Kun Yhdysvaltoja alettiin asuttaa, kuuluisin ja käytännössä ensimmäinen tutkimusmatkailijoiden perässä määränpäähän saapunut laiva oli nimeltään Mayflower, jonka matkustajat perustivat vuonna 1620 Amerikkoihin sen ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Laivalla saapui miehistön ohella 102 matkustajaa, joista ensimmäisen talven aikana menehtyi 45. Selvinneiden joukossa oli Mayflowerin palkalliseen miehistöön kuulunut, mutta sittemmin siirtokuntalaiseksi ryhtynyt tynnyrintekijä John Alden (1599-1687). Hänen kerrotaan olleen ensimmäinen laivalta maihin astunut henkilö. Tämä uuden mantereen ensimmäisen siirtokunnan ensimmäinen maihin jalkautunut mies oli Walnut Groven pastori Aldenin isoisä suoraan seitsemännessä polvessa. Samaisen John Aldenin jälkeläisiä ja samalla luonnollisesti pastori Aldenin etäisiä sukulaisia ovat muuten myös Yhdysvaltojen toinen presidentti John Adams (1735-1826), Orson Welles (1915-1985) sekä Marilyn Monroe (1936-1962).

Pastori Edwin H. Alden syntyi 14.01.1836 Windsorissa, Vermontissa ja oli siis tasan neljä päivää Charles Ingallsia nuorempi. Hänen vanhempansa olivat isä Elam Alden (1794-1881) ja äiti Sarah Griswold Hyde (n. 1802-1856), jonka sukunimen Edwin sai toiseksi etunimekseen. Elam ja Sarah olivat menneet naimisiin 05.05.1823 ja Edwin oli seitsenlapsisen perheen kuudes vesa.

Kuten muita aikalaisia, myös tätä perhettä koetteli kohtalon kova koura ankaralla kädellä. Kolme ensimmäistä tyttöä Jane (1825-1891), Ellen (1827-1916) ja Mary (1829-1913) olivat kyllä melko pitkäikäisiä, mutta lopuista neljästä pojasta Edwin oli ainoa aikuiseksi elänyt. Isoveljet George (1830-1851) ja Horace (1832-1955) menehtyivät molemmat parikymppisinä ehtimättä edes naimisiin ja pikkuveli Henry (1838-1841) ei sitten elänyt kuin vajaat kaksi ja puoli vuotta. Perhe asui varsin paikoillaan ja kaikki lapset näkivät päivänvalon samaisessa Windsorin kaupungissa Vermontin osavaltiossa.

Opiskeltuaan ahkerasti ja valmistuttuaan mm. mainelaisesta collegesta, Edwin liittyi American Home Missionary Societyyn, kansalliseen lähetyssaarnaajayhdistykseen. Monet seurakunnat lähettivät lähetyssaarnaajiaan merten taakse kaukomaihin, mutta tämä yhdistys panosti rajaseutujen haja-asutusalueella toimimiseen.

Hän sai perustaa oman kotikirkon Minnesotan pieneen Wasecan kylään, jonne muuttivat myös vaimo Anna perheen pienen tyttären kanssa. Kotikylästään Alden teki pitkiä matkoja junalla sekä ratsain länteen saarnaamaan milloin missäkin. Hän vieraili säännöllisesti useissa kasvavissa kylissä ja kaupungeissa, näiden joukossa Sleepy Eye ja Walnut Grove. Hän piti saarnojaan rautatielaitureilla, kouluissa, olohuoneissa, missä ikinä milloin vain pystyi ja aika ajoin joutui itse rakentamaan kappelin tai jopa kokonaisen kirkon, johon seurakunnan oli hyvä kokoontua.

Walnut Groveen Alden saapui jo ennen kuin kaupunki oli millään tavoin järjestäytynyt. Jo tällöin hän teki alustavia suunnitelmia paikallisten kanssa, ja kun sitten Kennedyn talossa pidettiin ensimmäinen oikea kongregationalistisen seurakunnan jumalanpalvelus, olivat seurakunnan joukossa myös Ingallsin perhe. Seremonian aikana kaksi seurakuntalaista myös kastettiin, nimittäin Charles ja Caroline Ingalls. Tämä sunnuntai oli merkkipaalu Charlesin elämässä, sillä tästedes hän oli erittäin aktiivisesti mukana kaikessa seurakunnan toiminnassa, missä ikinä sitten asuikin.

Walnut Grovessa pidettiin saarna tästä lähtien säännöllisesti joka ikinen sunnuntai - tosin itse pastori Alden ei suinkaan voinut olla paikalla kuin satunnaisesti. Walnut Grovehan oli hänelle vain yksi lähetysasema monien joukossa. Laura kuitenkin muisteli, että ne sunnuntait, jolloin pastori Alden oli paikalla, olivat kaikkein parhaimmat! Voimakasääninen ja tummapartainen pastori Alden, joka kutsui Ingallsin tyttöjä maalaistytöiksi (country girls), oli koko muunkin kylän puolesta aina kovasti odotettu ja varsin tervetullut saarnavieras.

Pian Alden yhdessä kylän miesten kanssa, mukana ainakin herra Ensign, päättivät rakentaa kaupunkiin sen ensimmäisen kirkon. Tuolta ajalta säilyneistä dokumenteista ei käy ilmi, oliko mainiona puuseppänä ja kirvesmiehenä tunnettu Charles Ingalls mukana rakentamassa kirkkoa, mutta sen sijaan on dokumentoitu tieto hänen antamastaan lahjoituksesta kirkonkelloa varten. Laurahan muisteli kirjoituksissaan, kuinka isä antoi suurella vaivalla säästetyt saapasrahat eli kolme dollaria kirkonkellon rahastoon. Todellisuudessa summa oli huikeasti suurempi; Charles Ingalls nimittäin lahjoitti peräti 26 dollaria 15 senttiä, joka oli tuohon aikaan erittäin merkittävä summa (nykyrahassa puhuttaisiin useista tuhansista euroista).

Kirkko valmistui 1874 loppuvuodesta ja vihittiin käyttöön vain viisi päivää ennen joulua. Tähän joulukirkkoon osallistuivat myös koko Ingallsin perhe sekä useita lähetyssaarnaajia, joukossa luonnollisesti myös pastori Alden. Kun Ingallsit palasivat Iowassa vietetyn vuoden jälkeen Walnut Groveen 1877, oli Alden jo jatkanut matkaansa kauemmas länteen. Walnut Grove oli ollut pitkään ilman vakituista pastoria, mutta vihdoin viran oli ottanut vastaan pastori Leonard Moses.

Sittemmin Ingallsien lähdettyä Walnut Grovesta Dakotaan, he asettuivat talveksi 1879-80 Hopeajärven rannalle paikalle, johon oli määrä perustaa keväällä uusi De Smetin kaupunki. Aikaisin keväällä monien vieraiden joukossa paikalle saapui täysin yllättäen myös Alden ja jälleennäkeminen oli riemua ja koko yön kestäviä tarinoita tulvillaan. Hänelle oli annettu tehtäväksi perustaa uusia kirkkoja juuri tuolle alueelle syntyviin kaupunkeihin yhdessä Dakotan alueen nuoren ylitarkastaja-lähetyssaarnaaja Stewart Sheldonin kanssa. Alden järjestikin Ingallsien asuttamalla maanmittaajien talolla kaupungin ensimmäisen jumalanpalveluksen, joka pidettiin Ingallsien ja Boastin pariskunnan sekä liki parinkymmenen muun vieraan ollessa seurakuntana. Läsnä oli mm. nuori pankkiiri Ruth, joka sittemmin oli Lauran muistelmissa näkyvästi esillä. Caroline ymmärsi, että tässähän tehdään historiaa, ja hän merkitsi muistiin tuon seremonian päivämäärän, joka sattui olemaan karkauspäivä 29.2.1880.