karttavalikko | lähetä kommetteja

Pohjanmerenmaa

Jyllannin ja etelä-Norjan ja toisaalta Brittein saarten väliin jäävä Pohjanmerenmaa (lyh.: Pmm) syntyi jääkauden aikana ja vaikutuksesta. Tällöin mannerjäätikköjen syntymisen seurauksena valtamerien pinnat laskivat n. 120 m. Pmm ulottui myös laajalti Brittein saarten lounaispuolelle. (Myös nimitykset: Pohjanmeren maa tai manner; muilla kielillä Doggerland.)

Merenpinta laski eli maa nousi esiin maapallon jäätiköiden sidottua valtavasti vettä, ja myöhemmin jäätikön sulaessa merenpinta taas nousi ja Pmm kutistui. Pmm oli siis itse Pohjanmeren tilalla ja jäätön, ollen kuitenkin puutonta kylmyys-erämaata, jossa elinmahdollisuudet olivat LGM:n (ks. keskustelu) aikaan olemattomat.

Yleisilmaston lämmetessä maapallon jäätiköt sulivat ja merenpinta nousi, Pmm vetäytyi ja lopulta hävisi, karkeasti 8.000 cal eKr mennessä. Jäätikön paineen loppumisen aiheuttaman maankohoaminen vaikutti hiukan, mutta toiseen suuntaan.

Pmm on jännittävä tekijä omalta pieneltä osaltaan. Todennäköisesti jää- eli pleistoseenikauden ihan lopunaikaisen Fennoskandian ensimmäisin asutus oli lähtöisin Pmm:lta, pohjoissaksalaisesta Ahrensburg-kultturista. Kun se lisäksi yllättäen ulottui pohjoisimpaan Norjaan Komsa-kulttuurina (ja myös eteläisempänä Fosna-kulttuurina). Kulku kävi aika vauhdikkaasti jäättömäksi sulanutta Norjan rantakaistaletta pitkin.

Ko. monisärmäisellä tapahtumaketjulla oli vaikutusta (pientä!) Suomen nimenomaan pohjoisen asutuksen synnyn yksityiskohtiin.

s140_pmm.html, Mauri Rastas, 27.04.2011