|
|
||||
| Kolmosen kevään maanantaifilmien huippu on Louis Mallen Näkemiin lapset (Au revoir les enfants, Ranska 1988).Se oli Yhdysvalloissa 1980-luvulla työskennelleen ranskalaisohjaajan hieno paluufilmi. |
|
||||
| Näkemiin lapset käsittelee omakohtaisia muistoja. Malle kertoo katolisen koulun oppilaista ja tapahtumista talvella 1944. Ranska on miehitetty, mutta maihinnousu ei ole vielä alkanut. | |||||
| Louis Mallen elokuva on hiottu ja kirkas yhteenveto lapsuudesta, joka kului mielivallan alla. Miehittäjien ohella myös maanmiehet uhkasivat kasvavia koululaisia. | |||||
| Malle ei estetisoi tai osoittele. Hän pysyttelee koko ajan pääasiassa. Hän kuvaa rehellisesti lasten näkökulmista tilanteita ja tapahtumia, jotka kasvavat vähitellen järkyttävän traagisiksi. | |||||
| Mallea kiinnostavat kasvamisen teeman ohella lapsuuden takaa löytyvät oudot ja arkaluontoisetkin asiat. Hän tutkii, miten koululaiset selviävät kriisiolosuhteissa ja miten mielivalta syö suvaitsevaisuuden, joka lepattaa vielä lapsen viattomassa mielessä. | |||||
| Näkemiin lapset oli Louis Mallen "elämän ja kuoleman elokuva". Hän oli onnistunut Yhdysvalloissa pienimuotoisissa elokuvissa Atlantic City ja Ilta Andren kanssa, mutta koskaan Malle ei sopeutunut Hollywood-tuotantoon. Malle oli liian ranskalainen, ja siksi hänen täytyi palata kotiin. | |||||
| Näkemiin lapset on minusta Louis Mallen paras ohjaustyö. Malle ikään kuin nostaa kipeän muiston omasta alitajunnastaan, jossa se on säilynyt vuosia. Henklökohtainen muisto liitetään sopusuhtaisesti oman maan lähihistorian murheelliseen pulssiin. | |||||
| Pituus n. 103 min. | |||||
| Helsingin Sanomat/ Mikael Fränti | |||||
Louis Malle |
|||||
| à la page précédente | |||||