La Moreau 

  
   
 Jeanne Moreau (s. 1928) oli 1960-luvun alussa elokuvan valovoimaisimpia näyttelijättäriä, jota sekä elokuvateollisuus että suuret ohjaajat käyttivät kilvan. Moreau tarjosi yhdistelmän älyä ja tunteikkuutta, suoruutta ja arvoituksellisuutta, jotka vetosivat yhtä hyvin mies kuin naiskatsojiin. David Shipmanin mukaan rajalinja elokuvatähden vetoavuuden ja sen.puutteen välillä kulkee silmissä: Moreaun silmät tuntuvat sisältävän miltei liian paljon latausta. Hän osasi kiinnittyä kunkin elokuvan sisäiseen rytmiin tavalla, joka sai Timen kirjoittamaan, että "kukaan elokuvapersoonallisuus ei pysty yhtä hyvin kestämään kameran pitkää, tuijottavaa katsetta, kukaan ei pelkällä läsnäolollaan herätä yhtä moninaisia tunnelmia. Hänen rakkauskohtauksensa kuuluvat kaikkien aikojen intensiivisimpiin, hänen kärsimyksensä välittyy tuskallisen ankarana. Hän on tavattoman kompleksinen ja vakuuttava näyttelijätär."  
   
 Jeanne Moreau opiskeli Pariisin Konservatoriossa, liittyi Comédie Françaisen näyttelijäkuntaan 1940-luvun lopulla, jolloin alkoi myös hänen elokuvauransa. Teatterissa hän esiintyi mm. Gérard Philipen rinnalla ja saavutti arvostetun aseman, mutta kymmenen vuoden ajan hänen elokuvaroolinsa jäivät,varsin mitäänsanomattomiksi: tältä "etsikkoajalta" on peräisin Moreaun suoritus Jean Drevillen Dumas-filmatisoinnissa
Kuningattaren ritari (1954).		  
   
 Vasta ranskalaisen elokuvan ilmeen alkaessa muuttua "uuden aallon" ja sen airueiden myötä Moreau "Iöysi itsensä" elokuvassa tai hänen omin elokuvapersoonailisuutensa löydettiin. Läpimurto tapahtui Louis Mallen elokuvissa
Hissillä mestauslavalle (1957) ja
Yö kuuluu rakkaudelle (1958) modernin, seksuaalisesti aktiivisen naisen rooleissa.		  
   
 Tästä käynnistyi Moreaun suuri kausi, jolloin hän esiintyi Vadimin Vaarallisten suhteiden (1959) pahan hengettärenä, naisen vieraantumisen ja aviollisen kriisin herkästi kokevana tulkkina Peter Brookin Duras-elokuvassa
Moderato Cantabile (1960) sekä
Antonionin Yössä (1961).
Truffaut'n Julesissa ja Jimissä (1961) ja
Loseyn Eevassa Moreau ruumiillisti tuhoavaa kohtalotarta, "Ikuista Eevaa".
Jacques Demyn Enkelten lahdessa (1962) hän oli pakkomielteinen peluri;
Marcel Ophulsin esikoiselokuvassa, veijarimaisessa rikostarinassa Banaaninkuori (1963) hän oli kostaja.		  
   
 Suomen Elokuva-arkisto  
 à la page précédente