| Rohmerilaisten keskustelujen päätös | |||
Rakkaus iltapäivällä Pariisissa |
|||
| Erich Rohmerin merkittävä ranskalainen
moraalisten kertomusten sarja päättyy ehdottomaan huipputyöhön
Rakkaus iltapäivällä (L'amour, l'après-midi,
1972). Elokuva on sarjan eräänlainen yhteenveto ja
tilitys. Tällä kertaa keskushenkilönä on
naimisissa oleva Frédéric (Bernard Verley), jolla
on kotona opettajavaimo ja lapsi. Frédéric menee aamuisin kunnollisen perheenisän tavoin työhön toimistoon. Hän asuu lähiössä, viheriöivän luonnon keskellä. Hänen työpaikkansa on Pariisin keskustassa. Ruokatunnilla mies istuu kahvilassa tai kävelee kadulla. Hän miettii elämäänsä ja valintojansa. Frédéric kaipaa kuvitelmissaan toisia naisia. Hän katselee kadulla ohikulkevia naisia. Kaikki naiset alkavat näyttää hänestä kauniilta. Rakkaus iltapäivällä-elokuvassa on jakso, jossa Rohmerin aikaisempien töiden näyttelijät (Françoise Fabian, Marie-Christine Barrault, Aurora Cornu) ilmestyvät hetkeksi kadulla miehen näkökenttään. Ristiriitatilanne aiheutuu menneisyydestä pulpahtavasta Chloesta (Zouzou), johon miehellä on ollut rakkaussuhde. Frédéricistä tulee Chloen tukija ja auttaja. Kahvilassa nainen puhuu itsemurhayrityksestä. Välillä nainen katoaa miehen elämästä. Rohmerille Chloe on proustilainen nainen, jolla romaanin naishenkilöiden tavoin on tapana kadota, hävitä pois. Chloe asettaa miehen myös valintatilanteen eteen: nainen haluaa lapsen. Chloen elettä on kuvattu muistumaksi Isadora Duncanin ja Shawin suhteesta. Myös tanssija Duncan tahtoi kovasti lasta. Rohmerin elokuvassa ratkaisevaksi valintatilanteessa muodostuu ehdottoman sitoumuksen kunnioitus. |
|
||
| Nestor Almendrosin Pariisia hellivä värikuvaus muodostaa elävän taustan rohmerilaiselle vuoropuhelulle. Näkymistä halutaan tavoittaa jälleen vain oleellisin, puhtain ja merkityksellisin. Aika ja paikka, iltapäivä ja kaupunki, ulkoisen todellisuuden ja keskushenkilön sisäisten mielenliikkeiden väliset jännitteet piirtyvät saumattomasti kuvan pinnalle. | |||
| Rohmerilla on taito välittää katsojalle moraalisesti tärkeitä viestejä. Elokuvan loppu voi olla terapeuttisesti auttava katsojalle, jolla on omassa elämässään valintaongelmia. Myöhäisillan rauhaisina hetkinä rohmerilaiset iltapäiväkeskustelut tuntuvat varmasti henkisesti virvoittavilta. | |||
| Mikael Fränti, Helsingin Sanomat | |||
| à la page précédente | |||
