Millainen ihminen huijaa muita ammatikseen?

22.12.2005 Kirjoittanut Petteri Haipola

 

Verkostomarkkinoinnissa pääyhtiöiden omistajat ja tiimien johtajat levittävät verkostoon täysin päättömiä valheita. "Ala on nopeimmin kasvava teollisuuden ala maailmassa. Riskejä ei ole tai ne ovat pienet. Kuluja ei ole, tai ne ovat pienet. Kukaan ei häviä rahaa. Kaikki voittavat. Työ on helppoa ja se vie vain vähän aikaa."

Totuus on päinvastainen. Ala ei kasva lainkaan länsimaissa, missä se on saavuttanut markkinaosuutensa jo vuosikymmeniä sitten. Alalla voi toimia jälleenmyyjinä vain 0,3 - 0,5 % väestöstä yhdellä kertaa. Myynnin määrä on suoraan riippuvainen myyjien määrästä, sillä myyjät ja asiakkaat ovat sama asia. Myyjien liikevaihto muodostuu enimmäkseen tuotteiden ostamisesta omaan ja perheen käyttöön.

Alalla ei ole edes tarkoitus värvätä "suoramyyjiä" vaan värvätään tarkoituksella kuluttajia verkostoon. Palkkioiden toive perustuu alalinjan kuluttajien ja heidän liikevaihtonsa määrään, ei suoramyyntiin. Riskejä ovat sijoitettu alkupanos, vuosi- tai lisenssimaksut, aloituspaketti, turhat kuukausittaiset ostot aktiivisuussääntöjen täyttämiseksi ja muut toiminnan jatkuvat kustannukset. Kuluja ovat: puhelin, matkat, tarjoilut ehdokkaille, koulutus, kokousmaksut, markkinointimateriaali ja mainokset.

Yhtiöillä ei ole lainkaan mainos- ja koulutuskuluja, koska myyjät maksavat sen kaiken omasta pussistaan. Yhtiöt tai tiimin johto saavat itse asiassa suuret voitot myymällä verkostoon mainoksia, käyntikortteja ja koulutusta. Erilaiset kokoukset ja tapahtumat ovat maksullisia, samoin kaikki "opetusmateriaali" eli aivopesu-cd:t, kasetit, videokasetit ja kirjat, joita on runsaasti myytävänä tiimin johdon kautta ja tietysti hyvällä katteella. Mitä enemmän työtä tekee, sitä enemmän kuluja ja tappioita syntyy, sillä matemaattinen mahdollisuus ei parane ajan myötä vaan pysyy samana. Verkostosta voi saada lisäansioita vain alle yksi prosenttia kaikista "myyjistä". Mahdollisuus lisäansioihin on siten todella huono.

Rahaa häviää yli 99 % "myyjistä" reaaliajassa ja pitkällä tähtäimellä yli 99,9 %, koska häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin kahdessa vuodessa, mutta voittajat jatkavat verkostossa pitempään. Työ ei ole helppoa, koska alalinjaan ei saada edes lähipiiristä tarvittavaa määrää uusia edustajia. Lopulta on pakko värvätä ihan ventovieraita ihmisiä ja se vasta vaikeaa on! Työhön kuluu helposti parikymmentä tuntia viikossa eikä sillä saada vielä lainkaan voittoa. Itse asiassa: mitä enemmän työtä tekee, sitä enemmän verkostoon häviää rahaa!

Yksikään firma ei lopeta myyjien värväämistä siinä vaiheessa, kun myyjiä on tarpeeksi, niin ettei tuotteiden kysynnän vuoksi ole tarkoituksenmukaista värvätä enempää myyjiä. Jotta kaikki voisivat voittaa, tulisi myyjien määrä rajata siten, että jokaiselle riittää asiakkaita noin 5,000 - 10,000 euron liikevaihdon tekemiseen/kk. Siitä summasta voidaan maksaa palkkioita jokaiselle myyjälle, niin että työstä saa kohtuullisen korvauksen. Myyjiä värvätään kuitenkin koko ajan samaan tahtiin, joten tarkoitus ei olekaan värvätä voittajia vaan häviäjiä, joiden rahoilla ylätasojen muutamat huijarit sekä pääyhtiö elättävät itsensä. Alimpien tasojen myyjät vaihtuvat uusiin kahden vuoden välein. Mitenkään muuten ei voida selittää sitä, ettei myyjien kokonaismäärä kasva, vaikka saman verran värvätään uusia myyjiä joka vuosi.

Alan markkinointi on pahasti harhaanjohtavaa. Ehdokkaille mainostetaan "hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi." Mahdollisuus saada omansa takaisin on silti vain alle yksi prosenttia mukaan lähtevistä myyjistä.

Kun alan puolustajat ja ammattilaiset eivät voi perustella toimintansa moraalia millään faktatiedoilla, niin he alkavat tehdä silmänkääntötemppuja ja mennä henkilökohtaisuuksiin: he alkavat herjata ja kiroilla, pilkata ja syyttää kriitikoita sekä alan häviäjiä. He sanovat, että "se on yksin ihmisestä itsestään kiinni, menestyykö alalla vai ei." Jos joku häviää rahaa, niin se on omaa tyhmyyttä tai laiskuutta. Näin syyllistetään niitä ihmisiä, joilta huijataan rahat. Tämä syyllistämisen mekanismi monistetaan aivopesun kautta alalinjaan niin kuin kaikki muukin harhaanjohtava ajattelutapa ja totuudenvastaiset väitteet, perättömät huhut, valheet ja myytit.

Matemaattisten temppujen avulla pyöritetään ehdokkaiden ja alatasojen myyjien päät pyörälle, niin että he uskovat valheen. Sanotaan esimerkiksi, että palkkakatto toimii leikkurina, jonka ansiosta palkkioita voidaan maksaa alatasojen myyjille enemmän. Yhdestä tuhannen euron myyntitapahtumasta voidaan tämän palkkaleikkurin avulla maksaa esimerkiksi yhdeksän tuhannen euron palkkiot ylälinjaan. Uskomattominta on se, että osa "myyjistä" uskoo näitä selityksiä. Kun rahaa on varallisuuteen nähden paljon kiinni systeemissä ja kuluja syntyy koko ajan lisää, niin on vaikeata tunnustaa faktoja itselleen. Ihminen haluaa uskoa loppuun asti, ettei häntä ole huijattu. Ylpeys ja ahneus eivät anna myöten tunnustaa noloa tosiasiaa: alatason "myyjää" on vedetty retkuun oikein kunnolla ja saatu hänet kaupan päälle puolustamaan niitä, jotka ovat häneltä rahat ja työpanoksen huijanneet. Lisäksi huijattu ihminen on esiintynyt naurettavalla tavalla sukulaistensa ja ystäviensä edessä sekä yrittänyt värvätä heitä mukaan levittämään tätä huijausta. Ei siis ihme, että huijatut ihmiset syyllistävät mieluummin itsensä ja kieltäytyvät näkemästä järjestelmässä mitään vikaa tai syytä omiin tappioihinsa. Suurin syyllinen on siitä huolimatta aina itse systeemi. Liikeidea on surkea ja palkkiojärjestelmä epäoikeudenmukainen. Pyramidi on suunniteltu siten, että se tuottaa enemmän häviäjiä kuin voittajia. Suhdekin on firmojen omistajien ja tiimin johtajien tiedossa, sillä he näkevät tilastoista vuosittain liittyvien ja eronneiden lukumäärän. He ymmärtävät myös palkkiojärjestelmän, joka on laadittu siten, että yli 96 % "myyjistä" jää varmasti häviölle reaaliajassa ja käytännössä jopa 98 - 99 %.

Ulkopuolisille ja tuloslaskentaan perehtyneille on selviö, ettei tuhannen euron myynnistä voida maksaa palkkioita kuin tietty prosenttiosuus myyntikatteen määrästä. Myyntihinnan tulee peittää toiminnan kaikki kulut ja yhtiön olisi tarkoitus saada myynnistä voittoa. Jos palkkioiden määrä ylittää myyntikatteen tai niin kuin alalinja uskoo - myynnin määrän - tarkoittaa se sitä, että yhtiö toimii tappiolla ja maksaa palkkiot omasta pussistaan. Yksikään firma ei sellaista tee, mutta alan huijarit ovat saaneet osan alalinjasta uskomaan tällaisia päättömyyksiä "matemaattisten temppujen" avulla.

Otetaan esimerkki, mitä huijarit väittävät ja minkä jotkut huijatut uskovat totuudeksi:

Liikevaihto 1000
-ostot 200
Myyntikate 800
-palkkiot 1600
Käyttökate -800
-muut kulut 200
Voitto/ tappio -1000

Alalinja ja huijatut ihmiset näkevät tuossa laskelman, minkä mukaan yhtiö tekee voittoa tuhat euroa, vaikka tappio on tuhat euroa. Huijauksen mukaan palkkioita maksetaan esimerkiksi kaksi kertaa enemmän kuin mitä käyttökate on. Todellisuudessa käyttökatteesta voidaan maksaa vain tietty prosenttiosuus, maksimissa ehkä 80 %, käytännössä 60-80 %. Palkkioita ei siten makseta per myyntitapahtuma kuin rajalliselle määrälle myyjiä ylälinjassa. Palkkioiden saajien määrää rajoitetaan tehokkaiden todellisten "leikkureiden" avulla, mm. tasapaino- ja aktiivisuussääntöjen perusteella. Ns. palkkakatto tulee vastaan kaukana ylälinjassa, mutta se ei lisää alalinjaan maksettavien palkkioiden määrää. Jokainen saa palkkioita vain oman alalinjansa liikevaihdon perusteella, jos on oikeutettu palkkioita saamaan. Oikeus palkkioihin tarkoittaa kaikkien pätevöitymisen sääntöjen yhtäaikaista toteutumista, joista tärkein on verkoston tasapainoinen kasvu, mikä ei koskaan toteudu täydellisenä tai edes lähes täydellisenä. Oikeus palkkioihin voidaan menettää jopa sen vuoksi, että osa asiakkaista lopettaa asiakkaana olemisen. Silloin palkkioiden saaminen ei ole yhtään kiinni myyjästä itsestään: no, harvoin se sitä muutenkaan on! Toiveet palkkioista perustuvat aina alalinjan kykyyn värvätä uusia myyjiä, heidän kulutukseen ja aktiivisuuteen, ei omaan myyntiin.

Yksi selitys sille, että palkkioita voidaan maksaa enemmän kuin myynnin määrä on, on se, että palkkiot maksetaan niin paljon jälkikäteen, että yhdestä myyntitapahtumasta voidaan maksaa vaikka tuhansille myyjille palkkiota, moninverroin enemmän kuin myyntiä on. Tämä on ihan järjetön väite, sillä palkkioiden saamisen edellytys on se, että verkosto kasvaisi tasapainossa tuhansia tasoja. Pelkästään 20. tason binäärisessä järjestelmässä on jo yli miljoona "myyjää", joten tuhansia tasoja syvään järjestelmään pitäisi liittyä triljoonia potenssiin triljoonia myyjiä, jotta palkkio muuntuisi rahaksi kaikille suoraan ylälinjassa olevalle muutamalle tuhannelle myyjälle. Jokainen myyjä suorassa alalinjassa tarvitsee nimittäin yhtä paljon myyjiä molempiin jalkoihinsa, jotta saisi alimmalla tasolla tapahtuvasta myyntitapahtumasta palkkion ulos rahana. Koska jalkojen liikevaihto on suoraan riippuvainen myyjien määrästä, on tällainen mahdotonta toteutua. Jos liityn verkoston alimmalle tasolle vaikka sijaluvulle 20, on omassa ylälinjassani silloin 19 henkeä, jotka tarvitsevat kaikki yhtä monta myyjää molempiin jalkoihin, jotta saavat minun ostoistani palkkion rahana. Käytännössä suurin osa omasta ylälinjastani on luopuneita ja passiivisia myyntiedustajia tai heistä tulee sellaisia, sillä verkoston myyjien määrä ei voi moninkertaistua jatkuvasti ja lyhyessä ajassa, mikä on edellytys sille, että ostostani maksettaisiin palkkiot rahana jokaiselle ylälinjani myyjälle.

Jos jokaisella myyjällä olisi tasapainoinen alalinja 20. tasoon asti, pitäisi verkostossa olla yli miljoona myyjää. Mitä syvemmälle linjassa mennään, sitä enemmän myyjiä pitäisi eksponentiaalisesti olla, jotta kaikilla olisi mahdollisuus voittaa. Tämä on käytännössä mahdotonta. Verkostot lähtevät jo alusta asti kasvamaan tiettyjä linjoja pitkin, jolloin joku linja voi olla vaikka tuhannen jäsenen pituinen, mutta joku toinen linja vain pari henkeä syvyyteen ulottuva, missä kohden linja pysähtyy ja lakkaa kasvamasta. Tämän tuhannen jäsenen pituisen jalan myyjistä vain yhdellä prosentilla on niin tasapainoinen alalinja, että he saavat voittoa toiminnasta. Vuosikymmeniä toiminut binäärinen verkosto on tämän mallinen. Siellä on muutama verkoston linja, jotka jatkavat kasvua syvyyteen, mutta muut linjat katkeavat. Koko verkosto on siten täynnä tappion kärsineitä myyjiä omassa ylälinjassa ja heidän tasollaan ynnä alalinjoissaan, kun uusi myyjä liittyy siihen.

Katso näistä kuvista ja taulukosta, miten verkostot kasvavat:

http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/move.htm#kuva3
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/move.htm#kuva1
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/move.htm#taulukko3

Liiketoiminnan esittelijät kertovat päättömiä tarinoita siitä, miten ala tuottaa enemmän miljonäärejä kuin mikään muu ala. Suomessa ei ole kuitenkaan verotietojen mukaan yhtään alan miljonäärejä ja ulkomaillakin heitä on todella vähän. Yhtä miljonääriä kohden täytyy olla kymmeniä- tai satojatuhansia "myyjiä", jotka menettävät rahaa verkostoon. Tämä asia "unohtuu" esittelijöiltä eikä alalinjakaan sitä tajua. He luulevat, että jokaisen on mahdollista saada omaan alalinjaansa kaksi edustajaa ja siinä kaikki. Enempää ei tarvitse tehdä. Sen jälkeen voi alkaa nauttia "passiivista tuloista", koska oma alalinja värvää tarvittavat uudet myyjät verkostoon. Jos se ei onnistu, niin ylälinja auttaa antamalla ns. "ylivuotona" uusia myyjiä alalinjaan. Tämä on täyttä puppua, sillä ihmisiä ei yksinkertaisesti riitä kaikkien uusien myyjien eikä entistenkään alalinjaan. Kun liityt tiimiin, on se täynnä häviäjiä, jotka vain luulevat voittavansa ja uskovat tulevansa rikkaaksi tämän "hyvän mahdollisuuden" ansiosta. Osa myyjistä on niin tyhmiä, että pitää "ansioina" saatuja paljousalennuksia, jotka maksetaan heille oman kulutuksen perusteella. (Amway) Sijoitettu raha ja kulut ovat kuitenkin jatkuvasti suuremmat kuin tulot, joten "myyjät" tekevät työtä omalla kustannuksellaan, tappiolla.

Miksi tälläisiä päättömyyksiä alan puolustajat sitten kertovat?

Koska heillä ei ole mitään muuta kuin surkea silmänkääntötemppu, jonka valitettavan monet uskovat ja menettävät rahaa, aikaa ja vaarantavat ihmissuhteensa, kun levittävät tätä huijausta sukulaisilleen ja ystävilleen.

Miksi he tekevät tätä?

Rahan vuoksi.

Millainen ihminen on sellainen, joka huijaa muita rahan vuoksi ja se on hänen ammattinsa?

Millainen ihminen on sellainen, joka huijaa toiset tekemään työtä ja maksamaan siitä, että tekevät työtä, kaikki vain siksi, että tämä henkilö voisi elää toisten tekemän työn turvin?

Millainen ihminen on sellainen, joka syyllistää huijaamansa ihmiset sen jälkeen, kun on huijannut heitä?

Taskuvaras on parempi ihminen kuin sellainen. Hän tekee sitä työtä, mitä osaa, mutta kun jää kiinni, ei selittele, että "oma syysi, kun annoit varastaa!" Rehellinen varas on parempi ihminen kuin verkostomarkkinointihuijari.

Eikö ole ällistyttävä juttu?

Miksi he turvautuvat valheisiin, kun heidän systeeminsä on paljastettu?

Miksi yksikään firma ei kerro, että "lopetimme värväämisen siinä vaiheessa, kun myyjiä oli tarpeeksi, jotta kaikille riittäsi asiakkaita ja jokainen voisi saada voittoa?" Koska yksikään firma ei tee niin!

Värväämistä jatketaan loputtomiin ja alatasoilla ovat aina ne, jotka menettävät rahan sekä työpanoksen verkostoihin. Heitä huijataan.

Mitä aiotte tehdä?

Petteri Haipola, 22.12.2005

Sivun alkuun | Seuraava sivu | Hakemistoon