|
 |
|||||
| Vuosisadan kuuluisimpiin ja lahjakkaimpiin teatteripersooniin kuulunut ranskalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja Jean-Louis Barrault kuoli lauantaina 22. tammikuuta kotonaan Pariisissa. Hän oli 83-vuotias. | ||||||
| Barrault oli harvinaisen monipuolinen näyttämötaituri, joka pystyi yhtä vaivatta tulkitsemaan ja sovittamaan niin Shakespearen kaltaisia klassikoita kuin kokeilevaa nykynäytelmääkin. | ||||||
| Barrault aloitti uransa jo vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla, mutta vasta sotien jälkeen hänestä tuli teatterimaailman tunnetuimpia nimiä. Hän vieraili lukuisissa maissa, ja siellä missä hän ei käynyt, hänet tunnettiin kymmenistä elokuvarooleistaan. | ||||||
| Barrault oli syntynyt 8. lokakuuta 1910 Le Vesinet'ssä Pariisin lähellä. Ylioppilaaksi tultuaan hän alkoi opiskella kuvataiteita Louvren iltakoulussa mutta pääsi pian myös vapaaoppilaaksi CharIes Dullinin Atelierteatterin kouluun, jossa hän opiskeli näyttelemistä ja pantomiimiä. | ||||||
| Dullin antoi nuorukaiselle heti mykän palvelijan osan Volponessa, ja opettajasta tuli saman tien Barraultin mestari ja isällinen kasvattaja. | ||||||
| Barrault debytoi ohjaajana 1930-luvun puolivälissä. Hän sovitti näyttämölle muun muassa William Faulknerin, Cervantesin ja Knut Hamsunin tekstejä. | ||||||
| Pian Barrault keksittiin elokuvaan. Tuuheatukkainen, palavasilmäinen ja kotkannenäinen nuori mies sai tukuttain rooleja, joissa hän esiintyi radikaalina ylioppilaana, kiihkoilijana ja veijarina. | ||||||
| Barraultin varsinainen läpimurto oli 1944 Marcel Carnén ohjaama klassikko Paratiisin lapset, jossa hän esitti Baptisten roolin. Elokuva on nähty myös Suomen televisiossa. Kaikkiaan hän esiintyi yli 30 elokuvassa. | ||||||
| Elokuvista saamansa rahat Barrault aitona
avantgardistina ja kulttuuriradikaalina tuhlasi teatteriseikkailuihin.
Barrault meni 1940 naimisiin näyttelijä Madeleine
Renaudin kanssa. Heistä tuli pian Ranskan teatterin ykköspariskunta. |
||||||
| Barrault ja Renaud perustivat 1947 Champs
Elysées'lle Marigny-teatterin, jonka surrealistisista
fantasioista tuli kymmeneksi vuodeksi Pariisin boheemiälymystön ja seurapiirien pakollista ohjelmaa. |
||||||
| Seuraavaksi Barrault ja Renaud valloittivat valtiollisen Odeon-teatterin, jonka profiilin Barrault mullisti täysin suosimalla ennakkoluulottomasti nykynäytelmää. Suurimman kohun hän herätti tuomalla teatteriinsa aikansa paheksutun homon ja varkaan Jean Genetin tekstejä. | ||||||
| Barraultin aikana teatteri hankki kansainvälistä mainetta lukuisilla vierailuillaan eri puolilla Eurooppaa, Amerikkaa ja Neuvostoliittoa. | ||||||
| Ranskan kuitturiministeri André MaIraux erotti Barraultin Odeonteatterista 1968, sen jälkeen kun Barrault oli luovuttanut teatterinsa valtausta yrittäneille ylioppilaille. | ||||||
| Barrault pyydettiin kuohunnan laannuttua
takaisin Odéoniin. Sitä ennen hän ehti kuitenkin
tehdä teatterin historiaa sovittamalla renessanssikirjailija Rabelais'n teksteistä luomuksen, jota esitettiin nyrkkeilykehässä vanhan tanssihallin keskellä. |
||||||
| Barrault teki työtä myös Lontoossa ja New Yorkissa. Metropolitan-oopperaan hän ohjasi Faustin ja esitti omana näyttelijävierailunaan Yhdysvalloissa Hamletin, josta hän 1950-luvulla teki aikansa legendan. | ||||||
| Barrault kävi myös Suomessa 1950-luvun lopulla puhumassa fyysisen teatterin puolesta. "Hamletin näytteleminen on kuin kävisi suomalaisessa saunassa", hän sanoi tuolloin. | ||||||
| (HS) | ||||||
| Helsingin Sanomat, 23.1.1994 | ||||||
| à la page précédente | ||||||