| René Clair oli jo mykkäelokuvan
mestari, ja hänen ensimmäinen äänielokuvansa
Pariisin kattojen alla (1930) on tapana kirjata näyttönä
luovan äänenkäytön mahdollisuuksista, samalla
kun sen kansainvälinen menestys edesauttoi koko ranskalaista
tuotantoa, joka pian nousi 50:stä 150:een elokuvaan vuodessa.
Pariisin kattojen alla on paljolti vastuussa yhäkin vallitsevasta
myyttisestä, elämäniloisesta ja boheemista Pariisi-kuvasta
ja juonen runkona toimiva kahden miehen ja yhden naisen kolmioasetelma
on käsitely kepeän henkevästi, enemmän kuvaan
ja musiikkiin kuin vuoropuheluun tukeutuen. |
|