Ampukaa pianistia

on runollinen

rikostarina

François Truffaut:
Tirez sur le pianista
(Ampukaa pianistia),
Ranska 1960.
Charles Aznavour,
Marie Dubois,
Nicole Berger.
80 min. 
 

 
 
 Charles Aznavour ja Michèle Mercier Truffaut-elokuvassa Ampukaa
pianistia.
 François Truffaut'n unohtumattomien elokuvien esittelyssä on vuorossa mustavalkoinen gangsterifilmi Ampukaa pianistia (Tirez sur le pianiste, 1960). Siinä laulaja Charles Aznavour eläytyy kapakkapianisti Charlie Kohlerin rooliin.  
 Charlie soittaa pienessä kapakassa Pariisissa. Hän huolehtii koulua käyvästä Fidosta ja joutuu pian veljensä Chicon (Albert Remy) toilausten johdosta pahaan ahdinkoon. Ppari pikkugangsteria uhkaa Chicoa, joka pyytää apua Charlielta.  
 Ampukaa pianistia pohjaa David Goodisin rikosromaaniin Murhan sävel (1956), josta Truffaut ja Marcel Moussy kirjoittivat käsikirjoituksen. Goodisin mustan sarjan amerikkalaiset romaanit sijoittuvat kaupunkiympäristöön.William David Shermanin mukaan Goodisin kaikki sankarit ovat yhteiskunnasta syrjään jääneitä.  
 François truffaut ei omien sanojensa mukaan innostunut kovin paljon gangsterielokuvasta. Hän filmasi David goodisin aiheen osoittaakseen pystyvänsä käsittelemään tätäkin lajityyppiä. Mutta Truffaut teki sen omalla ranskalaisella kosketuksellaan, jossa huumori, ironia, parodia ja melodraama vuorottevat.  
 Ampukaa pianistia muodotaa vastakohdan nuoruusaiheiselle 400 kepposelle (1959) - aivan kuin Jules ja Jim (1961) poikkeaa tämän gangsterielokuvan tunnelmista. Yhtä näissä elokuvissa on hieno runollisuus. truffaut aivan kuin käyttää verukkeina erilaisia lajityyppejä voidakseen virittää keskustelua rakkaudesta, ystävyydestä, sekä miehen ja naisen elämästä.  
 Ampukaa pianistia ei olisi täysi taideteos, jos Truffaut ei sisällyttäisi mukaan takautumaa, jossa kapakkapianistin menneisyys kuoritaan kuin sipuli. Sitä ennen lausutaan Ranskan uuden aallon kuuluisin repliikki "Minä pelkään", sitten kävellään kadulla kunnes Charlien ja tähän rakastuneen Lenan (Marie Dubois) kädet kohtaavat. Lähikuvat tuovat mieleen Robert Bressonin Taskuvarkaan (1959) ja aavistus Charlien kaksoiselämästä herää.  
 Truffaut kuvaa enemmän huumorilla kuin vakavuudella kaksi pyssymiestä, jotka jahtaavat Chicoa ja uhkaavat sittemmin kohtalokkaasti pianistia. Autolla-ajon aikana gansterit keskustelevat härskisti naisista, ja se kaivelee tietenkin Charlieta, joka lähestyy Lenaansa empien. Musiikkijaksot ovat joko rytmikkään soinnahtelevia tai hersyvän koomisia.  
 Charles Aznavour on tyypillinen truffautilainen sankari, jonka viaton ulkokuori ei kerro koko totuutta. Hän katsoo alakuloisesti pianon takaa, yltyy melodramaattiseksi rakastaessaan (Nicole Berger ja Michèle Mercier Clarissen osassa) tai vaarantaa henkensä auttaessaan veljiään. Charlien henkilöön on liitetty myös film noir-sankarin piirteitä, sillä hän saattaa kimpaantua, kun kapakanomistaja käy hankalaksi.  
 "Se mitä teit eilen pysyy sinussa tänään", kuuluu Eija Pokkisen suomentamana elokuvan Ampukaa pianistia avainrepliikki. Truffaut kertoo Charlien tarinan ajatuksella ja tunteella, kypsästi ja viisaasti, ymmärtäen elämän pieniä ja suuria hetkiä. Jokainen hengittävä kuva nousee aivan kuin kaupungin arvaamattomasta sielusta, johon ihmisten liikkeet ja teot kiertyvät.  
 Pituus 80 min.  
 Helsingin Sanomat  
   
 à la page précédente