| SOPIVAN KYPSÄ, KOHTALAISEN VERINEN CHATEAUBRIAND | ||
| Muistoja haudan takaa kuvaa elämää vallankumouksen Pariisissa |
||
| Francois-René de Chateaubriand: Muistoja haudan takaa (Mémoires d'outre-tombe). Kirjat I-VIII. Suom. Hanna Putsela, Paula Lohi ja työryhmä. Faros. 370 s. 35 e. | ||
|
||
| Se on mehevä, kohtalaisen verinen mutta sopivan kypsä, kolme senttiä paksu ja parhaasta kohdasta leikattu. Ja se on aito chateaubriand. | ||
| Turkulainen Faros-kustantamo on julkaissut kaksi Francois-René de Chateaubriandin (1768-1848) suppeaa romaania, Atalan ja Renén. | ||
| Muistoja haudan takaa on toista mittakaavaa:
kyseessä on tuhansien sivujen laajuinen, kaikkien aikojen merkittävimpiin kuuluva muistelmateos. Sitä on laajuudeltaan mutta myös rakenteeltaan toisinaan verrattu Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä-romaaniin. Muistelmat eivät ole pelkästään elämän vaan elämänmittaisen kirjoitusprosessin kuvaus, ja teoksen oli tavallaan määrä valmistua vasta kun se kirjoittajan kuoltua luetaan. |
||
| Myös Chateaubriand kuvaa elämää "pelkkänä muistin heijastuksena". Ilman muistia olemassaolo olisi vain sarja tauotta eteenpäin virtaavia nykyhetken tuokioita, hän kirjoittaa. | ||
| Proustin suomennoshanke valmistui juuri. Saammeko nyt seurata Chateaubriandin muistelmien suomennoksen edistymistä? Ensimmäinen nide käsittää vasta kahdeksan ensimmaistä "kirjaa" neljästäkymmenestäkahdesta. Nuoruudenmuistoista, vallankumouksesta ja Amerikan-matkasta koostuva osa on epailemättä mureinta Chateaubriandia. | ||
| Kirjailijan romanttista maailmantuskaa ja luopumisen karvautta on yllättävän helppo ymmärtää, vaikka enemmänkin kuin kaksi vuosisataa on vierähtänyt ensimmäisen osan kuvaamista tapahtumista. Ranskalainen esseisti ja akateemikko Marc Fumaroli muistuttaa, ettei Chateaubriandista olisi tullut se mikä tuli ilman vallankumouksen suurta terroria. | ||
| Hanen kohtalonsa muistuttaa niitä holokaustista selviytyneitä juutalaisia, jotka menettivat omaisensa, sukunsa, ystävänsä, koulutoverinsa, koko entisen elämän verkoston. Kirjoittajan itsensa mukaan Muistoja haudan takaa on "rakennus jota kokoan luista ja raunioista". | ||
| Ensiosan kuuluisimpia kohtauksia on ohimenevä tapaaminen Marie Antoinetten kanssa Versaillesissa. Kuningatar hymyilee hänelle - ja kertoja hyppää kolmekymmentä vuotta eteenpäin ja kertoo, miten tunnisti joukkohaudasta löytyneiden pääkallojen joukosta kuningattaren alaleuan, juuri tuon hymyn vuoksi. | ||
| Hoviin kriittisesti suhtautunut Chateaubriand näki vallankumouksen puhkeavan, mutta hanen hehkunsa viileni, kun ensimmäisiä katkaistuja päita kuljetettiin kadulla keihäiden nokassa. Terrorin alkuajan hän vietti Amerikassa, ja pian Ranskaan palattuaan pakeni maasta liittyäkseen kuningasmielisten sotajoukkoon. | ||
| Silti hän ehtii piirtää tuoreen ja eloisan silminnäkijänkuvan vallankumousajan pariisilaiselämästä. "Vapaa ihmislaji kävelee kadulla, kun on päässyt eroon pedagogeistaan ja palannut hetkeksi luonnontilaan", Chateaubriand piikittelee valistusfilosofien oppeja. | ||
| Vapauden tyyssijana ihailtuihin Yhdysvaltoihinkaan kirjailija ei suhtaudu kritiikittömästi. Ensimmäinen hänen siellä kohtaamansa asukas oli nuori neekerinainen. "Orja otti minut vastaan vapauden maahan." | ||
| Suomentajat ovat enimmäkseen onnistuneet tavoittamaan Chateaubriandin kielen kauniin asiallisuuden ja hehkuttelun. Muutamat käännöskukkaset kertovat enemmänkin toimitustyön puutteista. | ||
| Chateaubriand ei ollut "hänen majesteettinsa Britannian kuninkaan suurlähettiläs", koska edusti Britanniassa Ranskan kuningasta. Kun hänellä "oli vaikeuksia löytää tilaa Kaarle I:n mestauslavalta", hän ei jonottanut lavalla vuoroaan, vaan etsi aukiota, jolla se oli sijainnut. | ||
| Eika "laivatyttö" nykysuomeksi ole ihan niin viaton kuin Chateaubriandin kuvaama kalastajatyttö. | ||
| Hannu Marttila, HS, 19.3.2007 | ||
| Retour | ||
