Lähde: Arja Mikluha: Kommunikointi eri maissa,
Kauppakaari Oyj Yrityksen Tietokirjat, 1998
 

Sanallinen viestintä Ranskassa

1, 2, 3

 
 Ranskassa keskustelu on loogista, älyllistä ja kohteliasta. Hyvä kommunikoija on aina looginen, tuo esiin älykkyytensä sekä käyttää mielikuvitusta. Ranskalaiset ihailevat hienostuneisuutta, oppineisuutta ja vivahteita kommunikoinnissa. Ranskalaiset oppivat analysoimaan ja ilmaisemaan itseään verbaalisesti erittäin loistavasti. He arvostavat nokkelia ja hienostuneita käänteitä keskusteluissa. Ranskassa keskustelun tulee parhaimmillaan olla osaaottavaa, jatkuvaa ja uudelleen viriävää ja ranskalaiset keskustelun osapuolet tekevät työtä pitääkseen keskustelun elävänä.  
 Ranskassa on tärkeämpää kuin mitä sanotaan, se miten sanotaan sekä ilmeet, eleet ja muu oheisviestintä. Ranskalaiset ovat tarkkoja toisen ranskalaisen ja oman itsensä kielen käyttöä kohtaan. Koska Ranskassa on hyvin tärkeää miten asiat ilmaistaan, myös ulkomaalaisten pitää sanoa asiat elegantisti, niin kuin ranskalaiset itse ne sanovat. Jos asioita ei ilmaista oikealla tavalla, ranskalaiset ihmettelevät onko puhekumppani edes sillä tasolla, että hänen kanssaan voidaan neuvotella.  
 Viestintätilanteissa ranskalaiset osoittavat tunteita avoimesti ja vuolaasti. Ranskassa itsensä ilmaisemista ilmentää impulsiivisuus, mutta Suomessa järjestelmällisyys ja etäisyys.  
 Kommunikointitilanteissa ranskalaiset eivät ole arkoja. Ranskalaiset puhuvat kokouksissa usein, aloittavat keskustelun, dominoivat helposti keskustelua ja tekevät ehdotuksia sekä ilmaisevat mielipiteensä. Ranskalaisten itsevarma viestintä saatetaan siksi Suomessa kokea aggressiiviseksi.  
 Ranskalaiset puhuvat ympäri asian. Ranskalaiset eivät pidä suorasta ilmaisusta ja sen seurauksena ranskalaiset kokevat välillä saksalaiset raa'an suorina. Ranskassa liikeasioista ei puhuta niin avoimesti kuin Suomessa. Kuuntelijoiden pitää löytää ranskalaisten peitelty viesti. Ranskalaisilla on korkean kontekstuaalisuuden piirteenä taipumusta jättää joitakin asioita mielikuvituksen varaan ennemminkin kuin tuoda julki tietyt yksityiskohdat. Ranskalaiset eivät ylipäätään pidä niin yksityiskohtaisista tiedoista kuin saksalaiset. Ranskassa, laajan yhteydenpidon kulttuurissa, ihmiset muuttuvat yleensä kärsimättömäksi, kun saksalaiset tai sveitsiläiset syöttävät heille tosiasioita ja lukuja, jotka ovat kylläkin tarkkoja, mutta heijastavat ranskalaisten mielestä vain osaa suuresta inhimillisestä näytelmästä.  
 Ranskalaiset tuovat harvoin itseään esiin tai yrittävät tehdä itsestään parempia keskusteltaessa. Jos he sen tekevät vahingossa, he normaalisti lisäävät "Je ne cherche pas à me vanter mais ", "Minä en halua kehua, mutta ". Kehumista pidetään heikkoutena, merkkinä itsetyytyväisyydestä ja kypsymättömyydestä. Ranskalaisista ei ole oikein näyttää itsekeskeisyyttä luonteenpiirteenä ja siksi henkilökohtaisuuksista kysyttäessä, ranskalaiset luotaavat keskustelun mitä ilmeisemmin yleisempiin asioihin.  
 Keskustelu ei voi perustua "pumppaavaan" kysymystaktiikkaan sillä ranskalaiset itse ottavat kantaa asioihin ja odottavat mielipiteitä myös muilta.  
 Ranskassa sanotaan negatiiviset asiat paljon positiivisemmin kuin Suomessa. Jyrkkiä ilmaisuja vältetään Ranskassa. Myöntösanan "kyllä" takana oleva "mutta" (Oui ­ mais!) on aina iso "mutta" ja sen takana on vielä isompi "ei".  
 Suomalaiset kokevat voimakkaammin kuin muut eurooppalaiset, että ranskalaiset eivät siedä eriäviä mielipiteitä. Ranskalaisten spontaani ja värikäs viestintätapa voi osaltaan olla vaikuttamassa siihen, että ranskalaisista syntyy vaikutelma, että he kestävät huonosti eriäviä mielipiteitä. Ranskalaiset eivät kuitenkaan vältä ristiriita- ja väittelytilanteita. Ranskalaiset itse asiassa nauttivat konflikteista ja henkevistä keskusteluista, mutta keskustelun pitää olla loogista ja hyvin esitettyä.  
 Sivulle 2