Mauri Rastas
KARJALAN HISTORIA
(History of Karelia in English)

Karjalan esihistoria | karjalan kieli | suomalaisten alkuperä | esipuhe | palaute
Laatinut Mauri Rastas 13.09.2004

KARJALAN KUKOISTUSKAUSI

Jakamattoman Muinais-Karjalan kukoistuskausi alkoi 900-luvulla,
huipentui 1100-luvun lopun ja n.v. 1300 välisenä aikana

"Itsenäinen"

Muinais-Karjalan voidaan katsoa olleen silloin suhteellisen itsenäisen ja yhtenäisen alueen, mutta mistään valtiosta ei voi puhua. (Re:B7: "puoliksi itsenäinen"). Ko. ajalta ei ole tiedossa yhtään Muinais-Karjalan heimon johtomiestä eikä sen maalliseen hallintoon liittyvää seikkaa. Muinais-Karjala on siis klaaniyhteisöjen (löyhä) liittoutuma (:re:B6s240).

Vielä 1100-luvulla ei tiedetä karjalaisten maksaneen veroa Novgorodille. Novgorodin vähäistä määräämisvaltaa Muinais-Karjalassa osoittaa vuosien 1262 ja 1270 kauppasopimukset, joissa Novgorod ilmoittaa, ettei se voi vastata vierasmaalaisten kauppiaiden turvallisuudesta Karjalassa. Samaten eräs novgorodilainen sopimuskirja vuodelta 1264 luettelee kaikki Novgorodin alueet, mutta Karjalaa ei mainita. (:re:A29)

Viimeistään 1200-luvulla muinaiskarjalaiset rakensivat Käkisalmen, Tiurin ja Viipurin linnat (:re:40s159). Muinais-Karjala oli vauras, hyvin nopeasti korkean kehitystason saavuttanut taloudellisesti, henkisesti ja poliittisesti turvattu yhteiskunta (re:A40s166).

Vielä 1100-luvulla karjalaiset näyttävät olleen Novgorodin itsenäisiä liittolaisia. (:re:A129s80)

Yleistä

Toisaalta "maantieteellisesti (koko Karjala!) on iso ja erilainen, eikä se koskaan ollut hallinnollisesti yhtenäinen, ei edes Novgorodin aikana. Ei sillä ole yhtenäistä historiallista taustaa. Kulttuurillisesti Karjalaa voi pitää yhtenäisenä vain siinä, mikä koskee kieltä ja perinteellistä kansankultturia myöhäisemmältä jo historialliselta ajalta." (re:A39)

(On vaikeasti todistettava näkemys, että Karjala olisi ollut Kiovan ruhtinaskunnan valvonnassa viikinkiaikana. Tosin Novgorod maksoi veroa Kiovalle v. 1034 asti, mutta tuolloin Novgorodilla ei ollut vaikutusta Muinais-Karjalaan.)

"Muinais-Karjala muodosti yhdessä Gotlannin ja Novgorodin kanssa kolmion, jossa Karjalan puoleisen kulman takana olivat pohjoisten alueiden rikkaudet ja sinne vievät vesireitit. Karjalaisilla näin ollen olivat erinomaiset mahdollisuudet välittää turkikset eurooppalaisille markkinoille. Tuloksena oli nopea yhteisöjen vaurastuminen, joka näkyy korujen ja aseiden lisääntymisessä (arkeologisissa) löydöissä." "1100-luvun loppupuoliskolla muinaiskarjalaiset sepät olivat jo teknisesti ja esteettisesti ... . Omaleimainen ja rikas muinaiskarjalainen kulttuuri oli syntynyt." (re:A39)

"Ristiretkiaikana 1050-1300) Karjala muodostui omaksi kulttuurialueekseen, .... . Tämän alueen ydinosat olivat tiheästi asutetut Vuoksen alajuoksu ja Laatokan luoteisrannikko. Vuoksesta tuli karjalaisten sisäinen pääväylä." "Paitsi tiheä ja käyttökelpoinen vesiverkko karjalaisten eduksi olivat hyvät, maanviljelylle suotuisat maat."(re:A:39)
Tärkeä maanviljelys levisi Karjalaan siten, että Laatokan eteläpuolella se oli merkittävää jo 800-luvulla ja Muinais-Karjalan ydinalueen hedelmällisillä savimailla 1000-luvulla. Muutoinkin sinä aikana yhteiskuntajärjestys alkoi kehittyä, ja kylät, ehkä vain yhden talon käsittävät, syntyivät (re:A40s82). Maanviljeluksestä ja karjanhoidosta tuli ristiretkiaikana (1150-1300) karjalaisten pääelinkeino johtaen em. ydinalueen asutuskeskuksien vahvistumiseen. Kaskiviljely oli vielä 1800-luvulle merkittävä tapa.
Vuoksi oli merkittävä kansainvälinen kulkureitti jo rautakauden alussa, jolloin Euroopassa alkanut kaupallisen aktiviteetin kasvu ulottui Karjalaankin (re:A40s86).

(re:A85s386:) Muinais-Karjala kehittyi nopeasti eräänlaiseksi kauppavaltioksi, joka maantieteellisen asemansa vuoksi saattoi myydä tuotteensa, pääasiassa turkiksia, vain etelään, Novgorodiin, mistä se tuli ennenpitkää riipuvaiseksi.

Venäläisten osuus muinais-Karjalassa

(re:A98s24:) Laatokan Karjala oli karjalaisen heimon syntyaluetta. Venäläinen siirtolaisuus ei ulottunut sinne keskiajalla (=ennen 1500), eikä siellä ollut venäläisiä miehitysjoukkoja, paitsi ehkä pieni varuskunta Käkisalmessa. Läänin kauppiaidenkin valtaosa oli ilmeisesti karjalaisia, joskin myös venäläisiä kauppiaita lienee saapunut Käkisalmeen. Läänin korkeimmat virkamiehet sekä osa munkistoa ja papistoa lienee ollut venäläisiä. Voimme huoleti sanoa,että lähes kaikki Käkisalmen läänin asukkaat olivat karjalaisia.

Muinais-Karjalan keskuspaikat:

1. Käkisalmi

Muinaiskarjalaisten keskuspaikka oli Käkisalmi eli Korela, jonka sijainti Laatokan rannikolla Vuoksen pohjoisen lasku-uoman varrella oli strategisesti edullinen. Linnasaaren varustukset laajentuivat sittemmin vahvaksi linnaksi. Korela oli alueen hallinnon ja kaupan keskus aina 1500-luvulle asti ollen Novgorodin toiseksi suurin kaupunki.
Olihan jo viikinkiaikana (800-1050) syntynyt Vuoksen alajuoksun varrelle kiinteätä asutusta (re:A40s87).
Käkisalmen varhaisempia vaiheita (re:A28):

2. Kurkijoki

Toinen tärkeä keskus oli Kurkijoki hieman pohjoisempana.
(Sen nimen venäjänkielisistä vanhinta muotoa kronikassa vuodelta 1396 "Kjurjeskij", myös "Kirjeskij", on pidetty mahdollisena itse Karjalan nimen lähteenä, koska ko. joki on vähäinen, "Kurkijoki" on myöhäsyntyisempi, eikä tiedetä mistä lähtien Korela on ollut Laatokan puoleisen Karjalan pääpaikka (re:A1). Eräässä novgorodilaisessa tuohikirjeessä (ajoitettu 1396-1422) esiintyy sama muoto: re:A28s185. Vatjan viid. vk-1500 nimittää: Kirjaškoi.)
(Eräs edellä esitettyä vahvistava mielenkiintoinen yksityiskohta on Viipurin ja Käkisalmen provinssin vuodelta 1729 peräisin olevan vaakunan Käkisalmen lääniä kuvaavan alaosan kiveä kantava kurki. "Kurjen aiheena varmaan oli Laatokan Karjalan ikivanhan kantapogostan Kurkijoen nimi ..." (re:A16)) ..... (ko. vaakuna | valikkoon)

Mielenkiintoinen mahdollisuus on, että Kurkijoen Laikkalanlahden pohja on sama kuin saagojen Kirjalaland-Kirjalabotn viitaten Kurkijoen nimen Kirjeskij-Kirjaškoi-muotoihin, koska siellä sijaitseva Lopotin muinainen hautuumaa on ajoitettu vv. 800-1000 ja ilmentää skandinaavisia kontakteja. (:re:A28:s185) (Viipurissa eli Suomenvedenpohjan tienoilla ei sellaisia)

Kurkijoen Lopotti (kirkonkylä) oli merkittävä vielä keskiaikanakin ja myöhemminkin, koska se oli kaupunkina 1600-luvulla. Asutus leviää viikinkiajan (800-1050) loppupuoliskolla pitäjän maille ja vakiintuu ristiretkiaikana (1050-1300) ollen ilmeisesti pohjana koko Laatokan luoteisrannikon historiallisen ajan asutukselle. (:re:A40s147)
Alueen asutus oli voimakas esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteessa. 1000-luvulla koko Käkisalmen ja Laatokan Karjalan alueella alkanut ja kiinteän ristiretkiaikaisen asutuksen syntymiseen johtanut kehitys näkyy parhaiten Kurkijoella.(:re:A40s150).

Kurkijoen merkittävyyttä kuvaa muinaislöytöjen suhteellinen runsaus (re:A28s45). Suomen Karjalan kokonaismäärästä 540 kpl Kurkijoen osuus on 56 ollen toiseksi suurin pitäjä, eniten Räisälässä 80, myös Hiitola 52 ja Sakkola 50. Linnavuorten kokonaismäärästä 70 (tutkittuja 40 ja tutkimattomia 30) Kurkijoki (re:A184s505:) ottaa johtopaikan 15:llä (7+8), Sortavalan ollessa toisena 13:lla (9+4).

(re:A129s103:) Asutus oli rajoittunut Laatokan Karjalassa kauan melko suppealle alueelle, kaiketi Laatokan kalastuksen sekä Kurkijoen ja Sortavalan seutujen hyvien viljelysmaiden vuoksi; täällä oli hyvä elää.

Ydinalue ja laajentuminen
ks. taustakeskustelu

laajentuminen, erityisalueet, kutistuminen
Muinais-Karjalan ydin- ja pääasuma-alue: Laatokan länsirannikko
s.o. Vuoksen alajuoksun varsi ja Laatokan luoteisrannikko
s.o. Sakkola, Räisälä, Käkisalmi, Kaukola, Hiitola, Kurkijoki ja Sortavala

asutusta myös: Rautu, Äyräpää, Salmi ja myöhemmin Lappee

Ydinalueen (luoteisrannikon) voimaa ja perusturvallisuutta osoittaa alueen linnavuorten poikkeuksellisen suuri määrä. Niitä oli käytetty varsinkin välillä 1100-1300. Linnat olivat tarkoitettuja joko suojaamaan asujamistoa vesitse uhkaavaa vihollista vastaan tai valtiaitten asuinpaikoiksi.
Laajentuminen:
kartta am. suunnista ja ensimm. länsirajasta | valikkoon

Muinais-Karjala kykeni ulottamaan vaikutusalueensa varsin pitkälle länteen ja pohjoiseen. Muinaiskarjalaiset levittäytyivät pakanuuden ajan lopulla eri suuntiin:

a.) länteen:
  • Viipurinlahden suunnalle ja taakse
  • Kymijoelle ja itäiselle Uudellemaalle
  • jopa kaakkois-Hämeeseen ja keskiselle Uudellemaalle
b.) luoteeseen:
  • Saimaan alueelle,
  • siitä Savoon,
  • itä-Hämeeseen ja
  • keski-Pohjanmaalle sekä pohjois-Pohjanmaalle
c.) pohjoiseen
  • Pielisen ympäristöön ja
  • Pohjois-Karjalaan,
  • sieltä vesistöjä pitkin:
  • luoteeseen Oulujoelle, Perämeri jo 1000-luvulla
  • koilliseen Vienaan (v. 1479 "Karjalan lasten viisi sukukuntaa", ks. re:A138s46)
  • Vienanmeren rannikolle viimeistään 1300-luvulla
  • Perä-Pohjolaan
  • Lappiin (v. 1302 karjalainen Vallittu (ks. re:A138s57) valtasi Kuolan perimätiedon mukaan)
d.) itään Aunukseen
e.) etelään Inkeriin
f.) "kaukovaikutus" mm. Sigtunan hävitys
Mielenkiintoinen näkemys Karjalan "suunnattoman" maakunnan muinaisista rajoista (re:A163s65:) on vuodelta 1626: Uikujärvi-Vienanmeri-Poventsa-Äänisjärvi-Syväri-Nevajoki-Kymijoki-Päijänne; (yhdistetty ilmaisu, siis pohjoissuuntaan ei ko. määrittely ulottunut).
Havaittava Suomen (so. Varsinais-S. ja Häme) ensimmäinen itäraja

on tietysti samalla Muinais-Karjalan ensimmäinen länsiraja
eli ens. intressi- eli vaikutusraja, vuodelta noin 1230:

Ko. intressiraja kulki silloisen Hämeen ja Päijänteen välistä:
- halkaisee nykyisen Hämeen kahtia,
- rajan kulkiessa Kymijoelta kaartaen Päijänteen länsipuolitse
- Vetelin- eli Perhonjoelle (nyk. Kokkolan kaupunki) Pohjanlahteen ja
- siitä Ruotsin puolelle Skellefte-joelle (ks. Muinais-Kainuu).

Kartat:
- silloiset asutukset ylimalkaisesti
- asutussuunnat ja Suomen ensimm. itä- = Karjalan länsiraja
- muinais-Karjalan asutus arkeol. löytöjen 800-1100 mukaan
- muinais-Karjalan asutus arkeol. löytöjen 1100-1300 mukaan
takaisin valikkoon | taustakeskustelu

Erityisiä muinais-Karjalan vaikutusalueita

Muinais-Karjalan vaikutus ulottui enemmän tai vähemmän silloisiin naapureihinsa. Tyypillisesti olemassaolevat tiedot ovat heikot ja sekavat, jolloin pelkät arvelut ovat etusijalla.

Muinais-Kainuu eli Kvenland
Kvenland eli (Muinais-)Kainuu(nmaa) on esiintynyt ja esiintyy vieläkin varsin myyttisenä käsitteenä. Sen on täytynyt olla olemassa noin vv. 800-1100 lukuisten asiakirjallisten mainintojen perusteella (mm. sagat, kartat), mutta sen perusasioista ei ole mitään konkreettista todistusta.
On ilmeistä, että, v. 1100 tienoilla, laajentuva Muinais-Karjala nielaisi Muinais-Kainuun.
Bjarmia
Vanhoissa kartoissa ja sagoissa esiintyy myyttinen Bjarmia, josta todelliset tiedot ovat kovasti hataria.
(Muinais-) Savo
Nyky-Savon syntyyn on muinais-Karjalalla todistettavasti suuri osuus, ks. taustakeskustelu Savon synnystä ja toisaalta myöhemmästä melkoisesta vaikutuksesta Suomen ja erityisesti Karjalan väestökehitykseen.

Nyky-Savon synnyn voi esittää kaaviolla:

-> SAVON KANTAVÄESTÖ ->

käsittää:
1. muinais-Savo Mikkelin tienoilla

2. muualla Savossa:
tunnistamaton kantaväestö

n. vv. 800-1000 jKr
heikko
VAIKUTUSAALTO
HÄMEESTÄ

n. vv. 1000-1300 jKr
voimakas
VAIKUTUSAALTO
KARJALASTA
-> SAVO,
-> SAVOLAISET


Aluksi osa Karjalaa.

N. v.:sta 1400 alkaen
Savon erottuminen.


1540-luvulta lähtien Savosta lähti runsaasti uudisasukkaita "joka suuntaan" Päijät-Hämeeseen, keski-Suomeen, koillis-Satakuntaan, Kainuuseen, Oulujärvelle jne. Ks. taustakeskustelu Savon muuttoliikkeistä.
V. 1617 rauhan jälkeen autioituneeseen Käkisalmen Karjalaan (ja Inkerinmaahan) tuli mm. Savosta runsaasti siirtolaisuutta

Muinais-Karjalan Vaikutusalueen kutistuminen
ks. taustakeskustelu

  1. Muinais-Karjalan ensimmäinen havaittava länsiraja n.v. 1230, ks. yllä.
  2. Ruotsin jo II ristiretki v. 1238 siirsi em. ensimmäistä länsirajaa idemmäksi: Kymijoki - Petäjäisoja, poisjääden Päijät-Häme ja keski-Pohjanmaa.
  3. Ruotsilla oli jo noin v.:sta 1250 lähtien jonkinlainen ote Viipurin alueesta.
  4. Ruotsin III ristiretki v. 1293, ja Viipurin linnan rakentaminen.
  5. Pähkinäsaaren rauhan, v. 1323, raja: Siestarjoki-Petäjäisoja (-Skelleftejoki), jolloin länsi-Kannas, Viipurin alue ja länsi-Savo eli Mikkelin alue jäivät pois.
  6. Muinais-Karjala ei kyennyt enää laajenemaan rajan yli lounaaseen.
  7. Em. 1323 rajan yli itään Ruotsi taasen kykeni ulottamaan jatkuvan laajenemisensa Savossa ja pohjois-Pohjanmaalla.
  8. Vasta Täyssinän rauha v. 1595 vahvisti "virallisesti" Ruotsin etenemisen, eli vain itse Laatokan Karjala jäi jäljelle.
  9. Em. 1595 rajan yli itään Ruotsi ulotti laajenemisensa Laatokan Karjalaan. Sitten Stolbovan rauha v. 1617 sinetöi Ruotsin valloitukset.
  10. Ruptuuri vv. 1656-58 lopetti Muinais-Karjalan olemassaolon ja synnytti Suomen Karjalan.

.... selostus jatkuu: viimeiset pakanamaat ....
Teksti täydentyy jatkuvasti, ja kommentit ovat tervetulleita.