Laatinut: Mauri Rastas, 27.08.2007 (ed. 31.08.2005)

Karjalan kysymyksen nykyisyyttä

Koskee vuodesta noin 1995 lähtien esiintulleita seikkoja Karjalan kysymyksessä.
[yleinen mielipide Venäjällä | Suomen hallitus | pres. Ahtisaari | presidenttiehdokkaat | ulkomaat]
[mielipidetiedustelut | tarvittavat investoinnit | asukasluku | mielipiteitä]

Huolimatta Venäjän kielteisyydestä ja presidentti Ahtisaaren julkaisemasta Suomen virallisesta kannasta, jossa Suomella ei ole aluevaatimuksia, yleinen keskustelu ei ole kuitenkaan laantunut. Se näyttää (syysk. 1998) myös laajentuneen, sillä keskusteluun ja itse asiaan aiemmin selvän torjuvasti suhtautunut vahva mielipidemuokkaaja Helsingin Sanomat on osallistunut keskusteluun, joskin epäillen asian realistisuutta.

Palautusasian etenemiseen olennaisesti vaikuttavia tapahtumia, tahoja ja asenteita:

Venäjän hallitus asennoituu jyrkän kielteisesti, eikä halua ottaa asiaa mitenkään esille ollen jopa ärsyyntynyt lehtikirjoituksistakin.
  • Varhaisempia tapauksia:
    1.) Presidentti Jeltsin oli v. 1994 TV:ssä Suomen vierailun yhteydessä asiaa siten sivuavan kommentin, että hän myönsi väärinteon Talvisotaa koskien. Tätä lausumaa ovat palautusta ajavat vaatineet Suomen hallituksen käyttävän hyväkseen ja ottavan asian esille.
    • Tälle, sinänsä huipputärkeälle presidentilliselle lausunnolle ei ole siis seurannut minkäänlaista jatkoa.
    • Venäläiset puhuvat vain Talvisodasta, ja siinäkin ajatusmalli on nähtävästi: "Talvisota oli ruma juttu, mutta mitä sitten".
    • Ja on muistettava peruskuvio: Neuvostoliitto/Venäjä katsoo Suomen Jatkosodan kuuluvan osana Suureen Isänmaalliseen Sotaan, jossa äiti-Venäjä löi maahantunkeutuneet hitleriläiset joukot.
    2.) Edellinen suurlähettiläs Juri Derjabin oli antanut asiasta julkisuuteen selvän kielteisen lausunnon.
  • Marraskuussa 1997 presidentti Ahtisaari vieraili Moskovassa tavaten mm. presidentti Jeltsinin. Kävi mm. ilmi, että J. oli ärsyyntynyt suomalaisten ja (?!) venäläisten lehtien kirjoittelusta koskien Karjalan palautusta. J.:n suorastaan provokatoorisesti kokoonkutsutussa yhteisessä tiedotustilaisuudessa J. agressiivisesti vaati, ilmeisesti täysin yllättäen Ahtisaarenkin, siinä paikalla sovittavaksi, että molemmilla puolilla ei ole toisilleen rajavaatimuksia, ja että kirjoittelu ja keskustelu asiasta lopetettaisiin välittömästi. Ahtisaari ei ottanut J.:n välittömästi pyytämänä kantaa ja väisti siten taitavasti J.:n oudon agressiivisesti virittämän ansan, mutta omassa tiedotustilaisuudessa ilmoitti olevansa "viimeinen" rajoittamaan keskustelua. J.:n manööveriin lienee vaikuttanut Ahtisaaren ennen vierailua julkituomat ymmärtäväiset - poiketen meidän presidenttiemme aikaisemmasta pidättyväisyydestä - lausunnot Karjalan menetyksen epäoikeudenmukaisuudesta ja pysyvästä traumaattisuudesta suomalaisten mielissä.
    Ko. tapaus on ehdottomasti merkittävin seikka Suomen ja Venäjän nykyisissä suhteissa, mitä korostaa pres. Jeltsinin julkinen hyökkäävyys. Siitä on pääteltävissä, että palautusasia on täysin mahdoton Venäjälle, ja että Venäjä on kiusaantunut (="omatunto painaa") asian julkisuudesta. Suomalaisten toiveet "uuden" Venäjän kyvyistä korjata edeltävän Neuvostoliiton tekemät vääryydet näyttävät täten menetetyiltä. Toivoa vain sopii, että ko. mitä tärkein tapaus ei vaikuta muuhun kohtuullisen hyvin sujuvaan keskinäiseen toimintaan. Ovathan juuri rajariidat ja aluevaatimukset kahden valtion vaarallisimmat keskinäiset asiat.
  • Suomessa vieraili tammikuussa 1999 Venäjän Duuman puhemies Gennadi Seleznjov (kom.). Lehdistötilaisuudessa hän vastasi kysymykseen, oliko luovutetun Karjalan asia ollut esillä, seuraavasti: "Ne jotka haluaisivat nostaa aluekysymykset esille, toivovat minun mielestäni epäsopua Venäjän ja Suomen suhteissa." "Suomen valtion politiikka on ymmärtääkseni se, että Suomella ei ole mitään aluevaatimuksia Venäjälle." Puhemies Riitta Uosukainen: "Emme ole siinä mielessä keskustelleet Karjalasta ...." (re:HeSa 28.1.99)
  • Max Jacobson: re:A166: sen tekstejä kannattaa lainata sellaisenaan. Re:A166s355:
    (Venäjän asemasta:) "Entä Karjala? Eikö Jeltsin Suomesa vieraillessaan ollut sanonut jotakin sen tapaista, että oli ollut väärin riistää Suomelta alueita? Eikö tähän vedoten olisi voitu aloittaa neuvottelut Karjalan palauttamisesta? Siitä meillä edelleen elätellään toivoa.
    Valtiollisen rajan muuttaminen ei kuitenkaan nykyoloissa ole realistinen tavoite. Se ei johdu vain Venäjän kielteisestä kannasta, vaan on osa yleiseurooppalaista todellisuutta. Euroopassa on lukuisia toisen maailmansodan jälkeen miekalla piirrettyjä valtiollisia rajoja. Niiden muuttaminen johtaisi koko eurooppalaisen järjestyksen järkkymiseen."
    "Nekin
    (Venäjän rajat) vähitellen avautuvat sitä mukaa kuin Venäjän ja EU:n yhdentyminen etenee. Silloin kysymys Karjalasta nousee esille uudessa hahmossa."
Venäjän yleisestä mielipiteestä tiedetään jo jonkun verran.
  • Tammikuussa 1999 Viipurissa MTV3:n teettämän laajahkon mielipidetiedustelun mukaan palautusta kannatti 34% ja vastusti 57%, jos asukkaat saisivat Suomen kansalaisuuden, mutta jos esim. palautus tapahtuisi tyhjänä luvut ovat 17% ja 77%.
  • Tammikuussa 1998 Venäjällä tehdyn mielipidetiedustelun mukaan 70% venäläisistä vaati nykyisten rajojen säilyttämistä. (HeSa 9.2.98)
  • Yleinen tietämys nimenomaan Talvisodan tapahtumista on yksinkertaisesti olematonta. Jotkut venäläiset historintutkijat myöntävät Neuvostoliiton tuolloin tehneen vääryyttä. Siis Talvisotaan voitaisiin vedota palautusasiassa, mutta venäläiset tuntevat vain Jatkosodan, jota he pitävät "hitleriläisten" hyökkäyksenä ja osana Suurta Isänmaallista Sotaa. Tosin koulukirjoissa tms. alkaa tapauksista olla jo oikeaakin tietoa.
  • Informaatiokulttuuri Venäjällä ei suosi, eikä ymmärrä yleistä keskustelua, jollaista Suomessa käydään. Lisäksi määrite "Karjala" viittaa K.:n Tasavaltaan (yleisesti Suomessakin), eikä tajuta suomalaisten vaativan vain Suomen K.:n palautusta.
  • Venäjän vaikutusvaltaisimpien puoluepoliitikkojen lausunnoissa ei ilmene palautusasiaa missään muodossa.
  • Luulisi kuitenkin, että edes jonkunverran historiasta perillä olevien venäläisten poliitikkojen täytyy tietää tilanteet nyt ja silloin. Tällöin myös heillä kanssakäymistä täytyy kuristaa henkisesti ko. tietoisuus ja jonkintasoinen syyllisyydentunto "aiheuttamastaan mielipahasta naapurille". Syyllisyydentunto ei ilmeisesti ole kuitenkaan kovin vahva venäläisten mielissä. Olihan itse sodat raskaat nimenomaan venäläisille, vaikka lopputulos olikin heille menestyksellinen. Voi olla, että venäläisten mielissä Neuvostoliiton itsekkäät toimenpiteet II maailmansodan aikana (ja jälkeen sekä ennenkin) olivat oikeutettuja voiton saavuttamiseksi eli "tarkoitus pyhitti keinot". Ehkä myös jonkinlainen kateus "hävinneiden" oleellisesti paremmasta taloudellisesta menestyksestä sodan jälkeen vaikuttaa mielipideilmastoon. Tutkittavaa siis riittää.
  • Venäjän hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta lokakuussa 1999 (re:A59): lehti syyttää rajusti ja vainoharhaisesti Suomea ennenkaikkea luonnonsuojelujärjestöjen tukemisesta, mikä aiheuttaa Karjalan Tasavallan metsien hakkuukieltoja ja siten sen talouden romuttumista tavoitteena tyhjentää Karjala slaaviväestöstä ja irroittaa se Venäjästä. "Kun työtä ei ole, slaaviväestö lähtee, ja lännen kuluttajat saavat koskemattoman Karjalan." Jukra, siinähän olisi helppo kikka!
  • Venäläiset seuraavat ilmeisesti varsin tarkkaan tilannetta ja "ampuvat" heti, vaikka "maali" ei erotukaan kunnolla.
  • (Suomalaisen, SUojeluPOliisin erikoistutkijan, Juha Marteliuksen väitöskirjaa referoitiin HeSan (16.05.99, re:A54) haastatteluartikkelissa. JM: "On pari asiaa, joita Venäjä ei ikinä salli, Suomen Nato-jäsenyys ja Karjalan palauttaminen.... Suomi on ennen Naton jäsen kuin saa Karjalan.")
Suomen hallituksen asenne on torjuva, jota perustellaan ensisijaisesti tietysti ulkopoliittisilla, mutta myös taloudellisilla näkökohdilla.
  • 15.10.98: re:A46: "Pres. Jeltsin on jo v. 1994 todennut Karjalan valtaamisen Stalinin agressiopolitiikan tulokseksi. Venäjä ei kuitenkaan ole ollut halukas avaamaan rajakysymyksiä millään ilmansuunnalla ja on korostanut näkemystään kansainvälisoikeudellisesti vahvistetuista rajoista."
    "Suomen raja on kansainvälisoikeudellisesti vahvistettu Pariisin rauhansopimuksessa 1947. Suomi on sitoutunut Etyk:n päätösasiakirjassa rajojen loukkaamattomuuteen."
    Em. v.:n 1947 sopimus ja Etyk:n päätösasiakirja ovat kansainvälisesti vahvistettuja sopimuksia, joiden purkaminen ei ole yksinkertaista. Ko. sopimusten merkitys näkyy unohtuvan helposti.
  • 19.05.1998: re:A37 "Suomen hallitus katsoo, että keskustelut Venäjän kanssa Karjalan palauttamisesta tai sen rajojen tai aseman muuttamisesta Venäjän Federaation subjektina eivät ole perusteltuja, eikä niitä ole mahdollista avata." (Viitataan (y.main.) tehtyihin sopimuksiin.)
  • Eduskuntavaalien 1999 lähestyessä Helsingin Sanomat (27.02.1999) kysyi puoluejohtajilta: "Tulisiko uuden hallituksen ehdottaa Venäjän hallitukselle neuvotteluja Karjalan palauttamisesta?". Vastaukset:
    • Esko Aho, keskusta: "Meillä on mahdollisuus yhdessä sopien rajaa muuttaa. Tiedossa oleva Venäjän kanta on sellainen, että sellaista sopimusta ei ole nyt näköpiirissä."
    • Jan-Erik Enestam, ruotsalaiset: "Ei. Ainoa toteuttamiskelpoinen idea olisi että Karjalasta luotaisiin vapaakauppa-alue. Siinäkin on valtavasti vaikeuksia."
    • Satu Hassi, vihreät: "Suomalaiset voivat valloittaa Karjalan takaisin taloudellisen toiminnan kautta."
    • Bjarne Kallis, kristilliset: "Se merkitsisi - jos ei nyt aggressiivista politiikkaa - niin alueiden laajentamista koskevaa politiikkaa, eikä sitä tarvita hallitusohjelmaan."
    • Paavo Lipponen, sosiaalidemokraatit: "Ei. Se ei ole taloudellisesti eikä poliittisesti mielekästä."
    • Sauli Niinistö, kokoomus: "Ei palauttamisesta, mutta neuvotteluja Karjalan tilanteen edistämiseksi."
    • Suvi-Anne Siimes: vasemmistoliitto: "Ei. Ihmettelen ketkä tätä asiaa vielä viitsii pitää yllä."
Presidentti Ahtisaari:
  • 30.07.1998: re:A41 "presidentti Martti Ahtisaari otti Kuopiossa kantaa prikaatikenraali Kari Hietasen taannoisiin puheisiin Karjalan palauttamisesta."
    (Venäjän Suurlähetystö oli ottanut asiasta hyvin kerkeästi yhteyttä Suomen Hallitukseen!)
    • "Ahtisaari korosti, että Suomen virallinen kanta Karjalan palauttamiseen on selvä."
    • "Virallinen kanta asettaa virallisille edustajille, niin diplomaateille kuin hallituksen jäsenille kuin kenraaleillekin omat rajoituksensa, miten esiinnytään."
    • Ahtisaari piti kuitenkin kummallisena, jollei keskustelu Karjalasta jatkuisi.
    • Toimittajien pyynnöstä presidentti suostui toistamaan maan virallisen Karjala-kannan:
    • "Suomen virallinen kanta on, että Suomella ei ole aluevaatimuksia Venäjälle. Jos Venäjä haluaa keskustella luovutettujen alueiden palauttamisesta, Suomi on siihen valmis."
  • pres. Ahtisaari puhui Karjalaisilla Kesäjuhlilla kesäk. 1999, mm.: "Meidän kannaltamme ainoa tie ns. Karjala-kysymyksen ratkaisuun on pitkään jatkuva suotuisa kehitys Euroopassa ja Venäjällä. Ei ole muuta tietä." -- "Vaikka luovutetussa Karjalassa syntyneiden joukko harvenee vuosi vuodelta, on heidän jälkeläistensä joukko kasvanut huomattavan suureksi ja kasvaa edelleen. Jokainen heistä tiedostaa juurensa jonakin päivänä. Siksi Karjala elää heissä konkreettisella tavalla joka päivä. Siksi Karjalasta tulee käydä kansalaiskeskustelua. Se on oikeutemme ja myös velvollisuutemme."
    • Tässä keskustelukehoituksessa on taas tulkinnalle mahdollisuuksia. Tarkkaan ottaen A. puhuu siinä vain Karjalasta, ei palautuksesta. Venäläiset näkyvät varsin kerkeästi katsovan A.:n tarkoittaneen palautusta, mikä lieneekin oikein sillä kyllähän Karjalan kysymykseen kuuluu olennaisimpana juuri Karjalan palautus, joko ilman keskustelua tai sen kera.
  • pres. Ahtisaari sanoi TV-haastattelussa 24.10.1999 (nauhoitettu heinäk.), että Karjalan kysymys hiertää tulevaisuudessakin tietysti suomalaisten mieliä mutta myös venäläisten mieliä.
    • Tämä on todella merkittävä lausunto, joka julkituo psykologisen todellisuuden Suomen ja Venäjän suhteissa. Ainakin suomalaisten tietoisuudessa ovat edelleen erittäin vahvasti käydyt sodat, joiden syynä pidetään Neuvostoliittoa ja sen seuraajaa Venäjää, ja jotka ovat jättäneet pysyvän vamman kaikkien suomalaisten mieliin. Vaikka Karjalan palautus ei olisikaan kaikkien suomalaisten mielestä mahdollista, voimakas tietoisuus ko. sodista ja sen vaikutuksista pysyy.
PRESIDENTTIEHDOKKAIDEN mielipiteet
olivat ennen talven 2000 vaaleja tietysti erikoisen kiintoisat - onhan presidentti ulkopolitiikan johtaja Suomessa.

(Ao. mielipidetiivistelmät on kehitetty Karjalan palautusta vaativan ProKarelia-liikkeen Internet-sivuillaolevasta lehdistökatsausmateriaalista (re:A61=Pro) ja tarkennettu/täydennetty Karjalan Liiton Karjalan Kunnaat-lehdessä (re:A62=KK) julkaistusta erittäin kattavasta ehdokkaiden haastattelusta, koskien lähinnä palautuskysymystä.)
  • Aho: KK: Haluaa ylläpitää Karjala-optiota. Pitää keskustelua tärkeänä. Edellytykset vasta sitten kun Venäjä ilmaisee valmiutensa keskustella asiasta. Palautuksen tuomia ongelmia on nyt turha pohtia. Pro: Suomi ei voi tehdä aloitetta rajan osalta, koska ei näe Venäjällä valmiutta keskustella asiasta. Presidentin tehtävä on seurata asian kehitystä.
  • Hakalehto: KK: Tavoite on oikea. Edellytys: Suomi kun on mm. kansainvälisesti tunnustettu ja arvostettu. EU:n politiikkaan eivät kuulu rajantarkastusvaatimukset.
  • Halonen: KK: Suomen ja Venäjän raja on vahvistettu kansainvälisesti ja kansainvälisoikeudellisesti. Suomi on sitoutunut ETYJ:n päätösasiakirjassa rajojen loukkaamattomuuden periaatteeseen, jossa rajoja voidaan siirtää rauhanomaisin keinoin ja sopimuksin. Tällaista valmiutta ei Venäjällä tällä hetkellä ole. Keskustelua voidaan käydä.
  • Hautala: KK: Sitä Karjalaa ei ole enää olemassa, jota haluaisimme takaisin. Keskustelu on tärkeää. Ei kannata rajojen siirtoa, koska sillä olisi kansainvälisestikin arvaamattomia vaikutuksia. Muu syy palautuksen ei-kannattamiseen: nykyväestö: sitä ei voi humanitäärisistä siirtää pois, tai sen jäädessä olisi edessä sen laajamittainen integrointi. Pro: palautus ei ole ensinnäkään tarpeellinen eikä mahdollinenkaan.
  • Kuisma: KK: Kannattaa palautusta. Keinona valtiojohtojen väliset neuvottelut. Pyrkisi etsimään ratkaisuja, joiden avulla Venäjä suostuisi palautukseen.
  • Rehn: KK: Haluaa tietoja, millaisia taloudellisia ja juridisia kysymyksiä (esim. omistusoikeudet) nousee esiin, jos tällainen poliittinen avaus tulisi mahdolliseksi. Vasta tietojen jälkeen kanta palautukseen. Pro: ei ilmeisesti kannata palautusta ja vastustaa ajatusta luovutetussa Karjalassa asuvien venäläisten poissiirrosta. Presidentin on suhtauduttava realistisesti Karjalan palautusta toivoviin.
  • Uosukainen: KK: Olisi hyvä, jos Karjala palautettaisiin, mutta se ei valitettavasti ole tämän päivän kysymys. Ensin tarvittaisiin Venäjällä eettinen mielenmuutos, jotta tätä kysymystä voidaan arvioida oikeudenmukaisesti. Vaatii aikaa. Keskustelua käytävä. Pro: Ko. venäläisten eettistä mielenmuutosta ei ole näköpiirissä.
Ulkomaitten mielipiteet ja kommentit:
  • Tammikuussa 1999 EU-komissaari Erkki Liikanen kommentoi Karjalan palautusta toppuutellen suomalaisia liiasta innosta ja sooloilusta huomauttaen, että Euroopassa on kaikenlaisia rajakysymyksiä runsaasti avoinna. Esim. jopa Saksa on hiljaa, vaikka sen rajat idässä olivat ennen sotaa aivan toiset kuin nyt.
    • Liikanen puhui kaiketi "EU-suulla"?
    • Olisi todella mielenkiintoista nähdä jokin, mieluimmin virallinen, kommentti tai mielipide, ulkomailta, puolesta tai vastaan, mutta eipä yhtäkään ole sattunut kohdalle.

Muuta numerotietoa:

Mielipidekyselyt:
  • Helsingin Sanomat (re:A200 =HeSa 21.08.2005, s.A6) teetti mielipidekyselyn elokuun 2005 alussa; 1001 yli 15 vuotiasta manner-suomalaista vastaajaa, itse kysymys: "kuinka toivottavaa olisi se, että Venäjä palauttaisi sodassa menetetyn Karjalan takaisin Suomelle?" (+muita taustakysymyksiä). Tärkeimmät tulokset:
    Kotoisin
    Karjalasta
    2005
    Kaikki
    2005
    Kaikki
    2004
    Kaikki
    1998
    Erittäin toivottavaa19 %  9 %14 %13 %
    Melko toivottavaa23 %21 %24 %23 %
    Ei juurikaan toivottavaa24 %31 %29 %30 %
    Ei lainkaan toivottavaa28 %31 %28 %28 %
    Ei osaa sanoa  6 %  8 %  6 %  5 %

  • Karjalan Liitto selvitytti 5.-7.04.2005 puhelinhaastatteluin ja satunnaisotannalla 1003 suomalaisen mielipiteet Karjalan kysymyksen tiimoilta. Tuloksia (re: Kurkijokelainen nro 17-18/2005:) (eos = ei osaa tai ei halua (täsmällisesti?) sanoa):
    • "Kannatatteko sodissa luovutettujen Karjalan alueiden palautusta Suomelle?" Kyllä 26%, ei 57% ja eos 16%.
      • tarkennettuna em. eos-tapauksessa:
      • 1.) "kannatatteko (sitä), jos se merkitsisi tuntuvia taloudellisia kustannuksia Suomelle?" Kyllä 34%, ei 42% ja eos 24%.
      • 2.) "kannatatteko (sitä), jos se merkitsisi Suomen ja Venäjän suhteiden kiristymistä tai jopa sotaa?" Kyllä 5%, ei 83% ja eos 12%.
    • "Kannatatteko Karjalan Liitolle näkyvämpää roolia (siinä)?" Kyllä 28%, ei 54% ja eos 19%.
    • "Pitäisikö Suomen poliittisen johdon olla aktiivisempi palautuksen aloitteentekijänä Venäjä-politiikassaan?" Kyllä 19%, ei 65% ja eos 16%.
    • Lisäksi vastaajia oli ryhmitelty eri perustein, mutta ennenkaikkea oli havaittavissa, että nuoren polven keskuudessa palautuksen kannattajia oli enemmän kuin vanhan polven.
  • Suomen Kuvalehti 22.10.1999: "olisitteko valmis muuttamaan luovutetun Karjalan alueelle, jos Venäjä päättää palauttaa sen Suomelle?": Kyllä 10%, ei 86%, kysytty koko Suomen nykyväestöltä. Sinne muuttajia olisi siis samanverran kuin oli evakkoonjoutuneita.
  • Suomen Kuvalehti julkaisi 12.12.1997 ja 31.07.1998 tulokset kyselystään: "olisiko menetetyn Karjalan saaminen takaisin Suomen edun mukaista?":
                v. 1996  v. 1997  v. 1998
    Kyllä           21%      22%      20%
    Ei              66%      59%      58%
    En osaa sanoa   13%      19%      22%
    
  • Karjalan Liitto teki kesäk. 1998 kyselyn oman jäsenistönsä keskuudessa (503 vastaajaa noin 40.000:sta) (Karjala 18.6.1998):
    • 69% piti palautusta toivottavana
    • 45% piti palautusta toivottavana (46% ei), jos verorasitus kasvaisi
    • 77% vastusti luovutetun alueen eli venäläisten taloudellista tukea Suomen valtion varoin
    • 70% vastusti venäläisen väestön jäämistä, jos palautus toteutuisi
    • 15% ilmoitti olevansa halukas muuttamaan palautetulle alueelle takaisin, jonka KL väittää olevan yllättävän pieni määrä, mutta ymmärrettävästi sinne muuttaminen olisi vaikea seikka, koska uuden polven karjalaisilla on tynkä-Suomessa jo vakiintuneet olot, ja koska tunnetusti olosuhteet siellä vaatisivat todellista pioneerihenkeä. Elossa oleva evakkoväki on niin iäkästä, ettei heistä liene muuttajiksi, vaikka mieli kuinka palaisi.
  • Tammikuussa 1998 tehty tutkimus: 36% kannatti ja 58% ei kannattanut palautusta. (HeSa 9.2.98)
  • Helsingin Sanomien aikaisemmissa kyselyissä palautuksen kielteisyys oli seuraava: vv. 1990 ja 1992 68%, v. 1995 83%.
  • Suomen kansan enemmistö ei siis kannata Karjalan palautusta! Oletettavasti kysymykseen "olisiko palauttaminen mahdollista" tulisi Kyllä-vastauksia vielä vähemmän, kuka tietää.
Palautuksen vaatimat investoinnit:
  • 1. 79 miljardia markkaa eli 13,2 miljardia €: (re:A24),
    lähtökohtana 200.000 ihmisen asuttaminen, em. summa koostuen:
    • 27 mrd FIM: infrastruktuurin (so. tiestö, yleiset laitokset jne) parannus
    • 20 mrd FIM: ensimmäisten 10 vuoden julkiset menot
    • 32 mrd FIM: yksityiset investoinnit (so. asunnot, tehtaat jne)
  • 2. ProKarelia-arvio: 30 mrd € 10 vuoden aikana, 360 000 asukasta (:re:A200)
  • 3. Suomen Pankkia edustavan arvio: "ei kannata edes huvikseen laskea" ja "sinne tehtävät rahansiirrot olisivat suhteessa paljon suuremmat kuin (itä-)Saksan 80 mrd € vuodessa" (:re:A200)
  • 4. eräs asiantuntija-arvio: 28 mrd €, josta yksityistä 20 mrd €
  • 5. "Koiviston salainen hintakomissio"/HeSa-16.08.2007: heti 64 mrd FIM, kokonaisuudessaan 350 mrd FIM (eli n. 11 ja 60 mrd €)
  • 6. kuitenkin oma suuruusluokka-arvio: kaikki pitää rakentaa uudestaan: yksityisinvestoinnit: ihmisiä suunnilleen sama määrä kuin evakkoon lähti =400 000, = 100 000 perhettä, ja =asuntoa, = 0.2 mlj € per asunto, siis yhteensä 20 mrd €. Yleisinvestoinnit vähintään = yksityisinvestoinnit. Yhteensä 40 mrd € eli suunnilleen Suomen Valtion vuosibudjetin verran.
Karjalan asukasluku
  • Vuonna 1939 asukkaita oli koko luovutetulla alueella 418.202 ja siitä Karjalassa noin 407.000.
  • Nyt (re: ProKarelia, 27.06.00:) n. 426.000 venäläistä
    (alueittain: 170t Viipuri, 40t Käkisalmi, 36t Sortavala, 30t Laatokan Karjala, 150t Pietari (Terijoki ja Raivola).)
  • (Re:A130s135:) v. 1997 422700 venäläistä luovutetuilla alueilla. Alueittain: Viipuri 194t, Käkisalmi 65t, koko Laatokan Karjala 109t eli koko luovutettu Karjala 368t.
  • (Re:A200 /ProKarelia:) nykyisin 360 000.

Muita näkemyksiä:

Poikkeuksellisesti esittelen ei-politiikon, valtio-opin prof. Vanhasen ehdotuksen, vaikka yksityishenkilöiden mielipiteitä ei huomioidakaan tässä "tutkimuksessa".
Samalla kun kirjoittaja kumoaa (re:A99s614:) suorapuheisesti kohta kohdalta palautusta vaativien argumentit, hän ehdottaa mielenkiintoista seikkaa eli miettimistä, miten voitaisiin edistää (karjalaisen ja suomalaisen) asutuksen paluuta venäläiseen Suomen Karjalaan (:re:A99s617).

  • Palautuskeskustelijoiden, puolesta ja vastaan, kannattaa perehtyä Vanhasen systemaattiseen tekstiin, jota siis ei "yksityisajatteluna" tässä käsitellä.
  • Lisäksi huomioitakoon, että tilanne on täysin lukossa (jouluk. 2000), sillä Karjala-keskustelun eri osat kun ovat toisen luokan ongelmia niin kauan kun todellinen, kaikkein ensimmäiseksi ratkaistava ongelma Venäjän perääntymisestä virallisesta, absoluuttisen torjuvasta asenteesta, on ratkaisematta.
  • Suomalaisen asutuksen - kesäasukkaita, yrittäjiä, työntekijöitä tms. - paluu Karjalaan edellyttää, että Venäjä sallii ulkomaalaisten ostaa maata, mikä toteutunee vasta kun Venäjä on EU:n jäsen.

Venäjällä on syksyllä 2001 säädetty laki, joka - periaatteessa - sallii ulkomaalaisen ostaa vain ns. teollisuusmaata. Lakiin liittyy epäselvyyksiä, mm. investointisuojan olemassaolo.

Takaisin alkuun tai selostukseen. Kommentit ovat tervetulleita.