Baker on Walnut Groven kylätohtori, joka nopeasti ystävystyy Ingallsin perheen kanssa. Luonteeltaan tohtori on lempeä ja kaikille ystävällinen, joten konfliktien koittaessa hän on poikkeuksetta Ingallsien ja Garveyn leirissä. Baker onkin mukana tarinoissa satunnaisesti piipahdellen koko sarjan ajan. Hän seurustelee hetken rouva Olesonin sukulaistytön kanssa, mutta pelastuu tältä viime hetkellä.

Baker on moneen kertaan heittämässä hanskat naulaan milloin henkiparantajan, milloin koulutetumman puoskarin viedessä työt. Jopa Laura lapsensa kuoltua on valmis häätämään lekurin kauas matkoihinsa. Kerta kerran jälkeen hän kuitenkin jää Walnut Groveen ja pysyy siellä loppuun saakka.

Kaupungin kasvun myötä myös Bakerin työsarka kasvaa liian suureksi, jolloin hän palkkaa apulaisekseen tohtori Ledoux'n. Tämä kyläläisten ja Bakerin itsensäkin ennakkoluuloja pahoin koetellut Ledoux tosin häviää kuvista saman tien ja mainitaankin ohimennen vain pari kertaa tämän jälkeen.

Eräässä jaksossa kerrotaan Albertin tulleen valmistumisensa jälkeen Walnut Groveen jatkamaan tohtori Bakerin praktiikkaa, mutta sarjan päätösjaksossa tohtori Baker itse räjäyttää oman vastaanottonsa tuhannen päreiksi taivaan tuuliin.

Heti ensi jakson ensi kohtauksessa Charles ostaa herra Hansonilta Luumupuron rannalta maatilan turvemajoineen. Sahanomistaja Hanson on kaupungin kanta-asukkeja ja aktiivisesti kaupungin tapahtumissa mukana aivan alusta alkaen. Hanson lienee myös Walnut Groven suurin työllistäjä, sillä hänen sahallaan on parhaimmillaan jopa parikin työntekijää.

Hänet voidaan luokitella kaikin puolin suhteellisen normaaliksi vaikka aika ajoin ottaakin yhteen mitä naurettavammalla tavalla milloin kenenkin kanssa. Hän mm. riitelee päivittäin parhaan ystävänsä tohtori Bakerin kanssa vaikkapa oikeasta kellonajasta ilman kuitenkaan sen suurempia konflikteja.

Hanson suorittaa surullisella tavalla luonnollisen poistuman sarjasta sen viidennen tuotantokauden alussa vuonna 1978. Tällöin Ingallsit väsyvät Iowan häsläävään kaupunkielämään ja  palaavat Walnut Groveen. Heidän poissa ollessaan kotikaupunki on pahoin ränsistynyt ja kaupungille koko elämänsä antanut Hanson on tämän johdosta surun murtama ja täydellisesti elämänilonsa menettänyt. Kaksiosaisessa jaksossa "Preeria vie voiton", Hanson esiintyy viimeistä kertaa ja kuolee kirjaimellisesti särkyneeseen sydämeen. Vaikka kaupunki alkaa kovan työn tuloksena jälleen kukoistaa, tapahtuu se Hansonin elämänhalun ja terveyden kannalta aivan liian myöhään.

Vain kaksi päivää ennen kuin tämä jakso ensiesitettiin Yhdysvalloissa, Hansonia näytellyt Karl Swenson niinikään menehtyi juuri sydänvaivoihin. Kohtalon oikkuja...

Monessa kahdeksannen kauden jaksossa näkyy Walnut Groven keskustan liepeillä vilaukselta kyltti, joka kertoo kaupungin syntyvuoden sekä perustajan: 1840, Lars Hanson.

Hansonin herralle löytyy tosielämän vastine - tosin melko erilainen. Vertaa...

Pastori Alden on myös yksi kaupunkilaisista, joka säilyy mukana sarjassa alusta loppuun.

Alden suorittaa mm. Maryn ja Adamin vihkimisen, käytännössä kaikki kaupungissa järjestettävät kuoppajaiset, ja on muutenkin mukana joskus enemmän joskus vähemmän. Ajoittain kuluu pitkiä pätkiä ilman, että pastorista näkyy vilaustakaan, mutta aina hän palaa matkoiltaan takaisin lemppariseurakuntansa pariin.

Sama henkiparantaja, joka oli viedä tohtori Bakerilta elannon, on lähellä tehdä myös pastorista työttömän. Seurakunnaton pastori kuitenkin muutaman harvan ystävänsä rohkaisemana jatkaa tarpeeksi pitkään saadakseen kyläläiset takaisin kirkkoonsa. Alden menee rouva Olesonin kovasta vastustuksesta huolimatta naimisiin vanha rouva Anna Craigin kanssa ja jää Walnut Groveen sarjan loppuun asti.

Pastori on lähtökohdiltaan aivan yhtä ennakkoluuloinen ja rasistinen kuin kaikki muutkin kyläläiset, mutta joukosta suurin piirtein ainoa joka edes joskus oppii jotakin. Kerta kerran jälkeen hän huomaa olleensa väärässä milloin intiaanien, milloin neekereiden suhteen.

Kun pikkuveljensä menettänyt Laura jutteli hänen kanssaan kuolemasta, pastori kertoi veikan menneen ylös taivaaseen. Tämän seurauksena Laura kiipesi korkealle vuorelle, jonne oli kadota iäksi. Kun vuosia myöhemmin Jenny Wilder hakee pastorin luota lohdutusta isänsä poismenon jälkeen, Alden kertoo jälleen Jumalasta. Nyt seurauksena Jenny yrittää itsemurhaa hukuttautumalla! Vaikka Alden onkin hyväntahtoinen ja varsin empaattinen, kaikesta päätellen hänen lohdutustaidoissaan on jokseenkin hivenen kehitettävää...

Päätösjaksossa Alden suorittaa rituaalisen Walnut Groven siunaustilaisuuden, jonka jälkeen karavaanijono jättää raunioituneen kaupungin tyhjänä ja hylättynä taakseen.

Myös pastori Aldenilla oli todellisuudessa elänyt esikuva, joka menee yllättävän yksiin sarjan hahmon kanssa - varsinkin toimenkuvaa mutta jopa vaimon etunimeä myöten. Vertaa...

Postitoimiston täti rouva Foster on vilauksittain mukana silloin tällöin lähestulkoon sarjan alusta alkaen, mutta tulee aktiivisesti sarjaan mukaan vasta viidennellä tuotantokaudella ja onkin sitten mukana loppuun saakka. Aikaisemminhan postitoimistoa hoiti Grace Snider Edwards, jonka jälkeen lintu päässä liikkuva vanha outo Kezia Horn luki ihmisten postit parin jakson verran. Kun sitten Ingallsit, Garveyt ja Olesonit palaavat joukolla Winokasta Walnut Groveen ja saavat kaupungin jälleen käyntiin, onkin postitoimiston luukun takana yhtäkkiä rouva Foster.

Melinda Foster on pirteän iloinen rouvashenkilö, jolla on äijän ohella hoidettavanaan kaksoset. Perhe asuu (ilmeisesti) postitalossa aivan Walnut Groven keskustassa. Herra esiintyy vain vilaukselta silloin tällöin, kaksoset eivät sitäkään vähää. Muutenkin rouva Foster on tarinoissa hyvin pienessä osassa pelkästään taustalla vaikka onkin periaatteessa töissä kaupungin keskeisellä paikalla ja vilahtelee kuvissa harva se jakso.

Toisen tuotantokauden aikana Walnut Groven kaupunkiin rakennetaan ihka oma pankki. Pankkiiriksi saapuu mies, jonka nimeä ei kukaan osaa ääntää, ja joka on vielä kaiken lisäksi hankalan miehen maineessa - eikä suinkaan syyttä suotta. Lauran kanssa hän ystävystyy, mutta ilkeilee senkin ystävyyden parin kalareissun aikana piloille niin pahoin, että pikkutytöltä kyynel tulee. Pikkuhiljaa mies pehmenee, mutta säilyy tiukan jämäkkänä puolitosikkona vastakin.

Ensimmäisessä nimikkojaksossaan Sprague on luonnollisesti pääosassa, mutta tämän jälkeen esiintyy kuvissa vain erittäin harvoin pienen pienissä sivuosissa. Hän on alkuhankaluuksien jälkeen kuitenkin ihan hyvissä väleissä kaupunkilaisten kanssa vaikka isännöikin kaupungin rahavirtoja ankaralla kädellä.

Erään kuivan kauden aikana kaupunki tyhjenee asukkaista ja Ingallsitkin lähtevät kullan etsintään. Kotiin palatessa ja kaupungin uudestaan elpyessä, jossain vaiheessa pankin pitäjä vaihtuu ja Spraguen tilalla on pankkiiri Anderson.

Kylän oikeamielinen ja varsin reilu seppä, joka vilahtelee kuvissa satunnaisesti ensimmäisestä tuotantokaudesta kuudenteen olematta juuri kertaakaan pääosassa tai edes piirun verran enempää juonikuvioissa mukana. Tosin Lauran valmistautuessa Bunnyn kanssa ratsastuskilpailuun, on Dorfler harvinaisen paljon esillä. Hans on kilpailuun altavastaajana starttaavan Lauran paras tukija ja auttaja. Seppä palkkaa ens alkuun Lauran tallitytöksi, jotta tämä saisi tienattua hevoselleen uudet kengät kilpailua varten ja lopulta jopa Lauran pyynnöstä huolimatta kengittää hepan ennen kuin Laura on ehtinyt sitä edes tienaamaan.

Dorfler on työteliäs raudanhakkaaja, jolla on jatkuvasti hevosenkenkä lekan alla. Hän on yksi erittäin harvoista Walnut Groven asukeista, jotka voidaan luokitella kaikin puolin normaaliksi. Ingallsien asiointi Hansin kanssa on hyvin vähäistä - silloin tällöin Charles piipahtaa kyselemässä milloin töitä, milloin kadonneita tai karanneita kakaroitaan. Dorflerin paja ja talli sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa tohtori Bakerin toimitiloja vastapäätä tien toisella puolella. Vaikka onkin mukana vuositolkulla, kaiken kaikkiaan Dorflerin osa sarjassa on lähinnä statistinen.