Laatinut: Mauri Rastas, 11.12.2007/08.12.2006

KARJALAN VIIMEVAIHEET:

Karjala Suomelle 1917-18:

Suomi julistautui itsenäiseksi 06.12.1917.

Suomen itsenäistymisessä ei ollut erityistä muodollista dramatiikkaa, koska kansakunnalla oli jo pitkään ollut olemassa rutinoidut hallintojärjestelmät. Tapahtumien kelju v. 1917: (re:A38/A212/A213:)

Eduskunta ei siis esittänyt omaa itsenäisyysjulistusta. Se vain vahvisti senaatin esittämän periaatteen ja valtuutti senaatin ryhtymään Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustamisen vaatimiin toimenpiteisiin. Vasta kun Venäjän bolševikkivallankumouksen johtaja Lenin ensimmäisenä tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917 saatiin myös muitten maitten tunnustukset alkuun.

Katkera SOTA "punaisten" ja "valkoisten" välillä jouduttiin vielä käymään tammi.-toukokuussa 1918. Sille on annettu monia nimiä, kaikki tavalla tai toisella perustellusti: vapaus-, sisällis-, veljes-, luokka- tai kansalaissota, tai vain kapina.


Kansallismielisyyttä Karjalan suuntaan 1918-1944:

Suomalaiset vapaaehtoisjoukot, lähes 3000 miestä, tekivät alkukesällä 1919 sotaretken Itä-Karjalaan, Aunukseen, sen liittämiseksi Suomeen, mutta venäläiset torjuivat hyökkäyksen.
Akateeminen Karjala-Seura (1922-44) teki aktiivista heimotyötä tukemalla eri tavoin rajantakaisten heimolaisten kansallisia pyrkimyksiä ja toimi tehokkaasti suomalaisen maanpuolustushengen lujittamiseksi.

Tarton rauha

Rauhansopimuksessa 14.10.1920 Venäjän kanssa (Neuvostoliitto muodostettiin v. 1922) Suomen rajat eli mm. Suomen hallinta Suomen Karjalaan vahvistettiin.

Suomen hallitus pyrki ko. neuvotteluissa sovittavaksi, että Itä-Karjalassa suoritettaisiin kansanäänestys sen mahdollisesta Suomeen liittämisestä, mutta venäläiset eivät suostuneet. Suomalaisten vaativat myös Repolaa ja Porajärveä. Venäläiset saivat suomalaiset vetämään vaatimuksensa pois, kun sen asettivat Petsamon saantiehdoksi. Sopimukseen kirjattiin kylläkin eräitä lupauksia itäkarjalaisille myönnettävistä oikeuksista.

Näin sitä Karjalaa taas jaettiin!



Karjala Neuvostoliitolle 1940 ja 1944

Toinen maailmansota 1939-45 aiheutti lopullisen tuhon Karjalalle.

Sotatapahtumat 1939-1944

Suomen tappiot:

Talvisodassa : 23.157 kaatunutta ja 45.000 haavoittunutta.
Jatkosodassa : 60.605 kaatunutta, 4.543 kadonnutta ja 158.000 haav.
kokonaistapp.: 85.500 kuollutta ja 57.000 pysyvästi vammautunutta
 invalidia, joista
             n. 7.000 kuoli kuoli myöhemmin (:re:A2,osa19s606)
   yhteensä n. 92.500 kuollutta sodan takia.
 V. 2007 nimiä 95.130 sankarivainajien luettelossa.

Rauhanehdot

Moskovan rauhan 1940 rauhanehdot:

Luovutettujen alueiden pinta-ala oli n. 40.000 neliö-km. V. 1939 henkikirjojen mukaan luovutetuilla alueilla asui 418202 henkeä, mikä oli 12% Suomen väkiluvusta.
(Re:A132s/kansi:) Luovutetun Karjalan alue 10% Suomesta, evakkoon joutui 407.000 eli 11% Suomen asukasluvusta.

Moskovan välirauhansopimuksen 1944 ehdot:
(Pariisin rauhankonferenssi 1946 ja lopullinen rauhansopimus 1947)


Lopputulos:

Karjala on noin tuhatvuotisen historiansa päätteeksi todettava tuhoutuneeksi maakuntana, sillä sitä asuttavat venäläiset.

Karjalan kansa ei ole vielä hävinnyt. "Vanha" Karjalan heimo, rippeet vain jäljellä, on hajallaan suurella Venäjänmaalla, ja "uusi" Karjalan heimo on sekoitettuna Suomen muun väestön joukossa.

Heimojen vääjäämätön sulautuminen ympäristönsä väestöön hävittää armotta kansallisesti heikomman osapuolen.

Mutta ovatpahan suomalaiset, me "uus"-karjalaiset mukaanlukien, sentään vapaa maa ja kansa.



Nykytilanne

Venäjän puoli:

Lähihistoriaan kuuluu Neuvostoliiton v. 1940 perustama Karjalais-suomalainen Neuvostotasavalta, jonka olemassaoloon suomalaiset suhtautuivat epäluuloisesti. V. 1956 se muutettiin Karjalan Autonomiseksi Tasavallaksi. Autonomian alkua oli 8.6.1920 perustettu Karjalan Työväenkommuuni.

(Karjalan Tasavallan kartat: ylimalkaisempi, map | tarkempi | valikkoon)
Hallinnollisesti nykyinen Karjalan Tasavalta on osa Venäjän Federaatiota. Näiden välinen raja Suomen Karjalassa on mielenkiintoisesti länsiosaltaan melkein sama kuin v. 1323 rauhan raja, mutta nyt se menee suoraan Laatokkaan, jo Hiitolasta, jolloin syntyy kotiseuturetkeläisten hyvin tuntema papereitten tarkistuspiste "Hiitolan puomi". Karjalan Tasavalta hallitsee siis supistunutta Laatokan Karjalaa, ja Venäjän Federaation Leningradin (!) 'oblasti' (alue) Kannasta eli laajentunutta Viipurin Karjalaa. (Re:A188:) Venäjä suunnittelee Karjalan Tasavallan liittämistä tulevaan Murmanskin oblastiin.

Kielellisesti Karjalan Tasavalta on hajanainen. Kokonaisasukasmäärä on vajaa 800.000. Virallinen kieli on venäjä, noin 3/4 väestöstä. Karjalan kieltä puhuvia on nykyään noin 80.000 eli yli 10% väestöstä, josta n. puolet äidinkielenään. Yhteenlaskien on koko Venäjällä siis yli 120.000 karjalan puhujaa, sillä Tverin alueella on yli 20.000 ja muualla Venäjällä 20.000 karjalan puhujaa.
(Huom.: täsmälliset lukumäärät esim. eri kielten puhujista ja lähdeviitteet ovat erillisessä taulukossa.)

Karjalan Tasavallassa on suomea puhuvia karkeasti noin 20.000 ja vepsää useita tuhansia. Monien, kovasti keskenään erilaisten murteiden, jopa eri kieliksi määriteltyjen, takia ei karjalan oman kirjakielen luonti ole toistaiseksi onnistunut, ja laki karjalan kielen virallistamiseksi tuli v. 1998 täpärästi hylätyksi. Karjalaa opiskelee yli 2000 lasta, mutta suomea lähes 10.000, joukossa myös venäläisiä. Niinpä voimakkaita mielipiteitä esiintyy suomen kielen käytön lisäämiseksi edelleen, karjalan kielen rinnalla tai jopa kustannuksella. ((Re:A193:) Huom. teos Runokokous Väinämöisestä eli Alku-Kalevala.)

Venäjän laki v. 2004 takaa oikeuden "karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä" (:re:A193:). Suomenkieliset ovat aikoinaan Suomesta ja Amerikasta tulleiden jälkeläisiä ja inkeriläisiä, kun taas karjalaiset ja vepsäläiset ovat alkuperäisväestöä.

Suomen puoli:

Suomella on sentään Pohjois-Karjala ja osa Etelä-Karjalaa, joissa karjalainen kulttuuri on voimakas ja hyvin esillä.
Suomessa on virinnyt huoli itäkarjalaisen kulttuurin säilymisestä. Monin tavoin pyritään auttamaan karjalaisia heidän ponnisteluissaan tässä tärkeässä asiassa, josta saa hyvän kuvan Tapani Pitkäsen kotisivulta.
Luovutetun Karjalan entiset karjalaiset ja heidän jälkeläisensä ovat olleet, matkustamisen sinne tultua mahdolliseksi, erityisen aktiivisia nykyasukkaiden monipuolisessa avustamisessa ja vanhojen muistomerkkien, hautausmaiden yms kunnostamisessa jne
Teksti täydentyy jatkuvasti, ja kommentit ovat tervetulleita.