BIG PAPA AUVINEN

kitara

 

S i v u i n s t r u m e n t i t : basso ja rummut

M u u   m u s i i k i l l i n e n   t o i m i n t a :  säveltäminen, sovittaminen,

 sanoittaminen, tuottaminen, kitaransoiton opettaminen

M u s i i k i l l i n e n   k o u l u t u s : ei ole

H a r r a s t u k s e t : elokuvat, lukeminen, metsätyöt, putkiradiot

S o t i l a s a r v o : alikersantti

S u o s i k k i k i r j a i l i j a t : Kurt Vonnegut, Philip Roth, Ken Kesey

 

 

Big Papa kuuluu niihin kitaristeihin,

joilla jokainen soolo on erilainen,

jolta pulppuaa uusia ideoita joka

sekunti sillä hetkellä kun sormet

koskettavat otelautaa. Parhain

tunnustus tuli aikoinaan Big Papan

suurelta esikuvalta ja myöhemmin

soittokaverilta, Albert Järviseltä,

joka lausui Big Papalle vuoden

1988 keväällä ensimmäisten

yhteisten treenien jälkeen,

”Sähän soitat niin kuin mä,

paitsi bluesia paremmin!”
Myös Big Papan suvereeni vibrato

ja legato ovat herättäneet ansaittua

ihailua. Ohessa juttua enemmän

miehestä ja hänen soitostaan.

Kuva: Soile Laaksonen

 

 

 

BIG PAPA AUVISEN MUSIIKILLINEN HISTORIA

Tiedot kirjasi M. Vuorio

 

Ensimmäinen kitara ja bändi

Big Papa sai ensimmäisen kitaran v. 1972 äitinsä hyväntahtoisuuden ansiosta pitkän pyytämisen jälkeen. Se oli käytetty teräskielinen akustinen ja ”aivan surkea”, kielet n. puolentoista senttimetrin korkeudella otelaudasta. 14-v Big Papa kerkesi sillä kuitenkin oppimaan mm. blueskaavan ja standardeja, kuten Che Sera. Ivan Putilinin kirjaa Papa tutkisteli omin päin. Näin kului puolisen vuotta. Sitten Papa sai Kawai-merkkisen orkesterikitaran. Vuoden päästä hän liittyi ensimmäiseen bändiinsä, Psykoon Hyvinkäällä, juuri 15-vuotta täytettyään 1973. Ensimmäinen keikka oli opparin vanhempain illassa.

 

Improvisointi tuli varhain mukaan

Jo varhaisvaiheessa Big Papalla oli suuri tarve improvisoida. Heti perussoinnut opittuaan hänellä oli lähes pakonomainen tarve ilmentää omia tunteitaan ja mielenliikkeitään varioimalla ja muuntelemalla melodiaa tai sävelaiheita. Kyky improvisoida on edelleen Big Papan yksi suurimmista vahvuuksista.

 

Ooby Dooby, Get On ja Hideaway

Näiden yllämainituiden kappaleiden kitarasoolot olivat 15-16 vuotiaalle Big Papalle tuohon aikaan ehkä merkittävimmät yksittäiset soolot, jotka hän purki palasiksi ja opetteli. Varsinkin Claptonin Bluesbreakersin kanssa levyttämä Hideaway oli näistä kaikkein merkittävin. Hideaway opetti Big Papalle ”kaiken bluesista”, niin kuin hän itse kertoo. Kaikki ne elementit, joihin blues perustuu, kuten pentatonisen asteikon, nk. skeleton-asemassa soittamisen ja valtavan määrän nyansseja ja sanavarastoa, jonka pohjalle rakentaa omaakin soittoa ja tyylin kehittämymistä tulevaisuudessa.

 

Lisää bändejä

Pian Psykon jälkeen tuli rock-trio Kootut Tekoset. Siinä soitti mm. Seppo Airisto bassoa. Bändin ohjelmisto oli  Led Zeppeliniä, Hurriganesia, Chuck Berryä sekä omia biisejä. Kitarana oli tuolloin Hagströmin ES-335 Sunburst. 1975 Big Papa liittyi Pexi & Exodus rokkikvartettiin ja he keikkailivat jo laajemmin Etelä-Suomessa.  Silloin pääkitarana oli Fender Telecaster Deluxe.

 

Bändihommat telakalle

Tämän jälkeen Big Papalla oli monenmoisia bändivirityksiä. Paitsi tultaessa 70/80 –luvun taitteeseen ja nk. punk-rockin aikaan, Big Papa löi bändihommat telakalle neljäksi vuodeksi. Tällä välillä Papa suoritti myös asevelvollisuuden ja syvensi kitarismiaan kuuntelemalla ja soittamalla bluesia, swingiä ja Dixiland-jazzia. 1982 Big Papa tapasi suuren idolinsa Albert Järvisen Hyvinkäällä. Arvatenkin juttua riitti jo silloin, sillä Big Papa oli juuri saanut hankittua Gibson Les Paul Heritage Standard Elite –80  -kitaran. Tämän kuultuaan Järvinen toivotti ”tervetulloa Elite-kerhoon”, koska hänellä itselläänkin oli tismalleen samanlainen kitara keikkakäytössä tuohon aikaan.

 

Vibrato tulee mukaan soittoon

Noihin yllä mainittuihin aikoihin, soitettuaan jo noin 7-8 vuotta Big Papa huomaa, että jotain hänen soitostaan vielä puuttuu. Ja se jokin oli vibrato. Siitä alkoi vibraton määrätietoinen harjoittelu, jota kesti ainakin pari-kolme vuotta, Big Papa muistelee.

 

Kaunis, kiinteä ja pakoton vibrato ei ole sähkökitaristeillekaan mikään itsestäänselvyys eikä helppo asia, mutta jos sen oppii, se antaa aivan uuden syvyyden ja ulottuvuuden soittoon. Tässä suhteessa Eric Clapton oli Big Papalle suuri esikuva, myöskin Mountain-kitaristi Leslie Westin maailman ihanimmaksi mainittu vibrato ("the sweetest vibrato in the world") on ollut Big Papalle suuri innoittaja vibrato-asioissa.

 

Vibrato on myös monen kitaravirtuoosin hienoin ja henkilökohtaisin puumerkki, josta kyseisen kepittäjän voi tunnistaa jopa muutaman sekunnin perusteella. Erilaisista vibrato-tyypeistä mainittakoon vaikka B.B.Kingin tiuha väpätysvibrato (jota Big Papa on imitoinut CDV:n Let's Climb -biisillä), tai Peter Greenin myös tiuha, mutta vähemmän hervoton vibrato, joka muistuttaa Jukka Tolosen varhaisvibratoa.

 

1984 – 1987: Blues For Sale

Tultaessa vuoden 1984 loppusyksyyn oli Big Papa meni Rajamäellä järjestettyihin blues-jameihin. Siellä sai alkunsa Blues For Sale,  Chicago- ja Texas-bluesia sekä myöhemmin jonkun verran jump-bluesiakin soittanut pitkäaikainen ”isojen poikien” blues-kokoonpano. Tuolloin bändin huuliharpisti Sakari ”Äijä” Helle alkaa kutsua isokokoista kitaristia Big Papaksi (110 kg!) ja tämä nimi on jäänyt siitä asti käyttöön.

 

Blues For Salen kokoonpano oli sama alusta loppuun (1984 – 1988), eli legendaarinen Sonny Boy Magnusson (laulu & huuliharppu), Big Papa Auvinen (kitara), Pelle Rikström (basso) ja Porsu Vuorinen (rummut). Bändi esiintyi Keski-Suomea myöten ja soitti mm. Tavastian kuuluisilla blues-festivaaleilla 1987. Näihin aikoihin Big Papan pääkitara oli Gibsonin ES-335 Blonde (dot-neck); vahvistimena oli Music Manin 65 W combo.

 

Miccoon tutustuminen

Coupé de Villen perustamiseen vaikutti omalla tavallaan Sonny Boy Magnusson, joka pyöri alvariinsa Blues Newsin toimistolla noina aikoina. Sinne oli edellisenä kesänä muuttanut tyttö, joka oli (Magnuksen mukaan)  ”helvetin kova” . Talvella –88 Big Papa tuli kaupunkiin synttäreitä viettämään Blues Newsin toimistolle. Hän päätyi kantamaan Micon kitaraa tämän keikalle Kulttuuritalolle, joka tarina oli sikäli klassinen, että siitä seurasi avioliitto vielä samana vuonna ja perheen perustaminen.

 

Coupé de Ville syntyy

Ei kulunut kauaa ja Big Papa on valmis Micon bändiin samoin kuin koko Blues For Sale rumpalia lukuunottamatta. Albert pitää sanansa Micolle ja hänkin tulee bändin treeneihin pikimmiten. Soitetaan reilu tunti Hurriganesta, Bluesbreakersia ja rock-standardeja. Keikan jälkeen Järvinen toteaa, että tulee bändiin, mutta vain yhdellä ehdolla: että saa soittaa pelkkää komppikitaraa. Syynä on Big Papa Auvinen, josta Albert sanoi (sanatarkasti), ”sähän soitat niin kuin mä, paitsi bluesia paremmin”.  Näin syntyy Coupé de Ville. Järvisellä on vain yksi ehto bändiin tuloon, ”että saan soittaa pelkkää komppikitaraa”, lausahdus joka herättää muissa paitsi kummeksuntaa myös naureskelua. Tosin Alppu lipsuu linjasta jo ensimmäisellä keikalla.

 

Ystävyys Albertin kanssa

Järvinen ja Big Papa ystävystyvät ja alkavat viettää yhteisiä iltoja. Heillä löytyy paljon yhteistä, välillä vähän liikaakin - ainakin Micon mielestä. Micco käy päivät työssä ja illalla saapuu hoitamaan kahta kitarasankaria, jotka ovat saattaneet majailla koko päivän Micon studiolla kuunnellen yhtä ja samaa biisiä (Claptonin ja Mayallin Bernard Jenkins).

Coupé de Villen keikoilla Järvinen soittaa vielä kesä-elokuussa 1990. Ne keikat ovat oikeaa sähkökitaranjuhlaa. Biisit venyvät ja Järvinen ja Auvinen vaihtelevat soolovuoroja kollegiaalisesti ja harrastavat myös hauskoja unisonoja ja kysymys- ja vastausleikkejä. Jos kuuntelee keikkanauhoja ei aina heti hoksaa kumpi on kulloinkin äänessä. Jouluostoksilla hän ja Big Papa käyvät yhdessä vielä joulunalusviikolla. 

 

Big Papa Auvinen Blues Band

Koko 90-luvun Big Papa on esiintynyt myös omaa bimeään kantavan blues-kokoonpanon kanssa ”Big Papa Auvinen Band”. Siinä on soittanut mm. Pepe Ahlqvist, Sonny Boy Magnusson, Häkä Virtanen, Rami Eskelinen, Mikko Löytty, Sakari Löytty, Heikki Sandrén, Max Tabell, Pille Peltonen ja Leevi Leppänen.

 

 

 

BIG PAPAN AUVINEN:

INSTRUMENTIT, VAHVISTIMET JA  ESIKUVAT

 

 

Ykköskitara: SRV ja EC hybridi

Big Papan pääkitara on ollut jo seitsemän vuotta yksi ja sama: Fender Stratocaster, jossa on Stevie Ray Vaughan –mallin runko (vm –90) ja Eric Clapton –nimikkomallin kaula, jotka yksilöt Big Papa valitsi useiden joukosta Helsingin Pro Centerissä vuonna 1992. Siitä asti tämä SRV/EC -hybridi on ollut Papan luottokitara.

 

Mikrofonit & käämit

Siinä on SRV-malliin kuuluvat Texas-special –mikrofonit, jotka on käämitty samaan tapaan kuin vanhat stratot 50-luvun lopulla. Kaulamikrofonissa on käämiä 8200 kierrosta. Keskimikrofonissa 8500 kierrosta ja tallamikrofonissa 9000 kierrosta. Magneetit ovat Alnico-5 –tyyppiset. Kaulamikrofonin vastus ohmeissa on 6,210 ohmia. Keskimikissä 6,390 ja tallamikissä 6,640 ohmia. Mikrofoneissa on Big Papan mukaan erityisen hyvä ”kuplivan stratomainen” soundi.

 

Big Papa käyttää D’Addarion kieliä. Sekasetti koostuu seuraavista: 011 – 014 – 018 – yläkielissä ja  030 –042 – 052 (jotka ovat suoraan D’Addarion ”heavy bottom” –setistä). Big Papan kitarahihna on ollut viimeiset 11 vuotta Albertin käsintekemä ja hänen omana henkilökohtaisessa käytössään ollut nahkainen, paksu ja leveä hihna, joka on koruversaaleilla nimikoitu ja numeroimaton.

 

Kitaravahvistin

Big Papan nykyinen kitaravahvistin (v. 2000 joulukuusta) on Ampeq 50 W uusi malli (Model SJ-12T), joka on täysputki. Pääteputket ovat 2  x EL34, eli samat kuin mm. Marshalleissa. Esivahvistin on myös poikkeuksellisesti putkella (tyyppiä 12AX7A). Päätevahvistimen Phase Splitter on myös putkella (sama kuin edellä), mikä on harvinaista.   Ampeqissa on spesiaalia myös se, että siinä on vain yksi iso 12-tuuman kaiutin, joka lisää soundiin tukevuutta. Tässä vahvistimessa on myös yksi maailman parhaimmaksi mainittu jousikaiku ja loistava tremolo (joita Big Papa ei juurikaan käytä). 

 

Lisälaitteista

Kitaran lisälaitteiden suhteen Big Papa on ollut alusta asti melko minimalistinen. Big Papan periaate on se, että soundin täytyy lähteä "näpeistä".  Kaikki mitä hän soittaa täytyy kuulua lopputuloksestakin nyansseineen päivineen. Jos sarjaan kytketään boxia ja pedaalia toisen perään käy helposti niin, että soundista tulee kumilankamainen ja ympäripyöreän persoonaton ja vivahteet katoavat Kankkulan kaivoon. Ainoat lisälaitteet, joita Big Papa on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyttänyt on Ibanezin Tubescreamer ja Dunlopin Jimi Hendrix nimikkomallinen Wah-Wah JH-1S vaakkupedaali.

 

Kitaraosuuksista La Mia Grandella

Suurin osa La Mia Granden soolo-osuuksista on soitettu em. hybridi-stratolla. Mutta esim. Karavaanin, Hei hei:n ja Tuulen tytön soolot on soitettu Gibson Les Paul Heritage Standard

(-80) –kitaralla. Vahvistimena on ollut Marhsall Super Lead 100 vuodelta 1968.

 

Ihanteista ja idoleista

Albert Järvinen ja Eric Clapton olivat Big papan ensimmäiset kitaristi-ihanteet. Järvisen tuotannosta Big Papa arvostaa ylitse muiden 1972 - 1974 kautta ja etenkin v. 1973 julkaistut neljä singlebiisiä ovat vielä yli muiden. Claptonista Big Papa arvostaa eniten 1966 - 1970 kautta, johon sisältyy Bluesbreakers ja Cream. Muista mainittakoon myös Jimi Hendrix, Mick Taylor, Richie Blackmore, Leslie West, Freddie King, Stevie Ray ja Jimmie Vaughan, Rick Derringer, johnny Winter, Hollywood Fats, Jan Akkerman, Ronnie Earl, Duke Robillard, Duane Allman, Dickye Betts, Jeff Beck ja Jimmy Page, Marc Bolan ja Elvin Bishop, Albert King ja B.B.King, Larry Carlton, Crisu Ristseppä, Jukka Tolonen.

 

 

Alku | Pähkinänkuoret | Studio Pikku-Laurin historia | Äänitys & miksaus

Micco Vuorio | Micco historia | La Mia Grande Avventura | 11 biisianalyysiä

Big Papa Auvinen | Coupé de Ville | Albert Järvinen: Kultaiset kitaravuodet 1973 - 1974

Taiteilija Antti Halonen | Oksat | Männynkävyt

 

Luotu tammikuussa 2001. Päivitetty kesäkuussa 2001.

 

Copyright © Studio Pikku-Lauri 2001