Historia
Home ] Kuvagalleria ] Koiramme ] [ Historia ] Dogue de Bordeaux ] Kaverit ] Luonne ] Pentueet ] Uutiset ] News ] Our Dogs ] Litters ] Friends ] Dogue de Bordeaux ] Photo Gallery ] In Memoriam ] Links ]

 

Bordeauxindoggia pidetään ranskalaisena rotuna, vaikka sen alkuperästä ei ole varmaa tietoa.
Uskomuksia sen sijaan on useampia, mistä tämä suurenmoinen rotumme on lähtöisin. Kaikissa
tapauksissa tiibetin molossia pidetään tämänkin molossin esi-isänä.

Sanotaan, että bordeauxindogin takaa löytyy bullmastiffi ja bulldoggi. Taas toisaalta väitetään, että bordeauxindoggi ja bullmastiffi rodut ovat kehittyneet samaan aikaan. Eräs uskomus on, että alaanit
toivat kansainvaellusten aikaan Ranskaan molosseja, jotka sittemmin risteytyivät jo hävinneiden rotujen, aquitaniandogin ja perro de presa espanolin, sekä mahdollisesti myös napolinmastiffin kanssa.

Ranskassa bordeauxindogin kehitys oli riippuvainen alueesta ja työstä, mitä siltä vaadittiin. Ulkonäön ristiriitaisuus oli yleistä. Monenlaista värivariaatiota ja turkin laatua. Joillakin oli saksipurentaa, toisilla taas alapurentaa, mutta niistä kaikista löytyi samaa tyyppiä, mitä näemme tämän päivän bordeauxindogissa.

Bordeauxindoggia käytettiin taistelijana, metsästäjänä ja vartijana. Ne taistelivat härkiä, karhuja ja jaguaareja vastaan. Metsästivät villisikoja, paimensivat karjaa ja suojelivat isäntiensä koteja, teurastamoita, ja viinitarhoja. Koiraa käytettiin myös vetämään ruhoja teurastamolta torille. Se oli arvostettu vartijana ja usein bordeauxindoggi löytyikin aatelisista ja rikkaista ranskalaisista kodeista. Sotasankaruuttakin bordeauxindogin historiaan mahtuu, ensimmäisen maailmansodan aikana ne vetivät haavoittuneita turvaan.

Ranskan vallankumouksen aikana monet bordeauxindogit menehtyivät rikkaiden isäntiensä mukana. Ne jotka säilyivät, niistä tuli areenoiden voittajia ja voimakkaita yksilöitä, jotka tekivät vaaditut työtehtävänsä hyvin.

Ensimmäinen maininta bordeauxindogista on vuodelta 1863. Silloin pidettiin ensimmäinen näyttely Pariisissa. Vähän ennen tätä kyseistä näyttelyä rodun nimeksi vahvistettiin Dogue de Bordeaux. Nimi tuli seudun pääkaupungin mukaan, missä sitä esiintyi eniten.

Muista tilaisuuksista ei ole mainintaa ennen vuotta 1883. Silloin tuli rodun kirjavuus esille ja paljon väittelyä rodusta. Oli pientä ja suurta päätä, jotkut olivat todella isoja, kun taas vastaavasti toiset pieniä. Osa kasvattajista suosi saksipurentaa ja osa alapurentaa. Myös maskin väri oli monissa keskusteluissa väittelyn aiheena.

1800-luvun lopulla oli kolmea bordeauxindoggityyliä: toulouse, pariisi ja bordeaux. Meidän tuntemamme bordeauxindoggi on näiden kolmen sekoitus, mutta etupäässä mallia bordeaux.

Toulousen bordeauxilla tavattiin kaikkia turkin värejä, pitkä runko ja vaatimattomat lihakset. Pariisin bordeauxilla oli saksipurenta, kun taas muilla melkein tuuman verran alapurentaa. Kasvattajat päättivät yhdessä hyväksyä alapurennan, mikä on myös tämän päivän standardi.

Vuonna 1895 vietiin bordeauxindoggeja Englantiin ja samoihin aikoihin herra nimeltä John Proctor, joka oli arvostellut rotua, julkaisi kokemuksensa siitä otsikolla "Taistelukoirat Etelä-Rankassa" lehdessä "The Stock Keeper".

Vuonna 1896 Pierre Mengin julkaisi artikkelin "Le Dogue de Bordeaux", todellisten piirteiden ja luonteen kuvauksen, mikä olikin ensimmäinen rotumääritelmä bordeauxindogille. Kymmenen vuotta myöhemmin anatomian professori Kunstler kirjoitti kriittisen tutkielman rodusta, mikä päätyi rotumääritelmään.

Vuonna 1897 Henry de Bylantsin kirjassa "The Breeds of Dogs" esiteltiin rotumääritelmä maailman koirakasvattajille.

Maailmansotien jälkeen uskotaan koiria olleen noin 50 kpl maailmassa, joista nykyinen kanta on saanut alkunsa.

1960-luvulla Raymond Triquet uudelleenkehitti rotua ja 1970-luvulla hän kirjoitti uuden rotumääritelmän, mikä on kerran uusittu Raymond Triquetin ja Tim Taylorin toimesta. Yksi rodun pelastajista oli juuri Raymond Triquet, joka on kiistatta tällä hetkellä rodun paras asiantuntija.

Suomeen ensimmäinen bordeauxindoggi tuli Ranskasta vuonna 1989.

Bordeauxindoggeja on siis alunperin ollut monta eri versioita. Ei ole siis ihme, että nykyään näemme niin erinäköisiä, mallisia ja kokoisia bordeauxindoggeja.