Viimeiset päivitykset

Toyvillakoirat

Kasvatin kissoja vuodesta 1975 lähtien 80-luvun loppupuolelle. Siihen aikaan kaikki kissanäyttelyt olivat kaksipäiväisiä ja kissojen piti olla näytillä kumpanakin päivänä. Oulussa asuvan kissankasvattajan oli jokseenkin vaikeata osallistua kissanäyttelyihin Etelä-Suomessa yhdessä neljän afgaanin kanssa. Myös koiranharrastus kärsi, sillä kissoja ei voinut jättää yksin kotiin. Viimeinen Englannin tuonti siamilaiseni, Pi-Den Maxine, kävi joitakin kertoja myös koiranäyttelyissä, mutta se selvästi stressaantui vieraiden koirien huomiosta. Omien koirien nuuhkimiset se kesti hyvin. Niin oli tehtävä valinta ja valitsin koiraharrastuksen.

Huushollista tuntui kuitenkin puuttuvan jotakin ja niin päätin hankkia pienen koiran. Rotuvaihtoehtoja oli useampia, mutta lopulta päädyin pieneen villakoiraan, joka omalla tavallaan muistuttaa afgaania lyhytkarvaisen kuononsa, runsaan turkkinsa ja ryhdikkään olemuksensa vuoksi. Ensimmäisen toyvillakoirani sain heti palattuani Japanista. Se sai nimekseen Lelu (FIN MVA Toyway Almost An Angel), koska afgaanilauman pikkuruinen lemmikki ei oikeastaan voinut olla minkään muun niminen. Lelu painoi meille muuttaessaan 700 g ja kiipesi kuin orava koira-aitaukseen juoksemaan yhdessä neljän afgaanini kanssa!!! Lelun kasvattaja näki suurin piirtein tähtiä, kun Lelu kirmasi 30 kiloisten kavereittensa kanssa. Lelulle oli pakko hankkia oma kaveri ja niin taloon muutti toinen pieni villakoira, joka sai nimekseen Vinku (Int & FIN & S & DK & EST Ch. Toyway Can´t Stop The Rain).
 
 

Kans & FIN & S & DK & EST Ch. Toyway Can´t Stop The Rain


Minulla oli siis "vinkulelu". Oli aika hommata neidoille poikaseuraa ja sen vuoksi hankin uuden pikkuvillakoiran, Eskon (Kans&FIN&S&N&DK MVA V-97 -99 Toyway Pay Me In Cash). Esko sai nimensä niin kuin pojat tuppaavat Suomessa saamaan: isänsä nimestä muunnettuna. Askon pojasta tuli Esko. Kun vielä sattui niin somasti, että sukunimeni antoi nimelle lisämerkityksen, pikkuvillakoira oli nimetty Esko Ahoksi, pääministerin kaimaksi. Puhdas ja tahaton sattuma, mutta moni tunsi varmasti Eskon paremmin "Ahona" kuin oikealta Toyway-nimeltään.
Ihan oikea Esko Aho ja minun pieni villakoirapoikani ovat olleet kerran jopa samassa Helsinki-Oulu -välin lentokoneessa, mutta en mennyt esittelemään kaimaa.

Kans&FIN&S&N&DK MVA V-97 -99 Toyway Pay Me In Cash
VUODEN TOYVILLAKOIRA 1996 
Kuva:
Valokuvaamo Kienanen
Hiihtomäentie 38 A 3
00800 Helsinki
puh. 09-786 366


Villakoiralaumaan liittyi kaksi poikaa lisää, ruotsalaiset veljekset Pultti (Azadi Raizin’ Hell) ja Mutteri (Azadi Hell’s A Blaizin’). Valitettavasti Pultti kuoli vain neljävuotiaana maksakasvainten vuoksi. Pultilla on kolme pentuetta: yksi Haydees-kennelissä, yksi omassani ja yksi  Vintillan-kennelissä. 
 
 

Azadi Raizin' Hell "Pultti"


Kans & FIN & S & EST & LT & CYP MVA Punapaulan Fiksu 

A-pentueesta sijoitin kääpiönartun, Punapaulan Alku "Fani". B-pentueen ainokainen Punapaulan Birgitta "Murkku", toynarttu jäi kotiin. Murkusta tuli FIN&N&EST MVA seitsemännessä näyttelyssään. Sillä on myös CACIB Eestistä.  Lelun kääpiönarttupentu, samalla myös Pultin pentu, Punapaulan Claudia "Nappi"oli sijoituksessa ja saavutti valionarvonsa Hans Lehtisen arvostelemana. Claralla on yksi sertti ja pennut Eskon kanssa.  Murkun ainoa pentu, keväällä 2000 syntynyt Punapaulan Elisabet (toy) on myös kotona. Claudia sai Eskon kanssa F-pennut ja Elisabet myös Eskon avulla G-pennut. Halusin itselleni Eskon pojan. Sekä Fanny että Fiksu ovat nyt kansainvälisiä valioita: Fiksu Kans& FIN&S&EST&LTV&CYP MVA ja Fanny Kans&FIN&CYPR MVA

Kans&FIN&CYP MVA Punapaulan Fanny

Punapaulan Alku sai toisen pentueen ja tällä kertaa isänä toimi Mutteri (Azadi Hell´ A Blaizin). Tuloksena oli yksi narttupentu, joka sai nimen Punapaulan Hertta. Valitettavasti sain vasta kolme kuukautta Hertan syntymän jälkeen tietää, että Mutterin emä on PRA-sairas, ja näin ollen Mutteri on sairauden kantaja. Villakoirien kasvatus on kovasti yllätyksellistä afgaanikasvatukseen verrattuna. Silloin ei ollut vielä DNA-testejä villakoiran PRA:n varalta, mikä olisi tietenkin helpottanut jalostustyötä.

Punapaulan I-pentue syntyi Punapaulan Claralle, isänä tässäkin pentueessa oli Esko. Pentujen hoidosta vastasivat kuitenkin Claran omistajat, joten annoin näille kasvateilleni vain "sukunimen". Punapaulan J-pentue on uusittu G-pentue ja Punapaulan K-pentue on sama yhdistelmä kuin F-pentue.

Villakoira- ja afgaanikasvatuksessa on vissi eronsa: en ole koskaan uusinut afgaanipentuetta, mutta villakoirissa olen sen tehnyt kahdesti. Yksinkertainen syy on se, että afgaaneita syntyy pentueessa yleensä aina monta, sekä uroksia että narttuja. Villakoirissa tilanne on ihan toinen: pentuja on yksi, kaksi tai kolme ja pentueessa voi olla kahta rotua - toy- ja kääpiövillakoiria. Jos haluaa yhdistelmästä toynartun, kaksikaan pentuetta ei ehkä riitä. Olen kuitenkin saanut haluamani ja niinpä Esko jää nyt tässä kennelissä eläkkeelle ja sen jälkeläiset saavat jatkaa jalostustyötä. 

Kantakoirista on edelleen jäljellä Vinku, joka täytti 15 v tammikuussa. Lelu eli paria kuukautta vaille 15 v ja Eskon jouduin lopettamaan 13 ½-vuotiaana. Mutterikin tuli maalisen tiensä päähän liian aikaisin ja kuoli reilusti alle 10 vuotiaana.

Tällä hetkellä kasvatustyöni on "hyllyllä", sillä sain toiseen narttulinjaani useita lieviä epilepsia tapauksia hyvin lyhyen ajan sisällä. Olen toimittanut verinäytteitä Hannes Lohen laboratorioon ja toivon, että tutkimuksista olisi apua jatkojalostusta suunnitellessani. Tavoitteena on myös ostaa "Maurille" vaimo, koska haluaisin kuitenkin jatkaa Eskon linjaa.

Koiran näyttelymenestys on kovasti riippuvainen siitä, miten koira on trimmattu. Hyvän näyttelyleikkauksen aikaansaaminen on taitoa ja jatkuvaa harjoittelua vaativa työsuoritus. Sen opiskelu onkin nyt tulevaisuuden suurin haasteeni, mutta se on jo nyt tunnustettava, että vasta-aloittelijasta kehittyy hitaasti edes keskinkertainen trimmaaja.

 

 

Riitta Aho · Syrjäläntie 25 · 90800 Oulu · Finland
puh 08-511 115 · gsm 040-583 8563 · Riitta.Aho@sell.fimnet.fi