Synnistä vapautuminen

Kirjoittanut Petteri Haipola  •  13. lokakuuta 2007

Ei poppakonsteja eikä oikotietä onneen

Synneistä vapautumiselle ei ole olemassa mitään poppakonsteja eikä oikotietä onneen. Synnistä vapautuminen on aina ihmisen ja Jumalan yhteistyön tulos, kun puhumme uskovaisen vapautumisesta jostakin häntä orjuuttavasta synnillisestä elämäntavasta. Synnistä vapautuminen on silti toisille helpompaa kuin toisille, mutta helppoa tietä ei kenellekään ole luvattu. Uskovaiseksi tuleminen maksaa ihmiselle kaiken: se maksaa koko elämän. Jotta joku voisi saada itselleen uuden elämän Jeesukselta, pitää hänen luopua ensin kokonaan vanhasta elämästään – muuten ei uudestisyntyminen ole mahdollista.

Jos et jaksa lukea uudestisyntymisestä kertovaa osuutta vaan haluat hypätä suoraan synneistä vapautumisesta kertovaan osioon, niin voit tehdä sen tästä linkistä. Uudestisyntymisestä kertova jakso sisältää kuitenkin jonkin verran opetusta synnistä luopumisesta ja muista tärkeistä uskovia koskevista asioista, joten ajan uhraaminen siihen voi olla hyödyllistä.

Mitä on uudestisyntyminen?

Uudestisyntyminen on sitä, että ihminen luopuu oman elämänsä määräämisoikeudesta ja antaa sen Jumalalle. Hän ei luovu silti valinnoista ja päätöksen teosta vaan ainoastaan määräämisoikeudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että uskovainen ihminen valitsee eri vaihtoehdoista useimmiten sen, mikä miellyttää eniten Jumalaa. Hän ei etsi sitä, mikä miellyttää eniten häntä itseään vaan sitä, mikä miellyttää eniten Jumalaa ja on hänen tahtonsa.

Tämä ei tarkoita sitä, että uskovainen onnistuisi aina ja joka tilanteessa tekemään juuri oikeat Jumalan tahdon mukaiset valinnat. Monet uskovaiset ovat joutuneet tekemään ns. sakkokierroksia, kun ovat hylänneet Jumalan johdatuksen jossakin tietyssä asiassa. Jumala on kuitenkin pitkämielinen ja vetää eksyneitä takaisin oikealle kurssille rakkauden köysillä, millä olemme sidotut Jeesukseen ja meidän Isäämme Pyhän Hengen välityksellä.

Uudestisyntyminen on myös sitä, että ihminen lakkaa olemasta oman itsensä herra ja luottamasta itseensä. Hän ikään kuin hyppää Isän syliin ja Isä ottaa hänet kiinni. Hän luopuu oman elämänsä ohjaksista ja luottaa siihen, että Jumala pitää hänestä huolen kaikilla teillään.

Uudestisyntyminen on omasta viisaudesta ja voimasta luopumista Se on turvautumista yksin Jumalaan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Uudestisyntyminen on oman itsensä kieltämistä ja omasta elämästä luopumista Jeesuksen nimen ja evankeliumin tähden. Se on Jumalan voimaan, hyvyyteen, viisauteen, rakkauteen ja armoon turvautumista.

Jumalan kutsuma ihminen ei ymmärrä vielä kovin syvällisesti Jumalan sanaa, vaikka voi tuntea kirjoitukset ulkokohtaisesti hyvin ja osata sieltä pitkiä värssyjä ulkoa. Jumalan sana on hänelle kuitenkin vieras ja se viipyy vain hänen suussaan, mutta ei saa vaikuttaa sydämessä uutta elämää. Uusi elämä syntyy vasta sitten, kun kova ja paatunut ihmissydän saa murtua Jumalan rakkauden ja hyvyyden edessä, niin että ihmisestä tulee toden teolla syntinen omissa silmissään.

Kun joku tajuaa sen, ettei ansaitse sitä, että Jumala rakastaa häntä ja antaa hänelle anteeksi synnit, koska hän on niin paha ja toiminut väärin, niin se murtaa sydämet ja Pyhä Henki saa tehdä rikkoutuneen eheäksi. Eheyttävä ja eläväksi tekevä Jumalan Henki vuodatetaan silloin sydämeen ja uskovainen saa voiman todistaa Jeesuksesta ja elää Jumalan tahdon mukaan, vaikka hänestä ei täydellistä tulekaan ja hän lankeaa edelleen synteihin.

Jumalan Pyhän Hengen vuodattuminen sydämiin voi tapahtua uskovaiselle tai jumalattomalle, kun tämä tulee uskoon eli antaa elämänsä Jeesukselle ja ottaa vastaan Jumalalta sen uuden elämän, mitä Jeesus hänelle tarjoaa. Uuteen syntymään riittää kuitenkin se, että saa Pyhän Hengen sydämeensä, vaikka ei vielä täyttyisi Hengellä ylitsevuotavaksi astiaksi. Hengellä täyttyminen on eri asia kuin Hengen saaminen, mikä on valitettavasti sotkettu joissakin uskovien yhteisöissä toisiinsa. Näin etsitään ns. toista siunausta, jotta voitaisiin pelastua. Tämä voi johtaa pois armosta ja takaisin "lain alle", kun yritetään ansaita omalla hyvällä vaelluksella ja pyhyydellä taivasosuutta.

"Lain alla olemisella" tarkoitetaan omaa yritystä, pinnistelyä ja ponnistelua, jotta oman itsen kautta saavutettaisiin kelpoisuus Jumalan edessä ja päästäisiin taivaaseen. Jumalan lapsen ei tarvitse sitä tehdä eikä ansaita lapsen asemaa, koska se on meille syntymäoikeus. Jumalan lapseksi ei tulla tekojen kautta vaan armosta uudestisyntymisen pesun kautta. Siksi mm. kasteen ottaminen uudestisyntymisen aikaansaamiseksi ei ole Jumalan tahdon mukainen opetus, vaikka se on yleistynyt vapaissa suunnissa muutaman tunnetun julistajan ja eräiden judaistien toimesta.

Ei ole lainkaan sanottua, että vedessä kastetut ovat luopuneet omasta elämästään ja antaneet sen Jeesukselle. Kasteella ei ole uudestisynnyttävää vaikutusta, vaikka siihen joku täysillä uskoisi. Kaste otetaan sen merkiksi ja vakuudeksi, mitä sydämessä on tapahtunut sitä ennen. Kaste otetaan merkiksi siitä, että on antauduttu kaikesta sydämestä Jeesukselle ja uskottu häneen. Kaste on julkinen tunnustautuminen Jeesuksen opetuslapseksi ja vakuutus siitä, että aiotaan pysyä kristittynä kuolemaan asti, vaikka mitä tulisi vastaan. Se on sydämen lupaus, minkä ihminen tekee julkiseksi ottamalla näkyvän kasteen. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettei uskovainen olisi luvannut olla Jeesuksen oma jo ennen kastetta tai ettei hän olisi tunnustanut Jeesusta Herrakseen suullaan jo aiemmin. Kaste ei ole se "suun tunnustus", mikä pelastaa, vaikka monet ovat alkaneet opettaa uskovien tai uskoontulevien kastetta sillä tavalla. (Room 10:8-13; Matt 10:32,33.) Tämä asia on tärkeä mainita tässä yhteydessä, kun uudestisyntymisestä opetetaan.

Jokainen Jumalan kutsuma ihminen voi syntyä uudesti niillä sijoillaan, missä on, kun avaa sydämensä Jeesukselle ja ottaa vastaan Jumalan sanan sekä armon. Tähän ei tarvita ulkoisia tekoja kuten rukousta, polvistumista, rituaalien suorittamista tai muuta sellaista. On silti totta, että sydän kääntyy ikään kuin rukouksessa tai peräti rukouksen muodossa Jumalan puoleen ja ihminen luopuu vastarinnasta Jumalan edessä päästäen Jeesuksen sydämeensä herrana sinne asumaan. Tämä sydämen avaaminen Herralle on sydämen ajatusten muutos ja kääntyminen Jumalan tykö. Se on se mielenmuutos, mitä on käsketty saarnata syntien anteeksisaamiseksi ja pois pyyhkimiseksi. (Apt 3:19; Luuk 24:27.) Jos tähän sotketaan mukaan ihmisen rituaaleja ja ansiokkaita tekoja, niin joudumme harhaan ja vaihdamme evankeliumin sekä Jeesuksen uskon tekojen laiksi.

Ajatelkaapa, jos ihminen syntyisi toden teolla uudesti kasteessa! Eikö silloin olisi valtava kiire ottaa kaste ja pelastaa itse itsensä? Eikö silloin olisi tunku uskonnollisten ihmisten käydä sisälle seurakuntaan, kun se noin helppoa olisi? Miksi sydämen pitäisi avautua Jeesukselle juuri veden alla, niin että hän vain siellä pääsee sinne asumaan? Kuinka monelle on tapahtunut niin, että Kristus on tullut sydämeen juuri veden alla? Mitä sitten, jos ei tulekaan? Mitä jos joku tulee uskoon ja ottaa vastaan Jeesuksen vasta myöhemmin, mikä on hyvin yleistä mennoniittojen ja muiden kastajien seurakunnissa, kun uskovien lapsia kastetaan ja nämä ottavat kasteen yhteisön painostuksesta tai muodin vuoksi? Synnyttikö tämä uskoa edeltänyt "puolisydämisenä" otettu kaste heidät ylhäältä ja kastoi Kristukseen Jeesukseen vai tekikö sen sydämen kääntyminen vilpittömästi ja totisesti Jumalan tykö? Kaste ei heitä uudestisynnytä vaan sen tekee todellinen sydämen kääntymys Jumalan tykö ja mielenmuutos, mikä saa ihmisen ottamaan vastaan armon uskon kautta ja niin hän pääsee sisälle taivasten valtakuntaan. (Room 5:1,2.)

Vain aito sydämen kääntyminen Jumalan tykö ja elämän antaminen Jeesukselle saa aikaan ihmisen uudestisyntymisen. Sitä ei tapahdu rituaalien aikana, vaikka sitä uskoteltaisiin, ellei sitten samassa hetkessä tapahdu se sydämen kääntyminen Jumalan tykö, mikä valtaosalle uskovista on tapahtunut muulloin, yleensä ennen vedellä kastamista ja ennen ns. "syntisen rukousta" ja "elämän antaminen Jeesukselle" -rituaalia. Tästä rituaalista on tullut valitettavasti ikään kuin uusi sakramentti, mihin jotkut panevat kaiken turvansa ja jatkavat lihallista vaellusta Jumalan vihollisina uskotellen, että ovat pelastuneet tämän rituaalin suorittamisen ja siihen osallisuuden ansiosta. Olen nähnyt, että tämä on totta eräiden ihmisten elämässä.

Eikö olisikin totta, että lain alla olevat ja itse itsensä pelastamista yrittävät ihmiset parveilisivat kasteelle, jos pelastus saataisiin todella vasta vedessä kastamisen hetkellä eikä sitä ennen? Miten sitten jotkut voivat vakavissaan luulla, että pelastus saadaan kasteessa? Tällaista voidaan uskotella itselle ja perustella omaa kantaa joillakin yksittäisillä Raamatun jakeilla, mitkä on ymmärretty väärin ja hylätty Raamatun kokonaisopetus sekä uskovien käytännön kokemukset uudestisyntymisestä, mitkä molemmat kertovat uudestisyntymisestä ennen kastetta. Jos uudestisyntyminen tapahtuisi vasta kasteessa, niin silloin kaikki luterilaiset olisivat uudestisyntymättömiä. Sitä eivät silti nämä uus-sakramentalistiset kastajat uskalla suoraan sanoa vaan kiertelevät ja kaartelevat karttaen totuutta viimeiseen asti.

Tämän verran kasteesta tässä yhteydessä. Jatkan sitten vielä uudestisyntymiseen johtavista asioista ja mielen liikkeistä kertomista.

Vain kaiken toivonsa pelastusmielessä ja synnistä vapautumisessa menettänyt sielu turvaa kaikesta sydämestään Jumalaan ja hänen armoonsa. (Psa 102:14-23; 147:11.) Niin kauan kuin ihmisellä on vielä ohjakset omissa käsissään ja hän pystyy auttamaan itse itseään, ei hänelle kelpaa Jumalan tarjoama apu ja armo, mikä nostaa hänet ylös synnin suosta ja muuttaa hänen sydämensä. Valitettavan moni pyhien yhteydessä toimiva henkilö on jäänyt pelkän heränneisyyden asteelle eikä ole ottanut vastaan sydämeensä Kristusta, niin että usko olisi hänessä elävää ja vaikuttaisi yhdessä rakkauden kanssa uskon tekoja ja muuttaisi hänen luonteenlaatunsa muistuttamaan enemmän Kristuksen luonteenlaatua kuin jumalatonta ja syntistä. (1Kor 2:16; Luuk 1:17; Gal 5:22.)

Uskoontuleva ihminen ei tunne vielä sisäisesti Jeesusta eikä Isää. Hän uskoo Jumalan olemassaoloon ja voi olla seurakunnan aktiivijäsen, mutta Kristuksen sisäinen tunteminen puuttuu häneltä ja sen myötä kaikki muukin, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. Ihminen oppii tuntemaan Jumalaa vasta sen jälkeen, kun hänen sydämeensä tullut Jumalan sana saa kuolettaa hänen vanhan ihmisensä ja synnyttää uuden Jumalan ihmisen sen tilalle. Tämä omasta itsestä ja elämästään luopuminen on kivulias tapahtuma, mikä särkee sydämen ja murskaa kaikki väärät rakennelmat ihmisen elämässä, tekee tyhjäksi väärän toivon ja tuomitsee vanhan ihmisen ristinpuulle kuolemaan. Vasta vanhan ihmisen kuoleman jälkeen voi uusi ihminen puhjeta riemuiten ja iloiten ylistämään Jumalaa koko sydämestään. Siihen asti on elämä korkeintaan uskonnollista puuhastelua, mutta todellinen Kristus-elämä puuttuu sydämestä.

Jeesus sanoo uudestisyntymiseen ja uudestisyntyneen elämään liittyen seuraavaa:

Markuksen evankeliumi:
8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
8:38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Luukkaan evankeliumi:
14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

Jeesus kertoo jälkimmäisessä kohdassa (Luuk 14:25-33.) siitä, miten ihminen joutuu tekemään kustannuslaskelmia tai arvioita siitä, kannattaako hänen lähteä seuraamaan Jeesusta vai ei: kannattaako elämästään luopua Jeesuksen hyväksi vai säilyttää se itsellään. Oman elämän tallettaminen itselleen ja itsekäs elämä onkin se kadottava synti, mistä Jeesus meitä nuhtelee. Jos joku ei halua luopua omasta elämästään ja uhrata sitä alttarille, jotta Jeesus saa tehdä sydämessämme jotakin uutta ja parempaa kuin itsekäs sydän on, niin sellainen ihminen joutuu ansiosta kadotukseen.

Tämä maailma rohkaisee ihmisiä olemaan itsekkäitä ja toteuttamaan itseään, mutta todellinen itsensä antaminen uhriksi toisten hyväksi ei kiinnosta itsekkäitä ihmisiä. Sitä rakkaus kuitenkin teettää ja rakkaus Jumalaan on se, että me kiellämme itsemme, otamme ristin joka päivä ja seuraamme Jeesusta minne ikinä hän kulkee. (vrt. Ilm 14:1-6; Matt 16:24-27; Joh 12:24-26.) "Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat". (1Joh 5:3.) Jos rakastat jotakuta ihmistä, niin kysy itseltäsi, onko hänen rakastaminen raskasta ja vastenmielinen taakka? Saat ehkä tästä vastauksesta esimakua siitä, mitä on rakastaa Jumalaa ja ottaa päälleen Jeesuksen tarjoama sovelias ies ja kevyt taakka. (Matt 11:27-30.)

Paavali kirjoittaa uudesta luomuksesta eli uudesta Jumalan ihmisestä näin:

"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." (2Kor 5:17.)

Etenkin tätä Paavalin kirjoittamaa opetusta vastaan on sodittu verisesti kautta vuosisatojen teologien kynien kautta. Jotkut eivät voi mitenkään ymmärtää ja käsittää sitä, että joku ihminen voisi olla Jumalan luomana ja Jumalan tekona parempi ihminen sisäisen ihmisensä puolesta kuin joku toinen. He kokevat tällaisen opetuksen olevan vastoin sitä, mitä Jumala sanoo ihmisen syntisyydestä Raamatun lehdillä.

Jos tämä uusi luomus ja uusi Jumalan ihminen olisi kuitenkin samanlainen syntinen vanha ihminen kuin olimme ennen uskoontuloa, niin silloinhan me eläisimme sen mukaan petollisia himoja noudattaen, eikö totta? Ihminen elää sen mukaan, millainen hänen sydämensä on. (Matt 12:33-37.) Jos uudestisyntyneen Jumalan ihmisen sydän olisi läpikotaansa paha, niin me rypisimme synnissä. Nyt me emme sitä tee, koska Jumala on uudistanut meidän henkemme ja antanut meille uuden elämän. Vanha ihminen on kadonnut ja uusi on tilalle noussut; vanha elämä on kadonnut ja uusi on tilalle noussut.

Näin Jeesus ja Raamattu uudestisyntymisestä ja uudesta Jumalan ihmisestä opettavat, mutta miksi seurakunnissa ei pidetä kiinni tästä opetuksesta vaan opetetaan edelleen sitä, miten ylen synnillinen uskovainen on? Sitä eivät Jeesus eivätkä apostolit tehneet, vaikka joistakin yksittäisistä jakeista sellainen turmiollinen harhakäsitys onkin muodostunut joidenkin sydämiin.

Uudestisyntyminen on sisäisen ihmisen kertakaikkinen muutos niin, että entinen kuollut kivisydän muuttuu eläväksi tuntevaksi lihasydämeksi. (Hes 36:24-28; 2Kor 3:1-6.) Jumala panee meihin Henkensä, että me tekisimme hänen tahtonsa ja noudattaisimme hänen sanaansa, pitäisimme hänen käskynsä. (Hes 36:24-28; Joh 14:14-28.) Tämäkin asia on pitänyt eräissä piireissä täysin vesittää ja vääntää vinoon, niin ettei uskovainen muka tekisikään elämässään Jumalan tahtoa vaan rypisi koko ajan synnissä. Sitä pidetään sitten nöyränä ja oikeana sydämen asenteena, että tällaista suulla tunnustetaan, vaikka se on valhetta niiden elämässä, jotka vaeltavat Hengen mukaan ja joilla on Hengen mieli. Jumala tahtoo vaikuttaa pyhyysherätyksen kristityissä, niin että uskaltaisimme olla rohkeasti sitä, mitä uuden syntymän perustella olemme: uskon kautta pyhiä ja puhtaita Jumalan lapsia.

Kertakaikkisen sydämen tilan muutoksen jälkeen Jeesus alkaa muuttaa meidän sisäistä ihmistä yhä enemmän. Me muutumme kirkkaudesta kirkkauteen Jumalan kuvan kaltaisiksi, kun katsomme Herraa peittämättömin kasvoin ikään kuin peilistä. (2Kor 3:17,18.) Tämä sisäisen ihmisen muutos on siis jatkuvaa ja lisääntyvää, niin että lihallisuus ja vihollisuus Jumalaa kohtaan vähenee, kun kasvamme armossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa. Syntiä ja lihallisuutta on siis edelleen olemassa uskovissa, mutta sitä riisutaan vähän kerrassaan pois ja tämä on Paavalin mukaan pukeutumista uuteen ihmiseen sekä vanhan ihmisen pois riisumista. (Efe 4:20-24.) Sen lisäksi, että meidät on kertakaikkiaan puettu uudestisyntymisessä eli Hengessä kastetuksi tulemisessa Kristukseen, puetaan meitä lisää, kun mielemme uudistuu tietoon Luojamme kuvan mukaan. (Gal 3:26,27; Kol 3:9,10.)

Uudestisyntyminen tuo rauhan ihmisen sydämeen, Jumalan rauhan, koska syyllisyys pyyhitään pois ja synnit on saatu anteeksi. (Room 5:1-11; 1Joh 2:12-14.) Jumalan rauha on seurausta siitä, että Pyhä Henki on tullut sydämeen asumaan ja silloin meissä asuu koko Jumalan täyteys, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. (Joh 14:14-28.) Maailmassa ei ole yhtään Jumalan Pojan uskossa olevaa, jonka sydämessä ei asuisi Pyhää Henkeä. Tämä Henki yhdistää uskovat toisiinsa rauhan yhdyssiteellä ja rakkauden sitein. (Efe 4:1-3; Joh 13:34,35; Kol 3:14.) Jumalan vaikuttama hyvä hedelmä näkyy sitten ulospäin hengellisenä viisautena, mikä on puhdasta, rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, täynnä laupeutta ja hyvää hedelmää. Rauhan hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. (Jaak 3:9-18.)

Myös maailmassa ja maailman ihmisillä on rauha, mitä ei pidä sekoittaa Jumalan rauhaan. Maailman ihmisillä on rauha sydämessään niin kauan kuin Jeesus ei häiritse sitä uskovien julistaman parannuskehotuksen kautta. Jumalan sana synnyttää jumalattomissa levottomuutta, rauhattomuutta ja ärtymystä, koska he eivät tahdo elää Jumalan lain mukaan. Liha ei alistu lain alle eikä pysty siihen, mutta uskovainen uusi luomus yhtyy mielellään Jumalan lakiin ja elää sen mukaan Jeesuksen käskyjä noudattaen. (Room 7:22-8:16; Gal 6:15; 1Kor 7:19; 2Kor 7:8-11; 1Joh 5:3.)

Jumalan tahdon hyväksyminen parhaaksi asiaksi omassa elämässä ja antaminen periksi taistelussa Jumalaa vastaan johtaa uudestisyntymisen kokemiseen. Ihminen luopuu silloin oman itsensä herruudesta, mikä tuli jo aiemmin todettua. Tästä on tehty valitettavasti rituaalinen kaava, mikä on korvannut joidenkin elämässä aidon antautumisen Jeesukselle. He luulevat, että rituaalin suorittaminen teki heistä uskovia. Tämä on samankaltainen harha kuin luulla, että kaste pyhittää ja uudestisynnyttää jumalattoman ihmisen.

Pelkkään rituaaliin ja tekoihin turvaava ihminen ei tunne Jeesusta, vaikka matkii kaikin mahdollisin tavoin kristityn elämää ja kristittyä. Hän luulee itsekin olevansa kristitty, vaikka ei ole. Tällainen itsensä kovettanut uskonnollinen sydän on altis vihollisen hengille, jotka matkivat edelleen Pyhää Henkeä ja Kristusta saaden nämä uskonnolliset ihmiset luulemaan, että he ovat aivan erityisiä lopun ajan voideltuja, pyhiä ja profeetallisia. Totuus on sitten aivan muuta. He eivät olekaan saaneet henkilökohtaista kontaktia ja suhdetta Jeesukseen, vaikka se olisi ollut Jumalan tahto. Heidän sydämensä ei ollutkaan valmis ja avoin ottamaan vastaan Jumalan armoa, mutta toivottavasti se avautuu tälle suurelle ihmeelle joskus myöhemmin, kun Jumala kutsuu häntä uudestaan – jos tekee sen. Valitettavasti kaikkein vaikein voitettava Herralle on ihminen, joka luulee olevansa Herran oma ja uskovainen, vaikka ei ole. Ennuste heidän kohdallaan uskoontulon suhteen on pääsääntöisesti huono.

Ihmisellä on vain kaksi tai kolme etsikkoaikaa, joten on syytä käyttää oma etsikkoaikansa heti kerralla oikein, sillä se voi olla viimeinen. Jumalan tahdon tapahtuminen omassa elämässä on parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Tämä alkaa tapahtua heti, kun joku lähestyy Jeesusta Isän vetämänä ja antaa toivottavasti lopulta pelastaa itsensä: ottaa vastaan Herran Jeesuksen ja uskoo evankeliumin sanan.

Vapautuminen synnistä

Uskoontuleva on siis valmis luopumaan oman elämänsä määräämisoikeudesta tullessaan uskoon ja antaessaan elämänsä Jeesukselle. Kerron tästä vielä jotakin ennen siirtymistä varsinaiseen otsikon mukaiseen asiaan eli synnistä vapautumiseen. Itse asiassa tämä asia sivuaa sitä ja on jo opetusta synnistä vapautumisesta, jahka pääsemme sisälle tähän aiheeseen pitkän alustuksen jälkeen.

Jos uskovaisen tekee mieli tehdä jotakin, mikä on vastoin Jumalan tahtoa ja Jumala ilmoittaa sen asian hänelle, niin silloin uskovainen jättää toimimatta oman tahtonsa mukaan ja alistuu Jumalan tahtoon. Tämän asian ei tarvitse olla edes itsessään syntiä vaan se voi olla esimerkiksi uravalinta. Jos uskova haluaisi esimerkiksi ryhtyä yliopiston opettajaksi, mutta Herra tahtoo kuljettaa hänet kehitysmaihin lähetyssaarnaajaksi köyhiin oloihin, niin totellakseen Jumalaa on uskovan luovuttava urasuunnitelmistaan – muuten se voi koitua hänelle vahingoksi ja jopa synniksi tottelemattomuuden tähden.

Vielä selvemmin tottelemattomuus on syntiä, kun rikotaan tieten tahtoen Jumalan käskyjä vastaan; kun esimerkiksi valehdellaan, varastetaan tai ollaan uskottomia aviopuolisoa kohtaan. Silti myös uskovainen voi langeta syntiin, mihin tilaan ei kuitenkaan pitäisi jäädä elämään, koska se johtaa paatumuksen kautta armon menettämiseen ja kadotustuomion alle joutumiseen. (Hebr 6:4-6; 3:12-15; Joh 15:1-6; Room 11:17-23.)

Jos joku haluaa saada uuden elämän Jeesukselta, niin hänen tulee luopua vanhasta elämästään. Tässä samassa yhteydessä ihmisen sisin muuttuu toisenlaiseksi. Se, mikä on vanhaa, katoaa, ja uusi syntyy tilalle. (2Kor 5:17.) Jotta uutta voisi syntyä, täytyy vanha ottaa ensin sen tieltä pois. Tätä tarkoittaa "vanhasta elämästä luopuminen" ja "uuden elämän saaminen" sen tilalle. Jeesus kertoo tästä käytännön esimerkkinä sen, että "jokainen istutus, mitä taivaallinen Isä ei ole istuttanut, pitää kitkeä juurineen pois" (Matt 15:13.) Ihmisen sydän on Jumalan viljelysmaa, pelto, mistä näitä vääriä istutuksia ja syntejä pitää kitkeä juurineen pois tai muuten ne "rikkaruohot" tukahduttavat terveen kasvuston ja tappavat sielun syntiin. (1Kor 3:5-17; Luuk 8:4-18; vrt. Jaak 5:19,20; Jaak 1:12-16; Hebr 3:12-15; 6:4-6; Joh 15:1-16; Room 11:17-23; 2Piet 2:20-22.)

Synti on siis käsiteltävä juurta jaksain, löydettävä sen syy ja alkujuuri, tunnistettava se, tunnustettava se, tuomittava se vääryydeksi, mihin ei ole oikeutta yhdelläkään uskovaisella, pyydettävä apua ja voimaa Jumalalta ja sitten lopulta se synti on kitkettävä juurineen pois sydämen maaperästä, ettei uskovaisen pyhä ja puhdas henki saastu sillä tavalla maailman tottelemattomuuden hengellä, minkä vallassa jumalattomat elävät himojensa mukaan ja tehden lihan mielitekoja, joissa mekin ennen tietämättömyytemme aikana vaelsimme. (Efe 2:1-5; 4:17-24; Tiit 3:1-3; 1Piet 1:12-25; 4:1-4.) Kaikki tämä on mahdollista ymmärtää ja löytää Raamatun teksteistä sekä toimia tämän ohjeen mukaan.

Perustus, mille jokainen uskovainen rakentaa, on Jeesus Kristus, ja täytetty työ Golgatan ristillä, niin että me kelpaamme Isälle Jumalalle Jeesuksen täydellisen uhrin ansiosta ja syntien anteeksisaamisen kautta yksin armosta emmekä oman itsemme kautta tai tekojen kautta. (Hebr 10:8-17; Efe 2:8-10.) Uskovaisen ei siis tarvitse hylätä syntejä sen vuoksi, että hän ansaitsisi siten itselleen taivaspaikan eikä hänen tarvitse tehdä hyvää, jotta hänestä tulisi sillä tavalla tekojen kautta Jumalan lapsi. Tämä ei tarkoita sitä, ettei uskovainen haluaisi elää ja ettei hän eläisi Jumalan tahdon mukaan. Motiivi ei saa kuitenkaan olla pelastuksen ansaitseminen oman itsensä kautta vaan sen tulee olla rakkaus vanhurskautta kohtaan ja viha syntiä kohtaan.

Se, joka "rakennuksen rakentaa" ja väärät kasvustot repii pois ja istuttaa uusia, on ihminen: Jeesukseen uskovat sanan opettajat, Raamatun kirjoittajat ja lopulta myös Isä Jumala, mutta päätöksen siitä, mikä istutus saa kasvaa ja mikä revitään pois, tekee se ihminen itse, kenen sydän on kyseessä. (1Kor 3:5-17; 2Kor 3:1-16.) Näin vastuu ihmisen sydämen tilasta, uskosta ja elämästä on yksin ihmisen itsensä eikä Jumalan tai seurakunnan tai muiden ihmisten. Jokainen vastaa Jumalalle omasta itsestään ja toimii sen mukaan. Toisten syyttäminen omista virheistä pitää siksi loppua, jos mielii vapauteen synneistä. Syyt pitää ottaa rehellisesti omilla niskoille ja sen jälkeen on mahdollista taipua Jumalan tahtoon Isän kurituksen kautta. (Hebr 12:1-17.)

Jumalan rakkaus on sitä, että Isä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, jotta varjeltuisimme suuremmalta pahalta, mikä synneissään jatkavaa kohtaisi, ellei hän luopuisi synneistään. (Joh 5:14.) Tämä opetus on selvä, jos sen vain tahtoo ottaa vastaan ja ojentautua Jumalan kurituksen kautta hänen tahtoonsa. Näin toimii aito Jumalan rakkaus omiaan kohtaan: Isä ei jätä lapsiaan kärsimään synneistä ja aiheuttamaan kärsimystä muille synneillään vaan vapauttaa meidät syntielämästä. Aamen.

Kun joku luopuu vanhasta elämästään ja saa uuden elämän tilalle, niin hän luopuu silloin samalla oikeudesta elää synnissä ja olla tottelematon Jumalaa vastaan. Hän luopuu oikeudestaan olla epäuskoinen ja olla "oman itsensä herra". Kuvasin tämän luvun alussa tilannetta, missä uskovainen joutuu luopumaan Jumalan valtakunnan työn hyväksi omista suunnitelmistaan ja tekemään Jumalan tahdon omassa elämässään, vaikka se ei aina kaikkein helpoin tie olisikaan ja tuntuu varmasti "lihalle" eli ihmisen itsekkäälle luonnolle vastenmieliseltä. Tätä tarkoittaa siis se, että joku antaa määräämisoikeuden omasta elämästään Jumalalle ja tottelee häntä vapaaehtoisesti.

Motiivi tottelemiselle on se, että tietää Jumalan tahdon parhaaksi vaihtoehdoksi omassa elämässään ja tuntee Jumalan, niin että rakastaa Isää ja Poikaa yli kaiken Pyhässä Hengessä. Jos tätä oikeaa motiivia ja rakkautta ei ole, niin uskovaisen elämä on raskasta ja vastenmielistä hänelle itselleen. Hän on silloin kuin vangittu orja eikä saa kokea sitä Jumalan lasten vapautta, mihin Kristus tahtoo omansa vapauttaa.

Mitä Isä tahtoo?

Uudestisyntynyttä ja uutta Jumalan ihmistä kutsutaan nimellä "uusi luomus". (2Kor 5:17.) Me olemme syntyneet Jumalasta ja olemme siksi Jumalan lapsia rakastaen muita Jumalasta syntyneitä. (1Joh 5:1) Jumalan lapsilla on etuoikeus kutsua Jumalaa Isäksi, sillä hän on meidän Isämme ja Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. (Joh 20:17; Matt 6:9.)

Jumalan lapsi ei ole sisäisen ihmisensä puolesta enää samanlainen ihminen kuin oli ennen uudestisyntymistä. Sisäinen ihminen muuttuu toisenlaiseksi uudestisyntymisessä samalla kun isäntä vaihtuu: me käännyimme saatanan vallasta Jumalan tykö ja pimeydestä valkeuteen. (Apt 26:18.; vrt. 2Tim 2:25,26.)

Koska Jumalan vaikuttama muutos on sydämen muuttuminen toisenlaiseksi, ei syntien hylkääminen ole yhtä vaikeaa uskovaiselle kuin mitä se on jumalattomille ja syntisille. Jeesus vapauttaa synneistä siten, että vaikuttaa mielenmuutoksen pois synneistä. (2Kor 7:7-10; Apt 5:29-32.)

Jumala on uskovaisille Isä ja siten myös läheinen meille. Jos joku haluaa vapautua synneistään eli synnillisistä elämäntavoista, niin hänen tulee miettiä sitä, mitä Isä tahtoo hänen tekevän ja mitä Isä tekee ja miten hän sen tekee? Tätä voisi alkaa kysellä itseltään ja etsiä vastauksia kysymyksiin vaikka tämän luettelon mukaan:

1. Haluaako Isä, että sinä jatkat synnissä elämistä eli synnin harjoittamista?

2. Jos hän ei halua sinun jatkavan synnissä elämistä, niin tekeekö hän mitään sinun hyväksesi (!), niin että voisit muuttua sydämeltäsi (!) ja muuttaa elämäntapaasi?

3. Jos hän tekee jotakin muuttaakseen sinua (!) ja elämäntapaasi, niin mitä hän tekee ja miten hän sen tekee?

4. Onko sinulla mitään "osuutta" tai "vaikutusmahdollisuutta" siihen, mitä Jumala sinussa ja sinulle tekee?

Tässä on sitten joitakin huomioita eri vastauksiin liittyen, mitkä kertovat juuri sinun mahdollisuudestasi vapautua synneistä Jeesuksen avulla.

1. Jos uskot, että Isä tahtoo sinun jatkavan elämääsi samalla tavalla kuin tähän asti, niin et voi hylätä syntiäsi.

2. Jos uskot, ettei Jumala tee mitään vapauttaakseen sinut synnillisestä elämäntavastasi ja syntisen mielenlaadusta (!), niin et voi vapautua synneistäsi.

3. Jos uskot, että Jumala tekee jotakin vapauttaakseen sinut synneistä, niin sinun on hyvä ymmärtää se, mitä hän tekee: et ehkä vapaudu synneistä, ellet ymmärrä sitä, miten Jumala toimii tai mitä hän tekee sinun hyväksesi (!).

4. Jos et usko, että sinulla on mitään osuutta tai vaikutusmahdollisuutta siihen, mitä Jumala sinulle tai sinussa tekee, niin jäät Jumalan avun ulkopuolelle.

Kohdan neljä mukaisella tavalla opettavat kaikki ne kristilliset tahot, mitkä kieltävät ihmisen myötävaikutuksen synneistä vapautumisessa ja vielä pitemmälle vietynä pelastumisessa. Raamatun mukaan Jeesus ei pelasta meitä vain taivasta varten vaan hän pelastaa meidät sitä ennen synneiltä ja saatanalta tätä elämää varten, että voisimme elää evankeliumin arvon mukaan vanhurskasta elämää. (1Tess 2:9-13; Fil 1:27-30; Matt 7:21-29.)

Jotkut kristityt opettavat sillä tavalla, että kun ihminen lopettaa itse kaikki oman itsensä parantamisyritykset ja hyväksyy sen, ettei voi itseään muuttaa, niin vasta silloin Jeesus voi muuttaa heidät ja muutos lähtee liikkeelle sydämestä, mielenmuutoksesta. Tämä ajatus on oikein ja Jumalan mielen mukainen.

Monet kieltävät ihmisen osuuden ja myötävaikutuksen synnistä vapautumisessa sekä myös pelastuksessa, mutta itse asiassa ovat uskoneet oikein, kun tunnustavat, ettei ihminen voi itseään muuttaa ja vasta silloin Jeesus voi muuttaa syntistä vapauttaen hänet synneistä. Tämän asian sisäinen oivaltaminen on se "ihmisen osuus" ja "myötävaikutus", mikä tarvitaan, jotta Jumala voi vapauttaa ihmisen synnistä ja sitä ennen uudestisynnyttää hänet ylhäältä, niin että joku ottaa vastaan Jumalan sanan, armon ja Jeesuksen Kristuksen.

Jotta voit vapautua synneistä, niin sinun pitää uskoa ja pitää totena se, että

1. Jumala tahtoo sinun vapautuvan synnistä

2. Jumala voi vapauttaa sinut synneistä

3. Jumala vapauttaa sinut synneistä muuttamalla sinun sisäistä ihmistäsi sellaiseksi, joka ei halua enää tehdä syntiä ja elää synnin orjana.

Jos uskot näihin kolmeen asiaan ja turvaat yksin Jumalaan, että hän tekee sen, mitä hän tahtoo, niin sinulla on mahdollisuus vapautua synneistäsi. Tämä on kuitenkin vasta mahdollisuus, sillä Isä ei vapauta lapsiaan synneistä vasten tahtoamme. Ellet ole halukas luopumaan synneistäsi ja muuttumaan sydämeltäsi, niin et voi vapautua synneistä. Synnin orja hyökkää tätä väitettä vastaan erittäin voimakkaasti, jos tekeytyy uhriksi ja sysää syyn syntisyydestään muiden harteille. Muussa tapauksessa synnin harjoittaja hyväksyy sen tosiasian, että jatkaa synnissä elämistä omasta vapaasta tahdostaan. Tällöin hän ei pidä harjoittamaansa syntiä todellisuudessa niin pahana ja vahingollisena itselleen tai läheisilleen kuin saattaa sanoa. Jos hän pitäisi syntiään niin pahana ja vahingollisena kuin ehkä sanoo, niin hän ei luultavasti jatkaisi synnin harjoittamista. Tämä asia on paljastunut minulle ainakin tupakan polton, ryypiskelyn ja haureuden harjoittamisen alueelta niiden ihmisten kohdalla, jotka ovat kyseisiä syntejä uskovina harjoittaneet tai niihin monta kertaa langenneet.

Tässä kohdassa on kuitenkin huomattava se, että me voimme tehdä kauankin asioita, mitä vihaamme ja toimimme siten sisäistä ihmistämme vastaan. (Room 7:14-25) Sisäinen ihmisemme yhtyy ilolla Jumalan lakiin ja murehtuu, kun meillä on jokin synti, mihin lankeamme toistuvasti. Me ikään kuin kärsimme synnistä, mutta meillä ei ole voimaa vapautuaksemme siitä. Tällaisissa tilanteissa Jumala on pitkämielinen ja antaa meille aikaa tulla mielenmuutokseen. Jumalan kärsivällisyydellä on kuitenkin rajansa eikä hän odota loputtomiin sitä, että hylkäämme synnit vapaaehtoisesti. Koska hän ei niitä väkisinkään meiltä pois ota, on olemassa aina vaara, että jatkuva synnissä eläminen paaduttaa meidät ja aiheuttaa lopulta eron Jumalasta, hengellisen kuoleman. (Hebr 3:12-15; Jaak 1:12-16.)

Jos joku uskovainen menettää tällä tavalla Pyhän Hengen ja kerran saamansa pelastuksen, niin hän ei tiedä sitä itse tai pettää itseään, ettei hän joutuisikaan kadotukseen. Tuskinpa yksikään aidosti Herrasta luopunut on etukäteen varma siitä, että peli on lopulliesti menetetty ja hän joutuu kuollessaan kadotukseen. Eiköhän asia ole niin, että jokainen luopio toivoo pelastuvansa joka tapauksessa joko aiempaan uskoon turvaten tai sitten hän ajattelee palaavansa Jeesuksen luokse myöhemmin, mutta ei ihan vielä. Synti on sokaissut hänen silmänsä, niin ettei hän näe sen vakavuutta ja niitä vaaroja, mitä synnin tekemisestä ihmiselle aiheutuu.

Sen lisäksi, että synnissä elävä uskovainen tietää, mikä on Jumalan tahto häneen nähden – että Jumala tahtoo hänen lopettavan synnin tekemisen – tulee hänen tunnustaa todeksi myös se, ettei Jumala vapauta häntä synnistä vasten hänen tahtoaan ja ilman, että hänen sydämensä muuttuu. Juuri haluttomuus siihen, että oma sydän muuttuu toisenlaiseksi, estää synnistä vapautumisen.

Kirjaan vielä nämä kaksi elintärkeää kohtaa ylös, jotta ymmärtäisimme, miten synnistä voi vapautua. Tässä ovat sitten kaikki viisi kohtaa lueteltuna ja listan lopussa nämä kaksi viimeisintä, mitä ilman ei synnistä voi päästä eroon, vaikka kuinka paljon väittäisi tätä Jumalan ilmoittamaa totuutta vastaan. (vrt. Matt 23:37; Mka 3:2; Ams 5:15.)

1. Jumala (ja Jeesus) tahtoo sinun vapautuvan synnistä

2. Jumala (ja Jeesus) voi vapauttaa sinut synneistä

3. Jumala (ja Jeesus) vapauttaa sinut synneistä muuttamalla sinun sisäistä ihmistäsi sellaiseksi, joka ei halua enää tehdä syntiä ja elää synnin orjana.

4. Jumala (ja Jeesus) ei vapauta sinua vasten tahtoasi vaan sinun tulee toimia yhteistyössä Jumalan kanssa tullaksesi vapaaksi synnistä.

5. Ainoa tapa tulla vapaaksi synnistä on kokea mielenmuutos pois synnistä eli sinun sisäisen ihmisesi tulee muuttua ja sydämesi ajatusten tulee muuttua. Tätä ei tapahdu, ellet tahdo muuttua.

Jeesus muuttaa sinut, jos tahdot muuttua. Hän kysyi usein: "Mitä sinä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Jos tahdot, että hän vapauttaa sinut synneistä, niin pyydä sitä. Jos et sitä tahdo, niin tunnusta se hänelle. Itsepetos ja valhe eivät mene lävitse Jeesukselle, vaikka voisitkin ihmisiä aikasi juksata, että muka tahdot irti synnistäsi, vaikka rakastat sitä enemmän kuin vanhurskautta.

Saatat kokea tämän sanoman ahdistavaksi ja syyllistäväksi, niin että suutut ja raivostut, kun kerron tällaista. Tämä on kuitenkin totuus siitä, miten synnistä voi tulla vapaaksi. Jumala ei ota sinulta pois syntejä vasten sinun tahtoasi, joten sinun on turha raivota Jumalaa vastaan ja syyttää muita omista synneistäsi. Sinä olet yksin syypää niihin, vaikka monet ajautuvatkin syntiä tekemään, koska ovat itse synnin teon uhreja. Uhrina oleminen ei ole kuitenkaan mikään pitävä puolustus Jumalan edessä syytöksiä vastaan, niin että Jumala julistaisi sinut edesvastuuttomaksi tai syyttömäksi omiin synteihisi. Olet niihin syyllinen ja minä olen syyllinen omiin synteihini.

Meidän molempien on tehtävä itsestämme tili Herralle, joten lakkaa vertaamasta itseäsi muihin ja syyttämästä muita heidän synneistään, kun tarkoitus on käsitellä sinun syntejäsi ja syntisyyttäsi. Sinulla ei ole oikeutta elää synnissä ja olla mieleltäsi syntinen sen vuoksi, että muut tekevät syntiä ja ovat mieleltään syntisiä. Sitä oikeutta ei ole minulla eikä kenelläkään uskovaisella, joten itse kunkin on kannettava oma taakkansa ja vastattava itsestään suoraan Jumalalle.

Pakoilu ei onnistu enää viimeisellä tuomiolla, joten on parasta tulla tuomittavaksi juuri nyt ja katsoa, armahtaako Herra vai eikö armahda. Siitä on yleensä osoituksena rauha sydämessä, jos joku saa laupeuden ja löytää armon avukseen oikeaan aikaan. Tämä armo alkaa sitten vaikka vähän kerrassaan nostamaan synnin orjaa ylös synnin suosta ja vaikuttaa mielenmuutosta pois synnistä, jos mielenmuutosta ei heti kerralla tapahdu ja synti ei välittömästi jää pois elämästä.

Jos et pääse vieläkään vapaaksi synnistä ja jatkat synnissä elämistä, niin kysy itseltäsi seuraavia asioita ja vastaa niihin rehelliesti:

1. Kuka on syyllinen siihen, että elät synnissä tai lankeat toistuvasti samoihin synteihin? (En väitä, että olet synnin orja, koska Jumalahan sen tietää, oletko vai et.)

2. Jos et ole itse syyllinen siihen, että jatkat synnin tekemistä, niin ketä syytät siitä, ettet hylkää syntejäsi?

3. Voiko Jeesus vapauttaa sinut syntisiteistä ja synnillisistä elämäntavoista vai ei?

4. Tahtooko Isä vapauttaa sinut synneistä vai ei? Tahtooko Jeesus vapauttaa sinut synneistä vai ei?

Pyrin näiden asioiden ja kysymysten toistolla siihen, että voisit tunnustaa rehellisesti itsellesi sen, mikä on totuus: sinä rakastat enemmän syntiä kuin vanhurskautta, jos jatkat synnin tekemistä. Jumalaton ei tahdo tulla edes paljastetuksi ja nuhdelluksi tästä asiasta, mutta uskovainen tulee vähintään valoon, jos ei vaikka ihan heti vielä ole valmis luopumaan synneistään. (Joh 3:17-21.) Jotkut tunnustavat avoimesti sen, että he toimivat Jumalan tahtoa vastaan, mutta jatkavat silti synnissä elämistä. Tämä on tietysti rehellistä, mutta pitkällä tähtäimellä siinä piilee paatumisen vaara. Jos synnistä ei luovuta Jumalan antamalla ajalla ja voimalla, niin se voi paaduttaa ja johtaa sitä kautta aina kadotukseen asti. Jumala ei ole luvannut meille loputonta anteeksiantamusta ja rajatonta armoa, vaikka sellaista hyvin paljon nykyään opetetaan. Tätä voidaan kaiketi kutsua "armon kääntämiseksi irstaudeksi", koska sitä se on ja siitä Juuda meitä varoitti. (Jda 1:3.ss.)

Onko kaikki synti sellaista syntiä, mikä on kuolemaksi?

Johannes kirjoitti, että on "syntiä, mikä on kuolemaksi ja syntiä, mikä ei ole kuolemaksi". (1Joh 5:16,17.) Mitä hän tällä tarkoitti? Onko olemassa joitakin tiettyjä syntejä, joiden harjoittamisesta on säädetty kadotustuomio ja sitten joitakin muita syntejä, joiden orjina olevat eivät joudu kadotukseen? Vai onko kyse siitä, miten paljon syntiä tehdään? Vähän syntiä tekevät pelastuvat, mutta paljon syntiä tekevät joutuvat kadotukseen?

Nämä ovat aiheellisia kysymyksiä enkä ole kuullut koskaan niihin taiten vastatun. Olen itsekin vastaillut näihin kysymyksiin muutaman kerran, mutta jotenkin vastaukset jäävät aina puolitiehen. Vastaan silti vielä kerran, koska tästä voi olla apua monelle etsijälle ja Jumalan lapselle.

Uskoakseni sydämen asenne ratkaisee lähes kaiken, mitä pelastumiseen tulee. Jos se on väärä, niin pelastusta ei ole näkyvä, vaikka miten paljon uskoisi ja pitäisi asioita totena. Kaste ei silloin auta eikä uskokaan, sillä myös riivaajat uskovat ja joutuvat kadotukseen. (Apt 8:20-24; Jaak 2:19.)

Uskon Johanneksen tarkoittaneen joko sydämen asennetta tai sitten "syntien" jakoa niin sanottuihin "omantunnon kysymyksiin", jotka eivät ole "laittomuutta" (anomia) ja "kiellettyihin" asioihin, jotka ovat laittomuutta (anomia). Pidän sydämen asennetta ja jatkuvaa synnin orjuutta uskovaisen kohdalla sellaisena asiana, mitä ei voi saada enää anteeksi ja mihin Johannes myös viittasi heprealaiskirjeen kirjoittajan tavoin. (Hebr 6:4-6; 10:25-31.) Uskostaan uudestisyntymisen jälkeen luopunut ja syntien sekä saatanan valtaan joutunut ei pelastu edes Jeesuksen opetuksen mukaan. Hänen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. (Matt 12:45; vrt. Pietarin sanat 2Piet 2:20-22.)

On uskomatonta, miten jotkut eivät voi hyväksyä Jumalan sanan selvää opetusta tässä asiassa vaan väittävät kiven kovaan, ettei kerran pelastunut ja pyhän Hengen saanut voi enää menettää pelastustaan. (ns. "Kerran pelastunut on aina pelastunut" -oppi) Raamatun opetus on lahjomaton ja varoittaa uskovia, etteivät nämä kuolisi synteihin ja rikoksiin. (Room 8:13.) Mikään muu kuolema ei ole tässä kyseessä kuin hengellinen kuolema, jos vain joku tahtoo asian oikein ymmärtää. (Room 7:10; Jaak 1:12-16.) Ihminen ei nimittäin voi olla eläessään "kahdesti kuollut" muuten kuin siten, että on ollut aiemmin kerran kuollut, sitten tullut eläväksi, ja kuollut taas uudestaan, toisen kerran. Näin hänestä on tullut kahdesti kuollut, mikä on suora viittaus luopumukseen ja pelastuksen menettämisen mahdollisuuteen sekä todellisuuteen. (Jda 1:12.) Vastuun karttaminen ja pelko saavat jotkut ihmiset vääntämään kirjoituksia tässä kohdassa vinoon, minkä vuoksi heidän kanssaan ei voida elää ilman hajaannusta samassa pyhien yhteydessä.

Sitten on syytä valottaa hieman sitä, mitkä asiat ovat meille "luvallisia" ja mitkä ovat ehdottomasti kiellettyjä vähimmässäkin määrin. Kiellettyä on kaikki haureus, avionrikkominen, varkaudet, anastaminen ja murhaaminen. (1Kor 6:9-11.) Mitään tällaista ei ole uskovaisen lupa harjoittaa ja elää näiden syntien sekä pahojen himojen orjana. (Kol 3:1-10) Jeesus voi vapauttaa näistä kaikista, mutta ns. omantunnon kysymyksissä ei ole välttämätöntä muuttaa tapojaan. Näitä ovat mm. lihan ympärileikkausta, ruokasäädöksiä, kohtuullista viinin käyttöä ja juhla-aikoja koskevat tavat sekä ohjeet. (Room 14; 1Kor 6:12,13; 8:1-13; 10:17-33; Kol 2:16-23; Gal 2:1-14; 4:9-18; 5:1-13.) Niissä on lupa käyttää tervettä harkintaa eikä pidä antaa sitoa itseään vieraaseen ikeeseen näissä asioissa liiaksi kiivailevien kanssa. Nämä eivät ole ns. pelastuskysymyksiä. Muutenkaan uskovan ei pitäisi luopua mistään synnistä vain sen vuoksi, että "on pakko tai muuten joutuu helvettiin". Ellei synnistä luovuta vapaaehtoisesti ja sydämen mielihalusta, koska synti on paha asia, niin siitä ei päästä todellisesti vapaaksi.

Jumala on vapauttanut meidät laittomuudesta (Tiit 2:11-14.), niin ettemme elä Jumalan lakia rikkoen mutta tietyt asiat ovat meille luvallisia eivätkä ne ole itsessään syntiä. Näitä ovat erilaiset ruokavaliot, viinin kohtuu käyttö ja juhlapyhistä vaarin ottaminen. Laittomuutta on sen sijaan esimerkiksi kymmenen käskyn rikkominen ja rakkaudeton sekä väärämielinen epähurskas toiminta. (1Joh 5:18, adikia: vääryys, epähurskaus) Kaikki synnit voi periaatteessa saada anteeksi, mutta synnin orjuus johtaa sitten kadotukseen, ellei synneistä haluta luopua. Tällöin synti on nimenomaan väärämielistä epähurskasta toimintaa (adikia) ja Jumalan lain sekä käskyjen tahallista rikkomista, kapinaa ja vihollisuutta Jumalaa vastaan (anomia).

Raamatun alkukielissä on erilaisia sanoja kuvaamaan eri syntejä, joten pelkällä suomenkielellä ei näitä asioita voi kunnolla kuvata. Johanneksen mainitsema synti jakeessa 1Joh 5:17 on "hamartia" ja se tarkoittaa yleensä syntiä, erehtymistä, harhaan osumista, harhautumista. Samassa jakeessa käytetty verbi "hamartano" on sellaisessa aikamuodossa, että se tarkoittaa sillä hetkellä tapahtuvaa synnin tekemistä, jolloin veli näkee jonkun syntiä tekevän. (preesensin aktiivin partisiippi) Englannikielessä sitä voisi kuvata -ing päätteisellä verbillä. Näin ollen ei ole vielä selvää, jatkaako veli synnin tekemistä päivästä toiseen ja vuodesta toiseen vai onko kyse lankeemuksesta. Näin ollen synti, mikä ei ole kuolemaksi, on varmasti pelkkä lankeemus johonkin syntiin. Sen sijaan synti, mikä on kuolemaksi, on tahallista ja jatkuvaa kapinaa ja vihollisuutta Jumalaa vastaan, hänen lakinsa häpeämätöntä ja röyhkeää rikkomista, käskyjen pitämättä jättämistä. Tästä kaikesta myös Jeesus sanoi, etteivät sellaiset laittomuuden (anomia) tekijät peri taivasten valtakuntaa. (Matt 7:23.)

Jotkut uskovaiset ovat epätietoisia sen suhteen, onko tupakointi, meikkaus, tansseissa käynti, television katsominen, elokuvissa käynti tai syömishäiriöt syntiä vai ei. Tätä listaa voisi jatkaa itse asiassa loputtomiin. Jotta jonkin asian synnillisyys tulisi selväksi, kannattaa miettiä sitä, miten se vaikuttaa omaan Jumala-suhteeseen ja terveyteen sekä muihin ihmisiin? Jos asia häiritsee Jumala-suhdetta ja vahingoittaa omaa terveyttä tai muita ihmisiä, on se mahdollisesti syntiä.

On kuitenkin huomattava, että esimerkiksi kurin ja järjestyksen säilyttämisen vuoksi on siitä vastuussa olevilla oikeus harjoittaa kurinpidollisia toimia hänelle suoduin valtuuksin. Siksi ei pidä tuomita hallitsijaa, esivaltaa, opettajaa tai työnjohtajaa väärämielisestä toiminnasta, jos he jakavat oikein rangaistuksia ja ylläpitävät järjestystä omalla vastuualueellaan. Tästä on tosin erilaisia mielipiteitä uskovien keskuudessa, mutta tämä on lähtökohta vanhurskaaseen ajatteluun. Pitää käyttää kuitenkin maalaisjärkeä ja tuomita väärämielinen esimiehen tai esivallan toiminta silloin, kun se toimii väärämielisesti. Syntiä ei pidä milloinkaan hyväksyä ja sanoa synnittömyydeksi, kun siihen törmää ja sitä näkee harjoitettavan.

Paavali kirjoitti aivan erikseen siitä, etteivät syömärit ja juomarit peri taivasten valtakuntaa. (Gal 5:19-21) Hän tarkoitti näillä sanoilla niitä hillittömästi juhlivia ja bailaavia henkilöitä, jotka harjoittivat orgioita, missä osana juhlaa oli sukupuolinen siveettömyys ja haureus. Ei tämä tietystikään sitä tarkoita, ettei hillitön ylensyönti ole lainkaan syntiä nykyään eläville ihmisille, joiden ongelma on pelkkä ylensyönti tai jokin muu syömishäiriö. Näihin voi liittyä synnillisiä piirteitä ja syntiä häiriön taustalta. Osa voi olla myös jonkin synnin uhreja, mikä on saanut heidät syömään masennukseensa tai olemaan syömättä, koska pelkäävät tulevansa hylätyiksi ulkonäkönsä vuoksi. Koska tämä asia on niin monisyinen ja hankala, niin on parempi, ettei siihen ota mitään kaavamaista kantaa vaan annettakoon jokaisen tutkia oma tapauksensa erikseen. On parasta painottaa Jumalan rakkautta ja armoa anteeksiantamuksen muodossa ja pitkämielisyyttä, sillä nämä "synnit" tai epäterveet elämäntavat eivät vahingoita lähimmäisiä eivätkä itseä ihan yhtä paljon ja vakavasti kuin esimerkiksi suora fyysinen tai henkinen väkivalta. Toki niihin synteihin pitää puuttua, mitkä syömishäiriö tuo mukanaan, mutta ei ole viisasta paisutella asioita ja tehdä kärpäsestä härkästä.

Myös tupakanpolton suhteen kannattaa olla varovainen tuomioissaan. Ennen vanhaan ei tiedetty tupakan terveyshaittoja, mistä syystä monet saarnaajat kessuttelivat alvariinsa. Se oli siihen aikaan hyvä tapa ja ylimystön tietty etuoikeus, ennen kuin myös rahvas alkoi kääriä sätkiä ja polttaa piippua. Tuskinpa nämä vanhurskauden saarnaajat menettivät taivasosuuttaan sellaisen vuoksi, mitä eivät vahingolliseksi tienneet? Nyt elämme hieman eri aikaa, kun tupakan vahingollisuudesta on enemmän tietoa, mutta ei se ole silti vakavuudeltaan itsemurhaan verrattava asia ja jopa sen voi ehkä saada joissakin tapauksissa anteeksi. Minä en ole Jumala enkä lähde tällaisista asioista toiselle tuomiota langettamaan. On Jumala taivaassa ja maan päällä, joka oikein tuomitsee ja hän pitää tärkeimpänä oikean sydämen asenteen. Tupakoivan ja syömishäiriöistä kärsivän ihmisen sydämen asenne Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan voi olla parempi kuin ulkonaisesti hurskaammin elävällä sanan palvelijalla, mutta katsokoon kukin omaa sydäntään ja siten koetelkoon itseään, onko uskossa vai ei. Näin sana kehottaa meitä tekemään eikä toisista vääriä tuomioita langettamaan. (2Kor 13:5; 1Kor 11:31.)

Motiivit synnistä vapautumiseen

Kerroin jo aiemmin siitä, että synnistä voi vapautua vain jos motiivi on oikea. Jos haluat luopua synneistä pelastaaksesi siten itsesi ikuiselta kadotukselta, niin olet vaarassa parantaa itse itsesi eli yrität pelastaa itsesi syntiä karttamalla ja oman hurskautesi ansiosta. Jos sen sijaan näet synnin yksistään pahana asiana etkä enää himoitse sitä, niin olet päässyt vapaaksi Jumalan armosta ja hänen voimastaan, mielenmuutoksen kautta, minkä Jumala omissaan vaikuttaa. Jumalalla onkin paljon syntien anteeksiantamusta ja mielenmuutosta, joten voit turvata häneen, mutta ole aina vilpitön ja avoin hänen edessään. (Jes 55:1-8; Apt 5:29-32) Jumala vihaa valehtelemista ja itsepetoksessa elämistä, joten puhu aina totta hänelle, koska et voi kuitenkaan Herralta mitään salassa pitää: Jumala näkee kaiken ja tuntee sydämen salaisimmatkin ajatukset. (Hebr 4:13,14; Apot 5:1-11; Psa 1391-18.)

Uskovaisen tulee siis toimia oikeasta motiivista käsin, kun tahtoo vapaaksi synneistä. Jos motiivi on välttyä helvetin tuomiolta, niin silloin ollaan "lain alla" eikä saada vapautta synnistä "yksin armosta". Jeesus auttaa vain niitä, jotka eivät yritä ansaita omalla pyhyydellään ja elämällään taivaspaikkaa vaan haluavat vapaaksi synneistään pelkästään siksi, että synti on jotakin niin inhottavaa, kuvottavaa ja vastenmielistä, ettei sitä tee enää mieli harjoittaa. Tämä on sitä mielenmuutosta, mitä Jumala omissaan vaikuttaa. Me emme ole ainoastaan pahoillamme synneistä vaan olemme siitä niin pahoillamme, ettemme halua enää synnissä elää. Me haluamme sen sijaan lopettaa synnin tekemisen, koska olemme saaneet siitä tarpeeksemme.

Muutos ei ole koskaan ensin ulkoisten tapojen parantamista vaan se lähtee aina sydämen ajatusten muutoksesta. Siksi kehotetaan varjelemaan yli kaiken oma sydän, sillä sieltä elämä lähtee – mutta niin myös jumalattomuus ja kaikki paha. (Snl 4:23; Mar 7:17-23.) On siis erityisen tärkeää se, millainen sydän ihmisellä on. "Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esille hyvää, mutta paha ihminen tuo pahan runsaudesta esiin pahaa" (Matt 12:33-37) Näin Jeesus opetti.

Nyt on kristikunnassa kahdenlaista opetusta. Ensimmäisen mukaan ihmisen sydän on aina vain paha ja jumalaton vielä uskoontulon ja uudestisyntymisen jälkeenkin. Tämän opetuksen mukaan ihminen ei voi vaikuttaa mitenkään siihen, että vapautuu synneistään tai että hän pelastuu.

Toisen opetuksen mukaan uskovaisen sisin muuttuu ja hänestä tulee toisenlainen ihminen, uusi luomus, jolla on Kristuksen mieli ja vanhurskasten mielenlaatu. (Luuk 1:17; 1Kor 2:16; Gal 5:22.) Vain tämä jälkimmäinen opetus on Raamatun ohjeiden mukainen, mutta tässä pitää huomioida vielä se, että meillä jokaisella on paljon kasvun varaa kohti täydellisempää Kristuksen mielenlaatua. Olemme vasta matkalla kohti täydellisyyttä, mutta emme ole sitä vielä saavuttaneet, vaikka osa meistä ns. täysi-ikäisiä olisikin. (Hebr 5:14; Fil 3:12-17; Efe 4:11-16.)

Erinäisiä ohjeita motiivien paljastumiseksi ja synnistä vapautumiseksi

Tässä on vielä joitakin ohjeita, joiden mukaan voit ehkä löytää tien vapauteen synneistäsi. Vastaa rehellisesti näihin kysymyksiin itsellesi Jumalan edessä ja hae apua Jeesukselta. Ihmiset eivät voi sinua auttaa etkä voi muuttaa itse itseäsi. Jeesus voi muuttaa sinut, jos tahdot sitä koko sydämestäsi.

Mieti omaa motiiviasi sille, miksi tahdoit päästä eroon synnistäsi? Oliko se "helvetin tuomion välttäminen"? Jos oli, niin motiivisi on väärä ja pyrit ansaitsemaan taivaspaikan karttamalla syntiä. Pyydä Isältä Herran Jeesuksen nimessä, että näkisit syntisi epämiellyttävänä ja vastenmielisenä, pelkästään inhottavana ja pahana asiana, niin että voisit haluta siitä eroon. Tunnusta, ettet halua siitä eroon, jos se on totta. Jumala voi lopulta tässäkin tapauksessa sinua auttaa ja antaa sinulle toisenlaisen mielen laadun suhteessa syntiisi. Odota ja jätä asia Herralle, mutta usko mielenmuutosta odottaessasi se, että kelpaat Isälle Jumalalle yksin Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden teon ja vanhurskauden tähden, et oman itsesi kautta tai omasta ansiostasi. Tämä on se perustus, minkä päälle elämä ja teot sitten rakennetaan. (Hebr 10:8-17; 1Kor 3:11ss.)

Jos uskova tai kuka tahansa haluaa vapautua synneistä välttääksen siten helvetin tuomion, niin hänen motiivinsa on väärä. Hän yrittää ansaita pelastuksen karttamalla syntiä (ja tekemällä hyviä tekoja). Tällä tavalla ei vapauteen päästä.

Oikea motiivi synnin karttamiselle on suhtautuminen syntiin siten, että se ei miellytä: synti on pelkästään paha asia eikä miltään osin haluttavaa.

Mitä mieltä olet synnistä, mistä haluat päästä eroon? Onko synti sinulle rakasta ja näetkö sen haitallisena vai hyödyllisenä asiana? Onko synti jotakin, mitä tahdot tehdä ja rakastat sitä erittäin paljon? Saatko synnistä nautintoa tai hyötyä ja tahdot sen vuoksi sitä tehdä etkä halua päästä siitä eroon? Onko synnin tuoma tyydytys ja hyöty syynä siihen, ettet halua päästä siitä eroon? Haluatko todellisuudessa päästä eroon pelkästään synnin haittavaikutuksista, mutta et itse synnistä, mikä ne aiheuttaa?

Syy, miksi ihmiset eivät pääse eroon synneistä, on se, että he eivät halua päästä niistä eroon tai että he haluavat päästä eroon pelkästään synnin negatiivisista haittavaikutuksista, mutta eivät itse ongelman aiheuttajasta eli synnistä. Niin kauan kuin halu on vapautua vain synnin tuomista ongelmista, mutta ei itse ongelman aiheuttajasta, ei vapautta voida saada. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että oma synti avautuu siinä inhottavuudessa ja vastenmielisyydessä, mitä se Jumalan mielestä on.

Ellei syntiä nähdä vihattavana ja inhottavana asiana vaan pidetään siitä saatavaa tyydytystä, nautintoa ja hyötyä suurempana kuin sitä tuskaa, mikä aiheutuu synnistä luopumisesta, niin synnistä ei voida saada täyttä vapautta.

Joku voi olla tekemättä syntiä sen vuoksi, että pelkää joutuvansa helvettiin, jos tekee syntiä. Hän ei ole silloin vielä vapaa vaan on synnin himojen orja, vaikka ei harjoittaisi käytännössä syntiä. Himojen orjuudesta voi päästä eroon vain tuomitsemalla himojen orjuuden vääryydeksi omassa sydämessään. Itselle ei saa antaa mitään oikeutta elää ja hekumoida synnillä. Itselle ei saa antaa oikeutta tehdä syntiä mitä erilaisimmilla verukkeilla. Silti jokainen yksittäinen lankeemus ja jatkuva synnissä eläminen edellyttävät sitä, että ihminen antaa itselleen luvan jollakin verukkeella syntiä tehdä. Niin kauan kuin näitä lankeemuksia tapahtuu, on kyseinen synti vielä jotakin haluttavaa ja ihanaa, niin että siitä halutaan nauttia ja ottaa hyöty irti.

Ainoa keino päästä lopullisesti vapauteen yksittäisestä synnillisestä elämäntavasta tai synnistä on luopua omasta oikeudesta saada synnistä tyydytystä, nautintoa ja hyötyä. Niin kauan kuin tästä oikeudesta pidetään kiinni, ei täyttä vapautta voida saavuttaa ja uskovainenkin on vaarassa langeta yhä uudestaan samaan syntiin.

Kun tästä oikeudesta tehdä syntiä on luovuttu ja nähty synti pelkästään petolliseksi, pahaksi ja turmiolliseksi asiaksi, niin siitä on päästy lopullisesti vapauteen eikä siihen tarvitse enää ikinä langeta. Siihen asti viettelys ja kiusaus ovat aina vaarassa langettaa uskovan ja jos hän antaa näille periksi, niin hän joutuu lopulta himojen orjaksi ja synnin orjaksi, mistä on entistä vaikeampi vapautua kuin pysyä erossa yksittäisistä lankeemuksista.

Hyväksytty elämäntapa on vaikea voittaa, mutta vääryydeksi tuomittu elämäntapa on jo alku tavasta irti pääsemiselle. On siitä huolimatta vielä tultava sydämessä vakuuttuneeksi siitä, että Jumalan tahto on parasta itselle eikä synti olekaan se parempi vaihtoehto.

Tiivistelmä

1) Jumala tahtoo vapauttaa synneistä ja vapauttaa ajallaan, mutta ei tee sitä vasten uskovan tahtoa ja tästä riippumatta.

2) Pelastus ei ole kiinni siitä, miten hyviä me olemme ja miten hyvin me onnistumme vaeltamaan. Jokainen pelastuu, jossa on Kristuksen Henki. (Room 8:9) Tämä ei poista "ihmisen osuutta" synnistä vapautumisessa eikä myöskään pelastumisessa.

3) Uskossa kasvu ja armossa pysyminen perustuvat vapaaehtoisuuteen, eivät pakkoon. Niin myös synnistä vapautuminen perustuu vapaaehtoisuuteen eikä pakkoon. Jumala ei tee mitään hokkus-pokkus mielenmuutosta meidän puolestamme vaan vetoaa omiintuntoihimme ja tahtoomme, niin että voimme kokea mielenmuutoksen pois synnistä hänen vaikutuksestaan, kun olemme yrittäneet ensin parantaa itse itsemme ja luovuttaneet taistelun Jumalaa vastaan, niin että hänen apunsa kelpaa meille (tunnustamme voimattomuutemme ja kyvyttömyytemme muuttaa itse itseämme paremmaksi ihmiseksi).

4) Jumala antaa aikaa mielenmuutokseen ja synnin hylkäämiseen, mutta hänenkin kärsivällisyydellään ja pitkämielisyydellään on rajat, minkä ylitse ei voi käydä joutumatta tuomion alaiseksi.

5) Kerran pelastunut on aina pelastunut -oppi on paholaisesta ja eksyttää, koska siinä pannaan luottamus väärään kohteeseen ja kartetaan vastuun ottamista omasta elämästä, uskosta ja teoista. Se on pelkoa ja nimenomaan kadotustuomion pelkoa, koska rakkaus ei ole siitä opin kannattajia vapauttanut.

6) Synnistä voi tulla täysin vapaaksi, jos kokee mielenmuutoksen pois synnistä. Silloin synti nähdään epämiellyttävänä ja pahana asiana eikä etsitä itselle oikeutta sitä tehdä.

7) Synnistä ei voi tulla vapaaksi, jos yrittää ansaita taivaspaikan karttamalla syntiä. Motiivi on sillloin väärä ja ihminen on ns. lain alla. Armo ei saa kasvattaa lain alla olevaa vapaaksi synneistään.

8) Lain allakin voidaan olla tekemättä näkyviä syntejä, mutta sydän voi olla silti kiinni synnissä ja himojen orja. Mieli ei ole silloin muuttunut pois synnistä, mutta synnin tekoja kartetaan pelon vuoksi, esim. helvetin pelon tai muun rangaistuksen vuoksi, jos satuttaisiin jäämään kiinni synnistä.

9) Synnistä vapauteen pyrkivän on syytä lakata syyllistämästä muita omien syntiensä vuoksi. Hän on viime kädessä yksin vastuussa tekemistään synneistä ja kantaa niistä täyden vastuun Jumalan edessä.

Petteri Haipola 13. lokakuuta 2007.

Sivun alkuun