Kirjailija  

Léo Malet

  
 Malet kuoli 3. maaliskuuta Pariisissa 86-vuofiaana. Malet oli Ranskan rikoskirjallisuuden keskeisiä nimia, jonka arvostus nousi huippuunsa vasta 1970-luvun puolivälissä, jolloin hän oli käytännössä lopettanut kirjoittamisen.  
 Montpellierissä 7. maaliskuuta 1909 syntynyt Leon Jean Malet jäi lapsena orvoksi vanhempiensa ja pikkuveljensä kuoltua tuberkuloosiin. Isoisänsä kasvattama poika siirtyi 16-vuotiaana Pariisiin, jossa hän tutustui anarkisteihin ja surrealisteihin sekä toimi runoilijana, lehdenmyyjänä ja kirjakauppiaana.  
 Toisen maailmansodan aikana Malet oli siviili mutta joutui silti puoleksitoista vuodeksi saksalaisten vankileirille.  
 Hänen kirjailijanmaineensa loivat runolliset ja kolkosti koomiset romaanit, joissa esiintyy yksityisetsivä Nestor Burma. Parhaat niistä ovat 1954-59 ilmestyneet 15 teosta, joiden alaotsikko on Pariisin Uudet Mysteerit. Kunkin kirjan tapahtumat sijoittuvat Pariisin eri kaupunginosiin.  
 Nämä romaanit Malet kirjoitti ilman tarkkoja ennakkosuunnitelmia ja aina kuukaudessa tai kahdessa. Sarja on tosin epätäydellinen. Pariisin kaupunginosista viisi jäi lopulta käsittelemättä, kun kirjailija joutui suuriin vastoinkäymisiin:  
 Hän sairastui, hänen talonsa purettiin, rakastajatar jätti hänet ja poika lähti Algerian sotaan. Kun Malet ei saanut kolmeen vuoteen kirjoitettua mitään, 11. kaupunginosasta kertova La Méprise de la Bastille jäi kesken.  
 Nestor Burma on kovaksikeitettyjen amerikkalaisesikuviensa kyyninen gallialaisserkku, jonka Malet loi alun perin romaaniin 120, rue de la Gare (1943). Malet oli yrittänyt tehdä etsivästä epämiellyttävän, mutta lukijat ihastelivatkin hahmon sympaattisuutta.  
 Burmakirjoja ilmestyi lähes 30 kappaletta. Niistä on muokattu sarjakuvia, elokuvia ja televisiosarjoja. Romaanit Aurinko nousee Louvren takaa (1954) Nestor Burma ja rottaliiga (1955) ja Sumua Tolbiacin sillalla (1956) on suomennettu.  
 Malet kirjoitti myös muita kuin rikosromaaneja ja käytti eri salanimiä. Esimerkiksi esikoisromaainsa Johnny Metalin (1941) hän kirjoitti nimellä Frank Harding.  
   
 PETRI IMMONEN  
 Helsingin Sanomat, 11.3.1996