 |
Claude Berry |
| Ranskalaisia menestyselokuvia tuottanut ja ohjannut Claude Berri kuoli 12. tammikuuta aivoverenvuotoon Salpêtrièren sairaalassa, syntymäkaupungissaan Pariisissa. Hän oli 74-vuotias, syntynyt 1. heinäkuuta 1934. |
| Berri ei seurannut juutalaisen turkiskauppias-isänsa jälkiä vaan halusi näyttelijäksi. Hänestä tuli itseoppinut elokuva-alan monitoimimies. |
| Berri tuotti 46 vuoden aikana liki 60 taide-
ja viihde-elokuvaa. Niistä huomatuimpia olivat Karhu (1989), Rakastaja (1991), Asterix ja Obelix vastaan Caesar (1999) ja Asterix ja Obelix - tehtävä Kleopatra (2002). Viimeiseksi hän tuotti komedian Bienvenue chez les Ch'tis (2008), joka keräsi Ranskassa 20 miljoonaa katsojaa. |
| Berri ei pelännyt ottaa kunnianhimoisten
projektien kanssa riskeja, ja kuittasi suurtappiot elokuvista
Tess - viattomuuden tarina (1979) ja Kuningatar Margot (1994). "Kummisetänä" ja "Keisarina" tunnettu Berri oli myös pätevä ohjaaja, joka voitti lyhytelokuvallaan Le Poulet (1963) Oscarin. Han sai sittemmin useita palkintoja. |
| Täyspitkä esikoisohjaus Me
kaksi (1967) kuvasi juutalaispojan vaiheita miehitetyssä
Ranskassa. Se aloitti Berrin omakohtaisten ja puitteiltaan pienten
töiden sarjan, joissa ohjaaja itsekin näytteli. Tyylilaji vaihtui ja budjetit kasvoivat, kun hän ohjasi hienot Marcel Pagnol -filmatisoinnit Katkeruuden lähde (1986) ja Rakkauden lähde (1986) sekä toisesta maailmansodasta ammentavat draamat Uranus (1990) ja Rakkaudella, Lucie Aubrac (1997). Ihmissuhdetutkielma Kimpassa (2007) jäi hänen viirneiseksi ohjaustyökseen. |
| Claude Berri kärsi pitkään kroonisesta masennuksesta. Taustalla olivat hänen vaimonsa itsemurha 1995 ja heidän esikoispoikansa kuolema 2002. |
| HS 14.01.2009, Petri Immonen |
| Takaisin |