksi Pb206 yhteensä 13 eri välivaiheen kautta.

"Ikämäärittelyt perustuvat oletuksiin.

  • Ensimmäinen oletus on, että puoliutumisaika on pysynyt aina samana. Mittauksia on suoritettu vasta 1900-luvun alusta ja tarkemmin vasta muutaman kymmenen vuoden ajan.
  • Toinen oletus on, että kaikki näytteessä olevat aineet ovat pysyneet paikallaan eikä muutosta (rikastumista ja laimenemista) ole kiven olemassaolon aikana tapahtunut.
  • Kolmas oletus on, että tunnetaan se, kuinka paljon mitattavan aineen syntyessä siinä oli eri isotooppeja, esim. kuinka paljon uraania ja kuinka paljon lyijyä.
  • Neljäs oletus on, että maankuoresta löytynyt lyijy on syntynyt Uraani 238 jakautumisen tuloksena, eli sitä ei olisi ollut alunperin valmiina lyijynä.

Voimme todeta, että iänmääritysten taustalla on monta epävarmaa oletusta. Mittauksin voidaan saada tietoa lähinnä aineen pitoisuuksista. On sama kuin kysyttäisiin kuinka vanha on litra vettä. Ikää vesilitrasta ei voi sanoa, mutta se, mitä eri aineita vesilitra sisältää, saataisiin hyvin selville."

(Taustaa 2, luku 16, Kivien ja maapallon iänmäärityksestä.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/16.htm)

Radiometristen menetelmien epäluotettavuudesta kertoo mm. se, että niiden avulla tehdyt ikämääritykset erästä meteoria koskien antoivat meteorin iäksi kaksi kertaa enemmän kuin on maapallon ikä. Alkuräjähdysteorian mukaan niillä pitäisi kuitenkin olla sama ikä. Vain osa noin 50 ajoituksesta antoi tulokseksi suurin piirtein sen, mikä määriteltiin sitten maapallon iäksi eli 4,6 miljardia vuotta.

Evolutionistit väittävät, että maanpinnan kerrostumat ovat syntyneet miljoonien vuosien aikana. Tutkimusten mukaan ne ovat syntyneet kuitenkin nopeasti. Kerrostumista puuttuvat mm. avaruuspöly ja meteoriitit, mitä niistä pitäisi löytyä, jos kerrostumien muodostumiseen olisi kulunut aikaa miljoonia vuosia. Niissä ei ole myöskään eroosion jättämiä kulumisjälkiä. Kerrosten sisältä löytyvät fossiilit kertovat eliöiden nopeasta hautautumisesta muta- ja liejuvyöryn alle, mikä on todistus vedenpaisumuksesta ja sen jälkeisestä veden pakenemisesta valtameriin maan äkillisen kohoamisen seurauksena. Lainaan edelleen Pälikköä:

"Kerrostuneet maalajit, joista fossiileja löytyy, ovat luonnonmullistusten, tulivuorten purkausten ja liikkuvan veden aikaansaamia. Kerrostumista löydetyt kivettymät sekä kaasu-, kivihiili- ja maaöljyesiintymät ovat osoituksena suurista, ja nopeista mullistuksista, joka ovat kohdanneet maanpintaa."
(Taustaa 2, Maakerrosten iänmäärityksestä)

Yhteenvetona radiometrisistä mittausmenetelmistä voidaan sanoa, etteivät ne ole kelvollisia menetelmiä geologisten ja orgaanisten näytteiden ajan määrittämiseksi.

Sivun alkuun

1.5.14 Onko aine syntynyt vai ollut aina olemassa?

Aineen olemassaolon selityksiä on kolme:

1) Aine on ollut aina olemassa, jolloin se on ikään kuin Jumala.
2) Ainetta ei ole ollut aina olemassa vaan se on syntynyt ja sillä on olemisensa alku.
3) Ainetta ei ole olemassa vaan kaikki on kuvitelmaa.

Ensimmäisen vaihtoehto on luonnonlakien vastainen. Viimeinen vaihtoehto kumoaa itse itsensä. Jos joku ajattelee, ettei mitään ole olemassa vaan kaikki on kuvittelua, niin tämä ajatus ja ajattelija todistaa oletusta vastaan. Jotta sellaista voidaan ajatella, täytyy jotakin olla olemassa. Aistein ja mittalaittein todettu fyysinen maailma on todellinen myös sen vuoksi, että kaikki ihmiset todistavat sen puolesta. Kuusi miljardia ajattelejaa ja todistajaa ovat tuskin väärässä ja heidän lisäkseen kaikki ne miljardit, jotka ovat eläneet ennen meitä. Jäljelle jää vain keskimmäinen vaihtoehto: aineella on alku eikä sitä ole ollut aina olemassa.

Tämä johtaa siihen, että jos aineella on alku, niin mistä se on saanut alkunsa ja miten? Vastaus täytyy löytyä jonkinlaisesta Jumaluudesta, joka ei ole tätä luomakuntaa eikä ainetta vaan on metafyysinen eli aineen ulkopuolella oleva Henki. Sellaiseksi Raamattu ja Jeesus myös Isän Jumalan kuvasi. Jumala on Henki ja häntä tulee palvoa sekä rukoilla totuudessa ja Hengessä. (Joh 4:24) Tahdotko olla siihen kelvollinen? Jos uskot, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että hän on kuollut sinun syntiesi puolesta ja sovittanut sinut Isän Jumalan kanssa, ja että Isä Jumala on herättänyt hänet kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan ja hän on tuleva tuomitsemaan eläviä sekä kuolleita, kun kuolleet pyhät nousevat ylös haudoistaan ja heidät puetaan ikuiseen kuolemattomaan ruumiiseen, niin sinä olet kelvollinen rukoilemaan Jumalaa Hengessä ja totuudessa, et itsesi tähden ja oman hyvyytesi vuoksi vaan siksi, että Jumala on sinua armahtanut ja antanut sinulle syntisi anteeksi hänen Poikansa nimen tähden.

Lainaan seuraavaksi Daniel Nylundin kirjaa "Ajankohtainen kolme" (pdf), missä hän käsittelee mm. sitä, miksi aine ei ole voinut olla aina olemassa. Teksti alkaa sivulta 55 kotisivullani olevasta nettiversiosta ja luvusta neljä: "Maailmankatsomuksen täytyy voida selittää kaiken alkuperä, tarkoitus ja päämäärä". Väliotsikko on "Alkua etsimässä".

Lainaus alkaa:

"Käsitys maailmankaikkeuden ikuisuudesta on filosofisesti, matemaattisesti ja luonnontieteellisesti mahdoton teoria. On yleisesti tunnettua, että aktuaalinen äärettömyys on maailmankaikkeutemme ulottuvaisuuksien puitteissa käytännöllinen ja teoreettinen mahdottomuus. Lapsikin ymmärtää sen, että jos kosmoksen ikä on ääretön, niin siihen ei voi enää lisätä aikaa eli se ei voi enää vanheta. Jos kosmoksen ikään voidaan lisätä jotakin, niin sen ikä ei olekaan ääretön vaan äärellinen, koska kaikki, mihin voidaan lisätä jotakin tai mistä voidaan vähentää jotakin, on äärellistä (tai potentiaalisesti mutta ei aktuaalisesti ääretöntä).

Vailla alkua oleva maailmankaikkeus edellyttäisi ääretöntä tapahtumasarjaa ajassa. Mutta jos ylipäänsä tunnustamme tapahtumien ja ajan lineaarisen etenemisen, lisääntymisen ja vanhenemisen, niin meidän täytyy myöntää, että aika ei voi olla ääretön. Jos tunnustamme, että 'tänään on kulunut enemmän aikaa ja tapahtunut enemmän tapahtumia kuin "kommunistisen puolueen manifestin" julkaisemisvuonna 1848, niin meidän on myönnettävä, että menneen ajan, jota materialistit ja hindulaiset väittävät äärettömäksi, täytyykin olla äärellinen. Ajalla täytyy olla alku muuten sillä ei voisi olla etenevää nykyhetkeä, perättäisyyttä.

Universumin absoluuttinen alku ei ole vain teoreettinen välttämättömyys vaan myös luonnontieteellinen todennäköisyys.

Astronomi Edwin Hobble todisti v. 1929 tähtien valon ns. punasiirtymän avulla, että maailmankaikkeus on jatkuvasti laajenemassa. Sen jälkeen on alkuräjähdysteorialle kerääntynyt koko ajan lisää todisteita. Tänään pidetään todennäköisenä, että aineellinen luomakunta sai alkunsa ns. singulariteettipisteestä, jonka tiheys oli ääretön ja jonka säde oli nolla. Mutta niinkuin brittiläinen astronomi Fred Hoyle on huomauttanut, tämä on vain tieteellisempi tapa sanoa, että universumi on luotu tyhjästä. (183)

Robert Jastrow, NASAn avaruustutkimusinstituutin johtaja ja monien astronomisten tutkimusten tekijä, sanoo New York Timesille laatimassaan artikkelissa: "Nyt me näemme, kuinka astronomiset todistukset johtavat meidät Raamatun alkusanojen kuvaamaan maailmankaikkeuden syntyyn. Tämä kehitys on tullut yllätyksenä kaikille muille paitsi teologeille. He ovat aina uskoneet Raamatun sanaan (??? suom. huom.). Me tiedemiehet emme odottaneet löytävämme todisteita absoluuttisesta alusta, koska olemme niin menestyksellisesti tutkineet kaikkien ilmiöiden syitä ja seurauksia... Tiedemiehelle, joka on elänyt uskossa järkensä voimaan, kertomus päättyy kuin painajainen. Hän on yrittänyt valloittaa tietämättömyyden vuorta ja on taistellut itsensä melkein huipulle asti. Juuri kun hän on kiipeämässä korkeimmalle huipulle ja vääntäytymässä viimeisen kivenlohkareen yli häntä tervehtii joukko teologeja, jotka ovat istuneet siellä jo vuosisatojen ajan." (184)

Lainaus päättyy.

Sivun alkuun

1.5.15 Synnyttikö alkuräjähdys aineen, ajan ja avaruuden?

Jumalan kieltäminen kaiken olevaisen luojana johtaa tiedemiehet järjen vastaisiin väitteisiin. Tässä on yksi sellainen:

"Alkuräjähdys edustaa Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan kaiken alkua. Se on suuri alku, jossa syntyi paitsi aine myös aika-avaruus." (Lauri Kumpulainen, 18.05.2006, Tähtitiede.com, "Ennen alkuräjähdystä". Tekstin kielioppivirheet korjattu.
http://www.tahtitiede.com/)

Tämän jälkeen esitetään kuvaus alkuräjähdystä edeltävästä "käänteisestä" kaikkeudesta, jossa olivat toimineet meidän tuntemamme fysiikan lait, mutta se maailmankaikkeus olikin kutistuva eikä laajeneva. Tämä on itse asiassa samankaltainen sykkivän kaikkeuden teorian kanssa, vaikka sitä ei tekstissä kerrota. Sykkivän kaikkeuden teorian mukaan kaikkeus vuoroin laajenee ja vuoroin painuu kasaan äärimmäisen tiheäksi ainetiivistymäksi, mikä johtaa yhä uudestaan alkuräjähdykseen. Näin universumit syntyvät ja tuhoutuvat jatkaen kiertokulkuaan ikuisesti. Tässä käänteisen kaikkeuden teoriassa päädytään lopulta sellaiseen malliin, missä kaksi käänteistä kaikkeutta syntyy ja tuhoutuu vuoronperään. Tiedemiesten täytyy nimittäin selittää jossakin vaiheessa se, mistä se käänteinen kaikkeus on saanut alkunsa ja miten? Kun tähän ei keksitä muuta vaihtoehtoa, niin päädytään lopputulokseen, missä äärimmilleen laajentunut kaikkeus yhtä äkkiä tekee eräänlaisen kvanttihyppäyksen ja siirtyy toisen universumin ajan kutistuvaan vaiheeseen. Näin universumit tai oikeammin yksi ja sama universumi jatkaa kiertokulkuaan ikuisesta ikuiseen. Toinen vaihtoehto on selittää kaikkeuksia olevan ääretön määrä, mikä on luonnonlakien vastaista koskien materian rajattomuutta. Sitten näissä teorioissa ei tehdä edelleenkään mitään esitystä aineen alkuperän ratkaisemiseksi. Ainoat vaihtoehdot ovat joko hyväksyä se, että aine on Jumalan luomaa tai sitten se on ollut aina olemassa ja on massaltaan äärellinen, mikä johtaa materian jumalallistamiseen eikä sekään voi olla totta. Käsitys Jumalasta, joka on luonut kaiken sanallaan, jää järkevimmäksi ja kaikkein tieteellisimmäksi teoriaksi kaiken olevaisen alkuperästä ja syntytavasta.

Tieteelliseen materialismiin nojaavat ihmiset antavat materialle jumalallisia ominaisuuksia. Tämä käy ilmi yhä uudestaan heidän teorioitaan tutkiessani. Tässä on vielä yksi sellainen piirre, mitä en ole aiemmin kritisoinut.

Wikipedian vapaan sanakirjan kirjoittaja ei ole tyytynyt pelkästään siihen, että aine, aika ja avaruus (paikka) "syntyivät" alkuräjähdyksessä. Hän kirjoittaa, että myös "energia, luonnonlait ja perusvuorovaikutukset, jotka ovat ohjanneet olevaisen käyttäytymistä, syntyivät silloin." Toisin sanoen: ennen alkuräjähdystä ei ole ollut tilaa, (paikkaa/ avaruutta) aikaa, ainetta, energiaa eikä luonnonlakeja ohjaamassa kaiken käyttäytymistä! Tämä olisi johdonmukainen päätelmä siitä, jos kaikki nämä "syntyivät" eli saivat olemisensa ja alkunsa alkuräjähdyksessä. Näin kirjoittaja ei kuitenkaan johdonmukaisesti väitä. Hän yrittää selittää alkuräjähdystä edeltävää kaikkeutta edellä käsitellyillä tavoilla eli jää umpikujaan sen suhteen, miten kaikki on voinut syntyä ikään kuin tyhjästä, vaikka ei olekaan syntynyt tyhjästä vaan on ollut aina olemassa? Alkuräjähdykselle on annettu tässä määritelmässä Jumalan attribuutit eli ominaisuudet. Kuinka suuri onkaan Jumalan kieltäjän pimeys, kun hän yrittää ratkaista alkua ja loppua koskevia ongelmia! Tosi on Raaamtun sana: vain uskovainen voi ymmärtää alun ja lopun – muut eivät sitä käsitä. (Snj 3:11)

Yhteenveto

Yhteenvetona edellä esitetyistä asioista totean, että teoria, jonka mukaan aine on syntynyt tyhjästä (näkymättömästä) alkuräjähdyksen aikana, on virheellinen. Jumala tietää parhaiten sen, miten kaikki on saanut alkunsa ja paljonko luomiseen meni aikaa. Miksi Jumalan olisi pitänyt aloittaa luominen yhdestä pisteestä, missä tapahtui räjähdys? Mikä olisi räjähtänyt? (ainetta ei ollut) Ja missä? (tilaa eli avaruutta ei ollut) Kaiken lisäksi räjähdys ei saa aikaan järjestystä vaan kaaosta. On tieteellisten teorioiden vastaista uskoa, että kaaoksesta (entropia) syntyy järjestystä ja täsmennettyä monimutkaista informaatiota, mitä havaitsemme kaikkialla luomakunnassa.

Raamatun kertomus luomisesta ei ole ihmisten omia pähkäilyjä ja uskomuksia vaan Jumalan puhetta. Jumala on itse sanonut omin sanoin, miten kaikki on saanut alkunsa. Jumalan sanan ilmoitusta voidaan pitää hyvällä syyllä kaikkein parhaana luonnontieteellisenä selityksenä kaiken olevaisen synnystä ja lajien paljoudesta. Luonnontiede ei ole luomiskertomusta vastaan vaan tukee sitä, kunhan vain tiedemiehet ovat rehellisiä tulkitessaan tutkimaansa todellisuutta.

"Jumala loi alussa taivaan ja maan." (Gen 1:1) Jumala loi ensin tilan eli avaruuden, koska hän loi taivaan ennen maata. Sitten Jumala loi maan, jolla on jo luonteensa vuoksi oltava tilavuus, massa ja tiheys. Sitten Jumala loi maan päälle kasvit kunkin lajinsa mukaan. Neljäntenä päivänä 0-hetkestä lukien hän teki taivaalle auringon, kuun ja tähdet. Maapallo on kaiken olevaisen keskus, minkä tähtitieteilijä Halton Arp todisti tähtitieteellisin menetelmin jo 1960-luvulla. Materialistiseen naturalismiin uskovien tiedemiesten yhteisössä eivät sellaiset tieteen tutkimustulokset saa vastakaikua ja niin valtaosa tiedeyhteisöä uskoo edelleen big bangiin (alkuräjähdykseen) tai johonkin muuhun mielettömyyteen.

Luominen kesti kuusi päivää, minkä jälkeen Jumala lepäsi ja pyhitti seitsemännen päivän eli erotti sen muista päivistä Herran päiväksi. Tästä on saanut alkunsa seitsenpäiväinen viikko ja sapatin viettämisen tapa. Jumalaton maailma ei ole kunnioittanut Luojaa ja pyhittänyt seitsemättä päivää. Se on uskonut Baabelissa kehitettyyn epäjumalanpalvelukseen, missä pyhitetään kahdeksas päivä eli auringonjumalan päivä. Roomalaiskatolinen kirkko sai aikaan sen, että myös kristityt on eksytetty viettämään lepopäivää auringonjumalan päivänä. (Sunday) Tämä on osa sitä suurta luopumusta, jonka Herra ennusti tapahtuvan ennen hänen tulemustaan takaisin. (Matt 24:1-14,22-31)

Tähtitieteilijät pitävät mahdollisena olettamusta, jonka mukaan kaikki materia on syntynyt energiasta, joka on ikuista ja aineesta riippumatonta. Raamatussa kuvataan Jumalaa kreikankielisellä sanalla Dynamis, mikä on suomeksi Voima. (Matt 26:64) Jos ajattelemme Jumalan voimaa energiaksi, joka ei ole riippuvaista aineen olemassaolosta, sillä Herra on Henki eikä ainetta, niin voimme ymmärtää myös tieteen kautta, miten aine on syntynyt näkymättömästä. Ennen Energiaa ei siten olisi ollut mitään, mutta kaikki on saanut syntynsä Energiasta ja Energia pitää kaikkea voimassa. Nyt on vain niin, että tämä tiedemiehille vieras Energia ei olekaan persoonaton ja älytön voima vaan Hän on ikiaikojen Jumala, jolla ei ole alkua vaan joka on itse luonut kaiken. Näin tiede ei ole välttämättä Luojaa vastaan vaan tukee hänen olemassaoloaan.

Tämä selitys on paljon järkevämpi kuin epämääräiset yritykset selittää ainetta ikuiseksi tai jättämällä selittämättä sen alkuperä. Vaikka joku uskoo aineen olevan energiasta syntynyttä, ei hän voi selittää millään energiaa itseään, ellei usko sen olleen aina olemassa. Tästä on lyhyt siirtyminen metafyysiselle alueelle ja aineettomaan Henkeen uskomiseen, jolle luominen on ollut mahdollista. Henki ei itse koskaan katoa eikä välttämättä mikään, mitä hän on tehnyt. Aine pysyy ikuisesti, mutta muuttaa vain olomuotoaan. Tätä puoltaa teoria aineen häviämättömyydestä. Ihmisen henki on myös ikuinen ja joutuu tuomittavaksi. (Snj 3:11,14; 12:7-14)

Jotkut informaatioteoreetikot ja evolutionistit uskovat, ettei informaatiota eli tietoa ole aineen ulkopuolella. Kaikki tieto on sidottu aineeseen eikä ilman ainetta voi olla tietoa. Jos he uskovat energiaan, mitä oli ennen tietoa, voivat he hetken aikaa väittää, ettei ainetta ole ollut aina olemassa. Sitten heidän on pian tunnustettava se, että energia pitää itsessään sisällään tietoa, vaikka ei olisi ihmistä sitä tulkitsemassa ja mittaamassa energian määrää.

Energia sisältää informaatiota, eikö vain? Energiaa voidaan havaita aistein ja mitata. Energia on olemassa, vaikka mittaajaa ja havainnoijaa ei olisi energian ulkopuolella. Energia itse on havainnoija ja mittaaja, jos energiassa on tietoa ja älyä, itsestään tietoista olemista. Vaikka energia olisi suljettu järjestelmä, on se silti olemassa.

Havainnointi itsestä ei tarkoita sitä, ettei minua ole olemassa, jos en tiedosta itseäni. Olen olemassa silloin, kun olen tajuton tai nukun. Olin olemassa silloin, kun en tiedostanut olemistani tai en nyt muista sitä tiedostaneeni. (sikiö, vauva) Minä olen pitänyt sisälläni informaatiota myös niinä hetkinä, jolloin en ole itse sitä tiedostanut. Jos olisin avaruudessa eikä kukaan minua tiedostaisi - eivät edes eläimet - niin olisin silloin olemassa ja minussa olisi informaatiota, vaikka olisin itse tiedottomassa tilassa. Ymmärrätkö sitä, ettei informaatio tarvitse ulkopuolista havainnoijaa voidakseen olla olemassa?

Kun ajattelet Jumalaa informaationa, niin voit ymmärtää yhden piirteen hänestä ja hänen ikuisesta jumalallisesta viisaudestaan sekä tiedosta. Tieto on ikuista eikä sillä ole alkuperää. Kun ihminen tulee uskoon ja hänestä tulee uusi luomus – Jumalan uusi ihminen – niin hän "uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan". (Kol 3:10) Uusi ihminen alkaa ymmärtää uskon kautta alkua ja loppua, Jumalan tutkimatonta tiedon syvyyttä ja viisautta. Siinä riittää ammennettavaa ikuisesta ikuiseen, sillä niin ihmeellinen on Luoja ja niin vähäisiä me olemme ymmärrykseltä häneen verrattuna. Silti ihminen kuvittelee itsestään suuria ja uhittelee itseään Luojaa vastaan. Tyhmimmät sanovat, "ettei Luojaa ole, ei Jumala näe, ei Jumala rankaise!" (Psa 10) Kun ihminen luulee olevansa viisas sotiessaan Jumalaa vastaan ja olemalla hänen vihollisensa, niin hänestä on tullut todella tyhmä. (Room 1:17-32) Voidakseen tulla todella viisaaksi, pitää hänen nöyrtyä Jumalan edessä ja saada viisautta Jumalalta, mikä korvaa aiemman jumalattomien älyn, mikä on typeryyttä. (1Kor 3:17-23; Snj 7:25/26; Snl 10:20)

Rehellinen tiedemies ja maallikko joutuu tunnustamaan, että informaatiota on olemassa aineesta riippumattomassa olomuodossa ja tieto on ikuista. Tieto ei ole syntynyt koskaan vaan se on ollut aina olemassa Jumalassa. Siksi Jumalan tiedon ja viisauden syvyydet ovat niin tutkimattomat ihmiselle, että tiedolla ei ole alkua eikä loppua. Jumala on kaiken olevaisen ja tiedon yläpuolella oleva korkein tieto ja äly, mitä ihminen ei koskaan voi tyhjentävästi ymmärtää. Me voimme ainoastaan ihailla ja kumartaen palvoa sen kaltaista älyä, mikä Jumalassa on. Toinen vaihtoehto on nousta Jumalan älyä ja voimaa vastaan, mikä on tuomittu päättymään tuhoon, ellei alempi olento eli ihminen alistu Luojansa väkevän käden alla ja nöyrry hänen edessään, niin kuin jokaisen tulee tehdä.

Luomakunta on Jumalan tekojen todistus. Koko luomakunta pitää sisällään valtavan määrän täsmällistä monimutkaista informaatiota, mikä ei ole voinut syntyä itsestään tyhjästä. Tieto on siirtynyt luomakuntaan Jumalasta, joka on luonut kaiken. Luodut huutavat ylistystä ja kunniaa Jumalalle, sillä ne ovat ylen ihmeellisesti tehdyt. Ihmisen tarkatessa Luojan monimutkaisia ja tarkoitukseen täsmällisesti sopivia luontokappaleita tulee hän vakuutetuksi Luojan olemassaolosta, jos on rehellinen. Luodut olennot todistavat Jumalan ylivertaista älykkyyttä suunnittelijana ja jumalallista voimaa sekä viisautta ynnä taitoa kaiken tekijänä. Jumala on ansainnut Luojana kaikkien luotujensa ylistyksen ja kiitoksen. (Ilm 4:11)

Sivun alkuun

1.5.16 Suunnittelun tulosta vai sattumaa?

Eliöt näyttävät hyvin tarkasti suunnitelluilta monimutkaisilta biologisilta "koneilta". Erilaiset biologiset systeemit toimivat tarkoin suunnitellulla tavalla. Eliöt ovat lisäksi toisistaan riippuvaisia. Kärpänen pölyttää kukan, lintu syö kärpäsen, haukka pyydystää linnun ja ihminen haukan omia tarpeitaan varten. Jokaisella eliöllä on juuri tarkoitukseen sopivat biologiset rakenteet ja järjestelmät, jotta ne voivat toimia. Tarkoituksenmukaisuus ei pääty eliön kuolemaan vaan jatkuu siitä eteenpäin. Toisen eliön kuolema on toisen elämä. Näin tapahtuu etenkin loisten tuhotessa sen eliön, mitä ne hyödyntävät ravinnokseen.

Kun eliöt kuolevat, muuttuvat ne mullaksi tai maaksi jälleen ja vapauttavat maaperään kasvien tarvitsemia ravinteita. Näin elämän kiertokulku jatkuu sukupolvesta toiseen. Uros löytää naaraan ja naaras uroksen, nämä pariutuvat ja saavat jälkeläisiä erittäin monimutkaisten järjestelmien sekä toimivien synnytyselinten kautta. Evoluutioteorian mukaan tämä kaikki on kehittynyt sattumalta ilman ohjausta ja päämäärää. Evoluutiolla ei ole teorian mukaan suuntaa eikä tarkoitusta. Populistinen tiedottaminen pitää kuitenkin huolen siitä, että maallikot luulevat eliöiden kehittävän itselleen tiettyjä ominaisuuksia tarkoitushakuisesti, koska asia esitetään sillä tavalla esimerkiksi television luonto-ohjelmissa.

Kovin moni evoluutioteoriaan uskova maallikko ei ajattele sitä, ettei evoluutiolla ole suuntaa eikä päämäärää ja että kaikki kehitys selitetään sattumanvaraisten mutaatioiden avulla. Jos evolutionistit kertoisivat totuudenmukaisesti sen, mihin fanaattisesti uskovat, niin suuri osa katsojista hylkäisi heidän arvausleikkinsä mielikuvituksen tuotteena. Oletko pannut muuten merkille sitä, miten paljon näissä ohjelmissa käytetään epävarmuuteen viittaavia sanontoja kuten "mahdollisesti, luultavasti, on saattanut sitä sun tätä, ehkä, oletettavasti," jne.? Kaikki tämä puhuu arvausleikin ja mielikuvituksen tuotteen puolesta, mutta evolutionistit ovat saaneet silti teorialleen tieteellisesti todistetun faktan aseman maailmassa.

Sivun alkuun

1.5.17 Sota Jumalaa vastaan

Tuskin mikään muu teoria voi saada sellaista jalansijaa tiedeyhteisössä kuin evoluutioteoria, sillä se käy suoraan sotaan Jumalaa vastaan, joka on kaiken olevaisen Luoja. Oppi Jumalasta kaiken olevaisen Luojana perustuu Vanhan Testamentin luomiskertomukseen. Jos luomiskertomus on totta, johtaa se automaattisesti myös siihen, että monet muutkin asiat Raamatussa ovat totta ja ihminen on vastuullinen elämästään Jumalalle. Raamatussa on ilmoitettu, että ihmiselle on määrätty kuoleminen yhden ainoan elämän jälkeen ja sitten hän joutuu tuomittavaksi. Viimeistä tuomiota seuraava ikuinen kärsimys tuli- ja tulikivijärvessä on se ilmoitus, mitä vastaan jumalattomat ja vääräuskoiset ihmiset käyvät taistelemaan.

Evoluutioteoria on käytännöllinen keino sotia Jumalan tuntemista vastaan. Ihmiset eivät ymmärrä sitä, mitä evoluutioteoriasta kouluissa opetetaan, koska annettu tieto on virheellistä ja osin jopa valheellista. Lisäksi kaikki tieto ilmoitetaan ns. popularistisella tavalla, jotta maallikot mukamas ymmärtäisivät paremmin, mitä evoluutioteoria opettaa. Tämä näkyy mm. television luonto-ohjelmissa. Niissä kerrotaan yksioikoisesti se, miten jokin kasvi tai eläin on "kehittänyt" itselleen tietyn järjestelmän, mikä auttaa sitä selviytymään eloonjäämiskamppailussa ja jatkamaan kehityksen voittokulkua yhä monimuotoisempaa lajien paljoutta kohden.

Puhdasoppisen darwinismin mukaan eliöt kehittyvät kuitenkin täysin sattumanvaraisesti ja vailla tarkoitusta eikä niiden tarvitse kehittää mitään toimivaa järjestelmää olemassaoleviin olosuhteisiin sopien. Tästä syystä näiden järjestelmien kuten lisääntymis-, saalistus-, puolustus- ja ruoansulatusjärjestelmien kehittyminen evoluutioteorian mukaan vaihe vaiheelta miljoonien vuosien aikana on todennäköisyyslaskennan ja terveen logiikan perusteella mahdotonta. Eliöt eivät ehtisi sopeutua nopeasti muuttuvaan ympäristöön, jos sopeutuminen olisi kiinni sattumanvaraisista mutaatioista, jotka periytyvät jälkipolville muodostaen uusia hyödyllisiä toiminnallisia biologisia rakenteita ja järjestelmiä. Kaiken lisäksi sukusoluissa tapahtuvat mutaatiot – jotka ovat periytyviä " ovat harvinaisia ja lähes aina haitallisia. Esimerkiksi monet perinnölliset sairaudet ja vammaisuus ovat tällaisia mutaatioita, samoin syöpä, mutta sen ei ole havaittu vielä olevan perinnöllistä, vaikka se voi sitä olla. Ihminen ei tunne kaikkia perinnöllisyyteen liittyviä ja lääketieteellisiä seikkoja.

Sivun alkuun

1.5.18 Surkastuneet elimet

Evolutionistit ovat saaneet kansan keskuuteen leviämään monia virheellisiä väitteitä ns. surkastuneista elimistä, jotka olisivat muka todistus evoluutiosta. Näitä ovat mm. ihmisen häntäluu ja nisäkkäiden umpisuoli. Häntäluu on lantiolihasten tärkeä kiinnityskohta eikä lainkaan tarpeeton. Umpilisäke on välttämätön nisäkkäiden immuunijärjestelmän kehittymisen kannalta. Samalla tavalla muutkin ns. surkastumat tai hyödyttömät biologiset rakenteet voidaan osoittaa tarpeellisiksi, jos vain tieteellinen tutkimus on edennyt tarpeeksi pitkälle. On vaarallista sanoa jotakin ihmisessä tai eläimessä olevaa rakenteellista piirrettä tarpeettomaksi jäänteeksi evoluutiosta. Jos ihmiseltä poistettaisiin esimerkiksi häntäluu, niin istuminen ja elämä kävisivät tuskallisiksi.

Evolutionistit ovat väittäneet, että joillakin valailla on surkastuneet jalkaluut. He takoittavat tällä hetula- ja hammasvalasten vatsaluita, mitkä eivät ole surkastumia. Kimmo Pälikkö todistaa asiasta kuvien kera kirjassaan. "Hetulavalaiden ja joidenkin urospuolisten hammasvalaiden vatsaluut eivät ole surkastumia vaan ne ovat sukeltamisen ja lisääntymisen kannalta välttämättömiä tukiluita." (Kimmo Pälikkö, Taustaa 2, luku 25, Väittämiä valaista.
http://www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/25.htm)

Valaiden kuviteltu kehityshistoria on vertaansa vailla. Kala halusi ensin maaeläimeksi ja tämä "toteutui sammakkoeläin-matelija -välivaiheen kautta. Lopputuloksena oli ketun kokoinen sorkkaeläin, jolla oli suippo pää ja terävät hampaat. Toinen vaihe kertoo kuinka tämä nisäkäs halusi takaisin veteen niin voimakkaasti, että sen etujalat alkoivat muuttua ensin räpylöiksi ja sitten eviksi, takajalat surkastuivat ja pitkän hännän tilalle alkoi muotoutua pyrstö. Samalla tämä parin kilon painoinen eläin alkoi kasvaa. Se venyi ja lihoi ja lihoi kunnes painoi 130 000 kiloa. Pituutta sille kertyi n. 30 metriä. Siitä kehittyi valas."

Tälle kehitykselle ei ole esitetty mitään päteviä tieteellisiä todisteita kuten fossiileita, mutta silti se esitetään vakavasti otettavana tieteellisenä hypoteesina valaan kehityksestä. Kun ihminen haluaa kieltää Jumalan olemassaolon, niin tällaistakin saa lukea. :)

Sivun alkuun

1.5.19 Käänteinen evoluutio

Evoluutioteorian mukaan luomakunta menee kohden yhä monipuolisempaa elämän rikkautta ja lajien paljoutta. Toki se tunnustaa myös sukupuutot osana kehityksen kulkua, mutta perusidea on se, että geenivarasto ja siinä oleva informaatio lisääntyy kehityksen mennessä eteenpäin vuosimiljoonien ajan. Havainnot ja tutkimus tukevat kuitenkin vain perimän köyhtymistä ja siinä olevan informaation vähenemistä. Sen vuoksi uusien lajien synty makroevoluution selittämällä tavalla on mahdotonta toteutua. Ainoa kehitys, mitä tapahtuu on lajin sisäinen kehitys kantamuodosta eri alalajeiksi tai lajikkeiksi. Tästä ovat esimerkkinä kissa- ja koirarodut sekä tietysti myös ihminen. Evoluution kehitys on todellisuudessa käänteinen eli luomakunta rappeutuu ja lajit vähenevät. Tästä on todisteena kambrikauden räjähdyksen fossiiliaineisto, mikä todistaa silloin olleesta monipuolisemmasta eliökunnasta verrattunan nykyiseen. Suuri osa silloin eläneistä lajeista on kuollut sittemmin sukupuuttoon eikä uusia lajeja ole syntynyt. Nykyisten eliöiden pääjaksot olivat nähtävänä jo tuolloin. Eliöt eivät ole muuttuneet kovinkaan paljon kambrisen räjähdyksen jälkeen. Evolutionistit sijoittavat tämän aikakauden 550 miljoonan vuoden päähän menneisyyteen. Luomiseen uskovat tiedemiehet sijoittavat sen vedenpaisumukseen noin 4300 vuoden päähän.

Luomakunnan rappeutuminen näkyy monella eri tavalla ja sen alkusyykin on tiedossa. Sairaudet ja kuolema ovat syntiinlankeemuksen seurausta. Elävissä organismeissa on alkanut tapahtua haitallisia mutaatioita, jotka periytyvät jälkipolville aiheuttaen nopeutuvaa ikääntymistä, heikkoutta, vammaisuutta, tauteja ja lopulta kuoleman. Tästä syystä ihmisen elinikä on laskenut länsimaissa alun yli 900 vuodesta nykyiseen 70 - 80 vuoteen. (Psa 90:10) Vanhimmat ihmiset elävät noin 120 vuotiaiksi, minkä Raamatun Jumala on määrännyt ihmisen iäksi synnin lisäännyttyä maan päällä paratiisista karkoittamisen jälkeen. (1Moos 6:3) Perinnöllisyys ei toimi näin ollen ihmisille hyödyllisellä vaan haitallisella tavalla. Tämä on tieteellinen fakta. Ihmisen perimässä on ikään kuin "geenivirhe", mikä johtaa vanhenemiseen, sairauksiin, heikkouteen ja lopulta kuolemaan. Ihminen on toisin sanoen "ohjelmoitu kuolemaan". Tiedemiehet yrittävät kuumeisesti selvittää ikääntymisen mekanismeja ja lääketiede käy kamppailua sairauksia vastaan. Ihminen yrittää löytää ikuista elämää tai pidentää tätä maanpäällistä elämää. Kaikesta tästä voi päätellä sen, ettei ihminen halua kuolemaa vaan toivoo ikuista elämää. Ikuinen elämä on myös löydettävissä, jos ihminen nöyrtyy väkevästi ikiaikojen Jumalan vallan alle ja luopuu kapinasta Tekijäänsä vastaan.

Sivun alkuun

1.5.20 Kuka pyytää anteeksi ja keneltä?

Valitettavan monet jatkavat vaellustaan Jumalan vihollisina eivätkä suostu kumartamaan ylivertaista Luojaa Jumalanaan. Heille kelpaa ainoan elävän Jumalan korvikkeeksi mikä tahansa muu jumala eli epäjumala, uskonto, filosofia, ideologia tai jopa tiede tai oikeammin "pseudotiede" eli valheelliseen tietoon perustuvat näennäistieteelliset teoriat. Jumalan kieltäminen on monille ideologioille yhteistä, koska Jumalaan uskominen toisi samalla vastuun omasta elämästä Jumalan edessä. Ihminen pakenee Jumalaa, koska ei tahdo vastata omista teoistaan hänen edessään. Kaikkein röyhkeimmät väittävät kantavansa vastuun kuvitellun Jumalan edessä ja sanovat tämän olevan velvollinen pyytämään ihmiseltä anteeksi! Jumala ei ole kuitenkaan syyllinen ihmisten varkauksiin, petoksiin, valheisiin, haureuteen, (pornoon) väkivaltaan, murhiin, itsekkyyteen, ylpeyteen, ilkeyteen, toisten kiusaamiseen, rivoon kielenkäyttöön, juoppouteen, huumausaineiden käyttöön ja kaikenlaiseen pahaan menooon, mikä on seurausta jumalattomuudesta ja synnistä sitoen ihmiset synnin orjuuteen, saatanan hallintavaltaan. Synnin orjuudesta on mahdollista päästä vapaaksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Silloin ihminen voi sanoa olevansa "entinen juomari, varas, huorintekijä ja valehtelija". (1Kor 6:9-11) Uskovaisen ei tarvitse enää valehdella, koska hän ei tee enää häpeällisiä ja salattavia syntejä. Jos hän lankeaa, voi hän tunnustaa sen ja jatkaa katumuksen jälkeen elämää uudelleen vanhurskaalla tavalla.

Sivun alkuun

1.5.21 Järki on heitetty roskiin ja uskottu satuja

Evoluutioteoria on kaiken järkevän ja rehellisen tieteellisen tutkimuksen vastainen teoria. Sen uskomiseen vaaditaan paljon uskoa, minkä voimakkuutta evolutionisteissa ja Jumalan kieltävissä materialisteissa kristityt, muslimit ja juutalaiset voivat vain ihailla. Kaikki nämä kolme Vanhan Testamentin ilmoituksesta syntynyttä pääuskontoa pitävät Raamatun Jumalaa kaiken olevaisen Luojana ja uskovat luomiskertomukseen sekä sitä tukevaan vilpittömään tieteelliseen tutkimukseen. Tiede tukee ainoastaan älyllistä suunnitelmaa kaiken olevaisen takana. Käsitys siitä, mikä uskonto on oikea, ei kuulu tieteellisen tutkimuksen piiriin vaan tieteen avulla voidaan ainoastaan selittää jonkin älyllisen Voiman olevan kaiken olevaisen takana. Tutkittavat luontokappaleet ovat selvästi suunniteltuja ja toimivat tarkkojen piirustusten mukaisella tavalla.

Sivun alkuun

1.5.22 Evoluutioteoria ja moraali

Jos evoluutioteoria olisi totta, niin se tekisi tyhjäksi ihmistä korkeamman moraalilain olemassaolon ja itse asiassa kaiken lain säädännän ja valvonnan sekä rangaistuksien täytäntöönpanon. Jos ihminen on evoluution tuloksena syntynyt eläin, niin hän noudattaa vain kehityksen tuloksena syntyneen luontonsa mukaisia käytösmalleja. Miten sellaista ihmisitä voitaisiin pitää vastuullisena teoistaan, vaikka ne miten hirveitä tahansa olisivat?

Eläinkunnassa on hyvin yleistä moniavioisuus, orgiat, toisten lajien tappaminen, lajin sisäiset eri populaatioiden väliset taistelut, (sodat) surmatyöt, toisen uroksen pentujen tappaminen, naaraiden ryöstäminen ja väkisinmakaaminen sekä lajitoverien syöminen. Jos ihminen on evoluution tuloksena syntynyt, ei kenelläkään pitäisi olla oikeutta tuomita toisen siveetöntä käytöstä, murhia, raiskauksia, lasten tappamista, kannibalismia, aviorikoksia ja yleistä väkivaltaista käyttäytymistä moraalittomana tai rikollisena. Ihminen toteuttaa vain sitä, millaiseksi on kehittynyt sattuman ja luonnonvalinnan tuloksena. Esimerkiksi varastamisesta ja valehtelemisesta on lajin kehityksen kannalta hyötyä, kun on taitava tekemisissään. Avion rikkominen, raiskaukset ja kilpailevien urosten murhat lisäävät voimakkaiden yksilöiden perimää yhteisössä. Näin ollen evoluutio suosii rikollisia aineksia, kun nämä rikolliset eivät vain jää kiinni rötöksistään tai hallitsevat yhteiskuntaa ja välttyvät siten rangaistuksilta.

Evoluutioteoria tekee itse asiassa lain tarpeettomaksi, jos se on totta. Jokainen voisi soveltaa "oman käden oikeutta", koska ihmistä korkeampaa moraalilakia ei olisi olemassa. Kuka ihminen voi sanoa, että hänen moraalikäsityksensä ja lakinsa ovat paremmat kuin toisten, jos korkein tuomari ja lainsäätäjä eli Jumala puuttuu? Käytännössä oman käden oikeuden tulisi johtaisi anarkiaan. Näin ei kuitenkaan tapahdu vaan maailmassa vallitsee harvainvalta, mikä on pukeutunut demokratiaksi, kansanvallaksi. Joillakin alueilla vallitsee lisäksi vanha kunnon diktatuuri, missä kansan yksi johtaja voi sanella muille, missä mennään ja mitä tehdään. Tähän on myös Euroopan Unioni ja maailma vähitellen valmis, kunhan ensin käydään hieman lisää sotia ja Raamatun ennustama antikristus saa näennäisen rauhan aikaan maailmassa. Ihmiset palvovat sitä antisankaria sitten jumalanaan, kunnes koittaa loppu ja jumalattomien ihmisten tuomion päivä Kristuksen tulemuksessa. Sitä ennen tekopyhät ihmiset vainoavat ja tappavat kristittyjä. Jopa omat perheenjäsenet antavat kristittyjä ilmi, niin että heidät ryöstetään, heitä kidutetaan ja lopulta tapetaan. Näin toimii maailma, joka hylkää oman Luojansa. Kun he tekevät tämän, luulevat he tekevänsä uhripalveluksen jumalalle, joka on vain ihminen eikä Jumala. Ihmistä palvotaan lopun aikana jumalana, joka on ylitse kaiken jumaloitavan. Kuinka suuri onkaan pimeys, kun ihmisen sydän on pimeä!

Jumalattomat ihmiset voivat ottaa evoluutioteorian itse asiassa tervetulleena vastaan. Sen avulla rikolliset pääsevät pälkähästä ja selviävät ilman rangaistusta, kun sitä sovelletaan yhteiskunnassa käytäntöön. Muiden muassa Hitler sovelsi darwinismia politiikassaan ja pyrki tuhoamaan alempiarvoiset haitalliset kansat maan päältä. Lopun aikana voidaan tuhota eli tappaa hyödyttömät yksilöt, sillä heillä ei ole ihmisarvoa sen jälkeen, kun ihminen luokitellaan eläimeksi ja evoluution tulokseksi. Evoluutioteorian avulla voidaan perustella hyväksyttäväksi kaikenlainen siveetön käytös, alaikäisiin sekaantuminen, orgiat, uskottomuus, homoseksuaalisuus, porno ja yleensä kaikki ihmisen luontainen pirullisuus sekä ilkeys, heikompien sortaminen ja vahvimman oikeus. Ihminen voi rauhoittaa itseään sillä, kun luulee kaiken pahan olevan vain evoluution tulosta ja normaalia lajin suotuisan kehityksen kannalta. Tällä tavalla selittyvät kaikki ihmisten tekemät hirmuteot, uskonnot ja itse pyhien uskokin, sillä sehän on vain evoluution tulosta. Niinpä epäedullinen aines kuten kristityt voidaan hävittää yhteiskunnasta, koska he julistavat niin ahdistavaa sanomaa viimeistä tuomiota seuraavasta ikuisesta kadotuksesta. Kuka sellaista haluaisi kuulla? "Pois maan päältä tuollaiset!" huutavat jumalattomat ja syntiset yhteen ääneen, kun antikristus on päässyt täyteen valtaansa aikojen lopussa, viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana maailman historiaa. (Ilm 13:5-8; 2Tess 2:1-12)

Sivun alkuun

2. Asaitseeko ihminen pelastuksen?

2.2 Vaa´alla punnitseminen

Ihminen ajattelee luonnostaan siten, että hänen hyvät tekonsa ja pahat tekonsa pannaan vaakakuppiin, millä punnitaan se, kelpaako hän taivaaseen ja onko hän hyvä vai paha ihminen. Jos hyviä tekoja on enemmän kuin pahoja, niin se todistaa hänen olevan hyvä ihminen ja hänet täytyy ottaa fanfaarein vastaan taivaaseen: hän on sen ansainnut. Tällä tavoin ajatteleva ihminen pitää itseään jalona ja hyvänä ihmisenä, niin että hänen luonteensa ja ominaisuutensa ovat enimmäkseen hyviä.

Jeesus ja Raamatun kirjoittajat eivät tyrmää täysin tätä ajatusta, sillä Jeesus käski kutsua taivaaseen myös "hyvät ihmiset" ja Pietari todisti pakanoihin kuuluvan Korneliuksen puolesta, että tämä teki vanhurskautta, vaikka ei ollut vielä kristitty. (Matt 22:10; Apt 10:34-35) Jeesus sanoi myös, että "hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esiin hyvää, mutta paha ihminen tuo pahan runsaudesta esiin pahaa." (Matt 12:33-37) Tämän lisäksi Isä antaa auringon koittaa "niin hyville kuin pahoillekin". (Matt 5:45) Nämä ovat kuvausta siitä, että ihminen voi tehdä hyvää ja olla sydämeltään hyvä ihminen ainakin jossakin mielessä. Jeesus sanoi kyllä toisaalta niinkin, ettei kukaan muu ole hyvä kuin Jumala yksin. (Mar 10:17) Jumala ei pidä näkemäänsä ihmistä erityisen hyvänä ja jalona ihmisenä, kun tutkii häntä läpikotaisin sanansa ja Henkensä paljastavan valon lävitse. (Room 3:9-19; Hebr 4:12-13; Psa 139; 14) Ihmisen lihassa ei sittenkään asu mitään hyvää, ellei hyväksi lasketa sitä, mikä on Jumalan vaikutusta ja tekoa ihmisessä. (Room 7:14-25; Joh 6:63; Fil 2:12-13; Efe 2:10)

Jeesuksen aikana oli juutalaisia, jotka joutuivat kärsimään viattomana kuoleman. Osa jäi kaatuneen tornin alle ja osa murhattiin raa´asti heidän suorittaessaan uhrijumalanpalvelusta. (Luuk 13:1-5) Jeesus sanoi näistä vainajista, etteivät he olleet sen syntisempiä kuin muutkaan, mutta yhtä lailla kaikki tuhoutuisivat, elleivät he muuttaisi mieltään. Kukaan ei pelastu sen vuoksi, että on hyvä ihminen ja tekee hyvää, koska hän on siitä huolimatta syntisen ihmiskunnan jäsen ja on tehnyt syntiä Jumalaa vastaan. Paavali kirjoitti tästä, että "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla". (Room 3:23)

"Kuolema tuli maailmaan Adamin kautta" ja sen jälkeen myös katoavaisuus. (1Kor 15:21,50-58; Room 5:12-21) Jokainen ihminen syntyy kuolevaisena ja osa vauvoista nukkuu pois jo äitinsä kohdussa. Ruumiin kuoltua se alkaa hajota ja muuttuu lopulta maaksi jälleen. Tätä on Raamatussa tarkoitettu katoavaisuus: ruumiin maatumista. (Apt 2:27,31; 1Moos 3:19) Jotta ihminen voisi pelastua tältä katoavaisuudelta ja kuoleman valtaan jäämiseltä, täytyi Jumalan ainosyntyisen Pojan nousta ylös kuolleista ja tuoda meille valoon elämä. (1Kor 15:21; Hebr 2:14-16)

Jumala on vanhurskauttanut Jeesuksen ylösnousemuksen kautta ne, jotka pelastuvat. (Room 4:25) Vanhurskauttaminen tarkoittaa yksinkertaisesti ilmaistuna sitä, että ihminen kelpaa Jumalalle vanhurskauttamisen johdosta. Jumala ei lue hänelle silloin syyksi syntiä vaan antaa sen anteeksi ja vapauttaa hänet syntiä seuraavasta tuomiosta. Vaikka ihminen on syyllinen syntiin, niin häntä ei tuomita synnin vuoksi. Tätä on vanhurskauttaminen ja sitä, että katoavaisuuden tilaan syntyneet ihmiset tulivat Jumalalle kelpaaviksi Kristuksen vanhurskauden teon perusteella. (Room 5:12-21)

Ilman tietoista rikkomusta luetaan tämä lunastus synneistä ja sovitus vauvojen hyväksi, joten he syntyvät tähän maailmaan perilunastettuina. Jos joku lähtee sitten ymmärryksen ikään ehdittyään palvelemaan tietoisesti syntiä, paatuu hän synnin pettämänä ja joutuu eroon Jumalan hänelle antamasta elämästä. (Jes 7:14-16; Efe 4:17ss.; Hebr 3:12-4:13) Hän kuolee synteihin ja rikoksiin. (Efe 2:1-3) Ihmisen omakohtaisesti tekemät synnit ja paatumus johtavat eroon rakastavasta Isästä, meidän Luojastamme. (Jes 59:1-3) Kaikki muut ihmiset kuuluvat armon valinnan piiriin paitsi paatuneet ihmiset. (Room 11:7)

Lapsia ei rangaista kadotustuomiolla isien tekemien syntien tai Adamin lankeemuksen vuoksi. (Hes 18:10-20) Jokaista rangaistaan hänen oman syntinsä eli tehtyjen syntien vuoksi. Vauvat eivät ole tehneet vielä hyvää eivätkä pahaa, koska eivät ymmärrä hyvän ja pahan välistä eroa. Jumala pelastaa poisnukkuneet vauvat armosta, ilman tekoja. Vauvojen ei tarvitse myöskään uskoa, koska he eivät ole tehneet syntiä. Uskoa tarvitaan syntien anteeksisaamiseksi. (Apt 10:43; Apt 26:17-20)

Emme voi silti sanoa, että vauvat ansaitsevat pelastuksen. Koska he eivät tee mitään ja ovat syntistä sukukuntaa, olisivat he ilman Kristuksen vanhurskauden tekoa yhtä lailla kadotetut kuin ymmärryksen ikään ehtineet jumalattomatkin. Nyt he ovat kuitenkin pelastetut ja vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veressä, sillä Jeesus on kuollut ja noussut ylös myös vauvojen puolesta. Vauvojen hätäkaste on siten täysin turha toimenpide eikä kukaan pelastu sen ansiosta, että ottaa kasteen tai että se hänelle suoritetaan vastoin hänen tahtoaan, hänen tietämättään tai ymmärtämättään.

Kukaan ei pelastu uskonnollisen rituaalin suorittamisen kautta vaan yksin armosta: vauvat ilman uskoa ja varttuneemmat lapset sekä aikuiset uskon kautta. Tässäkin kohden Jumala osoittautuu oikeudenmukaiseksi tuomariksi eikä kukaan voi todistaa Jumalaa väärämieliseksi tuomariksi. Jumalan kieltäjät ja vastustajat joutuvat väistymään häpeää tuntien Jumalan kasvojen edestä, kun heidän syytöksensä paljastuvat vääriksi ja Jumala näyttää heissä toteen synnin, vanhurskauden sekä tuomion. Voi sitä ihmistä, joka ei ole saanut armoa Jumalan silmissä! Lunastusmaksu on annettu Kristuksen veressä, mutta pelastuksen sanomaan ei ole pakko uskoa. Syntiäkin on mahdollista tehdä eikä Jumala sitä estä. Synnin tekeminen johtaa ihmisen kuitenkin oikeamielisen ja oikeudenmukaisen tuomion alle.

Tässä tuli selitettyä yksi Jumalan tuntemista vastaan nostettu seikka lisää. Ihminen ei ansaitse pelastusta tekemällä hyviä tekoja, koska syntyy kuolevaisena ja katoavaisena eikä voi saada anteeksi tekemiään syntejä tekemällä hyvää väärämielisen pahan vastapainoksi. Synnit voi saada anteeksi vain, jos se jota vastaan on rikottu, antaa ne synnit hänelle anteeksi. Synti on aina rikos Jumalaa vastaan, koska se tuhoaa Jumalan luomaa ihmistä ja maailmaa väärämielisellä tavalla. Synti on myös ohimenemistä Jumalan tahdosta, tieltä putoamista ja kuoppaan lankeamista. Synti sokaiseen ihmisen hengelliset silmät ja tekee hänet kuuroksi vanhurskaille ohjeille. Tästä syystä vain Jumala voi nostaa langenneen ylös vanhurskaaseen elämään, mihin kuuluu yhtenä osana usko Jumalaan. Ilman uskoa on ihmisen mahdoton olla otollinen Jumalalle. (Hebr 11:6)

Seuraavaksi on syytä pohtia sitä, kelpaako ihminen todellakin taivaaseen, jos tekee vähemmän syntiä kuin hyviä tekoja ja on inhimillisesti ajatellen hyvä ihminen? Jos ei kelpaa, niin hänet on vaa´alla punnittu ja köykäiseksi havaittu: hänen valtansa otetaan pois ja valtakuntansa pirstotaan maan neljään tuuleen. (Dan 5:26-31) Tämä tarkoittaa hengellisen vertauskuvan mukaan sitä, että ihminen menettää oman itsensä herrauden viimeisellä tuomiolla ja joutuu vastoin tahtoaan heitetyksi pois Herran kasvojen edessä. Hän ei pysy siinä maassa ja valtakunnassa, jonka tulisi olla Jumalan valtakunta ihmisen sydämessä. (Luk 17:20-21) Ihmisen sydän on kuin langennut paratiisi. Jumala haluaa repiä sieltä kaikki rikkaruohot, orjantappurat ja ohdakkeet pois, niin että se verta vuotaen voisi muuttua ja tulla hyväksi, raivatuksi uudispelloksi, jota kyynelvirrat kostuttavat. Ellei ihminen muutu Jumalan prosesseissa vaan vastustaa hänen tahtoansa, ei hän voi tulla taivasten valtakunnan kaltaiseksi. Ilosanoma on kahtalainen: ihminen muuttuu ja hän pääsee taivaaseen. Apu on ajallista elämää koskeva, mutta ulottuu ylös taivaaseen, minne Jeesus on kiiruhtanut edeltäjuoksijana valmistamaan meille sijaa, että mekin voisimme olla siellä, missä hän on. (Hebr 6:19-20; Joh 14:1-6)

Sivun alkuun

2.2 Synti päivässä

Kuvitellaan, että joku ihminen olisi niin hyvä, että tekisi vain yhden synnin päivässä. Kaiken muun ajan hän nukkuisi tai tekisi pelkästään Jumalan tahdon mukaisia asioita. Tämä pitää sisällään ajatusmaailman ja halujen sekä himojen hillitsemisen. Hän lankeaisi vain yhden kerran päivässä, esimerkiksi harkitsemattomaan loukkaavaan sanaan, mikä on Jumalan tahdon vastainen tai luvattoman kohteen haluamiseen, mikä on himona tunnettua syntiä. Olisiko tämä lähes nuhteeton ihminen kelvollinen pääsemään taivaaseen oman itsensä kautta, hyvyytensä ja hyvien tekojensa ansiosta? Toki hyviä tekoja olisi hänen elämässään paljon enemmän kuin pahoja. Eikö sen vuoksi olisi oikein pelastaa hänet hyvien tekojen johdosta ja jättää harvat lankeemukset huomiotta?

Tällä tavalla ajattelee sielullinen ihminen, jossa ei ole Pyhää Henkeä tai lihallinen uskovainen, joka ei tunne vielä Jumalan tahtoa tässä asiassa. Ajattele kuitenkin sitä, miten paljon syntiä tällainen hyvä ihminen elämänsä aikana tekee. Hän tekee vuodessa 365 syntiä, kymmenessä vuodessa 3.650 syntiä ja 50 vuodessa 182.500 syntiä. Pitäisitkö näin monta syntiä elämänsä aikana tehnyttä ihmistä nuhteettomana, puhtaana ja pyhänä, mikä tarkoittaa syntisistä erotettua ja synnitöntä – vai uskoisitko mieluummin Jumalan sanan, että hän "on Jumalan kirkkautta vailla"? (Room 3:23) Jos olet rehellinen, niin joudut tunnustamaan, ettei yksikään ihminen ole vanhurskas Jumalan edessä vaan kaikki ovat syntisiä ja syntiä tehneet. (Job 4:17-21) Ihminen alkaa jo pienestä lapsesta lähtien tehdä syntiä, kun ei tottele vanhempiaan tai muita auktoriteetteja. Näin hän paatuu vähän kerrassaan, ellei aina kadu syntiään ja tottelemattomuuttaan, kun häntä sen vuoksi nuhdellaan ja opetetaan hänelle oikea tie. Jos joku paatuu valittuaan toistuvasti synnin, joutuu hän lopulta eroon Jumalasta eli kuolee hengessään rikoksiin ja synteihin. Vaikka hänen ruumiinsa elää ja sielu toimii, on hänen henkensä ihmisen sisimpänä olemisen ja tietoisuuden keskuksena kuolleessa tilassa. Sellaisen kuolleen voi vain Kristus herättää ylös, mutta hän ei nosta ketään tästä kuolemasta ylös vasten kutsumansa henkilön tahtoa. Siitä syystä sanotaan:

"Heräjä sinä, joka nukut ja nouse ylös kuolleista, niin Kristus sinua valaisee." (Efe5:14)

Sivun alkuun

2.3 Ronald Reagan

Olen kuullut joskus aikoinani kertomuksen Ronald Reaganista presidentinvaalikampanjan ajoilta. Hän oli vaalitentissä vastaehdokkaansa kanssa yleisön edessä, josta suurin osa oli tunnustavia kristittyjä. Ehdokkailta kysyttiin, miksi juuri heidän pitäisi päästä taivaaseen? Ensimmäisenä vastasi Reaganin vastaehdokas ja sanoi:

"Miksi minun EI pitäisi päästä taivaaseen? En ole sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan! Sitä paitsi minun isäni ja äitini ovat metodisteja ja niin olen minäkin!"

Yleisöstä kuului ankara buuaus tämän vastauksen johdosta. Sitten sama kysymys kysyttiin Ronald Reaganilta. Hän vastasi näin: (painaen päänsä nöyränä alas rintaansa vasten)

"Well... Minä en keksi yhtään syytä, miksi Isän pitäisi ottaa minut luokseen taivaaseen. En ole niin hyvä ihminen, että ansaitsen päästä sinne ja olen tehnyt eläessäni syntiä sekä monia virheitä. Niin, ei ole mitään syytä, miksi Jumalan pitäisi pelastaa minut ja päästää taivaaseen,..."

(Tässä kohden Reagan nostaa päänsä ylös ja luo katseensa toiveikkaana yleisöön päin.)

"... mutta sen vuoksi, mitä Jeesus Kristus on tehnyt Golgatan ristillä minun hyväkseni, uskon minäkin voivani päästä taivaaseen Isän luokse!"

Reaganin puhetta seurasi raikuvat aplodit yleisön seasta ja voit arvata, kuka sai tämän yleisön äänimäärästä valtaosan itselleen. ;)

En tiedä, oliko Reagan aito kristitty vai oliko hän vain oppinut läksynsä, miten miellyttää erilaisia ihmisryhmiä, joista uudestisyntyneet kristityt ovat vain yksi pieni ryhmä. Joka tapauksessa hän osasi selittää asiansa niin hyvin, etten osaa sitä itse sen paremmin selittää. Minussa ei ole mitään OMAA hyvää, minkä takia Jeesuksen pitäisi pelastaa minut ja ottaa luokseen taivaaseen. Jos hän kuitenkin pelastaa minut ja auttaa minua elämään evankeliumin arvon mukaisesti sitä ennen, niin olen siitä hänelle ikikiitollinen. En syytä Jumalaa vääristä tuomioista, sillä tiedän, että vain hän pystyy tuomitsemaan kaikki ihmiset oikein. Jos joudun kadotukseen, niin jätän silloinkin syytökset väliin: en ansaitse mitään parempaa kohtaloa, kaikkein vähiten taivaspaikkaa.

Jumalan tuomiot ovat joskus tutkimattomat ja hänen tiensä käsittämättömät, mutta se ei estä minua panemasta täyttä luottamusta hyvän ja oikeudenmukaisen Jumalan varaan. (Room 11:33-36) Toinen saa elää maan päällä kauan ja tehdä paljon pahaa, mutta lopulta hän katuu ja kääntyy takaisin Jumalan luokse niin kuin ristin ryöväri, joka pääsi paratiisiin Jeesuksen luokse. (Luuk 23:39-43) Toinen elää vain lyhyen aikaa ja kuolee nuorena eikä ole tehnyt niin paljon pahaa kuin se toinen, mutta joutuu kadotukseen, koska ei ole katunut syntejään ja antanut Jeesuksen pelastaa itseään. Monet nuoret kuvastavat elämässään sulaa pahuutta jo sangen varhaisessa vaiheessa. Kun nämä sitten kuolevat, niin he joutuvat kadotukseen epäuskonsa ja syntiensä vuoksi. Ihmisestä saattaa vaikuttaa siltä, etteivät tällaiset tuomiot voi olla oikein, mutta he erehtyvät arvioissa sen tähden, että pitävät ihmisiä hyvinä ihmisinä. Ihminen ei ole kuitenkaan hyvä eikä ansaitse taivaspaikkaa, vaikka kuinka paljon hyviä tekoja tekisi. Hyvät teot eivät pyyhi pois syntejä. Ne voi saada anteeksi vain siltä, ketä vastaan on rikottu. Jokainen synti on rikos Jumalaa vastaan, koska se tuhoaa hänen luomakuntaansa. Synti ihmistä itseään vastaan on syntiä Jumalaa vastaan, koska ihminen on Jumalan tekoa. Synti lähimmäistä vastaan on syntiä Luojaa vastaan, koska se vahingoittaa Jumalan luomaa ihmistä.

Olen tehnyt niin paljon syntiä elämäni aikana, ettei niitä voi mikään ihmisen kärsimys sovittaa, ellei sitten ihmisen Jeesuksen Kristuksen kärsimystä lasketa mukaan. (1Tim 2:3-7) Minä uskon siihen, että Jeesus on kuollut minunkin puolestani Golgatan keskimmäisellä ristillä ja noussut ylös kuolleista minun vanhurskauttamiseni tähden. (Room 4:25) Tässä lepää uskonvanhurskauden vahva perustus eikä se koskaan horju, vaikka minä huojuisin pelastuksen kalliolla kaikkien tuulten vietävänä, joka on Kristus.

Toivottavasti huomasit tästä esimerkistä sen, ettei ihmisen pelastamiseksi ole yhtään mitään syytä ihmisessä itsessään vaan kaikki on Jumalan armoa ja rakkautta meitä kohtaan, jos joku kerran pelastuu. (Tit 3:1-7)

Sivun alkuun

2.4 Yhden herran palvelija

Moni on hyljännyt suoran tien ja vanhurskauden eläen himojensa mukaan synnin orjuudessa: alkoholistina, valehtelijana, epärehellisenä, petturina, rakkaudettomana oman edun tavoittelijana, oman kunnian etsijänä, itsekkäänä, ilkeänä, panettelijana, herjaajana, toisten ärsyttelijänä, kateellisena, ahneena, rahanhimoisena, haureellisena (pornon eli irstaan riettauden harjoittajana), avionrikkojana, väkivaltaisena ja monien himojen sekä syntien orjana. He eivät tunne syntiensä vuoksi Jumalaa eikä heidän sisäinen puolustusmekanisminsa syntiä vastaan toimi kunnolla. He tuovat syntinsä julki niin kuin Sodoma ja Gomorra eivätkä häpeä niitä tai tunne omantunnon tuskia pahuutensa tähden. Sen sijaan he vaativat itselleen oikeutta jatkaa syntien harjoittamista ja hyväksyntää syntiselle mielenlaadulleen. Jos he jotakin asioita synniksi tunnustavat, niin sekin on vain sairauden, väärän kasvatuksen, ympäristön vaikutuksen tai huonon perimän syytä. Syntien orjana oleva ihminen pakenee Jumalaa ja kieltää ottamasta vastuuta hänen edessään omista synneistään. Siinä on myös syy, miksi he eivät voi pelastua.

Jos he menisivät itseensä ja tunnustaisivat taivaallisen Isän edessä tehneensä syntiä, niin he voisivat katumuksensa johdosta saada synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän Pyhän Hengen osallisuuden kautta. Pyhä Henki ei asu muiden kuin uudestisyntyneiden Jumalan lasten sydämissä ja siihen tarvitaan vilpitön synnin tunto sekä katumus, kääntyminen pois synnistä ja paluu takaisin Jumalan tykö, joka antaa meille ikuisen elämän ja mielenmuutoksen syntien anteeksiantamuksen ohella.

Jeesus sanoi, ettei ihminen voi palvella yhtä aikaa kahta herraa. (Matt 6:24) Toista on vihattava ja toista rakastettava, toista halveksittava ja toiseen liityttävä. Ihminen ei voi palvella yhtä aikaa Jumalaa ja mammonaa eli olla ahne tahi rahanhimoinen. Rahanhimo on Paavalin mukaan kaiken pahan alkujuuri ja rahaa tavoitellen on moni luopunut uskosta. (1Tim 6:9-11) Rahanhimoon liittyy läheisesti kateus, itsekkyys ja oman kunnian tavoittelu. Näistä on päästävä eroon Jumalan voimalla, jos aikoo palvella Herraa. Silti moni itseään kristittynä pitävä elää näiden syntien orjana. He eivät ole pelastuva sen enempää kuin muutkaan syntien orjat. Jumala ei salli itseään pilkata, niin että uskovainen voi elää kuin sika lätäkössä ja tehdä kaikenlaista syntiä sekä pelastua siitä huolimatta. Jumalaton sanoo kyllä mielellään "Ei Jumala kosta, ei Jumala rankaise!" tai jotakin muuta yhtä typerää, mutta Jumala kostaa ja maksaa tarkoin ihmisten jumalattomuuden sekä synnit. Herra kutsuu omiaan pyhitykseen eli puhdistautumaan kaikesta synnistä ja saastasta, ei rypemään siinä.

Jeesus sanoi toisaalla myös sen, että ihminen voi olla vain hänen puolellaan tai häntä vastaan. (Luuk 11:23) Jos et kokoa Jumalan kansaa yhteen laumaan Herran kanssa totuutta rakkaudessa noudattaen, niin et ole hänen puolellaan vaan olet häntä vastaan. Jumalan pyhien yhteys ei voi rakentua valheiden ja harhaoppien varaan, joten jokaisen Kristuksen käskyä noudattavan on hyljättävä omalta kohdaltaan kaikki väärät opilliset käsitykset ja synti, mitkä sitovat häntä ja tekevät matkan teon hitaaksi. (1Piet 2:1ss.; Hebr 12:1-17) Näin on Herra meitä sanassaan neuvonut:

1. Pietarin kirje:
1:13 Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.
1:14 Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
1:15 vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
1:16 Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."

Ihminen voi antautua palvelemaan vain syntiä eli tottelemattomuutta kuolemaksi tahi kuuliaisuutta vanhurskaudeksi ja elämäksi. (Room 6:16) Jos sinä kiellät Herran Jeesuksen ja Isän Jumalan hänen kauttansa, niin sinä palvelet automaattisesti syntiä ja olet tottelematon Jumalaa kohtaan. Jumalan kieltäminen on tottelemattomuuden lähde ja suruttomuuden tien alku. Jos uskot Jumalaan ja pelkäät häntä oikealla tavalla, mikä tarkoittaa Jumalan pyhänä eli syntisistä erotettuna pitämistä ja hänen kunnioittamistaan sekä pahan vihaamista, niin sinä pelastut. Jos sinä sen sijaan kiellät Luojasi ja Jumalan Pojan, niin Herra Jeesus on kieltävä sinut Isän edessä, kun hän saapuu tuhannen tuhansine pyhine enkeleineen. (Mar 8:38) Katso siis tarkoin ketä kuulet ja miten kuulet, ketä tottelet ja ketä seuraat. Seuraa Jeesusta Kristusta ja hänen opetuksiaan, niin löydät tien perille Isän luokse. Ei ole muuta nimeä ihmisille annettu, missä meidän pitää pelastuman eikä muuta tietä Isän tykö ole olemassa kuin Kristus Jeesus ja hänen pyhä verensä. Ellet ole saanut syntejäsi anteeksi ja ellei Pyhä Henki asu sydämessäsi, niin et ole elämää näkevä vaan Jumalan viha pysyy sinun päälläsi ja joudut kadotukseen, niin totta kuin Herra Jeesus elää. (Joh 3:36)

Sivun alkuun

2.5 Suhtautuminen sukulaisiin ja perheeseen sekä päinvastoin

Uskosta osattomat perheenjäsenet ja sukulaiset eivät voi ymmärtää sitä, että joku heidän läheisensä tulee Jeesukseen uskovaksi. He pitävät sellaista "uskoon hurahtaneena" ja "järkensä menettäneenä." He elävät itse pimeydessä eivätkä voi nähdä hengellistä todellisuutta, että kaikki ihmiset elävät tottelemattomina ja kapinoivat Jumalaa vastaan, jotka eivät ole Kristuksen Jeesuksen omia. He eivät näe ihmisissä ja itsessään asuvaa sulaa pahuutta vaan pitävät itseään hyvinä ihmisinä. Jotkut uskovat vilpittömästi ihmiskunnan hyvyyteen ja sulkevat tuomiosta puhuttaessa silmänsä sodilta, terroriteoilta, raiskauksilta, väkivallalta, murhilta, varkauksilta, valheilta, petoksilta, ilkiteoilta, kiusaamiselta, haureudelta (porno), siveettömyydeltä, huorintekemiseltä, juopottelulta ja kaikelta pahalta, mitä ihmiset edustavat. Kaikkeen on syynä se, että heidän mielestään jokainen ihminen ansaitsee jotakin parempaa kuin kadotuksen, jopa taivaan.

Uskosta osattomat sukulaiset säälivät ja tuntevat myötätuntoa uskoon tullutta kohtaan. He voivat osoittaa jopa hyväksyntää hyvälle päätökselle tulla uskoon, koska se vaikuttaa parantavalla tavalla monen ihmisen elämänlaatuun. Viina, varkaudet, rikokset, väkivalta, valheet ja muut rötökset jäävät uskovaisen elämästä pois. Hän alkaa elää kunniallista ja siveellistä elämää. Hänessä on vain yksi huono piirre: hän paasaa aina siitä Jeesuksesta. "Eikö se osaa jo olla hiljaa!" he tuumaavat. "Miksi sen pitää aina tuputtaa sitä uskoaan minulle? Minulla on oma uskoni ja jos se ei kelpaa Jumalalle, niin mitä sitten? Minä en miksikään hihhuliksi ala enkä liity uskonlahkoihin. Minulta eivät ainakaan rahoja ryöstä..." jne. Tekosyyt ovat monet, millä kieltäydytään näkemästä totuutta asioista ja pidetään itseä esteellisenä käymään sisälle Jumalan valtakuntaan.

Jumalan valtakunta maan päällä on näkymätön henkien maailma ja todellisuus, jossa elämme yhtä aikaa tämän näkyväisen maailman kanssa. Uskosta osaton ei kykene aistimaan näkymättömiä henkiä eikä tutkistelemaan hengellisiä asioita tai toisia sielullisia ihmisiä, niin että näkisi heidän sydämessään asuvan pahan. Valitut uskovaiset pystyvät sen kuitenkin tekemään ja he aistivat henkiä sekä ihmisen sydämen ajatuksia. (1Kor 2:6-16; 14:23-25) Emme ole kuitenkaan mitään ajatustenlukijoita, mutta tiedämme sen, mitä ihmisessä on. Osaamme siksi myös varoa syntiä ja sen vallassa olevia ihmisiä. Nämä eivät puolestaan ota mistään opikseen vaan jatkavat jumalatonta vaellustaan ylpeydessä ja Jumalan kieltämisessä.

Uskosta osattomat sukulaisemme pitävät meitä raakoina, kun opetamme oppia, jonka mukaan he joutuvat kadotukseen, mutta vain me uskovaiset pelastumme. He pitävät mielettömänä sellaista kahtiajakoa ihmisten kesken. He eivät näe meissä mitään rakkautta, kun julistamme sellaista hirveätä oppia, että he joutuvat kadotukseen ja ikuiseen kärsimykseen, mutta me itse pelastumme. Miten joku voi olla niin sadisti, että voi elää normaalia elämää läheistensä kanssa, vaikka nämä ovat hänen mielestään matkalla helvettiin? Näin me kuitenkin joudumme tekemään, sillä omaisemme eivät ota vastaan meidän todistustamme Herrasta kuin harvoin ja vain osa heistä. Jos kaikki tulisivat uskoon, ei tällaista kahtiajaottelua tarvittaisi. Kaikki eivät kuitenkaan halua uskoa ja alistua Jumalan väkevän käden alle, hänen valtaansa, vaan he haluavat jatkaa näennäisesti oman itsensä herroina tätä maanpäällistä elämää. Eivät he koe olevansa kenenkään orjia vaan pitävät itseään vapaina: he ovatkin vapaita vanhurskaudesta ja vapaita olemaan tottelemattomat, tekemään syntiä Jumalaa vastaan. (Room 6:15-23)

Uskovainen ja aito pyhä ei kauhistu sitä asiaa, että hänen rakkaansa ovat matkalla ikuista helvettiä kohden. Jos joku joutuu kadotukseen, niin ei hän muuta ansaitsekaan, vaikka se olisin minä itse. Näin uskoen ja ajatellen emme tee Jumalasta väärämielistä tuomaria omien mielihalujemme tueksi. Me rakastamme enemmän Jeesusta kuin läheisiämme ihmisiä. (Matt 10:34-42) Uskosta osattomat läheisemme eivät voi tätä ymmärtää. Se ei meitä haittaa vaan me rakastamme myös heitä, ei vain sanalla vaan myös teoilla auttaen heitä kykyjemme mukaan. On helppo osoittaa rakkauttaan pelkillä sanoilla, mutta osoitapa sitä vaikka teoilla, niin että lopetat oman synnin tekemisen, jotta omaistesi ei tarvitse sinua hävetä! Siihen ei kovin moni ole valmis, mutta suullaan he kyllä osoittavat rakkauttaan. Tosi paikan tullen saattaisivat luikkia karkuun, jotta pelastaisivat oman nahkansa ja antaisivat sukulaistensa kuolla. Uskovainen sen sijaan on valmis kuolemaan läheistensä edestä, vaikka nämä olisivat jumalattomia.

Jotkut uskovaiset tai nimikristityt ovat langenneet sielullisen sukulaisrakkauden vuoksi harhaoppiin, jonka mukaan Jeesus on luvannut pelastaa koko perhekunnan, kun yksi heistä tulee uskoon. Sielullisuus on hengellisyyden vastakohta ja kuvastaa Jumalan tahdon vastaista mielenlaatua. Nimikristitty tarkoittaa sellaista ihmistä, joka on vain nimeltään kristitty, mutta ei sydämeltään. Sellaisia on suurin osa suomalaista. He käyttävät lapsensa vedellä vihmottavina eli ristiäisissä ja pistävät heidät rippikouluun, jotta nämä eivät erottuisi muusta valtaväestöstä. Kyse on enemmän muodista ja pakonomaisesta perinteestä kuin uskon elämisestä julki. Raamatussa ei tunneta itse asiassa koko vauvakastetta ja kummijärjestelmää vaan se on katolisen kirkon kehittämä oppi, mikä on ujutettu toisen vuosisadan ja sitä myöhempien kirkkoisien kirjallisiin tuotteisiin kopiointivaiheessa lisäämällä nämä kohdat niihin teksteihin. Toinen vaihtoehto on se, että nämä kirkkoisinä tunnetut henkilöt olivat Jumalasta luopuneita nimikristittyjä itsekin. Joka tapauksessa Uudessa Testamentissa ei ollut vauvakastekäytäntöä ja kummivanhempia. Nämä ovat ihmisten perinnäissääntöjä, joilla on tehty tyhjäksi Jumalan sana.

Vesikasteen tarkoitus oli alussa olla erottava merkki maailman ja uskovaisten välillä. Nykyään kaikki maailman jumalattomat ja heidän lapsena kastetaan vedessä, jos heidät vain kasteelle tuodaan tai he sitä itse pyytävät. Uskolla ei ole mitään merkitystä vaan kaikki liitetään luterilaiseen kirkkoon, joka on Baabelin porton eli katolisen kirkon tytär ja syyllinen sen kanssa moniin hirveisiin synteihin uskon isiä vastaan 1500-luvulta lähtien. Siitä ei tässä yhteydessä kuitenkaan enempää. Saat lisätietoja lukemalla kirjastosta lainaamalla Gunnar Westinin kirjan, "Vapaan kristillisyyden historia", mistä löydät 1500-luvun vainot, joita kasteenuusijoiksi (anabaptistit) nimitetyt kristityt saivat Lutherin ja hänen kaltaistensa taholta kokea.

Oppi koko perhekunnan pelastumisesta perustuu väärään Raamatun tulkintaan ja sielullisuuteen. Jumala ei ole luvannut pelastaa perhekunnasta muita kuin ne, jotka tulevat uskoon ja syntyvät uudesti ylhäältä sekä säilyttävät uskon puhtaassa omassatunnossa, siis ollen tottelevat Jumalaa vapaaehtoisesti eikä pakosta, helvetin tuomion pelon uhan alla. Kun katsot esimerkiksi kääntyneitä muslimeja, niin huomaat, miten heidän omaisuutensa ryöstetään, heitä vainotaan, heidät karkoitetaan pois perheestään ja suvustaan sekä pahimmassa tapauksessa heidät tapetaan. Perhekunta ei tule uskoon vaan hylkää kristityksi kääntyneen omaisen. Jeesus on sanonut selvästi sen, ettei hän ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan. (Matt 10:34-43) Samassa perheessä vihastuu poika isäänsä ja isä poikaansa, äiti tyttäreensä ja tytär äitiinsä, veli sisareensa ja sisar veljeensä, niin että kristityn vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa. Tämä johtuu siitä, että meissä vaikuttaa eri henki. Uskovaisessa on Pyhä Henki, mutta uskosta osaton vaeltaa pimeydessä sielun vihollisen henkivallan alaisuudessa. (Efe 2:1-3) Ei uskosta osaton voi sitä tiedostaa eikä ymmärtää, mutta niin asia Jumalan näkökannasta katsottuna kuitenkin on. Jumala näkee ihmisten sydämeen eikä häneltä pysy mikään salassa.

Uskovaisen tulee suhtautua kärsivällisesti läheisiinsä. Mekin olimme ennen niin kuin he. Minä en halunnut kuulla tai tietää mitään Jeesuksesta. Pidin hihhuleita säälittävinä yksilöinä, kun heiltä kiellettiin kaikki hyvä eli synnin tekeminen – juopottelu ja haureus– enkä tiennyt paremmasta, kun olin itse synnin orja ja elin pimeydessä. Yhtä vähän meidän omaisemme ja perheemme jäsenet ymmärtävät näitä asioita silloin, kun tulemme uskoon ja todistamme siitä heille. Suokoon Jumala näille omaisillemme ajan, jolloin he kiinnostuvat ikuisista asioista eivätkä elä enää pelkästään tätä päivää varten, ajallista elämää silmällä pitäen ja ikuisuuden unohtaen. Silloin he janoavat kuulla lisää Jeesuksesta ja tahtovat itsekin tulla osalliseksi hänen hyvyydestään sekä laupeudestaan. Myös Jumalan viisaus ja hengellinen ymmärtäminen kiihtovat heitä eikä sellainen ole vastoin Jumalan tahtoa. Jumala tahtoo, että tietomme, ymmärryksemme, viisautemme ja käsittämisemme tulisi yhä runsaammaksi Kristuksen rakkaudessa. (Fil 1:9-11) Tämän kirjoituksen yksi tarkoitus on lisätä tätä tietoa ja ymmärrystä sekä Jumalalta saatua viisautta ja jakaa sitä muille yhteiseksi hyödyksi, Jumalan ja Jumalan Pojan tuntemisen lisäämiseksi. Saakoon se palvella sitä tarkoitusta varten vapaasti kopioitavana ja jaettavana tietopakettina. Jumala sinua siunatkoon ja varjelkoon kaikilla teilläsi.

Sivun alkuun

2.6 Onko ihminen pelastamisen arvoinen?

Kun olet lukenut tähän asti – tai hypännyt suoraan loppuun – niin saatat ajatella, ettei ihminen ole pelastamisen arvoinen, koska on syntinen ja tekee syntiä. Näinkin voisi ajatella, kunhan vain käytetään oikeita sanoja: ihminen ei ansaitse tulla pelastetuksi, mutta hän on silti pelastamisen arvoinen. Miksi?

Raamatun mukaan ihminen on Jumalan tekoa. (Jes 64:8) Jumala on tehnyt koko ihmiskunnan yhdestä ihmisestä eli Adamista ja määrännyt meille asumisemme rajat ja elämän ajat, että etsisimme Jumalaa. (Apt 17:26-27) Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset löytäisivät hänet ja vetää heitä sen vuoksi hyvyydellään kohden mielenmuutosta. (Room 2:4-5; 1Tim 2:3-7; 2Piet 3:9) Ei ole Jumalan syy, jos ihminen valitsee väärin ja päättää elää elämänsä erossa Jumalasta.

Koska olemme Jumalan tekoa ja hänen luomiaan, on meillä arvoa Jumalan silmissä. Kuka Isä ei haluaisi olla lastensa kanssa ja pitäisi lapsiaan kallisarvoisina? Jeesus sanoi, että olemme arvokkaammat kuin monta varpusta. (Matt 10:29-31) Jeesus ei siis pitänyt eläimiä samanarvoisina ihmisten kanssa vaan ihminen on arvokkaampi kuin eläin: meillä on ikuinen sielu, joka ei koskaan katoa, mutta eläimen henki palajaa tomuun eläimen kuoltua. (Snj 3:11,21 tarkka käännös: "Kuka tietää ihmisen hengestä, joka kohoaa ylös, ja eläimen hengestä, joka vajoaa alas maahan."; vrt. 12:7) Eläimet on annettu meille ravinnoksi ja hyödyksi vedenpaisumuksen jälkeen, joten sekin todistaa, etteivät eläimet ole samanarvoisia ihmisten kanssa. (1Moos 9:3)

Me olemme kallisarvoiset myös sen vuoksi, että meidän sieluistamme on maksettu kallein mahdollinen lunnasraha, Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, pyhä eli synnistä erotettu veri. (1Piet 1:17; 1Joh 1:6-2:2; Room 3:19-28) Jumala osoittaa rakkauttaan meitä kohtaan siinä, että rakasti ensin meitä ja antoi ainosyntyisen Poikansa alttiiksi kuolemalle, vaikka emme hänestä mitään tienneet ja vaelsimme pimeydessä tämän maailman ruhtinaan hengen vallan alaisina, olimme tottelemattomat Jumalaa kohtaan niin kuin muutkin. (Efe 2:1-10) Jumala, joka on laupeudesta ja armosta rikas, on nyt meidät kuitenkin pelastanut ja sovittanut Poikansa ristin veren kautta, niin että meillä on iankaikkinen elämä Jeesuksen Kristuksen nimessä uskottuamme evankeliumin. (Joh 20:27-31; Kol 1:21-23) Jos emme usko sovituksen sanaa, niin pidämme halpana Jumalan uhrilahjan meidän hyväksemme, mikä on erityisen paha asia Jumalan silmissä. (1Sam 2:15-17; Hebr 10:25-31)

Jumala teki ihmisestä alussa oman kuvansa kaltaisen. (1Moos 1:27-29) Tämä ei tarkoita ihmisen ulkokuorta vaan sydäntä, ihmisen hengellistä tilaa ja sielun maailmaa. Ihminen on valitettavasti turmellut pahalla vaelluksellaan oman sydämensä, niin ettei hän enää muistuta sisällisen ihmisensä puolesta Jumalaa, kun on erossa hänestä. Jumala tahtoo uudistaa tekonsa ihmisessä ja tehdä hänestä jälleen Jumalan kuvan kaltaisen. (2Kor 3:17-18; Efe 2:8-10; 4:20-24; Kol 3:10-11) Tämä tapahtuu uudestisyntymisessä uskoontulon seurauksena. (Apt 10:43-48; 3:19,26; 26:17-20; Tiit 3:5; Efe 1:13-14; 3:14-21) Jos sinä otat vastaan Jumalan sanan ja Herran Jeesuksen, armon Kristuksessa, niin sinä muutut Jumalan tekona takaisin sellaiseksi kuin Jumala on alunperin ihmisen tarkoittanut. Meihin jää silti synti sisälle ja se asuu meissä langettaen meitä yhä uudestaan syntiin, tottelemattomuuteen Jumalaa vastaan. (Room 7:14-25) Nämä lankeemukset ovat kuitenkin yksittäisiä kompastumisia eivätkä jatkuvaa kapinaa ja vihollisuutta Jumalaa vastaan niin kuin on Jumalan kieltäjän elämässä. (Gal 5:13-26; 1Kor 6:9-20)

Jos tahdot seurata Jeesuksen esimerkkiä elämässäsi ja vaeltaa puhtaana synnitöntä elämää, niin Jumala auttaa sinua siinä. Et tule täydelliseksi, mutta syntiä sinun ei ole pakko tehdä eikä langeta kiusausten tullen. Jumala ei salli meitä kiusattavan yli määrän vaan on valmistanut etukäteen tien ulos kiusauksista, niin ettemme lankea syntiin. (1Kor 10:12-13; 2Piet 1:10-11) Jeesus vapauttaa meidät kaikista synnin kahleista ja tottelemattomuuden siteistä, niin että meistä tulee todella vapaita. (Joh 8:24-37) Olemme vapaat synnin ja saatanan hallintavallasta niin että voimme palvella kuuliaisuutta iankaikkiseksi vanhurskaudeksi. (Room 6:15-23) Tätä kutsutaan pyhitykseksi, mikä tarkoittaa erottautumista tämän maailman himoista, synnistä ja tottelemattomuuden mielen laadusta. Jumala vaikuttaa meissä sanansa kautta tahtomista ja tekemistä, niin että hän vahvistaa päätöksemme pysyä hänessä ja elää puhdasta elämää, jos niin haluamme. Pakko ei Jumalaa ole palvella, mutta vapaaehtoinen Jumalan palvelus ei ole raskasta, kun mieli on muuttunut. (1Kor 9:17; 1Piet 5:1-4) Pelastus on alkuisin Jumalasta ja päättyy Jumalan tekoihin meissä ja meidän kauttamme. Jumala ei kuitenkaan tee meissä tekojaan, jos jatkamme hänen vastustamistaan.

Pyhityksen tie on jatkuvassa mielenmuutoksessa elämistä. Kun mieli on muuttunut suhteessa syntiin, niin Jumalan käskyjen pitäminen ei ole raskasta. (1Joh 5:3) Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä ja noudatamme Jumalan sanan ohjeita elämässämme. (Joh 14:20-24) Jos joku hylkää Jumalan sanan, niin Jumala on hylkäävä hänet. Tottelemattomuus on taikuuden syntiä, mikä johtaa ihmiset eroon rakastavasta Isästä. (1Sam 15:22-23) On eri asia langeta joskus syntiin, kuin elää siinä jatkuvalla syötöllä. (Room 5:20-7:6) Pyhä ja valittu ei voi elää tahallaan syntiä harjoittaen, koska Jumala on vaikuttanut hänessä mielenmuutoksen pois synnistä. (Fil 2:12-13; 2Tess 1:11-12) Kun mielihalu on tehdä hyvää ja karttaa väärämielistä pahaa, on elämä silloin oikeilla raiteillaan. Jumalan tahdon tekeminen ei ole vastenmielinen tehtävä – lain epämiellyttävä ja raskas kuorma, orjuutta ja tuomion pelkoa – vaan se on etuoikeus ja ilo vanhurskautetulle sydämelle.

Jumala tahtoo auttaa luomaansa ihmistä. Synti pettää ja turmelee ihmisen sisimmän. Synti lupaa kymmenen kaunista, mutta antaakin sata rumaa. Monen ihmisen elämä on raunioina ja mieli pirstaleina synnin tuhottua hänen onnensa perustukset. Jos rakennat elämäsi Jumalan sanan ohjeiden varaan ja annat pelastaa itsesi tästä nurjasta sukupolvesta, niin Jumala korottaa sinun vanhurskautesi niin kuin aamuruskon ja polkusi on kirkastuva sydänpäivään asti. (Snl 4:23) Anna Jumalalle mahdollisuus omassa elämässäsi ja ota vastaan Jumalan armo, ettei se kävisi turhaksi. Nyt on pelastuksen päivä, nyt on otollinen aika: usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. (Apt 16:31; 2Kor 5:17-6:2)

Petteri Haipola, 11.08.2006

Sivun alkuun