Louis Jouvet |
|||
| Louis Jouvet (1887-1951) oli teatterin kasvatti, leimallinen teatterinäyttelijä, eikä pyrkinyt mitenkään salaamaan asiaa. Voimansa päivinä hän hallitsi ranskalaista näyttämöä ja oli taipuvainen pitämään elokuvanäyttelemistä prostituutiona. Tämä ei estä, etteikö hän juuri pysymällä itselleen ja teatterille uskollisena olisi luonut hedelmällistä symbioosia teatterin ja elokuvan välille. | |||
| Jouvet oli 46 vuotias tehdessään
ensimmäisen elokuvansa Topazen (1933) nimihenkilönä,
eikä yhtäkään hänen noin 30 elokuvaroolistaan
voi luonnehtia kasvottomaksi, värittömäksi, keskinkertaiseksi.
Hänen voimakkaat piirteensä, terävä tyylittelynsä,
jäljittelemätön äänensä ja katseensa
tekivät hänen tulkitsemistaan sivuosistakin unohtumattomia,
usein pääosien vertaisia. Tällaisia suorituksia
ovat pappi Feyderin elokuvassa Herttua etsii yösijaa
(1935), Roederer Renoirin Marseljeesissa (1937) tai Duvivierin Tanssiaiskortin (1937) Verlainea lausuva asianajaja. |
|||
| Valovoimaisimmillaan Jouvet oli juuri 30-luvun
lopun ranskalaisten mestarien, Renoirin ja Duvivierin lisäksi
Marcel Carnén (Drôle de drame, Hôtel
du Nord) ohjauksissa; tämä oli myös hänen
tuotteliainta kauttaaan - sekä vuonna 1937 että 1938
hän esiintyi kuudessa elokuvassa. Pierre Chenalin Alibissa
(1937) hän joutui Erich von Stroheimin, toisen "pyhän
hirviön" vastapeluriksi poliisikomissarion osassaan;
poliisia eräänlaista "anti-Maigretia" hän
esitti myös viimeisimpiin kuuluvassa elokuvassaan, Henri
Decoinin ohjaamassa thrillerissä Ennen keskiyötä (1948). |
|
||
| Suomen elokuva-arkisto/ ST | |||
| à la page précédente | |||
|
|
|||
