| |
|
TRUFFAUTIN KUOLEMATON
400 KEPPOSTA
Mestariksi kehittyneen ohjaajan esikoiselokuva kipeiltä
poikavuosilta
|
 |
| Jean-pierre Leaud katkeran nuoruuden herkkänä
tulkkina Truffautin 400 kepposessa. |
|
| François Truffautin esikoispitkä
400 keppota (Les 400 coups, 1959) nähdään illan
elokuvana - muistaakseni uudelleen lähes seitsemän
vuoden jälkeen. Kiitoksia satelee varasti tästä
unohtumattomasta elokuvakokemuksesta. |
|
| Kriitikkona toiminut Fraçois Truffaut
oli aloittamassa Ranskan uutta aaltoa Jean-Luc Godardin ja Claude
Chabrolin kanssa. Kolme keskeistä nuorta tulokasta antoivat
kyytiä jähmettyneelle ja sovinnaiselle ranskalaistuotannolle.
Heidän valtava piristysruiskeensa heijastui joka puolelle
Eurooppaa. |
|
| Uuden aallon ohjaajat kehittivät kevyemmän,
nopeamman ja vapaamman tavan tehdä elokuvaa. He pyrkivät
saamaan tuotantokustannukset alhaisiksi. He olivat tietoisia
elokuvan perinteestä ja erityisesti Hollywood-tuotannosta.
Heille oli tärkeää ilmaista oman sukupolvensa
asioita. Sitä paitsi he löysivät Picasson sanat:
"Minä en etsi, minä löydän". |
|
| |
|
| Omaelämäkerrallisia painotuksia
sisältävä 400 kepposta esitteli nuoren Jean-pierre
Leaudin, josta tuli François Truffautin alter ego ja myöhempienkin
elokuvien sankari. Leaud tulkitsee pakahduttavasti 12-vuotiasta
Antoine Doinelia, joka kapinoi aikuisten maailman puristuksessa
Pariisissa. Yhteisö tekee hänestä lähes nuorisorikollisen. |
|
| |
|
| Truffaut kuvaa osuvasti Antoinen koulunkäyntiä
ja suhdetta ystäväänsä Renéen. Truffaut
kertoo myös Antoinen vanhemmista, joiden katseet näyttävät
usein torjuvilta. He haluavat vetää pojan alas aikuisten
arkipäivään, joten Antoinen on pakko tavoitella
itse "omia korkeuksiaan". Mutta joutuuko nuorukainen
maksamaan tästä liian korkean hinnan? |
|
| |
|
| 400 kepposta kertoo kirjailija Balzacista,
ankeasta kotiarestista, määräilevistä opettajista,
kirjoituskoneen näpistyksestä, viranomaisten kuulusteluista
sekä suurkaupungin ihmisistä ja kaduista. Truffaut
välittää tilanteita ja tunnelmia kaupungista ainutkertaisesti
juuri poikien kokemana. |
|
| |
|
| Aito Mäkinen totesi Elokuvan Vuosikirjassa
(Studio 5, 1959), että Truffaut on hallinnut 400 kepposessa
keinonsa täysin ja eri esikuvien antamat vaikutemat (mm.
Vigon Nolla Käytöksessä) ovat jo sulautuneet kokonaisuuteen.
Ehkä nuori ohjaaja halusi noudattaa mestareiden neuvoa:
" Jokainen elokuva on tehtävä niin kuin se olisi
viimeinen." |
|
| On kulunut kohta kolme vuosikymmentä
Cannesin kuuluisista filmifestivaaleista, joilla Ranskan uusi
aalto murtautui kansainväliseen tietoisuuteen. François
Truffaut valittiin elokuvansa 400 kepposta ansiosta kilpailujen
parhaaksi ohjaajaksi. Marcel Camusin eksoottinen Musta Orfeus
voitti pääpalkinnon. Elokuva-arvostelijat palkitsivat
Alain Resnaisin mestarillisen Hiroshima, rakastettuni. |
|
| Tänään voi todeta, että
värikästä Musta Orfeusta on aina miellyttävä
katsoa, mutta Camusin ura ei jatkunut yhtä hyvissä
merkeissä kuin Resnaisin tai Truffautin. Resnaisin atomipommista
muistuttava elokuva jää historiaan. 400 kepposta on
silti se elämää suurempi elokuva, jonka haluaa
viedä mukanaan autiolle saarelle. |
|
| Pituus 99 min. |
|
| Helsingin Sanomat, Mikael Fränti |
|
| |
|
| à
la page précédente |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|
| |
|