Kielipiteitä

Laskuri käynnistetty 17.2.2012

Laitanko vai panenko?

Monissa kielissä esiintyvä ilmiö on, että keskiluokkainen puritanismi välttelee "rumia" sanoja. Siksi on esimerkiksi Amerikan englannissa keksitty kukkoa merkitsevän, mutta joidenkin mielestä kaksimielisen cock-sanan tilalle suunnilleen "orren herraa" merkitsevä sana rooster. Uusin, typerä ja paljon naurua aiheuttanut esimerkki on Englannista: Vanha, perinteinen jälkiruokavanukas spotted dick (spotted = rusinoista tms. pilkullinen, dick on lyhenne vanhasta vanukas-sanasta puddick) nimettiin Gloucestershiren sairaalan ruokalassa uudelleen, koska sana dick merkitsee joidenkin kielenkäytössä kikkeliä. Uudesta nimestä spotted Richard luovuttiin kuulemma lopulta vuonna 2002, jolloin palattiin vanhaan nimeen.

Samaa keskiluokkaisuutta on suomessa viime vuosikymmeninä tapahtunut siirtyminen panemisesta laittamiseen. Vanhemmalle kielenkäyttäjälle on laittaminen sana, joka tarkoittaa vain korjaamista, kuntoonlaittoa sekä ruoanlaittoa, siis vastinetta ruotsin sanalle laga. Sanaan liittyy aina jonkunlainen 'tuotannollinen' piirre – laittamisen tuloksena on aina jotakin konkreettista. 1950-luvun kouluissa sai laittamisen väärinkäytöstä ainekirjoituksessa (esimerkiksi laita kirja pöydälle) miinuspisteitä, eikä vielä 1990-luvullakaan kielestään huolehtiva kirjoittaja laittanut tarkoittaessaan panemista. Valitettavasti alkaa jo Suomen Kuvalehdenkin artikkeleissa nykyään esiintyä laittamista. Onneksi on sentään pankkikieli ottanut takaisin termin pano oton vastakohtana, vaikka se jo 1970-luvulla olikin jonkun aikaa jotain muuta.

Eräässä nimettömässä blogissa, johon kerran netissä surfaillessani vahingossa päädyin, annetaan hyvä ohje: Neulalla pistetään, ruokaa laitetaan ja kaikkea muuta pannaan.

Lehdistöneuvos, entinen päätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen tarttuu myös aiheeseen Suomen Kuvalehden numerossa 33/2011. Siteeraan hänen pakinaansa muutaman rivin verran: "Panna-verbihän on ollut pannassa jo kauan ja on ilmeisesti jo varattu vain siihen yhteen tarkoitukseen. Vanhan liiton kielipoliisin silmä ei silti millään tahdo tottua siihen, että kirjeitä laitetaan postiin tai asioita pistetään merkille tai korvan taakse. Toivottavasti ei satu pahasti." – No, ainakin näillä sivuilla pannaan ihan sanan oikeassa, vanhassa merkityksessä, sanokoot muut mitä tahansa.

Ajattele, kuinka asia sanotaan suomeksi!

Jos välttämättä haluat välttää panemista, sano asia toisin! Ilmeikkäässä suomen kielessämme on aina mahdollista sanoa asia luontevasti jollain toisella tavalla. Aseta kirja pöydälle, lisää suola keittoon, paista liha uunissa jne. jne. Kun teet täytettyä kalaa, älä laita täytettä kalan sisään, vaan täytä kala.

26.8.2011

Sivun alkuun

Yhdyssanavamma

Perussääntö suomen oikeinkirjoituksessa on, että se, mikä sanotaan yhteen, myös kirjoitetaan yhteen. Yhdysmerkkiä eli -viivaa ei yleensä tarvita, sen käyttöä kannattaa miettiä pariinkin kertaan. Seuraavassa hiukan apua:

Yhdysviivan käytöstä

Tämä näyttää olevan niitä kaikkein vaikeimpia asioita opittavaksi. Kun kaksi peräkkäistä kaksi- tai useampiosaista yhdyssanaa sisältää saman sanan, korvataan toiston välttämiseksi jälkimmäinen sanoista yhdysmerkillä, kuten tämän virkkeen alkupuolella on tehty: ei tarvitse kirjoittaa (eikä sanoa) kaksiosaista tai useampiosaista, vaan kaksi- tai useampiosaista. Samoin korvataan yhdyssanojen toistuva alkupuolisko yhdysviivalla, kuten isoäidit ja -isät (eikä isoäidit ja isoisät). Sen sijaan ei pidä käyttää yhdysmerkkiä sanoissa, jotka eivät ole yhdyssanoja. Jonkinlaiseksi villitykseksi näyttää nykyisin muodostuneen yhdysmerkin käyttö esimerkiksi henkilön iästä kirjoitettaessa. Ei ymmärretä eroa tapausten 8-vuotias ja täyttää 8 vuotta välillä. Kahdeksanvuotias on yhdyssana, joka voidaan kirjoittaa lyhemmin 8-vuotias, jolloin yhdysmerkki on välttämätön. Kun sen sijaan täytetään 8 vuotta, on kyseessä eri sanat, eikä yhdysmerkkiä tietenkään tule.

Eräs vaikea, usein väärin kirjoitettu viraston nimi on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, jonka turhan usein näkee kirjoitettuna yhdysmerkkisenä Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Sehän tarkoittaisi virallisesti Helsinginmaan ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä, koska yhdysmerkin tarkoituksena on korvata yhdyssanan toistuva osa.

26.11.2012

Sivun alkuun

Älä kyllittele!

Lapsena laulettiin "on äiti laittanut kystä kyllä", eivätkä kaikki ymmärtäneet, mitä se kyllä oikein tarkoitti. Siinähän sana esiintyy alkuperäisessä merkityksessään, kyllin eli toisin sanoen riittävästi.

Suomalainen ei sano luonnostaan kyllä, vaan toistaa verbin. "Oletko ollut" saa automaattisesti myöntävän vastauksen "olen" tai kieltävän "en ole". Sen huomaa hyvin jo lasten luontevassa puheessa – eihän lapsi koskaan vastaa kyllä, vaan toistaa verbin aivan automaattisesti. Sana "kyllä", usein erityisen painokkaasti lausuttuna, merkitsee vahvennettua myöntämistä, samaa kuin alkuperäinen "kyllin". Se on siis oikein painotettuna vastine esimerkisi englannin sanonnalle yes indeed tai ruotsin javisst. Vain laiska tai epäpätevä suomentaja kääntää joka ainoan yes- tai ja-sanan kylläksi. Sellainen raastaa kielikorvaa todella pahasti! Ajatelkaapa, miten suomalainen ko. tilanteessa vastaisi, kun elokuvan henkilö sanoo yes. Jollei haluta toistaa verbiä ("oletko ollut – olen"), voi useimmiten sanoa "niin", "aivan" tms. – tai jopa jättää sana kääntämättä, jos vastauksen laatu selviää muuten kontekstista. Eikö se olisi paljon luontevampaa kuin liioittelevan ja teennäisen tuntuinen "kyllä"?

Suomalaiset miehet ovat valitettavasti oppineet kyllittelyn sotaväessä, jossa pitää aina varmistaa ymmärtäneensä esimerkiksi luutnantin antamat käskyt sanomalla kyllä, herra luutnantti! Luontevampaa, mutta ehkä vähemmän sotilaallista ja joskus vaikeaselkoisempaa olisi vastata suomalaisen käytännön mukaan eli toistamalla verbi, mutta lienee turha odottaa, että sotaväki muuttaisi tapansa....

Kyllittelyä on osaltaan lisännyt 1960-luvun televisiotähti Esko 'Kyllä'-Kivikoski, joka saakoon anteeksi tapansa, koska hän aina todella painotti kylläänsä siten, ettei sen merkitys ehdottomana myöntämisenä jäänyt kenellekään epäselväksi.

Joskus on sattunut, että kirkkohäissäkin on vihittävänsä huonosti valmentaneen papin edessä vastattu "kyllä". Kyllä silloin on seurakunta kohahtanut!

Muutama vuosi sitten seurailin netissä suomentajien keskustelufoorumia ja siellä eräs suomentaja valitti, että ammattikunta saa julkisuudessa vain moitteita, ei koskaan kiitoksia. Asian korjaamiseksi olen usein miettinyt jonkunlaisen "televisio-ohjelmien suomentajien ranking-listan" perustamista, vaikkapa näiden sivujen yhteyteen. Perustaminen on minulta jäänyt, lähinnä tilaston ylläpidon hankaluuden vuoksi, mutta myös siksi, että listaa on vaikea saada oikeudenmukaiseksi, kun en esimerkiksi pysty katsomaan kuin pienen murto-osan suomennetuista ohjelmista. Mutta olen kuitenkin yrittänyt painaa mieleeni hyvien ja huonojen suomentajien nimiä. Turhaan "kyllittelevät" suomentajat jäävät helposti mieleen, ja heitä on uskomattoman monta!

Keväällä 2011 aloitin ajatusleikin: Joka ainoa kerta kun tv-ohjelman suomennoksessa esiintyi sana kyllä, sanoin mielessäni saman virkkeen siten, että korvasin kyllän vaikkapa sanalla niin tai aivan, tai jätin koko myöntösanan kääntämättä. Suomennoksen kieliasu parani kummasti!

Editoitu 13.10.2011

Sivun alkuun

Hinnan merkintä

Jo ennen vuoden 1963 rahanuudistusta, pennien käytännössä menetettyä käyttöarvonsa, olivat suomalaiset ehtineet unohtaa, että markkojen ja pennien väliin oli hintamerkinnöissä tapana panna joko vanhanaikaisesti kaksoispiste (mikä oli perua Ruotsin "epädesimaalisen" riikintaalerin ajalta ennen v. 1873), SI-järjestelmän mukaisesti desimaalipilkku, tai Amerikan mallia seuraten piste. Kun inflaation jatkuessa pennejä käytettiin entistä harvemmin, alkoivat laiskat kirjanpitäjät ja hintalappujen tekijät merkitä pennisarakkeeseen kahden nollan tilalle viivan. Näin oppi historiaa tuntematon kansa merkitsemään tasaiset markkasummat pilkulla ja viivalla tai vanhanaikaisesti kaksoispisteellä ja viivalla. Ei ole ihme, että "pennittömänä" aikana rahan käsittelyn alkanut sukupolvi tosissaan luuli, että :– (tai ,–) olisi jonkunlainen "markan merkki".

Eurojen tulo ei paljonkaan muuttanut tilannetta – koko tiedotuskampanjan aikana ei tietääkseni missään tullut ilmi, että senttien puuttuminen eli tasalukuinen eurohinta voitaisiin merkitä joko kahdella nollalla tai 'laiskemmin' viivalla. Kansa jäi yhä vielä luulemaan, että :– tai ,– olisi hinnan merkki. Tilanne ei siitä parantunut, että suomalaiset oppivat oikein viranomaisten luvalla pyöristämään hinnat lähimpään viiteen senttiin. Yhä vielä, kesällä 2009, näkee kaupoissa väsättävän hintalappuja "4,50:–".

Hinnat kahdella desimaalilla!

Toinen hintalappuja lukemaan tottuneen silmää häiritsevä piirre on, että hinta ilmoitetaan vain yhdellä desimaalilla, eli senttimäärä annetaan vain yhdellä numerolla tyyliin "4,5 €". Lukijan, erityisesti ulkomaalaisen, on vaikea ymmärtää, että kyseessä on hinta. Onhan kaikissa maissa ja kaikissa valuutoissa kautta aikojen aina ilmoitettu hinta kahdella desimaalilla, jos käytössä on rahayksikkö ja sen sadasosat, kuten meillä eurot ja sentit.

Kuva lisätty 11.11.2012, poistettu 19.11.

Sivun alkuun

Älä sano viiva

Joskus 1970-luvulla tuli muotiin käyttää sanaa kautta kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa. Se alkoi tietysti siitä, että joku luki kirjoitettua tekstiä, jossa kirjoittaja oli käyttänyt kauttaviivaa (/), ja sai päähänsä lukea sen sanalla 'kautta'. Jostain syystä tämä kummallinen tapa levisi kulovalkean tavoin. Hurjimman esimerkin näin kerran televisiossa, kun joku nuori 'kansan mies' puhui niin, että lähes joka viides sana oli 'kautta'. Onneksi tuo omituinen villitys hävisi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Nyt, 2000-luvulla, on alkanut lähes yhtä kiusallinen muoti, joka on tietysti hiukan ymmärrettävämpi kuin tuo typerä kauttaviivan ääntäminen. Onhan puheessa varsin usein tarve ilmaista arvio "jostakin – johonkin".

Hyvää kieltä puhuessaan osaa suomalainen painottaa sanansa siten, että asia tulee selväksi tarvitsematta lausua sanaa 'viiva'. Näin tekevät esimerkiksi pätevät uutisten lukijat televisiossa ja radiossa. Asia opetettiin jo 1940-luvun alakoulussa, kun lapset saivat lukea runon huolestuneesta kanaemosta:

Oli minulla piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi, kuusi

luettiin runossa, ja jo runomitta vaati korostamaan pilkkua viiden jälkeen. Samalla tavalla voidaan kaikki lukumääräarviot tehdä kuulijalle selviksi tarvitsematta sanoa ääneen viivaa. Sivistynytkin ihminen putoaa ainakin minun arvostusasteikollani heti luokkaa alemmaksi sanoessaan "viiva".

Jos ollaan tarkkoja, ei viivaa saisi esiintyä kirjoitetussakaan tekstissä. Muistaakseni 1970-luvulla meilläkin voimaan tulleessa SI-järjestelmässä ei lukualueen ääriarvojen väliä merkitä viivalla, vaan kolmella pisteellä. Kuten tämän sanaston lukijat ehkä ovat huomanneet, olen pyrkinyt noudattamaan tätä hyvää standardia kaikissa teksteissäni. En niinkään standardin takia, vaan siksi, että lukijat eivät mieltäisi viivaa lukualueen välimerkiksi ja tulisivat siten ajatelleeksi, kuinka typerältä viivan lausuminen kuulostaa.

15.8.2009

Sivun alkuun

Yhdyssanojen painotus

Uutisten lukijoilla, selostajilla ym. on paha tapa painottaa varsinkin kolmiosaisia yhdyssanoja väärin.

Bruttokansan tuote

Lähes jokapäiväinen esimerkki väärästä painotuksesta on bruttokansantuote, jonka useimmat puhujat painottavat typerästi bruttokansan tuote. Mikä se bruttokansa on?

Vuollejoki simpukka

Keskiviikkona 2.9.2009 kerrottiin MTV3:n Kymmenen uutisissa vuollejokisimpukan pelastustöistä Vantaanjoessa. Molemmat kuuluttajat äänsivät ensimmäisen osan niin epäselvästi, että asiantuntematon, vuolteesta koskaan kuulematon katsoja ei saanut sanasta selvää. Lisäksi molemmat painottivat typerästi loppuosaa. Katsoja ei ymmärtänyt, että kyseessä on eräs jokisimpukan laji. On siis jokisimpukoita ja on vuolle-jokisimpukoita, mikä ei tullut katsojalle selväksi väärän painotuksen vuoksi.

13.9.2009

Sivun alkuun

Käytä sanontoja oikein!

Suomen kansan vanhoja, hyviä sanontoja on urbanisoitumisen mukana alettu käyttää väärin, kun niiden alkuperäistä merkitystä ei enää ymmärretä.

Kirves, hohtimet ja rukkaset

Kirvestä ei heitetä kaivoon, vaan sanonnat kuuluvat iski kirveensä kiveen, kun joku on tehnyt virheen, ja sinne meni kuin hohtimet kaivoon, kun työväline putosi saavuttamattomiin. Työn päätyttyä voidaa lyödä rukkaset naulaan.

Reivaaminen ja kalkki

Yllä panemisen yhteydessä siteeraamani Vesa-Pekka Koljonen mainitsee Suomen Kuvalehden palstallaan elokuussa 2011 myös reivaamisen esimerkkinä väärästä sanonnasta. Kurssia ei reivata, kun tarkoitetaan kurssin muutosta. Merimiestermi reivaaminen on yksiselitteisesti vain purjepinta-alan pienentämistä purjetta kokoon käärimällä (yleensä myrskyn takia), ei mitään muuta.

V-P Koljonen mainitsee myös toisen sanan, kalkki, jota käytetään väärin, koska sen oikeaa merkitystä ei enää tiedetä. Sanan alkuperä on latinan calix, astia. Se on siis se usein hopeinen malja, josta kirkon ehtoollisella tarjotaan viini. Katkera kalkki ei tarkoita maljaa, vaan sen katkeran makuista sisältöä, vaikkapa lääkettä, joka on nieltävä.

26.8.2011

Sivun alkuun

Huomaa possessiivisuffiksi

Uskomattoman monella, muuten erinomaista kieltä puhuvalla suomalaisella lakkaa kielikorva toimimasta, kun on kyseessä vaikkapa termi mielellään. Kas näin pitäsi olla:

minä teen sen mielelläni
sinä teet sen mielelläsi
hän tekee sen mielellään
me teemme sen mielellämme
te teette sen mielellänne
he tekevät sen mielellään

Vai kuinka?

15.8.2009

Sivun alkuun

Tavallisia virheitä

Keräilen tähän viime aikoina julkisuudessa usein esiintyneitä epätarkkoja tai muuten virheellisiä käännöksiä sekä kirjoitusvirheitä:

26.2.2012

Älä surffaa kun et golffaakaan

Miksi surfaus kirjoitetaan kielenvastaisesti kahdella äffällä surffaus?

Kaikkien mediasta kirjoittavien olisi nyt syytä kiireesti opetella sanan oikea kirjoitustapa, ennenkuin 'tuplaäffäisyydestä' ehtii muodostua tapa. Eihän meillä golffatakaan, vai mitä?

31.10.2011

Prinssi ja ruhtinas

Niin kauan kuin muistan, on mediassa aina silloin tällöin erehdytty puhumaan Monacon prinssistä. Tämä johtuu tietysti siitä, että suomen ruhtinas, ruotsiksi furste, saksaksi Fürst, venäjäksi князь jne. on englanniksi prince. Sanan prinssiksi suomentajat eivät vaivaudu muistamaan, että prinssi tarkoittaa perinteisesti vain 'hallitsevan kuninkaan poikaa', joka on englanniksi prince of blood, käännös ranskan termistä prince du sang (joka oli käytössä vain Ranskassa). Vaikka Monacon ruhtinas on hallitsija, ei hänestä eikä hänen pojastaan käytetä nimitystä prinssi.

Kun nyt heinäkuisten ruhtinashäiden johdosta asia on taas erittäin ajankohtainen, on mukava huomata, että ainakin iltapäivälehdet ovat oppineet asian – sekä Iltasanomat että Iltalehti ymmärtävät kirjoittaa ruhtinaasta ja ruhtinattaresta. Yleisradion uutisissa 1.7.2011 sen sijaan erehdyttiin puhumaan prinssistä, mikä on merkki toimittajan ajattelemattomuudesta. – Tosin jo seuraavana päivänä oli asia korjattu YLEn uutisissa.

3.7.2011

Sähkövirta ja -jännite

Ei voida vaatia, että jokainen esimerkiksi salaman vaikutuksista kirjoittava ymmärtäisi sähköoppia edes sen verran, mitä sitä lukion fysiikassa opiskeltiin, mutta jokaisen tulisi tietää ero virran ja jännitteen välillä. Ero on nimittäin aivan sama kuin veden ollessa kyseessä. Vesijohdon painetta vastaa sähköjohdon jännite ja veden virtaa vastaa sähkön virta. Jännitteen (eli siis sähkön 'paineen') yksikkö on voltti (V) ja virran yksikkö on ampeeri (A). Lisättäköön vielä, että jännitteen (eli volttimäärän) ja virran tulo on sähköteho, yksikkönä watti (W).

Esimerkiksi salaman tapauksessa ei ole mielekästä puhua jännitteestä eli volteista, koska luku vaihtelee suuresti olosuhteista, kuten salamaniskun pituudesta, maaperän sähkönjohtokyvystä, säätilasta ynnä muusta riippuen. Suurten lukujen dramatiikkaa tavoittelevalle kirjoittajalle voi olla hyvä tietää, että keskimääräinen salamanisku aiheuttaa noin 30 kiloampeerin (30.000 ampeerin) virran, mutta hyvin lyhyenä aikana. Energiaa voi siirtyä keskimääräisessä salamaniskussa noin 140 kilowattitunnin (kWh) verran, eli nykyisillä sähkön hinnoilla noin 10 euron arvosta (ilman siirtohintaa).

3.7.2011

(Melkein) kaikki persilja on lehtipersiljaa

Useimmat meidän ilmastossamme kasvavat mausteyrtit tunnettiin täällä jo keskiajalla, mutta voimakkaita makuja pelkäävät suomalaiset eivät koskaan oppineet käyttämään juuri muita yrttejä kuin tilliä ja koristeena persiljaa. Kähäräpersilja oli koristeellisempi voivadin kaunistuksena kuin silopersilja, joka sitäpaitsi maistui voimakkaammalta. Niinpä käytettiin Suomessa lähes yksinomaan kähäräpersiljaa ja vanha hyvä ja paljon maukkaampi silopersilja pääsi unohtumaan. Kauppiaat matkivat Ruotsissa tehtyä virhettä ja alkoivat käyttää siitä väärää nimitystä lehtipersilja. Jopa ruukkupersiljan viljelijä Järvikylä on painattanut muovipussiinsa lehtipersilja. Ruotsiksi nämä persiljat ovat kruspersilja ja slätpersilja, molemmat lehtipersiljoita (bladpersilja).

Editoitu 30.8.2011

Sivun alkuun

Solmua tunnissa ei merkitse mitään

Aina silloin tällöin sattuu maakrapu-suomentajalle teksti, jossa puhutaan veneiden tai laivojen nopeudesta. Useimmat alkavat jo tietää, mutta silti näkee vielä virheen: Nopeus ilmoitetaan solmuina, ei solmuina tunnissa. Jos se tunti halutaan mukaan leikkiin, on sanottava solmuväliä tunnissa, koska solmu jo sisältää tunnin. (solmuväli on matkan yksikkö). Laivan nopeus on siis esim. 9 solmua.

3.9.2009

Sivun alkuun

Huonoja käännöksiä

Laiska suomentaja ei aina jaksa ottaa selvää sanan oikeasta merkityksestä, vaan etenee helpoimman kautta:

Uusin:

Rakennussuunnitelma

Englannissa (ja saksassa) käytetään sanaa plan myös, kun tarkoitetaan lopullisia piirustuksia. Mutta suomessa on typerää puhua "rakennussuunnitelmista", kun on kyse esimekiksi asunnon pohjapiirroksesta tai talon rakennepiirustuksista. Tällainen virhe paljastaa armotta asiantuntemattoman suomentajan!

16.2.2013

Sukeltajan ilma

Vaikka alkutekstissä kuinka mainittaisiin, että sukeltajat käyttävät paineilmahengityslaitteita, suomentajiin näyttää iskostuneen väärä käsitys, että ne ovat happilaitteita. Sukeltajalta ei siis lopu happi, vaan ilma.

8.1.2013

Act of God

Tämä on usein nähty suomennettuna muotoon Jumalan työ. Mutta kyseessä on englanninkielinen, lähinnä vakuutusalalla käytetty juridinen termi, joka tarkoittaa ihmisen hallinnan ulkopuolella tapahtuvaa asiaa. Se voidaan suomentaa termeillä ylivoimainen este, luonnonilmiö tms.

10.5.2011

Henki vai elämä?

Aivan liian usein käännetään fighting for one's life suomeksi muotoon taistella elämästään. Eihän suomeksi taistella elämästä, vaan hengestä! Tyylitajua, hyvät suomentajat!

12.12.2009

Sivun alkuun

Cumin ei ole kumina

Jollei kyseessä ole ruoan resepti, ei ole kovin vaarallista, jos tv-ohjelman suomentajan käytössä olevaan rajoitettuun tekstitilaan ei mahdu cumin-mausteen oikeaa nimeä roomankumina (tai juustokumina, ks. kumina) ja suomentaja siksi kirjoittaa kumina, mutta hänen olisi hyvä tietää, että kyseessä on melko lailla eri makuinen, kitkerämpi ja polttavampi mauste kuin kumina.

Kielioppivirheitä

Eräs lukija muistuttaa jopa television uutislukijoiden virheestä viisitoista ihmistä kävelivät sateessa, siis ei viisitoista ihmistä käveli sateessa, kuten pitäisi sanoa. Sääntö on helppo: Kun tunnettu, määrätty ryhmä tekee jotakin, esimerkiksi kolme suurta (Churchill, Roosevelt ja Stalin helmikuussa 1945 Jaltalla) kokoontui, sanotaan, että kolme suurta kokoontuivat. Sen sijaan kolme mitä tahansa tavallista ihmistä kokoontui.

11.4.2010

Sivun alkuun

Muita pikkuharmeja

Tähän tulee sellaisia pikkuasioita, jotka harmittavat vain vähän:

Rekka on perävaunullinen ajoneuvo

Näin penkinpainajaisten aikana tulee taas havaituksi, kuinka nykynuoriso ei enää tiedä, että rekka ei ole sama asia kun kuorma-auto. Penkkariajoa ei tehdä rekalla! Myös iltapäivälehtien toimittajat painakoot tämän muistiinsa. Televisiossa asia jo näemmä tiedetään.

17.2.2012

Viro eikä Eesti

Eteläinen naapurimaamme on perinteisesti ollut suomeksi Viro eikä Eesti. Nimi on muodostunut meitä lähinnä olevan maakunnan Virun mukaan, aivan kuten Saksa on Sachsen-nimisen maakunnan mukaan, Ruotsi puolestaan Roslagenin mukaan. Neuvostoajat kokeneita virolaisia nimi Eesti suorastaan loukkaa, koska entiset isännät vaativat heitä käyttämään maastaan suomenkielistä nimitystä Neuvosto-Eesti. Sana Eesti tuo liikaa karvaita muistoja naapuriemme mieliin. Puhukaamme siis Virosta, ei Eestistä.

13.10.2011

Hatut ja myssyt

Tällä en nyt tarkoita 1700-luvun Ruotsi-Suomen tapahtumia, vaan aivan konkreettisesti sitä, että Suomessa on uskomattoman paljon asukkaita, jotka eivät tiedä, minkälainen päähine hattu on. Naisen hattu voi olla melkein minkälainen tahansa, mutta miehen hattu on useimmiten huopaa ja siinä on lieri. Jos siinä on lippa, se on yleensä lippalakki. Miehen päähine sotaväessä on aina lakki, kuten kaikki sotaväen käyneet miehet tietävät. Upseerit käyttävät lippalakkia, jota joskus koppalakiksi sanotaan. Mutta hattu se ei missään tapauksessa ole.

22.10.2009

Sivun alkuun

Ei – tai vai ei – eikä?

Kielen käyttäjiltä näyttää kokonaan unohtuneen, että suomen kielessä on sellainenkin konjunktio kuin eikä. Usein osataan sanoa se ei ole punainen eikä sininen, mutta kiusallisen usein näkee eikä-konjunktion korvattuna sanalla tai. Jokainen ymmärtää, että se ei ole punainen tai sininen kuulostaa typerältä, aivan kuin puhuja tai kirjoittaja ei olisi varma asiastaan.

1.10.2009

Sivun alkuun

Olut ei ole kaljaa eikä ykkösolut pilsneriä

Oluen ystävänä minua hiukan harmittaa, että oluesta käytetään halventavaa nimitystä kalja ja ns. ykkösoluesta eli halvimman veroluokan oluesta nimitystä pilsneri. Kalja on vanhastaan kotona tehtyä, piristävää ja ravitsevaa, korkeintaan ykkösoluen verran eli n. 2 % alkoholia sisältävää juomaa, jota ennen vietiin isolla maitotonkalla pellolle heinänkorjuutalkoisiin. Ennen sitä pullotti monen litran jättipulloihin mm. Elanto ja nykyisin löytyy netistä valmistaja Olvi. Pilsneri taas on viralliselta nimeltään vaaleaa varasto-olutta, jonka alkoholipitoisuus voi olla mikä tahansa, vaikkapa vahvan oluen verran. Nimitys on peräisin Sinebrychoffin kieltolain jälkeen valmistamasta, ainakin Helsingin alueella erittäin suosituksi tulleesta ensimmäisen veroluokan oluesta, jonka etikettiin merkitty tuotenimi oli Presidentti-pilsneri. Sitä minunkin isäni joi aina ruokajuomana.

Sana pilsneri ei siis viittaa oluen voimakkuuteen, vaan tshekkiläiseen, Plzenin kaupungista peräisin olevaan vaaleaan, vahvasti humaloituun oluttyyppiin, esimerkkinä meilläkin tunnettu Pilsner Urquell.

30.8.2009

Sivun alkuun

Aikaiseksi – aikaan

Mikä olisi aikaisen vastakohta? Myöhäinen?

2.9.2009

Sivun alkuun

Teknologia

Englannin sana technology käännetään lähes aina teknologiaksi. Se on laiskan suomentajan käännös – teknologia tarkoittaa itse asiassa oppia tekniikasta, se on teknisiä asioita käsittelevien tieteiden yhteisnimitys. Substantiivi teknologi tarkoittaa tekniikan opiskelijaa, teekkaria. Oikea käännös technology-sanalle olisi useimmiten tekniikka, minkä useimmat aikaansa seuraavat kirjoittajat jo ovatkin oppineet. High technology on nykysuomeksi huipputekniikka.

Syynä virhekäännökseen on amerikkalaisten haluttomuus käyttää lainasanoja. 'Tekniikka' on englanniksi joko ranskasta lainattu sana technique tai saksasta lainattu technics – molemmat vaikeita ääntää englanninkieliselle. Niinpä käytetään väärää sanaa technology, mutta se ei oikeuta suomalaista puhumaan teknologiasta, kun tarkoitetaan tekniikkaa.

Teknologiateollisuus on tietysti hankala sanoa muulla tavalla, siinä yhteydessä täytynee teknologia hyväksyä. Mutta high technology ei missään tapauksessa ole "korkea teknologia", vaan huipputekniikka.

Editoitu 20.9.2009

Sivun alkuun

Kasvien ja eläinten tieteelliset nimet

Yhteisen sopimuksen ja vanhan tavan mukaan kirjoitetaan tieteellinen sukunimi, siis se nimen ensimmäinen osa, aina isolla alkukirjaimella ja lajinimi, nimen toinen osa, aina pienellä. Voikukka on siis nimeltään Taraxacum officinale.

4.9.2009

*********

Sivun alkuun

Korjaus- ja lisäysehdotukset Jaakko Raholalle. Roskapostittajien osoiteskannerien harhaanjohtamiseksi on osoite annettu vain kuvana. Kopioi osoite oheisesta kentästä käsin sähköpostiohjelmaasi. Kaino toivomus: Merkitse sähköpostiviestiisi aiheriville ensimmäiseksi sanaksi kysymys tms. suomenkielinen sana ja sen jälkeen kysyttävä sana. Silloin näen roskapostinpoistajani ennakkokatselutoiminnolla, mistä on kyse, eikä MailWasherini poista viestiäsi roskapostina.



Oikeudet omistaa Jaakko Rahola.
Lainaukset sallittu, edellyttäen, että lähde mainitaan.
URL: http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/kielipide.html
Aliasosoite www.ruokasanastot.net

Valid CSS!