TINTIN, pages 1, 2, 3

 

 

 

 Erkki Vettenniemi
Jukka Petäjä

 
 Helsingin Sanomat, 10.01.2004  
   

Maailman tunnetuin lehtimies lähti
Neuvostojen maahan
75 vuottta sitten

 
   
 Ensimmäinen Tintti-sarjakuva
alkoi Le Vingtième Siècle-lehden nuorten liitteessä jatkokertomuksena tammikuun 10. päivänä 1929
 
   
 Kun nuori brysseliläinen lehtimies astui Berliininjunaan tammikuun 10. päivänä 1929, hän aloitti kiintymyksellä seuratun matkan maailman rakastetuimmaksi sarjakuvahahmoksi.  
 Tintin ensimmäinen missio vei hänet Euroopan halki Neuvostoliittoon.  
 Milloinkaan myöhemmin hän ei tulisi liikkumaan yhtä karkean diktatuurin alaisuudessa: kommunistit pyrkivät katkaisemaan hänen matkansa keinoja kaihtamatta, petokseen ja pommiin turvautuen.  
 Hergé, Georges Remi (1907-1983), julkaisi Tinttiä taantumuksellisessa katolilaisessa Le Vingtième Siècle-sanomalehdessä, jonka arvomaailmaan antikommunistinen kertomus luontevasti soveltui. Sarjakuva julkaistiin jatkokertomuksena lehden nuorten liitteessä, jonka nimi oli Le Petit Vingtième.  
 Sittemmin Hergé otti etäisyyttä Tintin ensi esiintymiseen. Tähän johtivat sekä taiteelliset että poliittiset syyt: Tintin hahmo oli ollut vielä kehittelyasteella ja seikkailun neuvostovastainen henki alkoi kaduttaa tekijää.  
 Mustavalkoisena sarjakuva-albumina Tintin au pays des Soviets, Tintti Neuvostojen maassa julkaistiin Belgiassa jo 1930.  
 Yhdeksän ensimmäistä Tintti-albumia olivat mustavalkoisia. Väriä albumit saivat vasta 1940-luvulla.  
 Hergé totesi olleensa tarinaa luodessaan nuori ja tietämätön, ja nojanneensa vain yhteen lähdeteokseen, Joseph Douillet'n kirjaan Hunnuton Moskova (suom. 1928). Douillet oli toiminut Rostovissa Belgian konsulina. Hergé kielsi albumin uusintapainokset vuosikymmeniksi.  
 Tintin suomalainen kustantaja Otava koki kertomuksen niin kiusalliseksi, että Tintti Neuvostojen maassa ilmestyi vasta glasnostin kaudella 1986. Albumin jälkisanoissa suomentajat Heikki ja Soile Kaukoranta vielä pahoittelevat teoksen neuvostovastaista henkeä ja katsovat, että teoksessa "komiikkaakin mukana on, osin tahatonta, mutta aivan tarkoituksellistakin".  
 Ja kun Kari Immonen kartoitti väitöskirjassaan Ryssästä saa puhua (1987) neuvostoaiheista kirjallisuutta, Hunnuttoman Moskovan antikommunismia tarkasteltiin akateemisesta näkökulmasta kriittisesti vailla pakokauhua. Immonen korosti, että Douillet'n paikkansa pitämättömät väitteet perustuivat toisen käden lähteisiin.  
 Kuinka hirmuisen viestin Tintti sitten Neuvostoliitosta lukijoilleen välitti?  

 Salaisen poliisin agentit väijyvät reportteria herkeämättä, ja yhdessä vaiheessa hänet heitetään heidän kidutuskammioonsa. Hän toteaa vaalijärjestelyjen vilpillisyyden, orpojen ryysyläislasten laumat ja ulkomaisten vieraiden opastetut kulissikiertueet.

Lisäksi Tintti perehtyy talonpoikien ahdinkoon. Viranomaiset riistävät näiltä viljaa, ja jos mitään takavarikoitavaa ei löydy, teloitustuomio langetetaan siekailematta.

 
 Kaikki tämä on hyvin ikävää kerrottavaa, mutta samalla täsmällistä kuvausta 1920-30-lukujen vaihteen Neuvostoliitosta. Seikkailu ilmestyi lehdessä jatkosarjana, ja ennen kuin Tintti oli sarjassa päässyt takaisin Brysseliin, Stalin oli aloittanut maaseudun pakkokollektivisoinnin. Tintti oli totuuden asialla.  
 Kollektivisoinnin kauhujen raportointi olisikin ollut nuorimmille lukijoille jo liikaa.  
 Jatkotarinan viimeinen osa julkaistiin lehdessä 11. päivänä toukokuuta 1930.  
 Edelleen on muistettava, että Tintin myötätunto on Venäjän kansan puolella. Hän pitää ideologian erillään venäläisistä ihmisistä: nämä ovat joutuneet pakkovallan alistamiksi, väkivaltaisen aatesuunnan uhreiksi.  
 Samat huomiot voidaan ulottaa Douillet'n teokseen Hunnuton Moskova. Se on silminnäkijän tarkka ja kiihkeä todistus tyranniasta. Douillet oli toiminut Belgian konsulina Harkovissa jo tsarismin vuosina, kunnes kommunistien noustua valtaan hän jäi maahan humanitaarisiin tehtäviin. Lopulta neuvostoviranomaiset vangitsivat hänet ja karkottivat länteen.  
 Hergén lähdemateriaali oli ehkä niukka, mutta suppeus ei tässä tapauksessa merkitse informaation epäluotettavuutta.  
 Tintti Neuvostojen maassa on totalitarismin vastainen kannanotto, ja nuori reportteri kulkee ensimmäisestä seikkailustaan alkaen ihmisyyden asialla.  
 Myös Hergén toinen jatkotarina Tintin au Congo, Tintti Afrikassa, osoittautui tematiikaltaan poliittisesti tulenaraksi. Ensimmäinen osa julkaistiin kesäkuun alussa 1930. Alkukielisenä albumina se ilmestyi 1931. Se oli pitkään Tintti Neuvostojen maassa albumin ohella ainoa Tintin seikkailuista kertova kirja, josta Belgiassa ei otettu uusintapainoksia, eikä sitä väritetty eikä taitettu 62 sivuun ennen kuin 1946.  
 Tintti Afrikassa toi ikävästi mieleen Belgian siirtomaavaltaajan, jolloin se lypsi julmasti Kongoa eikä juuri kunnioittanut paikallisten ihmisoikeuksia.  
   
 TAUSTA  

Otava vei potin

 
 Suomessa WSOY aloitti Tinttisarjakuva-albumien julkaisemisen, mutta Otava on kuitenkin vienyt potin.  
 Otava On myynyt 34 vuodessa 1523000 Tintti-albumia.  
 WSOY julkaisi 1961-62 neljä kovakantista Tintti-alburnia, jotka suomensi dosentti Aimo Sakari.  
 Aika ei ollut kuitenkaan vielä otollinen sarjakuva-albumeille. WSOY lopetti Tintin julkaisemisen. Saman päätöksen teki Ruotsissa myös Bonnier, joka oli julkaissut samat albumit kuin WSOY.  

 Tintti teki Suomessa läpimurtonsa vasta 1970-luvulla, jolloin Otava ryhtyi julkaisemaan uudella innolla albumeita, suomentajina Heikki ja Soile Kaukoranta.
Samaan aikaan Tintin nosti Yhdysvalloissa maailmanmaineeseen Little, Brown Co.

Otava on julkaissut 24 albumia Hergén kaikki Tintit. Kysytyimmistä albumeista on otettu kahdeksan painosta.

 
 Jukka Petäjä / Helsingin Sanomat 10.01.2004  
   

Hergétä juhlitaan Belgiassa

 

Mittavasta elämäkertateoksesta ilmestyy sotavuodet kattava osa

 

 Antti Majander

 
 HELSINGIN SANOMAT, 10.01.2004  
   
 BRYSSEL. Tintti ja Hergé ovat aina jollain lailla esillä Brysselissä. Juuri nyt keskeisin syy on Philippe Goddinin teos Hergé - Chronologie d'une oeuvre, joka tuli kauppoihin viikko sitten. Siis sopivasti ennen Tintin 75-vuotispäivää, jota vietetään tänään.  
 Goddinin teos ei ole mikään tenavatavara vaan vuodet 1907-1983 eläneen sarjakuvataiteilija Hergén eli Georges Remin vaiheiden ja tekemisten perinpohjainen tutkimus ja esittely. Sivuja, kuvia ja hintaa on ylenpalttisesti varsinkin kun ottaa huomioon sen, että nyt valmistui jo sarjan neljäs osa, joka kattaa vasta vuodet 1939-43.  
 Tuolloin Hergé oli jo jättänyt katolilaisen Le Vingtième Siècle-lehden ja siirtynyt julkaisemaan Tinttiä Belgian suurimmassa päivälehdessä nimeltä Le Soir. Natsit ottivat sen heti määräysvaltaansa, kun Saksan joukot valtasivat Belgian vuonna 1940.  
 Hergé yritti pitää omaa ja lukijoittensa mieltä yllä työskentelemällä ahkerammin kuin koskaan aikaisemmin. Tintti seikkaili aivan jossain muualla kuin päivän todellisuudessa. Sanomalehtisarjojen pohjalta valmistui silloin peräti viisi albumia, muun muassa Rakham Punaisen aarre.  
 Jonkin verran Hergén kynästä lähti myös juutalaisvastaisia piirroksia, mutta Goddin jättää moraaliset tuomiot jakamatta ja keskittyy ansiokkaan tuotannon valtavan määrän ihailuun. Esimerkiksi karmeasti kiroavan kapteeni Haddockin hahmo syntyi juuri kyseisinä vuosina.  
 Samaan aikaan Tinttiä julkaistiin jo käännöksinä monissa muissakin Euroopan maissa, ja myös loputon oheistavaroiden tuotanto alkoi: mukeja, nukkeja, kalentereja, palapelejä ...  
 Philippe Goddin aloitti vertaistaan hakevan teossarjansa vuonna 2000. Kaksi ensimmäistä osaa on jo myyty loppuun.  
 Näillä näkymin vain ranskaksi julkaistavan sarjan lopullista niteiden määrää voi vain arvailla, sillä 40 vuotta Hergén elämää on vielä käsittelemättä. Tintin ystävät toivovat Goddinille pitkää ikää.  
 Hiukan myöhemmin keväällä Tintin juhlavuoden ohjelmassa on myös erilaisia näyttelyitä, Brysselin lisäksi ainakin Barcelonassa ja Pariisissa.  
 Niitä odotellessa voi vaikka tutkiskella päivänsankarin kunniaksi lyötyä juhlarahaa.
Kyllä, Belgiassa sarjakuva on korkeakulttuuria. Tai paremminkin vain kulttuuria,
sillä etuliite 'korkea' haiskahtaa aikansa eläneeltä omahyväisyydeltä.
 
 Koko Tinttituotannon määrästä ja laadusta saa hyvän käsityksen nyt jo maineikkaassa sarjakuvamuseossa Brysselin keskustan Zand-kadulla.  
 Myynnissä on Hergén elämäkertaa niin sarjakuvan kuin proosankin muodossa, erilaisia tutkimuksia Tintin tapahtumien ja paikkojen todellisuusvastineista, käännöksiä eri kielille, julisteita, tauluja, patsaita, Milou-halileluja ... Vain rivoja ivamukaelmia täytyy hakea muualta.  
 Museon Hergé-osasto esittelee taiteilijan alkuperäisiä piirroksia, ensipainoksia ja lehtiä.  
 Tintin Neuvostoliitonmatkan vitriinistä löytyy Joseph Douillet'n teos Moscou sans voiles eli Hunnuton Moskova, jota Hergé näkyy lukeneen niin kiivaasti, että taskupainosta on pitänyt paikata teipillä  
 Itse museorakennus on nähtävyys sinänsä, arkkitehti Victor Hortan luomus, joka aiottiin taannoin purkaa, kun viime vuosisadan alun art deco-tyyli nähtiin lähinnä hukkaneliöinä.
Nyt museon osastoja kiertävät sekä aikuiset että lapset.
 
 Ja katso, kerrankin koululaiset kuuntelevat aivan hiljaa, kun opas ja opettaja puhuvat!  
 Philippe Goddin: Hergé - Chronologie d'une oeuvre. Tome 4. Éditions Moulinsart. 420 s.