Laatinut Mauri Rastas 23.08.2009/15.01.2008 (kielita1.html)

Kielikysymysten taustakeskustelu

uralilainen | indoeurooppalainen alkukoti: näkemyksiä perusteluineen

Yleistä käsitteistä

Näkemysten historiasta

Keskustelu koskien mm. indoeurooppalaista ja uralilaista alkukotia, sekä ajallisesti että paikallisesti, on riehunut jo pitkään. Vaikka koko alkukotikäsite on ilmeisen jäsentymätön, on se kiehtova ja kansallis-ideologisesti merkittävä seikka.

Koska kielten kehittyminen ymmärretään alati, paikallisestikin, jatkuneeksi ja jatkuvaksi prosessiksi, on mahdollista puhua ekspansio- eli laajentumiskeskuksista. (Re:A65s29). Koska kielellinen ekspansio edellyttää useimmiten jotain "kantavaa ja konkreettista" toteutuakseen, on mahdollista puhua jopa innovaatiokeskuksista (innovaatio = toteutunut, uusi ja hyvä, menetelmä- tai tuoteidea). Innovaatio on esim. parempi tarvekalu tai menetelmä valmistaa se, maatalouteen liittyvät moniaat tekniikat, savenvalanta, usein vallantavoitteluun keksityt tehokkaammat taisteluvälineet ja -menetelmät, kuten kovemmat metallit, pyörä, ratsastus tai sotavaunut jne. Myös yhteisön sisäiset paineet, esim. ravinnonsaannin ongelmat, johtavat sitten lähinnä vaellusekspansioon, joita joukkovaelluksina on suhteellisen vähän, mutta enemmän yksilö-, perhe- ja sukutasolla.

Käsitykset kielten leviämisen mekanismeista ovat käsitteellisesti tarkentuneet, sillä aiemmin vaelluspainotteinen näkemys kielen leviämismekanismista on täydentynyt henkisten arvojen leviämisellä, esim. tiedon ja taidon, kulttuurin, tapojen, uskomusten, kätevämmän tai yleisemmän kielen, leviämisellä. Kaupalliset leviämiset ovat runsaat: käydään myymässä ja ostamassa parempia tavaroita. Uuden menetelmän osaajaperhe saattaa hakeutua siitä kiinnostuneen yhteisön pariin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa väkivaltaan nojaavaa levittäytymistä, jotka ovat aina hyvin nopeita ja suurivaikutteisia, ja jonka mahdollistuminen kumpuaa jostain sotainnovaatiosta eli tehokkaamasta taisteluvälineestä tai -tavasta, jota halutaan "hyödyntää".

Kielen syntyminen

(Puhumisen yleensä eli ääntelemisen syntyminen on eri asia.)
- Kieli on äänellisten merkkien järjestelmä, jolla ihmiset viestivät toisilleen. Jos ihminen ei ymmärrä toisen puhetta, toinen puhuu eri kieltä.
- Murteen käsite tarvitaan, koska puhutussa kielessä on pieniä erilaisuuksia, so. murteita. Siis, toisen kielen puhujaa emme ymmärrä, mutta eri murteen puhujaa kyllä, ainakin osittain, rajan ollessa ilmeisen subjektiivinen, ja vaikea tarkasti määritellä.
- Usein kieli- (ja murre-)nimityksiin vaikuttavat - varsin sekoittavasti - valtiolliset ja muut kansalliset tai uskonnolliset olosuhteet ja pyrkimykset.
- Jos esim. on kaksi yhteisöä, joilla on eri kieli/murre/puheenparsi, kohtaavat, kielellisesti saattaa tapahtua mitä vain, tai ei tapahdu mitään. Vaikuttaa kuitenkin uskottavalta, että jollakin tapaa "voimakkaampi" (kieli)yhteisö useimmiten voittaa "kielikilpailun", jolloin "heikomman" yhteisön kieli muuttuu enemmän, tai saattaa jopa kadota, eli he vaihtavat kieltä.
- Jos esim. saman"kielisessä" yhteisössä tapahtuu eri syistä johtuen erilaista kielen kehitystä paikallisesti, eli muodostuu murteita, uusi kieli voidaan määritellä syntyneeksi vasta kun em. siirtymämurteet ovat kadonneet. Kieliyhteisön kielen kehityksessä ulkoinen vaikutus lienee kuitenkin merkittävämpi tekijä kuin sisäisesti itsekseen muuntuminen.
- Mm. edellisestä seikasta johtuen saman kielen tai murteen puhuma-alue on mieluimmin suppea kuin laaja. Laaja-alaisuus on ilmeisesti yleisempää nykyään kuin muinaisuudessa.

Mikä yleisesti on kantakieli ja alkukoti?

1.) Alkukodissa puhuttiin kantakieltä.
2.) Kantakieli ei ole sama kuin kantakansa.
3.) Kantakielet ovat olleet luonnollisia kieliä eikä kielihistoriallisia rekonstruktioita (:re:A64s13).
4.) Jos etsitään suomalaisten "kansallista alkukotia", se on Suomessa. (:re:A48:s344)
5.) Se kantakieli, jonka kielihistorioitsija pystyy vertailevan tutkimuksen avulla rekonstruoimaan, ei parhaassakaan tapauksessa täysin vastaa mitään todellista muinaiskieltä. ... Jotta kieli olisi voinut elää ja periytyä, sen puhujien on täytynyt muodostaa riittävän suuri ja elinkelpoinen kieliyhteisö jossakin paikassa jonakin aikana. Tällaiset yhteisöt jättävät yleensä jälkiä, jotka ovat arkeologian keinoin tutkittavissa ja tunnistettavissa. Kielikuntien esihistoriaa koskevat kysymykset ovat erottamattomasti sekä kielitieteilijöiden että arkeologien ongelmia. (:re:A51s31)
6.) (re:A73s180 ja A77s249:) Kielimuodot ja arkeologiset kulttuurit ovat ainakin osittain korreloitavissa: "arkeologisessa kultturissa kuvastuu yhteisö, jolla on yhteiseksi koettu perinne ja sitä ylläpitävä yhteinen kommunikaatiojärjestelmä. Kommunikaatiojärjestelmänä kieli on edustamansa yhteisön ja kulttuurin kuvastin."

Genetiikan merkitys

1.) Geneettisesti melkein kaikki uralilaiset kansat ovat europidista päärotua, paitsi hantit ja mansit siperialaista sekakansaa ja samojedit aasialaista. (re:A100s597:) ... poikkeuksina ugrilaiset sekakansat hantit ja mansit, jotka siperialaiskansoina ovat puoliksi mongolidirotua. (re:A100s598:) Itä-Afrikasta johtaa kokonaan toinen geneettinen linja Arabian niemimaan kautta Intiaan ja haarautuu sieltä edelleen, toisaalta Australiaan 60 000 vuotta sitten, ja toisaalta Kiinaan ja sieltä edelleen 13-17 000 vuotta sitten pohjois- ja etelä-Amerikkaan. Tähän aasialaiseen haaraan kuuluivat mm. etäiset kielisukulaisemme samojedit.
2.) (re:A100s598:) ... se on suomalais-ugrilaisuus, joka on levinnyt päinvastoin lännestä itään. Sen keskus olisi ollut 10-15 000 vuotta sitten Mustanmeren pohjoispuolella.
3.) (re:A100s599:) ... väestöllinen alkukotiajatus käy pystysuoralta suomalais-ugrilaiselta geneettiseltä pohjalta mahdottomaksi. Väestöllinen alkuyhteys vie vaikkapa paleosaamelaisen komponentin takia niin kauas, ehkä peräti Kaukasiaan, että sitä ei voi enää sanoa suomalais-ugrilaiseksi. Väestö ja kieli on pidettavä erillään, koska kielellisessä perimässä voi periaatteessa tapahtua kontakteista johtuvia risteymiä ja kokonaisia kielenvaihtoja.

Uralilaisten kielten alkukoti

On jatkuvaa erimielisyyttä, oliko uralilaisten/suomalais-ugrilaisten kielten "alkukoti" ns. suppea, laaja vai kapean pitkä vyöhyke, missä oli vai oliko sitä ollenkaan.
Käsitys laajemmasta alkukodista, aikana n. 5000-6000 _eKr, on saanut jonkinverran kannatusta kansainvälisissä kielitiedepiireissä. Useimmat suomalaiset tutkijat kannattavat edelleen ja vahvistuneesti (re: A31, A36 ja A51) ekspansiokeskusnäkemystä eli suppeata alkukotia eli sitä vanhaa "Volgan mutka-teoriaa".
ks. myös osiot alla:
yleisnäkemykset - laaja/suppea näkemys - yhteys indoeurooppalaisiin

Uralilaisen alkukodin määrittelyn vaihtoehdot

(re:A76s248: 7 kpl (+2+oma)) Nykyään on ainakin kymmenen (10) uralilaiselle kielikunnalle kehitettyä alkukotikäsitystä, joita voi kannattaa (eri perustein):
- suppeat:
-- Volgan ja sen sivujokien tienoilla
-- kahden puolen Uralin pohjoisosaa
-- kahden puolen Uralin keski- ja eteläosaa
-- Euroopan puolella melko idässä
-- Euroopan puolella melko lännessä
- laajat:
-- Uralin ja Baltian välillä
-- lingua franca
- pitkä ja kapea vyöhyke
- ei ollut olemassa
- oma näkemys

Eri näkemysten ja määrittelyjen perusteita

1.) Indoeurooppalaisen alkukodin läntiset vaihtoehdot antavat viitteen siitä, että uralilaista alkukotia ei voi sijoittaa kovin itään - pohjoiseen Uralin itäpuolelle ei ainakaan.
2.) ((re:A74s231:) Uralilaisen kantakielen alue 5000-4000 cal eKr ei ollut kovin suuri, ja se voitaisiin sijoittaa (jonnekin?) Itämeren ja Volgan ylä- ja keskijuoksun välille.) Ajaksi sopinee molempien puolesta n. -4000 cal eKr.
3.) ((re:A74s231:) Kontakteja viimeistään 4000 cal eKr alkaen.) Ural. kantakoti on kuitenkin varhain laajentunut itään. Läntinen suunta, eli Suomi ja Baltia, on kuulunut suorastaan jo vanhimman kantakodin alueeseen eli tyypillisen kampakeramiikan alueeseen niin varhain kuin n. 4000-3600 cal eKr.
4.) (re:A74s231:) Itämeren alueella on pysytty alusta asti.
5.) (re:A76s247:) Yhtenäisestä (po. itäinen ja läntinen keskus) uralilaisesta kantakielestä puhuminen on oikeastaan yhtä outoa kuin jos vieläkin käsiteltäisiin kantasuomea yhtenäisenä (po. etelä-, pohjoinen ja itäinen kantasuomi tai joku neli-versio) kielimuotona.
6.) (re:A108s7:) Uralilainen vyöhyke ulottuu Baltiasta länsi-Siperiaan, ja sisältää jossain määrin pirstoutuneena uralilaisen kielikunnan puhujien (alku)kotimaat. Vyöhykkkeen aukot johtuvat kadonneista kielistä, joista on jopa historiallisia lähteitä tai paikannimien perusteella. Täten uralilainen vyöhyke on ollut alkuaan yhtenäinen.
7.) (re:A108s15:)
- ensimmäiset lainasanat esi-indoeuroopasta esiuraliin 5000-4000 cal eKr
- kielellisesti katsoen kantauralin kotimaa on aika läntinen eikä liian laaja
- tämä kuva sopii Ljalovo-kulttuurin esiintymiseen
- uralilaisen vyöhykkeen länsiosassa vaikutti viisi kulttuuria 5000-4000 eKr, mahdollisesti siis peräti viisi eri kieltäkin:
-- ylä-Volga-kulttuureista lähtöisin olevat kuoppakeramiikka-, Sperrings 1- ja Sär 1-kulttuurit mahdollisesti edustavat uralilaista kielikuntaa, joista kuoppakeraaminen lienee ollut ko. kielellisesti kehittynein
-- Narva-yhteisöt saattoivat puhua tuntematonta kieltä
-- pohjois-Skandinavian ei-keramiikka-kulttuuri käytti Euroopan länsilohkosta peräisin olevaa kieltä, joka oli outo uralilaisille, ja luultavasti jäänyt tuntemattomaksi eräänlaiseksi esilapiksi, jonka saame myöhemmin syrjäytti.
8.) (re:A108s20:)
- Aikajakson 4000-3000 cal eKr monet kulttuurit saivat vaikutteensa voimakkaasta Volosovo-kulttuurista Volgan-Okan alueelta. - Volgan-Okan suomalais-ugrilainen keskus säteili kielivaikutusta koko ajan.
- Kampakeraamiset yhteisöt olivat todennäköisesti uralilais/suomalais-ugrilaisen kielen käytössä edellä Ljalovo-kulttuuria, joka käytti vielä kantauralia
- Todennäköisesti kamapakeramiikka toi tullessaan suomalais-ugrilaisen kielen Baltiaan
9.) (re:A65s14:) On kyseenalaista "eriytyikö" suomalais-ugrilainen kantakieli yleensä ollenkaan uralilaisesta kantakielestä. Jos eriytyi, niin milloin ja missä se olisi tapahtunut?
10.) Uralilaisten kielten kantakieli ajoitetaan syntyneeksi n. v. 4000 cal eKr, tai jopa jo ennen sitä (:reA74s211), mutta paikkasijoitus ko. "alkukodille" on vielä epävarmempi. Lisäksi koko "alkukoti"/kantakieli-asetelma on epäselvä. Asetelmaa sekoittaa vielä useimpien tutkijoiden viimeisin käsitys, että "Suomen" ensiasuttajat (n. 8000 cal eKr) puhuivat uralilaista esikantakieltä.
11.) (re:A108s29:) Tunnettujen kieliperheiden esi-rekonstruoituvat tasot olivat osa prosessia, jossa kivikausi kehittyi paleoliittisestä mesoliittiseksi (karkeasti 10.000 cal eKr). Esi-rekonstruoituva urali syntyi itä-Euroopassa keskuksen ollessa Volgan-Okan tienoo.
12.) (re:A77s256:) Varhaiskeramiikan aika oli vielä uralilaisen kantakielen rekonstruktiotason aikaa.
13.) (re:A108s12:)
Kantakielten muodostumisen alku ajoittuu paleoliittisen ajan muuttumiseen
mesoliittiseksi n. 9500 cal eKr
• Euroopan läntisessä lohkossa kehittyivät muinaiset euroopan kielet,
jotka eivät ole indoeurooppalaisia eivätkä uralilaisia
• Euroopan itäisessä lohkossa puhuttiin monia kielimuotoja, joista käytetyinpänä
esiintunkeutui esiurali, jolle jälki-Swidry-kulttuurit lienevät olleet pohjana
• varsinainen konstruoitavissa oleva kantaurali syntyi paljon myöhemmin
• uralilainen kieli ja siihen liittyvät henkiset ainekset eivät ole lähtöisin Siperiasta
14.) (re:A108s14:)
• Sperrings 1-kulttuuri merkitsi jossain määrin uutta etnisyyttä, ja aktiivinen Volgan-Okan
tienoo lähetti ilmeisesti Suomeen uralilaisuutta puhuttuun kieleen.
• Noin 6000 _eKr on esiuralin ja esi-indoeuroopan alkuhetki.
15.) (re:A108s15:) Ljalovo-kulttuurin esiintyminen (aika ja paikka) sopii kielellisesti katsoen kantauralin kotimaaksi (otaksuen aika läntiseksi eikä liian laajaksi)
16.) (re:A135:) Viimeaikojen symposiumit ovat osoittaneet, että kantauralin muinaisuutta ei voi kunnolla tutkia ilman tietoja kantaindoeuroopan kehityksestä. ... Ko. symposium-kirjasta havaitaan, että yksimielisyyttä ei olla saavutettu käsitellyistä asioista. Tämä heijastaa alan tutkimuksen nykytilaa.
17.) ((re:A217s161:) asutuksen jatkuvuudesta ja "suomen" kielen varhaiskehityksestä "Suomessa" kantauralin muodostumisen jälkeen:)
- (teoreettinen ongelma on "kantauralin ja varhaiskantasuomen" ajallisesti liian suuri välimatka) (?po. kantauralista pohjois/etelä/itä-kantasuomeen???)
- "... itämerensuomen alueen "uralistuminen" ei ole voinut tapahtua vasta joskus vuoden 1800 cal eKr paikkeilla ja sen jälkeen. Alueella on täytynyt olla ennestään esisuomalaisia, jotka ovat omaksuneet nuorakeraamiselta väestöltä varhaiset indoeurooppalaiset lainat."
18.) (re: A225:):
• s12: "Ei ole todennäköistä, että esikeraamisten kausien ihmiset olisivat olleet uralilaisten kielten puhujia." Ehdotetuista ns. protoeurooppalaisista, (so. Baltiassa ennen U/SU-vaihetta mahdollisesti puhutuista kadonneista kielistä peräisin olevista), substraattisanoista (nykyisissä) itämerensuomalaisissa kielissä osa onkin myöhempiä lainasanoja. Muiden ko. ehdotettujen sanojen etymologia on auki.
• s13: " ... itämerensuomalaisten kielelliset esi-isät ovat asuneet Itämeren rannoilla todennäköisesti kivikaudesta lähtien." Tyypillinen kampakeramiikka (TKK) "on ollut uralilaisia kieliä puhuvan väestön kulttuuri". Peruste: "ainakin TKK:n ajoista lähtien Itämeren itärantojen asutus näyttää jatkuneen katkeamattomana meidän päiviimme". (U vai SU?) TKK:n jälkeen idästä ei asutusvirtoja, joiden voisi ajatella olevan suomalais-ugrilaisten varhaisinta saapumista, vaikka joitain lisiä lienee saapunut. TKK on murros arkielämässä, mikä viittaa huomattavaan asutusvirtaan. TKK:n esinevastineet ovat itä-Venäjällä Uralia myöten.
• s14: tämä jatkuvuusteoria edellyttää, että varhaisimmat nykyisen Suomen alueelle tulleiden suomalaisten kielelliset edeltäjät olivat vielä SU-kantakielen tai sitä hyvin lähellä olevan kielimuodon puhujia. (Siis Suomenlahden ympäristössä tapahtui oma kehitys, ja "Venäjällä" oma eli s.-permiläisen ja s.-volgalaisen kantakielen kautta.) Oletus: SU-alkukoti on ainakin myöhäisvaiheissaan ulottunut laajalle Uralin ja Itämeren alueelle, vaikka keskuspaikat olisivatkin Volga-Oka-Kama-alueella. (Siis laaja SU-alkukoti!)
• s18: vasarakirveskulttuurin sanotaan aiheuttaneen jopa varhaiskantasuomen jakautumisen kantalappiin ja keskikantasuomeen, josta juontui sitten Suomen ja itä-Baltian rannikoiden myöhäiskantasuomi. (Ko. kantasuomien ajoitukset ovat kokonaisuudessaan epäselviä, jo sinänsä ja varsinkin verrattuna kielikehityksiin kanta-US:sta suoraan myöh.kantasuomeen ja toisaalta välikantakielien kautta.)
• s24: (0 eKr.n jälkeiset) virolais- ja skandinavikontaktit etäännyttivät lounaismurteet muusta rannikkosuomesta, ja myöhemmin hämäläismurteista.
• s27: Muinaismurteiden ydinalueita (esihist. kalmistolöytöjen mukaan): lounaismurteet, hämäläismurteet (Kokemäenjoen ja Hämeen järvialueet), savo (Mikkeli) ja muinaiskarjala (Laatokka)
• s32: Uralilaisten kielten sukupuu (_eKr): U-kantakieli -4.000, SU-kk 4.000-3.000, suomalais-permiläinen kk 3.000-2.000 (-2.500), suomalais-volgalainen kk 2.000-1.500, varhaiskantasuomi 1.500-1.000, keskikantasuomi, myöhäiskantasuomi (=itämerensuomalaisten kielten emokieli) 1.000-0.
• s39: kantauralilainen kieliyhteisö lienee asustanut Uralin etelärinteillä, hajosi n. 4.000 _eKr kantasamojediksi ja SU-kantakieleksi.
• s48: "Suomen kielen kehityksessä merkittävin välietappi SU-kantakielen jälkeen on varhaiskantasuomi (lappalaiskielten ja itämerensuomalaisten kielten yhteinen kantakieli)", jonka aika oli 1.500-1.000 _eKr. "Varhaiskantasuomi jatkoi sitä kielen kehitysvaihetta, jonka suomalais-volgalainen kantakieli oli saavuttanut siihen mennessä, kun nykyisten mordvan ja marin volgalaiset edeltäjät siitä irtosivat."
19.) (re: A226:):
• s29: "Kantakielet ovat historiallisina kielimuotoina olleet samalla tavalla muuttuvia kuin nykyisetkin kielet. ... kantakielillä on ajallista jatkuvuutta."
• s30: "Elävä kieli edustaa aina jatkumoa, koska kieltä pitää yllä sukupolvelta toiselle oppimisen kautta siirtyvä traditio." On ero a.) (kanta)kielen, joka on siis elävä, ja siten muuttuva tilanne, ja b.) rekonstruktiotason, joka on vain tietyn hetken tilanne, välillä. Tutkimus pystyy toimimaan melkein aina vain rekonstruktiotasojen kautta.
• s31: Selvennykseksi on itämerensuomalaisten kielten tutkimuksessa otettu käyttöön "keskikantasuomi", joka tarkoittaa vaihetta eli aikajaksoa varhaiskantasuomen rekonstruktiotasosta myöhäiskantasuomen rekonstruktiotasoon.
• s35: Uralilaisten kielten sukupuu Mikko Korhosen mukaan; kuvasta poimittu vain kk-nimet ja ajat; (kk=kantakieli)(ajat cal eKr):
- uralilainen kk: - 4.000 cal
- haara: kantasamojedi | suomalais-ugrilainen kk: 4.000-3.000
- haara: ugrilainen kk: 3.000-1.000 | suomalais-permiläinen kk: 3.000-2.500
- haara: permiläinen kk: 2.000 eKr-700 jKr | suomalais-volgalainen kk: 2.000-1.500
- haara: mari+mordva | varhaiskantasuomi: 1.500-1.000
- haara: kantasaame: 1.000 eKr-700 jKr | myöhäiskantasuomi: 1.000-0
• s51: Ovatko uralilaiset kielet sukua altailaisille kielille? EI. Entä jukagiirille? EI.
Entä indoeuroppalaisille kielille? Samasanaisuudet ovatkin kantakielivaiheen lainoja! Sekava tilanne, todennäköisesti EI.
Alkusukulaisuus laaja-alaista? Ei todisteita! Alkusukulaisuus viittaa (=?) jääkauden aikaisiin refugien (asutuslohkojen), esim. juuri IPAL, olemassaoloihin. Kait niissä puhutuissa kielissä oli jotain (tuntemattomia) alkuaineksia nykyisille Euroopan (ja Aasian) kielille?
• s74: "SU-kantakielivaiheen (kk-vaiheen) jälkeen - ugrilaisten kielten erkaannuttua - uralilaisten kielten läntinen, so. SU-haara, jatkoi kehitystään suomalais-permiläisenä kk:nä. Myöhemmin se jakautui toisaalta permiläiseksi kk:ksi ja toisaalta suomalais-volgalaiseksi kk:ksi. .... SV-kk-kausi päättyi ehkä n. 1.500 eKr, kun ensin mari ja myöhemmin mordva irtosivat siitä." Voitaisiin puhua myös suomalais-mordvalaisesta kk:stä.
• s75: Marin ja mordvan irtoamisen jälkeen tultiin varhaiskantasuomeen, joka jakautui kenties n 1.000 ekr kantasaameksi ja myöhäiskantasuomeksi. Myöhäiskantasuomi muodostaa pitkän (n 1.000 vuotta) ja paljon muutoksia käsittävän jakson, että on tarkoituksenmukaista rajoittaa termi tarkoittamaan vain jakson loppuvaihetta, joka sattuu 0 eKr tienoille. Vasta silloin myöhäiskantasuomi saavutti ne kielelliset ominaisuudet, jotka voidaan rekonstruoida itämerensuomalaisten kielten perusteella. Pääosaa siitä kielihaarasta, joka erkautui kantasaamesta n 1.000 eKr, kutsutaan keskikantasuomeksi. Kantasaamelainen kausi päättyi n 600 jKr ja myöhäiskantasuomalainen n 0 jKr.
• s82: Varhaiskantasuomen aika 1.500-1.000. VKS:n olemassaoloa on myös epäilty.
• s94: Suomalais-ugrilaisen (SU) kantakielen ja varhaiskantasuomen (VKS) ero on suhteellisen pieni, vaikka kehitysaika SU-kk-vaiheen päättymisestä VKSlaisen alkuun oli n 2500 vuotta. Suurimmat muutokset tapahtuneet keskikantasuomen aikana, pronssikauden aikana, ehkä n 1.250 - n 200 eKr.
2.500 vuotta =? po. 1.500?, sillä SU-kk-vaihe päättyi n. v. 3.000 ja VKS alkoi n. v. 1500.
• s155: Rekonstruoidut kantakielet tuskin ovat luonnollisia kieliä, syystä että ne ovat luonnottaman vakioisia. Luonnollisisssa kielissä on murteita sekä sosiaalisista ja tilanteisista syistä johtuvaa vaihtelua. Murteet voi (tarkka!) tutkimus tavoittaa.
• s155: Huom. luku 6. otsikko: "Myöhäiskantasuomesta itämerensuomeen"! Myöhäiskantasuomen rekonstruktiota voidaan tarkentaa murrejaon osalta, jolloin selvitetään itämerensuomalaisten (nyky)kielten ryhmittymistä yksittäiskieliä laajemmiksi yksiköiksi.
• s156: Läntiset itämerensuomalaiset kielet: suomen länsimurteet, vatja, viro ja liivi. Itäiset ims. kielet: suomen itämurteet, karjala, lyydiläismurteet, vepsä ja inkeroismurteet.
• s161: Otsikko "Etelä- ja pohjoiskantasuomi". Ims-(nyky)kielten ero etelä- ja pohjoisryhmiksi perustuu, koska eteläisen ryhmän kielet ovat suhteellisen samankaltaisia, eteläiseen innovaatiokeskukseen, todennäköisesti Viron alueella, ja todennäköisesti suhteellisen varhain. Myöhäiskantasuomella on siis ollut (Itkosen mukaan) eteläinen murre =eteläkantasuomi. Pohjoinen kantamurre on siis pohjoiskantasuomi (länsi-Suomessa). Pohjoiskantasuomen eriytyminen muista (myöhäis?)kantasuomen murteista on alkanut noin 0-500 jKr.
• s162: Pohjoiskantasuomalaisten ja kantasaamelaisten välillä on ollut selvä antropologinen, kulttuurinen ja kielellinen raja.
• s162: Itämerensuomen pohjoisryhmän jakautuminen kahtia länsi- ja itä-osaan johtuu siitä että "pohjoiskantasuomi on levinnyt Laatokalle ja Ääniselle niin varhain, että pohjoiskantasuomen itälohkossa ovat ehtineet omapohjaisesti tapahtua ne muutokset, jotka nyt yhdistävät itäryhmän kieliä". Erillisen itäkantasuomalaismurteen (itäkantasuomen?) olemassaoloa on vaikea perustella. Perusteltua on, että itämerensuomen itäryhmän taustalla on välikantakieli tai -murteisto, josta itäryhmän kielten ja murteiden yhteiset piirteet ovat kotoisin - Laatokan kantakieli, joka ei siis ole sama kuin (Itkosen) itäkantasuomi. LKK:n voidaan myös katsoa olevan "myöhäiskantasuomen itäinen siiveke". Tosin Peipsijärven takaisella alueella (eli Itkosen "itäkantassuomea" edustavalla) oli jo varhain "itämerensuomalaista väkeä", (joiden, esim. vatjalaisten, kielellinen ja paikallinen kehityshistoria on hiukan epäselvä.)
• s163: Laatokan kantakielestä ovat ensin jakautumalla syntyneet muinaiskarjala ja muinaisvepsä, joihin nykyiset karjalais- ja vepsäläiskielimuodot perustuvat.
• s166: Myöhäiskantasuomen murrejako selittää suomen länsi- ja itämurteiden jyrkän eron. Länsimurteet juontuvat suoraan pohjoiskantasuomesta, ja itämurteet tulevat muinaiskarjalasta, joka taasen tulee Laatokan kantakielestä. Nykyiseen suomen kieleen ovat siis vaikuttaneet molemmat suunnat, itäinen varsinkin 1800-luvulla.
• s168: Varhaissuomi: jakso myöhäiskantasuomesta Mikael Agricolaan (1540-luku). Myöhäiskantasuomen pohjoiset jatkajamurteet muuntuivat vasta vuosisatojen aikana selvästi suomalaisiksi.
• s207: (TKK oli todennäköisesti (kanta?-)uralilaiskielinen (ks. TKK ja Ljalovo).) On kuitenkin mahdollista, että ennen TKK:a maassa (Suomessa?) puhuttiin sävyltään (esi)uralilaisia tai muita (tuntemattomia) kieliä. Todennäköisesti myöhäisempien uralilaisten kielimuotojen puhujia saapui maahan eri vaiheissa myöhemminkin, enimmäkseen "vaikutuskeskuksesta" eli Volgan-Okan tienoilta.
• s219: "Vasarakirveskansan ja heidän jälkeläistensä välittämät kielelliset muutokset ovat aiheuttaneet sen että uralilaisten kielten läntisin muinaishaara, varhaiskantasuomi, on alkanut jakautua kahteen murteeseen, joista myöhemmin kehittyivät kantasaame ja keskikantasuomi." "... myöhäiskantasuomi on ennen muuta pronssikauden tuote."
• s223: "Suomessa on puhuttu varhaiskantasuomea viimeistään pronssikauden alussa, mutta ehkä jo kauan sitä ennenkin." "... VKS muuttunut MKS:ksi ja pronssikausi rautakaudeksi."
• s241-4: "Varmastikin jo vasarakirveskautiset kieli- ja kulttuurikontaktit alkoivat hajottaa Suomessa ja Baltiassa puhuttua suomalais-ugrilaista kielimuotoa, niin että ensimmäiset oireet kantasaamen ja myöhäiskantasuomen (MKS) eroista alkoivat ilmaantua." MKS:n keskeiseksi puhuma-alueeksi on korostetusti esitetty (lounais-)Suomen ja etenkin sen rannikoita, lisäksi Viron pohjois- ja länsirannikko kuuluu MKS-alueeseen. MKS:n muotoutumiseen vaikutti eniten keski-Ruotsi. "MKSlainen rekonstruktiotaso lienee saavutettu esiroomalaisena rautakautena ..." = 500-0 cal eKr.
Tässä on vihdoinkin selvää tietoa ao. kummallisuuksien oikaisemiseksi:
- a.) Vasarakirveskulttuurin (VKK) (3.200-) aiemmin suoraksi vaikutukseksi luonnehdittu onkin erittäin pitkä prosessi ja siihen on luettava sen seuraajien, esim. Kiukaisten kulttuurin (-1.700), ja pronssikautisten kulttuurien vaikutus aina vuoteen 500 ekr asti.
- b.) VKK:n tullessa Suomeen ja Baltiaan, siellä puhuttiin siis suomalais-ugrilaista kielimuotoa. Siis varsin vanhaa muotoa ja koska nuorempia kantamuotoja, suomalais-permiläistä/volgalaisia, ei mainita, on katsottava ns. kampamalli selvemmäksi kuin ns. puumalli.
- c.) Myöskään varhaiskantasuomea (VKS) eli kantasaamen ja MKS:n yhteiskantamuotoa ei olla mainittu ilmeisesti siksi, että se olisi puumallissa epäloogisen myöhäinen verrattuna itse VKK:n aikaan.
- d.) Koska VKS=KSaame+MKS on KSaame-komponentin takia VKS:n mieluimmin sijaittava lähellä saamelaiskielialuetta eli yksinkertaisesti Suomessa. Jatkossa oli loogista että MKS:n alueellinen painopiste sijoittuu (lounais-)Suomen rannikolle ja KSaamen siitä pohjoiseen.
- d.) Rekonstruktiotasoisen MKS:n aika 500-0 eKr on väljä, mutta hahmotuksen vuoksi aika (noin!) 500 eKr kuitenkin antaa sopivasti aikatilaa = 500-0 eKr MKS:n erottuville kantamurteille pohjois- ja eteläkantasuomelle, jotka olisivat valmiit vuonna 0.
• s246-294: Viimeisten vuosisatojen eKr (ehkä 300-0 eKr) kalmistoalueet ovat arkeologisesti tulkittavissa suomen muinaismurteiden ydinalueiksi:
-   I.) Varsinais-Suomen lounainen rannikkoalue: lounaismurteet
a. noin 20-35 km leveä kaistale Karjaan tienoo--Vakka-Suomi,
b. keskiajalla (siis ennen 1.500) kahdessa osassa:
- Suomi = Varsinais-Suomi, runsaasti kosketuksia Viroon 1.000-luvulle saakka
- "Pohja-Suomi" = Kalanti = Vakka-Suomi, runsaasti kosketuksia Ruotsiin, josta
kristinuskoa jopa ennen I ristiretkeä, ehkä 1.000-luvulla jopa Ruotsin hallinnon alla
c.) kielellisesti hiukan eri tavalla: lounaismurteiden itä- ja pohjoisryhmät,
joita erottaa ns. hämäläis-kiila; lounaismurteiden virolaiset piirteet juontuvat erillisistä niiden ja viron kosketuksista germaanisia kieliä puhuviin
-  II.) Kokemäenjoen ja Hämeen järvialue: hämäläismurteet.
- "Hämäläismurteet edustavat puhtaimmin sitä pohjoiskantasuomea, jota Suomenlahden pohjoispuolella puhuttiin viimeistään esiroomalaisella rautakaudella" (=500-0 eKr).
- Uudenmaan rannikot saivat asutuksensa vasta 1.200-luvulla Ruotsista
- Hämeen vanhin ydinalue oli Kokemäenjoen suu, myöhemmin Vanajaveden ympäristö. Eteneminen mm.: Janakkala 400-600, Loppi 600-800 jKr
- III.) Mikkelin tienoo: vanhin savo
Savolaismurteet ovat kaksilähtöisiä, alkuun hämäläisyyttä, sitten karjalaisuutta. Savo ja Muinais-Karjala irtautuivat kielellisesti toisistaan lopullisesti vasta 1300-luvulla.
-  IV.) Laatokka (sen läntinen/luoteinen rannikkoalue): muinaiskarjala
Muinaiskarjala on pohjana suomen savolais- ja kaakkoismurteille. Sitä puhuttiin Muinais-Karjalassa, Laatokan länsi- ja luoteisrannan kukoistavissa keskuksissa, ja on suomen murteiden kannalta tärkeä (myöhäis?)kantasuomen ja Laatokan kantakielen välikantakieli. Itämurteiden kautta muinaiskarjala vaikutti aina nykyiseen kirjasuomeen.
Muinaiskarjalan kieli syntyi n. 1.000 jKr. Jatkajia: 1.) nykyinen karjalan kieli, 2.) savolaismurteet, 3.) kaakkoismurteet ja 4.) inkeroismurteet. Muinaiskarjala huuhtoutui pois Laatokan Karjalasta 1600-luvun melskeissä.
-   V.) Kyrönjokilaakso: koska asutus katosi jo 700-luvun lopussa, ei asujien murretta pystytä rekonstruoimaan

Laaja alkukotiteoria:

Pääkohdat/Kalevi Wiik: (re:A107:)

W. itse selostaa lähtöoletuksensa (premissinsä, (re:A114: ei fakta) seuraavasti:
1. Dolukhanov-premissi: "Euroopan periglasiaalinen vyöhyke oli kieleltään uralilainen." Ko. vyöhyke: keski-Euroopan itäosista itä-Venäjälle, ehkä jopa länsi-Siperiaan, ydinalue Djeprillä. Tämän ydinalueen kielestä tuli oletettavasti koko ko. vyöhykkeen "kansainvälinen" kieli eli lingua franca. (Siis väite "uralilaisten alkuperä löytyy lännestä" ei pidä paikkaansa, eikä sitä W. ole edes väittänyt.)
2. Renfrew-premissi: "Indoeurooppalaisten kielten ratkaisevimman leviämisen euroopassa aiheutti maanviljelys-karjanhoito."
3. Zvelebil-premissi: "Maanviljelys-karjanhoito levisi Balkanilta keski-Eurooppaan pääasiassa väestöjen siirtymisenä, mutta pohjois- ja länsi-Euroopaan pääasiassa kulttuurisena uudennoksena." Geenitutkimus kertoo: pääasiassa uuden elinkeinon oppimista, hiukan siirtolaisuutta.
4. Thomason-Kaufman-premissi: "Uusia murteita/kieliä syntyy usein kielenvaihdon yhteydessä, kun vanhan kielen puhujat oppivat uuden kielensä puutteellisesti." (Re:A114: voi syntyä myös pelkän sisäisen keityksen tuloksena. "Kielen synty tarkoittaa oikeastaan sitä, että kielen jossakin murteessa tapahtuu suhteellisen suuri määrä muutoksia,esim. äänteenmuutoksia. .. Koska muutoksia voi tapahtua kielen omista lähtökohdista, on mahdollista, että näitä joskus tapahtuu erittäin paljon kielen jossakin murteessa ja että näin tämä murre eriytyy kauas saman kielen muista murteista.")
5. Wiik: indoeurooppalaisten kielten levitessä väestöjen genetiikka saattoi pysyä muuttumattomana, eli yleisesti: väestöjä ja kieliä on käsiteltävä erillisinä.

Pääkohdat 2: (re:A26:)

1.) N. v. 6000-5000 eKr suomalais-ugrilaisten kielten puhujat - metsästäjät - asuttivat koko pohjois-Euroopan Brittein saarilta keski-Saksan ja Ukrainan kautta (lähes Mustallemerelle) itään.
2.) Indoeurooppalaisen kantakielen käyttäjät - maanviljelijät - olivat tuolloin heistä etelään Mustan- ja Kaspianmeren pohjoispuolella. Siihen sekoittuivat n. 4000-3000 eKr suomalais-ugrilaiset kieliainekset.

Kommentteja ja vasta-argumentteja:

1.) (Re:A51:) Pidetään varmana, että juuri uralilaiset ja indoeurooppalaiset kielet ovat olleet naapureita näiden koko pitkän kehityshistorian ajan. Laaja-alaiset kieliyhteisöt ovatkin vain ekspansiota suppeasta alkukodista.
2.) (re:A75s237:) Kantakielten rekonstruktiotasoille palautuvat indoeurooppalais-uralilaiset lainasanakontaktit muistaen on myös uralilaisen kieliyhteyden täytynyt jatkua vielä näin myöhäiseen aikaan. Kaikkia jääkauden loppuun sijoittuvia uralistisia alkukotiteorioita voidaan siten pitää vähintäänkin liioiteltuina.
3.) (re:A75s238:) Useimmat nykyindoeuropeistit sijoittavat indoeurooppalaisen alkukodin Mustan- sekä Kaspianmeren pohjoispuolisille seuduille, mikä tukee kantaindoeuroopan lainakontaktit paikallaan pitkään pysyneisiin kaukaasialaisiin kielikuntiin.
4.) (re:A75s238:) Indoeurooppalaista ja uralilaista kantakieltä on epäilyksettä puhuttu em. alueilla. Erimielisyyttä voi olla ainoastaan siitä, kuinka kauas länteen kielialueet ovat ulottuneet.
5.) (re:A75s237:) Alkukotihypoteesit, joissa jompi kumpi tai molemmat ulottivat Atlantilta Uralille, saavat kumouksensa tiedosta, että keski-Euroopassa on ollut muinoin substraattikieliä, jotka eivät ole indoeurooppalaisia eikä uralilaisia. Läntisimmissä indoeurooppalaisisa kielissä on sanastoa, joka on lainattu keski-Euroopassa aiemmin puhutuista ei-indoeurooppalaista substraattikielistä, mikä vie indoeuroopan kantakodin jonnekin muualle. Koska substraattisanat eivät ole uralilaisiakaan, pitää uralilaisenkin alkukodin olla jossain muualla.
6.) (re:A110:) ".. pyrkimyksenämme on rekonstruoida Euroopan/Euraasian muinainen kielikartta." ".. keskeisellä sijalla on kielisukulaisuuden käsite." (Ja menetelmät identifioida muinaisia kieliä.)
• ".. kieli"genetiikalla" ei ole mitään suoranaista yhteyttä ihmislajin biologiseen genetiikkaan, .."
• "Termit uralilainen ja suomalais-ugrilainen, jotka Saukkonen asettaa vastakkain, ovat useimpien fennougristien mielestä yksi ja sama asia, korkeintaan painotuseroin. Termit eurooppalainen ja indoeurooppalainen sitä vastoin eivät ole sama asia. Suomessa puhutut kielet ovat aina olleet eurooppalaisia, mutta eivät välttämättä indoeurooppalaisia."
• "Kun puhutaan suomen kielen alkuperästä tarkoitetaan ensi sijassa tilannetta, jossa suomi eriytyi lähimmistä sukukielistään ja levisi Suomennniemelle." ".. suomen kieli on käsitykseni mukaan rautakautinen ilmiö, joka levisi maahamme lähinnä kaakosta. Samaan aikaan suomen kielen lähisukulaiset levisivät kohti länttä Suomenlahden eteläpuolella."
• "Itämerensuomalainen alkukoti onkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä sijainnut tarkalleen sillä alueella, josta vasta 800-luvulta lähtien tuli itäslaavilaisen venäjän sillanpääasema kohti trans-euraasialaista ekspansiota. Ennen itämerensuomalaisen kieliyhteyden hajoamista Suomessa ei ole mitään syytä olettaa puhutun itämerensuomalaista kieltä. Suomen kieli levisi siis muunkielisten väestöjen alueelle."
• ".. voimme kieligeneettisesti identifioida yhden niistä muinaisista kielistä joita puhuttiin Suomessa ennen suomen kielen kieligeneettisen linjan saapumista. Tämä yksi kieli oli kantasaame, joka sittemmin siirtyi kohti pohjoista ja hajosi sarjaksi lähisukukieliä aivan samoin kuin itämerensuomalainen kantakieli hajosi omalla tahollaan."
• "Se seikka, että saame ja suomi ovat sukukieliä, osoittaa, että Suomeen on tullut kaksi uralilaista kieliaaltoa. .. se ei tarkoita, että Suomeen olisi jo ennen saamelaisaaltoa levinnyt muitakin uralilaisia kieliä. Saame ja suomi luokitellaan nykyään toistensa etäsukukieliksi, mutta niitä vastaavat kantakielet olisivat toistensa lähisukukieliä. Saamelaisen kielihaaran tulo Suomeen ei siis voinut tapahtua kovinkaan paljon ennen itämerensuomalaista ekspansiota."
• ".. ei ole paljon toivoa rekonstruoida Suomen muinaista kielikarttaa ennen ensimmäisen uralilaisen eli kantasaamen saapumista. Yksi varteenotettava mahdollisuus on, että Suomessa ennen uralilaisia kieliä puhuttiin muun muuasa indoeurooppalaisia kieliä. Kieliä oli kuitenkin varmasti muunkin sukuisia, ja niistä voimme käyttää vain geneeristä nimeä paleoeurooppalainen. Viimeiseksi paleoeurooppalaisia kieliä puhuttiin nykyiselläsaamelaisalueella, jossa samelaiskielet ovat varsin nuoria tulokkaita.."
• ".. hän (Wiik) olettaa silti, että koko pohjoinen keski-Eurooppa oli jo välittömästi jääkauden jälkeen suomalaisugrilaista aluetta. Paitsi kolmella premissillään Wiik on tukenut tätä käsitystä väittämällä, että nykyiset germaaniset (mahdollisesti myös balttilaiset ja slavilaiset) kielet ovat kehittyneet suomalais-ugrilaisen substraatin päälle. Indoeuropeistit ovat osoittaneet, että Wiik on väärässä: keski-Euroopan kielissä ei ole suomalais-ugrilaista substraattia."
• "Myös Wiikin premissit horjuvat. Jopa Renfrew on aika tavalla perääntynyt niistä näkemyksistään, joita Wiik katsoo hänen kannattavan. Thomason ja Kaufman kauhistuisivat siitä tavasta, jolla Wiik lukee raamattuaan."
7.) (re:A111:) ".. Wiikin niin sanotut Doluhanov-, Renfrew- ja Zvelebil-premissit ovat kaikki kiistanalaisia, ja niiden suhteen on ymmärtääkseni sekä indoeuropistien että arkeologien taholta esitetty vankkojan eriäviä näkemyksiä .."
• ".. väitteet uralilaisesta substraatista on .. osoitettu .. perusteettomiksi."
• ".. hypoteesinsä periglasiaalisesta lingua francasta on paitsi vailla todisteita myös aika huonosti yhteensopiva .. mitä .. tiedetään."
• Thomason-Kaufman-premissi/Wiik lähestyy vääristelyä. ".. kieli pystyy muuttumaan tai eriytymään myös ilman voimakkaita ulkoisia vaikutteita, substraatista puhumattakaan."

Suppea alkukotiteoria:

Pääkohdat (re: A31):

1.) Indo-eurooppalaisten kielten alkukoti ajoitetaan n. vuoteen 4000 eKr ja paikannetaan Ukrainan ja etelä-Venäjän aroille Mustameren pohjoispuolelle ja siitä itään Kaspianmeren suuntaan. Uusin käsitys (re:A51): Mustan meren pohjoispuolella, Dniepr-joen ja Ural-vuoriston välinen alue. Tarkoittanee Ural-joen, sillä muutoin siirtymä pohjoiseen ei sovi kuvioon.
2.) Uralilaisten kansojen alkukoti oli välittömästi em. indo-eurooppalaisten alkukodin pohjois- ja itäpuolella eli siis ns. Volgan mutkassa.

Ekspansiokeskusvyöhykkeet. Sijoitus uralilaisille kielille?

On havaittu (re:A65s31), että Euraasiassa on useita eri kielikuntien alkukotikeskuksia ja -vyöhykkeitä. Monet niistä ovat yllättävän myöhäisiä, n. v.:lta 0.
- Niistä mikään ei muutenkaan sovellu uralilaisen alkukodin paikaksi.
- Myöskään indoeurooppalainen alkukoti ei saa varmaa sijoitusta, vain "Mustanmeren ympäristö", silti ehkä lähinnä sen eteläpuoli.
- Uralilainen kantakieli lienee vanhempi kuin indoeurooppalainen.
- Uralilaisen alkukodin luontevin paikka on jossain pohjois-Euraasian keskellä, jolloin arkeologisesti on kaksi mahdollisuutta: eteläinen Ural tai Jenisein yläjuoksun ns. Minusinskin kattila. Tällöin sieltä olisi ensin lähtenyt uralilainen ekspansio ja myöhemmin indoeurooppalainen.

Kommentteja:

1.) Re:A64s21: Alkukodista eli ekspansio- eli innovaatiokeskuksesta uralilaisten kielten käyttö laajeni, ennen 1200 eKr, tiettyä ekologista vyöhykettä (vanhin sanasto: metsä-olosuhteet) pitkin.
2.) (re:A51s31:) Mallory itse päätyi suppean alkukodin ja suhteellisen myöhäisen ekspansion kannalle ... mutta ei nähnyt mitään erityistä syytä hylätä Volgan seutuja
3.) (re:A51s32:) Juha Janhusen mukaan varteenotettavia vaihtoehtoja voi hakea Volgan ja Irtyšin väliltä. ... Ajatukset laajasta alkukodista eivät saaneet kannatusta, vaan maantieteellisesti laaja-alaiset kieliyhteisöt ja kulttuurit nähtiin mieluummin ekspansion tuloksina. ... Anthonyn mukaan todellisesta kantakielestä puhuminen on todella mielekästä vain siinä tapauksessa, että kieli voidaan kytkeä johonkin arkeologisesti tunnistettavaan kulttuuriin.

Indoeurooppalaisten kielten "alkukoti"

Lopputulos:

Indoeurooppalaisten kielten "alkukodin" ajoitus perustuu vaunun osia kuvaavan sanaston ajallisesti suhteelliseen kehityshistoriaan ja yhtenäiseen esiintymiseen, ja toisaalta arkeologisiin vaunulöytöihin, jotka voidaan ajoittaa tarkasti. Johtopäätökseksi tulee, että indoeurooppalaisen kantakielen varsinainen jakautuminen on alkanut viimeistään n. v. 3.500 cal eKr. Vaikka edes itse kantaindoeuroopan synnyinaikaa ei kyetä näin määrittelemään, voidaan havainnollisuussyistä katsoa kanta-IE:n syntyneen karkeasti 4.000 cal eKr.

Sijoitus: näkemyslaadultaan suppea, jossain Mustanmeren pohjoispuolella, luultavimmin koillispuolella.

(Jos kieli/kulttuuri-yhtenäisnäkemys hyväksytään, kanta-IE:tä puhuvaksi yhteisöksi sopii parhaiten Khvalynskin kulttuuri, joka vaikutti Samaran alueella n. 5.000-4.500 cal eKr. Tai, hieman myöhäisempi Sredny Stog-kulttuuri lähempänä Mustaamerta, tai Yamna-kulttuuri laajemmalle alueelle levinneenä etelä-Venäjällä.)

Uralilaisten ja indoeurooppalaisten kielten naapuruuden merkitys:

1.) Indoeurooppalaisten kielten oleellisesti selkeämmät keskinäiset ominaisuudet tarjoavat tutkijoille hyvät mahdollisuudet kielihistoriallisten seikkojen käsittelyyn, päinvastoin kuin uralilaisissa kielissä. Jos/kun indoeurooppalainen alkukoti on selvillä, on uralilainen alkukoti läheisyydessä, koska vanhoiksi määritellyt sanalainat (i.e.->ur.) ovat runsaita.
2.) (re:A73s187:) Indoeurooppalaisen ja uralilaisen kieliperheen väliset selkeät kielelliset yhteydet todistavat läheisestä naapuruudesta, jota toisaalta indoeurooppalaisilla ei muihin kieliperheisiin paljoakaan ole. Lainojen suunta on lähes kokonaan indoeurooppalaisesta uralilaiseen, mikä osoittaa indoeurooppalaisen kulttuurin teknologista kehittyneisyydemmyyttä.
3.) (re:A74s207:) Vanhimmat indoeurooppalais-uralilaiset kielikontaktit ovat tapahtuneet ko. kielikuntien kantakielten välillä n. v. 4000 cal eKr. Tuolloin uralilainen kielialue, eli siis alkukoti, on siis ulottunut suunnilleen Itämereltä Volgan keskijuoksulle.
• Tämän alueen länsiosassa on kontakteja indoeuroopan luoteisten murteiden puhujiin, jotka ilmeisesti ovat olleet nuorakeraamisen vasarakirveskulttuurien edustajia, Suomessa ilmaantuen n. vv. 3200-2300 cal eKr.
• Kosketukset kaakkoiseen arjalaisalueeseen ovat alkaneet ehkä viimeistään n. 3000 cal eKr ja jatkuneet vuosituhansia. Kantairanin vaikutus on merkittävä ja on ulottunut, paitsi maanviljelykseen, myös syvälle itämerensuomalaisten henkiseenkin kulttuuriin, s.o. uskontoon ja mielenkiintoisesti mytologiaan, sillä esim. lainasanasta 'sammas' johtuu Sampo, ja Kalevalan kertomusten aiemmin havaitut kaukaiset esikuvat saavat selityksensä.
4.) (re:A73s191:) Varhaisimmat varsinaiset uralilais-kantaindoeurooppalaiset lainasanakosketukset on ilmeisesti liitettävä arkeologisiin kontakteihin keskisen Volgan tienoilla n. 4500-3500 cal eKr, jota edeltävät yhteydet kuulunevat kantakielten esimuotojen (jopas nyt!) aikaan.
Arkeologisesti tätä ilmeisesti vastaavat itäiset arokulttuurit keskisellä Volgalla:
- kuparikautinen Khvalynsk: n. 4500-3600 cal eKr: indoeurooppalaisen kantakielen varhaisempi vaihe
- varhaispronssikautinen kuoppahautakulttuuri: 3600-3000 cal eKr: sen murteiden eriytymisien alku.
5.) Itämerensuomesta ja saamesta - ja vain niistä - on yllättäen löytynyt runsaasti vanhoja arjalaislainoja, joille kuitenkin (re:A73s195) keksitty selitys:
• keski-Venäjän kulttuureista muodostunut tekstiilikeraaaminen kulttuuri, n. 1900-1800 cal eKr, alkoi levittäytyä kohti luodetta ja kattoi pian Itä-Karjalan ja Suomen itäisen kulttuuripiirin Oulujoen tasalle asti.
• Todennäköisesti oli kyse siirtyvistä pienyhteisöistä, jotka toivat tekstiilikeramiikan Suomen itäiseen kulttuuripiiriin, ollen viljelijöitä, joiden jälkiä ovat itä-Suomen pronssikautiset merkit maanviljelystä.
• Koska em. lähtöalue oli sittemmin suomensukuisten merjalaisten aluetta, on ilmeistä, että Volgan kulttuurien vaikutus oli intensiivinen ja suora Suomen itäisessä kulttuuripiirissä puhuttuun kieleen.
6.) (re:A51s32:) Indoeurooppalainen alkukoti on Anthonyn mukaan löydettävissä Mustanmeren pohjoispuolisilta aroseuduilta, Ural-vuoriston (po. -joen?) ja Dnieprin väliseltä väliseltä alueelta ... 5000-2000 eKr välisenä aikana. ... Indoeurooppalaisen ja uralilaisen kielikunnan alkusukulaisuuden puolesta puhui Helimski, mutta yleensä uralilaisten ja indoeurooppalaisten ikivanhat yhteydet nähtiin naapuruus- ja lainasuhteina. Indoeurooppalaista kielistä ei ole löydetty ikivanhoja uralilaisia lainasanakerrostumia, joten sana-aineiston perusteella uralilaiset ovat näissä kontakteissa olleet vastaanottavana osapuolena. Germaanisen haaran osalta (nimenomaisen etsinnän) tulos ehdottoman kielteinen.
7.) (re:A136:) Indoeuroopalaisten kielten alkukoti sijaitsee Mustanmeren-Kaspianmeren alueella (Pontic-Caspian region), sen arovyöhykkeellä. Ajoitus 4000-3500 BCE (=eKr; onko =cal eKr?). Perusteita:
- 1. yhteydet ovat selvät kantauraliin ja - heikommat tosin - eteläkaukaasialaiseen kantakartveliaan, jolloin alkukoti suuntaa Ural- ja Kaukasus-vuoristojen väliin, lähempänä Uralia;
- 2. IE-kantakieli sisältää pyörillä varustettujen vaunujen nimistöä, ja toisaalta vaunut ilmaantuvat löytöihin 3500 BCE jälkeen;
- 3. ekologinen yhtenäisyys löytyy Mustan-Kaspianmeri alueen arosta.
Rajat: lännessä Dniepr, pohjoisessa aro/metsäaro-raja, idässä Kaspianmeri-Ural-vuoristo, etelässä Mustameri-Kaukasus-vuoret.
Ko. alkukotiin sopiva on Jamnaja-kulttuuri (3.500-2.500 BCE).
Uralilaisten kielten arjalaislainat selittyvät sillä että, kantaindoiranin alkukoti on Uralin molemmin puolin (Potapovka ja Sintasha-Arkaim (2.200-2.000 BCE).
8.) (re:A51s31:) Kielisukulaisuus on ainoa konkreettinen asia, joka yhdistää toisaalta indoeurooppalaisia, toisaalta uralilaisia kansoja keskenään. ... Näyttää (Mallory) siltä, että juuri uralilaiset ja indoeurooppalaiset ovat olleet ikivanhoja naapureita kielikuntien koko kehityshistorian ajan. Uralistiikan puolella ... päästään ulkoisten kiinnekohtien puuttuessa vain suhteellisiin ajoituksiin: tiedetään suunnilleen ainesten ja ilmiöiden ikäjärjestys mutta ei niiden absoluuttista ikää.
9.) (re:A100s599:) Osa yhteisistä sanoista voi toisekseen olla peräisin kummankin kielikunnan (uralilaisen ja indoeurooppalaisen) yhteisajalta (esimerkiksi nimi, pata, vesi). Siis näiden kielien kantakielillä on ollut yhteinen lähtökieli!?
10.) (re:A124s180:) Germaaninen vaikutus suomeen alkoi pronssikaudella, viimeistään n. 1000 eKr. Varhaisimmat indoeurooppalaiset lainasanat tulivat vasarakirveskulttuurin mukana n. 3200 cal eKr, johon näyttää lainasanaperusteella kuuluvan alkeellista maanviljelystä. Arjalaiset lainasanat: varhaisimmat n. 3600-3000 _eKr (Yamnaya-), pääosin 2200-1900 _eKr (Abashevo-) ja myöhäisimmät 2000-1200 _eKr (Srubnaya-kultturit Venäjällä). Ilmeisesti arjalais- ja indoeurooppalais-lainasanojen leviämineen suomeen ja saameen tapahtui tekstiilikeramiikan leviämisen myötä. Aika nopeasti tekstiilikeraaminen kulttuuri liittyi suomalais-ugrilaisten kielten puhujiin ylä-Volgalla ja siitä luoteeseen olevalla alueella. Yksittäisiä "sotureita" saapui myöhäisneoliittisella ajalla Suomeen, ehkä ennenkaikkea "tyhjään" itä-Suomeen.

Indoeurooppalaisten kielten ekspansiokeskus:

1.) (re:A73s181:) Kantakielen varhaisvaihe: eteläisen itä-Euroopan kuparikautiset kulttuurit n. vv. 4500-3600 cal eKr: Volgan mutka ja/tai Asovan meren pohjoispuoli
2.) (re:A74s211:) indoeuroopan alkukotilinjoja:
-- keski-Eurooppa, jota voi laajentaa itäänkin tai
-- etelä-Venäjä (Ukraina), suunnilleen Dnjepriltä Donille/Volgalle.
3.) (re:A74s232:) Nykyään usein katsotaan, että indoeurooppalaisen kielen alkuperäinen puhuma-alue on ollut Dnjeprin ja Volgan välissä, on uralilaisen alueen täytynyt ulottua tämän alueen pohjoisrajoille. Ajoitus voisi arkeologian kannalta olla n. v. 4000 cal eKr.
4.) (re:A73s182:) Edellisen edeltäjä eli esikantaindoeurooppa (!) oli n. vv. 7000-4500 cal eKr: Dneprin-Donetsin kulttuuri ja/tai Volgan mutkan Samara-kulttuuri.
5.) Varsinainen kantaindoeurooppa levisi emoalueeltaan joka suuntaan n. vv. 3600-3200 cal eKr, alueille, joilla puhuttiin aivan eri kieliä.
6.) (re:A114(re:Time:30.04.2001):) ".. vielä 30 vuotta sitten luultiin, että Euroopan ensimmäiset indoeurooppalaisten kielten puhujat olivat Mustameren pohjoispuolitse tulleita sotaisia ratsumiehiä (vrt. Gimbutasin-Malloryn-Anthonyn kurgan-teoria."

Tilanne jääkauden aikana ja sen jälkeen:

Re:A137s47:
- Euroopan läntisessä paleoliittisessa asutuslohkossa mahdollisesti kehittyivät Muinaiset Euroopan kielet, joihin ei tullut uralilaista eikä indoeurooppalaista vaikutusta.
- Itäisen lohkon kielikehitys todennäköisesti johti sekä uralilaisten että indoeurooppalaisten (esi)kantakielien syntymiseen. Noin 9.500 cal eKr on "sopiva aika" (holoseenikauden ja mesoliittinen kivikauden alut) (esi)kantakielien kehittymisen alulle. Jälkiswidryläisten kulttuurien leviäminen itä-Euroopan keski- ja pohjoisosissa viittaa mahdolliseen esikantauralin esiintymiseen, Volga-Oka-alueen ollessa ytimenä.
- Etelä-Venäjän tasankoalueelle saapuneet mesoliittiset uudisasukkaat puhuivat ehkä esikantaindoeurooppaa, joka on saattanut vaikutteita jostain varhaisesta Kaukasian kantakielestä ja jopa esikantauralista.
- Toisaalta on hyvin vaikea seurata (esi)kantaindoeuroopan leviämistä synnyinseudulta, etelä-Venäjän tasangolta länsisuuntaan Eurooppaan. Samoin (esi)kantauralin synnyinseudulta, keski-Venäjältä itään Aasiaan samojedikielien alueelle.
(Tässä mielellään erottaisi kantakielen ja esikantakielen, kun puhutaan ajasta suunnilleen 10.000 cal eKr, sillä kantaurali ja kantaindoeurooppa katsotaan yleisesti syntyneen vasta noin 4.000 cal eKr.)

sivun alkuun | kielien pääsivulle