Sivut  1, 2, 3

 
 Ranskalainen haluaa "katsekontaktin" keskustelukumppaniinsa ja kun se on saavutettu, voidaan kyllä myös puhelimessa asioida. Kommunikointi ja kaupankäynti edellyttävät Ranskassa henkilösuhteita ja suosittelijoita. Ranskassa on siis melkein aina varauduttava tapaamiseen, mikäli mielitään oikeita tietoja. Ranskalainen asiantuntija keskustelee mielellään omasta erikoisalastaan ja saattaa antaa aika avoimesti tietoja, kuitenkin aina paljon avoimemmin kahdenkeskisissä keskusteluissa kuin ryhmässä.  
 Keskusteluissa ranskalaisten kanssa ei ulkomaalaisen kannata yrittää olla ranskalainen ­ se ei kovin monelta kuitenkaan onnistu. Sen sijaan kannattaa muistaa ainakin, että ranskalaiset ovat erittäin ylpeitä maastaan ja ranskalaisuudestaan ja ainoastaan he saavat kritikoida Ranskaa. Jos joudutaan keskustelemaan ranskalaisten kanssa englanniksi, ulkomaalaiset luetaan anglofiiliksi ­ samaan leiriin brittien kanssa. Tätä vikaa voidaan lieventää panettelemalla pikkuisen englantilaisia, joiden haukkuminen on suosittu ajanviete Ranskassa.  
 Ranskalaiset nauttivat huumorista ja arvostavat sitä. Ranskalaisilla on tapana käyttää huumoria useammissa tilanteissa kuin amerikkalaisilla. Ranskassa huumoria ei juuri käytetä muodollisissa työyhteyksissä tai kokouksissa, sellaista pidetään epäkunnioittavana. Ranskalaisten huumori on terävän älyllistä ja satiirista ja ranskalaiset lisäävät usein hieman kyynisyyttä huumoriinsa. Huumori perustuu yhtä paljon siihen mitä ei sanota kuin siihen mitä sanotaan. Huumorin muotoina ovat sanaleikit ja sukkeluudet. Huumori on jonkun toisen kustannuksella esitettyä, kuten eri kansallisuusvitsit, eikä hauskanpitoa instituutioista ja ihmisistä karteta. Ranskalaiset ihailevat fyysistä huumoria ja klovnimaisuutta, mutta eivät pidä röhönaurua aikaansaavasta huumorista. Latinalaisten ja slaavilaisten kansojen suosimat poliittiset vitsit ovat yleisempiä Etelä-Ranskassa.  
 Suomalaisen ja ranskalaisen kirjallisen viestinnän eroihin kannattaa paneutua. Ranskankielisissä kirjeissä esimerkiksi fraaseista ei pidä tinkiä. Kirjeisiin ranskalaiset eivät vastaa kovin hyvin tai nopeasti, jos eivät tunne kirjoittajaa tai kirje tyylillisesti ei ole muotoiltu täysin oikein, mikä on oma tieteenhaaransa ranskankielellä. Ranskalaiset koristelevat kirjelomakkeittensa otsikot ja allekirjoituksensa huolella ja miettivät tarkoin kirjeen sanavalintoja.  
 Ranskassa puhekielenomaisesti kirjoitettuja muistioita ja raportteja anglosaksien suosimaan tyyliin nauhalta suoraan purkamalla nähdään vain harvoin. Kyseessä on osittain ranskalaisten ammattiylpeys, osittain oikean kieliopin hallinnan ja koulutuksen merkityksen korostaminen, sillä kyky kirjoittaa kieltä oikein on merkki koulutuksesta ja sivistyksestä. Muistioita kirjoitetaan ennemmin oman selustan varmistamiseksi kuin kommunikoidakseen asioita muille. Raporttien on oltava ymmärrettäviä, selkeitä ja hyvin strukturoituja ja kirjoitettuja.  
 Ranskalaiset rakastavat puhumista ja ovat hyviä sanankäyttäjiä puheissaan. Ranskassa on vältettävä ikäviä, papereista pidettyjä puheita. Monien ranskalaisten mielestä pöytäpuheet pilaavat ruokahalun, mutta silti päivällispöydässä puheet saattavat venyä pitkiksikin.  
   
 Lähde:  

Arja Mikluha: Kommunikointi eri maissa

 
 Kauppakaari Oyj Yrityksen Tietokirjat, 1998