Laatinut: Mauri Rastas, 08.01.2008/12.11.2002    (muu_karj.html)

Karjalan historiaan liittyvät muut alueet
(History of Karelia in English)

Karjalan esihistoria | karjalan kieli | suomalaisten alkuperä | esipuhe | palaute

Muinais-Kainuu eli Kvenland (pääosin re:A35:)

(Huom.: kyseessä ei ole sama väestö kuin Norjan Ruijaan (Finnmark) 1800- ja 1900-luvuilla muuttaneet suomalaiset, joita myös kveeneiksi kutsutaan. Puhuvat kveenin/kainun kieltä, norj. kvensk, on virallinen vähemmistö(kieli), on suomen kielen murreluokituksen mukaan yksi peräpohjan murteista, kaikkiaan muutama kymmentuhat, äidinkielenään puhuu korkeintaan muutama sata henkeä.)

Kuvaan Muinais-Karjalan vaikutusalueesta vaikuttaa vast'ikään kunnollisen selvityksen saanut ja aiemmin varsin myyttisenä esiintynyt Kvenland eli (Muinais-)Kainuu(nmaa). Sen on täytynyt olla olemassa noin vv. 800-1100 lukuisten asiakirjallisten mainintojen perusteella (mm. sagat, kartat), mutta sen perusasioista ei ole mitään konkreettista todistusta.
Muinais-Kainuu, jonka toinen nimi on Pohja(nmaa), oli Pohjanlahden perukkaa (Ruotsin Kalix = Kainuu) laajalti kiertävä alue, jonka rajat pystytään vain päättelemään:

Muinais-Kainuun väestöstä ei ole mitään tiedoa, joskin päätelmät itämerensuomalaisen kansan puolesta ovat vahvemmat kuin germaanista alkuperää olevan. Arkeologisia todisteita ei ole toistaiseksi löytynyt.
(Re:A85s367:) Pohjanlahden rannikon ja jokilaaksojen varhaisimpina asukkaina pidetään muinaisia kainulaisia. Kainulaisten kotiseuduksi on arveltu Satakuntaa, Vakka-Suomea tai Etelä-Pohjanmaata, joka tapauksessa heidät katsotaan länsisuomalaisiksi. Kyrönjoen rautakautinen kulttuuri, joka katosi n. v. 800 jKr, sopisi Muinais-Kainuun keskuspaikaksi.
(Re:A112:) Etelä-Pohjanmaasta: "... ongelma on maakunnan asutuksellinen tyhjyys suunnilleen vuosien 850 - 1100 välillä. Ennen 800-luvun puoltaväliä rannikkoalueita kansoitti väestö, jota kaikesta päätellen kutsuttiin kainu(u)laisiksi. Niin sanotussa Alfred Suuren maailmanhistoriassa 800-luvulta luetellaan Suomea asuttavat heimot idästä länteen järjestyksessä: karjalaiset, hämäläiset, suomalaiset ja kainulaiset. Vielä nuijasodan aikoihin suomenkielinen väestö tunsi alueen Kainuuna, koskapa hämäläiset talonpojat puhuivat Gödik Finkelle, Savonlinnan päällikölle, kapinaan nousseista kainulaisista (Kainos bönder), joita he toivoivat avukseen Hämeeseenkin." "Olipa kuinka hyvänsä, 800-luvun puolenvälin jälkeiseltä ajalta ei kiinteästä asutuksesta todistavia löytöjä juuri ole. .. Autiolla Pohjanmaalla risteilivät vain lappalaisten porot ja pyyntimiehet ja etelästä tulleet erämiehet. Uusia maanviljelyä harjoittavia asukkaita alkoi asettua Kyrönjoen varsille aikaisintaan 1100-luvulla. He tulivat pääosin Satakunnasta, osin Hämeestä. .. Lappalaiset väistyivat pohjoiseen (Lapuanjoelle, joka tarkoittanee Lappalaisten jokea) ja Järviseudulle (Lappajärvelle)." "Hyvin todennäköisesti alue joutui viikinkien ryöstelylle alttiiksi. .. Mahdollista on, että tämä syy pakoitti kainulaiset jättämään Pohjanmaan rannikkoseudut ja etsiytymään turvallisimmille elomaille, kauemmaksi merestä."
(Re:A226s256:) (Cellariuksen kartta 1600-luvun loppupuolelta: "Cayania" oli =Pohjanmaa.) Sana "kainu(u)","kainus" lainautuu skandinavisesta originaalista "gainu" tai "gainuz" viimeistään 50-200 jKr tarkoittaen ="aukko", "kita", myöhemmin ="vesiväylä", "joensuu" tms. Ennen nykyistä Kajaanin ympäristön nimeä Kainuu tarkoitti suuraluetta =Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa. " .... pohjoisen länsisuomalaiset saaneet nimen "kainulaiset" samoille seuduille asettuneilta karjalaisilta".
(Re:A226s272:) (Lapin) "veroalueista norjalaiset ja kainulaiset kuitenkin sopivat niin, että heillä olisi yhteiset intressit puolustaa nautintamaitaan karjalaisia vastaan".

On ilmeistä, että, v. 1100 tienoilla, laajentuva Muinais-Karjala nielaisi Muinais-Kainuun.


Bjarmia

Olaus Magnuksen kartassa v. 1572 on Biarmia paikassa, jonka voi tulkita Kuolaksi.
(re:A88s133:) Bjarmien, jotka ovat asuneet Kuolan niemimaalla ja Vienanjoen suuseudulla, kansallisuudesta ei ole saavutettu konsensusta. Joka tapauksessa bjarmit ovat olleet suomensukuisia, olematta kuitenkaan saamelaisia, joko karjalaisia (Vilkuna) tai vepsäläisiä (Haavio). Lisäksi bjarmikauppaan on osallistunut syrjäänejä. Bjarmit kävivät viimeistään 800-luvulta lähtien kauppaa pitkin Venäjän jokireittejä Volgan varrella asuvien, turkinsukuisten bolgaarien kanssa.
(re:A89s67:) (Muinais-Karjalan, Pohjanlahden ja) Vienanmeren yhteydet olivat tärkeitä, sillä ne johtivat norjalaisten saagojen tuntemaan rikkaaseen Bjarmiaan, jonka kaupallisena valtasuonena etelään oli Vienanjoki. Bjarmia mainitaan saagoissa (Ottar) ensi kerran 800-luvun lopulla. Siitä lähtien on norjalaisten Bjarmian matkoista tietoja 300 vuoden ajalta; viimeinen tehtiin v. 1222.
(re:A133s35:) Koki tuhon v. 1238 mongolien tunkeutuessa maahan (=?). Sanaa Bjarmia saattoivat skandinaavit käyttää permalaisia tarkoittaen. Sana Permi tarkoittanee ammattia, komin kielessä perm=kauppias.


Muinais-Savon historiaa

Nyky-Savon synnyn voi esittää kaaviolla:
(kantaväestön ja vaikutusaaltojen rakenteet: ks. ko. kohdan selostukset)

-> SAVON KANTAVÄESTÖ ->

käsittää:
1. muinais-Savo Mikkelin tienoilla

2. muualla Savossa:
tunnistamaton kantaväestö

n. vv. 800-1000 jKr
heikko
VAIKUTUSAALTO
HÄMEESTÄ

n. vv. 1000-1300 jKr
voimakas
VAIKUTUSAALTO
KARJALASTA
-> SAVO,
-> SAVOLAISET


Aluksi osa Karjalaa.

N. v.:sta 1400 alkaen
Savon erottuminen.

Savon syntymishistoria

Muinais-Savo (re:A85s363) oli osa muinais-Karjalaa, käsittäen Mikkelin tienoon (vrt. Savilahden pogosta). Sen alkuväestö on samaa itäkantasuomalaista perua kuten Laatokan esikarjalaisetkin (nimitysvaikeus: tarkoittanee kantakarjalaista, jotka esiintyivät ennen v:a 700). Esisavo eronnut suoraan itäkantasuomesta, myöh. laatokkalaisesta kantakielestä, ehkä jo n. 500 jKr (:re:A85s364).
Muotoutumisaikataulu:
1. Merovingiaika, 600-700-luvut jKr, jolloin Vakka-Suomen rannikolta lähti voimakasta vaikutusta
esim. Hämeeseen ja muinais-Karjalaan, ei juuri tuonut ko. (länsisuomalaista) vaikutusta
kuitenkaan Savon alueelle (:re:A95s222).
2. N. vv. 800-1150 jKr varhaisimmat löydöt, viittavat Hämeeseen.
Mikkelin seuduille asettui siis n. v.:sta 800 lähtien eri puolilta tulleita ihmisiä, mutta väestön pääosa on ollut kantaväestön jälkeläisiä. (:re:A95s223)
3. Seuraavan karjalaisvaikutuksen ajasta (950-1300) ja voimakkuudesta on eri näkemyksiä:
a.) (re:A85s363:)
- n. vv. 950-1150 jKr karjalaisvaikutus, korkeintaan vähäistä siirtolaisuutta,
merkiten Savon siirtymistä läntisestä kulttuuripiiristä itäiseen
- n. vv. 1150-1300 jKr muinaissavolainen omaleimaisuus
b.) (re:A40s20:)
- n. vv. 1050-1300 muinais-Savon kulttuuri voimakkaasti karjalaistui
c.) (re:A95s223:)
- vasta 1100-luvulla on karjalainen siirtolaisuus selvästi havaittavissa.
d.) (re:A95s289:)
- novgorodilais-karjalaisen vaikutuksen huippukausi sattuu jo 1100-luvulle.
4. Savon väestössä on siis kolme rakenneosaa: alkuväestö, hämäläiset ja karjalaiset. (:re:A95s273:)
- Alkuväestö eli (nimenomaan?) pyyntikulttuurissa, ollen (suurimmaksi?) osaksi saamelaista
ja loput jotain muuta. Savosta löytyy vielä n.v. 1500 häviävä jäänne lappalaisia, mutta n.v. 1200 heidän osuutensa oli huomattavasti merkittävämpi. (:re:A95s281)(Ks. saamelaisten historia.)
- (re:A95s282:) Hämäläisten osuus oli aluksi eräretkeilyä, joista jokin määrä on nähtävästi jäänyt
Savoon asumaan, ja jäänyt verraten pieneksi. (:re:A95s285)
- (re:A95s285:) Laatokan rantamilta ja Karjalan Kannakselta oli hyvät kulkuyhteydet eteläiselle Saimaalle,
josta aukeni vesitie Saimaan yli Savilahteen. Eräretkeily, läpikulku ja kauppa ovat tuoneet Savon uusia asukkaita Karjalasta. (re:A95s286:) Karjalaisten läsnäolo näkyy Mikkelin keskusseudun nimistössä selvemmin kuin hämäläisten.
5. Ennen v. 1323:
- Savilahden pogosta eli silloinen Savo oli muinais-Karjalan/Novgorodin vallan alla
- laajentuvalle alueelle hakeutui (re:A85s369) uudisasukkaita muinais-Karjalasta
- Savossa oli n. v. 1200 vakinaista asutusta Savilahdessa, Juvalla sekä
Sulkavan-Rantasalmen seutuvilla (:re:A95s411).
6. V. 1323 jälkeen:
Edelleen laajentuva Savo eli Mikkelin tienoo tuli Ruotsin vallan alle. Savolaiset ovat voittopuolisesti itäsuomalaisia. Nähtävästi Savon asutus luontaisen väestönkasvun ohella lisääntyi Karjalasta tapahtuneen muuttoliikkeen vaikutuksesta (:re:A95s411). Sitä jatkui vielä verraten pitkälle keskiaikaan.
- rajan 1323 takainen Savo oli vielä suhteellisen asumatonta erämaata
- n. v. 1500 asutus oli noussut jo Kuopion korkeudelle (kaskiviljely!).
- Ruotsin asutuspolitiikka ei kunnioittanut v. 1323 rajaa.
- Savo luettiin vielä 1400-luvulla Karjalaan ja savolaisia pidetiin läntisimpinä karjalaisia (:re:A95s285)
- V.:een 1500 mennessä uloimmat asutuksen rönsyt olivat jo Ylä-Savossa ja ovat työntyneet
maakuntarajan ylikin Pohjanmaan puolelle (:re:A95s410).
- Pohjois-Savosta näyttävät 1400-luvun alkupuolelle saakka kiistelleen hämäläiset ja
karjalaiset savolaisten keskittyessä vielä Haukiveden eteläpuolisten alueiden asuttamiseen (:re:A95s411).
- Sääminginsalo oli 1360-luvulla vielä asumaton mutta ei enää 1400-luvulla.
- (re:A129s103:) Savon eteläosan asutus vahvistui 1300- ja 1400-luvuilla nopeasti;
n.v. 1480: Suur-Savo eli Mikkeli, Juva ja Sääminki. Täältä asutus lähti väestöpaineen ja verotuksen takia etenemään 1470-luvulla pohjois-Savoon, ensin Leppävirralle ja Kuopioon.
- (re:A129s142:) Savolaisten asutusliikkeellä oli valtiollistakin merkitystä.
Pohjois-Savon asuttaminen oli vilkkaimmillaan 1520-30-luvuilla. Lisäksi vaikutti Kustaa Vaasan julistaminen v. 1543 autiot erämaat kruunun maiksi, joita sai vapaasti asuttaa. Pohjois-Savo eli Tavinsalmen (=Kuopio) pitäjä sai asukkaansa lähinnä Juvalta, Säämingistä ja Rantasalmelta.
Savon asutus ulottui laajalti v. 1323 rauhan rajan itäpuolelle, mutta se ei huolettanut Ruotsia eikä savolaisia. Suur-Savon eli Mikkelin väestö asutti hämäläisille kuuluvaa keski-Suomen erämaata, mistä oli aiheutunut aiemmin yhteenottoja, ja 1540-luvulla Etelä-Pohjanmaan järviseutua, Lappa-, Evi-, Haapa- ja Pyhäjärville asti. Jo 1530-luvulla savolaisia ilmaantui Oulujoen ja -järven tasalle aloittaen siten nyky-Kainuun asutuksen.
Täten alkoi savolaisten suuri asutusliike, joka ulottui myöhemmin vielä laajemmalle, miltei joka suuntaan keskiajan Savosta. Savolaiset työntyivät myös erämaan ikivanhan väestön, saamelaisten eli lappien kalavesille.


Teksti täydentyy jatkuvasti, ja kommentit ovat tervetulleita.