Ja Jumala loi Bardot'n |
|
| Brigitte Bardot ei näyttele enää. Hän ei ehkä halunnut vanhentua elokuviensa mukana kuten näyttelijätär Jeanne Moreau, joka kutsui Bardot'ta "todelliseksi vallankumoukselliseksi naishalunoksi". Bardot'n viimeinen elokuva valmistui vuonna 1973. | |
| Brigitte Bardot syntyi vuonna 1934. Elokuvaan
Bardot tuli jo 1952, kun ohjaaja Marc Allégret
löysi teini-ikäisen Bardot'n Elle-lehden kansikuvasta.
Mutta vasta vuonna 1956 valmistunut Ja Jumala loi naisen muutti kaiken. |
|
| Roger Vadimin ohjauksessa Bardot'n fyysinen viehätysvoima säteili kaikkialle. | |
| Bardot eli BB oli 50- ja 60-luvun ranskalaisen elokuvan todellinen tähti, joka osasi projisoida sulonsa kankaalle. Tähden hänestä teki luonnollisuus. Roger Vadimin mukaan Bardot oli hyvä niissä elokuvissa, joissa hän sai näytellä itseään. | |
| Kirjailija Simone de Beauvoir on puhunut Bardot'sta Lolita-ilmiönä, johon liittyy infantiili, melkein eläimellinen seksuaalisuus. Bardot'n ei sallittu aikuistua. Miesvaltaisessa elokuvateollisuudessa Brigittestä revittiin irti kaikki. Hän sai esittää jatkuvasti "sitä viatonta tyttöä tai synnillistä aviovaimoa, joka janosi seksiä", Bardot taisteli naisen asein, mutta oli liian kaunis morsian. Brigitte oli nainen ja leikkikalu. | |
| Ja kun Bardot halusi irti hyväksikäytöstä ja petollisuudesta, ei miehillä enää ollut sijaa hänen elämässään. Bardot eristäytyi eläintensä pariin. | |
|
Elokuvat kuitenkin todistavat yhä sodanjälkeisen eurooppalaisen elokuvan harvinaisesta seksisymbolista. Hänen kaltaistaan ei enää tule. |
|
| Helsingin Sanomat, Viikkoliite Nyt, Mikael Fränti | |
| à la page précédente | |