1, 2, 3

 
 Ranskalaisista voi olla stimuloivaa käydä keskustelua, jossa ollaan eri mieltä. Ei ole harvinaista nähdä kahta ranskalaista argumentoivan keskenään, kasvojen punoittaessa ulospäinkatsottuna vihasta, vaihtaen äänekkäitä, kuumenneita ja sovittamattomia argumentteja. Sitten myöhemmin, he kättelevät ja kommentoivat: "Se oli hyvä keskustelu. Meidän tulee toistaa se joskus!" Ranskalaiset näyttävät ajattelevan sellaisten argumenttien olevan kiinnostavia ja stimuloivia. Se on myös merkityksellinen tapa tuulettaa tunteita. Ranskalaiset kritikoivat usein instituutioita, olosuhteita ja ihmisiä joiden kanssa he elävät.  
 Kun ranskalainen "kutsuu sinut ensi viikolla kylään", tarkoittaa se, että "pidän Teitä niin sympaattisena, että voisin kutsua Teidät kylään", mutta kutsua ei tule. Muutenkin keskusteluissaan ranskalaiset voivat antautua hieman mysteerin valtaan.  
 Ranskassa suomalaisten hiljaa istuminen voidaan ymmärtää väärin ja siten väärinkäsityksiä voi syntyä. Ranskassa puhumattomuus tulkitaan nimittäin siten, että puhumaton henkilö on: joko sairas, pahalla tuulella, tyhmä tai muuten omituinen, ei kiinnostava ihminen.  
 Jos suomalainen on ryhmässä esimerkiksi ranskalaisten liikemiesten kollega, eikä muiden esimies, tulkitsevat ranskalaiset suomalaisen hiljaisuuden omahyväisyytenä ja "kuin hän luulisi olevansa jotain", mutta jos hän on esimies, puhumattomuus on luonnollista, sillä Ranskassa, jossa on voimakas jako sosiaalisessa rakenteessa, eivät esimiehet seurustele tai keskustele alaistensa kanssa.  
Ranskassa puhutaan erittäin nopeasti. Tyypillistä ranskalaisille on päällekkäin puhuminen, selittäminen ja luonteva kohteliaisuus. Toisin kuin suomalaisessa kuulijakeskeisessä puhekulttuurissa, missä toisen keskeyttäminen on epäkohteliasta, ranskalaisessa kulttuurissa vaikeneva kuunteleminen on epäkohteliasta. Ranskassa kuuntelu osoitetaan omilla välikommenteilla. Joten Ranskassa ei ole epäkohteliasta keskeyttää edellistä puhujaa käyttämällä tätä kovempaa ääntä ja täten asteittain ottaa aloite itselle tai käyttää hyväksi se sekunti, jolloin ranskalainen vetää henkeä. Hienous ranskalaisessa keskustelussa on, että jos puheen keskeyttäjä on samaa mieltä edellisen puhujan kanssa, hän aloittaa oman puheensa puhumalla loppuun toisen sanoman.  
 Kuuntelijoina ranskalaiset useinkin kuuntelevat faktainformaatiota vain noin puolet ajasta, toinen puoli ajasta kuluu helposti muuhun, kuten logiikan etsimiseen, tyylin tarkkailemiseen, muihin projekteihin suhteuttamiseen ja sen ajattelemiseen, että tämän minä jo tiedän.  
 Henkilökohtaisia huomautuksia, jotka maustavat anglosaksien keskustelua työtovereiden kanssa, pidetään Ranskassa hyökkäävinä ja raakoina, ja niitä on syytä karttaa.  
 Sivulle 3