Walnut Grove kuolee. Varsinkin Harriet Olesonille on äkillinen köyhyys kova pala. Opettaja Simms perheineen seuraa useiden muiden esimerkkiä ja lähtee paremman elämän etsintään eikä enää koskaan palaa. Olesonien kauppa tyhjenee jättäen jäljelle vain pois lähteneiden asukkaiden maksamattomia kauppalaskuja. Myös Garveyt tekevät lähtöä. Hyvästien jälkeen Ingallseilla on edessään pitkä matka sokean Maryn koululle vilkkaaseen Winokan kaupunkiin Dakotan osavaltion puolelle. Charles ja Caroline pääsevät välittömästi paikalliseen hotelliin töihin ja Lauralla on silmäpeliä kengänkiillottajan kanssa. Hotellityö on rankkaa ja kovaääninen saluuna metelöi aivan vieressä yötä päivää. Jopa Carriekin alkaa kiroilemaan saatuaan vaikutteita. Pian myös Olesonit ja Garveyt päätyvät Winokaan ja ystävykset ovat jälleen yhdessä.

Perheiden naiset työllistyvät nopeasti; Harriet Oleson huolitaan baaritytöksi ja Alice Garvey perustaa koulun ja alkaa itse opettajaksi. Maryn 16-vuotispäivät lähestyvät ja koska Charles ei saa förskottia, hän myy viulunsa lahjan ostaakseen. Orpo kengänkiillottaja Albert jää toistamiseen kiinni varastelusta ja Charles kutsuu pikku varkaan Maryn juhliin(?!?). Kaupungin ilkeän omistajan herra Standishin apulaiset ahdistelevat nyt jo Carolinen ohella Maryakin, jolloin Charles puuttuu asioihin vain saadakseen turpiin. Jättikokoinen Garvey käy tasaamassa tilit ja samalla työllistää itsensä. Synttäribileissään Mary antaa viulun takaisin isälleen ja Laura kirjoittaa pistekirjoituksella kortin. Kun Mary kertoo, ettei pysty toivomaan enää mitään itselleen, koska hänellä on jo kaikkea mitä ikinä vain toivoa voi, jopa rouva Oleson kyynelehtii.

Charles lahjoo Albertin käymään koulua. Tallikoulussa on iso poika Luke, jonka koon rohkaisemana koulu haastaa Nellien ja Willien eliittikoulun (amer.) jalkapallo-otteluun. Standish kuitenkin tarjoaa tyhmälle Lukelle koulupaikan oman poikansa yksityiskoulussa taatakseen voiton. Sokeidenkoulussa on haluton oppilas Tom, joka otetaan paikkaamaan pelillinen aukko. Albert puijaa Luken pois kaupungista pelin ajaksi, mutta tämä ehtii takaisin viimeiselle minuutille. Tiukan matsin aikalisällä coach Garvey sommittelee oudon kuvion, joka tuo erikoisen loppuratkaisun...

Bevinsin perhe muuttaa kaupunkiin. Hyväluontoinen ja erittäin pidetty, mutta varsin pulleamahainen perheen pää John tekee töitä sokeidenkoulussa ja tytär Amelia tulee Lauran "tallikouluun". Nätti ja mukava Amelia ystävystyy muiden kanssa nopeasti. Kerran lapset pilkkaavat lihavaa miestä tietämättä kyseessä olevan Amelian isän. Tyttö pahoittaa mielensä ja isi saa tietää tyttölapsensa häpeävän häntä. John valehtelee perheelleen lähtevänsä rautatielle töihin, mutta majoittuukin sokeidenkoulun ullakolle. Amelia puolestaan valehtelee totuutta epäilevälle Lauralle isästään, mutta ennen pitkää totuus kuitenkin selviää. John joutuu koululla pahaan onnettomuuteen ja hengenlähtö on liki. Hän ei edes tahdo selvitä vammoistaan, koska uskoo että perheen on parempi ilman pelkkää häpeää tuottavaa isää... Tajuttuaan, kuinka kovasti muut lapset hänen faijastaan todella välittävät, Amelia katuu tekojaan...

Paikallinen pöljä Toby voittaa arpajaisissa 5000 dollaria ja hankkii lapsille kovasti odotetun itsenäisyyspäivän ilotulitusta varten läjän raketteja. Kaupungin pohatta Standish ei ilahdu ajatuksesta ja ilmoittaa, että jos Charles osallistuu rakettitouhuun, on mies samalla työhön. Järkevämpien kielloista huolimatta Toby menee pelaamaan ja menettää korttipöydässä rahojensa lisäksi myös ilotulitteet. Garvey yrittää auttaa, mutta ainoastaan menettää työnsä. Hän tajuaa, että Walnut Grovessa on kaikesta huolimatta kuitenkin parempi elää ja Garveyt päättävät lähteä takaisin kotiin. Nels Oleson ottaa myös loparit ja vaikka yrittää pelata lopputilinsä sileäksi, aina vaan voittaa lisää. Myös Ingallsit pohtivat Walnut Groveen palaamista, mutta Charles ei tahtoisi jättää Maryä taakseen. Kaupunki saa sittenkin ilotulituksen, tosin varsin kummallisen sellaisen...

Charles hankkii Albertille sonnivasikan ja Laura on kade heti kättelyssä. Iskä laiminlyö Lauraa, ja koulussa Albertia lyödään ihan muuten vaan. Häntä pilkataan perhesuhteiden (lähinnä niiden puuttumisen) takia ja lopulta nenästä vuotaa verta. Charles telmii pelkästään Albertin kanssa eikä Laura saa huomiota osakseen enää ollenkaan. Yhteinen onkireissukin menee poskelleen pöhkö-Albertin sännättyä paikalle. Kun nulikka alkaa kutsua Charlesia isäksi, on se Lauran hermoille viimeinen pisara. Kun Albertille selviää Lauran dilemma, hän (ehkä Laurankin, mutta varmasti monien katsojien riemuksi) karkaa. Laura vie pois häipyneen Albertin puolesta sonnivasikan näyttelyyn, jossa elikko voittaa pääpalkinnon. Messuilla Charles on bongannut Albertin, ja kun tämä kuulee kuinka Laura voittopuheessaan kiittää "veljeään" Albertia, päättääkin poika (ainakin allekirjoittaneen suureksi harmiksi) palata takaisin.

Walnut Groveen perustetaan oma lehti, jonka päätoimittajaksi tulee Harriet Olesonin pikkuserkku Sterling Murdock. Laura, Andy ja Albert pääsevät töihin toimitukseen ja kun lehteen tarvitaan paikallisista asioista uutisoiva toimittaja, Harriet itse pääsee kynän varteen. 'Harrietin Huimat' -palsta saa aikaan heti säpinää perättömillä ja vihjailevilla juoruilla. Kun saksalaispoika päihittää koulun tavauskilpailussa Nellien, joutuvat sekä oppilas Schillerin että opettaja Alice Garveyn perheet Harrietin mustalle listalle. Pian lehdessä kerrotaan halveksivasti "lukutaidottomasta" Schillerin perheestä, ja Albert ja Laura päättävät viimeisenä työpäivänään sabotoida lehteä. Syttyy oikea verbaalitaisto, jota hillitäkseen pastoria tuuraava Charles tekee sunnuntaina Harrietille nolon pilan liittyen kahdeksanteen käskyyn.

Vihdoinkin Adam rohkenee kosia Marya, joka tietenkin suostuu. Junamatka yöpymisineen olisi liian kallis koko perheelle, joten ainoastaan Charles ja Caroline lähtevät matkalle Winokaan Lauran ja Albertin ja muiden tyttöjen jäädessä talonvahdiksi – Harriet muuten ehdottaa sokealle pariskunnalle häälahjaksi hienosti koristeltua antiikkikelloa! Kun perillä Charles ja Caroline muistelevat, kuinka vilkas ja työteliäs hoidettava Mary oli pienenä, tämä huolestuu mahdollisista omista jälkeläisistä ja peruu häät. Hiljaisen eväsretken päätteeksi eräs sokea tyttö eksyy hiekkamyrskyyn ja Mary ja Adam lähtevät kahdestaan etsimään. Löydettyään tytön kunnossa, Mary hoksaa, ettei tässä nyt niin avuttomia ollakaan, ja taas mieli muuttuu. Yllättäen kaupungissa vieraileva pastori Alden tärähtää kesken kaiken paikalle ja siirtää Adamin ja Maryn aviosäätyyn.

Albert ja Andy ovat olevinaan niin miehiä, koska tekevät kesälomalla miesten töitä ja saavat miehen palkan. Poikien faijat Jonathan ja Charles päättävät antaa opetuksen. He teettävät pojilla retken muodossa miehuuskokeen, josta eivät usko kenenkään keskenkasvuisen selviävän. Odotusten vastaisesti pojat pärjäävätkin mainiosti, syövät hyvin ja nukkuvat lämpimästi, kun heitä heikoin eväin seuraavat isukit ovat lievästi sanottuna liemessä.

Palattuaan joukolla Winokasta Walnut Groveen, Alice Garvey otti opettajan työt hoitaakseen. Nyt hänellä on nolo pulma, sillä oma poika on luokkansa tyhmimpiä. Luokan paras oppilas Nellie tarjoutuu auttamaan oikeiden oppimismenetelmien löytämisessä, mutta opettaakin ainoastaan kuinka kokeissa luntataan oikein. Andy ottaa ohjeista vaarin ja yhdessä päivässä arvosanat nousevat kehnosta kiitettävään – eikä kukaan älyä epäillä yhtikäs mitään hämärää... Pian on Nellien aika pyytää kainosti vastapalvelusta ja Laura saa Andyn kiinni itse teossa. Andy alkaa epäröimään, mutta Nellie neuvottelee ilmiannon uhalla itselleen vielä loppukokeen kysymykset. "Mene kotiin ja tee kunnon luntit, että vanhempasi voivat olla ylpeitä sinusta." Laura lavertelee iskälleen, joka puuttuu taas asioihin sillä seurauksella, että Andy luhistuu ja kaikki paljastuu. Opettaja Garvey tekee Nellielle käytännön pilan, jonka johdosta loppukoe menee railakkaasti perseelleen.

Charles yrittää saada entisen nyrkkeilijän ja nykyisen neekerin Joe Kaganin hyväksytyksi Walnut Groven seurakunnan jäseneksi, mutta varsinkin rouva Oleson osoittaa jyrkät ennakkoluulonsa vaikuttaen kerta toisensa jälkeen päätökseen. Winokan kaupungissa Adamin ja Maryn sokeainkoulu häädetään eikä uutta toimitilaa löydy millään. Pastori Alden keksii tarjota vanhaa Hansonin taloa koululle käyttöön. Järjestetään kunnostustalkoot ja koulu lapsineen valmistautuu muuttamaan. Muuton yhteydessä on tarkoitus fuusioida Adamin koulun kanssa Hester-Sue Terhunen johtama sokeidenkoulu St. Louisista. Harriet Oleson tunnistaa nimen ja innostuu. Hän jopa ostaa uudet vaatteet ja peruukin, ja lähtee mukaan pitkälle muuttomatkalle tavatakseen hienostorouva Terhunen walnutgrovelaisista ensimmäisenä. Joe ja Charles lähtevät Winokaan muuttokuskeiksi tuodakseen lapset turvallisesti perille.

Juutalaisen Isaac Singermanin poika lähtee kotoa maailmalle ja vanha isi jää ihan yksin. Albert ystävystyy vanhan herran kanssa ja oppii tältä käytöstapoja, elämänkatsomusta ja työn kunnioittamista: "älä koskaan häpeä sitä mitä olet tehnyt, häpeä sitä mitä et ole tehnyt." Hän pääsee käsityöntaitajan Isaacin oppipojaksi eikä tätä sulateta koulussa. Yltiörasistisen Larrabeen pojat hiillostavat Albertia tällä kertaa tästä syystä ja kimpassa mäiskivät lättyyn. Juutalaisen puusepän pumppu ei enää kestäisi työntekoa, mutta koko ikänsä käsitöitä tehneenä ei Isaac aio lopettaa. Hän saakin vielä kiireellisen arkkutilauksen, jonka Albert viimeistelee juuri ajoissa.

Tämän jakson kieltämättä mieleen jäävästä musiikista David Rose palkittiin Emmyllä; paras tv-sarjan sävellys, 1979.

Pariskunta Harrison riitelee itsensä eron partaalle, ja iskä on jo loppuviikolla lähdössä omille poluilleen. Perheen jälkeläinen Jordan suunnittelee sirkuksen mukaan karkaamista ja temppuja harjoitellessaan loukkaantuu vakavasti. Toivuttuaan hän teeskentelee sokeutuneensa pitääkseen iskän kotona ja vanhempansa yhdessä. Nulikka viedään jopa sokeainkouluun, jossa yllättää oppimalla nopeasti kuin näkevä konsanaan. Lauralle selviää totuus pojan metkuista ja Jordan keksii juonen, jolla mukamas saisi näkönsä sattumalta takaisin. Juoni onnistuu jopa hengenvaarallisen hyvin ja itsensä Jordaninkin yllättävällä tavalla. Näkö tuli, mutta muisti meni...

Winokasta tuttu pöhkö juoppo Toby Noe tulee Charlesin (käsittämättömästi) raahaamana Walnut Groveen ja kutsutaan (vielä uskomattomampi oivallus!) Ingallseille asumaan. Ennen pitkää Charlesilla menee typeryksen kanssa hermot täysin odotetusti. Toby iskee silmänsä äkäiseen vanhapiika Amandaan, ja koulussa kevättanssiaisia innolla odottava Laura taas ihastuu Jasoniin. Jasonin jo idioottimaisuutta hipova ujous kusee suoraan kytemässä olevan teiniromanssin hiillokselle ja Laura pahoittaa mielensä. Amanda ei lämpene Tobylle eikä Albertin punomat juonikuviot toimi millään taholla. Toby hankkii itselleen uudet vaatteet ja työpaikan, ja muutos saa ihmeitä aikaan, mutta pakit tulee silti.

Albert rakastuu gasellinoloiseen uuteen sijaisopettajaan ja innostuu jopa korinpunonnasta. Mary puolestaan on raskaana ja kirjoittaa uutisesta Adamin kaukaiselle ja etäiselle isälle. Herra Kendall lähtee siltä istumalta vierailulle Walnut Groveen ihan New Yorkista asti. Perille saavuttuaan Maryn rikas appiukko pyytää poikaansa perheineen mukanaan itään ja tarjoaa samalla koulutusta sekä työpaikkaa lakifirmassaan. Nuori pariskunta suostuu ja jättää jäähyväisiä jo koulun sokealle lapsikatraalle. Marylle tulee kuitenkin komplikaatioita, ja samalla kun hän menettää lapsen, menettää Adamin isä mielenkiinnon poikansa koulutuksen suhteen. Selviää äijän olleen kiinnostunut pelkästään tuloillaan olevasta lapsenlapsestaan ja koko muutto itään menee puihin. Myös Albert pettyy omalla tahollaan.

Lauran, Andyn ja Albertin uusi ystävä Kezia laiminlyö tarkoituksellisesti maaveronsa, ja maat pakkohuutokaupataan alta pois. Harriet Oleson ostaa järvitontin perustaakseen paikalle kesänviettopaikan itselleen ja vieraille. Omistussuhteista neuvotellaan varsin kovasti painimatsia muistuttavalla tavalla. Pastori Aldenin ehdotuksesta Harriet antaa Kezian jäädä asumaan tilalle kunhan hoitaa tilan työt ja palvelee siinä samalla muitakin vieraita. Tilasta tulee vilkas lomakylä, kunnes pennut keksivät säikäyttää muka-hirviöllä vieraiden lisäksi myös Olesonit pois. He pelottelevat yöllä metelöimällä ja nilkkaan puremalla, mutta vasta hirviöksi pukeutuminen tepsii.

Walnut Groven maajussit sopivat yhteisestä myyntihinnasta eli tekevät viljakartellin tarkoituksenaan välttää edellisvuoden kaltainen polkuhinnoittelu. Neekeri Joe Kagan hyppii kuitenkin yltiörasisti Judd Larrabeen nenille, jonka seurauksena isäntä lipeää hintasopimuksesta, koska ei sulata neekerin saavan vehnästä samaa hintaa kuin muut. Täydellisesti kimpaantunut Jonathan Garvey menee kylään, haukkuu Larrabeen valehtelijaksi ja varkaaksi, ja nolaa miehen vaimonsa ja lasten silmien edessä. Sappeaan kiehuttava Judd aikoo maksaa potut pottuina ja marssii pyssyn kera Garveylle, jossa tyrmää yksin talonvahtina olevan Andyn tatamiin. Kun poika virkoaa, hän hakee hevosen ja lähtee varoittamaan isäänsä hullusta haulikon kanssa heiluvasta punaniskasta. Heidän palatessa kotiin, lato palaa. Larrabee pidätetään vaikka hän vakuuttaa syyttömyyttään, turhaan. Andy alkaa epäillä mahdollista omaa osuuttaan tulipalossa. Oikeudessa Kagan munaa koko päätöksentekoprosessin, ja Andy sinetöi oikeudellisen farssin yllätyslausunnollaan.

Mary erottaa hämärästi valoa ja näön uskotaan pikku hiljaa palautuvan. Baker osaltaan vahvistaa epäilyjä, mutta Adam ei ole lainkaan iloinen oman kultapuppelinsa näön mahdollisesta palautumisesta. Mary lähetetään Mankatoon tarkempiin tutkimuksiin, ja sillä välin Laura ja Albert alkavat kunnostaa vanhaa Edwardsin taloa Maryä varten. Nels Oleson lahjoittaa muille kelpaamattomat maalit ja näin Maryn uudesta kodosta tulee vaaleanpunaisen ja violetin värinen. Näky on niin hirveä, että röttelöstä tulee oikein nähtävyys ja kaupungin akkojen pääpuheenaihe... Mary on tohkeissaan, mutta lääkäri kertoo aistiharhan johtuneen ainoastaan auringon lämmöstä, eikä näkö ole sittenkään palaamassa. Tämä on paha pettymys siellä sun täällä. Kotiin palatessaan Mary mainitsee olevansa suurin piirtein iloinen, ettei hänen tarvitsekaan nähdä uutta purppurapinkkiä taloa.

Charles lähtee hevostenostomatkalle. Rikkaalla hevoskauppiaalla Brett Harperilla on alkoholi- ja vaimo-ongelma. Hän on esikoisensa kuoleman jälkeen vieraantunut muista lapsistaan ja varsinkin vaimostaan. Charles viettää aikaansa Harperin perheen parissa odottaessaan kauppojen valmistelua. Hän suunnilleen flirttailee rouva Harperin kanssa sillä seurauksella, että eukko päättää jättää miehensä. Pikku penikat kuitenkin pyytävät uutta ystäväänsä Charlesia auttamaan, jottei tulisi eroa. Hän sekaantuu taas asioihin ja tietysti vanhemmat pysyvät yhdessä.

Fentonin veljeksillä on ongelma, sillä koko lammaslauma on kuolemassa pernaruttoon, eikä fyffeä ole nyt sitten tulossa mistään. He päättävät myydä lihat rutosta huolimatta eteenpäin saadakseen rahaa talvea varten. Lihoja myydään mm. sokeainkoululle. Myös Caroline Ingalls ja Alice Garvey ostavat huokeaa lammasta. Laura ja Albert sairastuvat vakavasti, samaten Adam ja monet monet muut. Koulusta tehdään sairaala, ja tohtori Baker tilaa lisää lääkkeitä, jotka Charlesin ja Jonathan Garveyn on määrä noutaa Springfieldin asemalta. Paluumatkalla heidät ryöstetään ja ryöväri vie tarvikkeet mennessään. Miehet seuraavat Rosvo-Roopea talolle, jossa joutuvat vangeiksi. He puhuvat itsensä pälkähästä, mutta monille walnutgrovelaisille ottaa ohraleipä myöhästynyttä lääkelähetystä odottaessa. Vihdoin epidemia taittuu ja kuoleman kielissä hourinut Laurakin paranee – toisin kuin monet muut.

Taidemaalaripoika Dhillon lukee Odysseuksen tarinoita, haaveilee merestä ja kärsii toistuvista nenäverenvuodoista. Tohtori Bakerin diagnoosi on kehno: pojalla on leukemia eikä enää paljon aikaa tauluja maalailla. Kun tämä selviää Dhillonille itselleenkin, hän lähtee merta katsomaan kun vielä saattaa vaikka keritäkin. Laura ja Albert lähtevät yli 3000 kilometrin matkalle seuraksi. Takaa-ajoon ryhtyvä Charles saa karkulaiset kiinni, mutta kolmikko ei käännykään takaisin, vaan nyt junassa matkustaa pummilla kersojen ohella myös herra Charles. He saapuvat San Franciscoon Amerikan mantereen länsirannalle ja viimeisiään vetelevä Dhillon juoksee meren tyrskyihin...