Reijo Katajaranta:
Alustus Tampereen työväenopiston opintokerhossa
Sampola, Sammonkatu 2
9.1.2007 klo 17.50 - 19.20.

Sosialistiset aatteet ennen Marxia

Koko aiheen merkitys on sen selvittäminen, ettei marxilaisuuden syntyminen ollut mikään sattuma tai "puun takaa" tullut merkillisyys, vaan että sillä on vahvat juuret ihmiskunnan historiassa.

Tärkeimmät lähteet aiheeseen ovat epäilemättä Friedrich Engelsin kirjoitus v. 1880 "Sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi" ja toinen tärkeä lähde on Vjatsheslav Volginin 1923 kirjoittama kirja "Esseitä sosialismin historiasta" (ilm. suomeksi v. 1982). (tietysti on paljon muitakin lähteitä, mutta nämä kaksi lienee tärkeimmät. ( Matti Laitisen internet-sivut, samoin minun). Alustus koottu minun ja Matti Laitisen kahdesta alustuksesta.

Engels esittelee kirjoituksessaan tärkeimmät sosialismin edeltäjät, Saint-Simon, Fourier ja Owen, mutta Engelsin kirjoituksen pääpaino on kuitenkin sen erittelyllä, mikä nosti marxismin muun aikaisemman sosialistisen ajattelun yläpuolelle tieteelliseksi teoriaksi. Kun se kuitenkin on teillä seuraavalla kerralla ohjelmassa, puutun siihen vain vähän. Engelsin mukaan marxilaisuus erosi aikaisemmasta ajattelusta erityisesti kahdesta syystä. Marx loi materialistisen historiakäsityksen (historiallisen materialismin), löysi yhteiskunnassa vaikuttavan työn arvolain merkityksen ja ymmärsi luokkataistelun merkityksen historian liikkeelle panevana voimana.
Engels syytti utopisti-sosialisteja siitä, että nämä yrittivät suunnitella oman sosialismin mallinsa, joka olisi mahdollista toteuttaa missä tahansa ja milloin tahansa riippumatta yhteiskunnan kehitystasosta. He eivät nähneet luokkataistelun merkitystä eivätkä tuotantovoimien ja niiden kehityksen merkitystä sosialismin edellytyksinä.

Vjatsheslav Volgin (1879-1962)
- Tutki sosialismin historiaa jo 1900-luvun alkuvuosina.
- Nousi 1920-luvulla johtavaksi sosialististen aatteiden historian tutkijaksi Neuvostoliitossa.
- Julkaisi v. 1923 kirjansa Esseitä sosialismin historiasta
- Tutki sosialistisia ja kommunistisia utopioita lähinnä erilaisina askelmina, jotka johtivat marxismin syntyyn. Utopistinen sosialismi oli se aihepiiri, jonka ahtauden voittamisessa ja arvostelussa marxismi muovautui.
- Volgin ei löytänyt sosialistisia aatteita vain silloin, kun proletariaatti muotoutui Euroopassa, vaan löysi sosialististen aatteiden ituja jo paljon aikaisemmin, antiikin ajoista lähtien.
- Tietty varaus: Volgin käyttää kirjassaan monesti nykyaikaan liittyviä käsitteitä puhuessaan mm. Antiikin ajoista, teollisuuspääoma, pikkuporvarilliset tendenssit ym. Tämä ei liene ollut vältettävissä.
- Sosialistisen ihanteen erittely ei ole koskaan ollut erillisenä entisajan yhteiskunnallisessa ajattelussa, vaan elimellisesti sidoksissa ajan historiallisiin tapahtumiin, muihin tieteen ja filosofian haaroihin. Mutta tieteellinen metodi on abstrahoida tutkimuskohde ympäristöstään. Näin sosialistisia aatteitakin on voitu tutkia.

Esittelen hyvin lyhyesti ensin tämän Volginin kirjan alkupään sisältöä. Jos kävisimme tätä hiemankin perusteellisemmin, aika ei riittäisi ollenkaan.

Antiikin Kreikka
- Yksityisen maanomistuksen muotoutuminen 700 -600 luvulla eaa. Rahatalouden syntyminen. Kaupan ja merenkulun kehittyminen. Orjuuden syntyminen. Köyhän talonpoikaiston velkaantuminen. Luokkaristiriitojen kärjistyminen. Solonin demokraattinen uudistus, jossa hän mitätöi talonpoikien velat. Ylimystön vallan rajoittaminen. Kuitenkin kehityksen tuloksena yhteiskunta jakautui kahteen ääripäähän, kaikkea ruumiillista työtä halveksivaan ylimystöön ja toisaalta orjiin.
- Luokkaristiriidat Kreikassa olivat yleisiä, mutta mitään sellaista liikettä ei ollut havaittavissa, joka olisi pyrkinyt muuttamaan yhteiskunnallista järjestystä tai omaisuuden jakoa.
- Kreikassa tunnettiin taru "kulta-ajasta", joka joskus muinoin on ollut, ilmeisesti ennen luokkaristiriitojen syvenemistä. ( Raamatussa sama Aatamin ja Eeva oleilussa paratiisissa).
- Kulta-aika-tarun kommunistinen muunnelma syntyi nähtävästi kireän luokkataistelun oloissa, kun tapahtumat pakottivat pohtimaan kurjuuden ja rappion syitä sekä oloja, joissa kurjuus ja rappio olisivat mahdottomia.
- Luonnollisen tilan teoria: Ihmiskunnalla oli joskus ja jossain ollut luonnollinen tila, jossa kaikki elivät sulassa sovussa keskenään ilman sen suurempia ristiriitoja, eli Niinistön tapaan: "Vastakkainasettelun aika on ohi".
- Matkakertomusromaanit, joissa matkailija päätyy tällaiseen ihanteelliseen paikkaan syntyvät jo Kreikassa. "Täydellisyyden saari on jo muodoltaankin täydellinen, pyöreä."

- Platonin ihannevaltioajatukset kumpuavat tästä. (Kirjat Valtio ja Lait). Platonin Valtio on ollut Euroopassa 1500- ja 1600-luvuilla ihanneyhteiskunnan mallina. Platon vaati rikkauden ja köyhyyden säätelyä, mutta ei demokratiaa, eikä yhtäläisiä oikeuksia kaikille. Siksi se ei ollut sosialistinen. Platon kuvittelee, että jako hallitseviin ja hallittaviin kuuluu luonnolliseen tilaan.

- Platon nimittää luonnollista ja järkevää järjestystä aristokratiaksi, ts. järkevimpien johto on parhaiden johtoa. Samoin hän perustelee vartijoiden, työläisten ja maanviljelijöiden tarpeellisuuden. Kuitenkin yhteiskunnan tuotanto perustuu orjatyöhön, joka sekin on Platonilla luonnollinen olotila.
- Platonin teoriaa valtiosta Volgin ei laske millään muotoa sosialistiseksi, vaikka se on sosialistisia aatteita poikinutkin.

Sosialismin ainekset varhaisessa kristinopissa

Jo Vanhassa Testamentissa on paljon arvostelua liiallista rikastumista, koronkiskontaa ja ahneutta vastaan. Mutta kun siirrytään uhkailuun, niin uhkana on Jumalan viha, ei proletariaatin vallankumous.

Köyhän kansan elämä alkaa saada 100 eaa. - 100 jaa. kulutuskommunistisia piirteitä.
Filonin kuvaus essealaisista: "He elävät kaikki yhdessä, järjestäytyneinä ammatti- ja veljeskunniksi ja kaikki tekevät työtä yhteisön hyväksi. Kenelläkään heistä ei ole omaisuutta, ei taloa, ei orjaa, ei maata, ei karjaa eikä yleensä mitään, mikä tuottaa rikkautta. Mutta yhdistettyään erotuksetta kaikkien omaisuuden he käyttävät sitä yhteiseksi hyväkseen. Eri töissä hankitut rahat he luovuttavat vaaliperusteiselle vanhimmalle, joka ottaa ne vastaan ja ostaa rahalla kaiken tarpeellisen, jakelee heille runsaasti ruokaa ja kaikkea elämälle välttämätöntä."

Kommuunin jäsenet siis elävät yhdessä kommuunissaan, mutta lähtevät sieltä töihin kommuunin ulkopuolelle. Ansaitsevat jotakin ja palaavat takaisin kommuuniin, jossa hankitut varat käytetään yhteisesti. Se on kulutuskommunismia, jossa kommuuni ei vielä itsenäisesti tuota mitään.

Essealaisille kuten muillekin samansuuntaisille virtauksille oli yhteistä kielteinen suhtautuminen maailmaan. Tämä suhde ei ollut aktiivinen eikä vallankumouksellinen. Tällaisessa tilanteessa syntyi alkukristillisyys.

Myöhemmin alkukirkon muodostuttua, siellä oli paljon yhteiskuntakriittistä ajattelua. Hieronymus: "Kukaan ei voi saada omakseen mitään toisen menettämättä. Siksi minusta tuntuukin hyvin oikealta sananparsi: joka on rikas, on huijari tai huijarin perillinen."

Kristinuskon voitettua radikaali ajattelu alkoi kuitenkin nopeasti kirkosta kadota, kun se muuttui yhteiskuntaa hallitsevaksi instituutioksi. Kuitenkin kulutuskommunismi jäi vaikuttamaan luostarilaitokseen. Ja luostareissahan myös tuotettiin, viljeltiin, harrastettiin kemiaa, musiikkia jne.

Keskiajan kommunistisia virtauksia

Keskiajaksi kutsuttu valtava aikakausi voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen osa on rappeutumisen ja kauppayhteyksien katkeamisen kautta aina jonnekin 900-luvulle asti. Siitä alkaa vähittäinen herääminen ja nousun kausi.

Tällä ensimmäisellä "pimeällä kaudella" ei ole vähäisintäkään merkkiä mistään uudesta yhteiskunnallisesta tai sosialistisesta ajattelusta.

Rahatalouden syntyminen uudelleen pitkän luontoistalouden kauden jälkeen taas kurjisti erityisesti talonpoikia, ( kuten aiemmin antiikin Kreikassakin ). Talonpojat menettivät maitaan ja siirtyivät kaupunkeihin, joissa he taas eivät päässeet suljettuihin ammattikuntalaitoksiin. He siis jäivät eräällä tavalla yhteiskunnan ulkopuolelle ja muodostivat myöhäisemmällä keskiajalla kaikkien vallankumouksellisten nousujen ytimen.

Keskiaikainen kommunismi huipentui vallankumousliikkeeksi vain kärkevien yhteiskunnallisten kriisien hetkinä ja yleisen tilanteen painostuksesta. Koska uskonto läpäisi tuolloin kaiken ajattelun, myös yhteiskunnalliset liikkeet pukeutuivat uskonnolliseen kaapuun. Yhteiskuntaa pyrittiin korjaamaan saarnan ja esimerkin voimalla, eikä suinkaan vallankumouksellisen toiminnan avulla.

Tältä taustalta syntyivät ns. talonpoikaissodat eri puolilla Eurooppaa (ja varmaan muuallakin), myös Suomessa. Hyvin usein vallankumoukselliset liikkeet keskiajalla saivat kerettiläisen muodon, eli virallinen kirkko tulkitsi ne harhaopeiksi.

Englannin 1300-luvun talonpoikaiskapinat ilmaisivat jo paljon kommunistisista ajatuksista.
Ne saivat aiheensa tuolloin vallinneesta Englannin ja Ranskan välisestä satavuotisesta sodasta ja sen kanssa yhtä aikaa raivonneesta rutto-epidemiasta. Miehet yksinkertaisesti loppuivat, ja tässä tilanteessa talonpojat saivat aatelistolta itselleen ylimääräisi etuja, mm. enemmän palkkaa. Mutta kun tilanne parani, aatelisto halusi talonpojilta edut pois. Tähän talonpojat eivät suostuneet. Tapahtui talonpoikien kapina 1380-luvun alussa. Pappi John Ball oli liikkeen johdossa ja saarnasi näin: "Rakkaat veljet, elämä Englannissa ei parane niin kauan kuin ei saateta voimaan omaisuuden yhteisyyttä, niin kauan kuin eivät häviä aateliset ja maaorjat, kuin emme tule kaikki yhdenvertaisiksi eikä herroja tule olemaan yllämme." Kuningas Richard II lupasi talonpojille, että jos laskette aseenne niin saatte pitää etunne. Talonpojat menivät tähän halpaan, jolloin kuningas sanoi: "Orjia te olette ja orjiksi te jäätte".

Keskiajalla oli myös muita levottomuuksia kuten 1400-luvun Tsekissä, Böömissä, joka tuolloin oli Euroopan kehittyneimpiä maita (osana Habsburgien Roomalais-Saksalaista keisarikuntaa). Siellä oli suuria hopeakaivoksia, mutta teollisuus oli saksalaisten kauppiaiden puristuksessa. Myös kirkko esiintyi voimakkaana riistäjänä. Tsekin tapahtumat kuitenkin olivat lähempänä porvariston kapinaa aatelistoa vastaan.

(Vallankumous) Tsekissä oli siis tähdätty kirkkoa vastaan ja toiseksi se oli kansallinen saksalaista kauppapääomaa vastaan suunnattu. Saarnamies Jan Husin tuomitseminen kerettiläiseksi Konstanzin kirkolliskokouksessa ja polttaminen roviolla. 1419 kansa nousi avoimeen kapinaan paavia ja keisaria vastaan. Husin viimeiset sanat polttoroviolla: "Voi pyhä yksinkertaisuus!"

Kapinoivat jakautuivat pian kahtia. Varakas porvaristo keskittyi Prahaan ja oli piankin valmis peräytymään vaatimuksistaan. Näiden lisäksi syntyi erilaisia uskonnollisia kuppikuntia, jotka pyrkivät eristäytymään maailmasta ja tavoittelivat jonkunlaista kulutuskommunismia. Näitä liikkeitä olivat mm. taboriitit ja adamiitit. Jyrkkää radikalismia heillä kuitenkin oli: "maan päällä ei pidä olla kuninkaita, ei valtiaita, ei alamaisia, kaikki verot on lakkautettava, kukaan ei saa pakottaa ketään mihinkään, kaikkien on oltava keskenään veljiä ja sisaria."

1500-luvun Saksa

Protesti Roomalaiskatolista kirkkoa ja Habsburgien keisarivaltaa vastaan.
Talonpoikien kapina 1523 aatelistoa ja kirkkoa vastaan, johdossa Thomas Münzer.
- Luther ja Münzer: Luther tyytyi uudistuksiin vain kirkossa, Münzer vaati syvemmälle meneviä yhteiskunnallisia muutoksia. Aluksi Luther ja Münzer olivat samalla puolella, mutta pian Luther katkaisi välit ja liittyi aateliston puolelle kannattamaan kapinan kukistamista.
- Kutojien kapina Zwickaussa 1523, joka laajeni talonpoikaiskapinaksi.
- Sinänsä talonpoikaisliike ei ollut millään lailla kommunistinen. Tällä liikkeellä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa valtion ja yhteiskunnan uudistamiseksi.
- Koska eri alueiden talonpojilta puuttui yhteinen ohjelma ja toimintasuunnitelma, ruhtinaiden monesti paljon heikommat joukot pääsivät voitolle kapinoitsijoista.
- 1525 kapinat kukistettiin, Münzer vangittiin ja teloitettiin.
- Tämän jälkeen Saksassa syntyi kerettiläisiä anababtistisia ryhmiä, jotka odottelivat maailmanloppua ja Kristuksen tulemista ja uuden Jerusalemin syntyä jonain määräpäivänä. Tällaisen keskiaikaisen kristillisen kommunismin viimeinen leimahdus oli anababtistien kapina Münsterissä v. 1534. Sen jälkeen liike vaimenee.
- Talonpoikaskapinat Saksassa olivat kansalle erittäin raskaat. Kun päälle tuli vielä sata vuotta myöhemmin 30-vuotinen sota, Saksan yhteiskunnallinen kehitys oli pitkään alamaissa.

Thomas Moren Utopia (1478-1535)
- Thomas Morea voidaan aiheellisesti nimittää Utopistisen sosialistisen kirjallisuuden luojaksi.
- Jo nimitys utopia tulee hänen kirjastaan, joka on väännös latinasta u topia= paikka, jota ei ole olemassa.
- More opiskeli latinaa ja antiikin kreikkaa sekä tutustui antiikin ajan kirjallisuuteen Oxfordin yliopistossa. Valmistui lakimieheksi. V. 1499 hän tutustui Erasmus Rotterdamilaiseen, joka tuolloin oli käymässä Lontoossa. Hyvin vilkasta kanssakäymistä keskenään. More kannusti ja seurasi, kun E.R kirjoitti kirjansa "Hulluuden ylistys". Pari vuotta myöhemmin tilanne oli päinvastainen, kun T.M. kirjoitti oman kirjansa Utopia.
- 1504 More valittiin alahuoneen jäsenenä parlamenttiin. Kuningas Henrik VIII aikana hänet valittiin valtakunnan korkeimpaan virkaan lordikansleriksi, joka oli yhtä aikaa valtiovarainministeri ja samalla kuninkaan tärkein neuvonantaja.
- Kun uskonpuhdistus alkoi vaikuttaa Euroopassa, T.M. ja E.R. asettuivat katolilaisuuden puolelle. Mutta kun kuningas Henrik VIII halusi jälleen kerran vaihtaa vaimoa T.M. ja paavi eivät hyväksyneet tätä. Silloin kuningas sanoutui irti katolisesta kirkosta ja paavista ja kääntyi protestantiksi (anglikaanisen kirkon perustaminen). T.M. ei suostunut hyväksymään kuningasta kirkon päämieheksi. Siitä hänet heitettiin Towerin linnaan ja mestattiin v. 1535.
- Kuningas Henrik VIII aikana hän osallistui erääseen kauppavaltuuskuntaan Hollannissa. Siellä oli paljon aikaa ja hän kirjoitti ensin kirjansa toisen osan, jossa kuvataan Utopian saaren oloja.
- Kirjansa ensimmäisen osan hän kirjoitti vuotta myöhemmin Lontoossa, jossa kuvataan senaikaisen Englannin yhteiskunnallisia epäkohtia. Että ei tulisi vaikeuksia T.M. sijoittaa tekstinsä entisen merimiehen Raphael Hytholodaeuksen suuhun, jonka juttuja T.M. sitten epäilevästi ja kysellen kommentoi. Hytholodaeus oli ollut Americo Vespuzzin löytöretkillä mukana ja kertoi matkakokemuksiaan.

Mitä Utopian ensimmäisessä kirjassa sanotaan
- Se on ennen kaikkea oman aikansa kritiikki. (Se, mitä Hytholodaeus Englannissa näkee)
- Kuninkaan ja aateliston valta on irtautunut kansan eduista
- Hallitsijat ovat paljon kiinnostuneempia valloittamaan uusia maita kuin pitämään kunnossa jo hallinnassaan olevia maita
- Sotien takia valtiossa on valtava määrä tyhjäntoimittajia, jotka eivät kelpaa mihinkään rauhanomaiseen työhön ja hylkivät työtätekeviä.
- Ylimykset ovat loisten kaltaisia. Kansan on elätettävä ylimystöä kuin sen palveluväen valtavaa laumaa.
- Lampaanhoidon nimissä ihmisiä ajettiin mailtaan (kapitalismin alkuperäisen kasautumisen aikalaiskuvaus), heille ei jäänyt mitään. Se ajoi heidät varkauksiin ym. rikollisuuteen.
- Valtiot eivät esittäydy minään muuna kuin omaa etuaan ajavien rikkaiden eräänlaisena salaliittona.
- Hytholodaeus väittää, ettei yksityisomistuksen oloissa voi olla puhettakaan oikeudenmukaisuudesta enempää kuin yhteiskunnallisesta hyvinvoinnistakaan.

Sitten Hytholodaeus kertoo, että hän törmäsi matkoillaan myös Utopian maahan, jossa kaikki asiat olivat kunnossa. Valitettavasti hän ei vain muista, että missä pirussa se maa oikein olikaan.
- Koko maa Utopiassa oli yhteiskunnallisessa omistuksessa.
- Utopia oli jakautunut kaupunkeihin, joissa käsityöläisperheet olivat tuotannon perusyksikkö.
- Kaiken tuotannon perheet luovuttavat valtiolle, joka sitten jakaa tuotteet eteenpäin tarvitsijoille.
- Maataloustyöt järjestetään siten, että jokaisella on velvollisuus mennä maaseudulle tekemään 2 vuotta maataloustöitä.
- Kaikki käsitöissä tai maataloudessa tuotettu kuuluu koko yhteiskunnalle, kansalaiset saavat tarvitsemansa joko valtion varastoista tai yhteiskunnallisilta toreilta.
- Jokainen isä saa tavaraa niin paljon kuin tarvitsee, mutta ei yhtään enempää.
- Kaiken tarvittavan luomiseen yhteiskunnassa riittää 6. tunnin työpäivä, koska yhteiskunnan loiseläjiä ei ole.
- Ihminen ei myöskään omista asuntoaan. Tästä syystä hänen on muutettava asuntoaan 10 vuoden välein.
- More ei tunne vielä tuotantovoimien kehitystä ja tarvitsee siksi orjia, mutta orjat ovat niitä rikollisia, jotka olisi muuten tuomittu kuolemaan. Utopia myös osti kuolemaantuomittuja muista maista orjikseen.
- More myös ensimmäisenä ymmärsi, että myös tuotanto voi olla yhteiskunnalista. Aikaisempi kristillinen kommunismi kun oli ollut vain kulutuskommunismia.
- More myös ensimmäisenä vapautti yhteisyyden ja yhteiskunnallisuuden uskonnollisesta kaavusta perustellen Utopiansa järkisyillä eikä uskonnolla.

Volginin arvioita Moresta:
- Yhteisomistuksen varhaisten julistajien joukossa Morella on poikkeuksellinen sija. Aina 1700-luvun Ranskan porvarilliseen vallankumoukseen saakka sosialistinen ajattelu ei tarjonnut historialle yhtäkään merkitykseltään Utopian vertaista teosta. More on täysin perustein nimitettävä utopistisen sosialismin alullepanijaksi ja yhdeksi sen suurimmista edustajista.

Toinen merkittävä utopisti oli italialainen pappi Tommaso Campanella (1568 - 1639)
- Hänen Aurinkovaltio-teoksensa asetetaan usein Thoman Moren Utopian rinnalle 1500-luvun utopiana.
- Liittyi nuorena dominikaaniseen munkkikuntaan. Osallistui 1590-luvulla Espanjan kuninkaan vastaiseen salaliittoon ja joutui 30-vuodeksi vankilaan. Täällä hän kirjoitti Aurinkovaltionsa.
- Campanella on sieluttanut maailman ja kaikki sen osat.
- Campanellan opin mukaan tajuttomimmatkin oliot olivat elollisia, sillä Campanellan Jumala on panteistinen. Maallisten olentojen suhteen hänen tahtoaan toteuttaa aurinko. Tästä myös tulee kirjan nimi Aurinkovaltio.
- Kumma kyllä, hän ei tunne - tai ei perustele ajatuksiaan Moren Utopialla, joka tuolloin jo Euroopassa kyllä tunnettiin, vaan tukeutuu enemmänkin Platonin Valtioon.

Campanellan aurinkovaltiossa:
- Ei ole yksityisomistusta.
- Työ on kaikille pakollista. Työn tulokset menevät yhteiskunnan omistukseen.
- Tuotanto ja tuotannon tulosten jako on yhteiskunnallista.
- Maataloustyöt suoritetaan työvelvollisuutena.
- Jokaisen tulee tehdä ruumillista työtä 4 tuntia päivässä.
- Esivalta valvoo, ettei kukaan saa enempää kuin tarvitsee.
- Kaikilla kansalaisilla on yhteiskunnan omistama asunto, jota he ovat velvollisia vaihtamaan joka puolen vuoden kuluttua.
- Aurinkovaltiossa johtavassa asemassa on henkinen aristokratia (viittaus Platoniin)

Volginin arvio Campanellasta: Campanellan karkeahko rakennelma palveli epäilemättä esikuvana myöhempien aikojen monille sosiaalisille utopioille.

Utopistisosialistit: Meslier, Morelly, Godwin, Babeuf, Saint-Simon, Fourier ja Owen
Engelsin mukaan: "Uudenaikainen sosialismi on sisältönsä puolesta lähinnä tulosta tarkastelusta, joka on kohdistunut yhtäältä omistavien ja omistamattomien, palkkatyöväen ja porvariston välisiin luokkavastakohtiin nykyajan yhteiskunnassa, toisaalta tuotannossa vallitsevaan anarkiaan.
Mutta teoreettisen muotonsa puolesta se esiintyy aluksi Ranskan 18. vuosisadan suurten valistusfilosofien periaatteiden pidemmälle kehitettynä, johdonmukaisempana jatkona. Kuten jokaisen uuden teorian täytyi senkin aluksi lähteä jo olemassa olevasta ajatusaineistosta niin syvällä kuin sen juuret olivatkin aineellisissa, taloudellisissa tosiasioissa." (Friedrich Engels)

Jean Meslier (v. 1664-1729)
Ranskalaisen utopistisen sosialismin perustanlaskija oli maalaispappi ja ajattelija nimeltään Jean Meslier. Hän näki työssään feodalismin talonpojille aiheuttamat kärsimykset. Hän kirjoitti kokemastaan ja näkemästään muistiinpanoja, joista julkaistiin v. 1864 kirja nimeltä "Meslierin testamentti". Meslierin mukaan:
"Vallitseva uskonto, politiikka ja taloudellinen elämä ovat kaikki petollista valhetta ja veristä vääryyttä. Sielu on aineen liikettä: kun se lakkaa so. ruumis kuolee, sammuu sielukin... vihaisimmat ja julmimmat saivat yhteiskunnassa määräysvallan ja varasivat jälkeläisilleen kuninkaiden ja aatelisten aseman, sitten tämä ylin luokka vallassa pysyäkseen palkkasi sotureita, virkamiehiä ja pappeja, jotka kaikki nyt kansan kustannuksella mässäävät. Ainoastaan teidän kitkerän työnne hedelmistä elävät kaikki nuo ihmiset ja heidän lukuisat palvelijansa. Mutta suurin paha, minkä tuo kaikkien sota kaikkia vastaan on tuottanut, on yksityisomaisuus... Kerran tulee aika, jolloin viimeinen paavi on hirtetty viimeisen aatelismiehen suolilla".
Etienne-Gabriel Morelly (syntymäaika tuntematon)

Meslierin seuraaja, koulunopettaja Morelly esitti v. 1755 kirjassaan "Luonnonlaki" (Code de la Nature, ou le véritable Esprit de ses Loix) ensimmäisen rakennekaavan ranskalaiselle utopiatasavallalle:
* Mikään ei saa olla yksityisomaisuutta, paitsi se minkä tarvitsee todella päivittäisiin tarpeisiinsa, työhönsä ja huvituksiin.
* Jokainen kansalainen on virallinen henkilö, joka saa työnsä ja toimeentulonsa yhteiskunnalta.
* Jokainen kansalainen edistäköön voimavarojensa mukaan yhteistä hyötyä, sen mukaan järjestetään hänen yleiset velvollisuutensa. (Sos.dem. vuosisata s. 96).
Morellyn mielestä: "Ihmiskunnan täydellinen valistuminen johtaa väistämättä kommunismin palautumiseen. Tuo kommunismi ei tule olemaan vaistonvaraista kuten koko ihmiskunnan olemisen alkuvaiheessa, vaan tietoista, kokemukseen perustuvaa ja sen vuoksi horjumattoman vankkaa." (V. Volgin)
Valistusfilosofian merkitys Ranskan vallankumoukseen ja utopiasosialismiin
1700-luvun valistusfilosofit vetosivat järkeen kaiken olevaisen ainoana tuomarina. Heidän mukaansa oli pystytettävä järjellinen yhteiskunta. Oli kumottava armotta kaikki, mikä oli ristiriidassa ikuisen järjen kanssa, joka olikin itse asiassa vain porvariksi kehittyvän keskiluokan kansalaisen ihannoitu järki.

Jean-Jacques Rousseau (v.1712-1778)
Jean-Jacques Rousseau oli patikoinut elämänsä aikana useaan otteeseen Ranskan halki ja nähnyt omin silmin talonpoikien kurjan tilan. Hän oli kokenut Pariisin seurapiireissä ylhäisön turhamaisen ja tarkoituksettoman elämän. Hän oli havainnut myös kuningashuoneiden ahneuden ja mielivallan. Hän halusi puolustaa köyhiä ja vaati sen vuoksi heidän vapauttamistaan vuosisataisista köyhyyden kahleistaan. Rousseaun mukaan: Luonto oli tehnyt ihmisen hyväksi ja yhteiskunta vastaavasti pahaksi. "Turmelus alkoi sinä päivänä, jolloin harkinta liittyi aistimukseen, jolloin järki otti vangikseen vaiston, jolloin ihminen keksi pitää huolta myös tulevista tarpeistaan (ylijäämä, lisätuote), jolloin hän näiden tulevien tarpeiden nimessä jakoi esineet käsitteiden "minun" ja "sinun" mukaan ja loi omaisuuden". (Yhteiskuntasopimuksesta, Karisto, suom. v. 1918 J.V. Lehtonen, Johdanto s. 9)

Vapaus ja tasa-arvo
Rousseau kirjoitti teoksessaan "Yhteiskuntasopimuksesta", jota on kutsuttu myös Ranskan suuren vallankumouksen raamatuksi, mm. seuraavaa: "Jos käydään tutkimaan, mikä on varsinaisesti kaikkien kansalaisten suurin hyvä, se hyvä, jonka tulee olla jokaisen lainlaatimisjärjestelmän tarkoitusperänä, havaitaan sen supistuvan näihin kahteen tärkeimpään päämäärään: vapauteen ja tasa-arvoisuuteen, suurten puolelta omaisuuden ja arvon kohtuullisuutta, ja pienten puolelta ahneuden ja kärkynnän hillitsemistä." (Sama teos s. 101-102)
Valtiovalta kuuluu kansalle
Rousseaun mukaan ylin valtiovalta kuuluu peruuttamattomasti kansalle. Lainlaatijat toimivat ohjaajina yhteiskunnan olojen järjestämisessä. Hallitukset ovat kansan tahdon palvelijoita. Hallitus on välittävä virkamieskunta, joka on asetettu alamaisten ja ylimmän valtiovallan väliin ja jonka tehtävänä on lakien toimeenpaneminen ja vapauden sekä kansalais- ja valtiollisenvapauden säilyttäminen. Valtion tärkein tehtävä on sen kaikkien jäsenten onnen ja menestyksen valvominen. (Sama ks. mm. s. 108)
"Milloin maassa on huono hallitus, on tämä tasa-arvoisuus vain näennäinen ja pettävä sen tehtävänä on yksinomaan köyhän pysyttäminen kurjuudessaan ja rikkaan anastuksissaan". ( Sama teos s. 64)
William Godwinin yhteiskunnalliset aatteet

Englantilainen William Godwin (1756-1836) tuli hänkin pappissuvusta ja valmistui papiksi. Ranskalaisen valistusfilosofien kautta hänestä kuitenkin tuli pian ateisti ja materialisti sekä ankara yhteiskunnallisten olojen arvostelija. Hän arvosti myös suuresti Ranskan vallankumousta.

Hänen pääteoksensa on v.1793 julkaistu "Ajatuksia yhteiskunnallisesta oikeudenmu-kaisuudesta". Hän ei kuitenkaan arvioi yhteiskunnan materiaalisia oloja vaan luottaa yksinomaan ihmisten omaan itsenäiseen ajatteluun ja järkeen. Luonnontieteissä oli tuohon aikaan saavutettu suuria edistysaskeleita ja Godwin luotti, että sama pätee myös yhteiskuntaan. Kunhan kenenkään ajattelua ei rajoiteta ja estetään kaikenlainen valtiollinen väliintulo, kaikki ihmiset tulevat järkiinsä ja paras mahdollinen yhteiskunta syntyy itsestään.
" Ihmisjärki toimii noudattaen tiukasti syysuhteen lakia. Ihmisellä on kaksi kykyä: ottaa vastaan ympäristön vaikutteita ja ajatella. Ympäristön vaikutelmat ovat välttämätön ravinto ajattelukoneistolle. Ilman niitä ajattelukoneisto on tyhjä ja ihminen ei ole mitään."

Järjen vaatimuksia noudattava järjestys on oikeudenmukainen järjestys. Ihmisjärki kykenee selvittämään sen lait samoin kuin muunkin totuuden.

Godwin toteaa aikansa ihmisten olevan epätäydellisiä. Valheelliset mielipiteet ja valheellisesti säädetyt lait harhauttavat heidän järkeään.

Järjen täysin vapaan kehityksen ansiosta ihmiset käsittävät, että jokaiselle koituvan hyvinvoinnin lähde on yleisessä hyvinvoinnissa.

Järkevän yhteiskuntajärjestyksen tultua voimaan väkivallalla ei tule olemaan sijaa yhteisön erillisten jäsenten välisissä suhteissa enempää kuin yhteisöjen keskinäisissäkään suhteissa.

Godwinin yhteiskuntakritiikistä vielä yksi huomio: "Vastoin yleistä luuloa eivät rikkaat maksa palkkaa työntekijöille vaan työntekijät maksavat palkkaa omistajille, jotka tuhlaavat sen viettäen ylellistä ja joutilasta elämää."

Ranskan suuri vallankumous (v. 1789-1815)
Ranskan suuri vallankumous oli Ranskan historian ajanjakso välillä 1789-1815, jolloin demokraatit ja tasavaltalaiset kumosivat ehdottoman monarkian ja katolinen kirkko koki radikaalin uudelleenjärjestelyn. Kolmas sääty julistautui kansalliskokoukseksi v. 1789 ja ryhtyi säätämään maalle perustuslakia. Ranska julistautui v. 1792 tasavallaksi. Vaikka Ranska ajelehtikin tasavallan, monarkian ja muiden valtiomuotojen välillä vielä 75 vuotta Napoleonin vallankaappauksesta huolimatta, vallankumous teki kuitenkin lopun kuninkaiden ja papiston yksinvaltiudesta.
Päämääränä egalitarismi
Ranskan vallankumouksen valtapuolueet maltilliset girondistit ja vallankumoukselliset jakobiinit vetosivat kummatkin Rousseaun yhteiskuntafilosofiaan. Vallankumouksen merkittävin johtaja Maximilien Robespierre itse oli Rousseaun oppilas. Vallankumouksen ydinjoukkona toimivat käsityöläiset. Jakobiinien suhdetta yhteiskunnalliseen omistukseen voidaan kuvata egalitaristiseksi. "Toisin kuin sosialismi egalitarismi tähtää tasa-arvoon yksityisomistuksen pohjalta; sen ihanteena on pienomistajien muodostama yhteisö, jossa kaikilla on suurin piirtein saman verran omaisuutta. Egalitaristien yhteiskunnassa ei ole liian rikkaita eikä liian köyhiä, vaan väestö koostuu lähinnä omat tuotantovälineensä ja maapalstansa omistavista pientuottajista ja maanviljelijöistä." (Robespierre, Albert Manfred, Progress ja SN kirjat 1989, Saate: Vesa Oittinen) Egalitarismin voisi nimetä pikkuporvariston hyvinvointivaltioksi.
Vallankumouksen merkityksestä
Ranskan vallankumouksesta on peräisin useita nykymaailman keskeisimmistä arvoista, kuten kansanvalta, yksityinen omistusoikeus, ihmisoikeudet (kansalliskokous julkaisi 26.8.1789 ihmisoikeuksien julistuksen, jolla tavoiteltiin "vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa") ja oikeusvaltion periaate.
Leninin käsityksen mukaan: "Ranskan vallankumous voitti siitä huolimatta, että se lyötiin, koska se antoi koko maailmalle sellaisen perustuksen porvarillista demokratiaa, porvarillista vapautta varten, ettei sitä enää ole voitu hävittää." (Teokset, osa 29, s. 357)

Gracchus Babeuf (v. 1760-1797)
Ranskan suuren, porvarillisen vallankumouksen johdonmukaisin utopistisosialisti oli Gracchus Babeuf oikealta nimeltään Francois Noel. Hän syntyi köyhälistön perheeseen Saint Quentinissa. Babeuf oli itseoppinut mies, joka toimi mm. maanmittarina ja lehtimiehenä. Hän oli tutustunut valistusfilosofi Rousseaun ja ranskalaisten utopistisosialistien (Meslier, Morelly ja Mably) teoksiin omaksuen näiltä näkemyksiä omiin sosialistisluontoisiin ajatusrakennelmiinsa.
Maareformimies
Babeuf työskenteli vallankumouksen aattokaudella komissaarina. Hänen tehtävään oli feodaalisiin oikeuksiin ja rasituksiin liittyvien asiapapereiden systematisointi ja säilytys. Hän oli näkemyksiltään radikaali egalitarismin kannattaja. Hän oli kiinnostunut kommunistisista aatteista, mutta hän kyseenalaisti niiden toteutumisen. Hänen välittöminä ihanteinaan olivat samansuuruiset luovuttamattomat maapalstat, jotka annetaan jokaiselle kansalaiselle elinajaksi. Tuo asian järjestäminen edellytti maan kansallistamista ja perintäoikeuden lakkauttamista kiinteistöön nähden.
Etujoukkoa rakentamassa
Babeuf ei koskaan yhtynyt täysin mihinkään vallankumoukselliseen ryhmään. Hän istui useamman kerran vankilassa vallankumouksen aikana. Vuonna 1795 hänet tuomittiin Arrasin vankilaan. Päästyään linnasta hän alkoi propagoida määrätietoisesti kommunistisia aatteita. Babeufin kommunistisen propagandan tarkoituksena oli levittää suppean lukijapiirin keskuuteen oikeita käsityksiä yhteiskuntakehityksen ratkaisemiskeinoista... sen tarkoituksena oli yhdistää hengenheimolaisista muodostetun ytimen ympärille kommunistinen ryhmittymä, joka nostaisi kansanjoukot uuteen vallankumoukselliseen mullistukseen.

Babouvistit
Babouvistit pitivät lähimpänä tavoitteenaan kansankapinaa ja vallankumousta kommunismin nimissä. Babouvismi oli tässä mielessä sosialismin historian käännekohta. Suppean sivistyneistöryhmän keskuudessa muovautunut intellektuellikommunismi yritti ensi kertaa päästä yhteyteen työväen joukkojen kanssa. Se koetti ottaa huomioon niiden mielialan sekä yritti myös yhdistää sosialismin työväenliikkeeseen. Tämä oli kuitenkin ennenaikaista ranskalaisen kapitalismin kehittymättömyyden sekä maan työväenluokan vähyyden ja kypsymättömyyden takia.

Salaliitto
Babouvistit perustivat v. 1795 Pantheonin klubin eli "Yhdenvertaisten salaliiton". Salaliitossa oli mukana kokeneita vallankumousmiehiä.
Babouvistit laativat maaliskuussa 1796 sosialistisen toimenpideohjelman nimeltä "Otteita Babeufin opista". Siinä esitettiin mm. seuraavia ajatuksia: Vallankumoushallituksen ensimmäisenä, viipymättä toteutettavana toimenpiteenä tuli olla se, että valtio alkaa kustantaa leipomotyöt.
* Rikkaiden ja taantumuksellisten asuntojen haltuunotto sekä niiden luovuttaminen köyhälistölle.
* Köyhälistön panttilainojen anteeksianto ja pantattujen esineiden palauttaminen omistajille.
* Luonto on antanut kaikille ihmisille yhtäläisen oikeuden nauttia elämän hyvyyttä.
* Luonto on määrännyt kaikki ja jokaisen tekemään työtä; ei kukaan ole kunniallisella tavalla voinut päästä tästä velvollisuudesta.
* Ei kukaan voi rehellisellä tavalla omistaa yksin maan ja teollisuuden tuotteita.
* Ne rikkaat, jotka eivät luovuta ylellisyyttään puutteessa oleville, ovat kansan vihollisia.
* Ei kellään ole rikkautensa perusteella oikeutta kieltää lähimmäiseltään opetusta, joka on hänen onnellensa tarpeellinen. Opetus on oleva yhteinen.

Babeufin yhteiskunta
Babeufin kommunistisen yhteiskunnan perusperiaate oli kaikkien yhtäläinen työvelvollisuus. Työt oli jaettava niin, että ne vastaisivat kansalaisten henkilökohtaisia ominaisuuksia. Tuotanto yhteiskunnassa oli keskitettyä. Maa-alueet ja kaikki omaisuus kuului kansalle. Keskusvalta otti huomioon yhteiskunnan tarpeet keräämällä maan eri puolilta tietoja, jotka koskivat myös työläisten määrää ja heidän tekemäänsä työtä.

Petturuus kaatoi salaliiton
Babouvisteille kävi köpelösti. Vallankumouksellisilla liikkeillä on aina omat petturinsa. Tämäkään liike ei tehnyt siitä poikkeusta. Soluttautujia on aina riittänyt näihinkin päiviin asti. Babouvistien sotilaallisessa johdossa oli kaksi ammattiupseeria: kapteeni Grisel ja kenraali Rossignol. Toukokuussa 1797 babouvistit olivat "kuulleet", että 17 000 sotilasta oli valmiina ryhtymään kapinaan. Pieleen meni. Kapteeni Grisel kavalsi koko hankkeen. Babeuf ja hänen 64 aatetoveriaan vangittiin. Elokuussa heistä 56 vapautettiin, seitsemän tuomittiin maanpakoon ja Babeuf menetti ainokaisen päänsä. Hänen poikansa Emile surmasi petturi Griselin v. 1808 kaksintaistelussa.

Babeufin aatteellinen perintö
Neuvostoliittolainen sosialististen aatteiden historian tutkija V. Volgin selvitti v. 1982 suomennetussa kirjassaan "Esseitä sosialististen aatteiden historiasta" babouvismin aatteellisesta perinnöstä seuraavaa:
* Babeuf oli heikonpuoleinen teoreetikko. Hänen tärkein ansionsa on siinä, että hän esitti kommunismin ongelman käytännön ongelmaksi.
* Babouvismi oli proletaarisen ja puoliproletaarisen köyhälistön etuja ajava käytännöllinen liike.
* He muotoilivat jo hieman "työtätekevien diktatuurin" käsitettä.
* Babouvistien suunnittelema kommunistinen yhteisö ei ollut mittasuhteiltaan pieni, omavarainen taloudellinen solu, jollaista haaveili myöhemmin Robert Owen, vaan iso elimistö, joka sulki piiriinsä kansallisen kokonaisuuden lähes täydellisesti ja myöhemmin sulautui siihen täysin.
* Babeufilla ja babouvisteilla oli oma roolinsa sosialistisen ajattelun kehityksessä. Ilman heidän huolellista ja tarkkaa tutkimistaan on mahdotonta ymmärtää oikein kommunistisen ideologian kehitystä 1700-luvun kommunisteista Marxiin asti. Babouvismi on välttämätön välirengas vallankumousta edeltäneen vanhan kommunismin ja 1800-luvun uuden kommunismin välillä.

1800-luvun suuret utopistisosialistit
Utopiasosialisteja huolestuttivat teollisen vallankumouksen mukanaan tuomat ongelmat. Heidän ratkaisunsa niille oli harmoninen sosialismi, joka perustuisi ihmisten yhteistyöhön ja luokkasopuun. He uskoivat ihmisen hyvyyteen ja katsoivat, että olisi kasvatettava moraalisesti korkeammalla tasolla oleva "uusi ihminen".
1800-luvun utopistisosialisteille oli ominaista se, että he elivät jo vähemmän tai enemmän kehittyneessä kapitalismissa. Heidän oppiensa vahvana puolena oli kapitalismin kritiikki. Maineikkaimmat heistä olivat: ranskalaiset Saint-Simon ja Charles Fourier sekä englantilainen Robert Owen. He kaikki olivat myös Ranskan vallankumouksen aikalaistodistajia.
Saint-Simon ja Fourier halusivat supistaa yksityisomistusta. Heitä kaikkia yhdisti myös pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Owen lukeutui osuustoimintaliikkeen perustajiin ja hän halusi siirtyä kommunistiseen yhteisomistukseen. Erilaisten kommuunien perustaminen oli utopiasosialistien kantava ajatus. Kommuunit perustettiin lähes poikkeuksetta Yhdysvaltoihin, utopia-yhteisöjen kultamaahan.
F. Engels arvioi utopistisosialistien merkitystä sosialismin kehitykselle seuraavasti: "Kaikille kolmelle on yhteistä, etteivät he esiinny tällä välin jo historiallisesti syntyneen proletariaatin etujen ajajina. Valistusfilosofien tapaan hekään eivät pyrkineet vapauttamaan yhtä määrättyä luokkaa, vaan heti koko ihmiskunnan. Valistusfilosofien lailla hekin halusivat perustaa järjen ja ikuisen oikeudenmukaisuuden valtakunnan, mutta heidän valtakuntansa on aivan erilainen kuin valistusfilosofien."
Utopistit eivät kyenneet näkemään yhteiskunnan sosialistisen uudistamisen todellisia teitä. He torjuivat vallankumouksen. He hylkäsivät luokkataistelun ja julistivat ainoaksi sosialismiin johtavaksi tieksi valistuksen, kasvatuksen, yhteiskuntaluokkien yhteistyön, kapitalistien ja yleensä vallanpitäjien houkuttelemisen sosialismin puolelle ja sosialististen mallisiirtoloiden perustamisen. Engelsin sanoin kapitalistisen tuotannon kypsymätöntä tilaa, luokkien kypsymätöntä tilaa vastasivat kypsymättömät teoriat. Kysymys oli uuden täydellisemmän yhteiskuntajärjestyksen keksimisestä ja sen lahjoittamisesta yhteiskunnalle ulkoapäin.

Claude Henri de Rovroy, Saint-Simon (v. 1760-1825)
Claude Henri de Rovroy, Saint-Simon'in kreivi syntyi v. 1760 Pariisissa..
Saint-Simonin halusi vapauttaa työväenluokan. Hän piti välttämättömänä tuotannon suunnitelmallisuutta, tieteen ja teollisuuden yhteistoimintaa. Näin hän toivoi kehityksen lopulta johtavan valtiottomaan yhteiskuntaan. Hän toivoi teollisuusjohtajien järjestävän yhteiskunnan uudelle pohjalle. Jokaiselle olisi annettava työtä kykyjensä mukaan ja palkkaa aikaansaannostensa perusteella.
Saint-Simonin julkaisi v. 1803 kirjan "Geneven asukkaan kirjeitä aikalaisilleen", jonka periaatteiden mukaan:
* Etevimmät ajattelijat tarvitaan ihmiskunnan johtoon
* Henkinen valta kuului oppineille
* Maallinen valta jäi varallisuuden omistajille
* Johtajien valinta kuului kaikille
* Tietämättömille kansanjoukoille suotiin ihmisarvo, muttei valtaa
* Jokaisen täytyi tehdä työtä
* Naisille oli annettava vaalikelpoisuus ja äänioikeus
* Hänelle työläisiä olivat palkkatyöläiset, tehtailijat, kauppiaat ja pankkiirit

François Marie Charles Fourier (1772 -1837)
Fourier esitti perustettavaksi pieniä yhdyskuntia, falangeja, joissa olisi 400 perhettä. Jokainen harjoittaisi haluamaansa ammattia, mutta asuisi samassa rakennuksessa, falansterissa. Työn tuloksista kustannettaisiin ensin kaikkien elanto. Kertynyt voitto jaettaisiin sen mukaan, miten kukin oli ottanut osaa tuotantoon (työn, pääoman ja erikoistaidon perusteella). Fourier kirjoitti, että "yhteiskunnallinen edistys ja historiallisten aikakausien muutokset tapahtuvat suhteessa naisten vapauspyrkimysten edistymiseen ja yhteiskunnallinen rapautuminen kehkeytyy vastaavasti seurauksena naisten vapauden vähenemisestä"
Fourierin (1829) malli perustui itsenäisiin 1 600 hengen yhteisöihin, falanstereihin. Niissä jokainen saisi tehdä itselleen sopivaa työtä ilman jäykkää työnjakoa. Asukkaista 87,5 % olisi maanviljelijöitä ja käsityöläisiä. Loput koostuisivat pääoman omistajista, sivistyneistöstä ja taiteilijoista. Kommuunin jäsenet olisi jaettu miehiin, naisiin ja lapsiin ja kukin niistä vielä 13 ikäluokkaan. Jäsenet olisivat liittyneet toisiinsa ystävyyden, rakkauden, ja perheellisyyden siteillä, mutta eivät muodostaisi erillisiä perhetalouksia. Koko laitosta johtaisi hallitus, jossa voisi olla mukana myös naisia. Realististen teknologisten ja arkkitehtonisten uudistussuunnitelmien lisäksi Fourierin utopiasuunnitelman mukaan uutta sosialistista valtiota valaisisi kaksi aurinkoa!
Fourier ei itse saanut toteuttaa utopiamalliaan, vaikka kerrotaan, että hän elämänsä iltapuolella odotti asunnossaan aina puolenpäivän aikaan rikasta lahjoittajaa, joka olisi antanut hänen käyttöönsä miljoona frangia koefalangin rakentamista varten.
Käytännön rakennustyöhön ryhtyi Fourierin opetuslapsi, amerikkalainen Albert Brisbane. Ensimmäinen ja pitkäaikaisin falansteri oli North American Phalanx Red Bankissa New Jerseyssä. Se pysyi pystyssä 12 vuotta. Vuosina 1841-59 Yhdysvalloissa perustettiin 28 falansteria ja kymmeniä muita oli suunnitteilla. Mikään niistä ei sinnitellyt elossa pitkään..

Robert Owen (v. 1771-1858)
Robert Owenia pidetään uudenaikaisen sosiaalipolitiikan ja osuustoiminnan uranuurtajana. Hän itse kuului porvaristoon, mutta pyrki kommunistisilla uudistuksillaan kohottamaan työväen taloudellista, henkistä ja moraalista asemaa. Niinpä Owen ehdotti v. 1823 Irlannin kurjuuden poistamista kommunististen siirtoloiden avulla ja liitti mukaan täydelliset laskelmat perustamiskustannuksista, vuotuisista menoista ja arvioiduista tuloista. Hänen lopullisessa tulevaisuudensuunnitelmassaan onkin yksityiskohtien tekninen muokkaus toteutettu sellaisella asiantuntemuksella, että jos kerran hyväksyy Owenin menetelmän yhteiskunnan uudistamiseksi, on ammattimiehenkin kannalta hyvin vähän sanottavaa yksityiskohtia vastaan."
Owenin New Harmony
Robert Owen oli edistyksellinen puuvillatehtaan johtaja New Lamarkissa Skotlannissa. Hän lyhensi työpäivää, vähensi lapsityövoiman käyttöä ja hankki työläisille asuntoja sekä perusti kouluja. Hän kiinnostui myös radikaaleista uudistuksista, joita hän esitteli teoksessa Uusi käsitys yhteiskunnasta (1813).
Owen korosti uuden kasvatusjärjestelmän merkitystä. Hänen mukaansa rikokset estyisivät, jos ihmiset kasvaisivat sosiaalisesti terveemmässä ympäristössä. Hänen ajatuksensa eivät saavuttaneet kotimaassa suurta innostusta ja vuonna 1825 hän muutti Yhdysvaltoihin. Siellä vastaanotto oli toinen. Owenille suotiin mahdollisuus esitellä ideoitaan Washingtonissa senaatin edessä. USA:ssa Owen ratkaisi ihanneyhteisönsä paikan yksinkertaisesti ostamalla - tosin ilman jäseniä - omiin nimiinsä valmiin utopiayhteiskunnan, isä Rappin Harmonian Indianasta. Myös nimikysymys hoidettiin yksinkertaisesti tekemällä Harmonysta New Harmony. New Harmony oli aluksi suosittu. Mutta Owen ei onnistunut houkuttelemaan sinne ammattimiehiä eikä New Harmonyn talous menestynyt. Vaikka Owen itse ei ehtinyt viettää yhteisössä kuin pari kuukautta, hän oli hyvä järjestyksenpitäjä, ja piti eripuraista New Harmonya jonkin aikaa sopusoinnussa.
Hanke epäonnistui ja Owen joutui palaamaan neljä vuotta myöhemmin Eurooppaan. New Harmonyn saavutuksia olivat kuitenkin Yhdysvaltojen ensimmäisen lastentarhan, kauppakoulun, yleisen kirjaston ja ilmaisen kansakoulun perustaminen. Owenin siirtokunta oli mallina muutamalle lyhytaikaiselle yhteisölle.

Lähteet: Robespierre, Albert Manfred, Progress ja SN-kirjat 1989, suom. Lea Minkkinen
Yhteiskuntasopimuksesta, J-J Rousseau, Karisto, suom. v. 1918 J.V. Lehtonen
Sosialidemokratian vuosisata I osa: Katsaus sosialismin vanhempaan historiaan, suomeksi toimittanut Väinö Voionmaa, Porvoo 1906 WSOY
Esseitä sosialististen aatteiden historiasta, V.P. Volgin, Progress, Moskova 1982
Sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi, F. Engels, Kansankulttuuri 1973
Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa - suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäivään. Otava 1985.
www.wikipedia.fi
Beecher, Jonathan (1986): Charles Fourier (University of California).
Harsin, Jill "Housework and Utopia: Women and the Owenite Socialist Communities", teoksessa Rohrlich ja Baruch (toim.) (1984), 73-84.
Anti-Dühring, Engels, Leningrad 1932, valtion kustannusliike Kirja
Vallankumous, 500 vuotta taistelua muutoksen puolesta, Mark Almond, Otava
www.sosialistiliitto.org, Maailma voitettavana, Tony Cliff
Työväenluokan synty, Jürgen Kuczynski, Kansankulttuuri 1984