ensiasuttajien geenistö | lähetä kommetteja

Nykyisten suomalaisten geneettinen tilanne:

"Perus"suomalaisen geenistö on "erittäin" (yleis)eurooppalainen eli "läntinen". Tutkimusten mukaan, eli asia siis tiedetään, "perus"suomalaisten perimässä on (vähintään?)
3/4 (yleis)eurooppalaista, korkeintaan 1/4 itäistä alkuperää.
Muiden eurooppalaisten kansojen nykygeenistön "läntisyys" on saman suuruista kuin suomalaistenkin, joten sen tiedon perusteella on vaikeaa tai jopa mahdotonta tehdä mitään erityistä "erotusdiagnostikkaa", me suomalaiset olemme - kaikki me yleiseurooppalaiset kansat - monijuurista sekakansaa.
Geneettisen väestötutkimuksen, joka käsittelee suurta määrää geenimarkkeita, kannalta koko rotukäsite on hyvin epätäsmällinen, koska se kohdistuu vain joihinkin ihmisen ulkonäöllisiin piirteisiin. Jos halutaan käyttää huonomaineisia ja vanhentuneita rotuopillisia nimityksiä, niin silloin puhutaan europidisesta ja mongolidisesta päärodusta. (Ks. myös "itäisen" osuuden syntyongelma.)
Huomattakoon, että "perus"suomalainen on tilastollinen käsite, jonkinlainen keskiarvo, vieläpä ns. "vanhoista" suomalaisista. Jokaisella Suomen kansalaisella on ikioma geeniperintönsä, joka saattaa poiketa naapurin geenistöstä paljonkin, ääriesimerkkinä olkoon Suomeen pari sukupolvea sitten saapuneen maahanmuuttajan lastenlapset.
Huomattakoon, että kielitieteen perusteella rakennettu suomen kielen kehitys ei ole yhteydessä Suomen kansan etnisyyden muotoutumisen kanssa.
(Usein alan tietokirjallisuudessa käytetään kuitenkin kielien nimityksiä kuvaamaan etnisyyden kehitystä, mikä silloin - tarkentamatta - johtaa vääriin mielikuviin. Niinpä tässä esityksessä pyritään korvaamaan etnisyyskäsittelyissä kielien nimet tilannetta oikeammalla tavalla kuvaavilla nimityksillä, joita tosin on vaikea löytää.)
Arkeologisten tutkimusten mukaan on Suomeen tuhansien vuosien aikana saapunut erilaisia vaikutusaaltoja, joiden mukana on ollut tuntematon määrä siirtolaisuutta eli uutta geenistöä. Vaikutusaallot ovat tulleet etelästä, idästä ja lännestä, mutta niihin liittyvistä geenivirroista ei tiedetä paljoa muuta kuin "loppusaldo"="3/4", muu on arviointia ja hahmotelmaa. Siinä nimenomaisena vaikeutena on, että geenimarkkerit eli geenistön erikoistuntomerkit - yksittäin käytettynä - ovat tulosten tulkinnassa suorastaan vaarallisesti harhaanjohtavia vertailukohteita, koska eri markkerit johtavat eri tulkintoihin samassa aineistossa.
"Perus"suomalaisen geeniperimän rakenteessa voidaan kuitenkin hahmotella erilaisia, hyvin ylimalkaisia kerroksia kuvaamaan, mistä ylimalkaisesta suunnasta tai kulttuurista geenivirtoja on tullut.
Lisäksi voidaan suomalaisesta kokonaiskuvasta erottaa kolme alarakennetta kuvaamaan yleisiä, eräällä tavalla alueellisia eroja, nimittäin tietysti saamelaiset, sitten on pientä, mutta selvää eroa Suomen itäisen ja läntisen kulttuuripiirin ihmisten perimässä, joka näkyy esim. sairaustilastoissa. Tietysti alarakenteet lähestyvät toisiaan ja yleisrakennetta ihmisten nykyään sekoittuessa nopeasti aluellisesti.
nykygene.html, Mauri Rastas, 08.08.2007