Laatinut Mauri Rastas 27.08.2007/27.07.2007 (kieli/karkiel1.html)

Karjalan kieli

murteet | puhujien määrät | Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Kotus)

Taustaa:

(vanhentuneita nimityksiä: karjala-aunus, (suomen kielen) itäkarjalaismurteet)
karjalan kieli on suomen kielen lähin sukukieli

Historiaa:

Itä(myöhäis)kantasuomesta muodostui Laatokan kantakieli. Siitä eriytyivät n. v. 700 muinaisvepsä Laatokan kaakkoispuolella ja muinaiskarjala sen länsirannikolla (:re:A28, A187). (Ks. myös muinais-Karjalan synty.)

(Re:A85s368:)
Novgorodin venäläisten ääntämistavat ja sanasto saattoivat tarttua varsinkin kaksikielisten muinaiskarjalaisten puheeseen, jolloin syntynyt murre oli varmaan lähellä nykyistä karjalan kieltä, joka levisi uudisasutuksen mukana Suomen pohjois-Karjalaan, Vienaan ja (pohjois-)Aunukseen.

(ReA187:)
Suomenlahden pohjukan tienoilla em. itäkantasuomesta eriytyi noin v. 900 jKr "oma" ns. suomenlahdenkarjala, josta myöhemmin erkani Inkerin inkeroinen ja länsi-Kannaksen äyrämöinen, josta kehittyi myöhemmin ns. viipurinkarjala. Vastaavasti laatokkalaisesta kantakielestä erkani laatokankarjala, josta ns. käkisalmenkarjala sai alkunsa. Noin v. 1500 jKr Karjalassa puhuttin v. 1323-rajan jakamina viipurinkarjalaa ja käkisalmen- (eli muinais)karjalaa, sekä Savossa karjalais-hämäläis-sekoitteista muinaissavoa.

Ruptuurin jälkeen väestön joukkosiirtymiä ei ollut, ja siten karjalan kieli sai kehittyä rauhassa Venäjällä ja Suomessa II maailmansotaan asti.

(Re:A197s380:)
Varsinaiskarjala on kehittynyt lähinnä muinaiskarjalasta, kun taas aunus eli livvi on syntynyt sekä karjalaista että vepsäläisistä aineksista.

Vanhin asiakirja:

Vanhin karjalan kielinen, oikeammin kaiketi muinaiskarjalan kielinen, ehkä voisi sanoa "itämerensuomen" kielinen asiakirja on tuohikirje, ollen manaus tai vala, kyrillisin kirjaimin, 1200-luvun Novgorodista. On siis samalla vanhin "suomen"kielinen asiakirja! Tuohikirjeitä on löytynyt todella runsaasti, ovat pääasiassa muinaisvenäjää, käsittelevät monasti Karjalaa (:re:A186 hyvä selostus).
Karjalan kielen nykytilanne Karjalan Tasavallassa

Karjalan kielen nykytilanne Suomessa:

Ennen II maailmansotaa oli silloisessa Suomessa "varsinaisia" karjalaisia, siis karjalan kieltä puhuvia, kaikkiaan n. 40 000 henkeä, eli n. 10% Suomen Karjalan asujamistosta. Sodan jälkeen "varsinaisen" karjalaisen siirtoväen kielimuodot, eteläkarjala ja livvi, ovat uusilla asuinsijoilla vähitellen hiipuneet, eikä vanhimmankaan siirtolaispolven karjala ole enää samaa kuin se oli vielä 1930-luvulla. Nykyään Suomessa on muutama tuhat henkeä, jotka puhuvat tai ymmärtävät karjalaa. Rajaseudulla Kainuussa olevien pienten vienalaiskylien alkuperäinen kieli (vienankarjala) on sekin väistynyt, ja tilalle on tullut lähiympäristön suomen kainuulaismurre (re: B6:Virtaranta).

(Re: Karjala-lehti 24.03.2005:) Karjalan kieltä puhuu 5.000 ihmistä ja ymmärtää vajaat 20.000. Kansaned. M. Laukkasen kysely: mihin toimiin (Suomen) hallitus aikoo ryhtyä antaakseen karjalan kielelle vähemmistökielen aseman.
Erinomainen kysymys, olisi vain pitänyt tehdä jo 90 vuotta sitten, kun Suomi itsenäistyi, tai viimeistään heti sotien jälkeen. (Vrt. saamen kielen asema ja puhujien määrä.) Vastaus puuttuu. Lisäksi em. luvut tuntuvat kovin suurilta.
V. 2007 puuhataan sentään Karjalan kielen professuuria Joensuun YO:oon.

Joka tapauksessa kuitenkin:
Suomessa puhutaan nykyään karjalan kieltä varsin vähän eikä "alkuperäistä" enää ollenkaan!
On pakko todeta, että suomalainen yhteiskunta ei voi ylpistellä karjalaisuuden säilyttämisellä.
Ennen sotiahan vaikuttivat suomalaistamisaatteet, ja sotien jälkeen ilmeisesti torjuttiin itänaapurin epäluuloisuutta, koska sillä puolen oli "epäilyttävien" karjalaisten enemmistö. Eli siis molemmin puolin karjalaisia, taas kerran, sorrettiin.

Karjalan kielen kolme päämurretta:

(kartta murteista | valikkoon) (re:B9c:)

1. VARSINAISKARJALA

a. pohjois- eli vienankarjala

Muistuttaa suomea. Puhutaan Vienan Karjalassa Kalevalan eli Uhtuan piirissä, Louhen, Kiestingin ja Vuokkiniemen alueilla. (Re:A196:) Suomalaisen on suhteellisen helppo ymmärtää vienankarjalaa, mutta aunus ja lyydi (ks. alla) eivät avaudu yhtä helposti.

b. eteläkarjala

Puhuttiin ennen sotia mm. Suomen Raja-Karjalassa: Salmissa, Suojärvellä, Suistamolla ja Korpiselässä. Puhutaan mm. rajantakaisissa Porajärven, Repolan, Rukajärven ja Paatenen pitäjissä Karjalan Tasavallassa.
c. saarekekarjala eli saarekemurteet (re:A27) eli myös
"tverin karjala"
Historiaa:
Puhuttiin Käkisalmen läänissä ruptuurisotaan 1656-58 asti; (re:A64s16:) Laatokan länsi- ja pohjoispuolisilla seuduilla puhuttiin ennen em. ruptuuria varsinaiskarjalaa (ehkä tarkemmin (re:A85s370:) eteläkarjalaa) muistuttavaa muinaiskarjalaista murretta.
Puhutaan hiukan muuntuneena, monina alimurteina Venäjällä:
1. joista lähes kaikki puhuvat tverin karjalaa: siis Tverin alueella, Moskovan
luoteispuolella, ns. Tverin Karjalassa, joka (re:A167:) sisältää kaksi suurta karjalaisten asuttamaa aluetta, ks. kartta Tverin läänistä.
  • suurin on Lihoslavlskin, Spirovskin, Rameshkovskin ja Etelä-Maksatihan hallintopiirin yhteinen alue, jossa asui ennen II maailmansotaa n. 100.000 karjalaista.
  • toinen on Vesjegonskin, Sandovskin, Krasnoholmskin hallintopiierien alue, n. 30.000 karjalaista
  • ja monta pientä
-- on eteläkarjalaista murretta (re:A85s370),
-- sen ns. keskimurre muistuttaa eteläkarjalaa
-- (re:A167:) on erotettavissa viisi paikallismurretta:
  • Dorzha, (-joki), esi-isät inkeroisia
  • Maksuatiha
  • Ruameshka
  • Tolmatshu
  • Vesjegonsk (Vessi), Vessin Karjala Tverin läänin koillisosassa, alueen itäosassa oli mahdollisesti vepsäläisiä ennen karjalaisten suurta ruptuurimuuttoa
(taustatiedoksi ks. re:A14 ja Tapani Pitkäsen Tver-sivu)
2. tihvinän karjalaa Tihvinässä, puhujia n. 2000 (:re:A167)
3. valdain karjalaa Valdain alueella, puhujat jo loppuneet (:re:A167)

2. LIVVI eli aunuksenkarjala eli AUNUS

Puhuttiin ennen sotia mm. Suomen Raja-Karjalassa: Salmin, Suojärven (varsinkin Hyrsylänmutkassa) ja Impilahden itäisissä kylissä.

Puhutaan Aunuksen pitäjissä (Laatokan koillispuolella, Aunuksen ja Prääzän piirit), kuten Säämäjärvellä, Tulemajärvellä, Vieljärvellä ja Essoilassa Karjalan Tasavallassa.

Katsotaan myös omaksi kielekseen (:re:A64s15 +:A126).
Historiallisesti aunus voidaan nähdä syntyneen muinaiskarjalaisesta ekspansiosta aiemmin muinaisvepsäläiselle alueelle (:re:A64s16).
"Livvi" on väännös venäjästä: "ljudi" =ihmiset (:re:A185s491)

3. LYYDI

Asuinalue: kaistale Äänisen länsipuolella Kontupohjan alueella. Muistuttaa paljon lähtökieltään vepsää, paremminkin äänis- eli pohjoisvepsän murretta. (Re:A197s382:) On karjalais-vepsäläinen sekakieli. Kolme (ala)murretta: pohjoislyydi, keskilyydi ja Kuujärven lyydi.
Katsotaan myös omaksi kielekseen (:re:A64s15 +:A126 +:A197s382), mitä (suomalais-)tutkijat painottavat (:reA117).
"Lyydi" on väännös venäjästä: "ljudi" =ihmiset (:re:A185s491)

Karjalan kielen puhujien määrät:

Karjalan kielen puhujien määristä esiintyy hiukan vaihtelevia lukuja. Tämä johtuu mm. siitä, tarkoitetaanko pääkielenä puhujia, vaiko vain kielen ymmärtäjiä (käyttävät jotain toista kieltä jokapäiväisessä elämässä), vaiko osittain/kokonaan (määrittely=?) etnisiä karjalaisia, ja aikamääristä, jolla on merkitystä koska karjalan kieli häviää suhteelisen nopeasti.

Tämänhetkinen karjalan puhujien määrä:

- Karjalan Tasavallassa: noin 70.000
- muualla Venäjällä: noin 40.000
- Suomessa pari tuhatta, jotka vähintään ymmärtävät karjalaa
- eli kokonaismäärä Euroopassa noin 110.000

Kokonaistilanne Karjalan Tasavallassa:

- Karjalan Tasavallan kokonaisasukasmäärä on n. 780.000 (:re:A116/A121).
- Virallinen kieli on venäjä (73% :re:A121).
- Kielellisesti Tasavalta on hajanainen. Tasavallassa puhutaan vienan-, etelä- ja aunuksenkarjalaa sekä lyydiä. Karjalan kieltä puhuvia on nykyään 79.000 eli 10% väestöstä.
- Karjalan kieltä puhuvia on nykyään 79.000/80.000/84.000/85.800 eli yli 10% väestöstä (:re:A117/A116), josta n. puolet äidinkielenään. (Re:A121:) karjalaisia 11% ("puhuu vain muutama mummu"), suomalaisia 3%, venäläisiä 73%.
- (Re:A193:) Tasavallassa 547.000 venäläistä, 65.000 karjalaista ja yli 14.000 suomalaista (=kieltä ymmärtäviä?), joista kaupungeissa merkitykselliset määrät 431.000/35.700/10.800.
- Tasavallassa on suomea puhuvia 16.000/24.000 (:re:A116)(re:A121: 3%=23.400) ja vepsää 6.000 (:re:A116).Karjalaa opiskelee 2400 lasta, mutta suomea peräti 10.000, joukossa myös venäläisiä.
- (Re:A193:) suomen kieltä on tarjolla 41, karjalaa 49 ja vepsää neljässä koulussa. Näiden kielten opiskelijoita on n. 9.300, joista suomen yli 7.000.

Tiedot eri lähteistä:

(re:A126:) karjala 40.000, livvi eli aunus 30.000 ja lyydi 5.000; siis käsitelty eri kielinä!
Karjalaisia Venäjällä v. 1989 131.300, äidinkielenään puhuu n. 70.000 (:re:A56)(myös :re:A101)
1. VARSINAISKARJALA
a. pohjois- eli vienankarjala: ?
b. eteläkarjala: ?
Karjalan Tasavalta: varsinaiskarjalan puhujia n. 30.000 (:re:A117)
c. saarekekarjala eli saarekemurteet (re:A27), (eli "tverin karjala":) (re:A49:) v. 1995: 140.000; v. 1997 arviolaskennassa jo liki 200.000 karjalaista, joista karjalantaitoisia 90.000
2. LIVVI eli aunuksenkarjala eli AUNUS: n. 40.000 (:re:A117)
3. LYYDI: noin 10.000, puhuu n. 5.000; (re:A101:) 5000; TV:ssä 12/2000: 3.000; n. 10.000 (:re:A117).
Tverin alueella on 23.000 karjalan puhujaa ja muualla Venäjällä 20.000, ja Venäjällä yhteensä 122.000. Tarkoittaa siis Karjalan Tasavallassa 79.000.
(re:A167:) ennen II maailmansotaa: Tverin kahdella pääalueella: 100.000 + 30.000