Miten verkostomarkkinointi toimii?

4.12.2005, muokattu 03.04.2007 ja 21.1.2009 Kirjoittanut Petteri Haipola

 

eli johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen

Miten verkostomarkkinointi toimii?

– Tai miksi se ei toimi?

– Onko monitasomarkkinointi rehellistä tuotteiden suoramyyntiä vai laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä?

Hakemisto

  1. Johdanto
  2. Miksi jälleenmyyjät lopettavat?
  3. Kierot asialla
  4. Maine puhtaaksi
  5. Laki kuluttajien turvaksi
  6. Kuluttajia vai yrittäjiä?
  7. 95–99 % alan myyjistä lopettaa toiminnan tappioiden vuoksi
  8. Alalinjan kasvun seurantaohjelma
  9. Unelma ei toteudu
  10. Rekrytointia vai tuotemyyntiä?
  11. Koronkiskontaa
  12. Palkkiot ovat osa katteesta
  13. Turha välikäsi
  14. Keisarilla ei ole vaatteita
  15. Miksi jokin firma valitsee verkostomarkkinoinnin?
  16. Perättömiä väittämiä ja huhuja
  17. Uhrien syyllistäminen
  18. Auttamista vai riistoa?
  19. Yhtiöiden julkaisemat tilastot
  20. Unelman kaupittelu
  21. Liikevaihto
  22. Haluatko auttaa ja vaikuttaa?
  23. Esimerkki alalinjan vaihtumisesta
  24. Miten voi nousta huipulle?
  25. Lähteet ja muuta luettavaa
    1. Lähteiden analyysi ja tiivistelmä
  26. Lähdeluettelo
    1. Medialähteet
      1. Televisio
        1. Kotimaiset
        2. Ulkomaiset
      2. Lehdet ja internet
    2. Tutkimukset
    3. Tilastot
    4. Kulttipiirteet ja mielenhallinta
    5. Oikeudenkäynnit ja lainsäädäntö
      1. Oikeudenkäynnit
        1. Suomessa
          1. Rikosoikeus
          2. Markkinaoikeus, Rahoitustarkastus ja muut oikeusjutut
        2. Oikeudenkäynnit ja viranomaisten toimenpiteet ulkomailla
      2. Linkkejä lainsäätäjien ja -valvojien sekä kuluttajavirastojen sivuille Suomessa
        1. Suomen hallitus ja Eduskunta, lainsäädäntö
        2. Kuluttajavirasto
      3. Ulkomaiset pyramidilait ja viranomaislähteet
      4. Lait ja asetukset ja niiden ohjeet verkostomarkkinointiin liittyen
    6. Kritiikkiä suomeksi
    7. Kritiikkiä englanniksi
    8. Kirjoja
    9. Muuta

Johdanto

Olen tehnyt tutkielman siitä, miten verkostomarkkinointi toimii tai miksi se oikeastaan ei toimi. Selitän, miten lähes koko alalinja vaihtuu uusiin tappion kärsiviin myyjiin parissa vuodessa ylimpiä tasoja lukuun ottamatta. Tämä kirjoitus on johdanto syvempään alan tuntemukseen ja raottaa verhoa vaiettuun kulissien takaiseen maailmaan.

Kirjoitustani tukee internetissä julkaisemani sivusto ja varsinkin nämä artikkelit:

  1. Miten verkoston myyjät vaihtuvat parissa vuodessa?
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/markkinat.htm
  2. Lopettavien määrä perinteisissä liikeyrityksissä ja verkostomarkkinoinnissa
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lopet.htm
  3. Verkostomarkkinoinnin voittajat ja häviäjät
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/verkostomarkkinointi2.htm
  4. Markkinoiden kyllästyminen ja verkostomarkkinointi pdf
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/mrk.pdf

Suosittelen, että luet ne kaikki.

Miksi jälleenmyyjät lopettavat?

Ymmärrät alan myyjien lopettamisen syyn, kun mietit sitä, miksi ihmiset ylipäätään lopettavat työnteon jonkin firman edustajina. Syy on lähes aina tyytymättömyys. Niin on myös verkostomarkkinoinnissa.

Muilla aloilla myyjät saavat palkkaa tekemästään työstä, mutta verkostomarkkinoinnissa suurin osa työntekijöistä joutuu maksamaan siitä hyvästä, että myy yhtiön tuotteita ja levittää "ilosanomaa" eli verkostomarkkinoinnin liikeideaa. Jos "myyjät" olisivat todella tyytyväisiä tuotteisiin tai saisivat helposti lisäansioita jälleenmyyjinä, niin he eivät lopettaisi tuotteiden ostamista ja suosittelumyyntiä. Koska he kuitenkin lopettavat, on se osoitus siitä, ettei alalla ole helppo ansaita rahaa ja tuotteilla on vain rajallinen kysyntä.

Kierot asialla

Alan kieroilua kuvaa jo se, etteivät kaikki puhu 'myyjistä' tai 'jälleenmyyjistä' ja sanovat, ettei heidän verkostossaan ole 'jälleenmyyjiä'. On ihan sama puhutaanko jälleenmyyjistä, edustajista vai itsenäisistä liikkeen harjoittajista, kun kaikki ovat kuitenkin verkostomarkkinoijia ja yrittävät värvätä mahdollisimman monta uutta verkostomarkkinoijaa organisaatioonsa. Juuri uusien jäsenten rajaton värvääminen tekee alasta laitonta tai vähintään moraalitonta toimintaa, koska myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Näin suurimmalle osalle suosittelumyyjistä on tuotteiden suoramyynnillä mahdotonta tehdä hyvää tulosta. Suuren organisaation rakentaminen eli monien edustajien värvääminen omaan alalinjaan on mahdoton tehtävä kaikille edustajille yhtä aikaa lyhyessä ajassa. Se olisi kuitenkin edellytys, jotta toiminta olisi kannattavaa jokaisen edustajan kannalta.

Tällä tavalla liikeidean ja järjestelmän sisäiseen vikaan perustuen on mahdotonta, että jokainen edustaja saa sijoittamansa rahat takaisin ja kohtuullisen korvauksen työstään. Vika ei ole edustajissa vaan järjestelmässä, mikä kyllästyttää markkinat tarkoituksella ja riistää verkoston edustajia. Markkinoiden kyllästyminen tarkoittaa sitä, että tarjontaa on enemmän kuin kysyntää. Tuotteita tarjotaan kuluttajille enemmän kuin ostohalukkuutta riittää ja uusia verkostomarkkinoijia yritetään värvätä enemmän kuin on halukkaita tulijoita alalle. Koska edustajien menestyminen on kiinni ensisijaisesti suuresta organisaatiosta eli myyjien määrästä ja alalinjan liikevaihdosta eikä omasta suoramyynnistä, on jokaisella edustajalla tarve värvätä alalinjaansa jatkuvasti lisää uusia edustajia. Edustajien määrä ei voi kuitenkaan kaksinkertaistua eikä moninkertaistua loputtomiin, joten yritys on tuomittu epäonnistumaan. Vika ei ole edustajissa vaan järjestelmässä, missä jokaisen käsketään värvätä enemmän edustajia kuin on mahdollista saada alalinjaan.

Markkinoiden kyllästyminen ei tarkoita sitä, että myynti ja värvääminen loppuu kokonaan. Se tarkoittaa sitä, että alalla on yrittäjiä liikaa, jolloin suurin osa yrittäjistä joutuu lopettamaan toiminnan kannattamattomuuden tähden. Kyse ei ole mistään satunnaisesta nousu- ja lamakauden vaihtelusta vaan tarkoituksellisesta rahastuksesta, jolloin paisunut myyjäverkosto jättää alimmille tasoille eksponentiaalisesti enemmän häviäjiä kuin pyramidin huipulla on voittajia. Joku jälkijunassa mukaan lähtenyt voi nousta onnella ja röyhkeällä värvääjien kouluttamisella oman verkostonsa huipulle, mutta se edellyttää saman firman ja kilpailevien firmojen muiden tiimien markkinaosuuden valtaamista. Kerran saavutettua markkinaosuutta on siten puolustettava henkeen ja vereen, niin että alan tiimit kilpailevat verisesti keskenään. Jopa saman yrityksen eri tiimit ovat toistensa kilpailijoita, puhumattakaan siitä, että jokainen yksittäinen edustaja on toisen kilpailija, jos se toinen edustaja ei ole omassa alalinjassa. Alan huijaus on onnistunut täydellisesti, koska värvääjät (eli tiimien kouluttajat) ja pääyhtiö ovat saaneet kilpailijat toimimaan yhdessä kouluttajien sekä pääyhtiön hyväksi, mutta toinen toisensa päänmenoksi ja tuhoksi. Mahtaa huijareita naurattaa, kun huijatut ylistävät heitä kilvan ja kehuvat loistavaa liikeideaa, vaikka heitä ryöstetään ja pidetään pilkkana nerokkaan huijauksen avulla!

Alan ammattilaiset kiistävät jyrkästi järjestelmän viallisuuden ja markkinoiden kyllästymisen, vaikka nämä ovat selviä tosiasioita jokaiselle asiaan perehtyneelle ja liiketalouden lainalaisuuksia tuntevalle ihmiselle. Alalla ei voi toimia kannattavasti enempää myyjiä kuin tuotteilla on kysyntää, mutta verkostomarkkinoinnissa ei välitetä lainkaan siitä, mikä mahdollisuus suoramyynnillä on ansaita elantonsa. Tärkeintä on saada uusia maksajia verkostoon vanhojen luopuessa unelmistaan tappioiden siivittämänä. Koko alalinja vaihtuu uusiin häviäjiin parin vuoden välein, niin että alalla häviää rahaa ja menettää työpanoksensa verkostoon yli 99 prosenttia kaikista edustajista pitkällä aikavälillä, ellei systeemiin puututa millään tavalla viranomaisten toimesta ja estetä alan yritysten toimintaa Suomessa ja sitten myös maailmalla.

Eräs alan tunnettu huijari naureskeli laittoman SkyBiz International pyramidin liikeidean myyntipuheessa vuonna 2000 ja sanoi: "Emmehän me myy mitään! Me vain suosittelemme tuotteita ja kaupat tehdään pääyhtiön sekä asiakkaiden välillä!" Tällä perusteella ei tarvitse kuulemma maksaa arvonlisäveroa eikä muitakaan veroja kaupankäynnistä. Alan yrittäjien verosotkut ovat sangen yleisiä ja veroilmoituksessa ilmoitettu tulo erittäin pieni verrattuna myyntipuheiden kerskaileviin lukemiin.

Värväystilanteissa ei mainosteta tuotteiden suoramyyntiä vaan sanotaan selvästi, ettei tuotteita tarvitse myydä kuin vähän, sillä suuret tulo-odotukset eivät ole tuotteiden suoramyynnissä vaan alalinjan edustajien lukumäärässä. Mitä suurempi alalinja, sitä suuremmat tulot voit saada! Näin paljastetaan avoimesti toiminnan pyramidiluonne, että tarkoitus on värvätä uusia värvääjiä, jotka värväävät uusia värvääjiä ja suurimman alalinjan rakentanut nettoaa sievoiset summat toisten kustannuksella. Tehokkaita suoramyyjiä ei edes yritetä etsiä, sillä tämä ala ei ole tarkoitettu suoramyyjiä vaan rahankeräystä harjoittavia värvääjiä varten. Tuotemyynti on välttämätön paha, mitä pitää näön vuoksi harjoittaa, jotta toiminta olisi edes lähtökohdiltaan mahdollisesti laillista.

Tuotteiden myynti hyvällä katteella ei ole laitonta toimintaa, mutta kun tuotteita on pakko ostaa ylihintaan, jotta voidaan ryhtyä verkostomarkkinoijaksi ja jatkaa toimintaa (aktivointiostot ja aktiivisuussäännöt myyntikiintiön täyttämisen perusteella), niin kyse on lain tulkinnan mukaan vastikkeettomasta myynnistä eli laittomasta rahankeräyksestä ja pyramidipelistä, jos tuotteissa on selvästi kohtuuttoman paljon ylihintaa. Tästä on nyt oikeuden ennakkopäätös vanhaan rahankeräyslakiin perustuen koskien Move Networks Oy:n toimintaa ajalla 18.5.-30.9.2005, mikä tuomittiin Turun käräjäoikeudessa laittomaksi rahankeräykseksi ketjukirjeeseen verrattavalla tavalla. Yhtiön omistajat tuomittiin lisäksi markkinointirikoksesta, koska markkinoinnilla herätettiin ehdokkaissa ja edustajissa katteettomia toiveita suurista tuloista, mutta jätettiin kertomatta heidän taloudellisen turvallisuutensa kannalta tarpeellisia tietoja kuten tietoja kulurakenteesta, hinnoittelumahdollisuuksista, markkinatilanteesta ja odotettavissa olevasta liikevaihdosta.

Maine puhtaaksi

Jos jokin firma haluaa todistaa toimivansa eettisemmin ja rehellisemmin kuin alan yritykset yleensä, pitää sen julkaista viralliset ja luotettavat tilastot myyjien määrästä. Tilastosta tulee käydä ilmi vuosittain lopettavien ja työn aloittavien myyjien määrä. Siitä voidaan nähdä se, kuinka kannattavana ja hyödyllisenä myyjät pitävät yhtiön tarjoamaa mahdollisuutta lisäansioihin.

Yhtiöiden tulee lisäksi julkaista maksamiensa palkkioiden määrä. Kuinka paljon yhtiö palauttaa liikevaihdosta ja varsinkin myyntikatteesta palkkioina verkostoon? Myyntikate on karkeasti otettuna myyntitulot miinus tuotteiden valmistus- ja hankintamenot.

Alan myyjien täytyy ymmärtää se, etteivät yhtiöt palauta myyjille palkkioina kuin osan katteesta. Myyjiä on liian paljon, jotta kaikille riittäisi palkkioita ja suuria lisätuloja. Suurin osa ei ansaitse myyntityöstä mitään vaan kärsii tappion "yrittäjänä". Toiminnan kulut ja liittymis- tai muut vastaavat maksut ovat suuremmat kuin saadut palkkiot. Tässä on myös lopettamisen syy. Miksi joku jättäisi työn, josta saa helpolla tuntuvia lisäansioita?

Yhtiön julkaisemista tilastoista tulee käydä ilmi, miten maksetut palkkiot jakautuvat myyjille. On myös syytä ilmoittaa "tyypillisen myyjän" keskipalkkiot/kk. Laskuun tulee ottaa mukaan kaikki yli kuukauden työtä tehneet myyjät, sillä alan yleinen tavoite on saada verkosto kasvamaan nopeasti. Tuloihin pitää suunnitelman mukaan päästä käsiksi jo kuukauden ajalla. Monissa verkostoissa on toimintasuunnitelma, missä on tavoite pätevöityä noin kuukaudessa ensimmäiselle tasolle pyramidin hierarkiassa värväämällä uusia jäseniä verkostoon. Pelkkiä tuotteita myymällä tämä ei yleensä ole mahdollista palkkiojärjestelmän pisteytyksen tai muiden ehtojen vuoksi. Näin palkkiojärjestelmät ovat syynä sille, että myyjiä värvätään liikaa tuotteiden kysyntään nähden.

Jokainen "myyjä" yrittää saada nopeasti uusia "myyjiä" alalinjaansa. Hän tekee kaikkensa värvätäkseen lisää myyjiä ja saadakseen liikevaihdon kasvamaan, jotta pääsisi käsiksi sieltä kertyviin palkkioihin. Ketään ei pidä jättää laskuista pois, kun keskipalkkioita lasketaan. Myös ne ovat yrittäneet ansaita rahaa, jotka eivät ole saaneet ensimmäistäkään palkkiota kuukauden tai pitemmän yrittämisen jälkeen. Palkkioita on tarkoitus saada pian ja jatkuvasti. Ei ole myyjän syy, jos markkinat ovat jatkuvasti kyllästyneessä tilassa eikä hänen alalinjaansa löydy riittävästi uusia edustajia. Asiakkaitakaan ei riitä jokaiselle, koska tuotteilla on vain rajoitettu kysyntä.

Keskipalkkiota ei tule laskea keskiarvon mukaan, koska pyramidin huipulla olevien muutamien myyjien huippupalkkiot vääristävät sitä, kuinka paljon alalla keskimäärin tienataan. Silti jopa keskiarvon mukaan lasketut palkkiot ovat surkeat. Ne eivät riitä sijoitetun rahan ja kulujen peittämiseen. Suurin osa tekee alan myyntityötä tappiokseen.

Euroopan Suoramarkkinointiliiton tilaston mukaan keskipalkkiot olivat vain 40 euroa/ myyjä vuonna 2004. Keskipalkkiot ovat vielä pienemmät, kun ne lasketaan mediaaniluvun mukaan. Mediaaniluku kertoo, että puolet jälleenmyyjistä ansaitsee sen verran tai vähemmän ja puolet sen verran tai enemmän.

Suomen Suoramarkkinointiliiton ilmoittamien tilastojen mukaan verkosto- ja suoramarkkinoijien keskimääräinen liikevaihto on ollut noin sata euroa kuukaudessa vuonna 2004. Kun palkkioita maksetaan verkostoon 40-60 %, ovat keskipalkkiot olleet noin 40-60 euroa samana vuonna. Se ei riitä kulujen kattamiseen sillä pelkästään ostot omaan käyttöön aktiivisuuden ylläpitämiseksi tekevät sen verran joka kuukausi. Lisäksi tulevat kaikki kustannukset: puhelin, matkat, koulutus, esitteet, muu markkinointimateriaali, kahvitukset ehdokkaille, posti, toimistokulut, ohjelmistokulut, pankkikulut, hallinnointikulut (yleensä ostetaan ylihintaan alan yrittäjien muodostamalta Osuuskunnalta), jne.

Puhdistaakseen maineensa yhtiön tulee ilmoittaa, miten se valvoo ja rajoittaa myyjien määrää. Ellei sitä valvota tai rajoiteta millään tavalla, kasvaa myyjien määrä liian suureksi, jotta viimeksi mukaan tulleilla olisi mahdollisuus saada tarpeeksi asiakkaita ja "myyjiä" alalinjaansa.

Maineen puhdistamisen vuoksi on yhtiön todistettava myös se, ettei heidän järjestelmässään tarvitse maksaa turhia liittymismaksuja tai jatkuvia maksuja ollakseen oikeutettu liiketoiminnan harjoittamiseen. Maksut peritään vuosi-, kuukausi- tai muina lisenssimaksuina tai aktivointiostoina.

Aktivointiostot tarkoittavat sitä, että edustajien on täytettävä tietty myyntikiintiö keskimäärin joka kuukausi ollakseen oikeutettu alalinjasta tuleviin provisioihin, mitkä kertyvät ensin pisteinä ja muuttuvat rahaksi tietyn pistemäärän saavuttamisen jälkeen. Pisteytysjärjestelmä on laadittu siten, että suuri osa pisteistä ei muutu koskaan rahaksi. Näin annetaan edustajille väärä kuva siitä, miten jokaisesta myyntitapahtumasta saa heti alusta alkaen provisiota. Niin – provisioita saa jokaisesta myyntitapahtumasta omassa organisaatiossa alalinjasta, mutta ne ovat pisteitä eivätkä rahaa! Rahaksi pisteet muuttuvat vain osalle ylälinjan edustajista, niin että kokonaisprovisio rahassa pysyy 40-60 prosentin tietämillä myyntikatteesta tai liikevaihdosta, yrityksestä ja tuotteesta riippuen.

Aloituspakkaukset maksavat yleensä enemmän kuin niiden arvo käyttäjälleen on. Myyjät maksavat lisäksi koulutuksesta, jossa heitä opetetaan värväämään ihmisiä ja aivopestään heitä uskomaan liikeidean erinomaisuuteen. Koulutuksesta ei ole paljon mitään hyötyä tulevassa elämässä. Kuka tarvitsee arkielämässään tai työssään taitoa värvätä ihmisiä laittomaan rahankeräykseen ja pyramidipeliin? Jos koulutus pitää sisällään totuudenmukaista opetusta tuotteista ja rehellisestä kaupankäynnistä, niin siitä voi olla vähän hyötyä tulevassa elämässä, ei muuten.

Suosittu tapa periä pyramidipelin osallistumismaksua on myydä myyjille kalliita tuotteita, joita on pakko ostaa, jos haluaa olla oikeutettu alalinjasta kertyviin palkkioihin. Jokaisen myyjän täytyy ostaa itselleen tai perheensä käyttöön tietyllä summalla tuotteita kuukausittain. Ostot voi tehdä kerralla useammaksi kuukaudeksi, mutta laskennan pohjana on aina se, että jokaisen täytyy tuottaa pääyhtiölle tietty myyntikate ostamillaan tuotteilla, jotta saa oikeuden harjoittaa liiketoimintaa verkostomarkkinoijana.

Jotkut firmat antavat hämäyksen vuoksi myyjälle mahdollisuuden myydä pelkästään tuotteita niin kuin muut suoramyyjät, mutta sellaisella myyjällä ei ole oikeutta saada palkkioita alalinjasta. Hän ei ole siten lainkaan verkostomarkkinoija, sillä mahdollisuus saada palkkioita alalinjan myynnistä määrittelee sen, mikä on verkostomarkkinointia ja mikä perinteisempää suoramyyntiä. Tuotteita on vaikeaa myydä, koska ne ovat kalliita, markkinat ovat jatkuvasti kyllästetyt, tuotteilla ei ole riittävää kysyntää, alalla on huono maine, yhtiöön ei luoteta ja ihmiset kokevat suosittelumyynnin tungettelevana. Suoramyynti verkoston ulkopuolisille asiakkaille on erittäin vähäistä. Vaikka nämä "tavalliset myyjät" saisivat tehtyä paljonkin liikevaihtoa, ei se haittaa pääyhtiötä, koska maksetut palkkiot ovat aina vain tietty osuus myyntikatteesta. Pääyhtiö ei tee koskaan tappiota, mutta edustajat tekevät 99-prosenttisesti kannattamatonta työtä ja ostavat yhtiön tuotteita omaan käyttöönsä. Suurin osa asiakkaista on verkoston edustajia ja heidän läheisiään: perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä ja työtovereita.

Yhtiöiden kannattaa myydä varsinkin pitkäkestoisia asiakkuuksia jälleenmyyjäverkoston kautta, koska niille ei aiheudu niistä juuri minkäänlaisia hankintakustannuksia. Lähes kaikki kustannukset siirtyvät jälleenmyyjien maksettaviksi. Tällä tavalla myytynä on esimerkiksi kännykkäliittymien ja sähkösopimusten myynti suoranainen kultakaivos verkostomarkkinointiyrityksille. Ne saavat itse vähintään sadan euron liikevaihdon yhdestä kännykkäliittymästä, jos asiakas jatkaa liittymän pitämistä esimerkiksi puolen vuoden ajan. Puhelinyhtiöt voivat maksaa vielä isompia palkkioita verkostomarkkinointifirmoille per myyty liittymä, mutta jälleenmyyjät saavat työstä vain parinkympin korvauksen ja siitäkin otetaan arvonlisävero pois. Saa siinä myydä liittymiä, jos haluaa ansaita tuotteiden suoramyynnillä! Yhden myyntitapahtuman tekemiseen tarvitaan keskimäärin useita tunteja työtä ja puhelinkulut sekä muut toiminnan kulut muodostuvat usein suuremmaksi kuin saadut palkkiot.

Kun tuttavien ja sukulaisten lähipiiri on käyty nopeasti lävitse, on liittymiä ja muita asiakkuuksia todella vaikeata myydä tuntemattomille ihmisille. Ei se ainakaan parinkympin palkkiolla per tehty kauppa ketään kannata. Myynnistä pitäisi saada useampi sata euroa per myyntitapahtuma, jotta suosittelumarkkinointi olisi edes teoriassa kannattavaa. Alan suoramyyntifirmat tietävät tämän ja siitä syystä kaupparatsuille annetaan vain sellaisia tuotteita ja palveluita myytäväksi, jotka täyttävät nämä kriteerit. Yhden myyntitapahtuman pitää tuottaa pääyhtiölle riittävä kate ja siitä pitää pystyä maksamaan myös palkkio työn tehneelle myyjälle. Muuten homma ei kannata ja yhtiö menee konkurssiin. Verkostomarkkinointiyrityksillä ei ole tätä pelkoa, koska he leikkaavat ronskisti myyjille maksettavia palkkioita ja toiminnan muita kuluja, mitkä siirretään ovelasti jälleenmyyjäverkoston maksettavaksi, niin että nämä luulevat jopa hyötyvänsä jakelutavalle ominaisista kustannussäästöistä suurempien palkkioiden muodossa. Palkkiot ovat todellisuudessa pienemmät kuin millään muulla myyjillä ja suurin osa kustannuksista koituu jälleenmyyjän henkilökohtaiseksi tappioksi.

Jos jälleenmyyjiltä ei peritä jatkuvia osallistumismaksuja, niin sitten heille myydään arvotonta ja hyödytöntä tuotetta kalliiseen hintaan. Esimerkiksi noni-hedelmästä valmistettuja tuotteita myydään 45–70 euron kuukausihintaan. Tuotteen valmistus-, varastointi- ja rahtikustannukset ovat vain muutama euro tai kymmeniä senttejä per tuote. Vaikka yhtiö ei perisi mitään liittymismaksuja, saa se harhaanjohtavan mainonnan avulla ihmiset ostamaan ja myymään tuotetta, mitä he eivät muuten ostaisi ja mitä he eivät tarvitse. Yhtiö ei jätä voittoaan siihen vaan perii aloituspakkauksesta 33 euron maksun, johon lisättäneen vielä arvonlisävero päälle, alan yleisen käytännön mukaan. Hinnat ilmoitetaan verottomina, vaikka tuotteet ja aloituspaketit sekä markkinointimateriaali myydään käytännöllisesti katsoen loppukäyttäjälle, joka on yksityinen henkilö ja kuluttaja, vaikka toimiikin harrastelijapohjalta jälleenmyyjänä.

Yhtiön tulee osoittaa maineensa puhdistamiseksi lisäksi se, että työntekijät saavat kohtuullisen korvauksen tekemästään työstä. Muiden suoramyyntifirmojen myyjät saavat yleensä vähintään takuupalkkaa. Ellei myyjä tee tulosta, joutuu hän vaihtamaan työpaikkaa, mutta kenenkään ei tarvitse tehdä muissa suoramyyntifirmoissa työtä omalla kustannuksellaan niin kuin verkostomarkkinoinnissa.

Verkostomarkkinoinnissa myyjäverkosto voidaan jakaa eri "tasoille" sen mukaan, miten paljon he ansaitsevat. Suurimmat rahapalkkiot menevät alle yhdelle prosenttia kaikista jälleenmyyjistä. He voivat ansaita tuhansia euroja kuukaudessa. Heidän henkilökohtainen liikevaihtonsa on kuitenkin saman verran kuin kaikkien muidenkin verkoston myyntiedustajien liikevaihto tai ostot omaa käyttöä varten. Heidän saamansa korvaus tehtyyn työmäärään nähden on siten kohtuuttoman suuri. Alimpien tasojen myyjät saavat sen sijaan työhön nähden kohtuuttoman pientä korvausta, koska heidän liikevaihtonsa perusteella maksetaan palkkiot ylälinjaan kaikille niille, jotka ovat oikeutettuja saamaan palkkiot rahana. He ovat enimmäkseen niitä, jotka ovat lähteneet mukaan toimintaan ensimmäisten joukossa ja ovat pyramidin huipulla. Näitä "voittajia" ovat mm. yhtiöiden omistajat ja perustajajäsenet sekä eri tiimien johtajat.

Jos aiempi viritelmä menee mynkään tai myynti ja värväämisen vauhti hiipuu, siirtyvät nämä alan ammattivärvääjät toisen firman palvelukseen, joka ottaa heidät avosylin vastaan. Pääyhtiölle on parempi, mitä enemmän ammattilaiset saavat värvättyä jäseniä verkostoon, vaikka keinot olisivat lain ja hyvien liikemiestapojen vastaisia tai pikemminkin siinä rajamailla. Yhtiön säännöt kieltävät tietysti kaikenlaisen harhaanjohtamisen ja lakien vastaisen toiminnan, mutta käytännössä sen omistajat toivovat, että liikeideaa sekä tuotteita markkinoitaisiin harhaanjohtavalla tavalla, koska yhtiö saa sitä kautta suuremman liikevaihdon ja enemmän voittoa. Asiakkaiden menettäminen ei yhtiöitä huolestuta, koska järjestelmä on rakennettu siten, että koko asiakaskunnan on tarkoitus vaihtua parin vuoden välein. Asiakkaista yli 90 % on tyypillisesti verkoston sisällä olevia edustajia ja heidän läheisiään, jotka lopettavat tuotteiden käyttämisen sen jälkeen, kun verkostomarkkinoija lopettaa kannattamattoman toimintansa.

Alan yritysten johto uskoo olevansa syytösten ja mahdollisten tuomioiden tavoittamattomissa, koska mainontaa harjoittavat itsenäiset elinkeinonharjoittajat eikä pääyhtiö. Toivottavasti viranomaiset saavat tästä vastuun kiertämisen yrityksestä huolimatta mahdollisimman monet pääyhtiöiden omistajat ja johtajat sekä tiimien kouluttajat vastuuseen teoistaan.

Yhtiöllä ei ole mitään aikomusta tehdä itselleen pitkäaikaisia ja tyytyväisiä asiakkaita, koska koko idea perustuu verkostomarkkinoijina häärivien alatasojen edustajien jatkuvaan huijaamiseen. Koko alalinjan on tarkoituskin vaihtua parissa vuodessa ja he muodostavat perheidensä kanssa suurimman osan yhtiön asiakkaista.

Ylätasojen tiimijohtajien huippupalkkioita ei voida perustella oikeudenmukaisiksi edes heidän tekemänsä koulutustyön perusteella. Kouluttamisen päävastuu on jokaisen uuden myyjän henkilökohtaisella sponsorilla, joka on se henkilö, kenen alapuolelle hän verkoston kaaviossa sijoittuu.

Sponsori tekee suurimman työn myyjän kouluttamiseksi ja jos siitä maksetaan korvausta, pitäisi se maksaa hänelle. Maksu koulutuksesta päätyy kuitenkin pääosin tiimien johtajille, jotka eivät sitä koulutusta käytännössä tee.

Koulutus niin kuin kaikki muukin on monistettu ja kopioitu menemään alalinjassa henkilöltä toiselle, niin että jo muutaman kuukauden mukana ollut myyntiedustaja osaa neuvoa alalinjalleen alan tärkeimmät niksit, joista harhaanjohtavien markkinointiväittämien levittäminen on tärkeintä. Rehellinen myyjä ei tiedä sitä, että hän levittää huijausta, mutta ennen pitkää tämä asia tulee useimpien myyjien tietoon. Ulkopuolella olevat näkevät totuuden silti helpommin kuin ne, joilla on järjestelmässä sidottuna paljon rahaa suhteessa varallisuuteen ja kuluja aiheutuu koko ajan lisää. Työhön kuluu myös paljon aikaa, jonka ei haluta menevän hukkaan. Siitä syystä rehellisenkin myyjän on vaikeaa nähdä alalla yleisesti harjoitettavaa vääryyttä, vaikka hän tunnustaa sitä kilpailevissa yhtiöissä jonkin verran olevan.

Lopulta on syytä kyseenalaistaa, toimiiko myyjä enää rehellisesti, jos kiistää ilmeiset oman firmansa vääryydet ja puolustaa liikeideaa henkeen ja vereen? Jälleenmyyjä muuttuu helposti samankaltaiseksi kuin ne, jotka aivopesevät häntä. Kun huomataan, ettei alalla voi tehdä kovin kannattavaa työtä toimimalla rehellisesti, salataan uusilta ehdokkailta tarkoituksella totuus, jotta saataisiin voittoa heidän kustannuksellaan.

Pimeimmät alan ammattilaiset ovat kuitenkin niitä, jotka uskovat tosissaan, että alalla toimitaan rehellisesti. He luulevat, että tarkoitus on myydä hyviä ja haluttuja tuotteita asiakkaille eikä huijata rahaa ihmisiltä. He uskovat, että ala on tehokkain tapa markkinoida tuotteita ja tarjoaa loistavan mahdollisuuden sekä työkalut lisäansioihin ja jopa rikastumiseen, taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen. He eivät näe, että kysymys on pohjimmiltaan pyramidipelistä ja alalinjan sekä suuren yleisön huiputtamisesta. Ammattivärvääjät tietävät tarkalleen ottaen sen, mitä työkseen tekevät. Heidän naurunsa onkin maittava, kun he poistuvat värväys- ja koulutustilaisuuksista sen jälkeen, kun ovat kertoneet mitä uskomattomimpia valheita tosina asioina ja kuulijat ovat uskoneet heitä. Verkostouskovat kuuntelevat näitä satuja kasvot ihastuksesta säteillen ja silmät kirkasta toivoa loistaen.

Koulutustilaisuudet, tapahtumat ja opetusmateriaali ovat massakoulutusta, josta ei ole perusteltua saada kohtuuttoman suuria palkkioita alalinjan liikevaihdon perusteella. Koulutusjärjestelmä ja opetusmateriaali ovat itse asiassa erittäin hyvin tuottava lisäbusiness tiimien johtajille. Koulutuksesta ja opetusmateriaalista käytetään nimitystä "liiketoiminnan tukimateriaali" eli "työkalut". Työkalu-business on ulkomaisilla yrityksillä monesti pääyhtiöstä erillinen liiketoiminnan ala. Sitä pitävät hallussaan eri tiimien johtajat. Pääyhtiö vastaa yleensä vain mainosmateriaalin tuottamisesta ja sen myymisestä edustajille. Se saa lisätuloja myymällä tuotteidensa mainoksia jälleenmyyjille, jotka maksavat siten myös yhtiön markkinoinnin.

Alalla on tyypillistä, että suuri osa toiminnan kuluista päätyy lopulta jälleenmyyjäverkoston maksettavaksi. Kustannussäästöistä huolimatta tuotteet ovat kalliita, koska niillä on vain vähän kysyntää ja myyjiä on liian paljon. Pieni palkkio/myyjä tekee suuren kustannuserän, kun myyjiä on monta miljoonaa. Saman liikevaihdon tekee perinteisillä aloilla murto-osa alan myyjien määrästä. Liikevaihto/ myyjä on perinteisillä aloilla 5 000–10 000 euroa/ kk, verkostomarkkinoinnissa vain 60–200 euroa/kk. Tämäkin liikevaihto muodostuu enimmäkseen ostoista omaan ja perheen käyttöön sekä tuttavien ostoista, kun he tukevat lähimmäistä liiketoiminnassa. Todelliset verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat yleensä lähes kokonaan. Poikkeuksiakin on, mutta tämä on pääsääntö alan verkostoissa.

Pyramidin huipulla toimivat "kouluttajat" saavat enemmän voittoa "työkalujen" myynnistä kuin yhtiön "tuotteista" eli tavanomaisesta kaupankäynnistä. Tärkein tuote on todellisuudessa verkostomarkkinoinnin liikeidea, joka myydään yhä uudestaan uusille uhreille. Työkalut ovat aina samat ja niistä saa suurimman voiton. Se on alan kuningas, joka pitää hallussaan työkalujen myyntiä. Tästä syystä jotkut ulkomaisten yhtiöiden suomalaiset tiimien johtajat ovat perustaneet maahamme kotimaisia alan yrityksiä ja lisää tulee jatkuvasti. Yhtiön omistajat pitävät hallussaan mainosten ja työkalujen tuottamisen sekä myynnin. (Esim. Ecoway Oy, Move Networks Oy eli S2E Finland Oy ja Aquasource) He ovat mukana myös itsenäisinä edustajina eli jälleenmyyjinä pyramidin ylimmillä paikoilla. (Manu Rekola ja Olli Arpalahti/ Team Infinity/ Enterio Oy) He saavat siten suuren osan verkostoon "palauttamistaan" palkkioista. Erityinen bonusjärjestelmä on kehitetty nimenomaan sitä varten, että he saisivat suurimman osan palkkioistakin itselleen. Näin alalinja jää nuolemaan näppejään ja he voivat elättää itsensä sangen pienelläkin verkostolla verrattuna ulkomaisiin jättiyhtiöihin.

Alimmilla tasoilla on yli 99 prosenttia kaikista myyjistä. He tekevät myös yli 99 prosenttia kaikesta liikevaihdosta. Keskimääräinen liikevaihto/ edustaja on alemmilla tasoilla sama kuin ylätasoilla. Saadut palkkiot ovat kuitenkin aivan eri luokkaa. Alimmilla tasoilla saadaan samasta liikevaihdosta vain parikymmentä euroa/kk, mutta ylätasoilla palkkiot voivat olla tuhansia euroja. Kuten sanottua, niistä menee suuri osa yhtiön omistajille, jotka ovat edustettuina pyramidin huipulla.

Joissakin firmoissa palkkiot jakaantuvat epäoikeudenmukaisesti myös prosenteissa. Ylätasot, joilla on vain alle yksi prosenttia myyjistä, saavat palkkioista yli puolet. (jopa 75 %) Alimmille tasoille maksetaan vain alle puolet kaikista palkkioista. (niinkin vähän kuin 25 %) Tätä ei voida perustella siten, etteivät alimmat tasot "myy" mitään, sillä suuri osa liikevaihdosta syntyy käytännössä aloituspakettien ostosta ja vuosimaksuista. Myyjien keskimääräinen henkilökohtainen liikevaihto on sitä paitsi sama alimmilla ja ylimmillä tasoilla. (60-300 euroa/kk) Alalla ei ole tarkoitus "myydä paljon itse" vaan ainoastaan ostaa itselle ja kuluttaa firman tuotteita! Kun saadaan värvättyä alalinjaan suuri joukko samanlaisia kuluttajia, voi siitä netota sievoisen summan itselleen tekemättä lopulta mitään rahansa eteen. Tämä on se unelma, mitä markkinoidaan. Verkostoihin ei yleensä värvätä ahkeria suoramyyjiä vaan ihmisten värvääjiä laittomaksi rahankeräykseksi verrattavaan järjestelmään. (Lakitermit ovat pyramidipeli tai laiton pyramidi)

Jos ideaa markkinoitaisiin siten, että tavallisten myyjäkoulutusta saamattomien ihmisten tulisi yhtä äkkiä kyetä myymään tuhansien eurojen edestä tavaroita tai palveluita kuukaudessa, niin kovin moni ei lähtisi mukaan businekseen. Ideana on myydä vain vähän tuotteita ja kasvattaa itselle alalinja, jonka liikevaihdosta voi saada suuria palkkioita. Jos alalinja kasvaa riittävän suureksi, voi sillä jopa rikastua. Kaikki puheet siitä, että alalla on ensisijaisesti tarkoitus myydä tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, ovat siten harhaanjohtavia.

Verkostot ovat kuin kuluttajaklubeja, mutta ideaan kuuluu kiinteänä osana pyramidipeli, jonka ansiosta ylimmille tasoille pääsevien tai verkostoon ensimmäisinä liittyvien on mahdollista saada suuria voittoja tekemättä lopulta paljoakaan sen eteen. Riittää, kun on supliikki puhemies ja taitava psykologinen manipuloija sekä harhauttaja, niin saadaan ehdokkaat uskomaan, että heidän kannattaa sijoittaa toimintaan rahaa hyvän voittomahdollisuuden vuoksi. Peli on alan ammattilaisille jännittävä tapa kilpailla toisia vastaan. Eri firmojen ammattilaiset rakastavat sitä, kun saavat kerskua voitoillaan toisen firman edustajille tai jos onnistuvat tienaamaan enemmän kuin saman firman muut edustajat. Ahneus ja keskinäinen kateus ovat kantavia voimia ja yllykkeitä toiminnalle. Jotta valhe menisi paremmin läpi, valehdellaan mahdollisimman suuria asioita.

Alalla vallitsee käsitys, jonka mukaan ihmiset uskovat valheen, jos valhe on vain riittävän suuri ja se kerrotaan tarpeeksi vakuuttavasti. Tämä on valitettavan totta, koska niin monet antavat huijata itseään ja luulevat vielä, että heitä autetaan rakentamaan tuottoisaa bisnestä itselleen eikä ylälinjaa varten! Alatasojen edustajat uskovat lisäksi valheet kriitikoiden ja alaa vastustavien motiiveista, että nämä olisivat vain kateellisia heitä kohtaan. Miksi ihmeessä joku olisi kateellinen huijatuille ihmisille siitä, että nämä maksavat siitä, kun tekevät työtä toisten rikastuttamiseksi ja heiltä riistetään aika sekä saadaan heidät näyttämään naurettavilta ulkopuolisten silmissä?! Miksi ihmeessä joku rehellinen ihminen kadehtisi niitä, jotka hankkivat vääryydellä ja petoksilla itselleen rahaa?! Miten joku voi arvostaa sellaista ihmistä, jonka ammatti on huijata muita ihmisiä: rehellisiä työtätekeviä kansalaisia ja köyhiä opiskelijoita sekä työttömiä? Suuri osa alan uhreista rahoittaa toiminnan kulutusluotoilla tai opintolainalla, joten tappiot ovat heille sitäkin karvaammat ja kokemus mieltä rasittava.

Todellisuudessa alan jälleenmyyjät ovat amatöörivärvääjiä, jotka kasvattavat pyramidipeliin osallistuvien verkostoa ammattivärvääjien ohjauksen, koulutuksen ja valvonnan alla. Pääyhtiö siunaa tätä toimintaa ja sen omistajat myhäilevät tyytyväisenä niin kauan kuin kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Se on alun perin lanseerannut tuotteensa markkinoille ja valinnut verkostomarkkinoinnin jakelukanavakseen. Se on suunnitellut ja kehittänyt palkkiojärjestelmän, joka takaa sen, että suurin osa uusista myyjistä jää tappiolle sen jälkeen, kun yhtiö on saavuttanut markkinaosuutensa ja kyllästymispisteen. Sen jälkeen verkostosta eroaa yhtä paljon myyjiä kuin mitä siihen liittyy, mutta se on tarkoituskin. Myyjien määrä pysyy vuodesta toiseen suurinpiirtein samana, ellei toimintaa laajenneta uusille maantieteellisille alueille. (uusi maanosa ja maa) Yhtiöllä ei ole varaa maksaa kohtuullista korvausta liian suurelle myyjäarmeijalle, joten alimpien tasojen myyjät saavat toimia pelkkinä maksumiehinä muiden kerätessä voitot päältä pois. Tämä on pelin kylmä henki ja alan ammattilaiset tietävät, mistä on kysymys. Nyt on tullut aika kertoa tämä synkkä salaisuus myös suurelle yleisölle Suomen maassa ja raottaa verkostomarkkinoinnin salattua verhoa, jotta jokainen näkisi alan yleisen moraalittomuuden sekä ammattivärvääjien ja pääyhtiöiden omistajien pahuuden.

Jälleenmyyjien suurten tulojen toive perustuu aina siihen, että alatasoilla olevat häviäjät maksavat ylätasojen korkeat palkkiot ja pääyhtiö saa voittoa aloituspaketeista, vuosimaksuista, myyntiedustajille myymistään mainoksista ja kalliiden tuotteiden hinnasta. Alatasojen edustajat eivät saa vastiketta sijoittamalleen rahalle ja työpanokselle. He maksavat siitä, kun tekevät työtä ja levittävät "ilosanomaa" eli verkostomarkkinoinnin liikeideaa.

Kauan alalla olleet tietävät voittamisen mahdollisuuden olevan lähes yksinomaan kiinni siitä, missä vaiheessa verkostoon liitytään. Ensimmäisenä mukaan lähteneet saavat aina monin verroin paremman mahdollisuuden kuin muut. Kyse on osittain myös onnesta, sillä jos joku myöhemmin mukaan lähtenyt saa alalinjaansa jonkun julkisuuden henkilön tai muun vetävän tähden, saa tämä ihmismagneetti alalinjaansa nopeasti fanejaan. Näin voi myös myöhemmin mukaan lähtenyt saavuttaa suuren markkinaosuuden oman firman organisaatiosta vaikka markkinaosuutta ei kilpailevilta firmoilta olisi enää otettavissa. Tässä kohden on syytä huomata, ettei verkoston kasvu ole kiinni yhden myyjän myyntitaidoista tai edes värväämisen taidoista. On silkkaa hyvää tuuria, jos omaan alalinjaan sattuu sellaisia "tekijöitä", jotka saavat alalinjan kasvamaan tasapainoisesti tasojen tai jalkojen suhteessa, mikä on edellytys alalinjan liikevaihdon perusteella maksettavien palkkioiden saamiseksi. Verkostomarkkinointi on tästä syystä enemmän pyramidipeliä kuin rehellistä työn tekoa ja organisaation kasvattamista, jossa työntekijä palkitaan omasta ahkeruudesta ja työtaidosta.

Jos jokin alalla toimiva yhtiö haluaa puhdistaa maineensa, niin sen täytyy todistaa, ettei toimi yhtä moraalittomasti ja lain vastaista markkinointia harjoittaen kuin tässä kirjoituksessa on mainittu yleisesti tehtävän. Sen tulee noudattaa seuraavan alaotsikon alla annettuja ohjeita ja kertoa kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta riittävät tiedot jokaiselle ehdokkaalle ennen kuin nämä liitetään verkostoon. Jos yhtiö ei pysty valvomaan jälleenmyyjiensä eli rekrytoijien toimintaa, tulee sen vaihtaa jakelukanavaa ja siirtyä perinteisten firmojen joukkoon. Parasta olisi, jos lainsäätäjät ja oikeuslaitos heräisivät vihdoinkin, niin että muuttaisivat lakeja ja oikeuskäytäntöä siten, että ne suojaisivat paremmin kuluttajia tältä nerokkaalta hujaukselta sekä köyhien opiskelijoiden ja työttömien riistolta.

Laki kuluttajien turvaksi

Suomeen tulisi säätää sellainen laki, jossa yhtiöitä pakotetaan paljastamaan uusille ehdokkaille tässä ehdotuksessa mainitut asiat. Lisäksi sopimustekstit eivät saa sisältää sellaisia pykäliä, joissa rajoitetaan yhtiön korvausvelvollisuutta ja oikeudellista vastuuta myyntiedustajaan nähden kohtuuttomalla tavalla. Yhtiöllä ei pidä myöskään olla oikeutta kieltää myyjää toimimasta yhtä aikaa muiden alan yritysten jälleenmyyjänä, koska myyjä on itsenäinen elinkeinonharjoittaja eikä häneen tulisi soveltaa kilpailun rajoittamisen pykäliä, jotka koskevat lähinnä yrityskauppoja ja sitä seuraavaa yrityksen myyneen henkilön toimintaa. Itsenäisellä elinkeinonharjoittajalla tulee olla oikeus myydä niitä tuotteita, joita hän katsoo olevan tarkoituksenmukaista ja kannattavaa omaa liiketoimintaansa ajatellen. Jos yrittäjä haluaa, on hänellä oikeus myydä kilpailevien yhtiöiden tuotteita niin kuin muillakin elinkeinonharjoittajilla on. Nykyiset liiketoimintaa rajoittavat sopimusehdot ovat vähintään lain hengen ja elinkeinovapauden vastaisia elleivät suoraan laittomiakin. Ei ole ihme, etteivät alan myyjät suostu noudattamaan niitä sopimuksen voimassaolon aikana eivätkä sen jälkeenkään. Pääyhtiöillä ei ole mitään oikeutta rajoittaa itsenäisen yrittäjän toimintaa sillä tavalla kuin se nyt yrittää tehdä.

Asioita, jotka ehdokkaille ja myyntiedustajille tulee kertoa värväys- ja koulutustilaisuuksissa.

  1. 1) Myyjien määrää ei rajoiteta tai valvota millään tavalla. Myyjiä värvätään niin paljon, ettei viimeisenä mukaan lähteville riitä tarpeeksi asiakkaita ja ehdokkaita alalinjan rakentamiseksi. Jos myyjien määrään rajoitetaan ja valvotaan, niin tulee kertoa, miten se käytännössä toteutetaan. Kenellä tahansa myyntiedustajalla tulee olla pääsy firman tiedostoihin, niin että voi tarkistaa alan kilpailutilanteen eli käytännössä katsoen saman yhtiön jälleenmyyjien määrän hänen alueellaan. Tämä on sitä perustietoa markkinatilanteesta, joka pitäisi kertoa jo nykyisen lainsäädännön mukaan ehdokkaille ennen heidän liittymistään verkostoon. (Katso kohta neljä)
  2. 2) Vuosittain aloittavien ja lopettavien myyjien määrä tulee ilmoittaa. Tästä voidaan päätellä, että suurin osa eli lähes kaikki myyjät lopettavat toiminnan parissa vuodessa, mikäli yhtiö toimii jälleenmyyjien kannalta epäeettisellä tavalla. Jos ehdokkaat tietäisivät tämän, eivät he olisi niin halukkaita sijoittamaan rahaa toimintaan.
  3. 3) Tyypillisen myyjän palkkiot tulee ilmoittaa mediaaniluvun mukaan. Tämä voidaan laskea etukäteen arvioimalla, kun tiedetään palkkiojärjestelmä. Myös uusi firma voi ilmoittaa arvion tulevista keskipalkkioista, sillä se on suunnitellut palkkiojärjestelmän ja tietää, miten sen avulla rajataan palkkioiden maksatusta ylälinjaan. Se on laskenut myös sen, kuinka suuri osuus myyntikatteesta palautetaan palkkioina myyjille ja miten palkkiot jakautuvat eri tasoilla oleville myyjille. He tietävät etukäteen kuinka monelle myyjälle yhdestä myyntitapahtumasta voidaan maksaa ja maksetaan palkkioita.
  4. 4) Perustiedot markkinatilanteesta täytyy kertoa ehdokkaille rekrytoitaessa heitä ja alatasojen edustajille toistuvasti koulutustilaisuuksissa. Jo nykyisen lainsäädännön mukaan tulisi ehdokkaille kertoa riittävästi alalla vallitsevasta kilpailutilanteesta. Ehdokkaalle tulisi ilmoittaa, montako saman firman myyjää eli kilpailijaa tekee työtä hänen alueellaan. Lisäksi tulisi ilmoittaa alan yleinen kilpailutilanne. Kaikki muut myyjät ovat kilpailijoita paitsi ne, jotka ovat suoraan omassa alalinjassa. On järjetöntä tehdä yhteistyötä kilpailijoiden kanssa, mutta tehokkaan aivopesun ansiosta alalinja suostuu siihen ja luulee, että heitä autetaan rakentamaan kannattavaa liiketoimintaa "itselleen". Käytännössä liiketoiminta on kannattavaa vain pääyhtiölle ja kaukana ylälinjassa oleville, joiden kilpailijoita alatasojen edustajat eivät ole, koska ovat suoraan heidän alalinjassaan. Kouluttajat kiertävät opettamassa pääosin vain omaa alalinjaansa, eivät kilpailevien tiimien organisaatioita. Samassa kaupungissa voi toimia useita saman firman eri tiimejä, joiden koulutus ja toiminta ovat erillään toisistaan.
  5. 5) Kulut tulee ilmoittaa totuudenmukaisesti. Ne voidaan arvioida, jos yritys on uusi. Alalta on riittävästi kokemusta, jotta arviot ovat luotettavia. Mm. puhelinkulut kasvavat räjähdysmäisesti, kun myyjä ryhtyy "työhön" eli alkaa värvätä uusia "myyjiä" verkostoon. Samoin kasvaa tarve matkustaa ja tarjota ehdokkaille kahvituksia ym. Jos myyjä haluaa menestyä, tulee hänen maksaa itse tiimin tai yhtiön tarjoama koulutus ja markkinointimateriaali. Ilman koulutusta ei ole kohtuullista odottaa menestystä ja se on kerrottava ehdokkaille. Heille tulee kertoa totuudenmukaisesti, paljonko koulutukseen menee rahaa ja että siihen osallistuminen on välttämätöntä, jos aikoo myydä tuotteita tehokkaasti ja ammattitaidolla. Värväystilanteissa luvataan kouluttaa uusi myyjä tehtäviinsä, joten on kohtuullista vaatia paljastamaan koulutuksen hinta ennen kuin ehdokas allekirjoittaa sopimuksen. Jos sitä ei tehdä, tulee myyjällä olla oikeus purkaa sopimus ja yhtiön täytyy palauttaa maksetut rahat sekä maksaa vahingonkorvausta, jos toiminnasta on aiheutunut kuluja myyjälle harhaanjohtamisen seurauksena.
  6. 6) Hinnoittelumahdollisuudesta tulee antaa luotettavaa tietoa. Nykyään ilmoitetut suositteluhinnat ovat niin suuret, ettei kukaan saa myytyä tuotteita siihen hintaan jatkuvasti. Myyjien on lopulta alennuttava myymään tuotteita sukulaisilleen ja läheisilleen tukkuhintaan eli he eivät saa lainkaan voittoa myymistään tuotteista. Alan markkinat ovat jatkuvasti kyllästetyssä tilassa, joten tuotteita on vaikea myydä edes "alennuksella".
  7. 7) Odotettu liikevaihto tulee ilmoittaa ehdokkaille. Yhtiö tietää, paljonko tyypillisen edustajan liikevaihto on. Se tietää, paljonko koko yhtiön liikevaihto on ja montako myyjää verkostossa on tai mikä on tavoite myyjien määräksi tietyllä alueella. Tästä saadaan tarkka arvio uusien edustajien keskimääräiseksi liikevaihdoksi.
  8. 8) Värväämisessä ei saa käyttää sellaista jälleenmyyjää, joka ei pysty kertomaan ehdokkaille tässä mainittuja asioita. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että uusi myyjä saa aloittaa värväämisen vasta koulutuksen jälkeen. Sitä ennen on lupa värvätä ainoastaan siten, että läsnä on samalla kokeneempi myyjä, joka voi kertoa ehdokkaalle tässä mainitut kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta riittävät tiedot.

Kuluttajia vai yrittäjiä?

"Myyjät" eivät ole oikeasti mitään myyjiä vaan kuluttajaklubin jäseniä ja pyramidipeliin rahaa sijoittavia pelaajia. Jos pelaaja saa hyvällä onnella ja uutteralla värväämisellä alalinjansa kasvamaan riittävän suureksi, saa hän sijoittamansa rahat korkojen kera takaisin. Muussa tapauksessa voi sanoa hyvästit helpoille tuloille. Pysyviä tuloja saa vain murto-osa myyjistä. Vain yksi tuhansista mukaan lähteneistä voi elättää itsensä päätoimisesti alalla.

Alan myyjä ei ole "yrittäjä" sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän ostaa yhtiöltä tuotteita ja oikeuden myydä tuotteita edelleen, mutta tekee sen yksityisenä ihmisenä eli kuluttajana. Hän on siten kuluttajansuojalain piiriin kuuluva henkilö. Kaupankäyntiä koskevat myös koti- ja etämyyntiä käsittelevät lait sekä asetukset ynnä yleinen käytäntö. Sinun on mahdollista purkaa yhtiön kanssa tekemäsi sopimus ja kauppa näiden lakien mukaan. Lue seuraavat ohjeet kaupan ja sopimuksen purkamiseksi:

http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/purku.htm

Lue myös alaa säätelevistä nykyisistä laeista:

Luettelo laeista ja esityksiä laeista ja niiden lainauksia

Hakemisto laeista ja asetuksista verkostomarkkinointia koskien

Verkostomarkkinoija ei perusta "yritystä", kun lähtee mukaan toimintaan. Hän liittyy järjestelmään yksityisenä henkilönä. Hän joutuu hankkimaan itselleen Y-tunnuksen tai muuten hänen palkkioistaan peritään vero henkilökohtaisen ennakonpidätyksen mukaan. Palkkiot käsitellään silloin yhtiön kirjanpidossa maksettuina korvauksina tehdystä työstä/ palveluista. Jotkut yhtiöt eivät suostu tähän järjestelyyn vaan vaativat Y-tunnuksen hankkimista. He voivat pidättää palkkioista arvonlisäveron itsellään, kun maksavat yksityishenkilöille palkkiot ikään kuin yrittäjälle, mutta arvonlisäverolla vähennettynä. Jos sama palkkio maksettaisiin työkorvauksena, ei se saisi sisältää arvonlisäveroa ja siitä pitäisi pidättää ennakonpidätys palkansaajan verokortin mukaan.

Verkostomarkkinoijien ei tarvitse ilmoittautua liiketoiminnan alussa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, vaikka he ovat toiminnasta arvonlisäverovelvollisia. Heidän odotettu vuosittainen liikevaihtonsa jää alle 8500 euron, mikä on raja alv-velvolliseksi ilmoittautumiselle vuonna 2006. Monet jättävätkin ilmoittautumisen tekemättä. Rekisteriin ilmoittautumisesta olisi kuitenkin hyötyä, sillä myyntiedustajat saisivat siten palkkiot verollisina eli täysimääräisinä. Koska heidän liikevaihtonsa jää pieneksi, maksetaan arvonlisävero heille myöhemmin takaisin, vaikka se pitää tilittää kuukausittain verotoimistolle ja tehdä toiminnasta ns. kuukausi-ilmoitus. Jos he toimivat niin kuin yrittäjät, kannattaa heidän käyttää myös yrittäjien edut hyväkseen. He saavat vähentää arvonlisäveron osuuden ostamistaan ulkopuolisista palveluista, kun laskevat maksettavan veron osuutta kuukausi-ilmoitukseen.

Arvonlisäverotuksen osalta kannattaa soittaa paikalliseen verotoimistoon ja verohallintoon sekä kysyä sieltä neuvoa. Ennen "yrittäjäksi" ryhtymistä kannattaa ottaa aina yhteys kunnan elinkeinoasiamieheen ja kysyä häneltä käytännön neuvoja. Yleensä yrityshaaveet tyssäävät siihen, koska elinkeinoasiamiehen tulee olla asiantuntija, joka osaa varoittaa ehdokkaita markkinoiden kyllästymisen tuomasta ketjukirjeen tapaisesta ongelmasta, mikä koskettaa kaikkia alan yrityksiä. Hän kertoo myös sen, ettei verkostomarkkinoija saa mitään tukea "työllistymisestään" yhteiskunnalta: ei työmarkkinatukea, ei starttirahaa, eikä halpakorkoista yrittäjälainaa. Hän saattaa menettää oikeuden työttömyyskorvaukseen ja opintorahaan. Näitä asioita ei yleensä kerrota totuudenmukaisesti värväystilanteissa vaan käännetään asia päälaelleen ja valehdellaan, että näitä tukia on saatavilla myös verkostomarkkinoijille. Teoriassa niitä voi saada ja käytännössä hakea, mutta myöntävää päätöstä on turha odottaa liikeidean järjettömyyden vuoksi.

Verkostomarkkinoijan ei tarvitse ottaa itselleen yrittäjän eläkevakuutusta, (YEL) koska hänen vuosiansionsa jäävät liian alhaisiksi. Hän ei kuulu myöskään TEL:n piiriin, joten saaduista palkkioista ei kerry minkäänlaista eläketurvaa. Sen sijaan, että verkostomarkkinoija saisi turvattua itselleen passiivisilla tuloilla runsaan toimeentulon ja varman elatuksen myös eläkepäiviä varten, menettää hän kaiken oikeuden eläketuloihin siltä ajalta, kun saa vähän lisäansioita tai häviää rahaa järjestelmään.

95–99 % alan myyjistä lopettaa toiminnan tappioiden vuoksi

Noin 95–99 prosenttia alan myyjistä vaihtuu muutamassa vuodessa.

(Lähde: Tri Jon Taylor,
http://www.mlm-thetruth.com/Compare%2010%20MLMs-vsSellingvsNPSvsVegas-2p-barchart-July05.pdf)

Alan myyjän aktiivisuuden eli "yrityksen" ikä on tyypillisesti enintään kaksi vuotta. Useimmat eroavat jo parin viikon tai muutaman kuukauden kuluttua, kun "eettinen liiketoiminta" paljastuu huijaukseksi, eikä heidän moraalinsa anna myöten jatkaa toimintaa. Toiset jatkavat pari vuotta ja luopuvat sitten, koska työstä ei saa kunnon korvausta tai sitä tehdään tappiolla.

Kerron myöhemmin lähteet tutkimuksiin ja tilastoihin, joista lopettaneiden suuri osuus käy ilmi. Esimerkiksi Suomen Suoramarkkinointiliiton tilastoista voidaan nähdä, että verkostomarkkinoijan keskipalkkiot ovat noin 40-60 euroa/kk. Koska se ei riitä edes kulujen peittämiseen, niin on selvää, että suurin osa lopettaa myyjänä toimimisen.

Alalinjan kasvun seurantaohjelma

Jokainen alalla yli vuoden työtä tehnyt myyjä tietää, että suuri osa uusista myyjistä eroaa systeemistä. He näkevät sen oman alalinjansa seurantaohjelman avulla. Lähes kaikilla yhtiöillä on tarjota myyjilleen internet-pohjainen reaaliaikainen oman alalinjan kasvun seuraamiseen tarkoitettu tilasto. Siitä näkee, miten monta myyjää alalinjaan on liittynyt: jopa henkilöiden nimet ja yhteystiedot voivat olla tilastossa! Tilasto kertoo myös sen, miten paljon liikevaihtoa alalinja tuottaa ja kuinka moni on passivoitunut eli lopettanut toiminnan väliaikaisesti tai pysyvästi.

Useimmat passivoituneet jäävät pysyvästi passiivisiksi eli lopettavat kokonaan myynnin ja myös tuotteiden käyttämisen. Myyjien verkoston kaavio on täynnä näitä passiivisia eli tappion kärsineitä myyjiä.

Unelma ei toteudu

Vain pieni osa eli alle yksi prosenttia myyjistä jatkaa samassa firmassa tai edes alalla vuosikausia. He ovat se harvalukuisten joukko, joka saa alalla tarpeeksi lisäansioita, että liiketoimintaa kannattaa jatkaa vuodesta toiseen. Vain yksi tuhansista saa runsaan päätoimisen elatuksen itsenäisenä myyntiedustajana.

Verkostomarkkinoinnin unelman saavuttaminen jää Suomen oloissa unelmaksi suurimmalle osalle alan ammattilaisiakin. Havaitset tämän jo siitä, että tiimien johtajat ovat tehneet alalla työtä vuosikymmeniä, mutta jatkavat yhä vielä alalinjansa kouluttamista, motivointia ja uskon valamista ryhmänsä jäseniin. (esimerkiksi Johannes Lindén NetFonet Oy:stä) He opettavat alalinjaansa värväämään uusia "myyjiä" ja monistavat koulutuksen heihin. Lopulta alalinjan sponsorit osaavat kouluttaa omatoimisesti lisää värvääjiä jo ennestään liian suureen värvääjien armeijaan.

Kun on tutustunut alaan tarpeeksi, niin tietää, ettei siinä ole ensisijaisesti kysymys tuotteiden suoramyynnistä vaan uusien "uhrien" värväämisestä pyramidipeliin.

Rekrytointia vai tuotemyyntiä?

Jokainen alalla työtä tekevä ihminen tietää, ettei pääpaino työssä ole tuotteiden myynnillä vaan uusien jäsenten rekrytoinnilla eli värväämisellä. Uusi myyjä ohjataan tekemään nimilista niistä ihmisistä, jotka hän tuntee ja jotka saattaisivat lähteä mukaan toimintaan jälleenmyyjinä. Kun "myyjä" soittaa nimilistaansa lävitse, ei hän kysy ehdokkailta, kiinnostaisiko näitä ostaa firman myymiä tuotteita. Hän ehdottaa heille tuottavaa liiketoimintaa, "hyvää mahdollisuutta lisäansioihin", jonka riskit ovat pienet, kuluja ei ole ja jossa voi ansaita rahaa säästämällä. Kuulit oikein: mm. Seven -nimisessä pyramidissa markkinoidaan liikeideaa siten, että kun "autat kaveria säästämään, niin tienaat rahaa!" Eikö ole uskomaton väite! Koska moni uskoo tähän väitteeseen ja on lähtenyt mukaan Sevenin toimintaan, on se todiste siitä, että "mitä uskomattomampi valhe on, sitä helpompi se on uskoa." Näin varsinkin alalla, missä ei voi koskaan tietää varmaksi, mikä väite on totta, mikä fiktiota, mikä liioittelua ja mikä suoranaista valehtelua.

Kun puhelinoperaattoreiden piti alkaa myydä verkkoavaruutta muille yhtiöille eli virtuaalioperaattoreille, vapautui samalla uusi markkina-alue verkostomarkkinoinnille. Monet yhtiöt alkoivat myydä kilpaa GSM-liittymiä ja palveluita, mutta ne ovat kaikki osoittautuneet pannukakuiksi. Tarkoituksena ei ole alun alkaenkaan ollut toimia operaattorina vaan kerätä rahaa alatasojen uhreilta eli jälleenmyyjiltä pääyhtiön ja ylätason tiimijohtajien hyväksi. Tällaisia moraalittomia virtuaalioperaattorina toimineita firmoja ovat olleet tähän mennessä mm. ACN, NetFonet Oy ja PGFree. Lisäksi eräät firmat ovat myyneet liittymiä verkostomarkkinoinnin kautta: mm. Aquasource myi Saunalahden liittymiä ja Move Networks Oy Elisan liittymiä, mitkä vaihtuivat GoMobile liittymiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Vaikka verkostomarkkinoinnin kautta myytäisiin todellisia tuotteita ja verkoston ulkopuolisia asiakkaita olisi paljon, on toiminta silti moraalitonta ja mahdollisesti myös laitonta rahankeräystä. Myyntiedustajia johdetaan harhaan tarkoituksella ja järjestelmällisesti. He tekevät puoli-ilmaiseksi ja kulut huomioiden käytännössä tappiokseen työtä pääyhtiön sekä tiimin ylimpien kouluttajien hyväksi. Itsenäinen myyntiedustaja saa kännykkäliittymien ja vaikkapa sähkösopimusten myynnistä surkean korvauksen, mutta pääyhtiö nettoaa näillä tuotteilla paljon enemmän kuin muulla myynnillä. Yhtiölle ei aiheudu näiden asiakkuuksien myynnistä lainkaan myynti- tai valmistuskuluja, joten jokainen saatu kauppa tuo sille prosenteissa huiman katteen.

ACN huijasi alan suurimpana firmana Suomessa kerralla yli 9 000 jälleenmyyjän verkoston valtaosalta rahat maksattamalla heillä lisenssimaksuna 670 euroa/ myyntiedustaja. Yhtiö ei voinut pitää puoliakaan lupauksistaan ja Kuluttajavirasto tukehtui sen toimintaan liittyviin valituksiin. Yhtiö lopettikin virtuaalioperaattorina toimimisen ja jätti 9 000 myyntiedustajaa nuolemaan näppejään sekä asiakkaansa palvelematta. TeliaSonera keräsi nätin potin, kun sai huijatuista asiakkaista suuren osan itselleen. Sen tytäryhtiö TeleFinland aloitti yhteistyön ACN:n kanssa ja sai monet ACN:n liittymän hankkineet asiakkaakseen. Kuluttajien kannattaisi suosia sellaisia firmoja, jotka EIVÄT käytä moraalitonta ja epäeettisesti toimivaa verkostomarkkinointia lainkaan jakelukanavanaan. Verkostomarkkinoinnin kautta tuotteita ja palveluita myyviä yrityksiä on syytä pitää epäeettisyyden vuoksi mustalla listalla.

Koronkiskontaa?

Verkostomarkkinoinnissa kuulee aivan uskomattomia väitteitä, mitä väitetään "totuudeksi" ja alatasojen "uskovaiset" uskovat sen, mitä ylälinja heille kertoo. Yksi esimerkki on jo kertomani Sevenin jälleenmyyjätiimin tapa markkinoida ideaa siten, että auttamalla kaveria säästämään auttaa häntä samalla myös tienaamaan. Siinä esimerkissä unohtui vain sanoa se, että säästäminen alkaa 700 euron kertasijoituksesta ja jatkuu sen jälkeen jatkuvina muina toiminnan kuluina. Käytännössä säästäminen tarkoittaakin tuhansien eurojen tappiota, sillä jokaisen uuden edustajan on mahdotonta saada lyhyessä ajassa alalinjaansa palkkioesimerkeissä kerrottu määrä uusia myyjiä. Pelkällä tuotemyynnillä ei voi rikastua tai saada edes omiaan takaisin, varsinkaan kun kyseisellä yhtiöllä ei ollut tuotteita, mitä myydä.

Suurin osa alan jälleenmyyjistä jää kokonaan ilman alalinjaa tai verkosto kasvaa jalkojen tai tasojen epätasapainossa, jolloin myyjällä ei ole oikeutta saada rahapalkkioita organisaatiostaan. Palkkiot nousevat ylälinjaan virtuaalieuroina ja pisteinä, jotka eivät kelpaa mihinkään maksuvälineeksi. Vain osa pisteistä ja varastoon eli "pankkiin" kertyneistä euroista muuttuu aikanaan rahaksi ja nekin enimmäkseen ylimmillä tasoilla. Pisteillä ei voi maksaa vuokraa, ruokaa, vaatteita, bensaa, parturia, kampaamoa, opintolainan lyhennyksiä ja korkoja tai kulutusluottoa, mikä on otettu toiminnan rahoittamista varten.

Uusinta uutta on alalla se, että yhtiöiden omistajat tarjoavat uhreilleen kallista luottoa ja perivät tietysti laillisesti kaikki saatavansa takaisin. Tämä lähestyy jo koronkiskontaa. Luotot ovat kalliimpia kuin mistään muualta saatuina.

Kulutusluottoa edustajaksi ryhtyville on tarjonnut mm. turkulainen Moforus Oy, joka on toiminut Move Networks Oy:n edustajien rahoittajana. Move jatkaa toimintaansa S2E Finland Oy:n nimellä ja sen jäsenet kuuluvat kerhoon nimeltä Move Members Club MMC). (Move Networks Oy merkittiin kaupparekisteriin 18.5.2005 ja S2E Finland Oy 26.4.2006. Molempien yritysten omistajat ovat samoja henkilöitä: Vesa Virtanen, Olli Arpalahti ja Manu Rekola.) Tämä yhtiö on saanut suuren suosion erityisesti nuorten parikymppisten joukossa.

Palkkiot ovat osa katteesta

Verkostomarkkinoinnissa pätee myös sellainen väite, että yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Se voi olla vaikka miljoona. Suomi24 palstalla on väitetty mm. sellaista, että Move Networks Oy voi maksaa 60 euron myynnistä (aktivointiosto) palkkioita ylälinjaan 3000 edustajalle, mikä tekee rahassa 9000 euroa. Alalinja on ilmeisesti uskonut tämän väitteen ja sen avulla kehutaan, miten hieno palkkiojärjestelmä Movella on. Koska "leikkuri" leikkaa palkkakaton ansiosta ylätasojen palkkioita pienemmäksi, siirtyvät nämä palkkiot alemmille tasoille, joten yhtiö voi maksaa näinkin suuria palkkioita. Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva järkevä ihminen tajuaa, ettei myynnistä voi maksaa enempää palkkiota kuin mitä kate sallii. Yksikään yhtiö ei palauta verkostoon palkkioina kuin tietyn prosenttiosuuden myyntikatteesta. Se lasketaan karkeasti ottaen näin: (suluissa kuvitteellinen esimerkki)

Myynti (100€)
- Tuotteen hankinta-/ valmistuskulut (40€)
= Myyntikate (60€)
- Maksetut palkkiot (36€)
- Muut kulut (14€)
= Liikevoitto (10€)

Palkkiot voivat olla yleensä maksimissa vain 60 % myyntikatteesta. Jos ne ovat suuremmat, on yhtiö vaarassa joutua konkurssiin. Moven esimerkissä yhtiö ei voisi jatkaa toimintaa montaa viikkoa kauempaa, sillä 60 euron myyntiä kohden menisi yhtiöllä rahaa 9000 euroa palkkioiden maksuun. Yksikään firma ei maksa palkkioita omasta pussistaan, joten tuollaiset väitteet ovat aivan järjettömiä. Myyntiedustajien tulisi ymmärtää, ettei katteesta jää riittävästi rahaa palkkioihin, jotta koko myyjäarmeija voisi saada idealla runsaan toimeentulon tai edes lisäansioita. Järjestelmä on suunniteltu siten, ettei lisäansioita saa kuin pieni osa myyjistä ja loput toimivat maksajina, joiden rahoilla ylätasojen palkkiot maksetaan ja mistä pääyhtiö saa voittonsa.

Turha välikäsi

Jotkut firmat ovat keksineet myydä tuotteita verkkokaupan välityksellä. Sieltä on kuitenkin mahdollista ostaa vain siten, että tuntee jonkun myyntiedustajan ja saa häneltä ID:n eli verkkotunnuksen, jonka avulla pääsee ostoksia tekemään. Myynti tällaisen verkoston välityksellä on todella tehotonta ja niin ovat myös myyjien saamat myyntipalkkiot. Suurin osa tuotteista on lisäksi paljon kalliimpia kuin ostettuna suoraan vähittäisliikkeestä. Verkostomarkkinointiyritys on turha välikäsi loppukäyttäjän eli asiakkaan ja tukkuportaan tai vähittäiskaupan välillä. Pääyhtiö korvaa tavallaan vähittäiskaupan, mutta koska se myy vain vähän tuotteita, ovat sen saamat alennukset pienet ja varastot olemattomat, joten tuotteet maksavat liikaa.

Käytännössä tällainen pieni firma joutuu ostamaan osan tuotteista toisilta vähittäismyyjiltä ja myy ne tietysti kalliimmalla hinnalla ulos verkoston myyntiedustajille. Nämä reppanat ostavat silti mielellään "omasta kaupasta", sillä antaahan jatkuva tuotteiden ostaminen mahdollisuuden isoihin rahoihin alalinjan liikevaihdosta.

Ilman jatkuvia aktivointiostoja menettää myyjä alalinjasta kertyneet virtuaalieurot tai pisteet, joten hän ei uskalla passivoitua, koska pelkää tulojen menetystä. Kannattaisi silti passivoitua, sillä siten säästää rahaa. On järjetöntä ostaa kalliita tuotteita, mitä ei tarvitse, tai maksaa kuukausittaisia vuokria tai lisenssimaksuja, jos ei ole alalinjaa, mistä voi saada rahaa reaaliajassa. Tulotoiveet kohdistuvat aina tulevaisuuteen eikä suurin osa myyjistä saa niitä koskaan täyttymään vaikeiden pätevöitymisen ehtojen vuoksi. Alalla on muutenkin lähes mahdoton tienata jotain: vielä mahdottomammaksi se käy, kun koko ajan pitää maksaa lisää, vaikka ei saisi lainkaan palkkioita.

Verkostomarkkinointia paljon tehokkaampi suoramyynnin tapa on myydä tuotteita postimyyntinä, kaikille avoimesta verkkokaupasta ja kiinteän myymälän kautta. Näin toimii mm. Biltema. Pohjois-Amerikassa Amway/ Quixtar/ Alticor yhtiöt toimivat siten, että pääyhtiö myy tuotteita jälleenmyyjäverkoston lisäksi suoraan verkkokaupasta loppukäyttäjille eli asiakkaille. Se kilpailee siten markkinoista omien jälleenmyyjiensä kanssa. Sekin on huono idea jälleenmyyjien, mutta ei pääyhtiön kannalta.

On kumma, etteivät verkostouskovat näe, miten heitä viilataan jatkuvasti linssiin ja riistetään heidän rahat sekä työpanos harvojen voittajien hyväksi?! Motiivi tehdä työtä tappiolla tai euron tuntipalkkaa vastaan täytyy tulla jostakin muualta kuin liiketaloudesta. Se tulee uskonnosta, elämäntavasta, kulttien ajattelutavoista ja ideologiasta, jonka verkostouskovaiset ovat itselleen valinneet.

Keisarilla ei ole vaatteita

Huijaus on todella ovela ja hienostunut, kun huijatut luulevat tekevänsä alalla paljon rahaa ja kerskuvat siitä. He uskovat todella, että tiimien johtajat auttavat heitä rakentamaan itselleen kannattavaa liiketoimintaa ja ulkopuoliset alaan kielteisesti suhtautuvat ihmiset eivät ymmärrä mistään mitään, kun eivät ole kokeilleet alaa ja ovat vain kateellisia heille.

Miksi ihmeessä joku olisi kateellinen huijatuille ihmisille, jotka häviäjät joka hetki rahaa? Miksi joku olisi kateellinen henkilöille, jotka rikastuvat moraalittomalla toiminnalla? (tiimien johtajat, pääyhtiöiden omistajat) Miksi kaikkea pitäisi ensin kokeilla ennen kuin tietää onko jokin asia väärin vai ei? Miksi pitäisi ensin varastaa, jotta tietäisi, ettei varkaus pitemmän päälle kannata? Alan puolustelut ja perustelut ovat itse asiassa aivan järjettömiä "epäperusteluja". He sanovat, että: "et ymmärrä, koska et ymmärrä. Luulen, että itsekin tiedät, ettet ymmärrä."

Verkostomarkkinointia on hauska verrata H.C. Andersenin satuun "Keisarin uudet vaatteet". Niin on tehnyt onnistuneesti mm. alan tunnettu kriitikko Dean VanDruff, johon sain kunnian tutustua virtuaalisesti, kun käänsin pari hänen kirjoittamaansa alaa kritisoivaa artikkelia suomenkielelle. (What´s Wrong With Multi-Level Marketing and FAQ; Mikä on vikana verkostomarkkinoinnissa ja Usein esitetyt kysymykset) Olen käyttänyt itse tuota vertausta ajan mittaan yhä useammin ja teen sen nyt uudestaan.

Alan huijarit ovat kuin sadun kankurit. He sanovat kutovansa keisarille uudet vaatteet maailman hienoimmista kankaista ja loistavimmista materiaaleista. Materiaalit maksavat tietysti valtavan summan rahaa, mikä keisarin on kankureille maksettava. Kankaassa ja langassa on vain yksi vika: sitä ei voi nähdä kukaan sellainen, joka on tehtäväänsä sopimaton ja tyhmä. Niinpä kuninkaan vanha pääministeri, joka meni ensimmäisenä katsomaan työn edistymistä, ei rohjennut lausua ääneen hämmästystään, kun ei nähnyt kankureiden käsissä lainkaan lankaa ja kangaspuissa kangasta. Hän ajatteli, että hän on tehtäväänsä sopimaton ja tyhmä eikä kehdannut paljastaa sitä keisarille tai kenellekään. Hänhän voisi vaikka menettää arvostetun asemansa ja joutuisi naurunalaiseksi, jos tekisi sellaista! Niinpä vanha pääministeri kehui keisarille, että kangas on mitä ihaninta ja hienointa, mitä koskaan on nähty ja vaatteet sopivat varmasti loistavasti kunnianarvoisalle keisarille.

Niinpä keisari meni katsomaan työn edistymistä ja säikähti kuollakseen, kun ei nähnytkään lankaa tai kangasta kankureiden käsissä. Nämä olivat kuitenkin tekevinään työtä käskettyä ja ottivat mittoja keisarista sekä sanoivat: Ai, miten hyvin nämä vaatteet sopivatkaan keisarille! Kenenkään muun päällä ne eivät olisi yhtä loistokkaat ja kunniakkaat kuin keisarin päällä, jonka kaikki tunnustavat viisaaksi ja tehtäväänsä sopivaksi mieheksi!" Keisari ei voinut häpeissään tunnustaa, ettei nähnyt mitään kangasta vaan luotti siihen, kun vanha pääministeri oli kehunut vaatteita ja kangasta. "Kaipa se pääministeri on todella nähnyt tämän kankaan. En kai minä vain ole tyhmempi kuin oma pääministerini?! Enkö minä ole tehtävääni sopiva?! En voi paljastaa tätä asiaa kenellekään!"

Niin keisari kehui vaatteitaan koko hoviväelle ja jokainen teki samoin vuorollaan, sillä eihän kukaan tohtinut tunnustaa, että olisi tyhmä ja tehtäväänsä sopimaton, koska ei nähnyt kangasta!

Kohta oli suuren paraatijuhlan aika. Hoviväki sai päähänsä, että keisarin tulisi pukea uudet vaatteet päälleen juhlan kunniaksi. Kankurit olivat tällä välin tietenkin pyytäneet keisarilta lisää rahaa, jotta työ valmistuisi ja keisari oli maksanut kaiken mukisematta, koska häpesi tunnustaa sitä, että on tyhmä eikä sovi tehtäväänsä.

Niin suuren juhlaparaatin päivä koitti ja kansa tervehti keisaria kadun varsilla ja hurrasi hänelle, kun hän kulki alastomana vaunuissaan. Kaikki olivat kuulleet keisarin uusista vaatteista ja tiesivät, että vain viisas ja tehtäväänsä sopiva ihminen saattoi nähdä ne. He olivat kuulleet, miten pääministeri ja keisari sekä koko hoviväki olivat kilvan ylistäneet vaatteita, joten he eivät rohjenneet tunnustaa sitä, etteivät nähneet kangasta ja olivat tyhmiä sekä tehtäväänsä sopimattomia.

Sitten eräs pieni poika tunkeutui väkijoukon lävitse kadun reunalle ja huusi julki totuuden, mitä kukaan muu ei ollut uskaltanut ääneen sanoa. "Keisarihan on ihan alasti! Keisarilla ei ole lainkaan vaatteita!" Vasta tämän jälkeen väkijoukko tajusi, että keisaria oli huijattu oikein toden teolla niin kuin kaikkia muitakin ja se ratkesi ääneen nauramaan ja huutamaan. "Keisarilla ei ole lainkaan vaatteita! Keisari on ihan alasti!"

Niin keisarin mieleen hiipi epäily siitä, että väkijoukko ja pikkupoika ennen sitä huusivat julki totuuden: häntä oli huijattu! Hän ei kuitenkaan halunnut uskoa sitä todeksi vaan nosti lopulta leukaansa entistä pystympään ylös ja oli korjaavinaan hienon pukunsa kauluksen asentoa. "He ovat vain tyhmiä ja tehtäviinsä sopimattomia, kun eivät näe tätä hienoa kangasta, jonka vain viisas ja tehtäväänsä sopiva ihminen saattaa nähdä!" Niin keisari jatkoi "voittokulkuaan" paraatissa kansanjoukon pilkatessa häntä ja nauraessa hänelle kadun reunoilla. Petolliset kankurit olivat tietysti jo aikaa sitten lähteneet matkoihinsa.

Verkostomarkkinoijat ovat kuin keisari, jolla ei ole vaatteita. Keisari rehentelee ja röyhistelee kansan keskellä, joka nauraa hänelle, koska hänellä ei ole vaatteita ja hän on antanut huijata itseään niin lapsellisen yksinkertaisella tavalla. Keisarin ei olisi pitänyt luottaa vanhan pääministerinsä todistukseen vaan omiin silmiinsä ja terveeseen järkeensä. Hänen ei olisi pitänyt siirtää luottamusta pääministerin kautta kankureihin, jotka ovat huijareita. Tiimien johtajat ja pääyhtiön omistajat ovat kuin petolliset kankurit, jotka ovat huijanneet keisarin oveluudellaan. Ylpeys estää keisaria tunnustamasta tosiasiaa, joka on kaikille ilmeinen: "keisarilla ei ole vaatteita!"

Niin verkostokeisari jatkaa rintansa röyhistelyä ja kerskaa siitä, miten loistava tämä ainutlaatuinen liikeidea ja palkkiojärjestelmä on. Se luulee rikastuvansa sen avulla, vaikka maksaa koko ajan näkymättömästä kankaasta, jota ei ole olemassakaan. Petolliset kankurit ovat jo aikoja sitten häipyneet maisemista ja suunnittelevat paratiisisaarilla kookosjuomaa nautiskelleen uusia juonia, miten saisivat pukea lisää keisareita näkymättömällä, mutta niin ylen kalliilla ja hienosta kankaasta valmistetuilla vaatteilla.

Miksi joku firma valitsee verkostomarkkinoinnin?

Alan yhtiöt ja tiimien johtajat sekä verkostouskovaiset väittävät, että verkostomarkkinointi on tehokkain tapa markkinoida tuotteita. Todellisuudessa se on maailman tehottomin tapa. Tyypillisen jälleenmyyjän liikevaihto on vain muutamia kymmeniä tai pari sataa euroa kuukaudessa. Tämä siksi, ettei tuotteita myydä kovinkaan paljoa verkoston ulkopuolelle. Suuri osa myynnistä tapahtuu verkoston sisälle ja on edustajien omaan sekä perheen käyttöön tekemiä ostoksia. Tuotteet ovat kappalehinnalta vähän maksavia kulutustavaroita, lisäravinteita, vitamiineja ja kosmetiikkaa. Idea ei voi siitä syystä toimia tehokkaana tapana tuotteiden jakelulle, vaikka niitä myytäisiin verkoston ulkopuolelle. Yhden tuotteen myyntiin joutuu käyttämään liiaksi aikaa ja siitä aiheutuu paljon menoja, joten ei ole ihme, että myyjät tekevät työtä omalla kustannuksellaan.

Jos tuotteet maksaisivat satoja tai tuhansia euroja, niillä olisi oikea hinta-laatusuhde ja myyjät saisivat kohtuullisen korvauksen tekemästään työstä, olisi idea mahdollista toteuttaa niin, että jokainen olisi tyytyväinen. Jos tuotteet valmistava yhtiö, tukkuporras ja myyjät saavat kaikki voittoa sekä asiakkaat vastikkeen rahoilleen, toimisi järjestelmä niin kuin missä tahansa tuoteketjussa. Verkostomarkkinoinnissa jäävät myyjät enimmäkseen kokonaan ilman korvausta tekemästään työstä, joten toiminta on moraalin kannalta tuomittavaa ja mahdollisesti jopa laitonta rahankeräystä vähän samaan tapaan kuin ketjukirjeet. Nykyisillä ihmerohtojen, pesuaineiden, korujen, kosmetiikan, laihdutustuotteiden, lisäravinteiden ja vitamiinien kaupustelulla ei voi kukaan saada riittävää liikevaihtoa, jotta kaikille riittäisi leipää ja voita leivän päälle alan myyjänä. Tuotteilla ei ole edes niin suurta kysyntää, että niitä kannattaisi myydä perinteisiä jakelukanavia tai mitään rehellistä tietä pitkin.

Alalla toimii myös suuren luokan huijareita, jotka rahastavat uhreiltaan kerralla tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja. Pienemmät huijaukset ovat hintaluokaltaan muutaman sadan euron luokkaa, joten niistä ei tavallinen ihminen nosta suurta meteliä. Moni häpeää muutenkin sitä, että on antanut huijata itseään ja kerskannut bisneksellä tutuille ja tuntemattomille. Nämä suuremmat huijaukset ovat yleensä sellaisia, ettei mitään konkreettista tuotetta myydä edustajille. Heiltä otetaan vain rahat pois uskottavan esityksen jälkeen. Myynnissä voi olla virtuaalilomaosakkeita, virtuaalikultaa, virtuaaliarvopapereita ja ties mitä. Tärkeintä "sijoittajan" kannalta on se, että hommasta luvataan todella korkeat korot ja hyvä tuotto sijoitetulle pääomalle.

Alussa maksetaankin hyvää korkoa, kun sijoittaja on pannut "ylimääräisiä" rahoja kiinni tähän riskibisnekseen, mutta kun hän on sijoittanut hommaan lisää rahaa ja saanut muutaman kaverinsa nopean korkotuoton toivossa mukaan sijoitukseen, niin rahoja ei enää saakaan takaisin, jos haluaa kotiuttaa voittoja, niin kuin normaalissa pörssiosakekaupassa on tapana tehdä. Tappiot voivat muodostua useiksi kymmeniksi tuhansiksi euroiksi, jos joku on ollut niin hyväuskoinen, että luulee helppoa rahaa olevan saatavilla. Ehkä tällaiset tappiot ovat oikein niille, joilla on "pimeää rahaa" noin paljon sijoitettavanaan, mutta huijatuksi tulee myös niitä, jotka ovat saaneet varansa rehellisellä tavalla. Heitä kohtaan ei voi tuntea muuta kuin sääliä ja toivoa rangaistusta rikoksen tehneille ihmisille.

Verkostomarkkinoinnissa on Suomessa vain harvoin huijareita, jotka ryöväävät uhreiltaan isoja summia kerralla. Suurin osa on pientä nappikauppaa hygieniaan ja terveydenhoitoon liittyvillä tuotteilla, jotka maksavat muutamasta kympistä pariin sataan euroon kuukaudessa. Liittymismaksut ovat muutamasta kympistä muutamaan sataseen. Kallista lystiä tämäkin, mutta ei aiheuta vielä henkilökohtaista konkurssia muille kuin köyhille opiskelijoille ja työttömille. Heitä liittyy valitettavan paljon näihin rahantekokoneiden hämäriin ja salamyhkäisiin bisneksiin.

Tarkoitus ei ole myydä paljon tuotteita vaan värvätä uusia myyjiä ja kuluttajia järjestelmään. Moni uskoo onnistuvansa siinä ja tekevänsä helpon tilin, jos vain saa pari kaveria lähtemään mukaan, niin kuin esimerkissä on kerrottu. Jos nämä saavat värvättyä samoin pari henkilöä, niin tili on tehty eikä siihen tarvinnut uhrata paljonkaan aikaa eikä rahaa. Ikävä vain, ettei homma toimi niin kuin se esitetään. Ideaa joudutaan myymään vuosien takaisille puolitutuille sekä ihan ventovieraille ihmisille, koska lähipiiristä ei löydy edes kahta kaveria, jotka lähtevät mukaan viritelmään. Suurin osa tajuaa, ettei tällainen toiminta voi kannattaa jokaista mukaan lähtevää. He eivät ota tietoista riskiä menettää rahaa ja aikaansa systeemiin, missä tulojen toive perustuu uusien jäsenten värväämiseen eikä tuotteiden tehokkaaseen myyntiin.

Miksi jotkin firmat sitten valitsevat verkostomarkkinoinnin, jos se on niin tehotonta? Siksi, ettei se ole tehotonta heidän kannaltaan vaan ainoastaan jälleenmyyjien kannalta! Verkostomarkkinointi on pääyhtiöille lähes riskitön tapa myydä tuotteita enemmän kuin mitä saisivat myytyä perinteisiä kanavia pitkin! Yhtiölle aiheutuu huomattavia säästöjä työvoimakustannuksissa, rahdissa, varastoinnissa ja mainonnassa. Nämä kulut on siirretty suurelta osin myyjien maksettavaksi. Palkkioita pitää silti maksaa niin paljon, että tuotteiden hinta on kalliimpi kuin perinteisesti myytynä, koska myyjiä on liian paljon. Kun maksetaan muutamalle myyjälle huippupalkkioita ja valtavalle myyjien armeijalle pieniä palkkioita, muodostuu siitä aika suuri summa.

Jälleenmyyjät maksavat omasta pussistaan mainonnan. Mainonta on itse asiassa suuri lisätulojen lähde sille, joka mainoksia tuottaa ja myy jälleenmyyjille. Myyjät ostavat pieniä määriä mainoksia omaan käyttöönsä, mutta pääyhtiö tai tiimin johto valmistaa ne massatuotantona ja tekee rahaa sillä, kun heidän tuotteitaan ja ideaansa markkinoidaan. Sangen nerokas keksintö vai mitä!

Jälleenmyyjät maksavat osan rahtikuluista postimaksuina. Yhtiöllä ei ole perinteisten yhtiöiden ongelmia varastoinnin, rahdin, mainonnan ja tuotannon volyymin arvioimisen suhteen. He pitävät tarkkaa rekisteriä myyjistä ja heidän ostoistaan sekä myynnistä verkoston ulkopuolelle. Yhtiö tietää tarkalleen, mikä on kulutus suhteessa myyjien määrään. Sen ei tarvitse valmistaa liikaa tuotteita ja varastot voidaan pitää minimissä. Varastotappioita ei synny oikeastaan lainkaan.

Kun yhtiö on vallannut tietyn markkinaosuuden, ovat sen riskit lähes olemattomat, jos tiimien johto onnistuu motivoimaan alalinjansa niin, että se saa värvättyä jatkuvasti myyjiä lopettavien tilalle. Yhtiö säilyttää markkina-asemansa, jos myyjiä on jatkuvasti saman verran, koska yksi myyjä ostaa omaan ja perheensä käyttöön tietyn määrän tuotteita. Myyjät ja heidän perheensä ovat suuri tai suurin asiakasryhmä. Vaikka eivät olisikaan, niin yhden myyntiedustajan keskimyynti on tiedossa ja valmistus voidaan laskea sen perusteella ja mitoittaa tuotanto tarkoin arvioidun kulutuksen mukaisesti.

Yhtiö voi pitää palkkalistoillaan juuri oikean määrän työntekijöitä ja riskit ovat pienet. Tämä onnistuu, jos saadaan myyjien määrä pidettyä jatkuvasti maksimissa, mitä markkinat sallivat. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pyramidista eroaa yhtä monta edustajaa vuosittain kuin uusia liittyy heidän tilalleen. Parhaiten menestyvät sellaiset verkostot, joiden edustajat jatkavat keskimäärin vähintään kaksi vuotta yrittämistä. Silloin riittää se, että koko tappion kärsivä alalinja eli noin 95–99 prosenttia myyjistä vaihtuu muutamassa vuodessa.

Negatiivinen informaatiotulvakaan ei pysäytä tätä järjestelmää, sillä tuotteita myydään sukujen ja kaveripiirien sisällä eikä media ole kovin kiinnostunut alan väärinkäytöksistä. USA:ssa on voideltu isolla rahalla maan päättäjiä ja poliitikoita pitämään puolustuspuheita alaa kohtaan, joten yritykset saavat myös positiivista julkisuutta. Esimerkiksi Quixtarilla on nimenvaihtokampanjan ja muun lobbauksen ansiosta maine kunniallisena bisneksenä, joka tarjoaa lisäansiomahdollisuuden kaikille halukkaille.

Yleisesti on vallassa sellainen harhakäsitys, että verkostomarkkinointi olisi yksi tapa ratkaista työttömyyttä, mutta se on todellisuudessa työttömien, huonosti koulutettujen ja matalapalkkaisten ihmisten riistoa.

Alan yhtiöt onnistuvat pettämään yhä uusia ihmisiä huijauksellaan, koska oikeaa informaatiota on tarjolla mediassa liian vähän. Ideaa levitetään henkilökohtaisen luottamuksen avulla tuttavapiireihin ja sukulaisten keskuuteen, mikä tekee helpommaksi huijauksen onnistumisen. Uusi edustaja luottaa omaan sponsoriinsa, joka on hänen sukulaisensa tai tuttava. Tämä luottaa puolestaan omaan sponsoriinsa, joka on hänen sukulaisensa tai hyvä ystävä. Näin yhä uudestaan, kunnes luottamus on siirtynyt ketjussa ylöspäin aina tiimin johtajiin ja pääyhtiön omistajiin asti. Luottamuksen ketju petti kuitenkin jossakin välissä: ylälinjassa on ihmisiä, joihin ei kannattaisi luottaa. Alatasojen myyjät eivät tunne tiimien johtajia eivätkä pääyhtiön omistajia entuudestaan, joten heihin ei ole mitään syytä luottaa.

Osalla tiimien johtajia saattaa olla tuoreessa menneisyydessä verosotkuja tai syytöksiä talousrikoksista. Samoja syytöksiä tai tuomioita voi olla myös firmojen perustajajäsenillä ja omistajilla. Kannattaisi tutkia yhtiöiden taustoja ja alan tietoutta muualtakin kuin firman kotisivuilta ja sponsorilta tai ylälinjalta.

Objektiivinen tai oikea tieto voi löytyä niinkin yllättävästä paikasta kuin alan kriitikoiden kynän jäljestä. Mitä sillä on loppujen lopuksi merkitystä, mikä on kriitikkojen motiivi tai tausta, jos he kuitenkin kertovat totuuden alasta? Eikö asiat pitäisi käsitellä aina asioina ja henkilöt henkilöinä? Jos varas sanoo, että varastaminen on väärin, niin hän puhuu totta. Jos kristitty pastori sanoo saman, on se edelleen totta. Jos verkostomarkkinoija sanoo, että harhaanjohtaminen on väärin samoin kuin pettäminen, niin miksi hän jatkaa huijaamista tai huijaamisen levittämistä? Osa tekee sitä tietämättään, osa tietoisesti: syyllisiä ovat ne, jotka rikkovat tarkoituksella lähimmäistään vastaan.

Toiset ovat rehellisiä työtä tekeviä ihmisiä, joiden hyvää nimeä ja mainetta käytetään häikäilemättä hyväksi. Nimi ja maine eivät kuitenkaan säily kovin pitkään hyvänä, ellei verkostomarkkinoija sanoudu irti petoksesta, kun se paljastuu hänelle. Ikävintä on se, että moni muuttuu ylälinjansa kaltaiseksi, kun ei suostu luopumaan vääryydestä päästyään voitolle hyvän nimensä ja laajan tuttavapiirin ansiosta.

Tuntuu uskomattomalta, että on olemassa ihmisiä, joita voidaan huijata, eivätkä he vielä tiedä, mistä alalla on kysymys. Aina nousee kuitenkin uusia sukupolvia, jotka kelpaavat uhreiksi. Vaikka sielujen markkinat ovat rajalliset, riittää uusia huijattavia ihmisiä sen verran, että yhtiöiden ja tiimien johtajien kannattaa jatkaa toimintaa. Nuoret opiskelijat ja työttömät eivät tiedä alasta yhtä paljon kuin vanhemmat, joten suuri osa jälleenmyyjistä on heitä. Vanhemmat ihmiset ovat onneksi saaneet negatiivista palautetta alan uhreilta ja jonkin verran myös alaan kriittisesti suhtautuvista TV-dokumenteista.

Firmat valitsevat verkostomarkkinoinnin, koska niiden olisi vaikea myydä tuotteitaan perinteisellä tavalla. Niillä on vain vähän kysyntää ja kilpailu on todella kovaa. Firma saisi tuotteita myydyksi perinteisiä jakelukanavia pitkin vähemmän kuin verkostomarkkinoinnin kautta. Markkinat ovat jatkuvasti kyllästetyssä tilassa, sillä terveysintoilijat ja laihduttajat ostavat jatkuvasti vastaavia tuotteita jostakin muualta. Verkostomarkkinointia ammattinaan harjoittavat ihmiset ovat valmiiksi työssä jonkin kilpailijan jälleenmyyjänä, joten heitäkin on vaikea saada mukaan tuotteiden myyjiksi ja kuluttajiksi.

Yhtiöllä täytyy olla jokin valttikortti vallatakseen itselleen markkinaosuuden. Alan yritykset saavat myytyä tuotteita sellaisille ihmisille, jotka eivät muuten ostaisi niitä, kun kaupittelevat "hyvää mahdollisuutta lisäansioihin". He herättävät ehdokkaissa tyytymättömyyttä taloudellisesti tiukkaa tilannettaan ja perinteistä työtä kohtaan. Verkostomarkkinoinnin ideologia ja aivopesu saa uhrit halveksimaan kokopäivätyötä, matalapalkkaista työtä ja palvelualan ammatteja. Se vetoaa häpeilemättä ihmisen ahneuteen ja saa heidät tavoittelemaan materialistista unelmaa. Ehdokkaissa herää toive taloudellisesta riippumattomuudesta ja lisääntyvästä vapaa-ajasta, mitä markkinoidaan harhaanjohtavalla tavalla.

Alatasojen edustajat uskovat tosissaan siihen, että ovat löytäneet maailman parhaan tavan rikastua ja saada unelmat toteutetuksi. Totuus on sitten kylmä suihku, kun idean johdosta hävitään rahaa ja aika tärveltyy hukkaan. Rehelliseen yrittäjyyteen tarkoitettu energia ja kyvyt tuhlataan pyramidipeliin, joka on naamioitu kunnialliseksi liiketoiminnaksi.

Pääyhtiön on tarkoitus saada myytyä suuria määriä sellaisia tuotteita, mitä ei muuten saataisi myytyä yhtä paljon vapailla markkinoilla. Ihmiset saadaan kuluttamaan yhtiön tuotteita, koska heille mainostetaan hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja sanotaan liiketoimintaa lähes riskittömäksi sekä vähätellään toiminnasta aiheutuvia kuluja. Suurin huijaus on valmistaa sellaista tuotetta, millä ei ole lainkaan vastinetta muualla ja jota ei kukaan tarvitse. Näitä ovat kaiken maailman ihmerohdot, joiden väitetään parantavan kaikki tunnetut sairaudet ja estävän ihmisiä sairastumasta. On ihme, että löytyy ihmisiä, jotka uskovat tosissaan näihin väitteisiin, mutta sellaisia on todella olemassa. He osaavat esittää asiansa niin vakuuttavasti, että moni epätoivoinen ja sairas ihminen tarttuu syöttiin. Toiset lähtevät mukaan pelkästään helppojen lisäansioiden mahdollisuuden vuoksi. Kun totuus paljastuu ja he jäävät tappiolle, lopettavat he tuotteiden ostamisen ja kaupittelun. Yhtiö sai silti haluamansa, samoin tiimin johto. He myivät tuotteita riittävästi ja saivat myyjät ostamaan koulutusta, minkä avulla he ansaitsevat elantonsa.

Syy verkostomarkkinoinnin olemassaololle on lopulta pyramidipelin pyörittäminen. Laiton rahankeräys sisältyy ylihintaisiin aloituspaketteihin, lisenssimaksuihin, vuosi- ja kuukausimaksuihin, koulutuksen eli työkalujen myyntiin ja kalliiden tuotteiden katteeseen. Tuotteita ei saataisi myytyä perinteisellä tavalla siihen hintaan, mitä jälleenmyyjät niistä maksavat, jotta pysyisivät oikeutettuna alalinjasta mahdollisesti nouseviin rahapalkkioihin. Aktiivisena pysymiselle on jokaisessa firmassa tuotteiden ostopakko, mikä naamioidaan myyntikiintiöksi tai selitetään edustajien haluavan niitä tuotteiden itsensä vuoksi. Kun edustajat lopettavat kannattamattoman liiketoiminnan, lopettavat he samalla tuotteiden tilaamisen. Tuotteilla ei olekaan niin suuri merkitys edustajille kuin mitä väitetään. Suurin tai ainoa syy ostaa tuotteita on pysyä mukana liiketoiminnassa ja säilyttää varastoon kertyneet pisteet eli myyntiprovisiot, jos ne ehkä joskus rahaksi muuttuisivat.

Perättömiä väittämiä ja huhuja

Alan mainonnan harhaanjohtavat väittämät välittyvät tuoreeltaan uusiin myyjiin ja heidän kauttaan muille ihmisille. He kertovat niitä nopeasti kaikille ehdokkaille ajattelematta sen tarkemmin väitteiden paikkansapitävyyttä. Mitään väitteistä ei pystytä todistamaan, koska ne eivät ole totta. Lähteitä saatetaan joskus ilmoittaa, mutta nekin ovat tekaistuja. Sanotaan mm. että se ja se tutkimus todistaa sitä sun tätä, mutta jos vaivaudut kysymään tarkemmin kyseisestä tutkimuksesta, ei lähdettä löydykään. Toinen vaihtoehto on se, että tutkimus on suoraan tai välikäsien kautta yhtiön rahoittama. Sellaiseen tutkimustulokseen ei tietenkään ole syytä luottaa, ellei tuloksia vahvisteta puolueettomissa tutkimuslaitoksissa.

Alalla myytävistä ihmerohdoista ja sairauksia parantavista sekä ehkäisevistä tuotteista ei ole yksikään saanut Lääkintöhallituksen tai Elintarvikeviraston hyväksyntää terveysvaikutteiden puolesta. Ne on kaikki luokiteltu elintarvikkeiksi, joita ei ole lupa myydä elintarvikelainsäädännön vastaisella tavalla ja väittää niiden vaikuttavan terveyttä edistävällä tavalla niin kuin lääkeaineet tekevät. Siitä huolimatta tuotteita myydään harhaanjohtavalla tavalla ja väitetään niiden parantavan kaikki sairaudet kuten syöpä, HIV, rytmihäiriöt, allergiat, ihottumat, tulehdukset, migreenin, mahavaivat, kuukautiskivut, jne.

Jos joku uskoo näihin väitteisiin, täytyy hänen harkintakyvyssään olla jotakin pahasti pielessä. Eikö hän ihmettele lainkaan sitä, miksi kyseistä tuotetta ei mainosteta mediassa ja myydä sitä miljardeille ihmisille, jolloin tuotteen hyöty tulisi kaikkien ulottuville? Nyt sitä markkinoidaan henkilökohtaisen suosittelun avulla salamyhkäisesti kuin kulttia. Tarkoitus on saada tuotteelle lisää myyjiä eikä myydä sitä laajalle asiakaskunnalle. Mikäli aine vaikuttaisi todella niin kuin väitetään, menisi se kuin kuumille kiville ja loppuisi vähittäiskauppojen, luontaiskauppojen ja apteekkien hyllyltä alta aikayksikön. Menestys olisi taattu.

Yhtiöille olisi ehdottomasti kannattavampaa myydä terveyttä ylläpitäviä ja sairauksia parantavia tuotteita perinteisiä jakelukanavia pitkin. Koska koko tuote on humpuukia ja business huijausta, myydään sitä niinkin tehottomalla tavalla kuin verkostomarkkinoinnin kautta. Kun todellinen kysyntä puuttuu, synnytetään se harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Tuotteita saadaan siten myytyä enemmän kuin muutoin saataisiin. Perinteisillä tavoilla markkinoituna niitä ei ostaisi kukaan. Kyse on siis pyramidipelistä eikä rehellisestä suoramyynnistä. Viranomaisten, oikeuslaitoksen ja lakia säätävien elinten tulisi lopultakin ymmärtää tämä asia. Ei se loppujen lopuksi niin vaikeaa ole, jos vain hyvää tahtoa riittää ja halutaan suojella kuluttajia näiltä huijauksilta.

Ehdokkaiden ostopäätös perustuu käytännössä aina suosittelijan ja myyjien todistuksiin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin eikä tieteellisiin tutkimuksiin. On helpompaa luottaa omaan sukulaiseen tai sponsoriin kuin tieteellisiin perusteluihin, joita ei kuitenkaan ymmärretä. Kun ihmeaineen käyttäjä sitten sairastuu tai ei paranekaan taudista, paljastuu totuus tuotteesta. Toinen vaihtoehto totuuden näkemiselle on se, ettei liiketoiminnasta saa toivottuja helppoja lisäansioita vaan siihen häviää rahaa.

Kun myyjä on hävinnyt tarpeeksi paljon rahaa ja hukannut aikaa kannattamattomaan bisnekseen, kadottaa ihmeaine parantavat ominaisuutensa kuin salaman iskusta. Firma ja palkkiojärjestelmä, joita myyjä aiemmin ylisti, ansaitsee nyt pelkät haukut. Jos myyjä on kuitenkin terveysintoilija ja alan ammattilainen, jatkaa hän työtä toisen firman edustajana ja toivoo, että ehtisi tällä kertaa lähteä "ajoissa mukaan" tai saisi onnenpotkulla alalinjansa kasvamaan riittävän nopeasti ja laajalle, jotta saisi tienattua paljon rahaa. Hän tietää alan faktat ja tajuaa menestymisen mahdollisuuden piilevän pyramidipelin tavoin siinä, onnistuuko rakentamaan itselleen suuren alalinjan vai ei. Itsestään se ei sinne synny, joten tarvitaan paljon alalinjan koulutusta ja motivointia, että se kykenisi värväämään lisää uhreja, jotka menettävät rahansa. Saahan siinä sivussa luotua myös niitä uusia kontakteja, joita kehutaan paljon!

Todellisuudessa niillä ystävillä, mitä alalla saadaan, ei ole mitään muuta kuin vahingollinen vaikutus. Ystävät kaikkoavat heti, kun et tuota heille rahaa tai tee sitä yhdessä heidän kanssaan. Ellet jatka mielettömän idean markkinointia ja rekrytointia, niin olet entinen ystävä.

Toisin kuin väitetään, niin työnteko ja rekrytointi ei lopu koskaan. Jopa tiimien korkein johto jatkaa kouluttamista ja värväämisen opettamista hamaan kuolemaansa tai eläkeikäänsä asti. Unelman toteuttaminen on heillekin lähes mahdotonta ainakin Suomen oloissa. Täällä on paljon enemmän lottomiljonäärejä kuin verkostomarkkinoinnin avulla rikastuneita ihmisiä. Verotietojen mukaan jälkimmäisiä ei ole lainkaan…

Muista, että useimmat palkkioesimerkit ovat keksittyjä. Ne kertovat jostakin "Jampasta" tai "Paulasta", joka on tienannut niin ja niin lyhyessä ajassa niin ja niin paljon rahaa ja elelee nyt yltäkylläisyyden keskellä paratiisisaarten lämmössä kookosjuomaa nautiskellen. Jos kysyt tarkemmin siitä henkilöstä, niin häntä ei löydy mistään tai jos löytyy ja tarkistat hänen verotietonsa, ei hän olekaan ansainnut niin paljon kuin on väitetty.

Luettelen seuraavaksi alalla esitettäviä yleisiä perättömiä huhuja, valheita ja liioitteluja. Älä usko näitä väitteitä, kun niitä esitetään sinulle totuutena. Suurin osa ei ole totta. Vaikka väitteet eettisellä tavalla valmistetuista luontoystävällisistä ja käyttäjille turvallisista tuotteista pitäisivät edes osittain paikkansa, on alan tuotteiden myynti ja käyttäminen silti moraalisesti arveluttavaa, koska yhtiöt ja tiimit pettävät myyjäverkostoaan harhaanjohtavan markkinoinnin avulla.

Tässä niitä perättömiä mainoslauseita nyt siten tulee!

"Toimintaan ei liity mitään riskiä. Kuluja ei ole. Liittyminen on ilmaista. Ei maksa mitään. Verkostomarkkinointi on nopeimmin kasvava teollisuuden ala maailmassa. Monitasomarkkinointi tuottaa enemmän miljonäärejä kuin mikään muu ala. Kaikilla on hyvä mahdollisuus lisäansioihin. Rikastuminen on mahdollista jokaiselle. Tuotteet ovat halpoja. Tuotteet on valmistettu eettisellä tavalla ja luontoa säästäen. Tuotteet ehkäisevät sairastumista ja parantavat kaikki tunnetut taudit. Ala on todettu lailliseksi USA:ssa oikeudenkäynnissä vuonna 1979. (Viittaus on Amwayn oikeudenkäyntiin USA:ssa, jolloin sitä ei tuomittu laittomasta pyramiditoiminnasta. Asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei oikeudenkäynnissä ratkaistu sitä, onko Amway laiton pyramidi vai ei. Lisätietoja saat artikkelista "Q&a–Illegal Pyramid Schemes" sivulta http://www.amquix.info/quixtar_pyramid-q-a.html Monia alan tyypillisiä yrityksiä on tuomittu laittomiksi pyramideiksi tämän oikeudenkäynnin jälkeen. Amwaykin on selvinnyt jatkosyytteistä vain sopimalla jutut ison rahan avulla. Lue lisää artikkelista "Quixtar/ Amway Lawsuits" sivulta http://www.amquix.info/quixtar_lawsuits.html.) Tämä on uusi eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävällä tavalla toimiva verkostomarkkinointifirma. Tämä on uudenlaista verkostopohjaista markkinointia. Tämä EI ole lainkaan verkostomarkkinointia: tämä on franchise-yrittäjyyttä, network sales toimintaa, people´s franchisingia, tms. Pätevöitymisiä ei tarvita. Palkkioita saa heti, välittömästi ja jatkuvasti. Alalla voi hankkia helposti lisäansioita ja jopa rikastua. Järjestelmän avulla voi saavuttaa helposti taloudellisen riippumattomuuden, lisää vapaa-aikaa ja toteuttaa unelmansa. Kukaan ei häviä rahaa, koska jos käyt kaupassa tai ostat tuotteen alan yritykseltä, et häviä mitään. Kaikki voittavat. Verkostomarkkinointi on tehokkain tapa markkinoida tuotteita. Tuotteet ovat halpoja. Tuotteita voi käyttää ilmaiseksi! Tuotteiden käyttäminen ei maksa mitään."

Mikään edellisistä väitteistä ei ole totta vaan kaikki ovat valhetta, alan tunnettuja myyttejä, liioittelua tai perättömiä huhuja. Tuotteitakin voi käyttää "ilmaiseksi" vain jos maksaa ne saamillaan palkkioilla, joita ei tietenkään ole vielä saatu siinä vaiheessa, kun mukaan lähdetään! LOL Useimmille se turhien tuotteiden käyttö sitten maksaakin ja tosi paljon, sillä niitä ei alun alkaenkaan olisi tarvittu ja toiminta nielee lisää rahaa, mitä kauemmin mukana ollaan.

Ylätasojen kouluttajille on tietysti parasta, mitä kauemmin he saavat yksittäisen edustajan jatkamaan järjestelmän uhrina ja kuluttamaan rahaa koulutukseen sekä tuotteisiin, mistä he saavat elantonsa.

Uhrien syyllistäminen

Jälleenmyyjien pettäminen ja harhaanjohtaminen on erityisen raakaa sen vuoksi, että uhrit syyllistetään siitä, kun ovat tulleet huijatuiksi. Heidät aivopestään uskomaan, ettei järjestelmässä ole mitään vikaa. Myös suurta yleisöä johdetaan harhaan. Sanotaan, että se on yksin ihmisestä itsestään kiinni, häviääkö rahaa vai menestyykö.

Alaa verrataan perinteisiin yrityksiin ja yrittämiseen, vaikka kyse ei ole yrittäjyydestä vaan pyramidipeliin osallistumisesta ja kuluttajan ostokäyttäytymisen muuttamisesta harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Tappion kärsineitä syytetään siitä, että ovat lähteneet vapaaehtoisesti mukaan toimintaan. Syy ei ole kuitenkaan ensisijaisesti harhaanjohdetun kuluttajan vaan harhaanjohtavaa mainontaa harjoittaneen sponsorin, pääyhtiön ja tiimin johdon, joka on istuttanut harhaanjohtavat markkinointiväittämät verkostoon.

Rahansa hävinnyt jälleenmyyjä on vain osaksi syyllinen tappioihinsa. Hänen ei olisi pitänyt antaa ahneudelle sijaa sydämessään eikä uskoa uskomattomalta kuulostavia väitteitä helposta rahasta ja rikastumisen mahdollisuudesta. Sellaista ei ole olemassakaan kuin helppo raha ja jos olisi todella keksitty helppo keino rikastua, niin sitä ei varmasti myytäisi kaikille halukkaille ja "maksaville" henkilökohtaisen suosittelun periaatteella tai millään tavalla. Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se ei yleensä ole totta.

Jälleenmyyjän henkilökohtainen tieto-taito ei ratkaise onnistumista niin paljon kuin järjestelmän pyramidirakenne ja epäoikeudenmukainen palkkiojärjestelmä. Verkostomarkkinointi on suunniteltu tarkoituksella siten, että se tuottaa enemmän häviäjiä kuin voittajia. Sellainen myyjä menettää tietysti varmemmin rahansa, jolta puuttuvat tarpeelliset kontaktit, laajalle levinnyt tuttavien verkosto, myyjän ammattitaito, esiintymisen lahjat, yrittäjältä vaadittava erityisosaaminen, johtamisen taito, hyvä maine, riskien hallinnan osaaminen, ongelmien itsenäisen ratkaisemisen taito, talous- ja kauppatieteiden opinnot, kirjanpidon ja tuloslaskennan perustiedot, matemaattinen lahjakkuus, sosiaaliset taidot, paineiden sietokyky, verotukseen liittyvä osaaminen ja monet muut tarvittavat lahjat sekä erityistaidot.

Mainonta on tässäkin kohden harhaanjohtavaa, koska sanotaan, ettei aiempaa työkokemusta tai mitään erityisosaamista tarvita. "Tiimi kouluttaa uudet myyjät työhön ja menestyminen on kaikille mahdollista." Ainoa pätevyysvaatimus on maksukyky. Jos olet valmis maksamaan työpaikasta aloitusmaksun ja jatkuvat aktivointimaksut sekä koulutuksen ynnä muut kulut, olet pätevä töihin ja työpaikka on sinun! Mutta jos sinulla ei ole rahaa maksaa työnteosta, niin joudut jättämään hyvästit tälle "loistavalle mahdollisuudelle", joka tarjotaan ihan jokaiselle halukkaalle eli helppoa rahaa tarvitsevalle uhrille.

Kun myyjä ei onnistukaan tekemään systeemillä itselleen helppoa rahaa ja luopuu toiminnasta, niin epäonnistuminen onkin yhtä äkkiä hänen oma syynsä. Hän ei olekaan sopiva alalle eikä hän ole tehnyt tarpeeksi työtä, vaikka olisi toiminut juuri ohjeiden mukaan ja antanut koko elämänsä verkostomarkkinoinnin ideologian alttarille. Hänelle sanotaan, ettei hän usko tarpeeksi, ei ole tarpeeksi sitoutunut, on kuunnellut kritiikkiä ja ajatellut liikeideasta negatiivisella tavalla. Kuulit oikein: menestyminen on uskonvarainen asia ja perustuu horjumattomaan luottamukseen tiimin johtoa, pääyhtiötä, tuotteita ja varsinkin liikeideaa eli itse järjestelmää kohtaan. Järjestelmää ja liikeideaa ei ole lupa kenenkään epäillä toimimattomaksi tai kyseenalaistaa sitä, sillä jos sen teet, niin muutut heti "mitään ymmärtämättömäksi idiootiksi ja tyhmäksi sekä tehtäväänsä sopimattomaksi ihmiseksi".

Apuna aivopesuun käytetään positiivisen ajattelun tekniikkaa, mikä on tunnettua mm. menestysteologiasta ja New Age uskonnosta ynnä muista kulteista. Ihmisten mieliä manipuloidaan toistamalla totuudenvastaisia väittämiä ja uskomuksia, joita kuunnellaan koulutustilaisuuksien ohella jatkuvasti kaseteilta ja katsellaan opetusvideoilta. Uhrit pitävät kuulemistaan hyvistä asioista eivätkä huomaa ilmeisiä ristiriitaisuuksia opetuksessa ja ideologiassa. Verkostomarkkinoinnin kulttihenki on lumonnut heidät, niin etteivät he näe totuutta.

Miltä kuulostaa väite: "Jos vain uskot, voit ansaita miljoonia!" Tervejärkiset uhrien omaiset ja muut verkostokultin ulkopuolella olevat ihmiset tietävät, ettei maailman jokaisen ihmisen ole mahdollista rikastua uskon avulla. Aivopesun kautta saadaan uhrit syyllistämään lopulta itsensä, jos he menettävät rahaa järjestelmään. Tämä syyllistämien tekniikka monistetaan ja kopioidaan alalinjaan niin kuin kaikki muukin aivopesu ja värväyksen menetelmät. Uhrit saadaan uskomaan, että se on yksin ihmisestä itsestään kiinni, menestyykö alalla vai ei. Tätä toteamusta saa lukea yhä uudestaan keskustelupalstoilta ja sen kuulee myös jokaisen alaan uskovan ihmisen tai tarkoituksella huijausta harjoittavan ihmisen suusta.

Uhrit ja suuri yleisö saadaan harhaanjohtavan markkinoinnin sekä informaatiotulvan avulla kääntämään katse pois itse liikeidean, pyramidirakenteen ja palkkiojärjestelmän mahdottomuudesta. Idean on mahdotonta toimia edes teoriassa siten kuin se paperilla esitetään. Jos kaikilla olisi mahdollisuus saada lisäansioita ja voittoa tai rikastua, niin se edellyttäisi sitä, että jokainen saisi alalinjaansa tietyn määrän ihmisiä hyvin lyhyessä ajassa. Se johtaisi mahdottomiin kasvulukuihin, sillä myyjien määrä ei voi tuplaantua tai moninkertaistua loputtomasti.

Auttamista vai riistoa?

Alan myyjien määrä pysyy kutakuinkin ennallaan, kun verkostomarkkinointi on rantautunut uuteen maahan, missä se riistää kaikkein eniten maan köyhää väestönosaa. Toiminta on senkin vuoksi täysin moraalitonta ja kuin rikollista toimintaa, että väitetään alan auttavan työttömyyden poistamisessa ja tuovan lisää rahaa kehitysmaihin, kun se käytännössä pahentaa työttömien ja köyhien ihmisten asemaa entisestään. Kun koko maa on kertaalleen pyyhkäisty ylitse ja putsattu herkkäuskoiset rahoistaan, jää maahan vain tietty osa väestöstä alan myyjiksi. Enempää ei voi kerralla olla, sillä negatiiviset kokemukset alasta, liiketoiminnan tappioista ja kalliista tuotteista pysäyttävät verkostojen kasvun. Yhtiöt voivat jatkaa toimintaansa vain siten, että onnistuvat värväämään joka vuosi saman verran uusia häviäjiä verkostoon kuin mitä siitä vuosittain eroaa. Suomessa voidaan huijata kahden vuoden aikana enintään 20 000 - 50 000 edustajaa tämän negatiivisen informaatiotulvan kyllästäessä markkinat. Koska suurin osa väestöstä osaa varoa ennalta tätä huijausta, ei voida värvätä enempää jälleenmyyjiä.

Arvio Suomessa toimivien jälleenmyyjien määrästä perustuu muutamaan lähteeseen. Yksi on artikkeli "Yrittäjyyden uudet muodot – verkostomarkkinointi" Työvoimaministeriö, Työvoimahallinto/-palvelut. Kirja on ollut saatavilla lainaksi työvoimatoimistojen tietopalvelusta kautta maan. (Oy Edita Ab, 1997, Helsinki.) Artikkelin mukaan vuoden 1997 alussa toimi maassamme kymmenen pääyritystä ja jälleenmyyjiä oli 15 000–17 000 henkeä, joista päätoimisia oli vajaa tuhat. Näistä luvuista käy ilmi, että vain noin kuusi prosenttia jaksaa yrittää pitempään alan markkinoijana, koska tappiot ja alan moraalittomuus selviävät nopeasti uusille uhreille. Vaikka yhtiöiden määrä on moninkertaistunut vuoden 1997 jälkeen, ei Suomessa ole silti alan myyjiä niin paljon kuin pitäisi olla, jos kaikki uudet myyjät olisivat jääneet verkostomarkkinoijiksi. Suurin osa lopettaa toiminnan tilastojen mukaan, sillä jokainen verkostoija pyrkii värväämään uusia jäseniä niin paljon kuin mahdollista, mutta määrä on kasvanut vain 2-5 kertaiseksi vuoden 1997 jälkeen. Tilastojen päällekkäisyys ja Suomen Suoramarkkinointiliiton salailu tai tarkoituksellinen vääristely estävät saamasta tarkkoja lukuja haltuuni.

Keväällä 2005 toimi maassamme Suomen Suoramarkkinointiliiton ilmoituksen mukaan 75 000 suoramyyjää, joista verkostomarkkinoijat muodostavat vain pienen osan. (Lähde: Johanna Korhonen, YLE 1, Tarinatalo, Ajan Henki ohjelma 21.3.2005.) On perusteltua väittää, ettei maassamme ole enempää kuin maksimissaan 25 000–50 000 edustajaa, koska SSML:lta saatu luku sisältää päällekkäisyyksiä. Yksi verkostomarkkinoija voi toimia yhtä aikaa monen firman edustajana (esim. ACN/puhelinliittymä ja GNLD lisäravinteet sekä pesuaineet), jolloin hän näkyy tilastoissa useampana eri henkilönä. Väestöstä voi tietyllä maantieteellisellä alueella olla parhaillaan noin 4-5 % alan edustajia (Utahin osavaltio USA:ssa) ja käytännössä Suomen tapaisessa maassa 1–1.5 % on lähellä maksimia, mitä mukaan voidaan kerralla saada. Negatiivinen informaatio ja pettymykset tappioiden vuoksi pitävät huolen, ettei enempää ihmisiä saada huijattua kerralla.

Alan tuotteilla on pääsääntöisesti erittäin rajallinen kysyntä. Sitten on paljon ihmisiä, jotka eivät missään nimessä sovellu tai ryhdy alan myyjiksi tai kaikki edes asiakkaiksi. Myyjiksi eivät sovellu alaikäiset, vanhukset, kovin sairaat ihmiset ja kaikki ne, jotka suhtautuvat saamiensa tietojen perusteella kielteisesti alaan ja pitävät sitä ketjukirjeisiin verrattavana pyramidihuijauksena ja laittomana rahankeräyksenä. Suurin osa yli 30-vuotiaista ihmisistä on kuullut sellaisia väitteitä, koska on joutunut värväyksen kohteeksi, tuntee jonkun alalla työskentelevän ihmisen, on lukenut asiasta keskustelupalstoilla internetistä, on tutustunut alan kirjalliseen kritiikkiin kuten tähän kirjoitukseen tai nähnyt Televisiosta aihetta käsitteleviä ohjelmia. Mm. MOT, Ajan Henki ja Kuningaskuluttaja ohjelmissa on käsitelty alaa ja joitakin yrityksiä hyvin kriittisellä tavalla.

USA:ssa on tehty tutkivaan journalismiin perustuvia alan väärinkäytöksiä ja kulttiluonnetta paljastavia ohjelmia. (NBC Dateline, In pursuit of the almighty dollar by Chris Hansen, kirjoitettu nettiversio 7.5.2004 http://www.msnbc.msn.com/id/4375477 ; 60 Minutes ja Robert L Fitzpatrick 5.9.1999. ABC World News 1.11.2002. jne. http://www.falseprofits.com/HomeIssues.html)

Mitä enemmän alasta esitetään mediassa oikeaan tietoon perustuvaa negatiivista informaatiota, sitä paremmin kuluttajat varjeltuvat huijatuksi tulemiselta. Suomen sanomalehdet julkaisevat ajoittain artikkeleita koskien pyramidihuijauksia ja laitonta rahankeräystä sekä verkostomarkkinointia. Myös uudesta kehitteillä olevasta rahankeräyslaista on ollut kirjoituksia mm. sanomalehti Keskisuomalaisessa. Sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallintoyksikön johtaja hallitusneuvos Jouni Laiho on ollut haastateltavana lehtikirjoituksia sekä TV-ohjelmia varten.

On mielenkiintoista seurata, miten poliisitutkinta edistyy mm. Move Networks Oy:tä koskien, jota epäillään rahankeräyslain rikkomisesta syksyllä vuonna 2005. Tutkinnan pitäisi päättyä joulukuussa ja asia menee silloin syyteharkintaan. "On syytä epäillä" -kynnys on jo ylittynyt. Jos Move tuomitaan, olisi se merkittävä ennakkotapaus koko alaa ajatellen Suomessa. Silloin todettaisiin selvästi se, että myös konkreettisia tuotteita tai palveluita markkinoiva yritys voi olla käytännössä laitonta rahankeräystä, jos tuotteiden taloudellinen arvo kuluttajalle on pieni maksettuun hintaan nähden tai muista lakiehdotukseen sisältyvistä määritelmistä johtuen.

Päivitys:

Moven kolmelle omistajalle luettiin tuomiot markkinointirikoksesta ja rahankeräysrikoksesta Turun käräjäoikeuden päätöksessä 07/931, asianumero R 06/1906. Vastaajat aikoivat valittaa tuomiosta hovioikeuteen, joten lopullista ratkaisua joudutaan odottamaan vielä jonkin aikaa.

Päivitys 2:

Moven omistajat ja edustajat vapautettiin kaikista syytteistä hovioikeudessa.

Artikkelini aiheesta on sivulla
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/uutiset/move_tuomio02.htm

Jos alatasojen edustajat tietäisivät todella, mistä alalla on kysymys ja näkisivät, miten moraalitonta tämä toiminta on, niin he sanoutuisivat siitä heti irti. On valitettavaa, että monet on onnistuttu aivopesemään niin tehokkaasti, että he uskovat vielä lopettamisen jälkeen olevansa itse ainoita syyllisiä tappion kärsimiseen. He eivät näe järjestelmässä mitään vikaa, vaikka se on suurin syy tappioihin. Liikeidea on niin surkea, ettei se voi toimia edes teoriassa, käytännöstä puhumattakaan.

Systeemi on suunniteltu siten, että pyramidirakenne ja epäoikeudenmukainen palkkiojärjestelmä tuottavat tarkoituksella suuren joukon häviäjiä, joiden rahoilla ja työpanoksen turvin ylätasot sekä pääyhtiö hankkivat elantonsa. Tällainen riisto on moraalisesti tuomittavaa ja toivottavasti myös rahankeräyslain vastaista. Alalla rikotaan jatkuvasti kuluttajansuojalakia ja hyviä liikemiestapoja vastaan, mutta viranomaiset eivät voi tehdä asialle mitään niin kauan kuin toiminta on lähtökohtaisesti laillista, jos vain "tuotteita" myydään. Lakia säätävien elinten, oikeuslaitoksen ja poliisin tulisi lopultakin tajuta se, ettei kyse ole ensisijaisesti tuotteiden markkinoinnista vaan pyramidipelistä ja laittomasta rahankeräyksestä, mikä toimii niin kuin ketjukirjeet, paitsi että on hienostunut ja monin verroin ovelampi versio siitä.

Huijaus on todella hienostunut ja ovela, koska uhrit saadaan uskomaan, että heitä autetaan ja he saavat lisää rahaa, kun heiltä viedään rahat. Heidät saadaan päälle päätteeksi maksamaan siitä, kun tekevät työtä huijauksen levittämiseksi omille kavereilleen ja sukulaisilleen! Raamatun ajan orjat olivat hyvässä asemassa verkostomarkkinoijiin verrattuna. He saivat isänniltään ylläpidon ja elatuksen niin kuin meidän lähihistoriamme rengit, piiat ja herrasväen palvelusväki. Verkostomarkkinoijat eivät saa edes orjan palkkaa vaan maksavat siitä, että heillä teetetään henkisesti raskasta työtä: ihmisten värväämistä petolliseen pyramidipeliin.

Yhtiöiden julkaisemat tilastot

Osa yhtiöistä julkaisee toiminnastaan tilastoja ja niiden perusteella voidaan vahvistaa selvityksessäni esitetyt väitteet tosiksi. Tämän kirjoituksen lopussa on linkit tutkimuksiin, joissa on käytetty hyväksi näitä tilastoja.

Unelman kaupittelu

Mm. Amway/ Quixtar/ Alticor yhtiöiden tilastot kertovat, että vuosina 2002–2004 yhtiöstä erosi vuosittain 50 % kaikista suosittelumyyjistä. Uusista myyjistä erosi 67 % ensimmäisen vuoden aikana. Amway/ Quixtarin myyjien keskipalkkiot olivat tuona aikana vain 35 dollaria/kk. Se on niin vähän, ettei kukaan järkevä ihminen tee työtä vuosikausia tappiokseen, koska tulot eivät riitä peittämään vuosittaista lisenssimaksua ja muita kuluja.

Tuotteet ovat useimmiten kalliimpia kuin muualla. Jos vastaavia tuotteita ei voi ostaa muualta, kannattaa miettiä sitä, tarvitseeko myyjä niitä tuotteita itselleen vai ei? Vastaus on useimmiten "ei". "Myyjä" ei tarvinnut tuotteita ennen myyjäksi ryhtymistään eikä tarvitse niitä senkään jälkeen. Tuotteita ostetaan vain siksi, että värväämällä uusia "myyjiä" tarjoutuu mahdollisuus lisäansioihin. Kirjoitan sanan "myyjä" lainausmerkkien sisälle, koska alan tyypillinen myyjä on loppukäyttäjä eli asiakas ja käytännössä uusien "myyjien" värvääjä eikä myyjä ollenkaan.

Jotta "myyjällä" on oikeus värvätä ja rakentaa alalinjaa, on myös pakko ostaa tuotteita. Tuotteiden pakko-osto on naamioitu myyntikiintiöksi, mikä oikeuttaa saamaan alalinjan liikevaihdosta provisioita pisteiden muodossa, mitkä muuttuvat rahaksi tiettyjen lisäehtojen täyttyessä muutamalle tai parille prosentille kaikista edustajista. Myyntikiintiöt ja aktiivisuussäännöt ovat keino lisätä keinotekoisesti tuotteiden menekkiä, sillä edustajat ostavat niitä omaan käyttöön enemmän kuin tarvitsevat ja lahjoittavat niitä tuttaville, kun eivät saa niitä myytyä kenellekään. Jos he jättäisivät tuotteet ostamatta ja kiintiön täyttämättä, niin silloin pistetili nollaantuisi ja olisi alettava taas uudestaan keräämään pisteitä seuraavan aktivointioston jälkeen. Tyypillinen edustaja ostaa aktivointiostoja muutaman kuukauden ajan ennen kuin tajuaa, ettei hänen kannata sitä tehdä, koska alalinja on liian pieni kunnon provisioiden saamiseen. Kun tämä on tajuttu, niin edustajat passivoituvat eivätkä osta enää tuotteita, elleivät tee sitä säälistä ylälinjan sponsoriaan kohtaan, joka saa hänen ostoistaan provisioita. Tuotteet myydään näin käytännössä verkoston sisälle jälleenmyyjille ja heidän omaisilleen eikä oikeita verkoston ulkopuolisia asiakkaita kovin paljon yleensä ole.

Ihmiset saadaan tällä tavalla houkuteltua ketjukirjeen tavoin toimivaan moraalittomaan huijaukseen. Lisäansioiden mahdollisuus ei olekaan hyvä, työ ei ole helppoja, riskit ovat suuria, kuluja on paljon ja taloudellista riippumattomuutta on käytännössä lähes mahdoton saavuttaa verkostomarkkinoinnin avulla. Silti liikeideaa mainostetaan siten, että tämän "unelman" toteuttaminen on yksinkertaista ja jopa helppoa järjestelmän avulla.

Robert L Fitzpatrcikin tutkimus

Pyramid Scheme Alert Organisationin johtaja ja kirjan False Profits toinen kirjoittaja on Robert L. Fitzpatrick. Häntä ja järjestön palkkaamien lakimiesten asiantuntemusta on käytetty hyväksi Kiinan, Sri Lankan ja eräiden USA:n osavaltioiden lainsäädännössä koskien laittomia pyramideja ja verkostomarkkinointia.

Fitzpatrick on julkaissut tutkielman, joka paljastaa sen, että yli 99 prosenttia alan myyjistä kärsii tappioita, kun tuotteiden hinta lasketaan mukaan tappioihin. Vaikka ei laskettaisi, ovat tappiolukemat silti 95–99 prosentin luokkaa ja kasvavat suuremmaksi, mitä kauemmin järjestelmät jatkavat toimintaansa. Häviäjät lopettavat pian ja uusia häviäjiä värvätään tilalle. Voittajat pysyvät verkostoissa paljon kauemmin.

Alan jälleenmyyjistä eroaa joka vuosi noin 50 % tappioiden vuoksi. Hävinneiden tilalle täytyy värvätä jatkuvasti uusia häviäjiä, jos yhtiöt aikovat säilyttää valtaamansa osuuden markkinoista. Voittajat pysyvät samoina vuodesta toiseen ja lopettavat harvoin kannattavan bisneksen niin kauan kuin saavat siitä jatkuvia tuloja. Koska tappion kärsiviä ihmisiä lopettaa toiminnan ja heidän tilalleen värvätään uusia häviäjiä, kasvaa häviäjien prosentuaalinen osuus kaikista firman elinkaaren aikana mukana olleista jälleenmyyjistä suuremmaksi, mitä kauemmin firma saa jatkaa toimintaansa. Voittajien osuus vastaavasti pienenee.

Sinäkin ymmärrät sen, että jos yli puolet myyjistä lopettaa vuosittain, täytyy seurauksena olla, että suurin osa lopettaa muutamassa vuodessa. Todistan tämän myöhemmin käytännön esimerkin avulla.

Liikevaihto

Yhtiön liikevaihto on täysin riippuvainen myyjien määrästä, sillä myyjät tekevät keskimäärin vain pienen liikevaihdon/kk. Suuren liikevaihdon aikaansaamiseksi tarvitaan valtava jälleenmyyjien armeija.

On selvää, ettei kaikille myyjille ole tarkoituskaan maksaa palkkioita heidän ostoistaan tai myynnistään, koska rahat eivät riitä siihen. Suurin osa jälleenmyyjistä on pelkästään kuluttajia eli asiakkaita, joiden maksamilla vuosi- ym. lisenssimaksuilla ja kalliilla hinnalla ostamalla koulutuksella, tuotteilla sekä mainosmateriaalilla pääyhtiö sekä tiimien johtajat hankkivat elantonsa.

Alimmilla tasoilla on aina yli 90 prosenttia edustajista ja he jäävät tappiolle liiketoiminnassa. Ylimmillä tasoilla on vain alle yksi prosenttia kaikista myyjistä ja he saavat voittoa siinä määrin, että voidaan puhua lisäansioista eikä orjatyöstä. Muut tekevät työtä tappiokseen tai alle euron tuntipalkalla. Samalla ylätasojen ammattikouluttajat ansaitsevat samalla henkilökohtaisella liikevaihdolla tuhansia euroja kuukaudessa, mitä alalinjan edustajilla on. Tarkoitus ei ole nimittäin se, että yksi edustaja myy paljon vaan se, että jokainen myy ja ostaa itselleen saman verran eli vähän per kuukausi ja siitä muodostuu paljon ylimmillä tasoilla oleville.

On mahdotonta, että kaikki myyjät voivat ansaita tuhansia euroja kuukaudessa, koska keskimääräinen liikevaihto/ myyjä on vain 60–200 euroa firmasta riippuen. Jos yritykset tarjoaisivat rehellisen lisäansiomahdollisuuden, niin silloin ei värvättäisi liikaa jäseniä verkostoon, jotka värväävät aina vain lisää uusia jäseniä, niin että suoramyynti käy kannattamattomaksi. Myyjiä on aina liikaa tuotteiden kysyntään nähden ja tämä on tarkoituskin. Näin huijaus toimii eikä se muuten toimisikaan.

Minun ei tarvitse tietää jokaisen yhtiön tilastoja osoittaakseni, että useimmat alan firmat toimivat saman periaatteen mukaan ja niissä vaihtuu suurin osa jälleenmyyjistä parin vuoden aikana. Niin kauan kuin jälleenmyyjien määrää ei yritetä rajoittaa millään tavalla, on tarjolla aina enemmän "vapaita työpaikkoja" kuin työntekijöitä. Koska menestyminen on aina kiinni ensisijaisesti alalinjan jälleenmyyjien määrästä, kyllästyvät markkinat jokaisen firman kohdalla hyvin nopeasti, kun kaikki yrittävät värvätä nopeassa tahdissa lisää myyjiä järjestelmään. Lopulta tarjolla on vähemmän myyjiä ja myös asiakkaita, jotta jokainen myyjä voisi menestyä. Kaikilla tuotteilla on vain rajalliset markkinat. Kun tarjonta ylittää kysynnän, ovat markkinat kyllästyneet ja viimeisenä mukaan lähteneillä myyjillä on lähes mahdoton tehtävä saada voittoa liiketoiminnasta.

Fitzpatrick on ottanut tutkielmassaan huomioon usean eri yhtiön tilastot ja tiedot, mutta meille riittää se, että ymmärrämme, miten ala toimii. Jälleenmyyjien määrää ei rajoiteta tai valvota millään tavalla. Jokaisen verkostomarkkinoijan on tarkoitus rakentaa NOPEASTI alalinja, jonka liikevaihdosta hän VOI SAADA palkkioita. Käytännössä vain harva saa palkkioita RAHANA alalinjansa liikevaihdosta, koska se edellyttäisi suuren alalinjan rakentamista ja muiden pätevöitymisen tai aktiivisuuden ehtojen täyttämistä. On mahdotonta, että jokainen tällä hetkellä alalla työskentelevä jälleenmyyjä saisi alalinjaansa esimerkiksi kymmenen uutta myyjää vuoden aikana. Se on kuitenkin minimiehto sille, että on mahdollisuus saada sijoittamansa raha takaisin ja jatkuvia voittoja toiminnasta. Käytännössä kymmenen myyjää alalinjassa ei siihen riitä, koska heidän tulisi olla siellä tasapainoisesti jakautuneena eri "jalkoihin" (linjoihin) tai "tasoille". Näin ei käytännössä koskaan tapahdu. Linjasto kasvaa syvyyteen epätasapainossa, jolloin suurin osa myyjistä jää häviölle. Asiakkaita ei riitä kaikille, koska markkinat ovat jatkuvasti kyllästymispisteessä.

Jos jokainen voisi saada voittoa alalinjastaan ja siihen tarvittasiin vähintään vain kymmenen myyjää alalinjaan sekä kymmenen verkoston ulkopuolista asiakasta per myyjä, niin kasvuluvut tuhatta edustajaa kohden ovat seuraavat:

  1. Vuosi 2005: 1 000 myyjää–10 000 asiakasta
  2. Vuosi 2006: 10 000 myyjää–100 000 asiakasta
  3. Vuosi 2007: 100 000 myyjää–miljoona asiakasta
  4. Vuosi 2008: miljoona myyjää–10 miljoonaa asiakasta

On selvä, ettei kaikilla ole mahdollista saada vuoden aikana kymmentä edustajaa alalinjaansa. Vaikka suuri osa myyjistä olisi mukana vain "asiakkuuden" tähden–että saisi tuotteita "tukkuhintaan" halvemmalla itselleen–niin kasvuluvut ovat silti jatkuvasti yhtä mahdottomat. Vaikka vain kymmenen prosenttia myyjistä toimisi verkostomarkkinoinnin idean mukaan eli yrittäisi kasvattaa itselleen alalinjaa, pitäisi heistä jokaisen saada ensin ne kymmenen edustajaa vuodessa alalinjaansa ja näin myyjien määrä kasvaisi pian tuhanteen ja oltaisiin edellä mainitun esimerkin luvuissa. Idea ei voi toimia edes teoriassa, joten käytännössä se toimii vielä huonommin. Alalla menettää rahaa vuosittain yli 96 prosenttia kaikista myyjistä pyramidirakenteesta sekä palkkiojärjestelmän säännöistä johtuen. Pitkällä tähtäimellä siitä muodostuu häviäjien luvuksi yli 99 %. Häviäjien prosentuaalinen osuus kaikista myyjistä kasvaa, mitä kauemmin firmat saavat toimia lain porsaanreikiä hyväksikäyttäen.

Haluatko vaikuttaa ja auttaa?

Suomi on rintamassa ensimmäisiä maita, missä lainsäätäjät ja lakeja valvovat elimet käyvät taistelua verkostomarkkinointia vastaan. Sinäkin voit vaikuttaa osaltasi tulevaisuuteen ottamalla kantaa ja vetoamalla yleisöön sekä lakeja säätäviin elimiin, että tämä lähes täysin rikollinen ja vähintäänkin moraaliton toiminta saataisiin kitkettyä pois maastamme. Voit osallistua keskusteluihin nettipalstoilla ja lehtien yleisön osastoilla. Voit lähettää kokemuksesi verkostomarkkinoinnin uhrina, uhrin omaisena tai entisenä menestyjänä minulle, jos et hyväksy verkostomarkkinointia maassamme. Julkaisen osan kertomuksista kotisivullani, jotta lukijat varjeltuisivat tältä petokselta. Osoitteeni on petteri.haipola at kolumbus.fi.

Elinkeinovapauden perusteella ei pitäisi sallia sitä, että jo suunnittelun puolesta petollinen järjestelmä saa luvan toimia. Maassamme riistetään verkostohuijauksen avulla noin 25 000 - 50 000 ihmistä kahdessa vuodessa, mikä aika kuluu koko alalinjan tappion kärsineiden myyjien vaihtumiseksi uusiin häviäjiin. Myyjät eivät menetä ainoastaan rahaa vaan myös työpanoksensa. Verkostomarkkinointi vaarantaa myös ihmissuhteet, sillä sitä levitetään sukulaisille ja tuttaville henkilökohtaista luottamusta hyväksi käyttäen. Ideaa markkinoivat alatasojen jälleenmyyjät eivät tiedä itsekään, että heidän hyvää nimeään ja mainettaan käytetään hyväksi huijauksen levittämiseen.

Sinun voi olla vaikeata ymmärtää näin nerokasta ja hienostunutta huijausta kuin mitä verkostomarkkinointi pahimmillaan on. Sitä mainostetaan kunniallisena ja eettisenä liiketoimintana, joka tarjoaa työttömille ja köyhille ihmisille hyvän mahdollisuuden ansaita lisää rahaa. Käytännössä alan firmat kuitenkin riistävät köyhiä ja huonosti koulutettuja ihmisiä. Myyjät menettävät rahaa ja työpanoksensa verkostoihin. Käsität tämän siten, että mietit, miksi yli puolet myyjistä eroaa joka vuosi? Jos toiminta on kannattavaa, siitä saa lisää rahaa ja tuotteet ovat hyviä sekä hinta-laatusuhteeltaan kilpailukykyisiä, niin kukaan ei lopettaisi myyntityötä! Eihän olisi mitään syytä lopettaa jälleenmyyntiä tai asiakkuutta, jos näin olisi?

Koska joka vuosi eroaa yli puolet myyjistä, tarkoittaa se sitä, että muutamassa vuodessa koko alalinjan tappiota kärsivä jälleenmyyjien armeija menee vaihtoon. Tajuat tämän asian selvemmin yksinkertaisen esimerkin avulla, jonka kohta kerron.

Älä anna sen hämätä itseäsi, että jotkut huijarit sanovat, ettei firmassa "myydä mitään", siellä ei ole "jälleenmyyjiä" tai "myyjiä": siellä vain suositellaan tuotteita muille ja ostetaan niitä itselle. "Ainoastaan pääyhtiö myy tuotteita asiakkaille, joten myyjiä ei ole olemassakaan!" Tämä on vain yksi keino hämätä ihmisiä. Kyseessä on henkilökohtaiseen suositteluun perustuva myyntitekniikka ja verkostomarkkinoijat ovat "suoramyyjiä". On ihan sama, mitä nimitystä heistä käytetään. (franchise edustaja, itsenäinen elinkeinonharjoittaja eli ILH, itsenäinen edustaja/ myyntiedustaja, suosittelumyyjä, myyjä, jälleenmyyjä, jne.) Kyse on aina samasta asiasta eli verkostomarkkinoijan tekemästä työstä ja heidän tekemästään liikevaihdosta, mistä palautetaan "myyjille" tietty osuus palkkioina.

Suurimmat tulot saavat aina ne, joiden alalinjassa on suuri tappiota kärsivien jälleenmyyjien verkosto. Tämä tosiasia ei muutu miksikään vaan on sama kaikissa alan firmoissa. Myyjien tappioita syntyy lisenssi-, vuosi- tai muista osallistumismaksuista, koulutuksesta, toiminnan kuluista ja jopa (turhien) tuotteiden törkeän kalliista hinnasta.

Esimerkki alalinjan vaihtumisesta

Esimerkki siitä, miten alalinja vaihtuu parissa vuodessa:

Lasketaan alalinjan vaihtuminen 2000 jälleenmyyjän verkostossa. Käytän apuna Amwayn julkaisemia tilastoja, joiden mukaan puolet myyjistä lopettaa toiminnan vuosittain ja uusista myyjistä lopettaa 67 % yhden vuoden tai lyhyemmän ajan yrittämisen jälkeen.

Vuosi 2005: myyjiä 2000 –lopettaneita 1000, joista 670 on vajaan vuoden mukana olleita.

Miten noiden tuhannen myyjän käy, jotka aloittivat toiminnan vuonna 2005? Koska tiedämme vuosittain lopettavien myyjien luvut, voimme päätellä ja laskea, missä vaiheessa loput myyjät lopettavat toimintansa. Kukaan ei lopettaisi kannattavaa liiketoimintaa, josta saa helposti lisäansioita, käytännöllisesti katsoen tekemättä yhtään mitään. Sitähän jokainen alan myyjä itse asiassa tavoittelee: passiivisia tuloja, joiden avulla voi elää tai ainakin saada helpotusta tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen.

Niiden on helpompi säilyttää asemansa yhtiön eniten tienaavien jälleenmyyjien joukossa, jotka ovat jo valmiiksi pyramidin huipulla. Muiden pitäisi saada valtaosa uusista edustajista liittymään omaan alalinjaansa, jos mielivät pysyä mukana toiminnassa. Se saattaa onnistua muutamalle myyjälle, mutta valtaosa menettää rahansa, koska markkinat ovat kyllästyneessä tilassa eikä tuotteille ole enempää kysyntää ja myyjiäkin on valmiiksi liikaa, kun uusi edustaja liittyy tiimiin.

Vuonna 2005 mukaan liittyneistä myyjistä lopettaa toiminnan luultavasti suurin osa parissa vuodessa, koska heillä on kaikkein huonoimmat mahdollisuudet menestyä ja saada voittoa liiketoiminnasta. Tuhannen myyjän kohtalo on siten varmasti tämän näköinen:

  1. - Vuosi 2005: lopettaa 670 henkeä
  2. - Vuosi 2006: lopettaa 300 henkeä
  3. - Vuosi 2007: lopettaa 6 henkeä
  4. - Vuosi 2008: lopettaa 3 henkeä
  5. - Vuosi 2009: lopettaa tai jatkaa 1 henki
  6. - Lopettaneita 980 henkeä, jatkaa 20 henkeä eli 2 % aloittaneista.

Näemme tästä mallista, että lähes kaikki uudet myyjät lopettavat viidessä vuodessa: korkeintaan 10 jatkaa pitempään. Joka vuosi lopettaneiden joukossa on 33 % niitä myyjiä, jotka ovat olleet mukana toiminnassa yli vuoden. Pyramidirakenne ja markkinoiden jatkuva kyllästymisen tila viittaavat pelkästään siihen, että lopettaneet ovat enimmäkseen niitä, jotka ovat aloittaneet toiminnan viimeisten joukossa. Tuskinpa kukaan aiemmin liittyneistä eroaisi, jos he saisivat jatkuvasti passiivisia tuloja? On siis perusteltua arvioida, että 95–99 % kaikista alatasojen myyjistä vaihtuu parissa vuodessa, viimeistään viidessä vuodessa. Vain erittäin harva uusista myyjistä onnistuu valtaamaan itselleen riittävän suuren markkinaosuuden, jotta voisi nousta lisäansioita saavien joukkoon.

Verkoston voittajat eli varhain mukaan lähteneet pysyvät kauiten aktiivisina. Jos joku haluaa jatkaa vuosikausia voittajien joukossa, pitää hänen saada todellinen power start. Hänen on onnistuttava saamaan tiiminsä kanssa erittäin suuri osa niistä myyjistä alalinjaansa, jotka liittyvät vuosittain verkostoon. Tämä on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Käsittelen tätä mahdollisuutta enemmän toisessa artikkelissani sivulla
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/markkinat.htm.

Myös markkinoiden kyllästymistä käsittelevä kansantajuinen artikkelini auttaa ymmärtämään asioita.

http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/mrk.pdf

Miten voi nousta huipulle?

Helpoin tapa päästä pyramidin huipulle ja ansaita eniten jälleenmyyjänä, on liittyä ensimmäisten mukana verkostoon. Suomalaisten yritysten perustajat ja omistajajäsenet ovat mukana myös itsenäisinä myyntiedustajina. Heidän paikkansa on aivan pyramidin terävimmässä kärjessä. He saavat siten suuren osan niistä palkkioista, mitkä "palautetaan" verkoston edustajille myyntikatteesta. Omistajat saattavat tienata tuhansia euroja kuukaudessa pelkästään olemalla pyramidin huipulla. Muut siellä olevat henkilöt ovat tiimin johtajia, jotka toimivat tiukassa yhteistyössä firman omistajien kanssa.

Toinen tapa päästä huipulle, on saada onnella alalinjaansa hyvämaineisia julkisuuden henkilöitä, jotka vetävät karismallaan uusia ehdokkaita. Näin oma alalinja kasvaa suureksi ja ryöstää markkinaosuuden firman muilta tiimeiltä. Kilpailevilta yrityksiltä markkinaosuuden valtaaminen on vaikeaa sen jälkeen, kun yhtiö on lanseerattu tietylle alueelle. Ainoa keino päästä huipulle tämän jälkeen omassa verkostossa on saada valtaosa uusista edustajista omaan alalinjaan muutaman vuoden aikana. Nämä tulevat verkostoon niiden tilalle, jotka lopettavat toimintansa. Näin edustajien kokonaismäärä pysyy samana vuodesta toiseen tai kasvaa hieman. Loputtomiin määrä ei voi kasvaa, sillä vain tietty osa väestöstä on kerrallaan alalla "töissä". (tyypillisesti 0,5–2,5 %)

Uuden myyjän on mahdollista nousta firman eniten ansaitsevien jälleenmyyjien joukkoon vielä vuosikymmeniä firman perustamisen jälkeen, mutta se on äärimmäisen vaikeaa, koska markkinat ovat jatkuvasti kyllästetyssä tilassa. Hyvän mahdollisuuden antaa kuitenkin se, jos yhtiö lanseerataan uuteen maahan. Silloin ei kuitenkaan vallata markkinaosuutta muilta firman myyjiltä vaan saadaan se kokonaan uusilta alueilta.

Kun verkosto on vallannut tietystä maasta oman markkinaosuutensa, on uudella myyjällä vielä pieni mahdollisuus nousta yhtiön myymien tuotteiden määrän liikevaihdosta laskettavien palkkioiden mukaan huipulle. Terävimmän huipun saavuttaminen ei onnistu kuitenkaan muuten kuin pääsemällä osakkaaksi työkalujen eli liiketoiminnan tukimateriaalin myynnistä. (koulutus, opetuskasetit, kirjat, yms.) Pääosa tuloista saadaan monesti työkalubisneksestä, ei varsinaisten tuotteiden myynnistä. Työkalubisnes on tiukasti tiimien johtajien hallussa eikä sinne hyväksytä niin vain uusia tulokkaita jakamaan niitä markkinoita.

Joka tapauksessa, jos uusi myyjä onnistuu kasvattamaan itselleen suuren alalinjan, on se pois muiden saman firman organisaatioiden liikevaihdosta. Yhtiö ei pysty yleensä valtaamaan enempää markkinaosuutta muilta yrityksiltä sen jälkeen, kun on vakiinnuttanut asemansa tietyllä maantieteellisellä alueella. Ainoa mahdollisuus lisätä markkinaosuutta on vallata se oman yrityksen kilpailevilta tiimeiltä. Jos siinä onnistutaan, on periaatteessa mahdollista organisaation tasapainoisen kasvun säännön perusteella pudottaa pelistä pois jopa oma ylälinja!

Koska palkkioita ei saa epätasapainossa kasvavasta verkostosta, voi joku huipulle päässyt pudota pois pelistä vielä vuosien tai vuosikymmenten jälkeen liittymisestään verkostoon. Tämä selittää osaksi sen, miksi kaikki tiimien johtajat eivät pysy saman firman palveluksessa lopun ikäänsä ja nauti passiivisista tuloista eläkepäiviä viettäen. Jokaisen karsimaa ja henkilökohtaista työpanosta uskon valamiseksi värvääjien armeijaan tarvitaan jatkuvasti. Se ei riitä sittenkään jokaiselle asemien säilyttämiseksi. Uudet tulokkaat saattavat suistaa aiemmat kuninkaat ennen pitkää pois valtaistuimeltaan. Pyramidin kärki on tavoiteltu paikka verkostomarkkinoinnissa. Sinne halutaan päästä hinnalla millä hyvänsä ja usein se maksaa ihmissuhteet, toisinaan koko elämän.

Petteri Haipola, 4.12.2005, muokattu 03.04.2007

Lähteet ja muuta luettavaa

Lue lähteitä käsittelevä artikkelini "Faktaa, ei kuulopuheita":

http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/facts.html

Lähteiden analyysi ja tiivistelmä

Tämän lähdeluettelon osoite netissä on
http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/johdanto.html#lahteet

Olen sisällyttänyt lähdeluetteloon tietojen analysointia, joten se käy itsessään jo hyvänä oppikirjana alan arvioimista varten.

Alan tilastoja tutkittaessa on ongelmana se, että Suomen Suoramarkkinointiliitto ei ole suostunut kertomaan minulle sitä, mitä heidän julkisuuteen ilmoittamansa luvut tarkoittavat käytännössä. He ovat ilmoittaneet 'Suora- ja verkostomarkkinoinnissa toimivien jälleenmyyjien' määräksi seuraavat:

  1. vuosi 2002: 42 300
  2. vuosi 2003: liki 70 000 "myyjää"
  3. vuosi 2004: 75 000 jäsenyritysten "jälleenmyyjää" ja "alalla työskentelee 86 000 henkilöä".

Luvuista ei käy ilmi se, kuinka paljon Suomessa on ollut 'verkostomarkkinoijia'. Lukuihin sisältyy ilmeisesti myös muita "suoramarkkinoinnissa toimivia jälleenmyyjiä" kuin verkostomarkkinoijia. Muiden jälleenmyyjien osuus voi olla jopa puolet ilmoitetusta. Työvoimaministeriön Työvoimahallinnon ilmoittamat luvut verkostomarkkinojien määrästä puoltavat tätä arviota.

Työvoimahallinnon tiedotteissa on mainittu "aktiivisten verkostomarkkinoijien" määräksi vuoden 1997 tammikuussa 15 000–17 000 henkilöä. Vuonna 2003 ilmoitettiin 'verkostomarkkinoijia' olleen noin 20 000 henkilöä ja alan yrityksiä noin 30–40 kappaletta. Näiden tietojen perusteella tyypillinen edustaja on saanut kuuden vuoden aikana alalinjaansa 0,15 uutta edustajaa. Käytännössä verkostoihin on liittynyt ja niistä on eronnut kymmeniä tuhansia ihmisiä tai jopa parisataatuhatta ihmistä mainittuna aikana eli vuosina 1997–2003. "Myyjien" kokonaismäärä on kasvanut siten vain vähän eli aloittavien ja lopettavien myyjien välisen erotuksen verran.

Esimerkiksi alan suurimman yrityksen eli Amwayn edustajista lopettaa ensimmäisen vuoden aikana 67 % mukaanlähteneistä. Muutaman vuoden jälkeen lopettaneiden määräksi tulee 99 prosenttia. (Tieto on vuosilta 2003–2004 Pohjois-Amerikan Amwaystä, joka toimii nykyään nimellä Quixtar) Muiden yritysten verkostomarkkinoijien vaihtuvuusprosentti on samaa luokkaa. Kaikki yritykset eivät suostu ilmoittamaan edustajien vaihtuvuutta ilmaisevia lukuja (uusien edustajien määrä ja passivoituneiden tai lopettaneiden edustajien määrä/ vuosi). Luvut voidaan kuitenkin laskea, kun tiedetään yritysten vuotuinen liikevaihto ja jälleenmyyjien määrä. Nämä tiedot saadaan suurimmilta yhtiöiltä tilinpäätöstiedoista, tilastoista ja muista artikkeleista, mitä he julkaisevat myös kotisivuillaan netissä.

Suomen Suoramarkkinointiliiton (SSML) ilmoittamat luvut poikkeavat selvästi Työvoimahallinnon ilmoittamista luvuista. SSML ilmoittaa kasvua tapahtuneen paljon enemmän. Heidänkin luvuistaan voidaan nähdä kuitenkin se, ettei liikevaihto ole kasvanut niin paljon kuin pitäisi, jos asiakkaat säilyisivät verkostoissa eivätkä vaihtuisi uusiin samalla kun verkostomarkkinoijat vaihtuvat uusiin. Uskollisia kanta-asiakkaita ei verkostoissa kovin paljoa tämän perusteella ole: heitä on varmuudella alle 10 prosenttia ja suurella todennäköisyydellä alle 4 prosenttia. Melkein koko asiakaskunta vaihtuu siten muutaman vuoden välein. Tästä huolimatta pyramidit pysyvät pystyssä, sillä ne on suunniteltu juuri tälle perustukselle: jatkuvasti uusiin vaihtuvien verkostomarkkinoijien tuomaan liikevaihtoon. Verkostomarkkinoijat perheineen muodostavat valtaosan asiakkaista eli verkostomarkkinoijien kotitaloudet muodostavat tyypillisesti noin 70-95 prosenttia alan asiakkaista verkostosta riippuen.

SSML:n ilmoittamissa kasvuluvuissa on valtava ristiriita liikevaihdon ja 'suora- ja verkostomarkkinoijien' määrän välillä. (Ks. linkki lähdeluettelosta) Samalla kun 'myyjien' määrä kasvoi 65 % yhden vuoden aikana (!) vuonna 2002, kasvoi myynti vain 16 %. Seuraavana vuonna eli vuonna 2003 myyjien määrä kasvoi vain 7,5 %, mutta myynti 13 %. Myynnin olisi pitänyt kasvaa vuonna 2002 suhteessa paljon enemmän, koska myyjien määrä kasvoi 65 %. Vastaavasti vuonna 2003 olisi myynnin pitänyt kasvaa vähemmän, koska myyjien määrä kasvoi vähemmän. On hyvin epäuskottavaa, että myyjien määrä olisi kasvanut oikeasti 65 % yhden vuoden aikana ja seuraavana vuonna vain 7,5 %. Lukuihin ei voi luottaa eivätkä ne anna oikeaa kuvaa alan todellisesta kasvusta. Luvut ilmoitetaan tarkoituksella kuluttajia hämäävällä tavalla, niin että alan suosio ja kasvu näyttävät paremmilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Tällä tavalla yritetään edesauttaa uusien jälleenmyyjien värväämistä. SSML antaa julkisuuteen totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jotta sen jäsenyritykset saisivat lisää jälleenmyyjiä verkostoihinsa.

Pyramidit pysyvät pystyssä siten, että verkostojen alimpien tasojen edustajat eli häviäjät vaihtuvat uusiin häviäjiin parin vuoden välein. Noin 99 prosenttia kaikista mukaan lähtevistä edustajista lopettaa toiminnan muutamassa vuodessa ja heidän tilalleen värvätään uusia häviäjiä. Ala tarjoaa siten pysyvän työpaikan ja lisätuloja vain alle yhdelle prosentille edustajista. Onko näiden tietojen valossa laillista markkinoida ideaa "hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseen" niin kuin nyt tehdään?

Tilastotiedoista käy ilmi se, että verkostomarkkinoijista ja asiakkaista lopettaa suurin osa toimintansa sekä tuotteiden käytön parin vuoden sisällä. Tämä voidaan päätellä liikevaihdon ja verkostomarkkinoijien määrästä eri vuosina. Liikevaihdon ja "myyjien" määrä ei ole kasvanut yhtä paljon kuin uusia "myyjiä" on värvätty systeemiin ja he ovat tuoneet mukanaan uusia "asiakkaita". Kasvua on vain sen verran, mikä on ollut uusien myyjien ja asiakkaiden sekä lopettavien välinen erotus.

Kymmenessä vuodessa myyjien määrä on liki kaksinkertaistunut USA:ssa vuosina 1995–2004. Tämä tarkoittaa sitä, että uudet verkostomarkkinoijat ovat kasvattaneet verkostoa keskimäärin noin kahdella edustajalla kymmenessä vuodessa. Onko tämä tilastojen valossa "hyvä mahdollisuus" lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi? Pyramidin huipulla olevat saavat palkkioita yli 100 000 euroa vuodessa, mutta alimpien tasojen 99 % tekevät kannattamatonta työtä ja yli 96 % tappiolla lähes jokaisessa verkostossa. Vain yksi prosentti alan yrityksistä toimii eri tavalla kuin laiton pyramidi USA:ssa. Tyypillinen alan yritys ei ole siten rehellistä suoramyyntiä vaan laitonta rahankeräystä ja pyramidipeliä. Alan suurimmat yritykset toimivat kuin laiton pyramidi, vaikka niitä ei ole tuomittu näistä rikoksista lukuisista kanteista huolimatta. (Amway eli Quixtar, Herbalife, GNLD eli Golden Products, ACN, Free Life, jne.)

Alan puolustajat ja itseään "rehellisiksi" mainostavat yrittäjät sanovat syyn myyjien vaihtumiseen olevan se, että suuri osa toimii sivutoimisena eikä ole aikonutkaan jäädä pysyvästi alalle. Idea on kuitenkin saada niin sanottuja "passiivisia tuloja" tekemättä lopulta mitään niiden eteen. Itse tarvitsee värvätä vain kaksi tai muutama edustaja alalinjaansa, minkä jälkeen nämä hoitavat loput ja verkosto kasvaa loputtomasti syvyyttä kohden, niin että myyjien määrä moninkertaistuu itsestään muiden huolehtiessa värväyksestä. Idea ei toimi kuitenkaan käytännössä noin.

Suoramyynnilläkään ei voida hankkia lisäansioita kovin helposti, koska omalle alueelle on värvätty tarkoituksella liikaa myyjiä tuotteiden kysyntään nähden. Joku opiskelija tai työtön voi saada vähän lisätuloja jonkin aikaa, mutta lopulta kotikutsuihin perustuva myyntityö käy kannattamattomaksi, kun samaan tuttavapiiriin ilmestyy lisää myyjiä. Näin systeemi tekee mahdottomaksi kannattavan suoramyynnin, koska myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa eikä myyjien määrää rajoiteta millään tavalla: päinvastoin – verkostomarkkinoijia kehotetaan ja kannustetaan värväämään niin monta uutta myyjää kuin vain on mahdollista. Tämä ei ole kenenkään rehellisen suoramyyjän mielestä oikea tapa toimia, sillä suoramyynnistä tulonsa saava ei halua liikaa kilpailijoita itselleen rajallisilla markkinoilla. Mitä vähemmän myyjiä on, sitä paremmat mahdollisuudet suoramyyjällä on tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Verkostomarkkinoinnissa idea on päinvastainen: mitä enemmän myyjiä eli kilpailijoita on, sitä suuremmaksi tulo-odotukset muodostuvat. Tarkoitus ei ole siten selvästikään harjoittaa suoramyyntiä vaan värvätä lisää värvääjiä, jotka värväävät lisää värvääjiä, ja näin loputtomiin.

Rehellistä suoramyyntiä yrittävät myyjät jäävät systeemin jalkoihin ja uhreiksi. Vuosimaksuista, markkinointimateriaalista, tuotenäytteistä, aloituspaketeista, puhelimen käytöstä, postimenoista, matkakuluista ja koulutuksesta muodostuvat kulut ovat monilla suoramyyntiä yrittäneillä suuremmat kuin saadut provisiot, joten lisäansioita ei todellisuudessa saada. Suoramyyntiä harjoitetaan omalla kustannuksella ja tappioksi. Toki tämä kaikki vaikuttaa suureen myyjien vaihtuvuuteen, mutta ei todista toimintaa lailliseksi ja moraalia korkeaksi: päinvastoin.

Monet jäävät kokonaan ilman alalinjaa, koska myyjien määrä ei voi moninkertaistua lyhyessä ajassa. Toisten alalinja kasvaa yksijalkaisena, mikä ei oikeuta palkkioihin, koska omalla ensimmäisellä tai ensimmäisillä tasoilla on liian vähän liikevaihtoa. Liikevaihto on näissä systeemeissä täysin riippuvainen myyjien määrästä, sillä keskimäärin edustajat ostavat itselleen ja läheisilleen vain noin sadan euron edestä tuotteita kuukaudessa, joten lähes koko liikevaihto on ns. 'omaa käyttöä'. Tarkoitus ei ole siis tehdä sivutoimista myyntityötä vaan saada verkosto kasvamaan ja vetäytyä sen jälkeen nauttimaan "passiivisista tuloista".

Vain muutama verkosto toimii siten, että voitollista tulosta tekevien myyjien tuloista valtaosa tulee omasta myynnistä eikä alalinjan liikevaihdosta. Näitä voidaan sanoa rehellisemmin toimiviksi verkostoiksi, vaikka niissäkään ei myyjien määrää rajoiteta millään tavalla. Tästä syystä myyjiä on yleensä liikaa tuotteiden kysyntään nähden, jolloin kannattava suoramyynti on mahdotonta useimmille myyjille. Osalle riittää asiakkaita tarpeeksi, mutta ei kaikille. Tätä tarkoittaa markkinoiden kyllästyminen, mikä on kylmä tosiasia verkostomarkkinoinnissa. Systeemiin värvätään tarkoitukselle enemmän myyjiä kuin mitä tuotteilla on kysyntää, minkä johdosta 70–99 prosenttia asiakkaista on verkoston sisällä toimivia edustajia perheineen. Verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuvat lähes kokonaan, mikä tekee yrityksistä käytännössä laittomia pyramideja, vaikka niitä ei siitä syystä olisikaan tuomittu oikeudessa rahankeräysrikoksiin syyllisiksi.

Alan puolustajat perustelevat keskimäärin pientä liikevaihtoa sillä, että monet jälleenmyyjiksi rekisteröidyt edustajat ostavat tuotteita vain itselleen eivätkä edes yritä rakentaa itselleen verkostoa. He saavat jälleenmyyjinä alennuksia tuotteista, joita ostaisivat muutenkin. Tilastojen mukaan tämä ei ole totta. Samalla kun uusia 'yrittäjiä' värvätään verkostoihin, ei liikevaihto kasva samassa suhteessa. Jos verkostoissa olisi merkittävä määrä sen vuoksi, että haluaa ostaa tuotteita alennuksella, kasvaisi liikevaihto enemmän kuin nyt kasvaa. Lopettavien jälleenmyyjien määrä olisi samalla paljon pienempi muutaman vuoden jaksolla tarkasteltuna. Nyt alan yrityksissä lopettavien jälleenmyyjien määrä on noin 99 prosenttia parissa vuodessa, mikä todistaa sen, ettei verkostoissa ole tuotteiden vuoksi mukana kuin korkeintaan muutama prosentti edustajista – itse asiassa vain yksi prosentti, koska 'asiakkaat' eivät lopettaisi jälleenmyyjinä, jos ostaisivat tuotetta vain alennusten vuoksi. Näin tämäkin perustelu alan moraalin puolustamiseksi on osoitettu virheelliseksi.

Lähteet edellisiin tietoihin:

  1. Työvoimaministeriö, Työvoimaministeriö, työvoimahallinto/-palvelut. Yrittäjyyden uudet muodot – verkostomarkkinointi. Oy Edita Ab, Helsinki 1997. Opasta on saatavilla lainaksi työvoimatoimistojen tietopalvelusta.
  2. Työvoimahallinto, Ammattien ja ammattialojen haku, Suoramyyntityö/ Työllisyysnäkymät, 2003
    http://www.mol.fi/webammatti.cgi?ammattialanumero=333&kieli=00
  3. Markku Reiss, "Suoramyynti jatkaa kasvulinjalla", 21. huhtikuuta 2005. Digitoday. Tiedot: Teemu Ylikoski, SSML:n markkinointipäällikkö.
    http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=10&news_id=43261
  4. "Tutkimus": Suoramyynti miellyttää suomalaisia, Digitoday, Markku Reiss, 1.6.2004. Tiedot: SSML:n markkinointipäällikkö, Elina Oksanen-Ylikoski.
    http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=9&news_id=31503
  5. Ristiriita SSML:n ilmoittamissa luvuissa
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/johdanto.html#r
  6. Jon Taylor (PhD), suom. P. Haipola, Tutkimukset vuosina 1996-2006. CAI Consumers Awareness Institute.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/fin.htm
  7. Robert Fitzpatrick, suom. P. Haipola, Myytti ansiomahdollisuudesta verkostomarkkinoinnissa, englanninkielinen alkuteos The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing, 2005.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/fitzpatrick/myth.pdf
  8. P. Haipola, Amway pika-info, tilastot 1997–2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/amway_info.htm
  9. Petteri Haipola, Verkostomarkkinointi ja monitasomarkkinointi: Alan tilastoihin ja tutkimuksiin perustuva kannanotto verkostomarkkinoinnin tarpeellisuudesta, laillisuudesta, moraalista ja vaikutuksesta ihmissuhteisiin, 2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/kasvu.pdf
  10. Petteri Haipola, Verkostomarkkinoijan työhön käyttämä aika ja raha, 2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/aika.pdf
  11. Petteri Haipola, Markkinoiden kyllästyminen ja verkostomarkkinointi, 2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/mrk.pdf

Lueteltujen lähteiden lisäksi kirjoitukseni tiedot perustuvat omiin sekä alalla työskentelevien ihmisten kokemuksiin, loogiseen päättelyyn ja matematiikkaan. Aihetta on käsitelty myös televisiossa sekä sanomalehdissä.

Lähdeluettelo

  1. Medialähteet
    1. Televisio
      1. Kotimaiset
      2. Ulkomaiset
    2. Lehdet ja internet
  2. Tutkimukset
  3. Tilastot
  4. Kulttipiirteet ja mielenhallinta
  5. Oikeudenkäynnit ja lainsäädäntö
    1. Oikeudenkäynnit
      1. Suomessa
        1. Rikosoikeus
        2. Markkinaoikeus, Rahoitustarkastus ja muut oikeusjutut
      2. Oikeudenkäynnit ja viranomaisten toimenpiteet ulkomailla
    2. Linkkejä lainsäätäjien ja -valvojien sekä kuluttajavirastojen sivuille Suomessa
      1. Suomen hallitus ja Eduskunta, lainsäädäntö
      2. Kuluttajavirasto
    3. Ulkomaiset pyramidilait ja viranomaislähteet
    4. Lait ja asetukset ja niiden ohjeet verkostomarkkinointiin liittyen
  6. Kritiikkiä suomeksi
  7. Kritiikkiä englanniksi
  8. Kirjoja
  9. Muuta

Medialähteet

Televisio

Kotimaiset:

  1. Ohjelma GNLD-yhtiön ja Golden Products myyntiorganisaation toiminnasta 1990-luvun puolivälin vaiheilla. Tarkempi tieto löytynee YLE:n arkistoista. Ohjelma esitettiin muistaakseni YLE:n TV1 kanavalla, 1994–1997.
  2. Kuningaskuluttaja, Ekoisti, Pesuaineet vertailussa, 1997–1998. YLE TV1. Vertailussa mukana mm. Golden Productsin Super-10. (Tiedosto on poistettu netistä vuonna 2005.)
    http://www.yle.fi/ekoisti/arkisto1/18-10.htm
  3. Matti Virtanen, Luontaistuotekaupan villi länsi, 15. marraskuuta 1999. YLE TV1, MOT. Toisena aiheena nonimehun markkinointi ja myynti myyntikiellon aikana. Ohjelman käsikirjoitus.
    http://www.yle.fi/mot/151199/kasis.htm
  4. Toimittaja Ami Assulin, Verkostomarkkinoinnin kierteessä. YLE TV2, Pallo Hallussa. Aiheena Nature´s Own. 7. maaliskuuta 2003. Ylen arkiston artikkeli.
    http://www.yle.fi/pallohallussa/arkistot/t070903a.html
  5. Ami Assulin ja taustatoimittaja Pekka Heikura, Verkostomarkkinointiko kannattavaa ja vihreää? 7. syyskuuta 2003. Aiheena Nature´s Own. YLE TV2, Pallo Hallussa. Ohjelman skuuppi.
    http://www.yle.fi/pallohallussa/arkistot/070903.html#skuuppi
  6. Ann-Nina Finne, Näkymätön pyramidi – verkostomarkkinointi lupaa helppoa rahaa. Kannattaako lupauksiin uskoa?" 13. lokakuuta 2003. YLE TV1, MOT. Aiheena Nature´s Own. Ohjelman käsikirjoitus.
    http://www.yle.fi/mot/af131003/kasikirjoitus.htm
  7. Pasi Heikura, Kännykkäliittymien verkostomarkkinointi – kuka huijaa ketä? 14. lokakuuta 2003. YLE TV2, Ajankohtainen kakkonen. Lyhyt tiedote ohjelman sisällöstä.
    http://www.yle.fi/a2/juttu.php?tunnus=1917
  8. Kuka rikastuu verkostomarkkinoinnissa? 22. tammikuuta 2004. YLE TV1, Kuningaskuluttaja. Aiheena ACN ja PGFree. Jutun tekstiversio arkistosta.
    http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/744
  9. Susanne Päivärinta, Petteri Jussila – puhetta ternimaidosta – Keskusteluohjelma 17. toukokuuta 2004. Paavo Rytsä, ohjelman esittelyteksti.
    http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=&a=03502
    YLE:n elävä arkisto, televisio-ohjelma, kesto 50:23 minuuttia.
    http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=&a=03502
  10. Johanna Korhonen, Ajan Henki, 21. maaliskuuta 2005. YLE TV1, tuottaja Tarinatalo, Helsinki. Aiheena verkostomarkkinointi, vieraina Raija Lydécken, Samu Tuhkasaari, Johannes Lindén, Petteri Haipola ja hallitusneuvos Juhani Laiho Sisäasiainministeriön Ase- ja arpajaishallintoyksiköstä. Ohjelma on toistaiseksi allekirjoittaneen hallussa DVD:lle tallennettuna. Tarinatalo, lyhyt tiedote päättyneestä ohjelmasarjasta.
    http://www.tarinatalo.fi/ajanhenki.asp
  11. Ann-Nina Finne, Etukorttitalo, 28. maaliskuuta 2005. YLE TV1, MOT. Aiheena NWI eli Osuma Oy. Ohjelman käsikirjoitus.
    http://www.yle.fi/mot/af050328/kasikirjoitus.htm
  12. Drömmar till Salu, 26. huhtikuuta 2005. YLE, FSTV Spotlight. Ohjelma sisälsi Seven Nox AB:n ja sen suomalaisen markkinointitiimin, Team Infinityn, toiminnan arviointia. Sama verkosto jatkoi toimintaansa Sevenin jälkeen uuden perustetun yhtiön, Move Networks Oy :n, franchise-edustajina. Move joutui sittemmin poliisitutkinnan kohteeksi, syytteeseen ja sen omistajat saivat tuomion markkinointirikoksista, ja kaksi heistä sen lisäksi rahankeräysrikoksista. Yhtiön katsottiin olleen vastuussa lainvastaisesta markkinoinnista, mikä levisi myyjäverkoston kautta. Tuomiossa oli outoa se, että Turun käräjäoikeuden katsomasta 410 000 euron rikoksella saadusta hyödystä vain 30 000 euroa tuomittiin valtiolle menetetyksi. Syyttäjä Katariina Nikkari sanoi ohjelmassa harkitsevansa valituksen tekemistä Hovioikeuteen lievää menetysseuraamusta koskien. Tuomitut aikoivat valittaa niin ikään saamistaan tuomioista hovioikeuteen. Hanna Ruokangas, MTV3 internet-uutiset, ohjelman esittelyteksti.
    http://svenska.yle.fi/spotlight/arkiv.php?id=120
  13. Hanna Ruokangas, Nuorten verkostomarkkinointibisnes nostaa hurmoshenkeä, 1. helmikuuta 2006. MTV3, 45 Minuuttia. Aiheena Move Networks Oy. MTV3:n Netti-TV, ohjelman katseluversio.
  14. Huijauskeräykset kuivuivat, tilalle epämääräiset pyramidirakennelmat, 27. huhtikuuta 2006. YLE TV2, Poliisi-TV. Poliisi-tv:n Raportti, tekstiedosto.
    http://www.yle.fi/poliisitv/raportit.php?sivu=raportti_julkiraha
  15. Hanna Ruokangas, Verkostomarkkinointi johti syytteisiin, 20. syyskuuta 2006. MTV3, 45 Minuuttia.
    Ohjelman esittelyteksti.
    MTV3:n Netti-TV, ohjelman katseluversio.
  16. Saku Pollari, Kansalainen Jussila, YLE TV2 Dokumenttiprojekti, 7. marraskuuta 2006. Kuvaus ja ohjaus Saku Pollari, tuotanto Juha-Pekka Ristmeri, Filmaattiset Oy. Dokumenttielokuva Petteri Jussilan elämästä verkostomarkkinoijana, AquaSourcen promoottorina ja ternimaitokapselien myyjänä. YLE TV2, ohjelman esittelyteksti.
    http://www.yle.fi/tv2/?p=jutut&iD=1971
  17. Hanna Ruokangas, Rikoksia, verkostoja ja vitamiineja, 4. huhtikuuta 2007. MTV3 45 Minuuttia. Move Networks Oy:n oikeudenkäynti johti tuomioihin laittomasta rahankeräyksestä ja markkinointirikoksista. MTV3 45 Minuuttia-ohjelman esittelyteksti.
    http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?516944
    MTV3:n Netti-TV, ohjelman katseluversio.
    Netti-TV koko ohjelma:
  18. Salla Vuorikoski, MTV3 uutiset, WinClub poliisin tutkintaan
    1. 27.9.2007 artikkeli Sijoituskerhon pyramidiepäily siirtyi KRP:lle
    2. 26.9.2007 artikkeli, Sijoituskerhon jäsenet kiistävät pyramidipeliepäilyn
    3. 25.9.2007 artikkeli, Pyramidihuijaukseksi epäilty sijoituskerho sulki sivustonsa
    4. 23.9.2007, artikkeli Pyramidihuijaus poliisin tutkinnassa.
    5. 23.9.2007 uutisvideo, Netti-TV/ MTV3 Uutiset, Pyramidihuijaus poliisin tutkinnassa.
    6. 23.9.2007 haastatteluvideo Sisäasiainministeriön Ase- ja arpajaishallintoyksikön johtajan, hallintoneuvos Jouni Laihon, haastattelu.
  19. 27.9.2007 YLE TV1, Poliisi-TV, artikkeli WinClub – lottovoitto vai pyramidihuijaus?
  20. 1.11.2007 artikkeli, YLE TV1, Poliisi-TV,
    Verkostomarkkinointia vai pyramidipeliä?
  21. 19.12.2007, MTV3, 45 Minuuttia, 19.12.2007, Salla Vuorikoski/Ari Kettunen, Verkostomarkkinointi siirtyi sijoitusbisnekseen. Mm. WinClub eli WinCapita ja Alston Price eli T6poker, netti-TV, Artikkeli,
  22. 9.1.2007, MTV3, 45 Minuuttia, Elisa Tikkanen, Kohu Herbalifen maksavaikutuksista, Netti-TV ja artikkeli.
  23. MTV3, 45 Minuuttia, Salla Vuorikoski, WinCapita
    1. Sijoitushuijauksissa kiinnijäämisriski lähes olematon, 17. maaliskuuta 2008. Artikkeli.
    2. Tuhannet suomalaiset haksahtivat sijoitushuijaukseen, 17. maaliskuuta 2008. Artikkeli.
    3. KRP jatkaa hämärän sijoitusklubin toiminnan selvittämistä, 18. maaliskuuta 2008. Artikkeli.
  24. YLE uutiset, WinCapita-sijoitusyhteisö pysyy kadoksissa, 17. maaliskuuta 2008.
  25. MTV3 45 Minuuttia, WinCapita
    1. Kadonneen sijoitusklubin metsästys uutisartikkeli, 2. huhtikuuta 2008.
    2. Netti-TV video, 2. huhtikuuta 2008.
    3. WinCapita-tappioiden inhimillinen hinta, uutisartikkeli 16. huhtikuuta 2008.
    4. Netti-TV video 16. huhtikuuta 2008.
  26. MTV3 45 Minuuttia ja uutisartikkelit WinCapitasta videolinkkeineen löytyvät vastedes MTV3:n sivulta
    1. http://www.mtv3.fi/wincapita/
  27. verkostomarkkinointi.blogspot.com
    1. WinCapita eli WinClub tietoisku (ajantasainen linkkikokoelma artikkelin lopussa)
      http://verkostomarkkinointi.blogspot.com/2008/03/wincapita-tietoisku.html
  28. YLE, WinCapita
    1. Uutiset
      1. WinCapita-huijauksen rahoista valtaosa yhä Suomessa, 15. toukokuuta, 2008.
      2. WinCapita-sijoitusyhteisö pysyy kadoksissa, 15. maaliskuuta 2008.
      3. WinCapita-miljoonia löytyi brittipankista, 2. toukokuuta 2008.
    2. A-Plus, 14. toukokuuta 2008. Video.
    3. Poliisi-TV
      1. Rehellistä valuuttakauppaa, 10. huhtikuuta 2008.
    4. A-Studio
      1. Wincapitan huijauksen jäljillä - haastattelussa värväri. 14. toukokuuta 2008.
        1. Video ohjelmasta.
        2. Psykiatri Hannu Lauerman haastattelu.
        3. WinCapita -värvärin haastattelu.
    5. Ajankohtainen kakkonen
      1. Wincapita –huijaus repii pikkupaikkakuntia, 20. toukokuuta 2008.
  29. Hovioikeus, Move-johtajat syyttömiä, MTV3, nettiartikkeli, 21. tammikuuta 2009.

Ulkomaiset:

  1. Chris Hansen, In pursuit of the almighty dollar, 7. toukokuuta 2004. NBC-TV Dateline, USA. (engl.)
    1. NBC televisiokanavan kotisivu.http://dateline.msnbc.com
    2. Ohjelman käsikirjoitus.http://www.msnbc.msn.com/id/4375477/
    3. Ohjelman katseluversio, pituus 21:38 min. http://cpserverp4.com/bo/dateline_quixtar.wmv
  2. ACN Inc.
    1. ACN, YouTube.com. Toiminnan esittelyvideo. Kesto 1:53 min.
      http://www.youtube.com/watch?v=YVuzF6TTPyk&NR=1
    2. Experience the Events, YouTube.com. ACN. Kesto 3:42 min.
      http://www.youtube.com/watch?v=wqVVJ3azQ0Q&mode=related&search=

Lehdet ja internet

Lakitupaan ja tilastoihin liittyvät jutut eivät ole tässä.

  1. WinCapita eli WinClub, aiempi GiiClub, Pohjoismaiden suurin huijaus?
    1. Verkostomarkkinointiblogspot, Maanantai 17. maaliskuuta 2008. "Wincapita tietoisku"
    2. Aamulehti, WinCapita -sijoitusklubi katosi - ja sijoitusrahat myös, 17. maaliskuuta 2008. (luotu 16.3.2008)
    3. Jos sijoitustoiminta WinClub idean mukaan olisi kannattavaa ja tuottavaa, niin miksi WinClub markkinoi sitä muille ja kerää rahoja sijoituksia varten? Toimivaa ideaa ei tarvitsisi myydä muille vaan omalla pääomalla voitaisiin tehdä miljardien voitot. Selvä huijaus ja laitonta rahankeräystä. Yritystä ei ole edes rekisteröity Suomeen, joten rehellinen sijoittaja ei lähde tällaisiin "uhkapeleihin" mukaan. Uhrin ja rikokseen syyllisen raja on hämärä. Jokainen toimintaan osallistunut voi olla periaatteessa rikokseen syyllinen, vaikka tappioita kärsineitä voitaneen pitää enemmän rikoksen uhreina kuin rikoksen tekijöinä.
  2. Susanna Lähdekorpi, Kuluttajaviranomaiset varoittavat Sevenin verkostomarkkinoinnista, 8. huhtikuuta 2005. Hämeen Sanomat.
    http://www.hameensanomat.fi/Article.jsp?article=13795
  3. Kalevi Nikulainen, Puhelinmyynti ärsyttää eniten kuluttajia, 3. joulukuuta 2003.
    http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=11&news_id=26379
    1. "Kuluttajista yli 60 prosenttia ei halua lainkaan myyntipuheluita ja vain viisi prosenttia ilmoittaa puhutun puhelun mieluisimmaksi suoramarkkinoinnin vastaanottokanavaksi."
    2. Verkostomarkkinointi on vain alkuvaiheessa markkinointia sukulaisille, ystäville ja tuttaville. Se muuttuu hyvin nopeasti kylmämarkkinoinniksi, jolloin edustajat joutuvat markkinoimaan ideaa ja mahdollisuutta ventovieraille ihmisille, missä ikinä heitä tapaavat. Alan ammattilaiset tietävät tämän, mutta eivät sano sitä värväystilanteissa ehdokkaille. Sen sijaan he uskottelevat, että on hyvä mahdollisuus saada omasta tuttavapiiristä kaksi tai useampi uutta osallistujaa järjestelmään. Todellisuudessa näin ei tapahdu vaan suuri osa ei saa yhtään uutta osallistujaa alalinjaansa. Tämä johtuu siitä, ettei osallistujien määrä voi moninkertaistua yrityksen markkina-alueella.
    3. Uutta osallistujaa ei auta lainkaan se, että toimintaa on useissa eri maissa ja sinne on lupa joissakin järjestelmissä laajentaa toimintaansa. Vain hyvin harva tuntee ulkomailla henkilöitä, jotka lähtevät mukaan toimintaan ilman sponsorointia paikan päällä. Suurin syy on kuitenkin se, että jokaisella alueella on jo valmiiksi yrityksen markkinaosuuden verran verkostomarkkinoijia. Markkinaosuuden valtaaminen muilta yrityksiltä tai oman yrityksen muilta tiimeiltä on todella vaikea tehtävä. Vain yksi kymmenistätuhansista osallistujista saavuttaa unelmansa: taloudellisen riippumattomuuden. Silti tuhannet ja taas tuhannet uudet toivoa täynnä olevat osallistuvat luulevat, että "juuri minä olen se, joka voittaa". Kaikki todennäköisyydet puhuvat tätä "mahdollisuutta vastaan", mutta osallistuja ei tiedä sitä toiminnan alkuvaiheessa. Osa saa myöhemmin selvää siitä, mihin on lähtenyt mukaan ja lopettaa vähin äänin toiminnan. Osa ei ymmärrä koskaan sitä, että heitä on petetty matemaattisen tempun avulla. Pahinta on se, että lähes kaikissa yrityksissä on tapana syyllistää tappion kärsinyt henkilö siitä, että hävisi rahaa, vaikka hän on vain petoksen uhri. On erittäin moraalitonta syyllistää rikoksen uhrit ja tekeytyä heidän auttajikseen. Näin alan ammattimaiset värvääjät, kouluttajat ja yritysten omistajat kuitenkin tekevät.
  4. Johanna Mäntylä, Puhelinmyyjä viittaa kintaalla vinoilijoille, 6. huhtikuuta 2005. Turotim Oy, Viikko-Häme, Haastattelussa lehtimyyjä Tuula Durchman.
    1. http://www.turotim.fi/viikkohame.pdf
    2. "Nonprofit palvelut oy:n tutkimuksen mukaan puhelinmyyjät koetaan usein tungetteleviksi ja vaikeasti eroon päästäviksi. Ammattien arvostusta mittaavalla listalla puhelinmyyjät sijoittuvat hännänhuippuun yhdessä tv-lupatarkastajien ja bingoemäntien kanssa."
    3. On mahdotonta, että jokainen myyjä saa alalinjaansa ensimmäiselle tasolle pari kolme myyjää muutaman viikon tai parin kuukauden aikana. Se on kuitenkin jokaisen tavoite ja edellytys pätevöitymiselle, mikä mahdollistaisi isommat palkkiot alalinjasta. Koska värvääminen on mahdotonta onnistua yhtä aikaa jokaiselle myyjälle, aiheutuu työstä väistämättä kuluja, kun sitä tekee. Kuluista muodostuu tappioita. Puhelinkontaktit ovat enimmäkseen tuloksettomia ja aiheuttavat vain tappioita. Kuka haluaisi lähteä tähän työhön, jos tajuaisi etukäteen, millaisen riskin hän ottaa? Kuka ryhtyisi puhelinmyyjäksi ja suosittelumyyjäksi, jos tietäisi, miten huono maine alalla on? Koska petosta levitetään ystävien ja sukulaisten keskuuteen, ei se voi olla vahingoittamatta ihmissuhteisiin. Puhelinmyynti koetaan jo itsessään vastenmieliseksi sekä ärsyttäväksi, joten se yhdistettynä suosittelumyyntiin on todella huono tapa markkinoida tuotteita tai palveluita kenellekään.
    4. Oletko varma, että tämä on juuri sitä työtä, mitä sinä haluat ruveta tekemään sivutoimisena tai elämäntyönä? Haluatko luoda itsellesi uran puhelinmyyjänä? Kun oma lähipiirisi on soitettu puoliksi lävitse jo ennen kuin liityt verkostoon–sponsorisi ja tiimisi on tehnyt sen – niin joudut kaupittelemaan ideaa ventovieraille ns. kylmämarkkinointina puhelimella.
    5. Luuletko, että saat värvättyä sinulle outoja ihmisiä myyjiksi verkostoon? Luuletko, että he muuttavat ostokäyttäytymistään ja luopuvat kanta-asiakkuuksistaan vähittäiskauppoihin sen vuoksi, että sinä soitat heille ja tarjoat "hyvää mahdollisuutta lisäansioihin sekä taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi?"
    6. Työsi ei ole ensisijaisesti myydä tuotteita vaan värvätä uusia myyjiä järjestelmään. Joudut puheluiden lisäksi tekemään edustajakäyntejä, esittelemään tuotteita ja liiketoimintaa sekä osallistumaan markkinointitiimisi järjestämään koulutukseen. Työhön sijoitettu aika ja raha ovat hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa, pois todellisesta kutsumuksesi mukaisesta työstä. Jos haluat ryhtyä yrittäjäksi, niin verkostomarkkinointi on huonoin mahdollinen vaihtoehto sitä ajatellen. Se saa ihmiset menettämään kaiken mielenkiinnon yrittäjyyttä kohtaan, kun ovat kokeilleet siipiään alalla.

Tutkimuksia

  1. Robert L. Fitzpatrick, The Myth of Income Opportunity in Multi-Level Marketing, 2005. Fitzpatrick.
    http://www.falseprofits.com/MythofMLMIncome.doc.pdf (engl.)
    Suomeksi käännetty versio:
    Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuuksista.

    Tutkimuksessa on käytetty mm seuraavien yhtiöiden julkitulleita tietoja:
    Amway, Nuskin, Nikken, Melaleuca, Arbonne, Reliv, Free Life ja Cyberwize.com.

  2. Jon Taylor (PhD), Research 1994–2006. CAI Consumers Awareness Institute, toukokuu 2007.
    http://www.mlm-thetruth.com/ (engl.)

    Jon Taylor (PhD), suomentanut P. Haipola, Tutkimustuloksia vuosilta 1994–2006. CAI Consumers Awareness Institute, toukokuu 2007.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/fin.htm (suom.)

    Tutkimustuloksia ei ole julkaistu tieteellisissä julkaisuissa, mutta Taylor on luvannut lähettää tuloksiaan paperilla niille, jotka haluavat tarkistaa tehdyt tutkimukset yksityiskohtaisesti.

    Taylor on haastatellut verotarkastajia, satoja verkostomarkkinoijia, yritysten johtajia, tutkinut yli 220 palkkiojärjestelmää ja markkinointisuunnitelmaa, oikeudenkäyntien asiakirjoja, yhtiöiden julkaisemia ja julkitulleita tilastoja, muistioita ja muita tiedostoja, verrannut verkostomarkkinointia muihin liiketoimintamalleihin ja Las Vegasin pelikasinoiden uhkapeleihin, ja ollut vuoden verran verkostomarkkinoijana tiiminsä parhaiden edustajien eli alle yhden prosentin joukossa.

    Verotiedot ovat paljastaneet muiden tutkimusten kanssa yhdenpitävästi, että yli 99 % kaikista edustajista häviää rahaa järjestelmiin, kun kaikki kulut huomioidaan. Osa tuoteostoista on laskettava mukaan kuluihin, koska niitä tehdään pelkästään ansaintamahdollisuuden eli "pelin pelaamisen" vuoksi (pay to play). Tuotteet ovat enimmäkseen turhia ja kalliita ylellisyystuotteita, mitä ei ostettaisi verkostomarkkinoinnin kautta tai lainkaan, ellei ansaintamahdollisuutta ja unelmaa markkinoitaisi harhaanjohtavalla tavalla.

    Tässä listatut artikkelit ovat tutkimusraportteja ja kuluttajaneuvontaan sekä viranomaisten ohjeistukseen tarkoitettuja raportteja, eivät tieteellisiä julkaisuja. Verkostomarkkinoinnista ei ole olemassa tiedeyhteisössä julkistettua puolueetonta tutkimustyötä eikä tiedeyhteisö ole kiinnostunut marginaalisesta kultin tavoin toimivasta hämärän vaiheille sijoittuvasta liiketaloudesta. Väestöstä vain yksi tai kaksi prosenttia on mukana liiketoiminnassa niillä alueilla, missä verkostomarkkinointia harjoitetaan ja verkostojen kautta myytävien tuotteiden osuus vähittäiskaupasta on alle yksi prosenttia.

    1. Kymmenen tärkeintä asiaa, jotka opin verkostomarkkinoinnista, 2004.
      http://www.mlm-thetruth.com/ten_fin.htm
    2. Viisi Punaista Lippua petollisten ja hyväksikäyttävien tuotepohjaisten pyramidipelien ja MLM-värväysjärjestelmien paljastamiseksi ja määrittelemiseksi, 2004, tarkistettu ja korjattu versio 2006.
      1. http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/5puna.htm
      2. http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/5puna2.pdf
      3. http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/viisi.pdf
      4. http://www.mlm-thetruth.com/5RedFlags2column40pages2Color3-6.pdf
    3. Who Profits from Multi-Level Marketing? Preparers of Utah Tax Returns Have the Answer, 2004.
      http://www.mlm-thetruth.com/tax_study.htm
      Kuka hyöytyy verkostomarkkinoinnista? Utahin verotarkastajilla on vastaus, 2004.
      http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/utah.htm
    4. Comparison of Direct Sales and other Legitimate Distribution Models with No-Product Pyramid Schemes (NPS) and Recruiting MLM's* (Product-based Pyramid Schemes—PPS), 2003, 2005.
      http://www.mlm-thetruth.com/comparisons.htm
      Suoramyynnin ja muiden laillisten jakelumallien vertaaminen pyramidijärjestelmiin, missä ei myydä tuotteita (NPS) ja MLM-värväysjärjstelmiin (tuotepohjaisiin pyramidijärjestelmiin – PPS), 2003, 2005.
      http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/vertailut.htm
    5. Typical Misrepresentations Engaged in by Recruiting MLM's, 2004.
      http://www.mlm-thetruth.com/Misrepresentations-RecruitingMLMs.pdf
      Tyypillisiä MLM-värväysjärjestelmien harhaanjohtamisen tapoja, 2004.
      http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/harha.pdf
    6. Twelve Tests For Evaluating a Network Marketing "Opportunity", 2004.
      http://www.mlm-thetruth.com/12%20tests-revised%203-fold.pdf
      Kaksitoista testiä verkostomarkkinoinnin tarjoaman "mahdollisuuden" arvioimiseksi, 2004
      http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/12testi.pdf
    7. Jon Taylor, When Should an MLM or Network Marketing Program Be Considered an Illegal Pyramid Scheme? selittää, miksi tuotemyyntiä harjoittavia verkostomarkkinointiyrityksiä tulee pitää laittomina pyramideina, 15. lokakuuta 2004. PSA Pyramid Scheme Alert.

      http://www.pyramidschemealert.org/PSAMain/resources/ppsabstract.html
    8. Mikä on pyramidihuijaus, 2004. Powerpoint presentation, tiedoston koko on 1,64 Mt.
      http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/taylor/pyr_04.ppt
    9. Direct Selling vs. No-product Pyramid Schemes vs. Gambling vs. Sample "Recruiting MLM" (multi-level marketing) Programs. WHICH DOES THE GREATER HARM? 2005.
      http://www.mlm-thetruth.com/COMPARE12MLMs-vsSellingvsNPSvsVegas-2p-6-06.pdf
      http://www.mlm-thetruth.com/AveMLMvsNPSvsVegasvsDirSales6-6.pdf
    10. Some shocking statistics, 2005. Tutkimuksen kohteena olleet yritykset: Melaleuca, Reliv, Arbonne, Excel, Nuskin, Syberwize Symmetry, Nikken, Renaissance ja Amway/Quixtar.
      http://www.mlm-thetruth.com/ShockingMLMstats.htm
    11. Evaluations of MLM or Network Marketing Companies.
      http://www.mlm-thetruth.com/mlm_evaluations.htm
    12. Lista niistä MLM-yhtiöistä, jotka ovat saaneet Taylorin testissä joskus 4 tai 5 punaista lippua eli ovat toimineet testin aikana kuin laiton pyramidi
      http://www.mlm-thetruth.com/EvalsA-D.htm
    13. Legitimate Retail MLM Programs that Reward Direct Selling More than Recruitment, 2007.
      http://www.mlm-thetruth.com/RetailMLMs.htm
      Taylor on löytänyt neljä rehellisemmin toimivaa yritystä:
      Fuller Brush,
      The Pampered Chef,
      Premier Designs ja
      Stampin´ Up!
      Stampin' Up on muuttanut järjestelmäänsä ja toimi kuin laiton pyramidi vuonna 2007.

      Merkittävää on tri Taylorin arvio siitä, että rehellisen ja lakeja kunnioittavan suoramyyntifirman tavoin toimi vain alle yksi prosenttia kaikista yrityksistä. Siten 99 prosenttia alan yrityksistä toimii kuin laiton pyramidipeli.

      "Including all the MLM's that have folded, the percentage of "good MLM's" is probably less than 1% of all MLM's – and they are not at all like typical MLM's. With such an abysmal ratio, a wise person might ask if the typical MLM isn't inherently flawed or a pseudo-business at best."

      Suomennos:

      "Kun mukaan otetaan kaikki nurin menneet verkostomarkkinointiyritykset, "hyvien yritysten" prosenttiosuus on luultavasti vähemmän kuin yksi prosentti–eivätkä ne hyvät yritykset ole lainkaan tyypillisiä alan yrityksiä. Koska (suom. lisäys: häviäjien ja voittajien) välinen suhdeluku on noin hirveä, järkevä ihminen saattaa kysyä: "Eikö tyypillinen verkostomarkkinointiyritys olekin luonnostaan viallinen tai liikeyritykseksi tekeytyvä huijaus parhaimmillaan?"

      Lähde: Evaluations of MLM or Network Marketing Companies, 2005 julkaistusta sivulta
      http://www.mlm-thetruth.com/mlm_evaluations.htm

      Taylor tuo lähdesivulla esille myös muutaman hämärän rajamailla eli välimaastoon sijoittuvan yrityksen. Nämä eivät ole selvästi laittoman pyramidipelin tavoin toimivia, mutta eivät myöskään ihan selviä MLM-suoramyyntiyhtiöitä.

      Marginal MLM's: Avon, Heritage Makers, Jafra, Mary Kay Cosmetics, Vitamark International/Vita Corp, 2006.
      http://www.mlm-thetruth.com/EvalsH-M.htm

      Mary Kay Cosmeticsin suhteen on myös poikkeavaa suhtautumista alan kriitikoiden ja tutkijoiden keskuudessa. Pyramid Scheme Alertin puheenjohtajan, Robert L. Fitzpatrickin, ylläpitämillä kotisivuilla on kirjoitus, mikä kertoo myös tämän Suomessakin toimivan yhtiön pyramidiluonteesta.

      "MARY KAY DISTRIBUTORS EXPOSE ABUSES

      Helmikuu, 2007

      Vuosien hiljaiselon jälkeen, Mary Kayn jälleenmyyjät ovat nyt tulossa esiin voimakkaasti ja avoimesti kertoen väärinkäytöksistä koskien liiallista varastoon ostamista, paineita värvätä muita, suuria taloudellisia tappioita ja yhtiön tapaa syyttää omia uhrejaan. Nyt on tarjolla monia nettisivustoja ja ne nauttivat lukijoiden suuresta suosiosta. Mary Kayn jälleenmyyjät jakavat nyt kokemuksiaan ja saavat faktatietoa liiketoiminnan todellisesta luonteesta.

      Jokaisen Mary Kayn liiketoiminnan aloittamista miettivän henkilön kannattaa käydä näillä sivuilla ja harkita huolellisesti fatkoja ja analyysejä Mary Kayn toimintaan liittyvillä sivustoilla. Tässä on linkkejä sivuille:"

      1. Pink Truth, http://www.pinktruth.com/
      2. Pink Lighthouse, http://www.pinklighthouse.com/
      3. The Pinking Shears, http://www.thepinkingshears.com/
      4. Mary Kay Unmasked, http://www.marykayunmasked.com/

      Lähde:
      http://www.pyramidschemealert.org/PSAMain/home.html

  3. Petteri Haipola. Verkostomarkkinointi ja monitasomarkkinointi. Alan tilastoihin ja tutkimuksiin perustuva tutkielma verkostomarkkinoinnin tarpeellisuudesta, laillisuudesta, moraalista ja vaikutuksesta ihmissuhteisiin, 2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/kasvu.pdf

Tilastot ja laskelmat

  1. Työvoimaministeriö, työvoimahallinto, Yrittäjyyden uudet muodot–verkostomarkkinointi, 1997. Oy Edita Ab, Helsinki. Opasta on saatavilla lainaksi työvoimatoimistojen tietopalvelusta. Suomessa toimi vuoden 1997 alussa 15 000–17 000 aktiivista verkostomarkkinoijaa, joista alle tuhat teki työtä päätoimisena.
  2. Työvoimaministeriö, Työvoimahallinto, Ammattien ja ammattialojen haku, Suoramyyntityö/ Työllisyysnäkymät, 2003.
    http://www.mol.fi/webammatti.cgi?ammattialanumero=333&kieli=00
       "Verkostomarkkinointiyrityksiä on Suomessa arviolta 30-40. Verkostomyynnissä toimii arviolta 20 000 jälleenmyyjää, joista vain 100-300 verkostomarkkinoi päätoimisesti."
  3. Markku Reiss, Tutkimus: Suoramyynti miellyttää suomalaisia, 1. kesäkuuta 2004. Digitoday. Tiedot: SSML:n markkinointipäällikkö Elina Oksanen-Ylikoski.
    http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=9&news_id=31503

    "SSML:n jäsenyritysten myynti kasvoi viime vuonna 16 prosenttia 82,5 miljoonaan euroon ja myyjien määrä 65 prosenttia lähes 70 000:een. Liitto uskoo, että positiivinen suhtautuminen on kasvun takana." ("Viime vuosi" oli vuosi 2003.)

    Tutkimuksen mukaan joka neljäs osti tuotteita vuoden sisällä suoramyynnin kautta. Tutkimus ei sano, mitä suoramyynnillä tässä kohden tarkoitetaan. Suuri osa suoramyynnistä ei ole verkostomarkkinointia. On harhaanjohtavaa väittää, että verkostomarkkinointiin suhtaudutaan myönteisesti tämän tutkimuksen perusteella.

    Suurin osa kaupasta on tehty varmastikin postimyyntinä suurten postimyyntitalojen ja Ostos-TV:n sekä TV-Shopin kautta. (Anttila, Ellos, Hobby Hall, Valitut Palat, Biltema, Easy Shopping,...) Asiakkaat ovat tyytyväisiä, kun voivat ostaa osamaksulla, mutta verkostomarkkinoinnissa se ei ole aina suoraan mahdollista.

    Tutkimus ei kerro mitään siitä, miten verkostomarkkinointiin on suhtauduttu. Kuluttajat eivät pidä suoramyynnistä vaan kokevan sen tungettelevana. He eivät halua, että heitä häiritään kesken työpäivän tai vapaa-aikana ja tullaan tarjoamaan heille tuotteita tai "hyvää mahdollisuutta lisäansioihin" pyramidihuijauksen avulla.

    Ihmissuhteiden kaupallistaminen koetaan epämiellyttävänä: sosiaalisen paineen alla ei ole mukava tehdä ostoksia esimerkiksi kotikutsuilla. Jotkut pitävät niistä, mutta monet eivät halua kaupallistaa ihmissuhteitaan.

  4. Markku Reiss, Suoramyynti jatkaa kasvulinjalla, 21. huhtikuuta 2005. Digitoday. Tiedot: Teemu Ylikoski, SSML:n markkinointipäällikkö.
    http://www.digitoday.fi/showPage.php?page_id=10&news_id=43261

    "Suora- ja verkostomarkkinoinnissa toimivien jäsenyritysten jälleenmyyjien määrä kasvoi 7,5 prosenttia ja oli 75 000. Liiton jäsenyritykset edustavat noin 85 prosenttia kokonaismarkkinoista, joten alan kokonaisvolyymi myös muut kuin jäsenyritykset mukaan lukien oli noin 117 miljoonaa euroa ja alalla toimi noin 86 000 henkilöä."

    Alan yritysten liikevaihto oli 117 miljoonaa euroa vuonna 2004. Keskiarvon mukainen liikevaihto/edustaja oli 1 360 €/vuosi. (117 milj./86 000) Se tekee 113 euroa/myyjä/kk. Mediaaniluvun eli keskiluvun mukaan laskettuna myynti ja myös palkkiot ovat pienemmät. Jos keskimyynti olisi esimerkiksi 100 euroa/ myyjä/ kk ja myyjä saisi siitä 25 % itselleen, olisivat keskipalkkiot 25 euroa/ kk. Tämä on hyvin lähellä totuutta, sillä 99 % edustajista toimii pyramidikaavion ja palkkiojärjestelmän alimmilla tasoilla. Silloin ainoat palkkiot ovat omasta myynnistä saatavat provisiot eli käytännössä alennukset omista ja sukulaisten tuoteostoista. Alan myyjien palkkiot eivät riitä omiin tuoteostoihin eivätkä kulujen peittämiseen. Suurin osa myyjistä teki tappiota liiketoiminnassaan vuonna 2004. Tilanne ei ole muuttunut eikä voi muuttua, koska palkkiojärjestelmä on laadittu siten, että noin 99 prosenttia osallistujista häviää aina rahaa. Tämä tilanne ei muutu miksikään, vaikka kaikki maailman ihmiset olisivat mukana verkostoissa.

    Tässä lähdeluettelossa esiin tulleiden SSML:n julkisuuteen ilmoittamien tietojen mukaan sen "Suora- ja verkostomarkkinoinnissa toimivien jäsenyritysten jälleenmyyjien määrän" kasvu on ollut seuraava:

    • Vuosi 2002: 42 300 suoramyyjää
    • Vuosi 2003: lähes 70 000 suoramyyjää (kasvu 65 % edelliseen vuoteen)
    • Vuosi 2004: 75 000 suoramyyjää (kasvu 7.5 % edelliseen vuoteen)

    Kasvu on ollut todella rajua vuonna 2003, jos luvut pitävät paikkansa. Ihmettelen, mistä kasvu johtuu? Miten on mahdollista, että myyjien määrä on noussut 65 % ja myynnin määrä vain 16 %? Seuraavana vuonna myyjien määrä on noussut vain 7,5 %, mutta myynti 13 %. Onko tämä jokin tilastotemppu vai mistä on kysymys? Luvuissa on selvä ristiriita.

    Liikevaihdon (="myynnin"?) kasvu ja myyjien keskipalkkiot voidaan laskea joka vuodelle annettujen tietojen perusteella.

    • Vuosi 2002: 71,1 miljoonaa euroa (kasvu ei tiedossa)
    • Vuosi 2003: 82,5 miljoonaa euroa (kasvu 16 % edelliseen vuoteen)
    • Vuosi 2004: 93,5 miljoonaa euroa (kasvu 13 % edelliseen vuoteen)

    Myynti (liikevaihto?) jälleenmyyjää kohden on ollut SSML:n julkisuuteen antamien tietojen mukaan seuraava: (noin arvioina)

    • Vuosi 2002: 140 euroa/kk (71,1 miljoonaa euroa/ 42 400 myyjää = 1 676 euroa/vuosi)
    • Vuosi 2003: 98 euroa/kk (82,5 miljoonaa euroa/ 70 000 myyjää = 1 179 euroa/vuosi)
    • Vuosi 2004: 104 euroa/kk (93,5 miljoonaa euroa/75 000 myyjää = 1 247 euroa/vuosi)

    SSML:n ilmoittamat tilastot vuosilta 2002–2004 ovat myös taulukon muodossa linkin takana.

    Palkkiot suoramyynnistä ovat suurin piirtein 25 % eikä tyypillisellä myyjällä ole tuottavaa alalinjaa, joten siinä ovat hänen kaikki palkkionsa. (Jokaisesta myyntitapahtumasta menee palkkioina ylälinjaan 20–40 % bonukset mukaan laskettuina ja myyjä saa itse 20–25 %) Näin ollen myyjän keskipalkkiot ovat olleet vuonna 2002 noin 35 euroa ja vuosina 2003 sekä 2004 noin 25 euroa. Se ei riitä omien ostojen ja kulujen peittämiseen, joten SSML:n omien tilastojen valossa valtaosa myyjistä tekee työtä tappiolla. Tämä on välttämätön seuraus siitä, että suurin osa palkkioista menee provisioina ylälinjan harvalukuisille edustajille. Mitä suurempi osuus pyramidin huipulle menee palkkioita ja mitä enemmän huipulla olevat ansaitsevat, sitä suurempi on alalinjan tappioluku ollen jopa 99,9 % Jon Taylorin ja Robert Fitzpatrickin tutkimusten mukaan.

    Julkitulleiden tietojen perusteella voidaan päätellä, ettei yhtiöillä ole juuri lainkaan verkostojen ulkopuolisia asiakkaita. Lähes kaikki "asiakkaat" on rekisteröity myyjäverkostoon suosittelumyyjiksi. Liikevaihto muodostuu suosittelumyyjien ostoista omaan kotitalouteensa. Pieni osa myydään sukulaisille ja ystäville.

    Käytännöllisesti katsoen kaikki myyjät ja asiakkaat lopettavat tuotteiden käyttämisen sen jälkeen, kun myyjä passivoituu ja lopettaa liiketoiminnan. Tämä voidaan päätellä siitä, että myyjiä värvätään joka vuosi vähintään saman verran kuin edellisinä vuosina, mutta myyjien määrä ei todellisuudessa kasva ilmoitettua vauhtia. Kasvua tapahtuu vain siinä tapauksessa, että uusia värvättyjä on enemmän kuin vanhoja lopettaneita myyjiä. Yhtiöiden lopettamisluvut ovat tyypillisesti 50–70 % vuosittain kaikista myyjistä ja uusista myyjistä lopettaa ensimmäisen vuoden aikana vielä useampi. Alan yrittäjien omien tietojen mukaan lopettamisprosentti on 97 % eli vain kolme prosenttia jatkaa kauemmin kuin kaksi vuotta alalla. Tämän tietää jokainen verkostomarkkinoija, joka on saanut itselleen jonkin verran alalinjaa ja jatkanut toimintaa useamman vuoden. Alalinja menee uusiksi 97-prosenttisesti ja jopa 99-prosenttisesti kahdessa vuodessa. Mahdollisuus tuottavan alalinjan rakentamiseen on siten häviävän pieni eikä värvääminen lopu koskaan.

    Myyjien määrä ei voi moninkertaistua lyhyessä ajassa, mikä olisi edellytys alimpien tasojen myyjiä ajatellen voitolliseen tulokseen. Asiakkaita ei riitä kaikille tarpeeksi, koska puolet heistä on valmiina verkostossa ja asiakkaita on vain kaksi kertaa myyjien määrän verran. Kun myyjä lopettaa, niin hänen asiakkaansa lopettavat samalla tuotteiden tilaamisen. Tilalle värvätään uusia myyjiä, jotka tuovat järjestelmään uusia asiakkaita, mutta se ei näy liikevaihdon määrässä, koska entiset asiakkaat lopettavat tuotteiden tilaamisen. Omaiset ovat ostaneet tuotteita vain tukeakseen heille läheisen ihmisen liiketoimia. Myyjä ei ole tarvinnut tai halunnut tuotteita alun alkaenkaan. Hänet on saatu kokeilemaan niitä harhaanjohtavan markkinoinnin avulla.

  5. Petteri Haipola, Suomessa toimivia verkostomarkkinointiyrityksiä, 2007.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lista.html
    SSML:n jäseniä 16, muita 18, yhteensä 34 yritystä. Kolme näistä on lopettanut toimintansa 2. toukokuuta 2007 mennessä. Kaikkia yrityksiä ei ole mainittu, koska kaikki eivät ole tiedossani.
  6. P. Haipola, Verkostomarkkinoijan työhön käyttämä aika ja raha, 2006. Laskelma todennäköisistä kustannuksista.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/aika.pdf

    Sivutoimisen työn kulut ovat vähintään 60–270 euroa kuukaudessa. Työhön menee aikaa vähintään kahdeksan tuntia viikossa.

    Päätoimisen työn kulut olivat vähintään 270–500 euroa kuukaudessa. Työhön menee aikaa vähintään 27,5 tuntia viikossa.

  7. Tilastokeskus
    1. Airi Pajunen, Kotitalouksien määrä ja rakenne, Taulu 1.1 Kotitalouksien määrä ja keskikoko Suomessa, 1966-2001, 27. maaliskuuta 2003. Tilastokeskus.
      http://tilastokeskus.fi/tk/el/kulutustutkimus/kulutust_t1_1.html
    2. Airi Pajunen, Kulutusmenojen määrä ja rakenne Taulu 2.1. Kotitalouksien kulutusmenojen rakenne Suomessa, 1985, 1990, 1994-96, 1998 ja 2001-02, %, 27. maaliskuuta 2003. Tilastokeskus.
      http://tilastokeskus.fi/tk/el/kulutustutkimus/kulutust_t2_1.html
  8. P. Haipola, Verkosto- ja suoramarkkinoinnin osuus kotitalouksien kulutuksesta vuonna 2004.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/osuus.pdf

    Jotta saataisiin tarpeeksi myyntiä yhdelle asiakkaalle, pitäisi tuotevalikoiman olla laaja. Sen lisäksi pitäisi vallata markkinaosuuksia perinteisellä tavalla toimivilta yrityksiltä. Suomessa on tehty tarkkoja tutkimuksia kuluttajien ostokäyttäytymisestä ja kulutuksesta. Keskimäärin kulutettiin 25 760 euroa kotitaloutta kohden vuonna 2001–2002. Henkilöitä oli 2,15/talous. Kulutus/ henkilö oli noin 12 000 euroa eli 1 000 euroa/ henkilö/kk, kaikki mahdollinen kulutus mukaan lukien. Kuinka suuren siivun yksi ainut verkostomarkkinointifirma aikoo napata tuosta kulutuksesta?

    Monopolin saavuttaminen on mahdotonta vapaissa markkinatalouksissa. Markkinoiden valtaaminen ja kuluttajien ostotapojen muuttaminen on vaikeaa. Verkostomarkkinoinnin osuus myytyjen tuotteiden ja palveluiden määrästä on ollut Suomen Suoramarkkinointiliiton ilmoittamien ja Tilastokeskuksen julkaisemien lukujen valossa vuonna 2004 vain alle 0.18 prosenttia. [17 000 000 €/ (2 436 000 kotitaloutta* 26 000 €)] 100 % = 0,18 % eli [117 miljoonaa/ (2 436 miljoonaa kotitaloutta *26 000 €/ kotitalous)] *100 % = 0,18 %. Luku pitää sisällään suoramyyntiyritysten saamat provisiot ja KOKO arvonlisäverolla vähennetyn myynnin, mitä verkostomarkkinoinnin kautta myydään.)

    Joissakin tuoteryhmissä osuus on suurempi kuin muissa. Verkostomarkkinoinnin kautta myydään erityisesti ravintolisiä, monivitamiinivalmisteita, laihdutustuotteita, ateriankorvikkeita, ihovoiteita, pesuaineita, henkilökohtaisen hygienian hoitoon tarvittavia tuotteita ja kosmetiikkaa.

    Suomalaiset käyttivät 2000–luvun alussa terveyteen noin 3,6 % kaikesta kotitalouksien kulutuksesta. Tästä suurin osa on lääkärinpalkkioita (yleinen terveydenhoito ja hammaslääkäreiden palvelut, sairaala- ja terveyskeskusmaksuja ja lääkeostoja. Verkostomarkkinoinnin kautta myytävät tuotteet kuuluvat Elintarvikeviraston luokituksen mukaan elintarvikkeisiin, mutta en tiedä, mihin ne on Tilastokeskuksen tutkimuksissa laskettu kuuluvaksi.

  9. Mursis, Verkostomarkkinoinnin osuus kaupasta, 1. kesäkuuta 2006. Verkostomarkkinointi – huijausta vai bisnestä?
    korkeintaan 0,33 % vuonna 2005
  10. Yhdysvaltain Suoramarkkinointiliitto, Direct Selling Association, 1990–2004
    1. Direct Selling Association, U.S. DSA by Numbers, Calendar Year 2004. Direct Selling Association.
      http://www.dsa.org/pubs/numbers/#SALES
    2. Direct Selling Association, U.S. DSA by Numbers, Calendar Year 2000. Direct Selling Association.
      http://www.dsa.org/pubs/numbers/index.cfm?fuseaction=00numbers

    – Tilastot näkyivät vuoteen 1991 asti
    – Yhdysvalloissa verkostomarkkinoijien määrä on liki kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa vuosina 1995–2004.
    – Jossakin tulee raja vastaan, jolloin myyjien kokonaismäärä ei voi enää kasvaa, sillä kaikki ihmiset eivät voi olla suoramyyjiä tai verkostomarkkinoijia.
    – Verkostomarkkinoijia voi olla yhdellä markkina-alueella noin 3–4,5 %. Yhdysvaltain osavaltioista Utahissa on tiheitin verkostomarkkinoijia maailmassa. Tämä johtuu siitä, että monien suurten yritysten päämaja sijaitsee siellä. Yhtiöiden verkostot ovat lähteneet liikkeelle Utahista ja valloittavat vähän kerrassaan maailmaa. Parhaat yhtiöt saavat tietyllä alueella noin puolet kaikista verkostomarkkinoijista riveihinsä. Nämä rikastuttavat lähtömaassa pyramidin huipulla olevia osallistujia, mutta heitä on silti vähän Utahissa tehtyjen verotutkimusten mukaan. Yli 99 % häviää sielläkin rahaa veroilmoitusten perusteella verkostomarkkinointiin.

    – Vuonna 2004 liikevaihto oli arvion mukaan 29,73 miljardia dollaria. (USD eli $)
    – Myyjiä oli 13.6 miljoonaa. Heistä tavallisia suoramyyjiä oli 17,3 % eli 2,35 miljoonaa.
    – Verkostomarkkinoijia oli 82,6 % eli 11,2 miljoonaa. (USA:n väestö oli 294 miljoonaa)
    – Yrityksistä muita kuin monitasomarkkinointia harjoittavia firmoja oli 15,7 %.
    – Monitasomarkkinointia harjoittavia yrityksiä oli 84,3 %.
    – Liikevaihdosta oli tavallisten suoramyyntifirmojen osuus 23,9 % eli 7,11 miljardia dollaria.
    – Monitasomarkkinointiyritysten osuus oli 76,1 % eli 22,62 miljardia.
    – Perinteisen suoramyyjän keskimyynti/vuosi oli 3 025 $ eli 252 $/kk.
    – Verkostomarkkinoijan keskimyynti/vuosi oli 2019 $ eli 168 $/kk.
    – Tilastoista voidaan päätellä keskiarvon mukaan laskettuna verkostomarkkinoijien saamat palkkiot. Ne ovat keskimäärin 25 % liikevaihdosta. Koska liikevaihto oli vain 168 $/kk, ovat palkkiot olleet noin 40 dollaria/kk.
    – Luvut osoittavat sen, että suoramyynti on tehoton tapa markkinoida tuotteita ja palveluita. Kaikkein tehottomin tapa on verkostomarkkinointi.
    – DSA on kuin SSML eli se puolustaa henkeen ja vereen verkostomarkkinointiyritysten oikeutta jatkaa harhaanjohtavaa markkinointia liiketoimintansa edistämiseksi. Järjestö on liki 80 prosenttisesti verkostomarkkinointiyritysten valtaama. Se pyrkii vaikuttamaan osavaltioiden lainsäädäntöön, jotta laki suojelisi paremmin laittomien pyramidien toimintaa.
    – Palkkiot jakautuvat äärettömän epäoikeudenmukaisesti. Pyramidin huipulla olevat saavat suurin piirtein yhtä suuresta henkilökohtaisesta myynnistä palkkioina satoja tuhansia dollareita vuodessa, mutta alatasojen edustajat vain muutaman kympin tai eivät mitään kuukautta kohden.
    – Palkkioista menee 50–75 % pyramidin huipulla oleville alle prosentille edustajista.

  11. Robert L. Fitzpatrick,
    1. Myytti verkostomarkkinoinnin ansaintamahdollisuuksista, 2005, ss. 25,34.
      http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/fitzpatrick/myth.pdf
    2. Robert L. Fitzpatrick, 4.8.2002: Verkostomarkkinoinnin 10 suurta valhetta.
      http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/fitzpatrick/valheet.html
  12. Amway tietopaketti
    1. Amway Quixtar liiketoiminnan analyysi
      http://www.amquix.info/tr/amway_fn.html
    2. Kannattaako Amwayn järjestelmä ILH:ta? Ovatko tuotteet edullisempia?
    3. Amway pika-info, kooste tilastoista
    4. Amway tilastotietoa
      tyypillinen/amway_tilastot.htm
    5. Chris Hansen, In pursuit of the almighty dollar, 7. toukokuuta 2004. NBC-TV Dateline, USA. (engl.)
      1. NBC televisiokanavan kotisivu.
        http://dateline.msnbc.com
      2. Ohjelman käsikirjoitus.
        http://www.msnbc.msn.com/id/4375477/
      3. Ohjelman katseluversio, pituus 21:38 min.
        http://cpserverp4.com/bo/dateline_quixtar.wmv
    6. Eric Scheibeler, Merchants of Deception
      http://www.merchantsofdeception.com/
    7. Wikipedian alkuperäinen artikkelini, Amway
    8. John Hoagland, Amway tilastot
  13. P. Haipola, Lopettavien määrä perinteisissä liikeyrityksissä ja verkostomarkkinoinnissa, 20. lokakuuta 2005.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lopet.htm
  14. U.S. Small Business Administration (SBA), Small Business -Frequently Asked Questions, elokuu 2001. SBA c/o Amquix.info.
    http://www.amquix.info/pdfs/small_business_faqs.pdf
  15. PAULETTE THOMAS, New Ventures Succeed More Often Than Not, 2007. StartUp Journal/ The Wall Street Journal.
  16. http://www.startupjournal.com/columnists/startupqa/20031222-qa.html

SSML:n ilmoittamien tietojen mukaiset tilastot vuosilta 2002–2004

Vuosi Myyjiä Kasvu-% Liikevaihto Lv:n kasvu% Lv €/myyjä Lv/kk Palkkiot 25%
2002 42 424 71 120 690 1 676 140 35
2003 70 000 65,0 % 82 500 000 16,0 % 1  179 98 25
2004 75 000 7,5 % 93 500 000 13,0 % 1 247 104 26

Kulttipiirteet ja mielenhallinta

  1. Teemu Mäntynen, Pyramidisivut: Verkostomarkkinointi ja kulttipiirteet, 1998.
    http://www.iki.fi/senator/kultit.htm
  2. Nimimerkki Berzerke, Mielenhallinnan metodit verkostomarkkinoinnissa, 2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/aivopesu01.pdf
  3. Mursis, Verkostot ja mielenhallinta, 14. helmikuuta 2006. Verkostomarkkinointi – bisnestä vai huijausta?
    http://verkostomarkkinointi.blogspot.com/2006/02/verkostot-ja-mielenhallinta.html
  4. Annikka Mutanen, Aivo-nappulaa etsimässä eli Neuromarkkinointi nuuskii aivoista, millainen mainos tehoaa. Tiede-lehti 3/2007.
    http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=774&vl=2007
    1. Chris Hansen, In pursuit of the almighty dollar, 7. toukokuuta 2004. NBC-TV Dateline, USA. (engl.)
    2. NBC televisiokanavan kotisivu.http://dateline.msnbc.com
    3. Ohjelman käsikirjoitus.http://www.msnbc.msn.com/id/4375477/
    4. Ohjelman katseluversio, pituus 21:38 min. http://cpserverp4.com/bo/dateline_quixtar.wmv
  5. John Hoagland, Is Amway a Cult? An Analysis, 1998-2003.
    http://www.cocs.com/jhoagland/amcult.html
  6. The MLM Law Blawg, Are Quixtar and Its Motivational Groups a Destructive Cult? 9. tammikuuta 2005.
    http://mlmlaw.blogspot.com/2005/01/are-quixtar-and-its-motivational.html
  7. http://www.amquix.info/quixtar_cult.html
  8. Ex-cult Resource Center, Amway (links various sites), 1998–10. lokakuuta 2000.
    http://www.ex-cult.org/Groups/Amway/
  9. Steve Alan Hassan, Steve Alan Hassan´s Freedom Of Mind Center, Amway/ Quixtar, 1. helmikuuta 2007.
    http://www.freedomofmind.com/resourcecenter/groups/a/amway/
  10. Apologetics Index, Amway/Quixtar, 1996–2006.
    http://www.apologeticsindex.org/a43.html
  11. Prof., Robert Todd Carroll, Skeptic´s Dictionary: A Collection of Strange Beliefs, Amusing Deceptions, and Dangerous Delusions, .
    1. Amway/ Quixtar
      http://skepdic.com/amway.html
    2. Mind control (brainwashing)
      http://skepdic.com/mindcont.html

Oikeudenkäynnit Suomessa

Rikosoikeus

  1. Move Networks Oy
    1. Hovioikeuden päätös Move Networksin jutussa:
      Move-johtajat syyttömiä, MTV3, nettiartikkeli, 21. tammikuuta 2009.
    2. P. Haipola, Move Networks Oy:n omistajat tuomittiin sakkoihin rahankeräysrikoksesta ja markkinointirikoksesta Turun käräjäoikeudessa, 30. maaliskuuta 2007
      http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/uutiset/move_tuomio.html
    3. Hanna Ruokangas, Rikoksia, verkostoja ja vitamiineja TV-ohjelma 4. huhtikuuta 2007. MTV3 ohjelma 45 Minuuttia. Luettu 2. toukokuuta 2007.
    4. Hanna Ruokangas, Rikoksia, verkostoja ja vitamiineja ohjelman esittelyteksti, 4. huhtikuuta 2007. MTV3 ohjelma 45 Minuuttia. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  2. WGI eli World Games Inc oikeudenkäynti
    1. Verkkouutiset, STT–MERJA ÅKERLIND-SH, Kouvolan hovioikeus lievensi nettipelituomioita, 26. tammikuuta 2007
      http://verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=103078
    2. Lahden radion uutiset/YLE, Nettiarpajaistuomio lieveni Kouvolan hovioikeudessa, 26. tammikuuta 2007
      http://lotta.yle.fi/rsweblti.nsf/sivut/uutisaihe?opendocument&pageid=ContentB2AD1
    3. 26.1.2007 Aamulehti, Kouvolan hovioikeus lievensi nettipelituomioita
      http://aamulehti.fi/uutiset/stt/kotimaa/8985.shtml

Markkinaoikeus, Rahoitustarkastus ja muut oikeusjutut

  1. Rahoitustarkastus, Seven Nox AB (publ) tarjoaa arvopapereitaan ilman Rahoitustarkastuksen hyväksymää esitettä, 16. lokakuuta 2003. Lehdistötiedote.
    1. http://www.rahoitustarkastus.fi/Fin/Tiedotus/Lehdistotiedotteet/2003/seven_nox_tarjoaa_ap.htm
  2. Rahoitustarkastus, Ratan lausunto Seven Nox AB (publ):n tarjousesitteeseen, 3. joulukuuta 2003. Lehdistötiedote.
    1. http://www.rahoitustarkastus.fi/Fin/Tiedotus/Lehdistotiedotteet/2003/tiedote_3_12_2003.htm
  3. Finlex, Valtion Säädöstietopankki, Rahoitustarkastus (RATA) vastaan NWI Markkinointi Oy (markkinointiyhtiö) ja Network Investment Oy (sijoitusyhtiö). Markkinatuomioistuimen päätös 1997:9, 17. kesäkuuta 1997.
    1. http://www.finlex.fi/fi/oikeus/mao/1997/19970009
  4. Finlex, Valtion Säädöstietopankki, Markkinaoikeuden päätös, Hyvän liiketavan vastaisuus. Suomen Suoramarkkinointiliitto ry vastaan Oy Golden Products Ab ja Golden Products Aktiebolag. Uusien jäsenten värvääminen verkostomarkkinointiorganisaatioon, 31. elokuuta 1994.
    1. http://www.finlex.fi/fi/oikeus/mao/1994/19940014
  5. Teemu Mäntynen, Pyramidisivut, Lakitupa, Markkinatuomioistuimen ratkaisuja ja poimintoja laeista, uhkasakot Bestline Products Oy:lle, Oy Golden Products Ab:lle ja NWI:lle, 1994–1998.
    1. http://www.iki.fi/senator/lakitupa.htm

Oikeudenkäynnit ja viranomaisten toimenpiteet ulkomailla

  1. P. Haipola,
    1. Sky Pyramids sivut, lokakuu 2000–1. huhtikuuta 2003.
    2. SkyBiz International SkyBiz uutiset, tuomio 1. huhtikuuta 2003. Suurin tuomittu pyramidihuijaus maailmassa 2. toukokuuta 2007 mennessä.
  2. Amway eli Quixtar ja emoyhtiö Alticor
    1. Pyramid Scheme Alert,
      1. Amway Sued As Pyramid Scheme, 10. tammikuuta 2007.
      2. U.S. District Court, Northern District of California, Complaint And Demand For Jury Trial, Class Action, Plaintiffs Jeff Pokorny and Larry Blenn..., v. defendandts Quixtar Inc., James Ron Puryear Jr., Georgia Lee Puryear, and World Wide Group, L.L.C., Britt Worldwide L.L.C., American Multimedia Inc., Britt Management, Inc., Bill Pritt and Peggy Britt, case number 3:07-cv-00201-EMC 10. tammikuuta 2007.
        http://www.pyramidschemealert.org/PSAMain/news/AmwayPyramidSuit.pdf
      3. Government of England Renews Case to Throw Amway Out of Country, heinäkuu 2007.
      4. The Amway Myth
    2. Amquix.info, –toukokuu 2007.
      1. Amquix.info, Q and A – Illegal Pyramid Schemes, .
      2. http://www.amquix.info/quixtar_pyramid-q-a.html
      3. Amquix.info, Is it a pyramid? .
      4. http://www.amquix.info/quixtar_pyramid.html
      5. Amquix info explains pyramid schemes, .
      6. http://www.amquix.info/quixtar_pyramid_rebuttal.html
      7. Scott Larsen, Quixtar/Amway Lawsuits, . Amquix.info.
      8. http://www.amquix.info/quixtar_lawsuits.html
      9. Professor G. Robert Blakey, Amway Report, . Lyhennetty versio Amquix.info-sivulla.
      10. http://www.amquix.info/blakey.html
      11. Professor G. Robert Blakey, Amway Report, 1998. Notre Dame Law School, Notre Dame, Indiana, USA.
      12. http://www.amquix.info/pdfs/Blakely_expert_report.pdf
  3. Jon Taylor, LIST OF MLM'S shut down by law enforcement, 2007.
    1. http://www.mlm-thetruth.com/EVALS-MLMs-shutdown.htm
  4. MLM Lawsuits, MLMSurvivor.com, .
    1. http://www.mlmsurvivor.com/enterreglaw.htm
  5. PSA links to related sites, .
    1. http://www.pyramidschemealert.org/PSAMain/resources/linksdes.html
  6. RENAISSANCE, THE TAX PEOPLE PROMOTER PLEADS GUILTY TO $75 MILLION FRAUD 26. maaliskuuta 2007. United States' Department of Justice. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  7. Multi-Level Marketing Firm Charged for Misleading Participants (ACN) 29. elokuuta 2005. Industry Canada. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  8. Full Federal court upholds ACN's appeal against pyramid selling decision (ACN) 25. elokuuta 2005. Australian Competition and Consumer Commission. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).

Linkkejä lainsäätäjien ja -valvojien sekä kuluttajavirastojen sivuille

Suomen hallitus ja Eduskunta, lainsäädäntö

  1. Suomen hallitus 2005, Hallituksen esitys Eduskunnalle uudesta rahankeräyslaista HE 102/2005 19. elokuuta 2005. Finlex Valtion Säädöstietopankki. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  2. Suomen hallitus 2006, Rahankeräyslaki 255/2006, ks. 4 § Muut määritelmät, 4) ja 5) 1. heinäkuuta 2007. Finlex Valtion Säädöstietopankki. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  3. Finlex, Valtion säädöstietopankki, Laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä 8.5.1992/417
    1. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920417

Kuluttajavirasto

  1. Kuluttajavirasto, Tietoa verkostomarkkinoinnista syyskuu 2002. Kuluttajavirasto. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  2. Kuluttajavirasto, Kuluttajavirasto, kuluttajavalitukset, kuluttajaneuvojat ja ryhmäkanne
    1. Valitusohjeet
      http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?site=34&tmf=6475&lmf=6515&id=6515&mode=readdoc
    2. Kunnalliset kuluttajaneuvojat
      http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?site=34&tmf=6475&lmf=6509&id=6509&mode=readdoc
    3. Kaupankäynnin säännöt
      http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?site=34&tmf=6475&lmf=6513&id=6513&mode=readdoc
    4. Koti- ja etämyynti
      http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?site=34&tmf=6475&lmf=6513&id=8250&mode=readdoc
    5. Miksi Suomeen tarvitaan ryhmäkanne?
      http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?site=34&tmf=16830&lmf=16829&id=16793&mode=readdoc
    6. Mikä on mahdollista ilman ryhmäkannetta?
      http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?site=34&tmf=16830&lmf=16829&id=16794&mode=readdoc
    7. Nykyisen järjestelmän ongelmat ja puutteet
      http://www.kuluttajavirasto.fi/user_nf/default.asp?site=34&tmf=16830&lmf=16829&id=16795&mode=readdoc
    8. Muut artikkelit näkyvät linkkinä Kuluttajaviraston sivun vasemmassa reunassa

Ulkomaiset pyramidilait ja viranomaislähteet

Federal Trade Commission, USA

  1. Federal Trade Commission USA, Federal Trade Commission, Home – Protecting America´s Consumers 1. toukokuuta 2007. Federal Trade Commission. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  2. James Kohm, Getting to the Bottom of Pyramid Schemes, syyskuu 2000. Federal Trade Commission USA. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  3. FTC Consumer Alert, The Bottom Line About Multilevel Marketing Plans, lokakuu 2000. Federal Trade Commission USA,. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  4. FTC Consumer Alert, Multilevel marketing plans, marraskuu 1996. Federal Trade Commission USA,. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  5. FTC Proposed New Business Opportunity Rule 5. huhtikuuta 2004. Federal Trade Commission USA,. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).

Canada

  1. Pyramid Schemes 22. helmikuuta 2007. Royal Canadian Mounted Police. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  2. Competition Act 55.1 Definition of "multi-level marketing plan", Definition of Scheme of Pyramid Selling 1985, 1992, 1999. Department of Justice, Canada. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  3. Multi-level Marketing and Pyramid Selling, 18. syyskuuta 2006,. Competition Bureau, Canada. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).

Australia

  1. Australian Competition and Consumer Commission, News releases: Pyramid selling schemes 2005. Commonwealth of Australia 2005. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).

Kiina

  1. Robert L. Fitzpatrick, China has Outlawed MLM as It Is Practiced in the USA, syyskuu 2005. Pyramid Scheme Alert. Luettu 2. toukokuuta 2007. (en)
  2. Robert L. Fitzpatrick, Peoples' Republic of China seeks to regulate direct selling practice, 21. syyskuuta 2005. Pyramid Scheme Alert. Luettu 2. toukokuuta 2007. (en)
  3. Leslie Chang, Chinese officials ban direct marketing, Ada-based Amway changing distribution, 22. huhtikuuta 1998. rickross.com c/o The Wall Street Journal. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  4. Leslie Chang, Once-barred Amway becomes booming business in China,12. maaliskuuta 2003. rickross.com c/o The Wall Street Journal. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  5. Foreign Investment in China, Direct selling law, 14. maaliskuuta 2005. The US-China Business Council. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  6. Direct sales deadline today, firms still waiting, 1. joulukuuta 2007. English People´s Daily Online.
  7. Diao Ying, Direct sellers get to grips with new regulation, 7. helmikuuta 2007. China Daily. Luettu 3. toukokuuta 2007.
  8. Amway gains direct selling license, newsphoto, 3. joulukuuta 2006. China Daily.

Sri Lanka

  1. Robert L. Fitzpatrick, Pyramid Scheme Alert President Speaks in Sri Lanka, 1. heinäkuuta 2005. Pyramid Scheme Alert. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  2. Robert L. Fitzpatrick, The Efforts of Sri Lanka to Combat MLM Pyramid Schemes , 21. syyskuuta 2005. False profits. Luettu 2. toukokuuta 2007.

Lait ja asetukset ja niiden ohjeet verkostomarkkinointiin liittyen

  1. P. Haipola, Lait ja asetukset, 2006. Kokoelma laeista ja lakiehdotuksista.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait.htm
  2. P. Haipola, Ohjeita lakeja koskien, 2006.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/lait/index.htm
  3. Mursis, Lakien soveltaminen, 2006. Rahankeräyslaki ja pyramidipelit.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/laki.htm
  4. Mursis, Edustajasopimuksen ja kaupan purkaminen, 2005.
    http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/tyypillinen/purku.htm
  5. Finlex, Valtion säädöstietopankki, Vahingonkorvauslaki 412/1974.
    http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1974/19740412
    1. Ei sovellu sopimussuhteen sisällä tapahtuviin korvausvaatimuksiin eli verkostomarkkinoijien korvausvaatimuksiin pääyhtiöltä tai koulutusorganisaatiolta.
    2. Laki24.fi, Vahingonkorvauslaki: Milloin se soveltuu? Vahingon korvaamiseen sopimussuhteen ulkopuolella sovelletaan Suomessa vahingonkorvauslakia.
    3. http://www.laki24.fi/vahi-vahingonkorvaus-vahingonkorvauslaki.html
    4. Käytännössä korvausvaateet on esitettävä suoraan pääyhtiölle ja jos se ei suostu maksamaan, on asia vietävä oikeuteen tai otettava yhteys oman paikkakunnan kuluttajaneuvojaan ja tarvittaessa kuluttaja-asiamieheen ryhmäkanteen tekemiseksi. Tähän liittyy kuitenkin ongelma, koska verkostomarkkinoija on ollut mukana edistämässä rikollista toimintaa tai syyllistynyt rikoksiin, jos myyjäorganisaation toiminta tuomitaan laittomaksi rahankeräykseksi ja pyramidipeliksi. On osittain epäselvää, milloin verkostomarkkinoija on katsottava rikokseen syylliseksi ja milloin rikoksen uhriksi. Hänen asemansa kuluttajana ja yrittäjänä on myös epäselvä.
  6. Finlex, Valtion säädöstietopankki, Laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä 8.5.1992/417
    http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920417
  7. P. Haipola, Yrittäjä vai työntekijä vai kuluttaja? 2006.
    1. http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/kuluttaja.pdf
  8. Työministeriö, Vuorotteluvapaa, Sivu 6, Vuorottelukorvaukseen ei ole oikeutta ajalta, jolta vuorottelija harjoittaa päätoimista yritystoimintaa, .
    http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/05_esitteet/tme8009s_vuorotteluvapaa.pdf
  9. Työministeriö/ työvoimapalvelut: Työttömän velvollisuudet ja oikeudet.
    http://www.mol.fi/mol/fi/01_tyovoimapalvelut/08_tyottomyys/02_oikeudet_velvollisuudet/index.jsp
  10. Ministeri Arja Alho 23.6.1997, Verkostomarkkinoijien palkkioiden verollisuudesta http://www.nic.fi/~jhuhtaka/KK637.pdf (linkki vanhentunut)
  11. Ministeri Kalliomäki vastaa 19.5.1997 kysymyksiin verkostomarkkinoinnin tuomiin verotuksellisiin ongelmiin ja kuluttajansuojan puutteellisuuteen, lähinnä harmaaseen talouteen ja menetettyihin verotuloihin liittyen sekä verkostoon mukaan lähtevien asemasta kuluttajana tai itsenäisenä elinkeinonharjoittajana. http://www.nic.fi/~jhuhtaka/KK465.pdf (linkki vanhentunut)
  12. Työministerien kannanotot verkostomarkkinoijan oikeudesta työttömyysturvaan ja starttirahaan:
    1. Liisa Jaakonsaari 3.4.1997: Artikkeli poistettu
      http://www.nic.fi/~jhuhtaka/KK224.pdf
    2. Sinikka Mönkäre 2.6.1999: Artikkeli poistettu
      http://www.nic.fi/~jhuhtaka/KK85.pdf
    3. Työvoimaministeri (2006) ei ole vastannut kyselyyni, kun olen pyytänyt mainittuja tiedostoja haltuuni suoraan ministeriöstä. Työvoimaministerit eivät ole olleet tietoisia alan todellisesta luonteesta, kun ovat antaneet alaa kehuvia lausuntoja. Tämä on todella valitettavaa, sillä näitä lausuntoja on käytetty alan markkinoinnissa hyödyksi värväystoiminnassa. Ala ei todellakaan auta poistamaan työllisyyttä vaan riistää työttömiä. Tämä pitäisi työvoimaministerin tietää ja ymmärtää, mistä kunkin hallituksen työvoimaministeriä voisi huomauttaa.
  13. Uusyrityskeskus Ensimetri.
    1. http://www.ensimetri.fi/
  14. Aloittavan yrittäjän kysymyksiä arvonlisäverosta, verohallituksen julkaisu 190.05 1. toukokuuta 2005.
    1. http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=597;284788
  15. Työministeriön ohje, KAUPALLISEN ALAN VERKOSTOMARKKINOINTI- JA MYYNTIEDUSTUSTYÖTÄ TARJOAVIEN TYÖNANTAJIEN PALVELUT TYÖHALLINNOSSA, .
    1. http://www.finlex.fi/data/normit/25739-O72006TM.pdf
  16. P. Haipola, Pyramidi ja Paul Hastingsin määritelmä pyramidista, 2006.
    1. http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/pyramidi.htm
  17. P. Haipola, Verkostomarkkinointi ja monitasomarkkinointi. Alan tilastoihin ja tutkimuksiin perustuva tutkielma verkostomarkkinoinnin tarpeellisuudesta, laillisuudesta, moraalista ja vaikutuksesta ihmissuhteisiin, Lähteitä ulkomaisiin pyramidilakeihin, Ks. viittaukset tutkielman lopusta, kohdat 18)–22), 2006.
    1. http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/kasvu.pdf

Kritiikkiä suomeksi

  1. Verkostomarkkinointi – Bisnestä vai huijausta? tammikuu 2005– 12. huhtikuuta 2007. Mursis. Luettu 2. toukokuuta 2007.
    1. Verkostomarkkinointi ja pyramidipelit – Osa I tammikuu 2005– 12. huhtikuuta 2007. Mursis. Luettu 2. toukokuuta 2007.
    2. Verkostomarkkinointi ja pyramidipelit – Osa II tammikuu 2005– 12. huhtikuuta 2007. Mursis. Luettu 2. toukokuuta 2007.
  2. Teemu Mäntynen, Pyramidisivut 1998 1998. Luettu 2. toukokuuta 2007. Sivusto on poistettu netistä.
  3. Petteri Haipola, Verkostomarkkinointi eli monitasomarkkinointi: alan kritiikin hakemisto Lokakuu 2000–marraskuu 2009. Petteri Haipola. Satunnaisia päivityksiä toukokuu 2010 asti.
    1. Petteri Haipola, Miten verkostomarkkinointi toimii? – eli Johdanto verkostomarkkinoinnin ymmärtämiseen (ks. Lähteet alan tilastoihin, tutkimuksiin, mediajulkaisuihin, oikeudenkäynteihin ja kritiikki-sivuille) 2006–1/2010. Petteri Haipola.
  4. Verkostomarkkinoini – Huijaustako vaiko tapa ansaita helppoa rahaa? 2006–toukokuu 2007. Antiverkosto.info. Luettu 2. toukokuuta 2007. Sivusto on poistettu netistä.

Kritiikkiä englanniksi

  1. Robert L. Fitzpatrick
    1. Robert L. Fitzpatrick, The Myth of "Income Opportunity" in Multi-Level Marketing (suomennettavana) 2005. Robert L. Fitzpatrick. Luettu 2. toukokuuta 2007 (suomennettava).
    2. Robert L. Fitzpatrick, Pyramid Scheme Alert Home Page, 2. toukokuuta 2007. Robert L. Fitzpatrick. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
    3. Robert L. Fitzpatrick, False Profits, Verkkosivut (huom. myös kirja) 2. toukokuuta 2007. Robert L. Fitzpatrick. Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
  2. Jon Taylor (PhD)
    1. Jon Taylor (PhD), Research – Truth on MLM or Network Marketing 2006. Jon Taylor (PhD). Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).
    2. Jon Taylor (PhD), CAI Consumer Awareness Institute, The Truth on MLM, 2. toukokuuta 2007. Jon Taylor (PhD). Luettu 2. toukokuuta 2007 (englanniksi).

Kirjoja

  1. Robert L. Fitzpatrick and Joyce Reynolds, False Profits. Charlotte, N.C.: Herald Press, 1997.
  2. Robert L. Fitzpatrick, Pyramid Nation, .
  3. Eric Scheibeler, Merchants of Deception, .
    http://www.merchantsofdeception.com/DOWNLOADBOOK.html
  4. Jon M. Taylor, The Network Marketing Game, Gospel Perspectives on Multi-Level Marketing, 1997. King Alfred Press, P.O. Box 488, Kaysville, Utah 84 037, U.S.
  5. Prof., Robert Todd Carroll, Skeptic´s Dictionary: A Collection of Strange Beliefs, Amusing Deceptions, and Dangerous Delusions, .
  6. Ruth Carter, Amway Motivational Organizations: Behind the Smoke and Mirrors, 1. syyskuuta 1999. ISBN 0967107024.

Muuta

  1. Albanian joutuminen pyramidihuijausten kohteeksi vuonna 1997 ja muita pyramidihuijauksia.
    1. http://www.crimes-of-persuasion.com/Crimes/InPerson/MajorPerson/albania_ponzi.htm
      www.crimes-of-persuasion.com The Impact of Ponzi Schemes on Albania and the Philippines
    2. http://worldnetdaily.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=44535
      WorldNetDaily, Stephen Schwartz, Albania's twisted path to democracy, June 1, 2005.
    3. Make.Money.Fast and other "get rich quick" schemes, Multi-level marketing (MLM) schemes, 4. helmikuuta 1998.
      http://www.zedtoo.demon.co.uk/no-spam/mmf.html
  2. 2000, Tellu World, Opinnäytetyö, Verkostomarkkinointi
    http://ameba.lpt.fi/~karktere/verkostomarkkinointi.htm

Lähteitä päivitetään tarpeen mukaan. Otan vastaan hyödyllisiä linkkiehdotuksia. Tarvetta on mm. verkostomarkkinoinnin kulttipiirteitä koskeviin tutkimuksiin sekä alan vaikutuksesta myyjien ihmissuhteisiin ja henkiseen hyvinvointiin sekä (avio)eroihin. Jos sinulla on kykyjä suomentaa netissä olevia artikkeleita, niin ota yhteys alkuperäisiin kirjoittajiin. He ovat mielissään, kun heidän kirjoituksiaan käännetään eri kielille ja hyödyllinen tieto leviää kuluttajille eri puolille maapalloa. Muistathan pitää huolen siitä, että suomennokset ovat laadukkaita ja vastaavat mahdollisimman tarkoin alkutekstiä?

Sivun alkuun Hakemistoon