Mauri Rastas
KARJALAN HISTORIA
(History of Karelia in English)

Karjalan esihistoria | karjalan kieli | suomalaisten alkuperä | esipuhe | palaute
Laatinut Mauri Rastas 29.11.2006

Laatokankin Karjala liukuu Ruotsille noin v. 1600
eli Suomen Karjalan syntyminen alkaa

tapahtumia ennen v. 1617 rauhaa

Esimerkkejä sitä edeltävistä, eli v. 1323:n rauhan jälkeisistä sotaretkistä:

ns. Pitkä viha eli vuosien 1570-1595 sota

(Re:A129s155:) kansanperinteen mukaisesti "vanhaviha". (Re:A133: "rappasodat".) (Re:A4: "litva")
Kun Juhana III tuli v. 1568 Ruotsin kuninkaaksi, aloitti tsaari Iivana Julma sodan v. 1570 ilman sodanjulistusta, jopa henkilökohtainen kosto mielessään myttyynmenneestä aviohankkesta. (Re:A129s155: ei mainintaa kostosta.) Karjala joutui taistelutantereeksi.
Lopulta ruotsalais-savolaiset valtaneuvos Pontus De la Gardie'n johtamina valloittivat ja tuhosivat Käkisalmen linnan 05.11.1580 sekä samalla koko lääni oli Ruotsilla.

Ruotsin valloittama Käkisalmen eli Laatokan Karjala oli sodan runtelema ja autioitui lähes kokonaan. Ortodoksiseen kantaväestöön kohdistui vainoja, ja se alkoi paeta Venäjälle. Esim. Kurkijoen pogostassa taloista 93%, (re:134s7:) v. 1583 Sortavalan pogostassa 86% ja Salmin 100%, oli asumattomina. Sotatoimet jatkuivat; venäläiset yrittivät raivokkaasti vallata Käkisalmen lääniä takaisin, vaikka Iivana Julma kuoli v. 1584; Pontus-herra hukkui Narvajokeen v. 1585.
Paradoksi: tämän tuloksen saivat siis aikaan pääasiassa suomalaiset sotilaat heimoveljiensä mailla.

Täyssinän rauha 1595

Rauha tehtiin Täyssinässä 08.05.1595. Ruotsi joutui luopumaan mm. vasta valtaamastaan Käkisalmen läänistä, mutta toisaalta sai Savon ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnat haltuunsa.
Raja sijoitettiin savolaisten ja karjalaisten uuden asutustilanteen mukaisesti (:re:A85s369) siten, että Karjalassa se säilyi v. 1323 mukaisena, mutta Savossa ja Pohjanmaalla uusi raja ei enää mennyt Pohjanlahteen, vaan Simpeleen kohdalta kohti Lappia seuraten aluksi Karjalan maakunnan rajaa.
Uuden rajan määrittelyssä (Savossa) oli kovia kiistoja, ja vasta 03.09.1597 Käkisalmi palautettiin Venäjälle, ja useimmat laatokankarjalaiset ortodoksipakolaiset (re:A134s7) palailivat takaisin kotiseuduilleen.
Ruotsin kehittämä väestöllinen paine oli siis menestyksellisesti suuntautunut v. 1323 rajan yli, mutta sotilaallinen voima ei vielä riittänyt Käkisalmen läänin ottoon.

"Tuntematon" Karjala
On hätkähdyttävää katsella tuon ajan karttoja, jotka ulottuvat Karjalaan. Ruotsinkaan kartat 1500-luvulla eivät tunteneet Laatokkaa ollenkaan - muista pienemmistä yksityiskohdista puhumattakaan, esim. oheisessa vuoden 1570 kartassa (re:A18) Käkisalmi on Syvärin varrella! (ko. kartta | valikkoon) Katselinpa ihmeissäni Vatikaanin kirjastossa 1600-luvun karttapalloja, joista edelleen puuttui Laatokka, jopa mereksi kutsuttu. Herää kysymys, miten on voitu sotatoimia ja laajentumisia suunnitella, kun tiedot toiminnan kohteesta ovat tuollaisia.

Suomalaiset Moskovassa!

Vv. 1605-13 oli Venäjällä "suuri sekasorto"-ajanjakso. Tsaari Vasili Šuiski pyysi apua Ruotsilta puolalaisia vastaan ja lupasi palkinnoksi Käkisalmen läänin. Niinpä Pontuksen poika, kreivi Jaakko De la Gardie suomalaisine sotilaineen miehitti Moskovan marraskuussa 1610. (Re:A129s185: Ei mainintaa mistään palkinnosta. Jaakko oli vapaaherra. Ko. sotajoukko oli pienehkö joukko palkkasotureita, jossa oli suomalaisia mukana, auttoi Šuiskia karkoittamaan puolalaiset Moskovasta, jonne "Laiska-Jaakko" sitten jäi hermostuttavan pitkäksi aikaa.)
Käkisalmen Karjalassa ko. "palkintoajatusta" vastustettiin raivokkaasti, eli taas sodittiin, mutta vihdoin 02.03.1611 Käkisalmi antautui uudestaan ruotsalaisille, jotka vasta 1612 pystyivät valtaamaan pääosan Käkisalmen Karjalasta.

Stolbovan rauha v. 1617

(kartta rajasta 1617 | valikkoon)
Siinä (23.02.1617, kylä Tihvinän lähellä) vahvistettiin luovutus. Ruotsi sai siten suuren alueen (Inkerinmaa lisäksi) haltuunsa ja ryhtyi nyt vielä tarmokkaammin asuttamaan ja luterilaistamaan "voittomaata".
(Re:A129s189:) V.:n 1617 saavutus oli merkittävän suuri, mikä johtui ennenkaikkia Venäjän sisäisestä heikkoudesta. Ruotsin idänpolitiikka oli ollut hyökkäävää ja laajentumishaluista, ei turvallisuuspoliittista, ja nyt saavutettiin vanha tavoite: Nevajoen kauppateiden hallinta.

Ortodoksista kantaväestöä pakenee runsaasti Laatokan Karjalasta

Käkisalmen läänin väestöllä ei ollut oikeutta osallistua Ruotsin säätyjen kokouksiin, mutta toisaalta se oli vapautettu sotaväenotosta. Kaupan rajaaminen kaupunkeihin aiheutti tyytymättömyyttä. Vaikka Viipurin Karjala ja Laatokan-Karjala näin vihdoinkin "yhdistyivät", olivat seuraukset vielä dramaattisemmat. Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan ortodoksiväestö pakeni Ruotsin kirkko- ja talouspolitiikan tieltä Venäjälle uskonveljiensä luokse. Uskonto yhdisti ortodoksiset karjalaiset lujemmin venäläisiin kuin luterinuskoisiin heimoveljiin. Luterilaiset karjalaiset olivat ortodokseille edelleen "ruotsalaisia" ja ortodoksiset karjalaiset luterilaisille "venäläisiä".

Muutto"halukkuuteen" vaikutti:
1.) Uskontosyyt. Laatokan karjalaisista tuli ainakin 1500-luvun loppuun mennessä lujia ortodokseja, jotka olivat valmiit taistelemaan uskonsa puolesta. (:re:A129s122)
2.) Hallintosyyt, so. raju luterilaistaminen, ortodoksiseen uskoon kohdistuva sorto ml. luostareiden hävittäminen. Verorasitus. Uusi käyttökieli. Uusi hallintokieli.
3.) Karjalaisten siirtymistä helpottivat "yleistaloudelliset" seikat ko. tuloalueella, mm. verohelpotukset. Pitkällisten sotien 1570-1617 jälkeen luoteis-Venäjä oli varsin autio (re:A49), ja varsinkin Moskovan sekasorron aikana Puola-Liettuan joukot hävittivät (ns. "litva" perimätietona (:re:A4)+(:re:A134s10) Novgorodin ympäristöä laajalti. Lisäksi vaikutti Iivana IV Julman hallintouudistus, opritshnina, joka sai voimaan maaorjuuden aiheuttaen talonpoikien pakenemisen etelämmäksi. Tämä kaikki jätti tarjolle viljalti autiotiloja. Maanomistajat: aateli, kirkko ja luostarit, kaipasivat mailleen viljelijöitä ja veronmaksajia sekä toivottivat uskonveljensä, karjalaiset ja inkerikot, tervetulleiksi (:re:A4). Tverin suunnalla on ollut myös aikaisempaa karjalaisasutusta, mikä osaltaan helpotti muuttoa.
4.) Venäläisten vetäytymisen jälkeen muuttoa aiheutti venäläistä sotaväkeä tukeneitten karjalaisten pelko ruotsalaisten kostosta.
Syyt: (re:A134s9:) 1. usko, 2. "kieli ja luonto" ja 3. verorasitus (sekä 4. maalaiskaupan kielto).

Määrät:
- vuoteen 1636 mennessä pakeni yli 2000 karjalaisperhettä (:re:A134s8)
- vuoteen 1650 mennessä pakeni noin 25000 karjalaista (:re:A134s8)
- Käkisalmen läänistä lähti kaikkiaan 26.000 henkeä (:re:A49)
-- Tämä on puolet läänin asujamistosta tarkoittaen
-- esim. Kurkijoella n. 90% muuttoa, mutta esim. Raja-Karjalasta tuskin ketään
- (re:A85s370:) Käkisalmen läänissä oli v. 1654 6183 perhettä,
joista 4107 muutti (myös re:A134s9:) pois vv. 1656-57

Uutta luterilaista väestö saapuu Laatokan Karjalaan

Laatokan Karjalassa ja Inkerinmaalla poismuuttaneiden sijaan muutti väkeä lännestä:
- Laatokan Karjalaan tuli Savosta ja Viipurin Karjalasta, lähinnä Jääskestä,
- itä-Kannakselle länsi-Kannakselta,
- pohjois-Karjalaan Savosta ja Kainuusta
- Inkerinmaalle länsi-Kannakselta ja Savosta
Muuttoa motivoi luvattu mahdollisuus välttää sotaväen ottoja ja pienentää verorasitusta. Käkisalmen ympäristön autiotiloille oli muuttanut jo 1580-luvulla luterilaisia. Luettelossa vuodelta 1571 on useita "vastakastettuja" tai "-ttu nemtsi". (Esim. suora esi-isäni Yrjö Rastas muutti syntymäpaikalleni Kurkijoen Riekkalan kylään vuonna 1684-85, mutta mistä, haluaisinpa tietää.)

Toivo Immosen laatima (re:A1s127:) taulukko "Savut eriteltyinä vanhan kreikanuskoisen
ja uuden luterilaisen väestöaineksen kesken" puhuu selvää kieltä:
(ortodoksi"savu" - luterilais"savu")
v. 1629v. 1637v. 1651rup
tuu
ri
v. 1681v. 1696v. 1708
Tiurala186 - 191162 - 161168 - 174  37 -  381 38 -  375
Kurkijoki259 - 156257 - 248  26 -  379 23 -  395 20 - 443
Jaakkima314 - 138287 - 210  13 -  407  12 -  434
yhteensä735 - 455712 - 632  86 - 1167 83 - 1204

Ruptuurisota 1656-58

Vaikka ruotsalaisvallan alussakin muutto oli jo merkittävää, niin am. ns. ruptuurin aikana ja sen jälkeen muutto saavutti suuret mittasuhteet. Ortodoksisten karjalaisten poismuutto oli tasaisen suurta aina huipentumaan eli ruptuurisotaan asti, jolloin "voittomaat" käytännöllisesti katsoen tyhjenivät kantaväestöstä. (Re:A4:) Käkisalmen läänistä ortodoksit poistuivat Raja-Karjalaa ja muutamia saarekkeita lukuunottamatta. Käkisalmen läänin poismuutto tuntui lähinnä läänin pohjoisosassa eli taka-Karjalasa. Käkisalmen ympäristössä (so. etu-Karjalassa) väki säilyi paremmin, sillä sen autioihin muutti jo 1580-luvulla luterilaisia.

Noin v. 1650 Moskovan patriarkka Nikon'in ympärille syntyi Venäjällä puolue, joka vaati sotaa Ruotsia vastaan, jotta ortodoksit voitaisiin vapauttaa "vääräuskoisten ruotsien" vallasta. (Re:A4:) Venäläiset yllyttivät ortodoksit kapinaan. Alkoi sota, joka tunnetaan ruptuurisodan nimellä, myös Kaarle X Kustaan sota. Puhutaan myös ruptuuriajasta tai vain ruptuurista (=repeämä, välirikko). Paikallisesti, esim. juuri Kurkijoella, seuraukset olivat suuret ja kauaskantoiset.

Ruptuurisodan kulku:
Kesäkuun alussa 1656 vihollinen tunkeutui Laatokan Karjalaan, Ruotsin alueelle kolmena kiilana samanaikaisesti:

  1. Laatokan eteläpuolitse: Nevanlinna ja Taipaleen kaupunki poltettiin
  2. Laatokan pohjoispuolitse: Salmin kautta Sortavalaan
  3. suoraan Laatokan yli Aunuksesta Käkisalmeen ja Kurkijoen alueelle, jossa "venäläiset huseerasivat miten halusivat"
Alueen kreikanuskoiset liittyivät suurimalta osalta hyökkääjiin. Mm. Käkisalmesta taisteltiin ankarasti. Puolustus oli vähälukuinen ja lähinnä suomalaisten tehtävänä, sillä Ruotsin päävoimat olivat aivan muualla.
Hyökkääjät poistuivat kaikkine voimineen lotjilla 26.09.1656 yöllä. Välirauha tehtiin Vallisaaresa (läh. Narvaa) 20.12.1658, jolloin sovittiin sotiminen lopetettavaksi. Vars. rauha tehtiin Kardis'issa (läh. Tarttoa) v. 1661, jolloin sovittiin rajat entisiksi.
Ruptuurisota voidaan tulkita kreikanuskoisten onnistuneeksi, suurisuuntaiseksi "kommandoiskuksi" uskonveljien poishakemiseksi.

Ruptuuri-paon tuloalueet: (re:A4:)

Pako suuntautui laajalle alueelle Kuolasta Mosaiskiin. Pääosa sijoittui Bezetskin ylängölle eli Itämeren ja Volgan vedenjakaja-alueelle Tverin Karjalan synnyinalueelle: 1.) Tsernetsko, kylä lähellä Vesjegonskia, 2.) Msta lähellä Vysnij Volotsokia, 3.)Valdai siitä länteen ja 4.) Ostaskov Volgan latvalla.

Ruptuurin seurauksia:

Mm. ns. Tverin Karjala on syntyään tästä ym. ortodoksikarjalaisten muuttoliikkeestä. Tverissä on nykyäänkin (re:A49:) yli 100.000 karjalaista.
Kuriositeettinä mainittakoon, että (re:A134s11:) nykyiset Tverin karjalaiset eivät oikeastaan tiedä mitään tulohistoriastaan; "Ruotsin kuningas meidät hävisi korttipelissä Venäjän tsaarille."

Karjalan kieli ja taustat | Karjalan kielen saareke- ml. Tverin murre | Tapani Pitkäsen Tver-sivu

Lopputulos

Ruptuurin lopputulos on, että nyt myös Laatokan Karjalassa karjalainen ja karjalankielinen ortodoksiväestö vaihtui suomalaiseksi, suomenkieliseksi ja luterilaisuskoiseksi.
Alkuperäinen Muinais-Karjala hävisi lopullisesti ja tilalle
syntyi uusi Karjala eli Suomen Karjala!



Suomen Karjala Venäjälle 1721

Ruotsi kävi raskaan SUUREN POHJANSODAN vuosina 1700-1721. Venäläisten vallattua v. 1710 Käkisalmen ja Viipurin, he miehittivät koko Suomen. Miehitysaikaa 1713-1721 kutsutaan ISOVIHAKSI.
(kartta rajasta 1721 | valikkoon)

Suomen Karjalasta tulee Vanha Suomi

Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti mm. Käkisalmen läänin ja pääosan Viipurin läänistä, eli Karjalan, väestön jäädessä paikoilleen. Sitä tultiin sitten nimittämään epäloogisesti Vanhaksi Suomeksi. (ks. alla | kartta)

Karjalan hallinnossa ja oikeustoiminnassa saksan kielen käyttö lisääntyi. Kuulustelukielenä oli venäjä tai suomi, laki ja kirkon kieli olivat ruotsia, ja tuomari lähes aina saksankielinen baltti. Suomenkieli oli vain rahvaan käytössä.

Ns. PIKKUVIHAn päättäneessä Turun rauhassa v. 1743 Ruotsi menetti lisää aluetta kaakkois-Suomessa, nyt Kymijokea myöten, kartta.

Pietarin kaupungin synty ja merkitys

Tsaari Pietari Suuri rakennutti jo v. 1703 Pietari-Paavalin linnoituksen juuri valtaamalleen alueelle, keskelle jo kovin suomalaistunutta Inkerinmaata. Sen valmistuttua Pietari päätti perustaa sen suojiin kaupungin, Pietarin (ven.: St. Peterburg), jota ryhdyttiin nopeasti rakentamaan, ja joka julistettiin pääkaupungiksi jo v. 1712. Ko. strategisesti tärkeällä paikalla oli ollut ruotsalaisten 1300-luvulla rakentama Landskronan linnoitus ja v. 1606 perustama Nevanlinna (ruots.:Nyen(skans)). Tämä määrätietoinen ja röyhkeä venäläinen ekspansio synnytti siis Suomen lähituntumaan mahtavan vieraan metropolin, jonka sotilaallisen "turvallisuuden" varmistamisessa Venäjä on aiheuttanut Karjalalle, myös koko Suomelle, mittavia kärsimyksiä.

Koko Suomi Venäjälle 1809
Karjala Suomen Suuriruhtinaskunnalle 1811

Ruotsi kävi, viimeisenkin suurvaltatunnuksen tuhoavan, ns. Suomen Sodan vuosina 1808-09. Rauha solmittiin Haminassa 17.09.1809, ja koko (jäljelle jäänyt) Suomi joutui Venäjän vallan alle. Suomesta muodostettiin Suuriruhtinaskunta, Venäjän tsaarin ollessa siis eräänlainen kaksoismonarkki. Suomi säilytti vanhat lakinsa ja yhteiskunnallisen järjestelmänsä ja sai varsin laajan autonomian.
(Oliko tämä autonomian aika itsenäistyvälle Suomelle hyväksi vai pahaksi, ja saavuttiko Suomi myöhemmin itsenäisyytensä tsaarin vallasta huolimatta vai ansiosta, on historiantutkijoiden ajatusleikkiä.)

Vanha Suomi

yksityiskohtaiset tietoiskut: KARTTA | ongelma | ajatus | Armfelt | tapahtumat | merkitys | takaisin valikkoon

Vanha Suomi eli Suomen Karjala liitettiin muuhun Suomeen v. 1811, mikä merkitsi Suomen lakien pysyvää soveltamista myös Karjalaan. Tämä merkitsi karjalaiselle yhteiskunnalle oleellisesti parempia kehittymismahdollisuuksia.

Keisari Aleksanteri I oli ollut jo kauan huolissaan Vanhan Suomen olojen epäkohdista, ja jo 1810 komissio valmisteli yhdistämistä. Ruotsin lain ja osittain venäläis-mallisen hallinnon rinnakkaisuus Vanhassa Suomessa oli aiheuttanut ongelmia, joista näin päästäisiin (:re:A129s411). Aleksanterin palvelukseen siirtynyt vapaaherra, ylennettynä kreivi Kustaa Mauri Armfelt hoiti sitten innolla yhdistämishankkeen päätökseen 23.12.1811.

Koko Suomen autonomia oli Karjalalle onnekas: jos Suomen Sotaa ei olisi ollut, olisi Karjala eli ns. Vanha Suomi jäänyt Venäjän vallan alle, eikä olisi koskaan liittynyt muuhun Suomeen, eikä siten olisi koskaan päässyt itsenäisen Suomen osaksi.


Lahjoitusmaat

yksityiskohtaiset tietoiskut: ongelma | ratkaisu | takaisin valikkoon

Karjalan ongelmana olivat ns. lahjoitusmaat. Jo 1600-luvulla Ruotsin kruunu antoi lahjoitusmaita. Muualla Suomessa ei valvonnan ansiosta ollut erityisiä ongelmia, mutta Käkisalmen läänissä eräitten vapaaherrakuntien hallinto joutui vakaviin kiistoihin rahvaan kanssa. Tosin Ruotsi toteutti lahjoitusmaitten peruutuksen (reduktion) pääasiassa jo 1670-luvulla. Venäjän vallan alla lahjoitusmaajärjestelmä alkoi Karjalassa uudestaan.

Talonpoikien asemaa heikensi lahjoitusmaaherran oikeus määrätä vero - varsin orjuuttavina - päivätöinä eli ropottina, sekä häätää asukkaita että kieltää heitä muuttamasta. Oltiin siis lähellä maaorjuutta. N. 6000 talonpoikaa menetti isiltä perittyjen talojen omistusoikeuden lahjoitusmaaherroille. Tästä ja muustakin lahjoitusmaaherrojen mielivallasta aiheutui varsinkin Karjalan Kannaksella suuresta katkeruudesta kumpuavia vakavia riitoja ja niiden seurauksena lahjoitusmaaherrojen taholta pahoja väkivaltaisuuksia niskoittelijoita kohtaan.

Vuosien 1863-64 valtiopäivillä hallitus esitti valtiolainan ottamista, jotta maat voitaiin ostaa lahjoitusmaaherroilta, koska katsottiin lahjoitusmaiden olevan olevan tärkeimpiä yhteiskunnallisia ongelmia. Lunastukset, jotka tehtiin käypään hintaan ja sitä mukaan kuin maita tuli kaupaksi, alkoivat vasta v. 1871, ja ne kestivät 20 vuotta. Siten hankittu maa oli ensin Suomen valtion omaisuutta, ja talonpojat saivat lunastaa maansa maksamalla lyhennystä ja korkoa, eli talonpojilla oli viljelemäänsä maahan ns. perinnöksiosto-oikeus.

Lahjoitusmaaongelman ratkaisusta alkoi Suomen Karjalan nopea aineellinen kehittyminen.

Karjala suomalaisessa kulttuurissa

Suomalainen kansanrunous:
Kalevala-eepos ilmestyi v. 1835 ollen ns. Vanha Kalevala. Laajempi ns. Uusi Kalevala ilmestyi v. 1849. Elias Lönnrot oli aineiston kokoajana.
Suomalaista kansanrunoutta ja perinnettä on kerätty 1600-luvulla alkaen huomattavia määriä. Vv. 1908-48 julkaistu "Suomen Kansan Vanhat Runot" käsittää 33 paksua kirjaa. Kuuluisia runonlaulajia ovat mm. Arhippa Perttunen (1754-1840) Vuokkiniemeltä Vienan Karjalasta ja Larin Paraske (1833-1904) Inkerin Lempaalasta.

Hyvänä esimerkkinä olkoon allekirjoittaneen isänisän ja isänisänäidin runot.

Karelianismi:
Karjala ja karjalais-kalevalaisaiheet innoittivat suuresti suomalaisia taiteilijoita ja sivistyneistöä lähinnä 1890-luvulla.
On siis huomionarvoista, että kaikkein vanhinta suomalaisuutta eli alkusuomalaisuutta kaikessa puhtaudessaan etsittiin Venäjän Karjalasta (re: A15). Selitykseksi kelvannee tosiasia, että edelleenkin Itä-Karjala on hitaammin "kehittynyt" ja muualla alkusuomalainen kulttuuri on sekoittunut nopeasti muihin kulttuureihin.

.... selostus jatkuu: Suomen itsenäistyminen ....
Teksti täydentyy jatkuvasti, ja kommentit ovat tervetulleita.