Sanan ja äänen taituri |
|
Marcel Pagnol oli elokuvahistorian
|
|
| Helsingin Sanomat, PETRI IMMONEN, 26.3.1996 | |
| "Elokuva on keksintöjen ketjua. Ymmärtääkseni Marcel Pagnol oli elokuvan historian suuria keksijöitä", sanoo ranskalainen Guy Chapouillié yksiselitteisesti. | |
| Chapouillié on elokuvaohjaaja ja opettaja sekä erinomainen Pagnol-asiantuntija, joka Ranskan kulttuurikeskuksen vieraana saapui avaamaan Elokuva-arkiston Pagnol-sarjaa. | |
| Marcel Pagnol (1895-1974) oli näytelmissään ja elokuvissaan mainio Etelä-Ranskan kuvaaja. | |
Maalaisia ja kauppiaita |
|
| Chapouillié muistuttaa Italian neorealistien ja Ranskan uuden aallon ohjaajien ihailleen Pagnolia, vaikka tätä oli moitittu jäykästä käsityksestään elokuvasta säilöttynä teatterina". | |
| 'Pagnol viitoitti tietä myös Antonionille ja Bergmanille oivaltaessaan, että elokuvan olennaisinta ei voi nähdä." | |
| Kun 1920-luvun lopulla näytelmäkirjailijana maineeseen noussut Pagnol löysi äänielokuvan, hän mielsi sen heti teatteria paremmaksi draaman välineeksi. | |
| Hän perusti 1930-luvulla Marseilleen oman elokuvastudion, jossa ryhtyi tuottamaan näytelmiinsä perustuvia elokuvia. Hän myös filmatisoi useita provencelaiskirjailija Jean Gionon teoksia. | |
| Pagnolin tuottamat tai ohjaamat elokuvat kertovat yleensä maalaisista ja kauppiaista. Ohjauksen elokuvallisuutta tärkeämpää niissä ovat rehevät henkilöt sekä Etelä-Ranskan ilmapiiri. | |
| Guy Chapouillién mukaan Pagnol antoi tälle alueelle äänen: "Hänen elokuvansa ovat verbaalista ilotulitusta. Niistä löytyvät kaikki mahdolliset puhetavat. Hänelle puhe oli ihmisenä olemisen ydintä." | |
| 'Pagnol tallensi ääntä suoraan eikä jälkiäänityksellä, koska hän piti koko äänimaailmaa hälyineen tärkeänä. Sanat eivät silti rytmitä elokuvia vaan rytmi syntyy sanojen ja tilankäytön suhteesta." | |
| Chapouillié siirtyy teemoihin: "Tärkein on naisen asema. Osin se selittyy sillä, että Pagnol etsi elokuviensa kautta äitiään, jonka hän menetti 15-vuotiaana." | |
| "Hän oli 1930-luvun ohjaajistamme ainoa, joka ymmärsi maaseudun naisten kärsimyksiä. Elokuvissaan hän yritti tarjota ilman vaikutusvaltaa olleille naisille uusia vaihtoehtoja toimia." | |
| Pagnolin komedioiden idyllinen kepeys peittää
usein näkyvistä hänen pessimisminsä ihmisten ja maailman suhteen. Toisaalta sosiologi Edgar Morin tunnisti Mariuksen (1931), Fannyn (1932) ja Césarin (1936) muodostaman ihanan marseillelaistrilogian takana jopa antiikin tragedian myyttisiä ulottuvuuksia. |
|
| Ranskan akatemiaan 1947 valitun Marcel
Pagnolin hautakiven kaiverrus paljastaa kaikesta vain olennaisen: "Hän rakasti puita, lähteitä ja vaimoaan." |
|
| Elokuva-arkiston sarjassa esitetään
seitsemän Pagnol-elokuvaa: Marius, Fanny, César, Angèle, Leipurin vaimo, La Fille du Puisatier sekä Les Lettres de mon Moulin. |
|
| à la page précédente | |