Kymmenen syytä vastustaa EU:n perustuslakia

Alkukesästä pidettiin EU:n perustuslain kannalta kahdet todella merkittävät kansanäänestykset. Perustuslaille sanottiin Ei! ensin Ranskassa ja sitten Hollannissa. Ranskassa äänestystulos oli, että 54,9 % sanoi EI ja vain 45,1 % sanoi Kyllä. Äänestysprosentti oli Ranskassa yllättävän korkea, 70 %. Hollannissa puolestaan perustuslaille sanoi Ei 61,8 % ja Kyllä vain 38,4% äänestysprosentin oltua Hollannissa n.63%. Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten jälkeen EU:n perustuslaki pantiin jäihin. Sen käsittely haluttiin lopettaa ja ottaa se uudestaan esille hamassa tulevaisuudessa.

Tämän jälkeen Luxemburgissa perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä, mutta nyt tuon äänestyksen tulos on asetettu kyseenalaiseksi, jopa lainvastaiseksi. Perustelut lainvastaisuudelle ovat tutunomaisia: 1. Luxemburgin hallitus pani rutkasti rahaa likoon TV:ssä ja tiedotusvälineissä saadakseen kansanäänestyksestä myönteisen tuloksen. 2. Hallituksen tiedotuksessa ei ollut minkäänlaista asiasisältöä. 3. Perustuslain vastustajille ei annettu minkäänlaista tilaa keskeisissä tiedotusvälineissä.

Tässä joutuu kyselemään, eikö näin ole menetelty myös Suomessa kaikissa EU:hun liittyvissä asioissa alkaen EU:hun liittymisestä ja markan korvaamisesta eurolla.

Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksien tulos oli jokseenkin tyrmäävä EU:n perustuslain suhteen. Se kaatui, kun kaksi EU:n perustajamaata on sen kaatanut. Erityisesti on havaittava, että kansan kielteinen suhtautuminen EU:n perustuslakiin johtui EU:n politiikasta, EU-jäsenyyden seurauksista. Uusliberalistisesta politiikasta, julkisen sektorin yksityistämisestä ja alasajosta, kapitalistisesta kvartaalitaloudesta, jossa tehtaita lopetellaan ja työntekijöitä irtisanotaan vain sijoittajaomistajien ahneuden tyydyttämiseksi.

Nyt EU:ta aiotaan viedä eteenpäin vanhojen sopimusten pohjalta kuten Maastrichtin ja Nizzan sopimukset. Perustuslaki on jäissä ja EU:n eliitti miettii, missä muodossa ja millä aikataululla perustuslaki vielä saataisiin henkiin.

Heti EU:n perustuslain kaatumisen jälkeen EU törmäsi toiseen esteeseen. EU ei löytänyt budjettisopua. Etenkin Ranska ja Englanti riitelivät budjetista. Ranska vaati Englannin EU-maksujen nostamista muiden tasolle. Siihen Englannissa vastattiin, että sitten myös Ranskan saamat maataloustuet on laskettava muiden tasolle. Riita oli valmis. Kun tähän vielä lisätään EU:n itälaajentumisen kustannukset, joiden suhteen mm. Suomen maksut EU:lle nousevat rajusti, niin soppa oli valmis.

Meillä Suomessa on maamme eliitin osalta vallinnut yleinen hämminki EU:n perustuslain kaatumisesta. Kolumnissaan Hesarissa heti näiden äänestysten jälkeen otsikolla "Askel menneeseen maailmaan" Olli Kivinen purki katkeruuttaan: "Kaunaisten liiton keskeinen yhdistävä tekijä on tarrautuminen "eurooppalaiseksi" väitettyyn luutuneeseen yhteiskuntamalliin. Vastustamalla epämääräistä "liberalismia" ranskalaiset yrittävät askelta taaksepäin, kohti vanhaa valtiojohtoista holhousyhteiskuntaa, jonka eväät on jo syöty." Hetkinen Olli Kivinen. Ensimmäinen kysymys: Kuka holhoaa, jos meidän Suomessa ei anneta äänestää? Toinen kysymys: Kuka oli se joka söi hyvinvointivaltion eväät? Eikö se, että suuryritykset ovat kaapanneet kaikki työn tulokset ja sijoittelee niitä nyt kaikenlaisiin veroparatiiseihin ja ulkomaisiin investointeihin ole se syy, mikä on syönyt hyvinvointivaltion eväät.

Tässäpä muutamia syitä vastustaa EU:n perustuslakia:

1. Eu:n perustuslaki sitoo Suomen peruuttamattomasti EU:hun ja antaa EU:n päättäville elimille ylimmän päätösvallan Suomen asioista. EU:n perustuslaki menee yli Suomen lainsäädännön ja Suomen perustuslain. Jos Suomen lainsäädännön ja EU-lakien ja direktiivien välille tulee ristiriitaa, EU:n lait pätevät. Tämä on sanottu EU:n perustuslain I osaston artiklassa 6 näin: "Tämä perustuslaki sekä lainsäädäntö, jota unionin toimielimet antavat käyttäessään sille annettua toimivaltaa ovat ensisijaisia jäsenvaltioiden oikeuteen nähden."
Jos siis esim. EU päättää sijoittaa Suomen alueelle esim. ydinjätteitä, meillä ei ole päätösvaltaa siihen.

2. EU:n perustuslaki lupaa kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista: hyvinvointia, työllisyyttä, kansalaisten perusoikeudet jne., mutta ne ovat vain lupauksia paperilla: Keskeistä ovat teot, se mitä EU tekee, ja se on voimakkaassa ristiriidassa lupausten kanssa. EU määrittelee jäsenmaidensa talouspolitiikan puitteet, mm. budjettien raamit. Käytännössä EU:n talouspolitiikka ei johda kansalaisten hyvinvointiin, hyvään sosiaali- ja työttömyysturvaan sekä hyvään työllisyyteen vaan aivan päinvastaiseen tulokseen.

Tätä taas ei ymmärrä Demarien Kimmo Kiljunen, joka luulee EU:n perustuslain hyväksymisen merkitsevän hyvinvointiyhteiskunnan turvaamista ja täystyöllisyyden ottamista tavoitteeksi. Kimmo Kiljunen ei ymmärrä, että hyvinvointiyhteiskunnan alasajo on EU:hun sisäänrakennettu, samoin suurtyöttömyys on EU:hun sisäänrakennettu.

Ranskassa kansa osasi nähdä, mitä lupausten ja sanojen takana todellisuudessa on. Meillä Suomessa ollaan tästä vielä kaukana.

3. EU:n talouspolitiikka on valjastettu vapaan, uusliberalistisen talouspolitiikan vankkurien vetäjäksi ja pääoman voittojen takaajaksi. Tätä edustaa EU:n neljän vapauden periaate, pääomien, tavaroiden, työvoiman ja palveluiden liikkumisen vapaus.

4. Mitä EU:n talouspolitiikka todellisuudessa on, se näkyy Suomessa harjoitetussa politiikassa. Kun talouspolitiikan tarkoituksena on vain ja ainoastaan suuryritysten tukeminen ja niiden kilpailukyvyn kasvattaminen, kaikki muu jää tämän tavoitteen alle. Siksi valtiolla ja kunnilla ei ole varaa huolehtia sosiaaliturvasta, vanhusten hoidosta, lasten päiväkodeista ja koululaitoksesta. Ja yhä vaaditaan aina vain uusia ja uusia säästöjä, vaikka Suomen yritykset ovat nyt kuulemme erityisen hyvässä iskussa. Pelkästään Suomen pörssiyhtiöt ovat tuottaneet voittoa viimeisen vuoden aikana 10 mrd. euroa, eli 60 mrd. vanhaa mummon markkaa. Mutta eihän näistä rahoista juuri mitään heru kansan käyttöön, sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon, koulutukseen, työllisyyden kehittämiseen, nuorisotyöttömyyden poistamiseen. Valtion Budjetista on 90- luvulla hävinnyt taivaan tuuliin suuryrityksille lahjoitettuna n. 10 miljardia euroa eikä niitä ole sinne takaisin palautettu, vaan aina vain enemmän pitäisi julkisissa menoissa säästää, etteivät raharikkaat ja suuryritykset joutuisi maksamaan veroja. Tästä syystä meillä ei ole enää edes kunnollista vanhuuden turvaa. Monet jopa miettivät, kuinka vanhoiksi he oikein uskaltavat elää, ennekuin joutuvat täydellisesti hyljätyiksi ja laiminlyödyiksi vaipoissaan lojuviksi petipotilaiksi. Tämä kaikki on seurausta Suomen EU-jäsenyydestä ja siitä seuranneesta talouspolitiikasta.

5. Miten tämä talouspolitiikka luotiin? Vaikka Suomi liittyi EU:n jäseneksi kymmenen vuotta sitten v. 1995 alusta, liittymisen valmistelun aloitti jo viimeistään Holkerin hallitus v. 1987. Holkeri lupasi "hallittua rakennemuutosta". Tarkoituksen oli ajaa Suomi "EU-kuntoon". Samassa yhteydessä tehtiin "suuri verouudistus" jossa pääomaverotus laskettiin 48%:sta 25%:iin ja alettiin vapauttaa pääomien liikkeitä. Hallitus myös liitti Suomen ETA-sopimukseen, joka oli samaa kuin siirtyminen EU: n "eteiseen". Pääomien vapauttamisen seurauksena oli
1. Suomalaisia pääomia alettiin esteettömästi keinottelun ja kasinotalouden merkeissä viedä ulos. Ulosviejinä olivat mm. paperiteollisuus ja muu vientiteollisuus. Pääomien vienti johti Suomen pankin valuuttavarannon kriisiin. Valuutan pitämiseksi maassa Suomen pankin oli nostettava korkotaso lähes pilviin, pahimmillaan se nousi n. 15%:iin.
2. Korkea korkotaso taas houkutti Suomeen ulkomaista keinottelupääomaa, jotka oli laitettava kiertoon eli lainattava edelleen voidakseen tuottaa voittoa, eli korkoa. Siksi pankit lainasivat rahaa 90-luvun alussa asiakkaille mitään takuita kysymättä. Lainaa sai kuka tahansa ja kuinka paljon tahansa.
3. Korkeasta korkotasosta johtuen lainojen takaisinmaksu ei hyvin monilta onnistunutkaan. Seurasi suuri konkurssiaalto, noin 50.000 pien- ja isompaakin yritystä meni konkurssiin. Sen seurauksena syntyi jättiläismäinen työttömyys. Pankit alkoivat kaatua, SKOP ensimmäisenä. Seurasi pankkikriisi. Pankit pelastettiin siten, että Suomen työtätekevä kansa tuki pankkeja verovaroistaan ainakin 60 miljardin markan edestä.
4. Työttömyys ja pankkituki maksoivat ja valtiolta loppuivat rahat. Hallitus otti valtiolle satojen miljardien markkojen edestä velkaa, mutta sen vastapainoksi hallitus alkoi leikata budjettia kaikkialta muualta paitsi puolustusmenojen osalta. Vuonna 1992 siirryttiin eduskunnassa ns. enemmistöpäätösperiaatteeseen, jolloin oppositio ei enää voinut siirtää huonoja päätöksiä seuraavan eduskunnan päätettäväksi. Valtion ahdinkoon vedoten Ahon hallitus alkoi säätää liukuhihnalta ns. säästölakeja. Budjetista leikattiin talouspulaan vedoten kaikesta, kuntien valtionosuuksista, terveydenhoidosta, sosiaaliturvasta, koulutuksesta. Laman jälkeen talous kääntyi nousuun v. 1995. Nousu jatkui voimakkaana jopa 5%:n vuosivauhdilla, mutta siitä huolimatta Lipposen kaksi hallitusta jatkoivat edelleenkin leikkauslinjaa, jossa valtion budjetista on leikkausten myötä riisuttu kaiken kaikkiaan pois n. 10 miljardia euroa.
5. Nykyisen Vanhasen hallituksen ei ole tarvinnut paljoa leikata, koska suuret leikkaukset on jo tehty. Vanhasen hallitus ja valtiovarainministeri Kalliomäki nyt vain vahtivat, että budjetti pidetään leikkausten jälkeisellä tasolla, että kuristusote hyvinvointivaltiosta jatkuu. Julkisen talouden yksityistämislinjaa jatketaan. Julkisia palveluita siirretään yksityisille, jolloin julkisten palveluiden rahoitustarve tosin pienenee. Kääntöpuolena tässä vain on, että palvelut ovat rikkaita varten, eivät tasapuolisesti koko kansalle.
6. Näin rahat ovat kadonneet pois kansalaisten ja kuntien ulottuvilta yritysten voittojen kasvattamiseen. Kaikki tämä on Suomen EU-jäsenyyden ja siihen liittyvän politiikan suoraa seurausta.
7. Jos EU:n perustuslaki hyväksyttäisiin, se merkitsisi, että naulasimme itsemme tähän politiikkaan, emmekä pääse siitä koskaan tai ainakaan lähitulevaisuudessa irti.

6. Kun EU:n puitteissa pääomien vienti tuli esteettömäksi, niin suomalaiset yritykset ovat käyttäneet tilaisuutta hyväksi päästäkseen ottamaan hyötynsä halpatyövoimasta ja hyvistä markkina-alueista. Tätä kutsutaan globalisaatioksi. Viimeisin esimerkki tästä on UPM:n aikomus perustaa uusi paperitehdas Saksaan tai Ranskaan. Samalla yritys aikoo lakkauttaa pienempiä tehtaitaan. Esillä on erityisesti ollut Kajaanin tehdas. UPM:n johto perustelee aikomustaan sillä, että he ovat globaali yritys, eikä heillä ole mitään velvollisuutta toimia Suomessa ja suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Näin siis käenpoika kiittää hautojaansa.

Pääomia on viety EU-jäsenyyden aikana ulkomaille tähän mennessä (kesä 2005) lähes 250 miljardia euroa. Pääomien vienti ei niin kuin olettaisi ole suuntautunut pääasiassa Kiinaan ja entisen Neuvostoliiton alueille. Pääomia viedään eniten EU:n alueelle ja USA:han. Kuitenkin Kiina ja Itä-Eurooppa ovat kasvattaneet voimakkaasti osuuksiaan. Myös työpaikat ovat valuneet ulkomaille. Yksinomaan elektroniikkateollisuudessa suomalaiset yritykset työllistävät tänään ulkomailla enemmän kuin Suomessa. Lisäksi suomalaiset yritykset jakoivat viime vuona osinkoja omistajilleen 8 miljardia euroa. 42 suurinta pörssiyritystä Nokia poislukien jakoivat osinkoja 4,8 miljardia euroa, mikä on melkein täsmälleen sama summa, kuin mitä on kuntien nykyisin valtiolta saamat valtionosuudet.

Nyt EU-jäsenyyden oloissa, pääomien vapaan liikkumisen oloissa, meillä ei ole mitään mahdollisuutta kontrolloida ja säädellä pääomien vientiä. Kaikesta tästä näkee, että jos talouspolitiikka ei olisi EU:hun sidoksissa ja jos eduskunta ja hallitus olisivat tehtäviensä tasalla, rahaa - ne vaadittavat 10 miljardia euroa vuodessa - riittäisi edelleenkin hyvin myös sosiaaliturvaan, työllisyyden hoitoon, koulutukseen ja hyvinvointiin koko Suomen kansalle.

7. Ulko- ja puolustuspolitiikka ovat EU:n perustuslain mukaan EU:ssa päätettäviä asioita. Perustuslain I osaston12. artiklassa kohta 4 sanotaan: "Unionilla on toimivalta määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mihin kuuluu myös yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittely." Näin perustuslaki vie Suomelta kaiken ulko- ja puolustuspoliittisen riippumattomuuden ja itsenäisyyden. Nyt meitä aivan kuin annettuna tosiasiana jo sopeutetaan EU:n kriisinhallintaan ja Nato-yhteistyöhön.

8. Menetämme kansallisen päätösvallan. I osaston 7. artikla tekee EU:sta oikeushenkilön. Se merkitsee, että EU voi tehdä kaikkia sen jäsenmaita koskevia sitovia sopimuksia mistä tahansa asiasta ja minkä instanssin kanssa tahansa. I osaston 12. artiklassa kohdassa 2 sanotaan: "Jäsenvaltiot käyttävät toimivaltaansa siltä osin kuin unioni ei käytä omaansa tai on päättänyt lakata käyttämästä sitä." Tällä tavoin jäsenmaa on yksiselitteisesti antanut päätösvaltansa EU:n elimille. Suomi saa käyttää omaa päätösvaltaansa vain sikäli, kuinka se EU:lle sopii.

9. Vaikutusvaltamme EU:ssa ei ole kovin kummallinen. Menimme sinne istumaan pöytiin, joissa tehdään päätöksiä. Kuitenkaan meillä ei ole äänivaltaa EU:ssa kuin vain hyvin vähän. EU:n parlamentissa istuu tällä hetkellä 729 kansanedustajaa. Heistä 14 on suomalaisia. EU:n ministerineuvostossa äänimäärä on yhteensä laskien 321. Suomella on tuosta äänimäärästä käytettävänään 7 ääntä. EU:n virkamiehistössä suomalaisia on yhä vähemmän.

Suuntaus EU:n päätöksenteossa on siirtyminen enemmistöpäätöksiin. Enemmistöpäätös Eurooppa-neuvostossa ja ministerineuvostossa syntyy, jos 55% jäsenmaista, käytännössä 15 maata nykyisistä 25 jäsenvaltiosta kannattaa päätöstä ja sen takana on vähintään 65% EU:n väkiluvusta. Tämä suo edun EU:n suurille jäsenmaille - EU:n 15 pienintä valtiota eivät saa mitenkään kasaan 65% koko EU:n väkimäärästä. Kun lasketaan EU:n 15 pienimmän maan väkiluvut yhteen Maltasta (0,4 miljoonaa) Portugaliin (9,8 miljoonaa), väkimääräksi tulee 64,6 miljoonaa, joka on ainoastaan 14,7% koko EU:n asukasmäärästä 440 miljoonaa!

Suurena kansalaisten demokratiaa ajavana uudistuksena perustuslaki mainitsee aloitemahdollisuuden. Kansa saa tehdä EU:lle lakialoitteen, jos sen taakse saadaan miljoonan kansalaisen allekirjoitukset. Tällaisen aloitteen aikaansaaminen on lähes mahdotonta ja jos sellaisen miljoonan nimen listan saisikin kokoon EU:n päättävät elimet voivat heittää aloitteen nimilistoineen suoraan roskakoriin.

10. Kansan ääntä ei ole kuultu EU-asioissa. Kun Suomi liitettiin kansanäänestyksellä EU:hun v. 1994 silloin totuutta EU:sta ei kerrottu. Luvattiin 100.000 uutta työpaikkaa Suomeen. Luvattiin suuria pääomasijoituksia Suomeen. Luvattiin, että markka säilyy. Luvattiin, että Suomen ulkopoliittinen riippumattomuus ja puolustuspolitiikka säilyvät. Mikään noista lupauksista ei ole pitänyt. Päinvastoin - ne ovat muuttuneet vastakohdikseen. Pääomat eivät ole virranneet Suomeen vaan Suomesta ulos. Suomeen ei ole tullut 100.000 uutta työpaikkaa, vaan 200.000 työttömän kestotyöttömyys. Markka ei ole säilynyt. Siitä luopumisesta ei kansalta edes kyselty. Eduskuntakaan ei ole päättänyt markasta luopumisesta, vaan eduskunta äänesti asian yhteydessä hallituksen tiedonannosta ja hallituksen luottamuksesta. Ulkopoliittisesta riippumattomuudesta meillä ei ole enää tuskin rippeitäkään jäljellä. Meitä sovitetaan EU:n puolustus- ja ulkopolitiikkaan läheisessä yhteydessä sotilasliitto Natoon.