Sosialidemokratia, Eduard Bernstein, Karl Kautsky

Alustus KTP:n Uudenmaan piirissä 28.3.-94

Reijo Katajaranta
http://www.kolumbus.fi/r.katajaranta/
r.katajaranta@kolumbus.fi

Työväenluokan tilanne tänään on sellainen, että perinteinen työväenluokan kahtiajako kommunisteihin ja sosialidemokraatteihin haluttaisiin unohtaa. Sosialidemokratia on päässyt niin ilmiselvästi ylivaltaan kaikilla työväenliikkeen sektoreilla, ay-liikkeessä, eduskunnassa, hallintokoneistossa, paikallishallinnossa, että työväenliike nyt haluttaisiin yhdistää pelkästään sosialidemokraattiseksi liikkeeksi, josta jopa sana "työväki" halutaan ottaa pois.
Sosialidemokraateista vasemmalla olevat ryhmittymät halutaan sitoa demarien jatkoksi, Vasemmistoliitto, SKPy. Vain kourallinen KTP-läisiä kommunisteja on enää vastustamassa tällaista yhtenäisyyttä.

Kuitenkin työväenluokan tällainen yhdentyminen merkitseen kaikille työläisille ja pienituloisille suurta vahinkoa, sitoutumista kapitalismin etuihin, perusturvan purkamista, suurtyöttömyyttä, jne.

Sosialidemokratian merkitys nyky-yhteiskunnassa on työväenluokan integroiminen kapitalismin etuihin. Kommunistit ja sosialidemokraatit ovat taistelleet asemista työväenliikkeessä melkein täsmälleen sadan vuoden ajan. Nyt kritiikki sosialidemokratiaa vastaan on enemmän kuin aiheellista. Siksi alustuksen aiheena on viime vuosisadan vaihteessa työväenliikkeessä tapahtunut kahtiajako kommunisteihin ja sosialidemokraatteihin.

Sosialidemokratian tärkeät nimet vuosisadan vaihteessa olivat Eduard Bernstein ja Karl Kautsky, kommunistit taas luottivat Leniniin.

Tutustumme näihin henkilöihin, Bernsteiniin ja Kautskyyn saadaksemme tietoa sosialidemokratian lähtökohdista.

Eduard Bernstein

- Revisionismin isä, joka oman ilmoituksensa mukaan lähti uudistamaan marxismia, mutta joka itse asiassa kielsi sen täydellisesti. Bernsteinia on aina käytetty lyömäaseena kommunisteja vastaan.
- Bernstein muka löytänyt vakavia puutteita Marxin teorioista.
Aivan aluksi Bernsteinin tunnetuin lausahdus: "Minusta on vähäarvoista se, mitä sanotaan sosialismin päämääräksi, sitävastoin liike on minulle kaikki kaikessa".

Karl Kautsky puolestaan oli II- Internationaalin johtohenkilö, Marxin perinteen perijä.
- Luopui marxismista vähitellen I-maailmansodan syttyessä ja sen aikana
- Muodostui nykyisenkaltaisten länsimaisten sosdem puolueiden alullepanijaksi
- Kautskylle tyypillistä neuvostovastaisuus, reaalisosialismin vastustaminen

Takaisin Bernsteiniin
Ensin elämäkertaa:

Bernstein syntyi v. 1850 Saksassa. Ammatiltaan pankkivirkailija, ei yliopistosivistystä.
Liittyi Marxia lähellä olevaan Eisenachilaiseen sosialidemokraattiseen puolueeseen ( per. 1866 ) v. 1872.

Lähteet mainitsevat Bernsteinista
- hyvä kynänkäyttäjä, hyvä puhuja, ahkera puoluetyöntekijä, eteni nopeasti puolueen organisaatiossa.
- edustajana Gothan konferenssissa v. 1875, jossa eisenachilaiset ja lassallelaiset liittyivät yhteen Saksan sosialidemokraattiseksi työväenpuolueeksi.

Teoreettisia sekoiluja, kuten että, oli Dühringin kannattaja, arvioinut Dühringin jopa Marxin veroiseksi teoreetikoksi. ( Engelsin kirja: Anti-Dühring )

- Bismarkin sosialistilaki pakoitti v. 1878 Bernsteinin siirtymään Saksasta Sveitsiin.

Sveitsissä tehtiin ja painettiin + salakuljetettiin Saksaan puolueen silloinen tärkein sanomalehti Sozialdemokrat.
Lehti tarjosi Bernsteinille parhaan mahdollisen vaikutuskanavan.
- Bernsteinin tähti nousi nopeasti ja v. 1881 Bernstein oli jo eräs puolueen vaikutusvaltaisimmista miehistä. ( Kuului August Bebelin ryhmittymään ). Bernsteinilla oli tuolloin radikaalin maine, sotaisia mielipiteitä, jotka aiheuttivat vaikeuksia tovereille Saksassa.

- Siirtyi Lontooseen v. 1888, kun lehti täytyi painostuksen vuoksi lopettaa.

- Lontoossa Bernstein alkaa hakeutua lähelle Engelsiä. Pääseen Engelsin uskotuksi. Engels panttaa ennen kuolemaansa Bernsteinille koko kirjallisen jäämistönsä mm. Luonnon Dialektiikan, joka saatiin julkisuuteen vasta 1920-luvulla.

- Bernsteinilla oli Lontoossa yhteyksiä myös ns. fabiolaisiin, jotka olivat porvarillisesti ajattelevia tiedemiehiä ym. sivistyneistöä, jotka kiistivät mm. luokkataistelun olemassaolon ja vallankumouksen. Bernstein sai myös "myönteisen kuvan imperialismista".

Engelsin kuolema v. 1895 ravisutti perusteellisesti koko työväenliikettä ( v. 1889 perustettu II-Internationaali ). Nyt molemmat tieteellisen sosialismin perustajat olivat poissa. Kun Marx v. 1883 kuoli Engels jo silloin epäili edessä olevia vaikeuksia.

Engels itse pystyi täyttämään Marxin jättämän aukon, mutta kun Engels kuoli, Engelsin Marxille tarkoittamat sanat toteutuivat: "Paikallissuuruudet ja pienet lahjat, ellei peräti huijarit saivat vapaat kädet".

Engelsin viimeisinä vuosina Bernstein, Kautsky ja Bebel muodostivat Engelsin lähimmän piirin, joille marxismin vaaliminen ja kehittäminen tuossa vaiheessa jäi. Lenin oli tuolloin Euroopassa täysin tuntematon suuruus. Venäjälläkin hänet tunsi lähinnä poliisi.

- Ei siis ihme, että juuri Bernsteiniin ja Kautskyyn katsottiin odottavasti.
- Engelsin perintö Bernsteinille
- Marxin perintö Kautskylle

Itse asiassa näiden etääntyminen Engelsistä alkaa jo tämän eläessä. Kautsky alkaa laatia sosialismin historiaa, mutta ei halua ottaa vastaan mielipiteitä Engelsiltä. Engels tuntee itsensä hyvin suuresti loukatuksi.

Toinen asia oli paljon pahempi. He väärentävät Engelsin tekstiä. Teksti oli Engelsin johdanto Marxin kirjoitukseen Luokkataistelut Ranskassa, jonka Engels jätti Bernsteinille julkaistavksi. Väärennös sai aikaan suurta epäjärjestystä II-Internationaalissa.

Väärennöksessä Engelsin johdantoa typistetään, siitä poistetaan oleellisia kohtia ja lopputulos on, että Engels aivankuin poliittisena ja filosofisena viimeisenä testamenttinaan
- luopuu luokkataisteluopista
- proletariaatin diktuurista
- korostaa porvarillisen demokratian käyttöä, parlamentissa tapahtuvaa toimintaa ja poliittisista virkanimityksistä tappelemista.

Kun Engels v. 1895 kuolee, alkaa Bernstein lähes välittömästi "kehittää marxismia luovasti". Tuloksena on ennennäkemätön kelkankääntö ( takinkääntö ), jossa Bernstein luopuu jokaisesta marxismin opin osasta: luokkataistelu, sosialistinen vallankumous, proletariaatin diktatuuri, lisäarvoteoria, historiallinen materialismi, talouspulateoria, dialektiikka, ..

Lopuksi Bernstein toteaa sosialismin mahdottomaksi ja esittää tavoitteeksi, että työläisistä tulisi porvareita.

Kaiken tämän hän tekee kirjassaan "Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät", joka julkaistiin ensin artikkeleina v. 1896-97 ja kirjana 1899.

En tässä juurikaan paneudu yksityiskohtiin siitä, kuinka Bernstein kaataa Marxin. Menetelmä kuitenkin on, että ensin Bernstein viipaloi marxismin yhtenäisen oppijärjestelmän osasiin, Käsittelee sitten jokaista viipaletta erillään muista, epädialektisesti, kumoaa viipaleen kerrallaan ja sillä tavalla lopulta koko marxilaisuuden.

Lopuksi Bernstein ennustaa maailman tulevaisuutta seuraavasti:
- pääomat eivät kasaudu vaan hajaantuvat
- pientilat ja pienyritykset ovat vähintään yhtä elinkelpoisia kuin suuryritykset
- talouspulien syyt vähenevät ja talouspulat katoavat
- siirtomaapolitiikka hyödyttää kaikkia, myös siirtomaita

Sosialismi on Bernsteinin mukaan mahdoton jo siitä syystä, että valtio ei pysty ottamaan haltuun ja ohjaamaan taloutta.
Bernstein näkee sosialismin mahdottomaksi toisestakin syystä; työntekijöiden ammatilliset erot ovat liian suuret, että yhtenäistä liikettä edes voisi syntyä.

Tähän Lenini kritiikki: Työväenluokka voi ottaa talouden haltuunsa jos sosialismi rakennetaan demokraattisesti niin, että työläiset ovat mukana rakentamassa sitä.

Bernsteinin mielipide tieteellisestä sosialismista: "Tieteellinen sosialismi - todellakin! Tässä tapauksessa on sana tiede vedetty alas puhtaaksi loruksi!.

Bernstein jatkoi koko ikänsä näillä linjoilla ja muodosti etenkin vuosisadan vaihteessa suuren vaaran työväenliikkeelle ja marxilaisuudelle.

Bernsteinin kirjan julkaisemisen jälkeen II-Internationaa-lissa vaadittiin laajasti Bernsteinin väitteiden oikaisemista. ( Luxemburg, Clara Zetkin, Mehring )

- Karl Kautsky internationaalin johtohahmona patistettiin liikkeelle ja hän vielä tässä vaiheessa käsitteli yksityiskohtaisesti Bernsteinin virheet kirjoittamalla kirjan Bernstein ja Dialektiikka ( jota en ole nähnyt ).

- Bernsteinin ajatukset tuomitaan II-Internationaalin Amsterdamin konferenssissa v. 1904. Kuitenkin lepsuiltiin eikä mitään erottamisia kuitenkaan tehty.

Bernsteinin myöhemmät vaiheet:
- palasi Saksaan 1901.
- valittiin valtiopäiville 1902, maine tässä vaiheessa kova.
- On johtamassa Saksan työväenluokkaa I-maailmansotaan asettumalla Saksan porvariston puolelle sotamäärärahoissa.
- Kun Saksassa v. 1918 puhkeaa työväenluokan vallankumous, Bernstein tuki sen kukistamista asevoimin ja vain valitteli Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin teloittamista.
- Oli valtiopäiväedustaja v. 1928 asti, kuolee 1932 vain kuukautta ennen Hitlerin valtaannousua.

Vielä nykyäänkin Bernsteiniin joskus vedotaan ja aina antikommunistisessa mielessä. Oikeistososialidemokraatit tuntevat vetoa Bernsteinin ajatuksiin.

Kun Koivistolta kysyttiin, että minkälainen sosialisti hän oikein on, oli Koiviston vastaus "bernsteinilainen". Kun Tellervolta sitten kysyttiin, että minkälainen tuo Bernstein oikein oli, vastaus kuului, "Katsokaa sanakirjasta".

 

Karl Kautsky

Karl Kautsky oli, kuten sanottu, II-Internationaalin johtohahmo, jolle jäi marxismin perinteen jatkaminen Engelsin kuoltua, mutta joka I-maailmansodan kuluessa luopuu keskeisistä marxismin opinkappaleista, luokkataistelusta ja proletariaatin diktatuurista, marxilaisesta valtiokäsityksestä luokkaherruuden välineenä.

Näin Kautsky muodostuu opportunistisen työväenliikkeen, sosialidemokratian sen nykyisessä mielessä, alkuunpanijaksi. Kautskylle oli ominaista myös Leninin suorittaman sosialistisen vallankumouksen vastustaminen, reaalisosialismin vastustaminen aivan alusta alkaen ( ei Stalinin tähden ). Kautsky ei nähnyt Neuvostoliittoa sosialistisena järjestelmänä.

Näin Kautsky antoi aineksia ideologiseen taisteluun reaalisosialismia ja sen merkitystä vastaan.

Miten Kautsky sitten päätyi tähän. Huomio on kiinnitettävä Kautskyn kehitykseen, josta Lenin antaa hyvän kuvan.

Karl Kautsky syntyi v. 1854 Prahassa. Liittyi 21 vuotiaana Itävallan sosialidemokraattiseen puolueeseen.
- Oppi tuntemaan Marxin ja Engelsin v.1881.
- Alkoi julkaista v. 1883 teoreettista lehteä "Die Neue Zeit" ( Uusi Aika ),
- II-Internationaali perustettiin v.1889 Pariisissa Ranskan vallankumouksen satavuotispäivänä 14.7.
- Kautsky laatii yhdessä Bernsteinin kanssa v. 1891 Internationaalille poliittisen ja teoreettisen ohjelman, Erfurtin ohjelman, josta mm. Engels antoi myönteisen arvion, ja jota luettiin myös Suomessa.
- Kautsky kirjoitti jo sitä ennen, v.1887 kirjan "Karl Marx ja hänen taloudelliset oppinsa" ja voidaan sanoa, että Engelsin kuoltua kukaan ei tuntenut marxilaisuutta paremmin kuin Kautsky eikä kukaan työskennellyt ( Leniniä lukuunottamatta ) tehokkaammin marxismin levittämiseksi kuin Kautsky.

Niinpä Marxin tyttäret jättivätkin Kautskylle isänsä kirjalliset työt.

Kun Bernstein kirjoittaa surullisenkuuluisan kirjansa, Kautsky asettuu yleisestä vaatimuksesta Bernsteinia vastaan. Tästä syystä saadaan selville, minkälaista Engelsin kirjallista jäämistöä Bernsteinilla oli, mm. em. Engelsin johdanto "Luokkataistelut Ranskassa" typistettynä ja sen alkuperäinen versio. Samoin saadaan tietää Engelsin Luonnondialektiikan olemassaolosta.

Kautsky toimii II-Internationaalin johdossa, mutta ei kuitenkaan taistele aktiivisesti myöhemmin Bernsteinia ja hänen ajatuksiaan vastaan, vaan alkaa omaksua ns. keskustalaisen asenteen, alkaa tasapainoilla oikeiston ja vasemmiston, Bernsteinin ja Leninin kannattajineen välillä.

Kautskyn toimintaan ei muuten ole mitään huomauttamista pitkään aikaan. Ottaa terävästi ja oikein kantaa asioihin. Kun v.1912 käsiteltiin kuuluisaa Baselin konferenssin julkilausumaa, jossa määritellään, mitä työläiset kussakin maassa tekevät jo näköpiirissä olevan sodan ehkäisemiseksi ja mitä työläiset tekevät, jos sata syttyy ( äänestävät sotabudjetteja vastaan eivätkä lähde sotaan ).
Myös tämän ohjelman Kautsky hyväksyi, siis v. 1912.

Kun maailmansota sitten v. 1914 syttyy, Kautsky - äärimmäisessä tilanteessa voidaan tietysti sanoa - antaa periksi.
- Äänestää valtiopäivillä tyhjää sotamäärärahoista äänestettäessä.

- Ensimmäiseksi Kautsky alkaa sodan puhjettua tulkita internationalismin käsitettä. Kautsky kirjoittaa:" Nyt on käytännön kysymyksenä joko oman maan voitto tai tappio. Kaikkien maiden sosialidemokraateilla on yhtäläinen oikeus tai yhtäläinen velvollisuus osallistua isänmaan puolustamiseen."

Lenin kirjoittaa tässä vaiheessa: Miten on voinut käydä niin, että II-Internationaalin huomatuin auktoriteetti... on vajonnut niin syvälle, että hänen asemansa on kurjempi kuin luopion". Ja edelleen:"Yksityisten henkilöiden vararikko ei ole mikään ihme maailman vakavien murroskausien aikana. Suurenmoisista ansioistaan huolimatta Kautsky ei ole milloinkaan kuulunut niihin miehiin, jotka suurten kriisien aikana asettuvat heti marxilaisiin taisteluasemiin".

Sodan alettua Kautsky alkaa etsiä teoreettisia perusteluja luopumiselleen.
- Kautsky luo ultraimperialismiteoriansa tässä vaiheessa.
Lenin tästä: "Voisiko nykyisen imperialistisen politiikan tunkea pois uusi ultraimperialistinen politiikka, joka asettaa kansallisten finanssipääomien välisen taistelun tilalle yhteisen kansainvälisesti yhteenliittyneen finanssipääoman harjoittaman maailman riiston.

- Kautsky alkaa vähitellen puolustella sotaa; "Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, että sota olisi puhtaasti imperialistinen.

- Sodan puolustelu johtaa jatkossa marxilaisen valtiokäsityksen kieltämiseen, valtio luokkaherruuden välineenä.

- Myös Kautsky menettää otteensa dialektiikkaan. Tarkoituksenmukaisuus ts. Kautskyn omien tekojen puolustelu tulee määrääväksi. Hyvin tyypillistä, että teoria laaditaan jälkikäteen vastaamaan sitä, mitä on jo tehty ( vrt. Gorba ).

- Kautsky alkaa aikaa myöden rajoittua porvarillisen parlamentarismin puitteisiin. Vallan valtaamisen sijaan tulee parlamentaarisen enemmistön tavoittelu äänestyksissä.
Sodan loppuvaiheissa 1918, kun Lokakuun vallankumous oli jo toteutettu, aletaan tulla Kautskyn pohjanoteerauksiin. Syntyy kysymys, miten Kautsky suhtautuu Lokakuun vallankumoukseen.

Kautsky kirjoittaa kesällä 1918 kirjan, jonka nimi on "Proletariaatin diktatuuri". Lupaava nimi, muuta hyvää siinä ei olekaan.

Kautsky väittää, että ilmaisu proletariaatin diktatuuri ei kuulu marxismiin vaan se perustuu yhteen Karl Marxin sanaan ja että bolshevikit muistivat oikeaan aikaan sanasen, jota Marx käytti kerran kirjeessään v.1875.

Tämä ei pidä paikkaansa, proletariaatin diktatuurista Marx puhuu jo 1850-luvulla, ja myös Pariisin kommuunin jälkeen.

- Kautsky asettaa vastakkain demokratian ja diktatuurin. Diktatuurin ja demokratian luokkaerittely oli täysin hämärtynyt.

Lenin vastaa Kautskylle perinpohjaisella ryöpytyksellä kirjassaan "Proletaarinen vallankumous ja luopio Kautsky", jossa Lenin seikkaperäisesti riepottelee ja teurastaa jokaisen Kautskyn ajatuksen. ( Aikaisemmin jo kirjassa Valtio ja Vallankumous )

Lenin irvii Kautskyn vallankumousajattelua: "Tehdään vallankumous, mutta niin, ettei valtiovaltaan kajota, eikä omistavalta luokalta oteta mitään, ei omistusoikeutta eikä poliittista vaikutusvaltaa. Sellainen on Kautskyn vallankumous".

Tämä oikeistososialidemokratian perustanlaskijoista Bernsteinista ja Kautskista.

Meillä Suomessa on ollut vahva oikeistososialidemokraattinen linja Tannerista lähtien. Tanner, Leskinen, Koivisto, Sorsa, Sundqvist, Liikanen, Lipponen, Ahtisaari.

Onko jotain tuttuja piirteitä. Herrahissejä. Kapuloiden lyömistä kommunistien rattaisiin. Luokkasopua. Työväenluokan sopeuttamista kapitalismiin. Nyt Suomea ollaan viemässä EU:hun demarien voimalla. Missä olikaan sylttytehdas.