Kuvia kasveista

Lajit aakkosjärjestyksessä

Etusivu   Lajit   Heimot


Suomalainen nimiTieteellinen nimiKommentti
AhdekaunokkiCentaurea jacea  
AhojäkkäräGnaphalium sylvaticum 
AholeinikkiRanunculus polyanthemosAholeinikin tunnistaa varren alaosan ja lehtiruodin karvaisuudesta ja lehtien hyvin kapeista liuskoista
AhomansikkaFragaria vesca 
AhomataraGalium borealeAhomataralla on 4 lehteä kiehkurassa
Aho-orvokkiViola canina 
AhopukinjuuriPimpinella saxifragaPukinjuuren lehdet ovat parilehdykkäiset, mutta lehdykköjen muoto vaihtelee sahalaitaisista liuskaisempiin (kuten tässä).
AhosuolaheinäRumex acetosella 
AhvenvitaPotamogeton perfoliatus 
AitovirnaVicia sepium 
AlsikeapilaTrifolium hybridum 
AmerikanhorsmaEpilobium adenocaulonAmerikanhorsma ilmaantui suomeen vasta 1920-luvulla.
EtelänkevätesikkoPrimula elatiorEtelänkevätesikkoa esiintyy luonnokasvina Euroopassa Etelä-Ruotsiin asti. Suomessa sitä viljellään koristekasvina ja sen saattaa tavata myös villiytyneenä.
EtelänruttojuuriPetasites hybridus 
HaapaPopulus tremulaHaapa lisääntyy paljolti kasvullisesti juurivesojen avulla muodostaen laajojakin kasvustoja.
HaarapalpakkoSparganium erectum 
HaisukurjenpolviGeranium robertianum 
HalavaSalix pentandraHalava kukkii lehtien puhjettua toisin kuin useimmat muut pajut. Hedenorkot ovat näyttävän keltaiset.
HamppuvillakkoSenecio cannabifoliusHamppuvillakko on kotoisin Siperiasta.
HapsivitaPotamogeton pectinatus 
HarakankelloCampanula patula 
HarmaaleppäAlnus incana 
HarmaamalvikkiLavatera thuringiacaHarmaamalvikkia voi toisinaan tavata puutarhojen ulkopuolellakin. Kotoisin Etelä-Saksasta. Muistuttaa suuresti mm. myskimalvaa ja ruusumalvaa.
HarmioBerteroa incanaHarmiota on kutsuttu myös kasakan jalanjäljeksi. Se on Suomenlinnassa hyvin yleinen.
HaurasloikkoCystopteris fragilis 
HeinäratamoPlantago lanceolataHeinäratamon levinneisyys painottuu Lounais- ja Kaakkois-Suomeen.
HeinätähtimöStellaria graminea 
HentokarvalehtiCeratophyllum submersumTätä kasvia kuvatessani en tiennyt kuvaavani harvinaisuutta. Tunnistamisen yhteydessä jouduin kysymään apua asiantuntijalta ja lajiksi selvisi hentokarvalehti, jonka tiedetään kasvavan vain muutamassa paikassa Suomessa.
HentosavikkaChenopodium polyspermum 
HevonhierakkaRumex longifolius 
HieskoivuBetula pubescensSienen aiheuttamat tuulenpesät ovat hyvä hieskoivun tuntomerkki, rauduskoivussa niitä ei esiinny.
HietakastikkaCalamagrostis epigeios 
HietalemmikkiMyosotis strictaHietalemmikin kukkaperät ovat lyhyemmät kuin mäkilemmikillä.
HiirenhäntäMyosurus minimus 
HiirenvirnaVicia cracca 
HirvenkelloCampanula cervicariaVantaan alueella Hirvenkellolla on ilmeisesti vain yksi tunnettu kasvupaikka.
HopeahanhikkiPotentilla argenteaHopeahanhikin lehdet ovat viisisormiset ja ne ovat alapinnaltaan vaalean nukan peitossa.
HuhtahanhikkiPotentilla intermediaHuhtahanhikin erottaa hopeahanhikista mm. lehden alapinnan värin perusteella.
HukanputkiAethusa cynapiumLehdiltään persiljaa muistuttavaa hukanputkea ei pidä mennä maistamaan, kasvi on myrkyllinen. Hyvä tuntomerkki on kukinnon pikkusarjoista riippuvat kolmen suojuslehden ryhmät.
HullukaaliHyoscyamus nigerHullukaalin nimi liittyy kasvin myrkyllisyyteen. Kasvi sisältää myös sellaisia aineita, joita käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin tänäkin päivänä.
HumalanvierasCuscuta europaeaHumalanvieras on loiskasvi, jonka omat juuret kuihtuvat sen löydettyä sopivan isäntäkasvin.
HuopakeltanoPilosella officinarum 
HuopaohdakeCirsium helenioides 
IdänsinililjaScilla sibericaMeille koristekasviksi 1800-luvulla tuotu idänsinililja on saanut jalansijaa myös luonnossamme. Kasvi on kotoisin Länsi-Aasiasta.
IllakkoHesperis matronalisEurooppalaista illakkoa on viljelty koristekasvina satojen vuosien ajan, ja se on levinnyt asutusalueiden ympäristöön.
IltahelokkiOenothera biennisIltahelokin nimi tulee siitä, että kukat avautuvat täysin vasta illalla
IsoalvejuuriDryopteris expansa 
IsokarpaloVaccinium oxycoccos 
IsokevättähtiScilla luciliaeKotoisin Etu-Aasiasta
Isokäenrieska Gagea luteaIsokäenrieskan kukan kehälehdet ovat tylpät, pikkukäenrieskalla teräväkärkiset.
IsolaukkuRhinanthus serotinus 
IsomaksaruohoSedum telephium 
IsomaltsaAtriplex prostrataIsomaltsan lehdet ovat kolmiomaiset.
IsorantasappiCentaurium littorale 
IsosorsimoGlyceria maximaIsosorsimo tuotiin meille rehukasviksi, mutta kokeilu ei ollut menestyksekäs. Itse kasvi menestyy kuitenkin yhä paremmin Suomen vesistöjen varsilla
IsotakiainenArctium lappaIltakävelyllä huomio kiinnittyi kookkaaseen takiaiseen, jonka mykeröt olivat harvinaisen isoja (kukinnan ohittaneet halkaisijaltaan piikkeineen jopa 4 cm) ja niissä ei ollut "seittiä" kuten tavallisella takiaisella, seittitakiaisella. Mykerön "piikkien" kärkien keltainen väri ja muutkin tuntomerkit sopivat harvinaiseen isotakiaiseen.
Isotalvikki Pyrola rotundifoliaIsotalvikki löytyi lopulta Helsingistä kovan etsimisen jäkeen. Sitten seuraavalla viikolla näinkin niitä lomareissulla Maaningan keskustassa.
IsotuomipihlajaAmelanchier spicataIsotuomipihlajaa on viljelty suomessa viime vuosisadan alkupuolelta asti ja se on kotiutunut myös luontoomme
Isovesiherne Urticularia vulgarisVesiherne on mielenkiintoinen kasvi, se on nimittäin lihansyöjä kuten kihokki. Kasvi kelluu vapaasti vedessä ja pyydystää rakkulamaisilla lehdillään veden pikkueliöitä ravinnokseen.
JaakonvillakkoSenecio jacobaea 
JapaninruttojuuriPatesites japonicus 
JapanintatarFallopia japonicaJapanintattaren lehdet eivät ole yhtä isoja kuin jättitattarella ja niiden tyvi on suorempi. Molemmat kasvattavat korkeita bambumaisia varsia
JauhosavikkaChenopodium albumVoisi olla myös Pohjanjauhosavikka, Chenopodium suecicum, jota on myös pidetty j:n alalajina. Varren kovuutta/pehmeyttä, joka erottaa nämä, ei tullut tarkistettua.
JokapaikansaraCarex nigra 
JouhivihviläJuncus filiformis 
JuolavehnäElymus repens 
Juolukka Vaccinium uliginosum 
Jänönapila Trifolium arvenseJänönapila on yleisempi Turun suunnalla kuin Helsingissä. Nämä löytyivät Nauvon reissulla.
Jänönsalaatti Mycelis muralis 
Jänönsara Carex leporina 
Järvikorte Equisetum fluviatile 
JärviruokoPhragmites australis 
JättipalsamiImpatiens glanduliferaJättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoalueilta Intiasta. Se tuotiin Suomeen 1800-luvulla, ja leviää nyt rajusti Suomen luonnossa.
JättitatarFallopia sachalinensisTiet. nimen loppuosa sachalinensis viittaa Sahalinin saareen, kasvin kotiseutuun. 
KaalisinappiErucastrum gallicum 
KaalivalvattiSonchus oleraceus 
KalliohatikkaSpergula morisonii  
KallioimarrePolypodium vulgare 
KalliokieloPolygonatum odoratum 
KalliokohokkiSilene rupestrisKalliokohokki on melko harvinainen. Nämä löytyivät sattumalta marjastusreissulla Nuuksiosta, kallioisesta maastosta.
KalvassaraCarex pallescens 
KanadankoiransilmäConyza canadensisAlkuaan pohjoisamerikkalainen kanadankoiransilmä on nykyään Helsingissä hyvin yleinen. Se selviää jopa jalkakäytävien reunoilla ja seinänvierustoilla.
KanadanpiiskuSolidago canadensis 
KanadanvesiruttoElodea canadensisVesirutto on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva uposkasvi, joka voi muodostaa haitallisia massaesiintymiä vesistöihin
KanervaCalluna vulgaris 
KangasmaitikkaMelampyrum pratenseMaitikat ovat puoliloisia, kuten sänkiöt, laukut ja silmäruohotkin.
KapeaosmankäämiTypha angustifoliaKapeaosmankäämi on pienempi, sirompi ja kapealehtisempi kuin yleisempi leveäosmankäämi. Kukinnon hede- ja emiosat ovat selvästi erillään toisistaan.
KarheapillikeGaleopsis tetrahit 
Karhunköynnös Calystegia sepiumKarhunköynnöksen (vanhalta nimeltään isokierto) verhiö on ns. esilehtien peitossa, peltokierrolla verhiö näkyy normaalisti.
KarhunputkiAngelica sylvestris 
KartioakankaaliAjuga pyramidalis 
KarvahorsmaEpilobium hirsutum 
KarvakiviyrttiWoodsia ilvensisKarvakiviyrtti on pieni, vain 5-20 cm korkuinen saniainen
KarvaskallioinenErigeron acer 
KatajaJuniperus communis 
KatinliekoLycopodium clavatumKatinlieon neulasmaiset lehdet ovat karvakärkisiä
KatkeratatarPersicaria hydropiper 
KattokattaraBromus tectorum 
KaukasianjättiputkiHeracleum mantegazzianum   Rungossa näkyvien punaisten pilkkujen (toinen kuva) pitäisi olla nimenomaan Kaukasianjättiputken tunnusmerkki, erotukseksi esim. persianjättiputkesta.
KaukasianmaksaruohoSedum spuriumKasvin nimi kertoo, mistä se on kotoisin. Meillä sitä käytetään puutarhoissa, ja sitä on levinnyt myös niiden ulkopuolelle.
KaunokainenBellis perennisKaunokaisen eli tuhatkaunon luontainen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Skandinaviaan. Meillä sitä on toisin paikoin puutarhakarkulaisena tai viljelyjäänteenä.
KellotalvikkiPyrola mediaKellotalvikki on kuin pikku- ja isotalvikin välimuoto.
KeltakannusruohoLinaria vulgaris 
KeltakurjenmiekkaIris pseudacorus 
KeltaliekoDiphasiastrum complanatumKasvista saadaan keltaista väriainetta, jota on käytetty värjäykseen.
KeltamaiteLotus corniculatus 
KeltamaksaruohoSedum acre 
KeltamataraGalium verumKeltamatara on sekoittumassa paimenmataraan myös Helsingin alueella, mutta Håkansbergin mäellä oli vielä voimakkaan keltaista ja pystyä, tuntomerkkeihin sopivaa mataraa.
KeltamoChelidonium majus 
KeltanokitkeröPicris hieracioidesKeltanokitkerön varsi on karvainen ja melko tanakka
KeltaohdakeCirsium oleraceumKeltaohdake on Suomessa harvinainen, mutta jo Virossa aivan yleinen
KeltasauramoAnthemis tinctoria 
KeltatalvikkiPyrola chloranthaKeltatalvikki on helppo erottaa muista talvikeista, kukat ovat vihertävänkeltaiset ja varsi punainen.
KeltavuokkoAnemone ranunculoides 
KeltaängelmäThalictrum flavumKeltaängelmän tyypillisiä kasvupaikkoja ovat rantaniityt, kuva on Vantaanjoen rannalta Helsingin Siltamäestä.
KenttätyräkkiEuphorbia esula 
KeräpäävihviläJuncus conglomeratus 
KesämaitiainenLeontodon hispidusKesämaitiainen on harvinaisempi kuin syysmaitiainen.
KesämaksaruohoSedum annuumKesämaksaruoho on alkuperäinen luonnonkasvi Suomessa, mutta vaikea sanoa, onko Pitkäkosken esiintymä luontainen vai viljelyperäinen.
KetohanhikkiPotentilla anserina 
KetokaunokkiCentaurea scabiosaMaisemoinnin tuloksena Vuosaaren täyttömäeltä voi löytää monia mielenkiintoisia lajeja, kuten tuttua ahdekaunokkia kookkaamman ketokaunokin.
Ketokeltto Crepis tectorum 
Ketokäenminttu Satureja acinos 
Ketomaruna Artemisia campestrisKetomaruna muistuttaa pujoa, mutta on pienempi ja kapealehtisempi.
Ketoneilikka Dianthus deltoides 
Ketonukki Androsace septentrionalisHarvinainen ketonukki on Heinolan kaupungin nimikkokasvi.
Keto-orvokki Viola tricolor 
Ketosilmäruoho Euphrasia strictaKetosilmäruohon kukat ovat vaalean sinipunaiset.
Ketotädyke Veronica arvensisKetotädyke on kooltaan samaa suuruusluokkaa kuin kevättädyke
Keväthanhikki Potentilla crantziiKeväthanhikin tunnistaa terälehtien oranssinvärisestä tyviosasta. Kukkii jo toukokuussa.
Kevätkynsimö Erophila verna 
Kevätlehtoleinikki Ranunculus fallaxKevätlehtoleinikit ovat ulkomuodoltaan kevätleinikkien ja lehtoleinikkien väliltä.
Kevätleinikki Ranunculus auricomusKevätleinikit jaetaan kolmeen lajiryhmään: kevätleinikit, kevätlehtoleinikit ja lehtoleinikit. Kevätleinikit ovat näistä pienikasvuisimpia.
Kevätlinnunherne Lathyrus vernusKevätlinnunherne on viehättävä touko-kesäkuussa kukkiva lehtokasvi.
Kevätlinnunsilmä Chrysosplenium alternifolium 
Kevätpiippo Luzula pilosaKevätpiippo kukkii niin aikaisin, että kukinta jää helposti huomaamatta.
Kevättaskuruoho Thlaspi caerulescens 
Kevättädyke Veronica vernaKevättädyke on hyvin pieni, tämä tupsu oli alle 5cm korkuinen.
Kevättähtimö Stellaria holostea 
Kielo Convallaria majalis 
Kiertotatar Fallopia convolvulus 
Kierumatara Galium aparineKierumatara kietoutuu toisiin kasveihin samaan tapaan kuin peltomatara, mutta on sitä paljon rotevampi.
Kiiltopaju Salix phylicifolia 
Kilpukka Hydrocharis morsus-ranaeKilpukan lehti on noin 3 cm halkaisijaltaan. Kasvi kelluu vapaasti vedessä tai kiinnittyy löyhästi pohjamutaan.
Kirjonivelvirna Securigera varia 
Kirjopillike Galeopsis speciosa 
Kirkiruoho Gymnadenia conopseaKirkiruoho on Helsingin seudulla harvinainen
Kissankello Campanula rotundifolia 
Kissankäpälä Antennaria dioicaKissankäpälää oli vaikea löytää Helsingin seudulta, vaikka niitä lapsena maaseudulla lomaillessa näki useinkin.
Kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas 
Koiranheinä Dactylis glomerata 
Koiranheisi Viburnum opulusKoiranheiden kukinnon isot laitakukat ovat steriilejä, keskellä on normaaleja pienempiä kukkia (kuvassa ne ovat nupussa).
Koiranputki Anthriscus sylvestris 
Komealupiini Lupinus polyphyllusLupiini on kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta tuntuu selviävän aika mukavasti Suomen luonnossa.
Konnanleinikki Ranunculus sceleratus 
Konnantatar Bistorta majorKonnantatar on Suomessa lähinnä viljelyjäänne tai -karkulainen, mutta jo hiukan etelämpänä Euroopassa alkuperäinen luonnonkasvi.
Koripaju Salix viminalis 
Korpi-imarre Thelypteris phegopterisKorpi-imarteen kaksi alinta lehdykkää sojottavat hauskan viiksimäisesti alaspäin.
Korpikaisla Scirpus sylvaticus 
Korpipaatsama Rhamnus frangulaNuuksiosta löytyi yllättävän paljon paatsamoita, usein läheltä lammen rantaa.
Kotkansiipi Matteuccia struthiopterisKotkansiivellä on erilliset pesäkelehdet, jotka muuttuvat varhaisessa vaiheessa suklaanruskeiksi ja säilyvät yli talven.
Kullero Trollius europaeusKullero on Helsingin luonnossa hyvin harvinainen, alkuperäisiä esiintymiä on ehkä vain yksi.
Kultapiisku Solidago virgaurea 
Kumina Carum carvi 
Kurjenjalka Potentilla palustrisKurjenjalka on välillä luettu hanhikkien Potentilla -sukuun, välillä omaan Comarum -sukuunsa.
Kurjenkello Campanula persicifolia 
Kurtturuusu Rosa rugosaKurtturuusu on kotoisin itä-Aasiasta ja Japanista. Se on sitkeänä kasvina alkanut levitä puistoista myös luontoomme, paikoin haitaksi asti.
Kuusi Picea abies 
Kyläkarhiainen Carduus crispusKyläkarhiainen ja suo-ohdake muistuttavat ensi katsomalta paljon toisiaan, mutta ne erottaa mm. siitä, että kyläkarhiaisen mykeröiden kehtosuomut (kukinnon alla) ovat törröttävät, suo-ohdakkeella eivät.
Kyläkellukka Geum urbanum 
Kyläkurjenpolvi Geranium pratenseKyläkurjenpolvea on kauan viljelty koristekasvina, ja se on toisin paikoin vakiintunut luontoomme. Sen luontainenkaan levinneisyysraja ei ole kaukana Suomesta.
Kylämaltsa Atriplex patula  
Kylänurmikka Poa annua 
Kynäjalava Ulmus laevisKynäjalava on rauhoitettu. Ruutinkosken lähellä kasvavat yksilöt on merkitty kyltillä.
Käenkaali Oxalis acetosellaKäenkaali eli ketunleipä osaa laskostaa lehtensä esim. suojautuakseen kuivumiselta.
Käenkukka Lychnis flos-cuculi 
Käärmeenkieli Ophioglossum vulgatumKäärmeenkieli muistuttaa piharatamoa, mutta onkin sanikkainen
Lamparevesikuusi Hippuris vulgaris 
Lehtoakileija Aquilegia vulgarisLehtoakileija on levinnyt luontoomme monin paikoin puutarhoista, mutta sen luontainenkin levinneisyysalue tulee kaakon suunnalta hyvin lähelle, ja mahdollisesti jopa ulottuu maahamme.
Lehtoarho Moehringia trinervia 
Lehtohorsma Epilobium montanumLehtohorsman luotti on nelihaarainen, kun esim. amerikanhorsmilla se on nuijamainen.
Lehtoimikkä Pulmonaria obscura 
Lehtokielo Polygonatum multiflorumLehtokielo muistuttaa kalliokieloa, mutta on selvästi kookkaampi, runsaskukkaisempi ja pyöreävartinen (kalliokielon varsi on särmikäs).
Lehtokorte Equisetum pratense 
Lehtokuusama Lonicera xylosteum 
Lehtomaitikka Melampyrum nemorosumLehtomaitikka on kuvattu Soinin kirkonmäen liepeillä, jossa sitä kasvaa ilmeisesti puutarhakarkulaisena. Sitä esiintyy aivan luonnonvaraisenakin eteläisessä ja kaakkoisessa Suomessa.
Lehtoneidonvaippa Epipactis helleborineTätä harvinaisuutta etsiessä paikalle tuli kasvien tuntija yliopistolta, joka auttoi löytämisessä. Selvisi, että olin mennyt aivan läheltä, mutta en ollut huomannut kasvia sen ympäristöön sulautuvien värien takia.
Lehto-orvokki Viola mirabilisLehto-orvokki kukkii varhain keväällä ensimmäisen kerran suoraan juurakosta lähtevin vaalean sinipunaisin kukin. Myöhemmin ilmaantuu varteen avautumattomat umpipölytteiset kukat.
Lehtopalsami Impatiens noli-tangereLehtopalsami on Suomessa alkuperäislaji, muut palsamit ovat ihmisen tuomia. Lehtopalsamin kukka on suurempi kuin rikkapalsamilla ja kannus on käyrä.
Lehtopähkämö Stachys sylvaticaKuvan yksilö oli noin metrin korkuinen.
Lehtosinijuuri Mercurialis perennisLehtosinijuuren voi löytää Etelä-Suomen parhaista lehdoista.
Lehtotähtimö Stellaria nemorum 
Leskenlehti Tussilago farfara 
Leveäosmankäämi Typha latifolia 
Leväkkö Scheuchzeria palustrisHedelmävaiheessa olevaa leväkköä voisi luulla joksikin saraksi, mutta sitä ei luokitella edes heinämäisiin kasveihin.
Lillukka Rubus saxatilis 
Linnunkaali Lapsana communis 
Litulaukka Alliaria petiolataLitulaukan lehdet tuoksuvat hierottaessa sipulille.
Lituruoho Arabidopsis thaliana 
Liuskaraunioinen Asplenium septentrionale 
Luhtalemmikki Myosotis scorpioidesLuhtalemmikki kukkii myöhemmin kuin samannäköinen puistolemmikki ja kasvaa kosteilla paikoilla. Nämä luhtalemmikit kasvoivat Mätäjoen suulla rantakasvillisuuden joukossa.
Luhtalitukka Cardamine pratensis 
Luhtamatara Galium uliginosumLuhtamataralla on kiehkurassa tavallisesti 6 otakärkistä lehteä. Varsi on nelisärmäinen. Varsi ja lehdet ovat pienten jäykkien karvojen johdosta karheat (toinen kuva).
Luhtatädyke Veronica scutellataLuhtatädyke kasvaa kosteissa paikoissa, kuten ojissa
Luhtavilla Eriophorum angustifolium 
Luhtavuohennokka Scutellaria galericulata 
Lumme Nymphaea albaVoi olla alalaji candida (pohjanlumme, yleisin).
Lutukka Capsella bursa-pastoris 
Maahumala Glechoma hederacea 
Maariankämmekkä Dactylorhiza maculataMaariankämmekän kukinto on upea, ja yksittäisessä kukassa voi nähdä ihmishahmon. Lehdet ovat hauskan täplikkäät.
Maitohorsma Epilobium angustifolium 
Masmalo Anthyllis vulnerariaVuosaaren täyttömäelle on tuotu maisemoinnin yhteydessä luonnonkasveja ja se toimii reservaattina useille harvinaisuuksille, kuten masmalo.
Meriasteri Tripolium vulgareMeriasteri kasvaa nimensä mukaan merenrannoilla, usein aivan vesirajan tuntumassa.
Merikaisla Bolboschoenus maritimusMerikaislan varsi on kolmisärmäinen.
Meriluikka Eleocharis uniglumis 
Merimaltsa Atriplex littoralisMerimaltsan tuntomerkkejä ovat harmahtavan vihreä yleisväri ja kapeat lehdet.
Merinätkelmä Lathyrus japonicusMerinätkelmä sattui ensimmäisen kerran silmään tien poskesta Nauvon lauttaa odotellessa.
Meriputki Angelica archangelica ssp. litoralis 
Merirannikki Glaux maritima Merirannikin nimi kertoo harvinaisen selvästi, mistä kasvin voi löytää.
Meriratamo Plantago maritima 
Merisaunio Tripleurospermum maritimumMesisaunio on läheinen laji peltosauniolle, niitä on joskus pidetty samaankin lajiin kuuluvina.
Merisinappi Cakile maritima 
Merisuolake Triglochin maritimum  
Merisätkin Ranunculus peltatus ssp. baudotiiMerisätkin viihtyy murtovesissä, toinen alalaji järvisätkin makeissa vesissä.
Merivirmajuuri Valeriana sambucifolia ssp. salinaMerivirmajuuri on lehtovirmajuuren alalaji. Eräs tuntomerkki on tumman sinipunainen varsi.
Mesiangervo Filipendula ulmaria 
Mesimarja Rubus arcticus 
Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana 
Metsäapila Trifolium mediumMetsäapilan varsi on mutkaisempi ja kukkaperä pidempi kuin puna-apilalla.
Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris 
Metsäkorte Equisetum sylvaticum 
Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum 
Metsälehmus l. niinipuu Tilia cordataMaunulan luontopolun varrella on merkitty metsälehmusryhmä (ensimmäinen kuva).
Metsämaitikka Melampyrum sylvaticumMetsämaitikan teriö on kirkkaamman keltainen kuin kangasmaitikalla.
Metsänätkelmä Lathyrus sylvestris 
Metsäorvokki Viola riviniana 
Metsäruusu Rosa MajalisNäistä matalakasvuisista ruusuista otin useita kuvia kolmella reissulla varmistuakseni lajista. Tuntomerkit mielestäni sopivat parhaiten metsäruusuun. Kukan väristä on tosin monenlaista tietoa, vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen.
Metsätähti Trientalis europaea 
Metsävirna Vicia sylvaticaMetsävirna löytyi aivan sattumalta muita kasveja etsiessä, kun sen valkopohjaiset kukat pilkottivat kauas melko varjoisassa metsässä.
Morsinko Isatis tinctoria 
Mukulaleinikki Ranunculus ficaria 
Mustaherukka Ribes nigrumMustaherukka on alkuperäinen luonnonkasvi Suomessa, mutta viljellyt lajikkeet on jalostettu satoisammiksi. Tämä yksilö saattaa hyvinkin olla viljelyperäinen.
Mustakonnanmarja Actaea spicata 
Mustikka Vaccinium myrtillus 
Mustuvapaju Salix myrsinifoliaMolemmat kuvaamani yksilöt olivat melko puumaisia kasvutavaltaan, mikä sopii mustuvapajun tuntomerkkeihin. Lehdet myös mustuivat kuivattaessa kuten pitäisi.
Muurain l. lakka, hilla Rubus chamaemorusEnsimmäisessä kuvassa emiyksilö, toisessa hedeyksilö.
Myrkkykeiso Cicuta virosa 
Mäkikattara Bromus hordeaceus 
Mäkikuisma Hypericum perforatum 
Mäkilemmikki Myosotis ramosissimaTeriö pieni (kuten hietalemmikilläkin), vain 1-2 mm
Mäkiminttu Satureja vulgaris 
Mäkitervakko Lychnis viscaria 
Mäkivirvilä Vicia tetraspermaMäkivirvilän palossa on neljä hernettä.
Mänty Pinus sylvestris 
Mäntykukka Monotropa hypopitysMäntykukka on lehtivihreätön loiskasvi.
Neidonkieli Echium vulgareNeidonkieli on Suomenlahden eteläpuolella yleinen esim. tienpientareilla, Suomessa se lienee enimmäkseen viljelyperäinen.
Niittyhumala Prunella vulgaris 
Niittyleinikki Ranunculus acris 
Niittynätkelmä Lathyrus pratensis 
Niittysuolaheinä Rumex acetosa 
Nokkonen Urtica dioica 
Nukula Leonurus cardiacaNukulaa on aiemmin viljelty yleisesti ja käytetty mm. sydänvaivoihin. Nykyään se on harvinaistunut.
Nuokkuhelmikkä Melica nutans 
Nuokkukohokki Silene nutans 
Nuokkurusokki Bidens cernua 
Nuokkutalvikki Orthilia secunda 
Nuottaruoho Lobelia dortmannaNuottaruoho viihtyy puhtaissa vesissä.
Nurmiajuruoho Thymus pulegioidesNurmiajuruoho on hyvin samannäköinen kuin kangasajuruoho. Erona mm. se, että kangasajuruohon varsi on ympäriinsä karvainen, nurmiajuruoholla vain varren särmät.
Nurmihärkki Cerastium fontanum 
Nurmikaunokki Centaurea phrygiaNurmikaunokin tuntomerkkejä ovat melko leveät, yhtenäiset lehdet sekä mykerön alaosan, kehdon, kehtosuomujen mustuus, teräväkärkisyys ja niistä lähtevät hapsut
Nurmikohokki Silene vulgaris 
Nurmilaukka Allium oleraceum 
Nurmimailanen Medicago lupulinaSuomenlinna on tyypillinen nurmimailasen kasvupaikka, koska se on "matkustanut" Suomeen aikoinaan purjelaivojen mukana.
Nurmipiippo Luzula multiflora 
Nurmipuntarpää Alopecurus pratensis 
Nurmitatar Bistorta viviparaNurmitatar lisääntyy enimmäkseen kukinnon alaosassa olevien itusilmujen avulla, siis kasvullisesti.
Nurmitädyke Veronica chamaedrys 
Nurmitähkiö l. timotei Phleum pratense 
Näsiä Daphne mezereumNäsiä kukkii varhain keväällä ennen lehtien puhkeamista.
Ojakellukka Geum rivale 
Ojakärsämö Achillea ptarmica 
Ojaleinikki Ranunculus flammula 
Ojatädyke Veronica beccabungaOjatädyke on eteläinen laji, harvinainen muualla kuin Ahvenanmaalla
Oranssikeltano Pilosella aurantiacaOranssikeltano kasvoi Talin siirtolapuutarhan lähellä, ilmeisesti karkulaisena.
Oravanmarja Maianthemum bifolium 
Orjanruusu Rosa dumalisOrjanruusu on luonnossamme alkuperäinen ruusulaji, lounaisessa Suomessa jopa metsäruusua yleisempi.
Orvontädyke Veronica serpyllifolia 
Otavalvatti Sonchus asper 
Paimenmatara Galium albumPaimenmataralla on kiehkurassa 6-8 lehteä, varsi ei ole karhea. Kuvan matara vaikuttaa näin maallikosta melko puhtaalta paimenmataralta, seuraavassa kuvassa taas on selvästi yleinen risteymä keltamataran kanssa: piennarmatara, Galium x pomeranicum.
Pajuangervo Spiraea salicifoliaPajuangervon kotiseutuja ovat Pohjois-Venäjä ja Pohjois-Aasia. Suomessa sitä käytetään koristepansaana, ja se villiytyy toisinaan.
Pajuasteri Aster x salignusPajuasteri on syntynyt risteyttämällä syysasteri ja säiläasteri. Se käyttäytyy pitkälti lajin tavoin ja on levinnnyt luontoomme muodostaen paikoin jopa laajoja kasvustoja
Palsternakka Pastinaca sativaJuureskasvina viljelty palsternakka on monin paikoin vakiintunut tienvierille ja joutomaille.
Partaohra Hordeum jubatumPartaohra kuuluu samaan sukuun kuin tuttu viljakasvi, ohra. Se on kotoisin Pohjois-Amerikasta.
Peltoemäkki Fumaria officinalis 
Peltohanhikki Potentilla norvegicaPeltohanhikin kukkien terälehdet ovat verholehtiä lyhemmät, lehdet ovat kolmisormiset.
Peltohatikka Spergula arvensis 
Peltokanankaali Barbarea vulgaris 
Peltokierto Convolvulus arvensis 
Peltokorte Equisetum arvense 
Peltokurjennokka Erodium cicutarium 
Peltolemmikki Myosotis arvensisPeltolemmikin kukka on 3-4 mm levyinen.
Peltomatara Galium spuriumPeltomataran kukka on mitättömän pieni, vain noin millin levyinen. Karvainen varsi takertuu helposti ympäröivään kasvillisuuteen.
Pelto-ohdake Cirsium arvense 
Pelto-orvokki Viola arvensis 
Peltopillike Galeopsis bifida 
Peltopähkämö Stachys palustrisVanha nimi suopähkämö vastaa tieteellistä nimeä palustris. Kasvaa rannoilla, pelloilla, ojissa ym.
Peltorasti Anchusa arvensis 
Peltoretikka Raphanus raphanistrumPeltoretikka on läheistä sukua mm. retiisille.
Peltosaunio Tripleurospermum inodorum 
Peltotaskuruoho Thlaspi arvense 
Peltoukonnauris Erysimum cheiranthoides 
Peltovalvatti Sonchus arvensisPeltovalvatti voi kasvaa hyvin kookkaaksi, jopa puolitoistametriseksi.
Peltovillakko Senecio vulgaris 
Pensaikkotatar Fallopia dumetorumPensaikkotatar muistuttaa kiertotatarta, mutta kasvaa kookkaammaksi ja kukissa on leveät siipipalteet.
Pensaskanukka Cornus albaPensaskanukka jaetaan alalajeihin idän- ja lännen(pensas)kanukka.
Persiantädyke Veronica persicaPersiantädyke on kotoisin Lounais-Aasiasta ja on kotiutunut myös laajalti Eurooppaan. Suomessa se on melko harvinainen.
Peurankello Campanula glomerataPeurankellon kukat ovat kasautuneet varren latvaosaan, alempana voi olla harvassa joitain kukkia.
Pietaryrtti Tanacetum vulgare 
Pihakrassi Lepidium ruderale 
Pihakurjenpolvi Geranium pusillumPihakurjenpolven pienestä koosta saa käsityksen vertaamalla vieressä kasvaviin apilanlehtiin.
Piharatamo Plantago majorPiharatamoa näkee joka paikassa, mutta sen alalajia rantapiharatamoa (ssp. intermedia) ei niin usein (toinen kuva).
Pihasaunio Matricaria matricarioides 
Pihasyreeni Syringa vulgaris 
Pihatatar Polygonum aviculare 
Pihatähtimö Stellaria mediaMonelle tutumpi pihatähtimön nimitys on vesiheinä.
Pihlaja Sorbus aucuparia 
Piikkiohdake Cirsium vulgare 
Piikkisalaatti Lactuca serriolaPiikkisalaatti kuuluu samaan sukuun kuin ruokapöydästä tuttu lehtisalaatti.
Pikkukäenrieska Gagea minima 
Pikkulaukku Rhinanthus minor 
Pikkulimaska Lemna minorPikkulimaska on yleisin limaskalaji Suomessa. Sillä on vain yksi vedessä vapaana uiva juuri, esim. isolimaskalla niitä on useampia.
Pikkutakiainen Arctium minusPikkutakiaisella ei ole seittiä ja mykeröt ovat terttumaisesti pitkin vartta.
Pikkutalvikki Pyrola minor 
Pikkutervakko Lychnis alpina 
Piparjuuri Armoracia rusticanaPiparjuurta viljellään maustekasvina, ja sitä esiintyy myös villiytyneenä.
Pitkälehtikihokki Drosera anglicaPitkälehtikihokki on varsinkin etelä-Suomessa harvinaisempi kuin pyöreälehtikihokki
Pohjanpunaherukka Ribes spicatumPunaherukkoja on useita läheisiä lajeja, vain pohjanpunaherukka on varmuudella alkuperäinen Suomen luonnossa. Meillä viljellyt lajit ovat useimmiten sen ja alppi- tai lännepunaherukan risteymiä.
Poimuhierakka Rumex crispus 
Poimulehti Alchemilla sp.Poimulehdet jaetaan useisiin apomiktisiin, suvuttomasti lisääntyviin lajeihin. Tosin joskus useimmat yhdistetään samaksi lajiksi.
Porkkana Daucus carota 
Posliinihyasintti Puschkinia scilloidesPosliinihyasintti on kotoisin Etu-Aasiasta.
Puistolemmikki Myosotis sylvatica 
Pujo Artemisia vulgaris 
Pukinparta Tragopogon pratensisPukinparran kukat ovat auki vain aamupäivällä. Engl. nimi: Jack-go-to-bed-at-noon
Pullosara Carex rostrata 
Puna-ailakki Silene dioica 
Puna-apila Trifolium pratense 
Punakoiso Solanum dulcamaraPunakoiso kuuluu samaan Solanum-sukuun kuin peruna. Kukkien muoto onkin näillä lajeilla samankaltainen.
Punapeippi Lamium purpureum 
Punasavikka Chenopodium rubrum 
Punasolmukki Spergularia rubraPunasolmukin kukat ovat halkaisijaltaan vain puolen sentin luokkaa.
Punasänkiö Odontites vulgaris 
Puolukka Vaccinium vitis-idaea 
Purolitukka Cardamine amaraPurolitukan heteiden päät ovat sinipunaiset, luhtalitukalla keltaiset.
Purovita Potamogeton alpinus 
Purtojuuri Succisa pratensis 
Pystykeiholehti Sagittaria sagittifoliaNämä keiholehdet kasvoivat Vantaanjoen rantavedessä. Kuvaus onnistui juuri ja juuri rannalta kurotellen.
Pystykiurunkannus Corydalis solida 
Pyöreälehtikihokki Drosera rotundifolia 
Pähkinäpensas Corylus avellanaPähkinäpensaan tunnistaa ilman pähkinöitäkin isoista, pehmeistä ja nipukkakärkisistä lehdistään ja kehämäisestä kasvutavasta.
Päivänkakkara Leucanthemum vulgare 
Pölkkyruoho Arabis glabra 
Raate Menyanthes trifoliataKukkiva raate on upea näky.
Raita Salix caprea 
Ranta-alpi Lysimachia vulgaris 
Rantakanankaali Barbarea stricta 
Rantakukka Lythrum salicaria  
Rantaleinikki Ranunculus reptansHyvin pieni kasvi, ensi silmäyksellä näytti kuin joku olisi ripotellut pieniä, alle senttisiä teriöitä suoraan rantamudalle.
Rantamatara Galium palustre 
Rantaminttu Mentha arvensis 
Rantanenätti Rorippa palustris 
Rantanätkelmä Lathyrus palustrisRantanätkelmä vaatii kasvupaikaltaan kosteutta.
Rantatädyke Veronica longifolia 
Rantaukonnauris Erysimum hieraciifoliumRantaukonnauriksella on isommat kukat ja varrenmyötäisemmat lidut kuin peltoukonnauriksella.
Rantavehnä Leymus arenarius 
Rantavihvilä Juncus alpinoarticulatusRantavihvilä on vaikea erottaa solmuvihvilästä, varsinkin kun erottavat tuntomerkit ovat hiukan kuin veteen piirretty viiva. Kuvan kasvilla monet kotaa ympäröivät kehälehdet ovat pyöreäkärkisiä - mikä, samoin kuin melko pohjoinen kasvupaikka, kallistaa vaakaa rantavihvilän puolelle.
Rantayrtti Lycopus europaeus 
Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica 
Rauduskoivu Betula pendula 
Rehuvirna Vicia sativa 
Rehuvuohenherne Galega orientalisRehuvuohenherne on kotoisin Kaukasukselta. Kasvin on todettu puhdistavan tehokkaasti öljyn saastuttamaa maaperää.
Rentohaarikko Sagina procumbensRentohaarikko selviää jopa katukiveyksen raoissa ja vastaavissa paikoissa
Rentukka Caltha palustris 
Riidenlieko Lycopodium annotinum 
Riippasara Carex magellanica  
Rikkanenätti Rorippa sylvestris 
Rikkapalsami Impatiens parvifloraRikkapalsami on kotoisin Aasiasta.
Rohtomesikkä Melilotus officinalis 
Rohtopernaruoho Sisymbrium officinaleRohtopernaruohon haarat siirottavat hauskasti eri suuntiin
Rohtoraunioyrtti Symphytum officinaleRohtoraunioyrtin kukan väri vaihtelee, se voi olla esim. sininen, sinipunainen tai valkoinen kuten kuvassa.
Rohtosormustinkukka Digitalis purpureaRohtosormustinkukka on luonnonkasvi esim. Keski-Euroopassa ja Englannissa, mutta Suomessa yleensä koristekasvi tai viljelyjäänne eikä leviä kauas viljelypaikoiltaan.
Rohtotädyke Veronica officinalis 
Rohtovirmajuuri Valeriana officinalis 
Ruiskaunokki Centaurea cyanus 
Ruohokanukka Cornus suecicaRuohokanukka on yleisin Pohjois-Suomessa, etelämpänä levinneisyys painottuu rannikolle ja saaristoon.
Ruoholaukka Allium schoenoprasum 
Ruokohelpi Phalaris arundinacea 
Ruusuruoho Knautia arvensis 
Rätvänä Potentilla erectaRätvänän kukassa on vain neljä terälehteä.
Rönsyleinikki Ranunculus repens 
Röyhyvihvilä Juncus effususRöyhyvihvilän varsi on kukinnon alapuolelta sileä, läheisellä keräpäävihvilällä uurteinen. Kukinnon muoto eroaa, mutta voi vaihdella aika paljon.
Saarni Fraxinus excelsior 
Saksanhanhikki Potentilla thuringiacaSaksanhanhikin aluslehdet ovat seitsensormisia, ylemmät viisisormisia.
Saksankirveli Myrrhis odorataSaksankirveliä on viljelty kauan Suomessa lääke- ja maustekasvina, ja se voi levitä viljelysten ulkopuolelle. Tämä esiintymä löytyi Talin siirtolapuutarhan lähistöltä.
Salava Salix fragilisSalava eli piilipuu ei kuulu Suomen alkuperäiseen kasvistoon, mutta sitä kasvaa villiytyneenä mm. vesistöjen varsilla.
Sananjalka Pteridium aquilinum 
Sarjakeltano Hieracium umbellatum 
Sarjarimpi Butomus umbellatusSarjarimpi on erikoisen näköinen ja kaunis vesikasvi.
Savijäkkärä Gnaphalium uliginosum 
Seittitakiainen Arctium tomentosum 
Sepiväpeippi Lamium amplexicauleTämän peippilajin lehdet kietoutuvat varren ympärille eli sepivät.
Siankärsämö Achillea millefolium 
Sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi 
Silkkiunikko Papaver rhoeasYksinäinen unikko tökötti Nauvon saarta halkovan maantien varressa.
Siniheinä Molinia caerulea 
Sinikaisla Schoenoplectus tabernaemontaniSinikaisla on melko samanlainen kuin järvikaisla, mutta yleisempi murtovesissä ja väriltään sinertävän vihreä.
Sinisavikka Chenopodium glaucum 
Sinivuokko Hepatica nobilis 
Sirppimailanen Medicago sativa ssp. falcataSirppimailanen on sinimailasen alalaji.
Soikkokaksikko Listera ovataSoikkokaksikko on maassamme rauhoitettu lukuuunottamatta Ahvenanmaata.
Soreahiirenporras Athyrium filix-femina 
Sormisara Carex digitata 
Sudenmarja Paris quadrifolia 
Suikeroalpi Lysimachia nummulariaSuikeroalpin luontainen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Ruotsiin. Suomeen se on tullut koristekasvina, mutta selviää luonnossammekin.
Suohorsma Epilobium palustreSuohorsmalla on kapeammat lehdet kuin lähisukulaisillaan.
Suokukka Andromeda polifolia 
Suola-arho Honckenya peploides 
Suolasänkiö Odontites litoralisSuolasänkiön tyypillisiä kasvupaikkoja ovat merenrantaniityt.
Suolavihvilä Juncus gerardii 
Suo-ohdake Cirsium palustre 
Suo-orvokki Viola palustris 
Suopayrtti Saponaria officinalisSuopayrtti on vanha hyöty- ja koristekasvi, joka on villiytynyt toisin paikoin.
Suopursu Ledum palustre  
Suoputki Peucedanum palustreSuoputki on yleinen kosteiden paikkojen, esim. rantaluhtien sarjakukkaiskasvi.
Syyläjuuri Scrophularia nodosa 
Syylälinnunherne Lathyrus linifoliusKukkimisajankohta on ilm. tavallista myöhäisempi, mutta tämä olikin esiintymän ainoa kukkiva yksilö.
Syysmaitiainen Leontodon autumnalis 
Säderusokki Bidens radiata 
Särmäkuisma Hypericum maculatumSärmäkuisman varsi on nelisärmäinen
Tahmavillakko Senecio viscosus 
Taikinamarja Ribes alpinum 
Tammi Quercus robur 
Tanakkasilmäruoho Euphrasia nemorosaTanakkasilmäruohon kukat ovat valkeat ja se on karvaisempi kuin hyvin läheinen laji ketosilmäruoho.
TankeakarvalehtiCeratophyllum demersumKarvalehdet ovat juurettomia vesikasveja, jotka saattavat ankkuroitua pohjaan varren haaran avulla
Tarha-alpi Lysimachia punctataTarha-alpi on alkujaan kaakkoiseurooppalainen kasvi, meillä koristekasvi ja karkulainen.
Tarharaunioyrtti Symphytum asperumTarharaunioyrtin verhiön liuskat ovat paljon lyhyemmät kuin rohtoraunioyrtillä.
Tarhatyräkki Euphorbia cyparissiasKoristekasvina kasvatettu tarhatyräkki on levinnyt myös luontoomme
Terhi Asperugo procumbensTerhin kukat ovat samaa suuruusluokkaa kuin peltolemmikillä
Terttualpi Lysimachia thyrsifloraTerttualpi on kosteikkokasvi, tämäkin kasvoi rantaruovikon seassa.
Terttuselja Sambucus racemosa 
Tervaleppä Alnus glutinosa 
Tesma Milium effusum 
Tesmayrtti Adoxa moschatellinaTesmayrtti on vaatimattoman näköinen ja kokoinen kevätkasvi.
Tuhkapaju Salix cinereaMätäjoen varrella Malminkartanon ja Kannelmäen rajalla on harvinaisen suuri ja kauas erottuva tuhkapajuesiintymä.
Tummaraunioinen Asplenium trichomanes 
Tummarusokki Bidens tripartita 
Tummatulikukka Verbascum nigrum 
Tuomi Prunus padusVarhaiskesän sanotaan alkavan tuomen kukinnasta.
Tuoksusimake Anthoxanthum odoratum  
Tupasvilla Eriophorum vaginatum 
Tylppälehtihierakka Rumex obtusifolius 
Tyrni Hippophae rhamnoidesEnsimmäisessä kuvassa on talvehtineita silmuja, seuraavassa kuvassa olevat keltaiset "madot" ovat emikukkia, kolmannessa kuvassa näkyy hedekukkia lehtien juurella.
Tyräruoho Herniaria glabraTyräruoho on pienikokoinen, matala kasvi, joka kasvaa avoimilla paikoilla
Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatumTähkä-ärviä on yli metrinkin pituiseksi kasvava uposkasvi.
Tähtisara Carex echinata 
Tähtitalvikki Moneses unifloraTähtitalvikin kukka on mieliinpainuvan näköinen
Uistinvita Potamogeton natans 
Ukonpalko Bunias orientalisVenäjän vallan aikana Suomeen tuli useita uusia kasveja idästä. Siitä kertonee, että ukonpalkoa kutsutaan myös ryssänkaaliksi.
Ukonputki Heracleum sphondyliumUkonputken alalajit erottaa toisistaan kukinnon perusteella, etelänukonputken kukinto on valkoinen ja kukat epäsymmetrisiä, idänukonputken (ssp. sibiricum) kukinto on kellertävä.
Ukontatar Persicaria lapathifolia 
Ukontulikukka Verbascum thapsus 
Ulpukka Nuphar luteaLuontomme olisi paljon köyhempi ilman monia vesistöjä koristavia ulpukka- ja lummekasvustoja.
Vaahtera Acer platanoidesVaahtera oli pikkupoikana suosikkipuuni, usein hyvä kiipeilypuu ja kukapa ei olisi liimaillut sen siementen "siipiä" nenänsä jatkeeksi.
Vaalea-amerikanhorsma Epilobium ciliatum 
Vadelma Rubus idaeus 
Valkoailakki Silene latifoliaValkoailakki avaa kukkansa vasta illalla. Kuvassa emiyksilö.
Valkoapila Trifolium repens 
Valkolehdokki Platanthera bifoliaValkolehdokki on tunnetuimpia kämmeköitämme, mutta se on harvinaistunut viime vuosikymmeninä.
Valkomaksaruoho Sedum albumValkomaksaruoho on aito suomalainen luonnonkasvi, tosin luontaiselta levinnäisyydeltään lounainen - pääkaupunkiseudulla viljelyperäinen.
Valkomesikkä Melilotus albus 
Valkopeippi Lamium album 
Valkopiirtoheinä Rhynchospora alba 
Valkovuokko Anemone nemorosa 
Vanamo Linnaea borealisVanamon varvut voivat muodostaa löyhiä mattokasvustoja (toinen kuva).
Variksenmarja Empetrum nigrum 
Varsankello Campanula trachelium 
Vata Myosoton aquaticumVadan lehdet ovat aaltoreunaiset.
Vehka Calla palustris 
Velholehti Circaea alpinaVelholehti kasvaa varjoisissa ja kosteahkoissa lehdoissa
Vesihierakka Rumex aquaticus 
Vesitatar Persicaria amphibiaVesitatar voi kasvaa myös maalla, jolloin lehdet ovat lyhytruotisemmat kuin tässä.
Vesitähdet CallitricheIsovesitähti Callitriche cophocarpa ja pikkuvesitähti Callitriche palustris on vaikea erottaa toisistaan ilman hedelmän tutkimista, siksi en nimennyt näitä tarkemmin.
Viherjäsenruoho Scleranthus annuusKuvassa on alalaji suppujäsenruoho, ssp. polycarpos
Viiltosara Carex acuta 
Virpapaju Salix auritaVirpapaju kasvaa kosteilla paikoilla, korvissa, soistuvissa kangasmetsissä ym. Esim. Nuuksiossa vaellellessa sitä näkee todella paljon.
Voikukka Taraxacum sp.Voikukat ovat lajin rajauksen kannalta hankalia, koska ne lisääntyvät toisaalta suvuttomasti muodostaen apomiktisia pikkulajeja, ja toisaalta myöskin suvullisesti.
Vuohenkello Campanula rapunculoides 
Vuohenputki Aegopodium podagrariaVuohenputki kukkii myöhemmin kuin koiranputki, mutta aikaisemmin kuin karhunputki.
Vuorijalava Ulmus glabra 
Yövilkka Goodyera repensHelsinkiläinen yövilkka (ensimmäinen kuva) on kuvattu Maununnevan kasemattikallion metsikössä.


Etusivu   Lajit   Heimot