takaisin; tietoiskut: genetiikka: ensiasuttajat | nykyväestö; ensiasuttajien kieli

Suomen synnyn taustakeskustelua, osa: yleistä problematiikkaa
faktaa, tiedon jyviä, asiantuntija-näkemyksiä ja -arvioita

Keräillyt Mauri Rastas 19.03.2007

Yleistä problematiikkaa: kieli/etnisyys/arkeologia

(re:A84:) Keskeinen ongelma (arkeologiassa) on arkeologisen kulttuurin suhde etniseen kulttuuriin.
(On uskottavaa, että) arkeologiset kulttuurit ovat multietnisiä. Epäuskottavuuksista eräs esimerkki on, että kun yleisesti katsotaan tyypillisen kampakeramiikan ilmaantumisen eli tyylillisen muutoksen olevan etnisesti ja/tai kielellisesti merkittävän, niin sitä vastoin varhaiskeramiikan eli uuden teknisen taidon omaksuminen ei.
Tärkeätä olisi, että arkeologit (ja muutkin historian tutkijat ja kirjoittajat) toisivat esille omat edellytyksensä ja/tai perusteensa etnisiä ja/tai kielellisiä kysymyksiä kommentoidessaan. (Historian kirjoituksessa) on kyse enemmän tai vähemmän todennäköisistä (ja asenteellisista) tulkinnoista.
(Re:A53:) Nykyään paljon esillä oleva kielenvaihto "kansojen" välillä on ilmeisesti hankala
mekanismi selitystyökaluksi, koska kielenvaihtoa tapahtuu kumpaankin suuntaan, useimmiten kuitenkin vahvemmasta heikompaan ryhmään.
OMIA HAVAINTOJA JA NÄKEMYKSIÄ:
- Tämän esityksen ideasta ja tavoitteista sekä historian tutkimuksen filosofiasta yleensä: ks. sivuston esipuhe
- Arkeologiset kulttuurit ovat multietnisiä, mutta kuinka usein, ja mistä sen kulloinkin tietää. Ja milloin ero etnisyyksissä on merkittävä? Pientä multietnisyyttä tulee esim. kaukaa tulleen kauppiaan perustaessa perheen johonkin yhteisöön, tai vaimon ryöstämisestä toisesta heimosta tai jopa ark. kulttuurista jne. Arkelogisen kulttuurin multietnisyys ja vastaavasti kahden eri kulttuurin mahdollisesti sama etnisyys hankaloittavat geneettisen peruskysymyksen "keitä me olemme" ratkaisun hahmottamista. Arkeologisten kulttuurien mahdollinen multietnisyys selittää osaltaan nykysuomalaisten "sekakansa"-piirrettä.
- "Perus"suomalaisen kansan genetiikan lopputulokseen ="olemme tavallinen eurooppalainen sekakansa", pitäisi iloisena tyytyä. Genetiikkataulukoista on turha etsiä sensaatioita, "huonouksia", "loistokkuuksia" tai kantakansapiirteitä, niitä ei siellä yksinkertaisesti ole.
(Loistava poikkeusesimerkki: suomalaiset ovat kraniologisesti lähimpänä muinaista CroMagnon-ihmistä kuin muut Euroopan kansat. Onko se hyvä vai paha asia? Olemmeko "valittu kansa"?)
Jonkun erityisen geenimarkkerin eli mutaation runsauden/puuttumisen jakautuminen eri populaatioiden geeneissä johtaa "suoraan" tulkittuna melkein aina täysin käsittämättömiin tuloksiin, ja toinen markkeri taas toisiin tuloksiin. Ts. genetiikan "oikeiden" tulosten uskottavuus tuhotaan sensaatiohakuisilla tulkinnoilla.
- Arkeologiset kulttuurit saattavat olla jopa monikielisiä, kuitenkin todennäköisesti harvoin, mutta mistä sen kulloinkin tietää. Niiden monimurteisuus saattaa hyvinkin olla yleistä, varsinkin jos ko. kulttuuri on laaja-alainen. Eli useimmiten ark. kulttuurilla on vain yksi kieli, ehkä monta murretta.
Niinpä usein yhdistetäänkin joku kielimuoto, jolle on määritetty aika ja paikka, johonkin ajallisesti ja paikallisesti sopivaan arkeologiseen kulttuuriin.
Ehkä tällaisia kytköksiä ei pitäisi ollenkaan tehdä, koska taustalla on niin paljon - varsinkin kielihistorian alalla - epävarmuuksia ja kiistanalaisuuksia, mutta ko. kytköksillä saadaan kielen kehityshistorian hahmottaminen konkreettisemmaksi - meni sitten oikein tai väärin - kukaan ei nimenomaan tiedä.
- Kielten kehityksen hahmottaminen vähänkin tarkemmin on todella vaikeata. Se näkyy erilaisten kielihistoriallisten näkemysten ällistyttävän laajana kirjona. Kuka on oikeassa?
- Yhteenveto:
Ks. tietoiskut: ensiasuttajien | nykyväestön genetiikka; ensiasuttajien kieli
- kieli: historian hämäryys vallitsee ja vasta noin 3.600 cal eKr voidaan sanoa suomen kielen alku syntyneeksi varhaiskantasuomena, joka taasen on kotoisin keski-Venäjältä
- etnisyys: historian hämäryys lähes nykypäiviin asti ja käytettävissä ovat vain geenitutkimukset nykyisistä "perus"suomalaisista. Tutkimuksien mukaan olemme "tavallista eurooppalaista sekakansaa", ei-eurooppalaisen osuuden geenistössä ollessa alle 25%. Tuloksista ei voi päätellä geenivirtojen suunnista sen enempää, eikä mitään erityistä.
- arkeologiset tutkimukset kertovat jo aika mukavasti, mistä suunnasta aineellisen kulttuurin vaikutusaallot tulivat, ja milloin, sekä aineellisen kehitystason varsin yksityiskohtaisesti. Ks. suomalaisten alkuperä arkeologisesti. Mutta ne eivät kerro - ainakaan suoraan - käytetystä kielestä eivätkä ko. ihmisten etnisyydestä yhtään mitään. Eivätkä pahemmin henkisestä maailmastakaan tai uskonnosta, paitsi jos löydöissä on niitä kuvaavia esineitä.
Kun kaksi kulttuuria A ja B menee ajallisesti ja paikallisesti päällekäin, eli ne kohtaavat suorastaan fyysisesti toisensa, mitä tapahtuu? Riippuen ensinnä kontaktialueen suhteellisesta laajuudesta, kontaktin pituudesta ja jonkinlaisesta "seos"suhteesta sekä seoksen "rakeisuudesta", mikä tarkoittaa, että vaikutuksen voimakkuudessa on ero, jos A- ja B-esineistöä on samassa taloudessa/perheessä, tai A:lle ja B:lle on samassa yhteisössä/kylässä omat taloudet tai jopa omat kylät
Tästä asiantuntija voineee arvioida vaikutuksen voimakkuutta koskien ennen kaikkea oleellista suuretta, siirtolaisuutta, jota kautta siis myös sekä kieli- että geenistömuutoksia, ja lisäksi, kumpaan suuntaan.
- Täytyy yleisenä yhteenvetona todeta, että varsinainen tietämys esihistoriallista ajasta, eli "Suomessa" n. vuoteen 1.150 jKr asti, on loppujen lopuksi varsin ohutta, näkemysten ollessa pääaineistona.

takaisin | lähetä kommentti