Kun Lauran perhe oli lähtenyt kevättalvella 1874 Pepinistä toista kertaa, ja he saapuivat keväällä Plum Creekiin, Luumupurolle Walnut Groven kaupungin lähelle, täällä asuivat jo ainakin kaksi Bedalin ruokakuntaa. Itse asiassa Kanadassa 1822 syntyneen Elias Bedalin kyhäämä pikku mökki oli ollut alueen ihka ensimmäinen rakennus, ja joissain historiankirjoissa häntä pidetään yhtenä Walnut Groven perustajista. Elias oli nainut Kanadassa 1845 Maria Clarkin ja yhdessä he olivat muuttaneet useita kertoja pitkin keskilänttä päätyen lopulta Walnut Groveen. Kun kaupunki virallistettiin 1879, Elias Bedalista tuli luonnollisesti Walnut Groven ensimmäinen kaupunginjohtaja.
Kaupungissa asuva Eliasin poika Lafayette Bedal oli kaupungin ensimmäinen postimestari ja hänen kotonaan järjestettiin ensimmäiset kaupungin koulun oppitunnit viidelletoista oppilaalle syksyllä 1873 ennen kuin varsinainen koulurakennus valmistui.
Walnut Grovessa Laura Ingalls jatkoi satunnaisesti koulunkäyntiään yhdessä Maryn kanssa. Pian muuton jälkeen he aloittivat koulun, mutta pitivät sittemmin pitkiä taukoa milloin mistäkin syystä. Esimerkiksi heinäsirkkojen syötyä koko sadon, Charles lähti kuukausiksi pois kotoa kauas töihin. Tämän ajan tytöt pitivät taukoa koulusta, sillä yli kolmen kilometrin koulumatka oli pienille tytöille liian pitkä yksin matkattavaksi. Perheen asuessa talven ajan kaupungissa, koulumatka oli vain vajaan korttelin mittainen ja tällöin luonnollisesti Laura ja Mary kävivät koulussa joka päivä. Kun Laura vuosikymmeniä myöhemmin muisteli kirjoituksissaan Walnut Grovessa vietettyä aikaa, hän muisti koko Bedalin perheen nimen väärin Beadleksi ja opettajansa nimeksi Eva Beadle. Laura piti erityisesti tästä opettajastaan ja kirjoitti kuinka opettaja Eva Beadle oli lempeä ja ystävällinen kaikille oppilaille, ja kuinka hän puolestaan piti eritoten pienistä Ingallsin "maalaistytöistä" kovasti. Tämä muistikuva - kuten niin monet muutkin - on ainakin osittain väärä, sillä kaupungissa tuskin oli tämännimistä opettajaa. Walnut Grovessa kyllä asui Eva Bedal, mutta tämä Eva oli postimestari Lafayette Bedalin tytär ja ainoastaan neljävuotias. Jos Lauran muistelema miellyttävä opettaja on ollut joku Bedalin naisista, on sen täytynyt olla Lafayetten vaimo Clementina - vaikkakin tuohon aikaan naisopettajan olisi tullut olla naimaton. Kenties Walnut Grovessa saatettiin tehdä lukukauden tai parin verran poikkeus? On myös mahdollista, että Lauran muisti sotki asiat vielä vähän pahemmin, ja ainoa opettajana toiminut Bedal onkin saattanut olla ensimmäiset koulutunnit kotonaan järjestänyt Lafayette.
Kaikki Bedalit olivat aktiivisia yhteisön jäseniä ja kuuluivat samaan pastori Aldenin alullepanemaan kirkkoon, jonka jäseniä myös Lauran perhe oli. Ingallsit tekivät kesästä 1876 alkaen reilun vuoden muuttokierroksen Iowaan ja heidän palatessaan Walnut Groveen syksyllä 1877, Bedalit asuivat edelleen kaupungissa. Kun Ingallsit sitten loppukesästä 1879 muuttivat pois Walnut Grovesta toista kertaa, nyt suuntana Dakota ja De Smetin kaupunki, he eivät tiettävästi tavanneet ketään Bedaleista enää koskaan.
Tällä kertaa kuvauksen aikakauden vaarallisuudesta antavat Lafayetten lapset, joista ainakin kolme kuoli hyvin nuorena. Jo Ingallsien vuoden kestäneen Iowan kiertomatkan aikana Lafayetten ja Clementinan pieni poikavauva oli kuollut koleraan. Lafaytte jr. menehtyi alle parikymppisenä sahalla sattuneessa onnettomuudessa 1883, ja Evakin kuoli ennenaikaisesti 1893 vain 23 vuoden iässä jättäen tuoreen aviomiehensä pienen tyttären yksinhuoltajaksi. Isä Lafayette kuoli 73-vuotiaana vuonna 1924.
Lauran tekemä muistivirhe sukunimen suhteen on hyvin ymmärrettävä, sillä monissa aikakauden väestönlaskennoissa Bedalin perheen jäsenet olivat aivan virallisestikin kirjattu nimellä Beadle - ilmeisesti Bedalit äänsivät nimensä Beadlen tavoin. Elias ja Lafayette olivat itse kuitenkin tarkkoja nimensä kirjoitusasusta ja käyttivät aina nimeä Bedal.
© 1/2008 briansmith, pikku.apulainen@jippii.fi, www.kolumbus.fi/pienitalopreerialla