Laura: "Koti on maailman kaunein sana". Ingallsit asettuvat Walnut Groveen Plum Creekin varrelle. Charles puurtaa sahalla ja tilalla kunnes kotitalo valmistuu ja perhe pääsee muuttamaan uuteen kotiin. Hevoset vaihdetaan härkiin, mutta Olesonin kaupasta ei löydy uudelle tulokkaalle luottoa, joten Charles joutuu tekemään panttisopimuksen auran saadakseen. Hän lupaa Liam O'Neilille tehdä varastoremontin määräaikaan mennessä ja panttaa härkänsä. Nyt tehdään töitä sunnuntaita myöten ja lähes aamusta aamuun O'Neilin varastolla, Hansonin sahalla ja vielä kotona pellolla. Urakat on jo lähes valmiit ja perhe lähtee sunnuntaipiknikille, jolla Charles loukkaa itsensä pahoin. Ikävä hemmo O'Neil ei usko Charlesin pystyvän millään pitämään lupaustaan ja hakee jo ennakkoon härät pois. Charles yrittää katkenneista kylkiluistaan piittaamatta saada jyväsäkit pinoon, mutta luhistuu heti alkuunsa. Mary ja Laura jatkavat suorastaan epätoivoista urakkaa, sillä työ on saatava tehdyksi keskiyöhön mennessä. Heidän siinä sohlatessaan Walnut Groven muut miehet tulevat hätiin ja hoitavat kimpassa homman loppuun, ja näin Ingallsit saavat pitää härkänsä.

Mary on innoissaan päästessään ensimmäistä kertaa kouluun, mutta Laura ei tahdo. Koulun pihalla heti herjataankin ripakintuiksi ja maalaistytöiksi... Omaksi yllätyksekseen Laura alkaakin pitää opiskelusta vaikka heti ensimmäisen päivän jälkeen hän tahtoisi lyödä Nellie Olesonia – ja ennen pitkää juuri näin myös tekee. Sillä välin Caroline riitaantuu äiti Olesonin kanssa, käy oman munasotansa ja ostaa kiukuspäissään itselleen aivan järkyttävän kalliin mekkokankaan. Oppilaat saavat tehtäväkseen esittää vanhempien vierailupäivänä luokan edessä kirjoittamansa aineen. Maryltä homma luontuu, mutta lähes kirjoitustaidoton Laura kertoo ainoastaan luokan edessä muka paperista lukien, mitä olisi kirjoittanut jos vain olisi osannut.

Asioidessaan Mankatossa, Charles bongaa yksinään saluunassa riehuvan vanhan kaverinsa, juoppohullun Edwardsin. Charles kutsuu partaäijän Walnut Groveen ja majoittaa latoon. Edwards pääsee sahalle töihin ja Ingallsin tytöt painostavat miestä jäämään Walnut Groveen pysyvästi. Caroline yrittää naittaa Mr. Edwardsin leski-ihminen Grace Sniderille, joka itsekin saa samalla julkijuopon maineen. Edwards on toki iskenyt silmänsä Graceen muutenkin ja yrittää tehdä tähän postitoimiston tätiin vaikutuksen mm. lähettämällä itselleen tuoksutetun kirjeen. Mustia pilviä parin onnen taivahalle saapuu kun selviää, että Edwards on kääntänyt selkänsä Jumalalle. Vastavetona Grace kääntää selkänsä moiselle pakanalle ja Ed on jo pois lähdössä. Caroline puuttuu taas asioihin ja saa Edwardsin jopa sunnuntaiksi kirkkoon.

Kouluun tulee uusi oppilas, johon Laura oitis rakastuu. Johnny Johnson taas ihastuu Maryyn, joka ei todellakaan ihastu tähän variksenpelättimen näköiseen jäppiseen. Lauraa tilanne suorastaan v***ttaa ja rankasti. Hän kutsuu Johnnyn persoonallisella tavalla ongelle, mutta reissu menee vähän niin kuin mönkään. Laura tekee kaikkensa tehdäkseen vaikutuksen, mutta kun mikään ei tunnu tepsivän, on seurauksena ainoastaan sisarusten välinen kymmenen metrin mittainen välirikko. Pöhkö ja varsin sokea Johnny kaivertaa omansa ja Maryn nimikirjaimet puuhun, ja sehän on Lauralle juuri se vihoviimeinen pisara. Tosin myös Marylle. Kun Charlesille tyttöjen teerenpelit selviää, hän kauhistuu jos edes toinen tytöistä olisi jo lähes aikamiehen iässä olevan Johnnyn kanssa tekemisissä.

Maddy Elder valmistautuu 80-vuotiskekkereihin. Kun ainoa elossa oleva jälkeläinen ilmoittaa, ettei taaskaan pääse, Maddy kuolee särkyneeseen sydämeen. Nyt on sukulaisilla aikaa tulla paikan päälle ja Laura toteaa, että hautajaiset pitäisi pitää silloin kun on vielä elossa. Tästä Maddyn iäkäs ystävätär Amy Hearn saa oivan idean ja päättää järjestää Charlesin ja tohtori Bakerin avulla oman valekuolemansa juuri sopivasti syntymäpäiväkseen. Valvojaisia varten Mankatosta asti saapuu isä Gorman muistopuhetta valmistelemaan ja on lähellä paljastaa koko juonen. Kun sitten sukua alkaa odotetusti saapumaan, Amy piiloutuu vieraiden joukkoon salakuuntelemaan. 15 vuotta kadoksissa olleen pojankin ilmestyttyä paikalle, Amy astuu esiin ja lataa jälkeläisilleen suorat sanat. Samalla juhlien luonne muuttuu...

Olgaa ei kelpuuteta koulussa juoksukilpailuihin, koska on rampa. Hänellä kun on toinen koipi toista lyhyempi. Nellie kutsuu lapset synttäreilleen ja Mary ja Laurakin pääsevät ensikertaa Olesonille kylään. Laura nyrskäyttää nilkkansa ja ystävystyy toisen ontuvan, Olgan kanssa. Vahingossa Laura antaa Charlesille idean Olgan auttamiseksi, mutta tytön jääräpäinen isukki ei huoli minkäänlaista ulkopuolisen apua. Isoäiti kuitenkin huolii ja tuo Charlesille tytön kengät operoitaviksi. Ingallsit järjestävät Nellien kaupunkikutsujen vastineeksi omat maalaiskutsut, jossa Olga yllättää kaikki juoksemalla uusilla korotetuilla kalosseillaan kovempaa kuin kukaan. Nellie kostaa kärsimänsä polttopallotappion ja tämän taas Laura kostaa Nellielle. Olgan isi saa tietää Charlesin sittenkin puuttuneen asioihin, herpaantuu täysin ja marssii opettamaan herra Ingallsille käytöstapoja. Tätä suorittaessaan hän näkee ennen niin syrjityn tyttönsä leikkivän muiden kersojen kanssa täyttää häkää ja asenne muuttuu.

Näille tyttöjen kutsuille (rapu mukaan lukien) löytyy jälleen sanatarkka esikuva Luumujen poukamasta.

Tässä Leo "Seanin isä" Pennin ohjaamassa perin hulvattomassa jaksossa Charles vie Carolinen viikoksi Mankatoon ikään kuin toiselle häämatkalle. Lapset jätetään lapsenlikkaa Gracea tuuraavan herra Edwardsin huolelliseen hoivaan. Edwards kertoo tytöille älyttömiä tarinoita ja on pulmissa varsinkin Carrien kanssa, jonka joutuu jopa köyttämään ja naulaamaan paikoilleen. Atriaksi on tarjolla mm. intiaanimuhennosta, joka ei kelpaa edes Jackille. –"mikä tuo kamala haju on". –"pelkään, että illallisemme...". Kohelluksen lomassa Ed jysäyttää torrakolla talon katon säleiksi sekä taittaa selkänsä... Kaupungissa Carolinen matka menee kutakuinkin mönkään hänen huolehtiessa sairaalloisesti kakaroiden voinnista. Mankatossa kerrotaan kamalia tarinoita kuolleista lapsista, surkutteleva näytelmä on Carolinelle jo liikaa ja matka loppuu ennen aikojaan.

Kun opettaja Beadle loukkaantuu ja Carolinea pyydetään sijaiseksi, Harriet Olesonin ärsyttämä Caroline ottaa paikan vastaan sen suuremmin harkitsematta. Koulussa Nellie saa lapset epäilemään uuden sijaisen kykyjä ja Caro antaa näytteen pätevyydestään oudolla tavalla. Sekä neiti että rouva Oleson yrittävät lahjoa uutta opettajaa kaikin tavoin, mutta turhaan. Väärinkäsityksen seurauksena vanhempi ja lukutaidoton oppilas Abel häipyy nolattuna - kuten usein aiemminkin. Köntys Abel häpeää itseään ja tekee mieluummin kotitilalla hyödyllisiä askareita kuin istuu koulunpenkillä pilkattavana. Caroline innostuu auttamaan Abelia ja sopii lasten kanssa yhteistyöstä, mutta Harriet puuttuu asioihin ja aukoo päätään sillä tuloksella, että nyt lähtee koulusta Abelin ohella myös opettaja. Caroline heittää hanskat tiskiin, ja kun koululautakunta anoo häntä turhaan takaisin, rouva Oleson ottaa opetukset vastuulleen. Oppilaat boikotoivat uutta maikkaa ja Carolinen juteltua asioista Abelin kanssa, he molemmat päättävät tehdä toivotun paluun koulun penkille.

Mary löytää pesukarhun pennun ja tuo sen särkynyttä nukkeaan surevalle Lauralle lemmikiksi. Talon tyttöjen painostuksesta johtuen Charles antaa Lauralle luvan pitää Jasperiksi ristittyä elukkaa kunnes se kasvaa isoksi. Elikkoa viedään kouluunkin näytille ja häiriköityään häädetään, mutta se palaa Ingallseille kuin hyväkin bumerangi. Charles rakentaa Jasperille häkin, josta villipeto puree Lauraa ja samaan syssyyn karatessaan vielä Jackiakin tassuun. Isukille kerrotaan elikon pakenemisesta, vaan ei tietenkään sen puremisista. Pian kanalaan hyökkää pesukarhu, jonka Charles nuijii talikolla säleiksi. Eläin osoittautuu vesikauhuiseksi ja nyt myös faijalle kerrotaan puremista. Alkaa oireiden odottelu sekä koiran että Lauran kohdalla. Pian molemmilla on havaittavissa ensioireet ja juuri kun Charles on päästämässä Jackia päiviltä, paikalle ilmaantuukin terves Jasperi...

11. The Voice of Tinker Jones..........Kirkonkello

04/12/74

Pastori Alden ehdottaa kirkonkellon hankkimista ja Harriet Oleson tarjoutuu sponsoroimaan kunhan saa nimikkolaatan. Osa kannattaa, osa ei sulata kirkon "ostamista" millään. Olesonit taas eivät suostu pastorin ehdottamaan keräykseen vaan uhkaavat boikotoida koko kirkkoa. Kaupunki jakautuu väistämättä kahtia ja Charlesin kompromissiehdotuskin johtaa vain entistä pahempaan sanasotaan. Konflikti heijastuu lapsiinkin eivätkä koululaiset saa edes leikkiä välitunnilla eri leiriin kuuluvien lasten kanssa... Alden kokee munanneensa raskaamman kautta ja päättää poistua Walnut Grovesta. Koko kaupunki on vakavassa kriisissä kunnes kuuromykkä kattilanpaikkaaja Jones ehdottaa lapsille, että koulukersojen avulla olisi mahdollista tehdä oma kello. Pian alkaa kaupungista mystisesti kadota kaikki sulatettavaksi kelpaavat ruukut ja kannut. Kello valmistuu aikuisilta salaa ja läkkiseppä saa sen hilattua paikalleen sopivasti juuri sunnuntaiksi.

Jaksossa varhaisteini-ikäinen Sean Penn esittää erästä vuorosanatonta koululaista. Tämä on muuten loistavan Oscar-voittajan kaikkien aikojen ensimmäinen tv-esiintyminen. Myös Seanin äiti Eileen Ryan vilahtaa kuvissa rouva Kennedyn osassa. Jakson on ohjannut puolestaan Seanin isä Leo Penn.

12. The Award..........Palkinto

11/12/74

Charles lähtee kolmen viikon työmatkalle ja tytöt jäävät kotiin keskenään. Koulussa lähestyy vuotuinen palkintokilpailu, jonka voittaja saa upouuden sanakirjan. Mary innostuu tästä yli kaiken, lainaa opettajalta paksun historiankirjan ja alkaa opiskella. Ladossa lukiessaan hän aiheuttaa tulipalon, joka on lähellä polttaa opettajan kirjan lisäksi koko talon. Caroline rankaisee kieltämällä koko pirun kokeen. Mary ei tunnusta opettajalle polttaneensa tämän kirjan eikä mainitse mitään myöskään koekiellosta vaan uskoo kisan voittamalla ja hienon palkinnon kotiin viemällä saavansa typerät tekosensa anteeksi. Hän menee töihin Olesonin kauppaan ostaakseen opettajalle uuden kirjan ja Lauran varoitteluista huolimatta aikoo uhmata äitinsä kieltoa osallistumalla sittenkin kokeeseen. Carolinelle selviää sekä palkkarahojen outo katoaminen että kokeeseen osallistuminen, mutta... Kilpailun voitto menee oudolle taholle eikä Mary uskalla tulla kotiin.

Caroline on raskaana ja molemmat vanhemmat ovat luonnollisesti innoissaan. Charles odottaa tohkeissaan poikaa, mutta Laura ei ole lainkaan yhtä iloinen, sillä hän kokee uuden tulokkaan uhkaavan omaa paikkaansa. Varsinkin jos tuleva olisi poika... Laura on mustasukkainen jo ennakkoon eikä tilanne helpotu yhtään kun vaavi sitten todellakin on potra miehenalku. Veikka ei kasva eikä vahvistu odotettua tahtia ja Laura kieltäytyy rukoilemasta tämän puolesta. Kun tilanne huononee entisestään, poika viedään Mankatoon lääkäriin, jossa ei anneta mitään toivoa. Kaupungissa poika kuolee ja Laura kokee tämän olleen hänen ja pahojen ajatustensa aikaansaannosta. Kun pastori neuvoo menemään mahdollisimman lähelle Jumalaa, jotta Jumala varmimmin kuulisi rukoukset, itsesyytöksissä rypevä Laura ymmärtää tämän kirjaimellisesti. Hän keksii kiivetä korkeimmalle mahdolliselle lähiseudun vuorelle ja karkaa kotoa.

Vuoren huipulle päästyään Laura ehdottaa Herralle vaihtokauppaa, jotta isä saisi kovasti toivomansa pojan. Hän tapaakin Jumalan sijasta tavallisen ihmisen, Jonathanin. Jonathan opettaa paljon tärkeitä asioita Jumalasta ja tekee nimikkoristin, jonka Laura lähes välittömästi pudottaa puroon. Kotona on tyttöä etsitty jo päiväkausia ja Charles on menettämässä kaiken toivonsa kun hän näkee kaukana alajuoksulla kelluvan ristin ja osaa suunnistaa oikeaan suuntaan. Vihdoin Laura saa rukouksiinsa kiivaasti odottamansa vastauksen, mutta ei suoraan ylhäältä taivaasta vaan alaviistosta vuoren rinteestä... Charles löytää Lauran, mutta samalla Laura kadottaa Jonathanin. Vaan oliko Jonathan sittenkään pelkkä tavallinen ihminen...???

Joulu lähestyy ja Ingallsin perheen jäsenet miettivät toisilleen joululahjoja. Perheen ostosmatkalla Caroline iskee silmänsä hienoon hellaan, joka valitettavasti sattuu olemaan törkykallis. Molemmat sekä Charles että Laura keksivät yhtaikaa äidille hyvän lahjan, nimittäin juurikin tuon samaisen hellan. Mary puolestaan päättää ommella isälle uuden paidan ja löytääkin mieleisensä paitakankaan, johon hänellä ei kuitenkaan ole varaa. Mary keksii keinon hankkia joululahjarahat ja menee tekemään ompelutöitä rouva Whipplen palkolliseksi. Charles puolestaan keksii ansaita hellarahat korjaamalla Nelsin asiakkaan neljä kärrynpyörää. Myös Caroline on päättänyt, mitä antaa miehelleen lahjaksi, luonnollisesti tismalleen samanlaisen paidan kuin Mary. Kun tulee lahjojen avaamisen aika, suurimman yllätyksen antaakin Laura. Hän nimittäin on tehnyt vaihtokaupan Nelsin kanssa ja vaihtanut pois poninsa, jota Nellie himoitsi itselleen, ja hankkinut tilalle äitinsä haluaman hellan.

Nelsiltä palaa käämit ylen konkreettisesti emäntänsä suhteen saatuaan pari tusinaa kananmunaa keskelle päälakeaan. Kärhämän sopiminen johtaa ainoastaan entistä rajumpaan neuvotteluun, joka taas johtaa siihen, että Nels pakkaa kampsunsa ja muuttaa hotelliin. Caroline yrittää auttaa, Charles yrittää auttaa ja pastori yrittää auttaa, mutta taas tapellaan. Tohtori keksii oivan juonen, jotta kaupunki saataisiin takaisin raiteilleen, mutta Hanson ei tästä konstista juurikaan ilostu. Harriet pakkaa jo tavaroitaan lähteäkseen lasten kera takaisin itään ja Nellie ja Willie ovat lohduttomia. Viimeisenä metodina Charles ja Caroline ottavat käyttöön käänteispsykologian, joka tuottaakin tulosta. Kaupungin kulku palautuu uomiinsa – niin hyvässä kuin pahassa...

16. Doctor’s Lady..........Tohtori Baker

22/01/75

Harriet Olesonin nuori ja notkea sukulaistyttö Kate Thorvald tulee Walnut Groveen setää ja tätiä tervehtimään. Heti saapuessaan Kate satuttaa itsensä ja tutustuu tohtori Bakeriin. Vastaanotolle mennessä on jalka särki ja peukalo pipi, mutta pois lähtiessä on paitsi nilkka nyrjällään myös sydän syrjällään... Pari alkaa viettää aikaansa yhdessä ja vaikka rouva Oleson paheksuu ja herra Hanson oudoksuu, pian julkistetaan kihlaus. Kerran Baker näkee, kuinka Kate säntäilee kuin kana päätön Maryn ja Lauran kanssa ja alkaa myös itse ymmärtämään ikäeron olevan ehkä sittenkin hieman liikaa.

Katen osassa vierailee hemaiseva Anne Archer.

17. Plague..........Kulkutauti

29/01/75

Uusi kilpailija myy huomattavasti Hansonin hintoja huokeammalla jauhoja, jotka osoittautuvat pahoin pilaantuneiksi. Ihmisiä alkaa sairastumaan ja lakoamaan oikein urakalla pitkin maaseutua. Tohtori epäilee pilkkukuumetta, ja vaikka ihmiset eristetään omiin koteihinsa, tauti jatkaa mystisesti leviämistään. Kirkosta tehdään sairaala, jossa pastori Alden, tohtori Baker ja farmari Ingalls hoitavat sairastuneita. Lisää sairastapauksia ilmenee koko ajan eikä tohtorilla ole aavistustakaan, mistä tämä johtuu. Sairastuneiden joukossa on myös Edwards, joka vahingossa möläyttää ratkaisun. Useat kuolevat jaksossa, mutta Edwards ei.

Matkaava sirkusmies O’Hara saapuu Walnut Groveen ja mukamas häädettyään punailveksen Ingallsien kanojen kimpusta, saa luvan yöpyä pihamaalla. Hän esittelee kaiken parantavan taikajauheen, jonka avulla parantaa ensitöikseen omat kylkiluunsa. Kun Hansonin sitkeä pääsärkykin poistuu jauheen avulla, jopa epäilevä rouva Oleson menee vipuun, luottaa jauheen parantavaan voimaan ja on aikeissa kieltäytyä elintärkeästä leikkauksesta. Oleson on lähellä menehtyä viivyttelyn johdosta ja tohtori Baker haluaa huijari O'Haran pois kaupungista ennen kuin aiheuttaa lisää vahinkoa. Tämä häädetään, mutta kun Lauran koira joutuu kissa- ja hevosonnettomuuteen, Charles hakee sirkuspellen takaisin. Jack paranee saatuaan taikajauhetta, mutta ennen lopullista lähtöään, O'Hara tunnustaa Lauran pettymykseksi olevansa pelkkä huijari.

Kouluja käynyt uusi farmari Joseph Coulter muuttaa Walnut Groveen vaimonsa kanssa. Ingallsien pihajuhlissa hän suosittelee, että viljelijät vaihtaisivat vehnän huomattavasti tuottavampaan maissiin. Näin tehdään ja Joe lähtee rahojen kanssa pitkälle hankintamatkalle. Palatessaan hän joutuu pirulliseen onnettomuuteen. Walnut Groven maajussit alkavat hermostua ja epäillä oliko kauppa sittenkään kovin fiksu kun ei miestä takaisin näy eikä kuulu. Välikädessä oleva Charles lähtee jäljittämään Joea. Tällä välin kaupungissa epäillään jo Charlesia ja salajuonta ja vaikka mitä ja Joen raskaana oleva vaimokin saa osansa äijien närkästyksestä. Charles löytää isäntä Coulterin tienposkesta pahoin loukkaantuneena. Parannuttuaan Joe huomaa kaupunkilaisten olleen todella pottumaisia varsinkin hänen raskaana olevaa vaimoaan kohtaan, ilmoittaa ettei tarvitse moisia ystäviä ja päättää lähteä pois. Muut farmarit hyvittävät hölmöilynsä ja kaupunki saa sittenkin uuden pysyvän asukkaan.

Koko Ingallsin perhe on kaupunkimatkalla. He kohtaavat intiaania jahtaavan Sleepy Eyen rasistisen sheriffin, joka samalla varoittaa nousevasta lumimyrskystä. Sää kurjistuu yllättävän nopeasti ja Ingallsit joutuvat etsiytymään suojaan vanhaan hylättyyn tukkimökkiin. Heillä on sapuskaa erittäin vähän ja myrsky senkun jatkuu. Charles lähtee metsälle, ampuu kauriin, mutta uupuu hankeen. Tällä välin aiemmin tavattu sheriffi kompuroi mökille puoliksi jäätyneenä. Etsitty intiaani Ontuva Hevonen puolestaan pelastaa Charlesin jäätymiseltä, sulattaa miehen mini-iglussa ja johdattaa takaisin suojaiselle majalle. Sulanut lainvalvoja ottaa ja pidättää saapuvan inkkarin välittömästi, mutta pian tämä onnistuu karkaamaan. Mökissä ruokavarat ehtyvät eikä auta muu kuin tehdä hevosesta paisti. Juuri kun Charles on teloittamassa toista hummaansa, Ontuva Hevonen palaa ja tuo tullessaan ruokaa. Sheriffi näkee sen ja ampuu punanahkaan reiän (osumaa ei siis saanutkaan Charlesin hevonen vaan Ontuva Hevonen). Tajutessaan, mitä inkkari oikeastaan tekikään, alkaa hirviä tekojensa katuminen. Pian polliisi saa hyvän tilaisuuden vastapalveluksen toteuttamiseen...

Entinen Lauran ihastus Johnny Johnson kuuntelee aikansa herra Edwardsin juttuja kaukaisista näkemisenarvoisista paikoista ja tahtoo sitten itsekin saada vaihtelua tylsään maalaistollon elämäänsä. Hän haluaa nähdä mualimaa, ja saa vastahakoiselta Edwardsilta kyydin Mankatoon. Heti perillä JJ liimaa katseensa paikalliseen saluunan ilolintuun, kun samaan aikaan Edwards kehittelee juonta, jolla teinijäppiseltä saataisiin karistettua turhat luulot pois. Johnny pilaa hyvän idean ja Edwardsin silmäkulma maksaa tästä kovan hinnan. Siinä missä kaupungin äijät iskevät Ediä, ilolintu Mimi iskee Johnnyn. Typerä JJ tuhlaa rahansa huijarityttöön ja Edwards ottaa Mimin puhutteluun. Tämä toinen Johnnyn kotiutusyritys onnistuu hieman ensimmäistä paremmin.

Hansonin saha kokee pahan takaiskun, tekee vararikon ja suljetaan. Pahoin velkaantunut Charles ei saa palkkaansa eikä pysty maksamaan valtavaksi kertynyttä kauppalaskuaan. Ja taas tehdään useampaa duunia päällekkäin. Myös Mary menee koulun sijasta kokopäivätöihin Whipplen ompelimoon perhettä jelppiäkseen Lauran huolehtiessa kotiaskareista. Jopa Carrie auttaa parhaan kykynsä mukaan ja Carolinekin ahertaa pellolla. Charles tekee "ei-kunnollisia" haisevia töitä, joista Nellie ja Willie muistuttavat Lauraa koulussa varsin piikikkäästi. Kotona kaikki tarvikkeet loppuvat, ja vaikka Charlesia tilanne sapettaa, tytöt ovat vähään tyytyväisiä. Nellie soittaa suutaan yhden kerran liikaa ja siinä missä Charles ahkeroi, Caroline puurtaa ja Mary ahertaa, Laura vetää Nellietä turpaan. Velat saadaan suoritettua yllättävän nopeaan tahtiin ja kun laskut on lopulta hoidettu, kertoo Nels Charlesin olevan kiistattomasti Walnut Groven rikkain mies.

Maryllä on vaikeuksia koulussa ja arvosanat laskevat kriittisesti, koska hän ei näe kunnolla taululle asti. Tyttö ei tätä myönnä kenellekään vaan jopa lintsaa koepäivänä koulusta. Hän pänttää yötä päivää, vaan silti luokalle jääminen uhkaa yhä pahemmin. Charles saa totuuden selville ja Marylle hommataan mittatilaustyönä uljaat uudet silmälasit. Tyttö on ylpeä rilleistään kunnes menee kouluun, jossa tietenkin armottomasti irvitään. Nellie sanoo, ettei rillipäitä kukaan edes nai vaan vanhaksipiiaksi sitä jäädään kuten opettajakin! Mary hukkaa tahallaan lasinsa ja valehtelee kotona. Kun opettaja Beadlelle ilmaantuukin komeahko lakimiessulho, Mary huomaa, että kyllähän näköjään laseja käyttämälläkin voi miehen saada. Äkkiä lasit jemmasta takaisin päähän ja historian kilpailua voittamaan...

Amos Pike on lasten pelkäämä ja höynänä pitämä vanha erakko, joka asuu jykevässä kartanossaan yksin ja puhuu poissa olevalle vaimolleen. Ilkeä pentukatras yllyttää Lauraa vierailemaan syrjäisellä talolla ja seuraavana päivänä tämä myös niin tekee. Hän menee oikein sisälle asti ja jää kiinni itse teossa kun talon isäntä saapuu kotiin. Pian Laura ja herra Pike kuitenkin ystävystyvät ja alkavat yhdessä tuumin siivoamaan sottakuntoon päässyttä taloa päivittäin. Mankatossa käydessään Lauralle selviää Piken vaimon menneen manan majoille jo parikymmentä vuotta sitten eikä siinä muu auta kuin kertoa se vanhalle herralle itselleenkin. Tämä kieltäytyy uskomasta (vaikka vaimon hauta onkin puutarhassa) ja ajaa Lauran pois. Sitkeä neiti Ingalls vie Pikelle sopivaa henkevää luettavaa ja saa vanhuksen pääsemään asian kanssa sinuiksi ja takaisin järkiinsä.

Charles valmistautuu perinteiseen baseball-otteluun Sleepy Eyen joukkuetta vastaan. Edellisillä kerroilla Walnut Grove on saanut oikein kunnolla selkäänsä, mutta nyt elätellään toiveita. Vahingossa löydetään palloa pirskuleen vinhasti nakkaava uusi syöttäjä Jebediah Mumford, joka vie Nelsin paikan. Testiin päästyään hän tyrmää Edwardsin pallolla eikä ykkössyöttäjästä ole epäselvyyttä. Ottelusta aletaan lyödä vetoa, ja kun Jebediahin harras kristitty vaimo saa tästä syntisestä uhkapelistä kuulla, hän kieltää äijältään koko pelaamisen. Caroline maanittelee vaimoketta antamaan peliluvan sillä ehdolla, että mahdolliset voittorahat annetaan kirkolle. Sleepy Eyen joukkue onkin oikea huijarijoukkue. Alussa yllättäen tappiolle jäädessään alkaa porukka pelaamaan oikein likaista peliä kuin Kanada konsanaan, ja Jebediahkin yritetään lahdata. Tasainen matsi päättyy varsin viihdyttävällä ja yleisöystävällisellä tavalla.

Koululaisilla on lyhyt loma, jonka jälkeen tulee palauttaa lehtikokoelma. Laura ilmoittaa perheensä lähtevän retkelle vuorille ja Nellie ilmoittaa sen olevan epäreilua, koska vuorilta löytyy kuitenkin vaikka ties mitä lehtiä. Harriet Oleson ei tahdo Ingallsien lasten päihittävän omiaan lehtikilpailussa, ja ehdottaa Nelsille leirimatkaa Ingallsien seurassa. Kun Nels saa tilaisuuden lähteä pois vaimonsa luota pelkkien lasten kanssa, hän kiinnostuu välittömästi. Laura ja Mary eivät ole lainkaan tyytyväisiä saadessaan seuraksi rattoisat Olesonin kersat. Ja kun Harriet muuttaa mielensä ja lähtee sittenkin mukaan, menee myös Charlesilta hermot ja koko reissu on peruuntua. Retkeilyyn tottumattomat Olesonit paitsi hidastavat matkantekoa myös koheltavat sen minkä taitavat. Perillä Nellie ja Laura saavat lehtikokoelman ohella kunnollisen koskiajelun ja loput Olesonit ihottuman.

Nyt Laura on ihastunut Henryyn. Kevättanssiaiset lähestyvät ja kun Marykin kutsutaan, ilman kutsua on enää Laura, Nellie ja Grace Snider. Kun kutsua ei kuulu, päättävät sekä Laura että Grace ryhtyä juonenpunomishommiin. Grace yrittää tehdä Edwardsin mustikseksi tohtori Bakerin avulla ja Laura yrittää samaa Willien kanssa. Gracen juoni Edwardsin suhteen epäonnistuu eikä Laurallakaan suju aivan suunnitelmien mukaan. Kumpikaan uroista ei näytä olevan alkuunkaan kiinnostunut koko karkeloista. Lopulta tytöt joutuvat juonensa tunnustamaan ja tekemään itse aloitteen.

Laura ja Mary pelastavat koiranpentuja hukkumasta. Naapurissa asuva yksinhuoltajaäiti Julia Sanderson ottaa yhden pennuista kolmelle lapselleen lemmikiksi. Itse äiti Sanderson joutuu täsmälleen samaan tilanteeseen, sillä hän saa tietää kuolevansa pian ja kolmelle jälkeläiselle pitäisi löytää hyvä koti ennen sitä. Julia pyytää Charlesilta, joka lupaa etsiä uuden kodin mikäli Julian itsensä aika loppuu kesken. Kun Julia sitten kuolee, Charles huomaa, että lupaus olikin helpommin sanottu kuin tehty.

Charlesilla on pulmia Sandersonin pentujen kanssa, ja Lauralla ja Maryllä on omat probleemansa koiranpentujen kanssa. Viimeinen hauveli kun ei kelpaa muille kuin Nellielle, jolle taas Laura ei soisi pentua ei niin millään – ei edes maksua vastaan. Sandersonin lapsista pojat John jr. ja Carl kelpaavat kyllä uusille vanhemmille, mutta pientä Aliciaa ei tunnu kukaan tahtovan. Toista kuukautta etsitään sopivaa uutta perhettä, joka ottaisi kaikki kolme, ja sillä välin Grace Snider hoitaa lapsia herra Edwardsin auttaessa. Molemmat kiintyvät lapsiin kovin ja kun vihdoin myös Alicialle löytyy oma ottaja, on ipanoiden hajaannuttaminen ainoa vaihtoehto. Harriet Olesonin serkku, vanhapiika Minneapolisista tulee Aliciaa noutamaan ja lähtöä valmistellaan. Kukaan ei hyväksy Charlesin päätöstä antaa lapset eri osoitteisiin. Adoption kynnyksellä Edwards suorittaa täydellisen yllätyskosinnan, Alden pikavihinnän ja kakaroille löytyy sittenkin yhteinen koti.

Charles ja Hanson rakentavat pankkia Walnut Groveen. Pankkiiriksi on tulossa varsin hankalan miehen maineessa oleva herra Sprague. Charlesilla on suuret tulevaisuudensuunnitelmat, jotka tosin vaatisivat lainaa uudesta pankista. Ensikysymällä ei lainaa luvata vaan pankkiiri jää asiaa harkitsemaan. Tällä välin koulussa kinataan uusien kirjojen hankinnasta ja päätetään suorittaa keräys. Koska rouva Oleson on saanut jo kertaalleen pankkiirilta pahasti nokilleen, hän delegoi Carolinen asialle, laihoin tuloksin. Onkireissuillaan Laura ja uusi pankkiiri tapaavat toisensa ja ystävystyvät ilman, että kuitenkaan tutustuvat nimeltä. Myöskään Lauran kotona ei olla selvillä uuden ystävällisen onkikaverin ja ilkeän pankkiirin olevan yksi ja sama ihminen. Kun sitten Spraguelle selviää Lauran sukunimi, hän luulee Charlesin lähettäneen tytön saadakseen lainan ja syyttää tätä vehkeilystä. Charles marssii pikku visiitille sanomaan herralle suorat sanat. Se johtaa siihen, että pian koulu saa nimettömältä lähettäjältä laatikollisen kirjoja. Laura ymmärtää heti kuka onkaan tuo mystinen lahjoittaja...

Koulussa puhutaan muinaisesta kultakuumeesta. Laura ja kaverinsa Jonah kokevat oman kuumeensa, kun purolla kalastaessaan he löytävät huomattavan määrän kultaa. He eivät puhu löydöstä sanaakaan edes kotona vaan näkevät hirveän vaivan yrittäessään pitää puuhat salassa ja kerätyt kultahippuset piilossa. Laura uneksii rikkauksista ja innostuu koulussakin ennen suuresti inhoamistaan aineista. Innostuu niin paljon, että Caroline on jo huolestua! Nyt kiinnostavat varsinkin matematiikka ja suuret luvut(?) sekä historia(!) ja nimenomaisesti kullanhuuhdontaan liittyvät tarinat. He keräävät viikkotolkulla kultaa säkkeihin, mutta lopulta raahatessaan kerättyä kultaa kilokaupalla pankkiin, pankkiiri Sprague kertoo säkkien olevan täynnä pelkkää täysin arvotonta katinkultaa.

Pyhäkoulun lapset järjestävät kolehdin ostaakseen pastori Aldenille syntymäpäivälahjaksi uuden Raamatun. Mary on rahastonhoitaja ja saa vastuulleen lahjan tilaamisen. Idea pidetään salaisuutena, jonka Laura on tosin möläyttää alta aikayksikön. Nellie ja Willie eivät osallistu keräykseen, mutta varastavat lahjaidean ostaakseen pastorille hienomman ja kalliimman Raamatun. Laura yllyttää tilaamaan kalliimman kuvitetun painoksen, mutta rahat eivät riitä, joten bisneksiä tekemään ja lisää fyrkkaa tienaamaan. Tytöt tilaavat raamatturahoilla typeriä lääkepulloja myydäkseen voitolla eteenpäin. Varsinkin Laura on innoissaan, mutta lääkkeet eivät menekään kaupaksi odotetulla tavalla. Huijarikauppiaalta opitut myyntikikatkin vain pahentavat tilannetta. Ei auta muu kuin marssia iskälle ja pastorille tekoset tunnustamaan. Synttäripuheessaan pastori Alden puhuu vanhasta raihnaisesta Raamatustaan lämmöllä eikä Nellie kehtaa edes antaa omaa lahjaansa. Sen sijaan lääkepullojen puulaatikko onkin varsin istuva vanhan Raamatun säilytykseen.

Lukutoukka John jr. saa uudelta ottoisältään Isaiah Edwardsilta synttärilahjaksi kalliin ja hienon kiväärin. Herra Edwards uskoo keksineensä hyvänkin lahjaidean, vaan paljon pahemmin ei olisi voinut pieleen mennä. Johnia ei nimittäin kiinnosta metsästykset piirun vertaa. Tämä selvitetään Edwardsille, mutta hän ei piittaa; pitäähän nyt pojan metsällä käydä... John viedään puolipakolla metsästysretkelle, jonka aikana John rustaa Isaiahille kirjeen vielä kertaalleen asian selvittääkseen. Herra Ed ei ota kirjeen sisältöä huomioon millään tavoin ja John ymmärtää tämän johtuvan siitä, ettei hänestä ja hänen mielipiteistään piitata. Kun karhu yllättää Isaiahin, John jähmettyy pyssyn kanssa eikä osaa auttaa muuten kuin hakemalla apua pahoin piestylle faijalleen. Vasta myöhemmin Johnille selviää, ettei Isaiah osaa lainkaan lukea ja siksi kirjeen sisäistäminen oli jäänyt melko vähiin.

Ja taas on Lauralla ja Nelliellä yhteinen ihastus – tällä kertaa fysiikasta ja keksinnöistä kovasti kiinnostunut Jason. Laura tarjoaa Jasonille apuaan ja molemmat tytöt ovat sairaalloisen huomionkipeitä. Harriet auttaa tytärtään tekemään vaikutuksen poikaan hankkimalla upean Edisonin puhuvan koneen! Laura kutsuu Jasonin kotiinsa päivälliselle ja Nellie tahtoo kostaa. Hän pyytää Lauran huoneeseensa ja saa puhumaan tunteistaan Willien salaa nauhoittaessa turinat. Koulussa konetta esitellessään Nellie soittaa koko luokalle äänityksen, jolla Laura tilittää tuntojaan. Lauralle tämä on noloa kuin pisama ja hän juoksee koulusta vek. Ja kilometrin ainakin, hän juoksee halki kaupungin. Sitten pysähtyy, niiskuttaa, ja jatkaa kävellen metsään. Seuraavana päivänä koulussa pilkataan jo Jasoniakin, mutta poika vesittää pilkan avaamalla suunsa varsin sopivaan aikaan...

Mary kutsutaan piirikunnalliseen matematiikkakilpailuun Minneapolisiin ja hän on innoissaan. Asiassa on pikku mutta, sillä Charlesin rahat ei millään riitä lähettämään tyttöä seuralaisineen matkalle. Mary uskottelee opelle, ettei häntä tosissaan kiinnosta lähteäkään eikä puhu rahapulasta mitään. Laura kuitenkin lavertelee sillä seurauksella, että koululautakunta päättää kustantaa matkakulut. Caroline ja Mary lähtevät matkaan ja Laura jää talon emännäksi. Mary ottaa paineita kisasta, koska luulee kaikkien odottavan häneltä varmaa voittoa. Kun sijoitus onkin sitten "vain" kakkonen, tuntee hän pettäneensä koko Walnut Groven kunnes saa kotiin tullessaan sankarin vastaanoton.

Mary, Laura ja herra Edwardsin adoptiopoika Carl puijaavat vanhemmiltaan luvan päästä mukaan Springfieldiin junia katsomaan. Tyhmyyksissään Carl on polttaa ladon ja samalla kaupunkimatkansa. Armo käy kuitenkin oikeudesta ja koko kolmikko pääsee matkaan. Perille saavuttuaan he ihmettelevät aikansa junia ja kiipeävät konduktöörinvaunuun. Carl jatkaa tyhmiä tekojaan ja vääntää väärää vipua, jolloin vaunu irtoaa ja karkaa kilometrejä pitkälle alamäkiosuudelle. Charles ja Edwards hyppäävät heppojen selkään ja lähtevät oikotietä pelastamaan pentujaan. Edwardsin vaihteenvaihto myöhästyy, mutta Charlesilla on parempi tuuri ja hän ehtii täpärästi varoittamaan vastaan tulevaa junaa juuri ennen äärimmäisen traagista törppäisyä.

Koulun vanhimmat oppilaat aiheuttavat koulussa senlaatuista sekasortoa, ettei opettaja Beadle enää pärjää näiden kanssa. Hän joutuu koululautakunnan kuulusteluun, saa kenkää ja tilalle palkataan miesopettaja saamaan häiriköt kuriin. Uusi ope Hannibal Applewood on hankala tapaus. Hän ottaa heti Lauran silmätikukseen rouva Olesonin vielä viskoessa lisää vettä simputuksen kiukaalle. Isommat pojat pistävät opelle hanttiin ja taas Lauraa rokotetaan. Häntä simputetaan ihan älyttömän epäreilusti ja erään poikain kepposen jälkeen, syytön Laura jopa erotetaan koko koulusta. Charles puhuu hänet takaisin, mutta tilanne vain pahenee. Lopulta lautakunta kutsutaan uudestaan koolle ja kun hekin toteavat Applewoodin olevan hermoheikko neurootikko, pyydetään neiti Beadle takaisin. Nyt lapset pitävät yhdessä tuumin huolta, ettei se pahinkaan rähinöitsijä enää perkele rähise!

Opettaja Applewoodin osassa esiintyy Hollywood-legenda Richard Basehart, joka tuli aikoinaan varsin tutuksi Ritari Ässän alkutunnuksen puheäänenä.

Vehnän hinta romahtaa, jolloin Charles ja Edwards joutuvat ottamaan vastaan hyväliksaisen kuljetusurakan. Lasti tosin on mitä on... Kuljetettavana on nimittäin erittäin räjähdysherkkää nestemäistä nitroglyseriiniä. Vaimoille ei työn laadusta tietenkään muisteta mitään mainita. Seuraksi he saavat toisia vankkureita ajamaan rasistisen äijän parinaan ihka aito neekeri. Kotona vaimot saavat tietää lastista vasta kun postissa tulee miesten vakuutuspaperit. He huolestuvat eivätkä suotta. Hidas matka sujuu rotukiihkoilevasta ratsumiehestä ja varkausyrityksestä huolimatta hyvin.

Leski Thurman on varakas ja hienostunut rouva, jolle Charles tekee puutöitä. Kun rouvalle tulee uusi upea astiasto Ranskasta, menee vanhat myyntiin. Mary haaveilee niistä, mutta Charles ottaa palkan työstään mieluummin käteisenä kuin kuppeina. Toki myös Charles tahtoisi antaa moisen astiaston Carolinelle, mutta kun ei ole rahaa eikä pankistakaan irtoa lisää lainaa. Hän tarjoutuu tekemään leski Thurmanille lisää puutöitä saadakseen posliinisetin, mutta pitää idean salassa eukkonsa yllättääkseen. Hän väittää tekevänsä ylitöitä ja matkatöitä vain jäädäkseen nalkkiin jokaisesta valheestaan. Koska leski Thurman on ihastuttava nuori nainen, ensin tytöt ja lopulta myös Caroline ovat varmoja, että nyt on faijalla lesken kanssa säpinää. Tytöt mollaavat jopa rouvan hampaitakin, mutta turhaan. Laura: "äidin pitäisi motata leskeä mahaan!" Kaikki epäilyt osoittautuvat vääriksi kun Charles kuskaa astiat kotiin.

USA:n satavuotisjuhlia puuhataan ympäri maata ja myös Walnut Grovessa suunnitellaan omia bileitä. Kieltä huonosti taitava venakko Yuli Pyatakov tekee juhliin lipputankoa, johon on tarkoitus hilata Maryn värkkäämä tähtilippu. Juhlain alla Yulille mätkäistään veroja seitsemän vuoden ajalta vaikka mies on asunut tilalla vasta neljä kuukautta. Muillakin kaupunkilaisilla on veropulmia; itse asiassa koko juhlapäivä näyttäisi menevän pilviin korotettujen verojen takia piloille. Saha suljetaan, Hansonilta loppuvat tilaukset, Ingallseilta menee säästöt ja venakoilta koko tila. Vaikka Pyatakovit menettävät aivan kaiken, ovat he silti systeemiin äärimmäisen tyytyväisiä.(?!?) Yuli kehuu Ameriikkaa maasta taivaaseen ja takaisin ja siinä sivussa saa lipputangon valmiiksi. Koulun pihalle nousee ensi kertaa lippu, jossa on vuoden 1876 mukaisesti 38 tähteä.

Paikallinen tornado iskee keskellä yötä täysin yllättäen ja Ingallsin perhe säntää vanhaan turvemajaan suojaan. Pyörremyrsky tuhoaa sadon ja lehmukin siirtyy ajasta ikuisuuteen. Charles päättää myydä tilan mahdollisimman pikaisesti ja palata kotiseudulle Big Woodsiin neuvottelematta ollenkaan perheensä kanssa. Vanha pariskunta Matthew ja Anna Simms ovat asustaneet samaa nyt Ingallseille kuuluvaa maatilaa vuosikymmeniä aiemmin ja ostavat sen takaisin itselleen kunhan Charles auttaa ensin myrskyn jättämien vahinkojen korjaamisessa. Kaupat tehdään, mutta tytöt ja Caroline saavat Charlesin pohtimaan vielä muitakin vaihtoehtoja. Isukki alkaakin katua koko myyntiä ja myöntyy jäämään Walnut Groveen jos vain joku vanha turvemaja löytyisi asunnoksi. Katumaan ryhtyvät myös Simmsit ja kaupat puretaan eikä Ingallsienkaan tarvitse muuttaa mihinkään.

45. The Collection..........Keräys

27/09/76

Pastori Alden sairastuu avustustenkeruumatkallaan. Entinen vanki Caleb Hodgekiss vaimoineen ottaa hänet hoiviinsa. Caleb oivaltaa tilaisuutensa koittaneen, hän pukee papin vermeet päälle ja lähtee itse jatkamaan keräystä – tosin tietenkin omaan pussiin. Komealla äänellä lauleskeleva pastori saa tuota pikaa seurakseen Mary Ingallsin, joka tarjoutuu avustamaan avustusten kerjäämisessä. Hieman erikoisesti esiintyvä pastori saa paitsi roppakaupalla lahjoituksia, myös siinä sivussa palauttaa vanhalle mummulle elämänilon sekä jelppii Edwardsin ottotytärtä omalla tavallaan. Tällä välin kaukana kotikaupungista poteva pastori Alden paranee ja saa selville Calebin aikeet. Valepappi on kähveltänyt Aldenin kellon ja tekee jopa murtokeikan Olesonin kauppaan, mutta huomatessaan kuinka hyväsydämisiä kaikki walnutgrovelaiset ovatkaan, Caleb tulee katumapäälle ja lopulta Walnut Grovesta poistuu täysin muuttunut mies.

46. I’ll Ride the Wind..........Vapaa kuin taivaan lintu

04/10/76

Mary ja herra Edwardsin vanhin poika John jr. ovat tosi rakastuneita ja päättävät mennä naimisiin. Johnin runot tekevät vaikutuksen myös toisaalla ja lehtimies saapuu runoilijaa itseään tapaamaan. Herra Edwards ei ymmärrä alkuunkaan, että joku tahtoo ansaita leipänsä pelkästään runoja rustaamalla. Johnille tarjotaan neljän vuoden stipendiä yliopistoon, mutta mahdollisuudesta ei ilahdu isä Isaiah eikä varsinkaan juuri kihlautunut Mary Ingalls. Ensin John innostuu, sitten muuttaa mielensä eikä aio käyttää tilaisuutta. Hän lopettaa runoilun, jopa niiden lukemisen ja Isaiahilla on suuret suunnitelmat maanviljelijä Johnin varalle. Mary ryhtyy pohtimaan asioita ja taas Johnin mieli muuttuu. Lopussa Mary juoksee Chicagoon lähtevän junan kintereillä kuin Vesku Loiri ikään...

47. Bunny..........Bunny

11/10/76

Aiemminhan Laura vaihtoi hevosensa Bunnyn hellaan, jonka antoi äidille joululahjaksi. Nyt Nellie kohtelee Bunnya kaltoin ja saa hepan pillastumaan. Hän muksahtaa hepan selästä ja loukkaantuu vakavasti. Nellie vaikuttaisi halvaantuneen jaloistaan ja Laura saa syyt luovutettuaan moisen villipedon tästä lainkaan varoittamatta. Rouva Oleson aikoo lahdata Bunnyn, joten Laura kähveltää sen ja kuskaa kotiinsa turvaan. Nellie taas käyttää sääliä herättävää tilannetta tylysti hyväkseen, ja samalla kun sotkee Lauran ja Jasonin välit, myös teettää Lauralla vielä kotitehtävänsäkin. Ja Laurahan syyllisyydentunnoissaan auttaa parhaansa mukaan. Willie on ensimmäinen, joka hoksaa pyörätuolissa istuvan Nellien vain teeskentelevän. Mutta kun Laurallekin tilanne selviää, on armottoman koston paikka. Hän työntää Nellien pyörätuoleineen päivineen alas kukkulalta suoraan jorpakkoon, ja kun "halvaantunut" neiti kävelee omin jaloin ylös lärpäköstä, selviää tytön metkut myös muille. Rangaistukseksi isä-Oleson antaa Bunnyn takaisin Lauralle.

48. The Race..........Kilpailu

18/10/76

 Nyt Bunnylle pitäisi saada uudet kengät ratsastuskilpailua varten. Muuten ihan okei, mutta Charlesilla ei ole oikein varaa kengittää edes omia tyttöjään, joten ei auta muu kuin Lauran itsensä tienata kenkärahat. Hän pääsee sepälle apulaiseksi. Koska Olesonin rouva ei tietenkään tahdo Lauran kilpailua voittavan, hän järjestää Nellielle kaupungista täysverisen kilpaheppasen. Itse asiassa liian pullea Nelliekin vaihdetaan pois, koska pari kiloa kevyempi Willie ratsastaisi helpommin voittoon. Rouva Oleson on niin varma omiensa voitosta, että hän jopa lahjoittaa sukunsa perintömaljan voittopokaaliksi. Nellie kuitenkin laiskistuttaa hevosensa ja Willie sairastuttaa itsensä. Siinä ohessa Laura taas joutuu väsyttämään Bunnyn juuri kilpailun alla. Koko skaba näyttää sittenkin kääntyvän Nellien voitoksi, mutta Bunnyn kilpailuvietti päihittää uupumuksen. Vaikka kisa on tiukka, Bunny voittaa. Laura päättää palauttaa arvokkaan hopeamaljan Olesoneille, ja vastapalvelukseksi koko Ingallsin tyttölauma saa kuin saakin uuden popot jalkaan!

49. The Monster of Walnut Grove..........__________

01/11/76

50. Journey in the Spring..........Kevätmatka [2 jaksoa]

15/11/76, 22/11/76

Charles kirjoittaa vanhemmilleen Wisconsinin Big Woodsiin ja pyytää heitä vierailemaan ja ehkä jopa jäämään asumaan luokseen Walnut Groveen. Matka on määrä toteuttaa vasta talven jälkeen, mutta jo syksyllä Laura (siis Charlesin äiti) kuolee. Isä Lansford on masennuksesta sekopäinen, ja kun Charles matkustaa Big Woodsiin isiä noutamaan, tämä yrittää polttoitsemurhaa. Charles kuskaa iskän palavasta talosta ulos ja lähes samaa kyytiä Walnut Groveen asti.

51. Fred..........Lajinsa viimeinen

29/11/76

Laura pelastaa työnantajansa ilkeän ja varsin typerän vuohen hengen ottamalla sen palkan sijaan. Ainoaksi laatuaan mainostettu vuohi aloittaa heti Ingallseille päästyään ilkityöt. Lauran ristimän Friendly-Fredin kohteiksi joutuvat mm. kasvimaa, osmankäämit ja Charlesin persus. Laura innoissaan: "tiesitkö isä, että Fred on viimeinen lajiaan?" Charles:" toivon sitä hartaasti!" Charlesin päivän urakan syötyään Fred saa häädön, mutta eihän moinen elikko kelpaa kenellekään. Willie Oleson tekee kyllä kaupat, jotka tosin välittömästi puretaan Harrietin saatua oman osansa Fredin tepposista. Vuohta ei tahto lääkäri, ei pastori, ja herra Edwardskin uhkaa paistaa koko sarvielukan. Fred päästetään vapaaksi luontoon, jolloin se tekee Charlesille rahakkaan palveluksen. Charles antaa sille uuden mahdollisuuden, mutta Fred on löytänyt sellaisen jo ihan omatoimisestikin.

Varsin hulvatonta dialogia pursuava jakso takaa varmat naurut.

52. The Bully Boys..........Kovanaamat

06/12/76

Galenderin veljekset George, Sam ja nuorin veli Bubba muuttavat Walnut Groveen ja alkavat välittömästi häiriköidä. Vanhemmat veikat velkaantuvat mm. Olesonin putiikille ja Hansonin sahalle ilman aikomustakaan maksaa. He syöttävät pastorillekin karkeaa pajunköyttä saadakseen lisää luottoa. George ja Sam ahdistelevat Carolinea, jolloin Charles aikoo antaa opetuksen, mutta saakin itse sellaisen perusteellisen nenähieronnan muodossa. Willie: "Bubba! Onpa tosi tyhmä nimi". Koulussa Bubba puolestaan ottaa kovat otteet käyttöön ja muun jäynän lisäksi antaa Marylle turpaan. Muut oppilaat kyllästyvät jatkuvaan terrorisointiin ja yksissä tuumin tekevät siitä kerralla lopun. Sunnuntaina koko kaupunki ottaa oppilaista mallia ja pastori Alden kertoo Galendereille, että heidän tulee lähteä Walnut Grovesta.

53. The Hunters..........Onnettomuus metsässä [70 minuuttia]

20/12/76

Charles suuntaa metsälle ja Laura tahtoo välttämättä mukaan. Caroline ei pidä ajatuksesta lainkaan, mutta myöntyy. Charles ja Laura ohittavat talon, jossa majailevat poika ja tämän sokea isä. Leiriytyessä kauemmas, Laura kaataa pyssyn, joka laukeaa. Charles haavoittuu pahasti. Laura juoksee hakemaan apua, mutta löydettävissä on ainoastaan sokea Sam. Sam on vasta äskettäin sokeutunut, ja hän tuntee seudun suurin piirtein. Silti hän on täydellisen haluton liikkumaan avuttomana pihapiirinsä ulkopuolella. Lauran kitistyä aikansa, Sam lähtee mukaan noutamaan Charlesin majalle. Pian heidän on lähdettävä uudestaan kahteen pekkaan liikenteeseen, nyt hakemaan Edwardsia apuun ja Charles jätetään kitumaan yssikseen. Pari kolme kertaa eksyttyään, Sam ja Laura vihdoin löytävät herra Edwardsin, joka hakee tohtorin paikalle, mutta sillä välin edelleen pahoin verta vuotava Charles onkin kadonnut... Lauran ansiosta Sam huomaa, että vaikka sokea onkin, ei silti tarvitse jäädä kotiin jumittumaan.

54. Blizzard..........Lumimyrsky

03/01/77

Rankka lumimyrsky lähenee Walnut Grovea päivää ennen joululoman alkua. Opettaja Beadle päästää lapset koulusta kotiin ajoissa tekemään jouluvalmisteluja. Kaupungin akat ovat omissa puuhissaan Olesonin luona ja lumisateen yllyttyä myrskyksi, lähtevät lasten luo koululle. He tyrmistyvät huomatessaan penskojen olevankin jo kotimatkalla hurjasti voimistuvan myrskyn keskellä. Ingallsin lapsetkaan eivät löydä kotiin vaan suojautuvat vanhaan latoon. Walnut Groven miehet etsivät koteihinsa tarpovia lapsiaan ympäri kaupunkia samalla kun tohtori Baker huolehtii kylän naisten kanssa koululle ilmaantuvista pahoin kylmettyneistä lapsista.

55. Little Girl Lost..........Pikkutyttö kadoksissa

10/01/77

Laura ja Mary saavat koulusta tehtäväkseen tarkkailla ja kerätä ötököitä. Kun he keräävät niitä, Carrie sählää mukana. Hän kadottaa hommasta hauskuuden, hukkaa kerätyt ötökät ja lopulta hävittää jopa itsensäkin vanhaan kaivoskuiluun. Wendell Loudy on työtön puliveivari, joka on aikoinaan nainut Hansonin tyttöystävän. Vaimo on kuollut onnettomuudessa, josta Hanson on syyttänyt jo vuosia tätä ukkoa. Loudy on kuitenkin entinen insinööri, joka järjestää Carrien pelastusprojektin kunnes Hanson tulee paikalle ja talloo täälläkin Wendellin jaloille. Juuri kun koko Hansonin junailema pelastusyritys on menossa traagisesti mönkään, Loudy keksii ratkaisun. Carrie pelastuu ja Hansonin ei auta muu kuin alkaa funtsimaan omaa täydellisyyttään.

56. Quarantine..........Karanteeni

17/01/77

Tohtori Baker auttaa kuume-epidemian kourissa olevaa Elmsvillen naapurikylää ja kuskina toiminut Edwards hankkii tyhmyyksissään itselleen tartunnan. Kotiin tullessaan Isaiah tartuttaa pilkkukuumeen tyttäreensä Aliciaan – aivan kuten edellisenkin perheensä kohdalla. Hän vie tytön eristyksiin vanhaan majaan, jonne Laura pälähtää ilman lupaa vierailulle. Yöllä Laura herää pilkullisiin oireisiin ja eristää nyt myös itsensä samaan Edwardsin majaan. Isaiah voipuu tyttärensä hoitamiseen ja virkeä Laura päätyy hoivaamaan sekä isäntää että Aliciaa. Tohtori Baker haetaan Elmsvillestä takaisin, mutta Alician kohdalla liian myöhään ja Laurankin tapauksessa diagnoosi on melko odottamaton...

57. Little Women..........Pikku naisia

24/01/77

Koululaisille annetaan ryhmätyö. Laura ja Mary saavat ryhmäänsä isättömän oppilaan Ginny Clarkin sekä ikäväkseen Nellien. Ginny tahtoisi leskeksi jääneen äitinsä treffailevan kivaa herra Mayfieldiä, mutta yksinhuoltajamutsia ei kyseinen äijä kiinnosta tipan puolikastakaan. Mukamas kunnon mekon puutteesta johtuen, ei äityli aio tulla edes tyttönsä koulunäytelmää katsomaan. Nellielle hankitaan perhanan kallis peruukki äitinsä kirjoittamaa näytelmäesitystä varten. Laura: "Nellie saa aina kaiken! Kaikki vuorosanat ja nyt vielä kaikki hiuksetkin!" Ginny hankkii ovelasti äidilleen kaupan kauneimman mekon, mutta tämä uskoo sen olevan isäntä Mayfieldin sponsoroima ja polttaa hermonsa. Koulussa Willien näytelmä ei suju täysin odotusten mukaisesti. Myös Lauran, Maryn, Ginnyn ja Nellien näytelmä ajautuu pahasti sivuraiteelle.

58. Injun Kid..........Intiaani

31/01/77

59. To Live with Fear..........Pelon vallassa [2 jaksoa]

14/02/77, 21/02/77

Mary joutuu ladossa hevosen töytäisemäksi. Maryn kunto huononee päivä päivältä ja tohtori Baker suosittelee pikaista matkaa nykyaikaiseen ja suureen yksityissairaalaan Minnesotan puolelle. Lapset viedään Edwardseille ja Caroline, Charles ja Mary lähtevät matkaan. Perillä selviää tilanteen vaativan nopeaa leikkausta. Operaation jälkeenkin tilaa jatkaa huononemista ja sairaalalasku kasvaa kasvamistaan. Charles palaa Walnut Groveen ja hoidon jatkumisen taatakseen yrittää myydä tilan, muttei löydä ostajaa. Hän lähtee työnhakuun yhdessä herra Edwardsin kanssa.

Walnut Grove kuolee. Varsinkin Harriet Olesonille on äkillinen köyhyys kova pala. Opettaja Simms perheineen seuraa useiden muiden esimerkkiä ja lähtee paremman elämän etsintään eikä enää koskaan palaa. Olesonien kauppa tyhjenee jättäen jäljelle vain pois lähteneiden asukkaiden maksamattomia kauppalaskuja. Myös Garveyt tekevät lähtöä. Hyvästien jälkeen Ingallseilla on edessään pitkä matka sokean Maryn koululle vilkkaaseen Winokan kaupunkiin Dakotan osavaltion puolelle. Charles ja Caroline pääsevät välittömästi paikalliseen hotelliin töihin ja Lauralla on silmäpeliä kengänkiillottajan kanssa. Hotellityö on rankkaa ja kovaääninen saluuna metelöi aivan vieressä yötä päivää. Jopa Carriekin alkaa kiroilemaan saatuaan vaikutteita. Pian myös Olesonit ja Garveyt päätyvät Winokaan ja ystävykset ovat jälleen yhdessä.

Perheiden naiset työllistyvät nopeasti; Harriet Oleson huolitaan baaritytöksi ja Alice Garvey perustaa koulun ja alkaa itse opettajaksi. Maryn 16-vuotispäivät lähestyvät ja koska Charles ei saa förskottia, hän myy viulunsa lahjan ostaakseen. Orpo kengänkiillottaja Albert jää toistamiseen kiinni varastelusta ja Charles kutsuu pikku varkaan Maryn juhliin(?!?). Kaupungin ilkeän omistajan herra Standishin apulaiset ahdistelevat nyt jo Carolinen ohella Maryakin, jolloin Charles puuttuu asioihin vain saadakseen turpiin. Jättikokoinen Garvey käy tasaamassa tilit ja samalla työllistää itsensä. Synttäribileissään Mary antaa viulun takaisin isälleen ja Laura kirjoittaa pistekirjoituksella kortin. Kun Mary kertoo, ettei pysty toivomaan enää mitään itselleen, koska hänellä on jo kaikkea mitä ikinä vain toivoa voi, jopa rouva Oleson kyynelehtii.

Charles lahjoo Albertin käymään koulua. Tallikoulussa on iso poika Luke, jonka koon rohkaisemana koulu haastaa Nellien ja Willien eliittikoulun (amer.) jalkapallo-otteluun. Standish kuitenkin tarjoaa tyhmälle Lukelle koulupaikan oman poikansa yksityiskoulussa taatakseen voiton. Sokeidenkoulussa on haluton oppilas Tom, joka otetaan paikkaamaan pelillinen aukko. Albert puijaa Luken pois kaupungista pelin ajaksi, mutta tämä ehtii takaisin viimeiselle minuutille. Tiukan matsin aikalisällä coach Garvey sommittelee oudon kuvion, joka tuo erikoisen loppuratkaisun...

Bevinsin perhe muuttaa kaupunkiin. Hyväluontoinen ja erittäin pidetty, mutta varsin pulleamahainen perheen pää John tekee töitä sokeidenkoulussa ja tytär Amelia tulee Lauran "tallikouluun". Nätti ja mukava Amelia ystävystyy muiden kanssa nopeasti. Kerran lapset pilkkaavat lihavaa miestä tietämättä kyseessä olevan Amelian isän. Tyttö pahoittaa mielensä ja isi saa tietää tyttölapsensa häpeävän häntä. John valehtelee perheelleen lähtevänsä rautatielle töihin, mutta majoittuukin sokeidenkoulun ullakolle. Amelia puolestaan valehtelee totuutta epäilevälle Lauralle isästään, mutta ennen pitkää totuus kuitenkin selviää. John joutuu koululla pahaan onnettomuuteen ja hengenlähtö on liki. Hän ei edes tahdo selvitä vammoistaan, koska uskoo että perheen on parempi ilman pelkkää häpeää tuottavaa isää... Tajuttuaan, kuinka kovasti muut lapset hänen faijastaan todella välittävät, Amelia katuu tekojaan...

Paikallinen pöljä Toby voittaa arpajaisissa 5000 dollaria ja hankkii lapsille kovasti odotetun itsenäisyyspäivän ilotulitusta varten läjän raketteja. Kaupungin pohatta Standish ei ilahdu ajatuksesta ja ilmoittaa, että jos Charles osallistuu rakettitouhuun, on mies samalla työhön. Järkevämpien kielloista huolimatta Toby menee pelaamaan ja menettää korttipöydässä rahojensa lisäksi myös ilotulitteet. Garvey yrittää auttaa, mutta ainoastaan menettää työnsä. Hän tajuaa, että Walnut Grovessa on kaikesta huolimatta kuitenkin parempi elää ja Garveyt päättävät lähteä takaisin kotiin. Nels Oleson ottaa myös loparit ja vaikka yrittää pelata lopputilinsä sileäksi, aina vaan voittaa lisää. Myös Ingallsit pohtivat Walnut Groveen palaamista, mutta Charles ei tahtoisi jättää Maryä taakseen. Kaupunki saa sittenkin ilotulituksen, tosin varsin kummallisen sellaisen...

Charles hankkii Albertille sonnivasikan ja Laura on kade heti kättelyssä. Iskä laiminlyö Lauraa, ja koulussa Albertia lyödään ihan muuten vaan. Häntä pilkataan perhesuhteiden (lähinnä niiden puuttumisen) takia ja lopulta nenästä vuotaa verta. Charles telmii pelkästään Albertin kanssa eikä Laura saa huomiota osakseen enää ollenkaan. Yhteinen onkireissukin menee poskelleen pöhkö-Albertin sännättyä paikalle. Kun nulikka alkaa kutsua Charlesia isäksi, on se Lauran hermoille viimeinen pisara. Kun Albertille selviää Lauran dilemma, hän (ehkä Laurankin, mutta varmasti monien katsojien riemuksi) karkaa. Laura vie pois häipyneen Albertin puolesta sonnivasikan näyttelyyn, jossa elikko voittaa pääpalkinnon. Messuilla Charles on bongannut Albertin, ja kun tämä kuulee kuinka Laura voittopuheessaan kiittää "veljeään" Albertia, päättääkin poika (ainakin allekirjoittaneen suureksi harmiksi) palata takaisin.

Walnut Groveen perustetaan oma lehti, jonka päätoimittajaksi tulee Harriet Olesonin pikkuserkku Sterling Murdock. Laura, Andy ja Albert pääsevät töihin toimitukseen ja kun lehteen tarvitaan paikallisista asioista uutisoiva toimittaja, Harriet itse pääsee kynän varteen. 'Harrietin Huimat' -palsta saa aikaan heti säpinää perättömillä ja vihjailevilla juoruilla. Kun saksalaispoika päihittää koulun tavauskilpailussa Nellien, joutuvat sekä oppilas Schillerin että opettaja Alice Garveyn perheet Harrietin mustalle listalle. Pian lehdessä kerrotaan halveksivasti "lukutaidottomasta" Schillerin perheestä, ja Albert ja Laura päättävät viimeisenä työpäivänään sabotoida lehteä. Syttyy oikea verbaalitaisto, jota hillitäkseen pastoria tuuraava Charles tekee sunnuntaina Harrietille nolon pilan liittyen kahdeksanteen käskyyn.

Vihdoinkin Adam rohkenee kosia Marya, joka tietenkin suostuu. Junamatka yöpymisineen olisi liian kallis koko perheelle, joten ainoastaan Charles ja Caroline lähtevät matkalle Winokaan Lauran ja Albertin ja muiden tyttöjen jäädessä talonvahdiksi – Harriet muuten ehdottaa sokealle pariskunnalle häälahjaksi hienosti koristeltua antiikkikelloa! Kun perillä Charles ja Caroline muistelevat, kuinka vilkas ja työteliäs hoidettava Mary oli pienenä, tämä huolestuu mahdollisista omista jälkeläisistä ja peruu häät. Hiljaisen eväsretken päätteeksi eräs sokea tyttö eksyy hiekkamyrskyyn ja Mary ja Adam lähtevät kahdestaan etsimään. Löydettyään tytön kunnossa, Mary hoksaa, ettei tässä nyt niin avuttomia ollakaan, ja taas mieli muuttuu. Yllättäen kaupungissa vieraileva pastori Alden tärähtää kesken kaiken paikalle ja siirtää Adamin ja Maryn aviosäätyyn.

Albert ja Andy ovat olevinaan niin miehiä, koska tekevät kesälomalla miesten töitä ja saavat miehen palkan. Poikien faijat Jonathan ja Charles päättävät antaa opetuksen. He teettävät pojilla retken muodossa miehuuskokeen, josta eivät usko kenenkään keskenkasvuisen selviävän. Odotusten vastaisesti pojat pärjäävätkin mainiosti, syövät hyvin ja nukkuvat lämpimästi, kun heitä heikoin eväin seuraavat isukit ovat lievästi sanottuna liemessä.

Palattuaan joukolla Winokasta Walnut Groveen, Alice Garvey otti opettajan työt hoitaakseen. Nyt hänellä on nolo pulma, sillä oma poika on luokkansa tyhmimpiä. Luokan paras oppilas Nellie tarjoutuu auttamaan oikeiden oppimismenetelmien löytämisessä, mutta opettaakin ainoastaan kuinka kokeissa luntataan oikein. Andy ottaa ohjeista vaarin ja yhdessä päivässä arvosanat nousevat kehnosta kiitettävään – eikä kukaan älyä epäillä yhtikäs mitään hämärää... Pian on Nellien aika pyytää kainosti vastapalvelusta ja Laura saa Andyn kiinni itse teossa. Andy alkaa epäröimään, mutta Nellie neuvottelee ilmiannon uhalla itselleen vielä loppukokeen kysymykset. "Mene kotiin ja tee kunnon luntit, että vanhempasi voivat olla ylpeitä sinusta." Laura lavertelee iskälleen, joka puuttuu taas asioihin sillä seurauksella, että Andy luhistuu ja kaikki paljastuu. Opettaja Garvey tekee Nellielle käytännön pilan, jonka johdosta loppukoe menee railakkaasti perseelleen.

Charles yrittää saada entisen nyrkkeilijän ja nykyisen neekerin Joe Kaganin hyväksytyksi Walnut Groven seurakunnan jäseneksi, mutta varsinkin rouva Oleson osoittaa jyrkät ennakkoluulonsa vaikuttaen kerta toisensa jälkeen päätökseen. Winokan kaupungissa Adamin ja Maryn sokeainkoulu häädetään eikä uutta toimitilaa löydy millään. Pastori Alden keksii tarjota vanhaa Hansonin taloa koululle käyttöön. Järjestetään kunnostustalkoot ja koulu lapsineen valmistautuu muuttamaan. Muuton yhteydessä on tarkoitus fuusioida Adamin koulun kanssa Hester-Sue Terhunen johtama sokeidenkoulu St. Louisista. Harriet Oleson tunnistaa nimen ja innostuu. Hän jopa ostaa uudet vaatteet ja peruukin, ja lähtee mukaan pitkälle muuttomatkalle tavatakseen hienostorouva Terhunen walnutgrovelaisista ensimmäisenä. Joe ja Charles lähtevät Winokaan muuttokuskeiksi tuodakseen lapset turvallisesti perille.

Juutalaisen Isaac Singermanin poika lähtee kotoa maailmalle ja vanha isi jää ihan yksin. Albert ystävystyy vanhan herran kanssa ja oppii tältä käytöstapoja, elämänkatsomusta ja työn kunnioittamista: "älä koskaan häpeä sitä mitä olet tehnyt, häpeä sitä mitä et ole tehnyt." Hän pääsee käsityöntaitajan Isaacin oppipojaksi eikä tätä sulateta koulussa. Yltiörasistisen Larrabeen pojat hiillostavat Albertia tällä kertaa tästä syystä ja kimpassa mäiskivät lättyyn. Juutalaisen puusepän pumppu ei enää kestäisi työntekoa, mutta koko ikänsä käsitöitä tehneenä ei Isaac aio lopettaa. Hän saakin vielä kiireellisen arkkutilauksen, jonka Albert viimeistelee juuri ajoissa.

Tämän jakson kieltämättä mieleen jäävästä musiikista David Rose palkittiin Emmyllä; paras tv-sarjan sävellys, 1979.

Pariskunta Harrison riitelee itsensä eron partaalle, ja iskä on jo loppuviikolla lähdössä omille poluilleen. Perheen jälkeläinen Jordan suunnittelee sirkuksen mukaan karkaamista ja temppuja harjoitellessaan loukkaantuu vakavasti. Toivuttuaan hän teeskentelee sokeutuneensa pitääkseen iskän kotona ja vanhempansa yhdessä. Nulikka viedään jopa sokeainkouluun, jossa yllättää oppimalla nopeasti kuin näkevä konsanaan. Lauralle selviää totuus pojan metkuista ja Jordan keksii juonen, jolla mukamas saisi näkönsä sattumalta takaisin. Juoni onnistuu jopa hengenvaarallisen hyvin ja itsensä Jordaninkin yllättävällä tavalla. Näkö tuli, mutta muisti meni...

Winokasta tuttu pöhkö juoppo Toby Noe tulee Charlesin (käsittämättömästi) raahaamana Walnut Groveen ja kutsutaan (vielä uskomattomampi oivallus!) Ingallseille asumaan. Ennen pitkää Charlesilla menee typeryksen kanssa hermot täysin odotetusti. Toby iskee silmänsä äkäiseen vanhapiika Amandaan, ja koulussa kevättanssiaisia innolla odottava Laura taas ihastuu Jasoniin. Jasonin jo idioottimaisuutta hipova ujous kusee suoraan kytemässä olevan teiniromanssin hiillokselle ja Laura pahoittaa mielensä. Amanda ei lämpene Tobylle eikä Albertin punomat juonikuviot toimi millään taholla. Toby hankkii itselleen uudet vaatteet ja työpaikan, ja muutos saa ihmeitä aikaan, mutta pakit tulee silti.

Albert rakastuu gasellinoloiseen uuteen sijaisopettajaan ja innostuu jopa korinpunonnasta. Mary puolestaan on raskaana ja kirjoittaa uutisesta Adamin kaukaiselle ja etäiselle isälle. Herra Kendall lähtee siltä istumalta vierailulle Walnut Groveen ihan New Yorkista asti. Perille saavuttuaan Maryn rikas appiukko pyytää poikaansa perheineen mukanaan itään ja tarjoaa samalla koulutusta sekä työpaikkaa lakifirmassaan. Nuori pariskunta suostuu ja jättää jäähyväisiä jo koulun sokealle lapsikatraalle. Marylle tulee kuitenkin komplikaatioita, ja samalla kun hän menettää lapsen, menettää Adamin isä mielenkiinnon poikansa koulutuksen suhteen. Selviää äijän olleen kiinnostunut pelkästään tuloillaan olevasta lapsenlapsestaan ja koko muutto itään menee puihin. Myös Albert pettyy omalla tahollaan.

Lauran, Andyn ja Albertin uusi ystävä Kezia laiminlyö tarkoituksellisesti maaveronsa, ja maat pakkohuutokaupataan alta pois. Harriet Oleson ostaa järvitontin perustaakseen paikalle kesänviettopaikan itselleen ja vieraille. Omistussuhteista neuvotellaan varsin kovasti painimatsia muistuttavalla tavalla. Pastori Aldenin ehdotuksesta Harriet antaa Kezian jäädä asumaan tilalle kunhan hoitaa tilan työt ja palvelee siinä samalla muitakin vieraita. Tilasta tulee vilkas lomakylä, kunnes pennut keksivät säikäyttää muka-hirviöllä vieraiden lisäksi myös Olesonit pois. He pelottelevat yöllä metelöimällä ja nilkkaan puremalla, mutta vasta hirviöksi pukeutuminen tepsii.

Walnut Groven maajussit sopivat yhteisestä myyntihinnasta eli tekevät viljakartellin tarkoituksenaan välttää edellisvuoden kaltainen polkuhinnoittelu. Neekeri Joe Kagan hyppii kuitenkin yltiörasisti Judd Larrabeen nenille, jonka seurauksena isäntä lipeää hintasopimuksesta, koska ei sulata neekerin saavan vehnästä samaa hintaa kuin muut. Täydellisesti kimpaantunut Jonathan Garvey menee kylään, haukkuu Larrabeen valehtelijaksi ja varkaaksi, ja nolaa miehen vaimonsa ja lasten silmien edessä. Sappeaan kiehuttava Judd aikoo maksaa potut pottuina ja marssii pyssyn kera Garveylle, jossa tyrmää yksin talonvahtina olevan Andyn tatamiin. Kun poika virkoaa, hän hakee hevosen ja lähtee varoittamaan isäänsä hullusta haulikon kanssa heiluvasta punaniskasta. Heidän palatessa kotiin, lato palaa. Larrabee pidätetään vaikka hän vakuuttaa syyttömyyttään, turhaan. Andy alkaa epäillä mahdollista omaa osuuttaan tulipalossa. Oikeudessa Kagan munaa koko päätöksentekoprosessin, ja Andy sinetöi oikeudellisen farssin yllätyslausunnollaan.

Mary erottaa hämärästi valoa ja näön uskotaan pikku hiljaa palautuvan. Baker osaltaan vahvistaa epäilyjä, mutta Adam ei ole lainkaan iloinen oman kultapuppelinsa näön mahdollisesta palautumisesta. Mary lähetetään Mankatoon tarkempiin tutkimuksiin, ja sillä välin Laura ja Albert alkavat kunnostaa vanhaa Edwardsin taloa Maryä varten. Nels Oleson lahjoittaa muille kelpaamattomat maalit ja näin Maryn uudesta kodosta tulee vaaleanpunaisen ja violetin värinen. Näky on niin hirveä, että röttelöstä tulee oikein nähtävyys ja kaupungin akkojen pääpuheenaihe... Mary on tohkeissaan, mutta lääkäri kertoo aistiharhan johtuneen ainoastaan auringon lämmöstä, eikä näkö ole sittenkään palaamassa. Tämä on paha pettymys siellä sun täällä. Kotiin palatessaan Mary mainitsee olevansa suurin piirtein iloinen, ettei hänen tarvitsekaan nähdä uutta purppurapinkkiä taloa.

Charles lähtee hevostenostomatkalle. Rikkaalla hevoskauppiaalla Brett Harperilla on alkoholi- ja vaimo-ongelma. Hän on esikoisensa kuoleman jälkeen vieraantunut muista lapsistaan ja varsinkin vaimostaan. Charles viettää aikaansa Harperin perheen parissa odottaessaan kauppojen valmistelua. Hän suunnilleen flirttailee rouva Harperin kanssa sillä seurauksella, että eukko päättää jättää miehensä. Pikku penikat kuitenkin pyytävät uutta ystäväänsä Charlesia auttamaan, jottei tulisi eroa. Hän sekaantuu taas asioihin ja tietysti vanhemmat pysyvät yhdessä.

Fentonin veljeksillä on ongelma, sillä koko lammaslauma on kuolemassa pernaruttoon, eikä fyffeä ole nyt sitten tulossa mistään. He päättävät myydä lihat rutosta huolimatta eteenpäin saadakseen rahaa talvea varten. Lihoja myydään mm. sokeainkoululle. Myös Caroline Ingalls ja Alice Garvey ostavat huokeaa lammasta. Laura ja Albert sairastuvat vakavasti, samaten Adam ja monet monet muut. Koulusta tehdään sairaala, ja tohtori Baker tilaa lisää lääkkeitä, jotka Charlesin ja Jonathan Garveyn on määrä noutaa Springfieldin asemalta. Paluumatkalla heidät ryöstetään ja ryöväri vie tarvikkeet mennessään. Miehet seuraavat Rosvo-Roopea talolle, jossa joutuvat vangeiksi. He puhuvat itsensä pälkähästä, mutta monille walnutgrovelaisille ottaa ohraleipä myöhästynyttä lääkelähetystä odottaessa. Vihdoin epidemia taittuu ja kuoleman kielissä hourinut Laurakin paranee – toisin kuin monet muut.

Taidemaalaripoika Dhillon lukee Odysseuksen tarinoita, haaveilee merestä ja kärsii toistuvista nenäverenvuodoista. Tohtori Bakerin diagnoosi on kehno: pojalla on leukemia eikä enää paljon aikaa tauluja maalailla. Kun tämä selviää Dhillonille itselleenkin, hän lähtee merta katsomaan kun vielä saattaa vaikka keritäkin. Laura ja Albert lähtevät yli 3000 kilometrin matkalle seuraksi. Takaa-ajoon ryhtyvä Charles saa karkulaiset kiinni, mutta kolmikko ei käännykään takaisin, vaan nyt junassa matkustaa pummilla kersojen ohella myös herra Charles. He saapuvat San Franciscoon Amerikan mantereen länsirannalle ja viimeisiään vetelevä Dhillon juoksee meren tyrskyihin...

Adam voittaa arvokkaan palkinnon, mutta pariskunta Kendallilla ei ole rahaa päästäkseen palkitsemistilaisuuteen, joka järjestetään kaukana osavaltion pääkaupungissa St. Paulissa. Laura ja Albert päättävät lahjoittaa joululahjarahansa, joiden hankkimisessa tosin joutuvat huijaamaan Harriet Olesonia pisteliäällä tavalla. Mary ja Adam lähtevät postivaunuilla matkaan kohti rautatieasemaa, josta matkan on määrä jatkua junalla. Mukana matkustaa viimeisillään raskaana oleva Marge Loren. Rämät ja viimeisiään kitisevät postivaunut hajoavat matkalla ja koko hökötys suistuu erittäin rajusti ulos tieltä. Kuski menehtyy välittömästi, Adam ja Marge loukkaantuvat pahoin, mutta Mary selviää vähin vammoin. Pian Walnut Groveen tulee tieto vaunujen myöhästymisestä ja Charles lähtee herra Garveyn kanssa etsintään. Mary kompuroi hakemaan apua ja vahingossa sytyttää varsinaisen merkkitulen, jossa on polttaa itsensä. Charles ja Garvey saapuvat paikalle viime hetkellä ja pelastavat Maryn.

Leslie Landon on mukana tällä kertaa Margen osassa.

Londonin Sirkus saapuu Walnut Groveen. Koko kaupunki auttaa Olesonien kutsuman ja sponsoroiman sirkuksen järjestelyissä. Nels Oleson kokee yllätyksen tunnistaessaan lihavan Annabellen vuosia kadoksissa olleeksi siskokseen. Nels on hävennyt pulskaa sisartaan jo kouluajoista lähtien eikä mikään ole muuttunut; häntä nolottaa edelleen tunnustaa olevansa sukua tuhdille tytölle eikä ole tuntevinaan koko matamia. Lämminsydäminen Annabelle pahoittaa mielensä. Laura puolestaan pahoittaa mielensä, koska Almanzo vie näytökseen nokkavan Christyn. Hän sabotoi Christyn iltapuvun ja pestautuu Albertin kera apuklovniksi torpedoidakseen lopullisesti upoksiin pariskunnan illanvieton. Harriet Oleson pilkkaa kerta kerran jälkeen lihavaa naista kunnes Nelsillä menee hermot ja hän kertoo perheelleen totuuden sukulaissuhteistaan. Esityksessä tirehtööri-Nels esittelee sisarensa ja vuosien eripurat ja arvet unohtuvat tuossa tuokiossa.

Tässä pöljähkössä unijaksossa Laura ja Albert valmistautuvat Halloween-juhliin intiaaniasuissaan ja lukevat intiaanitarinoita. Albert nukahtaa intiaanikirja kainalossa ja näkee luonnollisesti intiaaniunia. Unessa intiaanit valmistelevat kuuluisaa Stony Passin verilöylyä. He erehtyvät luulemaan naamiaisiin matkalla olevaa Albertia erään sotaisan päällikön pojaksi, jonka on määrä tulla valmistelemaan hyökkäystä.

Ingallsit viettävät vuoden 1882 kiitospäivää ja illastavat yhdessä Maryn ja Adamin kanssa. Ruokailun jälkeen muistellaan menneitä ja näytetään pätkiä aiemmista ikimuistoisista jaksoista.

Nämä jaksot on jätetty Suomessa kaikilla uusintakierroksilla jostain syystä esittämättä.

Herra Edwards jää metsätöissä puun alle, loukkaantuu pahoin ja menettää rampana elämänhalunsa. Charles ja Laura lähtevät piristämään jääräpäätä, jolla pää tuntuu seonneen pahemman kerran. Hän tiuskii lapsilleen ja vaimolleen, eikä edes Lauran vierailu tunnu piristävän. Lopulta sentään Edwards innostuu jälleen elämästä ja lähtee jopa metsälle Charlesin ja Lauran kanssa. Puolikkaaksi mieheksi itsensä tuntevalla Isaiahilla on kuitenkin mielessään varsin itsetuhoisia taka-ajatuksia. Tämä selviää Charlesille juuri viime tipassa. Edwards ei siltikään aio takaisin kotiin vaan on vakaasti päättänyt päättää päivänsä metsän siimeksessä. Charles keksii oivan juonen, jolla antaa Isaiahille muuta ajateltavaa ja palauttaa samalla uskon itseensä.

Carolinen isä ja äiti ovat tulossa kylään ja Mary on viimeisillään raskaana. Caroline on riemusta ratkeamaisillaan! Äiti kuitenkin kuolee junamatkan aikana. Isä Frederick Holbrook jää asumaan Ingallsien vanhaan savimajaan ja menettää elämänhalunsa tyystin – hän tahtoo vain kuolla pois. Masentunut vaari osoittautuu ennen pitkää varsinaiseksi tarinoiden turisijaksi ja herää ajatus muistelmien kirjoittamisesta. Isoisä ryhtyy hetimiten töihin. Valmiille käsikirjoitukselle löytyy välittömästi kiinnostunut kustantaja, mutta kirjan julkaiseminen maksaa (oudon sopimusehdon mukaisesti) yllättäen 32 dollaria. Pappa on uudesta urastaan niin tohkeissaan, ettei Charles pysty kertomaan hänelle takaiskusta ja idean kariutumisesta vaan kokee helpommaksi yrittää hankkia rahat. Tämä onnistuu ja Albert huijaa Harriet Olesonin ostamaan kerralla koko valtaisan ensipainoksen. Kaupat kirjoista syntyy ja Marylle puolestaan syntyy potra poikalapsi, Adam Charles Holbrook Kendall.

Walnut Grovella on oma koulukiusuri Bart. Häirikkö häiriköi niin paljon, että opettaja Wilder on jo ottamassa lopputiliä, jolloin Albert ja Laura aikovat antaa lärväkkeelle opetuksen. Albert maskeerataan ihmissudeksi, ja Bart pelästyy pahanpäiväisesti. Hän jopa lupaa lopettaa koulukiusimisen, mutta Carrie pilaa koko jutun. Hän kun hölmöyttään uhkaa kannella äiskälle, kuinka Laura ja Albert käyttivät kaiken liiman ihmissuden turvan karvottamiseen. Tämän seurauksena Albert saa (jo ties kuinka monetta kertaa) turpiin. Nyt koulukersat päättävät yhdistää voimansa, ja liittouman avulla Bart muljutetaan pakkokiltiksi.

Nyt Charles pääsee edustajaksi maamiesseuran kokoukseen vanhalle kotiseudulle Wisconsinin Millwaukeen, ja Caroline saa kutsun samassa yhteydessä pidettävään luokkakokoukseen. Hän on innoissaan saadessaan tilaisuuden tavata vanhoja ystäviään. Juhlissa käy ilmi muiden olevan erittäin hyvin menestyneitä suurtilallisia, jotka ainoastaan kehuskelevat saavutuksillaan. Entiset luokkatoverit ovat olleet onnekkaita bisneksissä, mutta onnettomia elämässä... Pettymys on kova kun selviää kaikkien muuttuneen vähän liikaakin – eikä juuri kukaan parempaan suuntaan. Charles ajaa läpi osuuskuntahankkeen eikä se ole kaikkien mieleen. Kotiin tullessaan Ingallsit tajuavatkin olevansa menestyneempiä kuin ennen ymmärsivätkään.

Jakson opetus on hyvin selvä. Lasten juostessa vastaan Charles toteaa, että jos tämä ei ole menestystä, niin mikä sitten!

Hester-Sue, Harriet Oleson, Caroline ja Adam lähtevät varainkeruumatkalle. Sillä välin myrskyävänä yönä kolme kuljetuksen aikana karannutta vankia löytää tiensä sokeainkoululle, jossa Laura on yökylässä Maryn vieraana. Yksi vankikarkureista on pahoin loukkaantunut ja Laura lähetetään lääkäriä hakemaan. Hän ei löydä tohtori Bakeria vaan noutaakin isukin paikalle tohtoria esittämään. Kun oikea Hiram Baker kuulee häntä etsityn ja myös hän saapuu koululle, jää Charles huijauksesta nalkkiin. Oikea tohtori tyrmätään ja valelekuria ammutaan. Taistelujen tauottua on haavoittunut Charles onnistunut riisumaan karkurit aseista.

Hevoset pillastuvat Willien kepposen johdosta, jolloin kuuro Daniel on jäädä vankkureiden alle. Laura pelastaa pojan, joka oitis rakastuu. Laura tahtoisi harjoitella unelmiensa opettajanammattia ja samalla auttaa Danielia opastamalla hänelle viittomakieltä. Alkuun harvinaisen typerältä vaikuttava jässikkä oppii nopeasti, kertoo Lauralle rakastavansa tätä ja masentuu kun ei saakaan aikaan toivomaansa vastareaktiota. Jotta poika jatkaisi opiskelua, Laura teeskentelee tuntevansa kutakuinkin samoin. Lopulta omatunto vaivaa liikaa ja on pakko kertoa totuus. Ja taas lentävät Danielin oppikirjat, mutta vain hetkeksi... Albertilla on omaa kivaa kyhäämänsä koirankopin kera.

Sokeainkouluun suunnitellaan laajennusta, jota yritetään rahoittaa pihajuhlien tuotolla. Bileiden aikana Albert livahtaa kaverinsa Clayn kanssa talon kellariin varastettua piippua polttelemaan ja jättävät sen järkimiehinä sinne kytemään. Syttyy tulipalo, jossa Alice Garvey ja Maryn poikavauva menehtyvät. Koko rakennuskin tuhoutuu perustuksia myöten, joten koulu joudutaan lakkauttamaan ja lapset lähettämään koteihinsa. Syttymissyy selviää ja kun tämä selviää Albertillekin, menee hän varsin totiseksi. Mary joutuu shokkiin, saa hermoromahduksen ja sekoaa vakavasti viikkokausiksi. Adam puolestaan suunnittelee jo rouvansa viemistä lataamoon toipumaan ja muuttoa New Yorkiin. Jonathan Garvey taas syyttää kaikesta Jumalaa ja ratkeaa ryyppäämään.

Albert ei tietenkään tunnusta tekosiaan vaan rypee itsesyytösten synkissä syövereissä. Vihdoin Mary herää todellisuuteen, samalla Albert puhuu ohi suunsa, tunnustaa vahingossa ja varmistuu syylliseksi murhapolttoon. Jälleen kerran Albert karkaa – nyt biologisen isänsä luo. Perillä hän löytää ainoastaan vastikään umpeen luodun hautakummun... Charles ja Jonathan aavistavat karanneen typeryksen määränpään ja löytävätkin pojan.

Hersha Paradyn esittämä Alice Garvey oli jo vakiinnuttanut paikkansa sarjan vakiohahmojen joukossa, kun nyt siis täysin yllättäen kuolee.

Tämä Michael Landonin ohjaustyö sisältää äärimmäisen dramaattisia kohtauksia, jotka saattavat olla jopa hyvinkin traumaattinen kokemus herkimmille katsojille.

Uusimmalla esityskierroksella Yle on juuri yllämainitusta syystä jättänyt jakson kokonaan esittämättä.

Ehdottomasti K-16 jakso!

Almanzon ja Eliza Janen pikkuveli Perley Day Wilder saapuu sisarustensa luo kylään. Charles näkee heti mielessään, kuinka tämä olisi Almanzon perään hermostuttavasti haikailevalle Lauralle huomattavasti sopivampi sulhokandi. Kouluun saapuu uusi tyttö; enkelikasvoinen ja siro Penelope, johon kaikki pojat iskevät heti silmänsä – paitsi Andy. Tyttö ihastuu tietenkin juuri Andyyn, joka osoittaa täydellisen typeryytensä antamalla pakit. Almanzo valmistelee uutta hevostaan Barnumia juhlapäivän hevoskilpailua varten, kun Charles keskittyy enemmänkin kädenvääntöön; siinä kun olisi tilaisuus näyttää nimenomaan Lauran yli-ikäiselle ihastuksen kohteelle närhen munat! Hän yrittää vallan tosissaan pakkonaittaa Lauraa Perleylle, mutta huomaa pian olleensa väärässä. Pikkuveikka nimittäin ensin aiheuttaa Almanzon hevosen loukkaantumisen, ja sitten vie sen vammasta ja kiellosta huolimatta jopa itse kilpailuun. Almanzo jättää kädenväännöt kesken hevosensa vuoksi, jolloin Charles näkee hänet aivan uudessa valossa, varsinkin huomatessaan kuinka omistautuneesti tämä huolehtii loukkaantuneesta hevosestaan.

Willien poskiin sullotut karkit käynnistävät Olesonien perheriidan, joka yltyy yltymistään kunnes Nelsillä palaa piirakoiden ohella varsin totaalisesti myös hermot. Hän ryhtyy kauppamatkustajaksi päästäkseen pois käsittämättömän typerän perheensä luota. Ensimmäisellä matkallaan hän majoittuu irlantilaisen Molly Reardonin täyshoitolaan. Nels rupeaa rakastumaan ja valehtelee yksinäiselle Mollylle olevansa aito sinkkumies. Hän jatkaa säännöllisiä kaupungin ulkopuolisia myyntimatkojaan ja eräällä jopa "hukkaa" kalliin korun. Kerran paikalle pälähtävä Charles yllättää pariskunnan sutelemasta, vaan ei tahdo sotkeentua sen enempää toisten asioihin. Tutustuessaan Mollyn isään, Nels hiffaa olevansa täsmälleen samaa ikäluokkaa, mutta Molly vihjaakin jo naimisiinmenosta... Eipä siis auta muu kuin tunnustaa olevansa (suht) onnellisesti naimisissa ja palata kotiin.

Nelsin räväkkänä tyttöystävänä esiintyy Suzanne Rogers, joka on tuttu Suomessakin esitettävästä saippuasarjasta Päivien viemää. Rogers on esittänyt tässä sarjassa Maggie Hortonia vuodesta 1973 aina tähän päivään.

Lauraa pyydetään sijaisopettajaksi. Suoritetaan pikatentti, jonka jälkeen hän on virallisesti pätevä opettaja. Sijaisuus kestäisi kaksi viikkoa. Hän majoittuu itsensä loukanneen opettaja Trimblen luo. Koulussa on paljon oppilaita, joista osa jopa Lauraa vanhempia. Työ sujuu mainiosti, ja paikalla vieraileva tarkastajakin tykkää. Viikon lopulla Almanzo hakee Lauran kotiin ja näkee entisen pikkutytön uusin silmin. Laura hoksaa tilanteen ja on onnesta soikeana. Almanzo tosin munaa itsensä hyökkäämällä oppilaan kimppuun luultua tämän käpälöivän Lauraa. Lopulta Lauran synttärit vietetään kuitenkin lämpimissä tunnelmissa...

Koulussa esitellään nimeltä Laura Ingalls Wilderin kirjoissakin mainitut lapset, Harrisonin ja Brewsterin sisarukset. Todellisuudessa näiden viiden lapsen lisäksi ei muita oppilaita olisi pitänyt sitten ollakaan.

I.  Almanzo ostaa 1000 dollarilla maatilan ja on asiasta suorastaan aivottoman onnellinen. Sleepy Eyesta tuttu ikuinen vitsiniekka Harve Miller pyydetään apuun hoitamaan vanhaa Almanzon ja Eliza Janen yhteistä maatilaa sillä aikaa kun Almanzo itse ahertaa uudella maatilkullaan. Harve auttaa myös Eliza Janea talonhoidossa ja heillähän kemiat toimii varsin mainiosti. Eliza Jane rakastuu nopeaan tahtiin, muttei oikein osaa ilmaista itseään. Selviää, että maat myynyt isäntä Gray onkin kussut Almanzoa suoraan silmään. Hän tekee vesikepposet ja koko maa muuttuu kerralla viljelykelvottomaksi.

I.  Pelto kuivuu silmissä, koko rankka työ viljelmillä menee hukkaan, sato tuhoutuu ja Almanzo menettää maatilansa. Häätkin peruuntuvat, koska nyt ei ole edes uutta kotia johon muuttaisi. Eliza Jane on opettanut Harvelle pikku hiljaa tanssikuvioiden ohella seurustelutaitoja. Opit menevät perille, mutta Harve käyttää niitä hyväkseen tavalla, josta Eliza Jane ei tosiaankaan ilahdu. Hänellä kun on toinen neito kiikarissa, jota lähtee muuttuneena miehenä takaisin Sleepy Eyen kaupunkiin lirkuttelemaan. Eliza Jane lähtee miehen perään Sleepy Eyehin koottuaan vihdoin riittävästi rohkeutta kertoa aidot tunteensa. Saatuaan tämän tehdyksi, hän huomaa myöhästyneensä pahasti.

II.  Rahan puutteen vuoksi Laura ottaa sittenkin opettajan työn vastaan eikä Almanzo riemastu yhtään. Hän ei sulata millään sitä, että perheen emäntä olisi se elannonhankkija. Almanzon ja Lauran esiaviollinen konflikti pahenee jo kriisin mittoihin ja kihlatkin puretaan. Laura suunnittelee pysyvää muuttoa työn ääreen Radnorin kaupunkiin, mutta Eliza Jane keksii oivan tavan olla avuksi. Hän valehtelee menevänsä naimisiin St. Louisissa ja muuttaa pois Walnut Grovesta, jotta Laura voisi jäädä kotikyläänsä opettajaksi. Samalla nuoripari saa käyttöönsä Eliza Janen ja Almanzon yhteisen talon. Näinpä häitä päästään viettämään jopa suunniteltua nopeammin, ja Sleepy Eyen pastori Hartwig siirtää Lauran ja Almanzon aviosäätyyn.

Jonathan ja Andy Garvey muuttavat Sleepy Eyen kaupunkiin uuden elämän aloittaakseen ja Jonathan ostaa rahtifirman. Hän saa tietää paikallisen sheriffin olevan varsinainen nahjus saamaton, ja rikollisuus ja ilkivalta rehottavat. Heti ekana yönä Garveyn varastoon murtaudutaan eikä sheriffi tee muuta kuin suosittelee vahvemman lukon hankkimista. Jonathan tarjoutuu apulaissheriffiksi saadakseen jotain tolkkua asioihin. Ensityökseen hän suorittaa menestyksekkään kotietsinnän ja nuoren nulikan pidätyksen. Varastettua tavaraa löytyy Walnut Grovestakin asti, mutta jäljet johtavat takaisin Sleepy Eyehin yllättävän läheiselle taholle. Rikollisliigan organisoija viedään telkien taakse, josta palkkioksi Andy G. saa loppujen jengiläisten suorittaman nenän uudelleenmuotoilun. Siitä koituu jälleen kerran joukon pääilkimykselle lisäharmia, josta seuraa epätoivoinen pankkiryöstö ja hautajaiset. Tuossa järjestyksessä.

Pete Ellerbee on entinen huipputason jalkapalloilija, joka nyt palaa perheineen kotikonnuilleen Minnesotaan ja Walnut Groveen. Hän ehdottaa heti itseään kaupungin jalkapallojoukkueen valmentajaksi ja kaikki ovat tästä tohkeissaan. Ellerbee on rankka coach, jolla on rankat metodit ja opettaa pojille rankkaa asennetta. Hänellä on tiukka linja varsinkin omaa poikaansa kohtaan. Albert: "ennen jalkapalloa oli kiva pelata, nyt se on vain kovaa työtä". Pelaajien kouluarvosanat laskevat ja valkku ottaa yhteen opettaja Lauran kanssa kiistellen poikien vapaa-ajanviettotavoista. Harkoissa Albert loukkaantuu, mutta valmentaja tahtoo silti peluuttaa huippupelaajaansa terveydestä piittaamatta. Tärkeä avausmatsi on jättikokoisia hallitsevia mestareita vastaan ja ottelu on olla jo Albertin hengellekin hupaa. Pikku hiljaa valkku alkaa kuitenkin uskoa, ettei voittaminen olekaan aivan kaikki kaikessa.

Sokea adoptoitu tyttö on erittäin lahjakas taidemaalari. Taidekauppias Sleepy Eyesta näkee sattumalta erään Annien maalaaman taulun ja ihastuu välittömästi. Hän järjestää Sleepy Eyen sokeainkoululle näyttelyn, josta tulee huikea menestys. Tauluille löytyy kysyntää ja niitä tahdotaan viedä näytille jopa Lontooseen asti. Annien biologinen äiti tunnistaa näyttelyn lehtimainoksesta tyttärensä. Hän tahtoisi tavata, mutta on huonossa kunnossa ja asuu kaukana. Annie ei suostu tapaamiseen, sillä hän on vieläkin sairaalloisen katkera äidille hylkäämisestään. Nyt Annien taulutkin muuttuvat rumiksi heijastaen pelkkää vihaa ja katkeruutta. Caroline puuttuu naapureidensa asioihin sitkeästi kunnes saa juonittua äidin ja tyttären tapaamaan toisensa tahtomattaankin. Samalla selviää syy sille, miksi äiti oli aikoinaan joutunut lapsensa hylkäämään, ja jälleen Annien taulut saavat uuden iloisen värin.

Laura vilahtaa jaksossa ainoastaan noin kolmen sekunnin verran lopun kirkkokohtauksessa, ja Nellien raskaus etenee melko riitasointuisissa merkeissä.

Almanzolla ja Lauralla on ensimmäinen kunnon perheriita. Nätti neiti Brenda Sue Longworth on vanha Almanzon lapsuudenkaveri, jonka uudistuva ystävyys saa Lauran epäilemään ukollaan olevan vääränlaista vipinää, ja jo muutenkin hyvään vauhtiin päässyt riita syvenee. Laura jättää miehensä ja muuttaa kotiin, ja tästähän kaupungin kävelevä ilmoitustaulu Harriet Oleson vasta riemastuu. Mustankipeä Laura saa raskauttavia todisteita Almanzon petturuudesta ja on oppilailleenkin kiukkuinen kuin ameriikan pistiäinen. Hän käy keskellä katua kiltin ja täysin syyttömän Brenda Suen kimppuun yrittäen suorittaa kuristuksen. Tällä välin Charlesilla on omaa viihdykettä ikkunaruutuseikkailun parissa... Nelsillä ja Harrietilla taas tulinen sanan säilä sinkoilee entistäkin osuvammin.

Laura hankkii jokaiselle oppilaalleen kirjekaverin Minneapolisista. Albert saa kirjeen Leslie Barton nimiseltä 13-vuotiaalta tytöltä. Fiksuna kaverina Albert päättää kirjoittaa tytölle itsestään täyttä ja pelkkää potaskaa  Typykkä vastaa samalla mitalla ja pian molemmat valehtelevat kirjeissä toisilleen sen minkä ehtii. Albert kertoo mm. olevansa 183 senttiä pitkä jalkapallojoukkueen kapteeni, kun taas oikeasti pyörätuolin avulla liikkuva Leslie kertoo harrastavansa balettia ja lentopalloa... Valehteleva kirjepariskunta rakastuu toisiinsa palavasti(?), ja kun Charles on lähdössä maamiesseuran kokoukseen Minneapolisiin, Albert tunkee väkisin mukaan tyttöä tapaamaan. Perillä Leslie ei suostu ottamaan Albertia vastaan ja poika luulee sen johtuvan siitä, ettei hän vastaakaan antamaansa kuvausta. Todellisuudessa tilanne on aivan päinvastoin ja pianhan se myös selviää. He jatkavat kirjoittelua, mutta nyt hieman totuudenmukaisemmin.

Olesonien perheriita johtaa asumuseroon. Nels muuttaa tyttärensä hotelliin. Kaupungissa puhuu luennoitsija naisten oikeuksista avioliiton sisällä ja yrittää saada nimiä vetoomukseen uuden lain puolesta. Nels käyttää faktoja hyväkseen omalla tavallaan ja ottaa kotonaan pomon elkeet. Nyt muuttaa hotelliin Harriet. Caroline levittää Olesonien omaisuusriidan myös Ingallsien tupaan. Hän ryhtyy yllyttämään koko kylän akkoja jättämään miehensä saadakseen ukkojen nimet typerään vetoomukseen. Hotelli täyttyy aviovaimoista ja miehet ovat yksin kotiaskareittensa kanssa pulassa. Lopulta äijänkönsikkäät huomaavat tarvitsevansa ämmiään takaisin ja käyvät kirjoittamassa nimensä listaan saadakseen asiat normaaliin päiväjärjestykseen.

Almanzon veli Royal ja vaimonsa Millie ovat antaneet kahdelle pojalleen erittäin vapaan kasvatuksen. Rupert ja Myron ovat oikeita pikkuhirviöitä, ja vanhemmat suunnittelevat lomamatkaa päästääkseen kersoista edes hetkeksi eroon. He huijaavat Lauran ja Almanzon ottamaan pojat siksi aikaa hoitoon. Täysin piloille hemmotellut vekarat alkavat välittömästi juonimaan käytännönpiloja isäntäväen pään menoksi. Kanat kynitään ja ulkohuussikin hilataan korkealle puuhun roikkumaan. Isäntäväen hermot palavat moneen kertaan ennen kuin Royal ja Millie noutavat nulikat pois.

Pojat lähtevät "luontoretkelle" tirkistelemään varhaiskypsän koulutytön Sylvia Webbin ikäisekseen muhkeita muotoja. Sylvian ankara ja ahdasmielinen yksinhuoltajaisä Hector saa pojat kiinni itse teossa ja syyttää tyttöä pahan riivaamaksi. Albert tutustuu koulussa Sylviaan paremmin, ystävystyy, ihastuu ja rakastuu. Kun koulumatkalla sitten tuntematon naamiomies raiskaa Sylvian, isä kieltää tyttöä puhumasta asiasta kenellekään sanallakaan. Samoin kaikki koulunjälkeinen sosiaalinen elämä – varsinkin poikain kanssa – kielletään jyrkästi. Albert ja Sylvia päättävät treffailla isältä salaa. Sylvia jää kiinni viikkoja kestäneestä valehtelusta, tapaamiset loppuvat ja Albert jää kuin nalli kalliolle. Pian selviää Sylvian olevan raskaana, jolloin Albert särkee sydämensä ja isä Hector päättää muuttaa pois Walnut Grovesta.

Albert myöntää julkisesti villinä lentelevät huhut ja vahvistaa olevansa tulevan lapsen isä – mikä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa. Hän suunnittelee naimisiin menemistä ja yhdessä pois karkaamista, mutta herra Webb on jo saanut tilansa myytyä ja viemässä tyttöä pois kaupungista. Sylvia karkaa nyt yksin, mutta Albert löytää piilon. Tyhmyyksissään Albert paljastaa piilopaikan perusteellisen väärälle ihmiselle ja aiheuttaa taas vakavaa vahinkoa...

Yllättävät juonenkäänteet ja traaginen loppu tekevät tästä tuplajaksosta hyvin mieleenpainuvan. Sylviaa esittänyt Olivia Barash oli tästä roolistaan ehdolla parhaaksi tv-sarjan lapsinäyttelijäksi.

Seppä Irv Hartwigin osassa on mm. Likaisesta tusinasta ja sarjasta Kovaa peliä Bostonissa tuttu Richard Jaeckel. Sylvian synkkänä isänä on hyvin paljon samannäköinen ja -oloinen herra (l. sama mies) kuin Alicen Garveyn ex-mies jaksossa #117 – Puhelin.

Adam valmistuu lakikoulusta ja palaa Sleepy Eyehin valmiina lakimiehenä. Uudehko ystävä ja asianajotoimiston pitäjä Davis tekee kuitenkin oharit ja Adamille jo luvattu työpaikka ja toimiston osakkuus on annettu toiselle hakijalle eikä Adamille tunnu löytyvän töitä mistään muualtakaan. Ei auta muu kuin lähteä Walnut Groveen työllistämään itse itsensä. Walnut Grovessa herra Mills myy osuuksia maatilastaan luvaten maan arvon nousevan rautatieyhtiön kanssa tehtävien kauppojen johdosta pian pilviin. Kaupunkilaiset ovat rahanahneuksissaan mukana täysin rinnoin. Varsinkin rouva Oleson toimii oikein puuhanaisena. Pian kuitenkin paljastuu huijaus, ja Mills pidätetään odottamaan oikeudenkäyntiä. Adam ottaa hoitaakseen miehen asian vaikkei pidäkään ajatuksesta. Vielä vähemmän ideasta pitävät muut kaupunkilaiset, jotka alkavat ahdistella Adamia. Yllättävien käänteiden jälkeen selviää vielä yllättävämpi totuus, ja vaikka Mills onkin selvästi syyllinen, antaa tuomari armon käydä oikeudesta, ja Adam saa tililleen ensimmäinen voiton asianajajana.

I.  Oleson/Dalton: Percival ja Nellie ovat käymässä New Yorkissa. Kun Percivalin isä kuolee, Percival, Nellie ja kaksoset jäävät saman tien pysyvästi tuhansien kilometrien päähän kauas itään hoitamaan perheyritystä. Harriet Oleson masentuu tästä erittäin syvästi.

II.  Kendall/Ingalls: Myös Adam paukauttaa uutispommin: Nellien ja Percivalin ohella nimittäin myös Adam ja Mary ovat päättäneet muuttaa Nykkiin. Adamin bisnekset eivät oikein lyö Walnut Grovessa leiville ja hänelle on tarjottu töitä isänsä entisessä asianajotoimistossa. Nyt itkee myös Caroline.

III.  Hester Sue taas on saanut potkut sokeainkoulusta laitoksen muututtua kunnan alaiseksi. Hän kiinnostuu heti Carolinen tarjouksesta ja muuttaa Walnut Groveen töihin Nellien tilalle ravintolaan.

Albert on Jamesille eräänlainen esikuva. Hän roikkuu uuden isovelipuolen kannoilla kuin liimattu takiainen ja Albertilla alkaa kärsivällisyys hiipua. James tahtoisi olla kuin Albert ja lainaa ilman lupaa hänelle rakasta partaveistä ajaakseen olematonta partaansa – aivan kuten Albertkin tekee. Tätä salaa tehdessään hän rikkoo veitsen. Ei uskalla tunnustaa vaan piilottaa jämät. Seuraavana päivän hän varastaa kaupasta uuden. Valheella on taas erittäin lyhyet jäljet, sillä veitsi ei olekaan täysin samanlainen ja James jää kiinni sekä veitsen rikkomisesta, valehtelusta että myös myymälävarkaudesta. Nyt menee Albertilla hermot lopullisesti. James ymmärtää olleensa täysi pölvästi ja nolona karkaa. Albert löytää hänet ja lyöttäytyy matkaan yrittäen samalla houkutella pojan takaisin kotiin. Lähes autiossa talossa vietetyn yön jälkeen James oppii, ettei se kotitalon ahtaus niin kauheaa olekaan ja pojat palaavat kotiin.

Tohtori Baker on palkannut itselleen apulaisen, sillä kasvavan kaupungin kasvavassa asukasmäärässä on pikku hiljaa jo liikaa työtä yhdelle miehelle. Caleb Ledoux, jota Harriet Oleson luulee ranskalaiseksi, tarjoaa kovan yllätyksen osoittauduttuaan neekeriksi. Hän on ahkera, työtä pelkäämätön ja erittäin pätevä, mutta tohtori Baker ei oikein silti nekrulekuriin luota. Hän antaa tälle vain pikkujuttuja, hoidattaa hevosia – jos niitäkään – eikä tahdo edes esitellä kaupunkilaisille suositteluista puhumattakaan. Ledoux työt on niin vähissä, että vaimokin joutuu menemään hotelliravintolaan siivoojaksi. Baker on huolissaan Nathan Shermanin vaimon Jennyn raskaudesta; kaikki ei ole aivan kohdallaan. Herra Sherman on kiihkorasisti eikä huoli Ledoux'lta edes neuvoja. Kun Jennyn synnytys käynnistyy pahasti ennenaikaisesti, ei tohtori Bakeria löydy apuun. Nathan antaisi mieluummin vaikka vaimonsa ja lapsensa kuolla kuin päästäisi neekerilääkärin auttamaan. Tämä kuitenkin menee väkisin auttamaan, käyttää harvinaisia kirurgin taitojaan tehden loistavaa työtä ja kiistatta pelastaa Jennyn sekä vaavin hengen. Tohtori Baker älyää, että hänestä itsestään ei olisi ollut moiseen vaan hänen käsissään Jenny olisi varmuudella kuollut. Ledoux päättää lähteä kaupungista, koska "täällä ei olla vielä valmiita muuttamaan asenteita". Baker myöntää ennakkoluulonsa ja pyytää Ledoux'ta sittenkin jäämään.

Laura päästää koululaiset kesälomalle. Eliza Jane Wilder on lähdössä kesäyliopistoon kursseille ja opettamaan, ja pyytää nyt kirjeessään Lauraa liittymään seuraksi. Laurahan on tästä tilaisuudesta tietenkin innoissaan ja lähtee heti matkaan. Hän tapaa menomatkalla junassa samoille luennoille matkalla olevan lupsakkaan kohelon Mortimerin. Perillä Mortimer iskee silmänsä vastassa olevaan Eliza Janeen. Eliza Jane puolestaan iskee silmänsä satunnaiseen vastaantulijaan, joka onkin sattumalta kurssin luennoitsijaprofessori. Kyseinen professori William Woestehoff taas iskee silmänsä Lauraan vaikka molemmat ovatkin naimisissa. Varsinainen neliödraama siis. Laura ei saakaan opetustyötä vaan joutuu hakeutumaan osa-aikaiseksi tiskaajaksi kustantaakseen kurssinsa. Työnantaja rouva Pierce on oikea pomo suoraan helvetistä. Woestehoff taas ehdottelee Lauralle vaikka mitä, lähentelee ja ahdistelee ja lopulta uhkaa reputuksella. Vihdoin Eliza Jane ymmärtää, ettei Woestehoff olekaan hänestä laisinkaan kiinnostunut ja on lähdössä pois. Woestehoff hylkää Lauran tentit ja nolaa hänet julkisesti. Mortimer puuttuu tilanteeseen ja tappeluhan siitä kehkeytyy. Se tosin päättyy yhteen mottasuun, jolla proffa kanveesiin tipahtaa ja luovuttaa. Nyt Mortimer tekee vaikutuksen jopa Eliza Janeen...

Jaksossa on erittäin paljon tuttuja kasvoja vierailulla. Asiantuntijaluennoitsija Ralph Waldo Emersonina*on Dallasistakin tuttu ("Harv Smithfield") George Petrie, ja Lauran ääliömäisen ja painostavan pomon roolin vetää Darlene Conley, joka on ehkä hieman tunnetumpi Sally Spectran roolistaan sarjassa Kauniit ja rohkeat. Myös Leslie Landon piipahtaa jälleen kerran ruudussa. Nyt hän on Lauran sotkutukkainen tiskaajatyökaveri Pam.

*Ralph Waldo Emerson (1803-1882) oli vuosisadan merkittävin amerikkalainen filosofi-runoilija-kirjailija, eikä ole siis mikään ihme, että Laura oli täynnä intoa tietäessään pääsevänsä moisen herran luennolle.

Epäonniset ryöstäjät Max ja Georgie saapuvat Walnut Groven laitamille salaiseen piilopaikkaan tarkoituksenaan tehdä sieltä ryöstöiskuja Walnut Groveen ja muihin lähiseudun kaupunkeihin. Ensimmäinen ryöstöyritys kohdistuu Nelsiin mennen pahasti mönkään. Nels jää panttivangiksi ja hänestä vaaditaan lunnaat. Kun Harriet kieltäytyy maksamasta miehestään penniäkään vaikka tämä uhataan tappaa, kiehahtaa Nelsin sappi, ja hän lyöttäytyy sieppaajiensa kanssa yksiin. Nelsistä tulee "pahamaineinen" rikollispomo Black Jake. Nyt siepataan myös Harriet ja lunnasvaade kohdistetaan lapsille. Nancy ja Willie suunnittelevat pankin ryöstöä saadakseen lunnasrahat, mutta sekin epäonnistuu, sillä Max ja Georgie ovat kaapanneet jo pankkiiri Andersoninkin ja Willie syö pyssyn. Nelsin kerrotaan jo tapetun ja hän käyttää tilaisuutta hyväkseen "kummitellakseen" Harrietille. Pian joudutaan kidnappaamaan myös tohtori Baker ja pastori Alden... Tauottoman kohelluksen lomassa Charles tyrmää pankkiryöstöä yrittävän pappismiehen ja Almanzo tainnuttaa tohtorin. Lopulta panttivankeja on piilopaikassa jo pieni pataljoonallinen ja epätoivoiset ryökäleet luikkivat sovinnolla karkuun.

Jaksossa Harriet parantelee omissa nimissään ollutta ennätystä pyörtyilemisessä yhden ja saman jakson aikana. Tällä kertaa taju lähtee pyörtymällä neljä kertaa sekä kerran sammumalla...

Herra Edwardsin adoptiopoika John Jr. kuolee onnettomuudessa. Edwards kirjoittaa ja pyytää Charlesia mukanaan Chicagoon asioita selvittämään. Hän on murtunut mies, joka ratkeaa jälleen ryyppäämään. He selvittävät tapahtumia ja alkavat epäillä outoa onnettomuutta. John juniorin rempseä ja aikaansaava pomo auttaa totuuden esille kaivamisessa kunnes tämäkin mies yritetään lahdata. Pian löytyy silminnäkijä, joka vahvistaa epäilyt sitä, ettei onnettomuus olekaan ollut onnettomuus. He alkavat selvittää Johnin työn alla ollutta juttua päästäkseen hämäräbisnesten jäljille. Murhaan syylliseksi paljastuu korruptoitunut tienrakennusurakoitsija, joka lopulta lankeaa omaan kuoppaansa. Kirjaimellisesti. Joka toisten kaduille kuoppaa kaivaa, itse sinne niskansa taittaa.

Lihava poika Elmer Miles aloittaa koulun. Hän ihastuu alta aikayksikön Nancyyn, mutta tunne ei ole molemminpuolista. Nancy sen sijaan käyttää Elmerin ystävällisyyttä törkeästi hyväkseen ja teettää tällä kotitehtäviään. Pahasti ylipainoista Elmeriä pilkataan armotta joka taholla ja jatkuvasti. Hän kyllästyy lihavuuteensa ja aloittaa dieetin tohtori Bakerin avustuksella. Nancy teettää ihailijallaan vaikka mitä älytöntä ja paksu poikahan kiltisti tottelee. Willie ja Albert suunnittelevat Nancylle opetuksen, mutta Nancy suuttuukin Elmerille ja loukkaa verisesti. Elmeri puolestaan pahoittaa mielensä ja aikoo jättää sekä dieetin että koko koulunkäynnin. Koulun ainekirjoituksessa ystävyydestä Elmerin aine on niin koskettavan ajatuksia herättävä, että muutkin pennut tajuavat, että liika pilkka on jo liikaa ja menevät pyytelemään anteeksi.

Harriet uudistaa Nellien ravintolan työvoimapolitiikkaa. Hän tekee oikein typerän sopimuksen liittyäkseen kansalliseen Rouva Sullivanin ravintolaketjuun. Hätäisesti allekirjoitettu sopimus velvoittaa vaikka mihin älyttömyyksiin. Paikka uudistuu pöytien asennoista ja epämiellyttävistä jakkaroista alkaen. Uuden kolmen ruokalajin keittiön työtaakka on aivan mahdoton ja sen kun kasvaa. Sopimus velvoittaa mm. pitämään paikkaa auki koko päivän, jolloin täysin uupunut Caroline on jo ottamassa lopputiliä. Tilanteen johdosta kaikilla menee hermot – varsinkin kotikokiksi joutuneella Charlesilla. Nels ja Charles perustavat kadun toiselle puolelle kilpailevan idyllisen Olesonin ravintolan viedäkseen Harrietilta asiakkaat. Juoni onnistuu, kilpailija tyhjentää Nellien ravintolan ja Harrietilta puretaan toimilupa aivan kuten Charles ja Nels tahtoivatkin.

Ingallseilla valmistaudutaan joulun viettoon kun paikalle pölähtävät yllättäen myös Mary ja Adam. Pieni hento lumisade muuttuu nopeasti huikeaksi myrskyksi ja koko valtava konkkaronkka (Charles, Caroline, James, Cassandra, Carrie, Laura, Grace, Mary, Adam, Almanzo, Albert, Hester Sue ja Bandit) jää yöksi mottiin. Aletaan muistella lapsuuden ikimuistoisia jouluja. Caroline kertoo ensimmäisestä joulusta uuden isäpuolen kanssa, ja Almanzo kertoo kuinka hänelle selvisi karmea totuus joulupukista (vai selvisikö sittenkään?)... Hester Sue muistelee omaa lapsuuttaan. Laura kertoo joulusta pienen pienessä yhden huoneen tukkimökissä Kansasissa ja siitä, kuinka herra Edwards ylitti tulvivan jäisen joen ja puski halki tuulen ja tuiskun tuodakseen Joulupukin sijaisena tyttöjen lahjat perille.

Tässä Lauran muistelupätkässä näytetään otteita alkuperäisestä Pieni talo preerialla -pilottielokuvasta, joka Suomessa on jätetty jokaisella uusintakierroksella kokonaan esittämättä.

Kouluun saapuu uusi oppilas, Gideon Hale. G-G-Gideonilla on puhevika ja totta kai koko koululuokka alkaa heti armottoman p-p-pilkkaamisen. James ei pilkkaa. Hän ystävystyy pienen aran pojan kanssa, ja tämä oppii luottamaan siihen, etteivät ihan kaikki ihmiset ehkä olekaan niin paskamaisia...  Silti kerran James osallistuu irvailuun ja Gideon sattuu kuulemaan. Nyt Gideon karkaa kotoa kuten on tehnyt usein ennenkin. Kolmatta päivää jatkuvat suuretsinnät eivät tuota tulosta ja James rypee hirvittävissä itsesyytöksen uumenissa. Charles ottaa pojan mukaansa lähtiessään Minneapolisiin kauppaamaan tekemiään tuoleja. Matkalla heidän mukaansa lyöttäytyy ruma ja puolivilli koira, joka ystävystyy Jamesin kanssa. Koira pelastaa kaksikon perillä ryöstöyritykseltä ja paluumatkalla karhulta. Tällä välin Caroline on löytänyt Gideonin kahteenkin kertaan ja puhuu pojan palaamaan. Kotiin tultuaan Jamesin ei auta muu kuin mennä tekojaan anteeksi pyytelemään, mutta Gideonin nähdessään mukana kulkeva villi ja puoliksi sudensukuinen koira aiheuttaakin yllätyksen...

Lauran ja Almanzon istutukset kukoistavat vaikka lievä kuivuus vaivaa. Charles vie Almanzon Arizonaan parin kuukauden työmatkalle ja raskaana oleva Laura jää kotiin yksin. Kuivuus ja helle jatkuu, jolloin omenapuita ja koko puutarhaa uhkaa pystyyn kuivuminen. Laura alkaa raahata vettä ämpäritolkulla pitkin hehtaaria päivästä päivään kunnes kaivokin kuivuu ja vedenhakumatka pitenee entisestään. Maha pystyssä uurastava Laura rasittaa itseään aivan sairaasti sateettoman helleaallon yhä vain jatkuessa. Hän nukahtelee koulussa kesken pitämänsä tunnin eikä huoli keneltäkään edes apua. Silti apuun menevät Caroline, Albert ja Willie löytävät lämpöhalvauksen saaneen open maahan tuupertuneena. Caroline ryhtyy väliaikaiseksi opettajansijaiseksi ja saa erään typerän tarinan kertomalla lapset yhdistämään voimansa. He saapuvat kimpassa kastelemaan puutarhan.

Willie hölmöilee koulussa viimeisen kertaa. Hän kiinnostuu historiasta ja muutos fiksumpaan on huomattava. Entinen kauhuoppilas jopa hoitaa erään tunnin opetuksen Lauran nukuttua pommiin.

Almanzo ostaa komeita ja kalliita hepoja ja aikoo alkaa kasvattaa niitä. Vehnäkin kasvaa hyvin ja lupaava sato tuloillaan. Laura ei silti pidä yhtään velaksi ostamisesta, jota Almanzo surutta harrastaa. Almanzo sairastuu pahoin kurkkumätään ja joutuu voimattomana vuoteenomaksi. Tästä huolimatta hän kompuroi pellolle keskelle raekuuroa, ja luonnollisesti saa sairaskohtauksen. Siitä seurauksena häneltä halvaantuu koko vasen puoli lähes täysin. Alkaa vaikea kuntoutus, mutta koska sato on jo pilalla, velat painavat päälle ja pankki on viemässä taloakin alta, ei Almanzoa jaksa kiinnostaa mitkään harjoitteet vaan hän tyytyy olemaan rampa ihan sovinnolla. Laura synnyttää Rosen, mutta edes oman tyttären syntymä ei piristä Almanzoa ei sitten tippaakaan. Charles ottaa vastaan vaarallisen mutta hyväpalkkaisen työn rautateiltä pelastaakseen edes Lauran ja Almanzon kotitilan. Eliza Jane pölähtää kylään hyysäämään veikkaansa, mutta Laura ei huolisi tämän apua. Eliza Jane suunnittelee jo Lauran ja Almanzon muuttoa luokseen Minneapolisiin asianosaisilta itseltään mitään kysymättä. Hän etsii oma-aloitteisesti Almanzolle töitä kaupungista ja muutto on jo lähes lyöty lukkoon ennen kuin Laura saa edes kuulla koko asiasta. Kun hän sitten kuulee, palaa hermot aivan totaalisesti!

Jotta katastrofi olisi täydellinen, iskee vielä pyörremyrskykin. Laura loukkaantuu ja nyt vuorostaan hän joutuu vuoteenomaksi. Talo menee samassa myräkässä suorastaan säleiksi. Lauralle ei kerrota totuutta, mutta pian tervehdyttyään hänelle se selviää karmealla tavalla; talo on aivan tuusan nuuskana. Charles saa Almanzon vihdoinkin innostumaan kuntoutuksesta. Hän tekee appiukon avittamana rankkoja harjoituksia Lauralta salaa. Lauralta pidetään salassa herrojen toinenkin projekti, nimittäin uuden talon rakennus vanhan kaatuneen rötiskön viereen. Eliza Jane löytää Minneapolisista Almanzolle mukavan istumatyön, mutta järkkyy pahoin saadessaan tietää veljensä rakentavankin jo uutta taloa omalle tilalleen. Lauralla on vaihteeksi ilonkin aihetta. Hän yllättyy positiivisesti nähdessään uuden talon kehikot paikallaan. Ja kun vielä Almanzo nousee pyörätuolistaan julkisesti ensimmäistä kertaa, on Laura onnesta soikeana! Eliza Janekin ymmärtää lopulta olleensa ehkä hieman liian pomoileva ja liian täynnä pelkkiä omia unelmiaan.

Louisa ja Helen elävät miehiensä kanssa ankealla kultakentällä. Molemmat naiset ovat raskaana, mutta varsin erilaisessa tilanteessa. Helenin mies on innoissaan perheenlisäyksestä, mutta Louisan mies ei voisi vähempää välittää; ei lapsesta eikä vaimonsa terveydestä. Alueella riehuu paha influenssaepidemia, joka tappaa ihmisiä kuin liukuhihnalta, myös ainoa tohtori kuolee. Louisa kirjoittaa hyvälle lapsuudenystävälleen Caroline Ingallsille ja pyytää apua. Caroline lähtee matkaan yhdessä tohtori Bakerin kanssa perustamaan paikalle väliaikaista sairaalaa. Louisa on sairastunut ja erittäin huonossa kunnossa. Pian myös Helenille tulee komplikaatioita. Carolinella puolestaan on pulmia Louisan äreän junttimiehen kanssa. Epidemia jatkuu ja raatoja kuopataan telttojen ympärillä jatkuvasti. Naisten synnytykset käynnistyvät lähes yhtä aikaa. Louisa synnyttää terveen poikalapsen, mutta itse ei selviä. Toisessa teltassa samaan aikaan suoritetaan aivan yhtä vaikea synnytys, tosin lopputulos on päinvastainen. Täällä äiti on kunnossa, mutta lapsi syntyy kuolleena. Caroline tahtoo antaa Louisan lapselle hyvän kodin ja tohtori Bakerin vastustuksesta huolimatta suoritetaan näpsäkkä vauvojen vaihto ilman, että Helen ja hänen miehensä saavat koskaan edes tietää totuutta.

165. Times Are Changing..........Ajat muuttuvat [2 jaksoa]

27/09/82, 04/10/82

168. Little Lou..........Pikku-Lou

25/10/82

169. Wild Boy..........Villi poika [2 jaksoa]

01/11/82, 08/11/82

170. Return of Nellie..........Nellien paluu

15/11/82

171. The Empire Builders..........Valtakunnanrakentajat

22/11/82

172. Love..........Rakkautta

29/11/82

173. Alden’s Dilemma..........Aldenin pulma

06/12/82

174. Marvin’s Gardens..........Marvinin puutarha

03/01/83

175. Sins of the Father..........Isien synnit

10/01/83

176. The Older Brothers..........Isoveli

17/01/83

177. Once Upon a Time..........Olipa kerran

24/01/83

178. Home Again..........Kotona jälleen [2 tuntia]

07/02/83

179. A Child with No Name..........Nimetön lapsi

14/02/83

180. The Last Summer..........Viimeinen kesä

21/02/83

181. For the Love of Blanche..........Rakkauden tähden

07/03/83

182. May I Have This Dance..........Saanko luvan

14/03/83

183. Hello and Goodbye..........Tervehdys, jää hyvästi

21/03/83

185. Little House: The Last Farewell..........Viimeiset jäähyväiset

06/02/84

Tämä on se todellinen päätösjakso tv-sarjalle ja ensi kertaa nähtynä vielä varsin yllättävä sellainen.

Charles ja Caroline asuvat tyttöjen kanssa edelleen kaupungissa kun Tess-täti ilmoittaa tulevansa kylään juuri Charlesin loman ajaksi. Tieto aiheuttaa Charlesilla hermojen menetyksen ja siitä välillisenä seurauksena mustan silmän. Hän päättää jättää tädin lapsenlikaksi ja yhdessä Carolinen kanssa he luikkivat tätiä karkuun unelmiensa lomakohteeseen, Walnut Groveen.

Kolmen vuoden tauon jälkeen Caroline tapaa jälleen Lauran ja lapsenlapsensa. Carterin isäntäväki lähtee sopivasti viikon työmatkalle, jolloin Charles ja Caroline tarjoutuvat lasten- ja talonvahdiksi. Näin he pääsevät jälleen nukkumaan "omaan" sänkyyn. Harriet Oleson on vakavasti sairastunut ja joutunut sairaalaan eikä esiinny kuvissa vilaukseltakaan.

Läheinen uusi rautamalmikaivos tuo lisää asiakkaita Nelsin ravintolaan ja hotelliin sekä on nostanut maan arvoa huomattavasti. Maasta on kiinnostunut myös Lassiter-yhtiöt. Sunnuntaina kirkossa itse isopomo Nathan Lassiter kertoo kyläläisille, että maa, jolle Walnut Grove on rakennettu, kuuluukin laillisesti hänen omistamalleen yhtiölle ja kaikista tulee automaattisesti hänen palkollisiaan. Tätä ei tietenkään sovulla sulateta, mutta laki on Lassiterin puolella. Aletaan valmistautua taisteluun ja kivääriä rassaa Almanzokin. Almanzo on ensimmäinen, joka joutuu ehtoihin "suostuttelun" kohteeksi. Tämän epäonnistuttua Lassiter antaa saman tien häätömääräyksen kaikille kyläläisille.

Määräajan umpeutuessa näyttää pyssytaistelu väistämättömältä, mutta kun paikalle saapuu ratsuväki lakia puolustamaan, ei walnutgrovelaisten auta muu kuin luopua taistosta ja suostua poistumaan. He puhuvat kuitenkin muuton järjestämiseen pari päivää lisäaikaa, jonka aikana Laurallakin menee hermot asian kanssa aivan täysin. Hän saa idean paikkojen tuhoamisesta, ja kun Carter on tullut työmatkaltaan takaisin suuren dynamiittilastin kanssa, on idea selvä. Kaupunkilaiset suorittavat symbolisesti Walnut Groven hautajaiset räjäyttäen rakennuksensa yksitellen. Aivan atomeiksi jysäytetään mm. Lauran ja Almanzon upea kartanon mittoihin kasvanut kotitalo sekä klassinen Olesonin sekatavarakauppa. Vain kirkko ja hylätty vanha Ingallsien Pieni Talo Preerialla jäävät pystyyn. Lassiter tulee ottamaan kaupungin haltuunsa, mutta kokee yllätyksen. Lopulta selviää, ettei Walnut Grove kuollut turhaan...

95 min.

Melissa Gilbert kertoo tunnelman olleen kuvauksissa kuin hautajaisissa. Hän muistelee itkeneensä kahdeksan päivää tämän lopullisen hyvästijakson valmistumisen jälkeen.