Iron Maiden
Helsingin Olympiastadion, 18.7.2008
 

"It´s going to be a revelation!" Mm. noin totesi Bruce heti keikan alussa. Ja tämä lupaus täyttyi todellakin, se toinen ei sitten ihan niinkään. Eli edellisen jatkoksi Bruce totesi, että kestää piiiitkään ennen kuin he lähtee lavalta pois. No ei se minun mielestä kylläkään kestänyt tarpeeksi pitkään! Keikka oli vajaat 2 h ja paljon pitempäänkin me oltais jaksettu! Keikkasetti oli täynnä mahtavia klassikoita ja niinpä se todellakin toimi ja setti näytti tältä:

- Intro: Churchill's Speech
- Aces High
- 2 Minutes To Midnight
- Revelations
- The Trooper
- Wasted Years
- The Number Of The Beast
- Can I Play With Madness
- Rime Of The Ancient Mariner
- Powerslave
- Heaven Can Wait
- Run To The Hills
- Fear Of The Dark
- Iron Maiden
---------------------
- Moonchild
- The Clairvoyant
- Hallowed Be Thy Name
 
On mennyt kyllä ihan liian monta vuotta kun viimeksi Maidenit näin, joten ilmassa oli tosiaankin "suuren urheilujuhlan" tuntua. Ei voi muuta kuin hymyssä suin ihailla jätkien kuntoa ja sitä ihanaa kohkaamista, yleisön huomioimista ja sille antautumista, mahtavia lavasteita ja pyroja ja myös kuvaajien herkullisia leikkauksia milloin lähiotoksiin kitaristien ja basistin sorminäppäryydestä ja milloin valkoisiin tennareihin jotka kiidätti hemmoja lavalla ees taas, ja ennen kaikkea ihailla Brucen ÄÄNTÄ!!! Siinä on kyllä kerta kaikkiaan niin herkullisen ilkikurinen tyyppi, sellainen aina iloinen velikulta joka on totta tosiaankin syntynyt lavalle! Bruce on hyvin paljon sellaisen pojankoltiaisen oloinen, mutta silti miehinen Mies. Ja hänellä tuntui jutut jatkuvan vaikka millä mitalla; aivan ihana kuunnella tuollaista tarinointia! :D

Kaverin kanssa myös hämmästeltiin sitä, että jätkät ei niin kauheasti ole muuttuneet 20 vuoden aikana (!), mitä nyt Brucella tukka lyhentynyt tietty mutta muutoin on edelleenkin voimissaan se ihan alkuaikojen Iron Maidenin spirit, ja varmaan tulee olemaan vielä seuraavatkin 20 vuotta. RESPECT!

Biiseistä soitettiin aikalailla kaikki joita odotinkin kuulevani, tosin jos jotain vielä olis voinut toivoa niin ehdottomasti The Evil That Men Do; siihen en kyllästy koskaan. Luulin että pissaisin housuihini kun heti alkupuolella tulee 2 pirun kovaa peräkkäin, eli Wasted Years ja The Number of the Beast! WOW!! Happea olis kaivattu välittömästi lisää noitten aikana; vaikka ulkosalla oltiinkin niin hyperventilaatiot oli kyllä sitä luokkaa...

Muita biisejä, jotka kolisivat ja lujaa meikäläiseen olivat mm. The Trooper, Can I Play With Madness, Hallowed Be Thy Name ja Fear of the Dark. Kaikista vaikuttavin biisi mulle kuitenkin oli ehkä yllättäen The Rime of the Ancient Mariner! W O W!! Sen alussa Bruce tarinoi biisistä pitkään ja mm. siitä albatrossista joka siinä mainitaan, ja kuinka ollakaan stadikalle sattui juuri lentämään yksinäinen lokki, jonka Bruce bongasi ja hehkutti että katsokaa nyt se albatrossi tuli tänne! Heheh, no ihan tavallinen paskalokki se kylläkin oli, mutta aika hieno ajoitus kyllä. Tuon biisin aikana screenillä oli ihanan resuinen laivan hylky, jonne vei houkuttelevat portaat.. Ja mitä enemmän niitä tuijotin, niin sitä enemmän tämä olisi tahtonut mennä Brucen kanssa sinne tutkimaan hylkyä hieman lähemmin! Jotenkin sen huikean vetoava synkkyys ja pahuus veti puoleensa, puhumattakaan niistä sävyistä mitä herra Maestro maalaili upealla tulkinnallaan. Bruce heilui koko biisin ajan iiihanan repaleisessa mustassa viitassa, joka kuvasi aivan mahtavasti kaikkia niitä tunnelmia – tämä oli mulle todellakin se napakymppi! *Iso syrän*

Jo ihan aikojen alussa meikkis rakastui nimenomaan Brucen ääneen, koko bändin letkeään ja ammattitaitoiseen karismaan ja tietysti musiikkiin ja myös siihen visuaalisuuteen, mistä Maiden on aina ollut tunnettu. On tosi sääli, etteivät bändit saa aloittaa soittamista stadikalla paljon myöhemmin, jotta kaikki mahtavat efektit, pyrot, valot jne pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa. Kaikista taustakuvista ja teemoista oli kyllä tehty niin hieno aikamatka, että eihän sitä voinut kuin mykistyneenä ihailla. Parhaat paikat siihen olisi luonnollisesti ollut ihan edessä, me oltiin kentällä miksauspisteen vieressä joka myöskin oli varsin hyvä paikka kyllä kaiken kaikkiaan. Jo heti alkumetreillä huomasin, että olisin saanut myös kohtuullisen hyviä kuviakin keikasta, mutta sinne lähtiessä ei tullut mieleenkään ees ottaa kameraa mukaan, kun luulin ettei olis mitään saumaa päästä lähellekään lavaa. No, se kameran puuttuminen ei sitten haitannut tuolloin yhtään mitään… mutta myöhemmin samana iltana kirosin sitä aikalailla katkerasti. Ai että miksikö? No rullaa tarinaa alaspäin niin kyllä se selviää..

Erinäiset kuumailmapallofirmat olivat tainneet myydä jotain pakettimatkoja stadionin ylle perjantai-iltana, sillä konsertin aikana peräti 4 kpl palloja seilasi taivaalla! Ja yksi niistä (Helsingin sanomien) pallo lensi aivan suoraan - ja hiton matalalla - stadionin ylitse! Lienee kyllä laitonta; ainakin luulen? Tai mistä minä tiiän, mutta kyllä se liian matalalla oli minun mielestä ja reitti halkaisi tosiaan suoraan stadionin poikki. Mitähän on mahtanutkaan maksaa moinen taivaallinen retki, jossa on päässyt kurkistamaan Maidenin konserttiin lintuperspektiivistä? Olis aika mielenkiintoista kuulla kyllä.

Niin ja jollei se vielä ole tullut jo selväksi niin pojat tosiaankin ottivat yleisönsä: lavaltahan lensi mm. tavaraa kuten Koivusilta ikään! Mm. Nickon rumpukapuloita useampia ja saipa joku onnellinen ihan lopussa Brucen piponkin.. *en yhtään ole kade, en*  Enpä muista muuten, olenko koskaan aiemmin kuullut niin mahtavaa ja äänekästä yhteislaulua Helsingin stadionilla! Epäilen. Ilta oli FANTASTINEN!

Musiikillisen nautinnon loputtua kurkkua kuivasikin jo kummasti, ja oltiinkin päätetty jo etukäteen että tietenkin mennään Mollyyn jatkoille ja samalla tsekkaamaan viikon uusi bändi. Näin siis tehtiinkin; kunhan ensin päästiin edes ulos stadikalta, mikä kestikin hiton paljon pitempään kuin sinne meno! Kun Mollyssa oli sitten saatu ensimmäinen kylmä huurteinen nassun eteen ja siellä jo tovin istuttuamme, kiinnittyi katseeni jonkun matkan päässä istuneeseen tyyppiin. Totesinkin siinä tovin mietittyäni, että miten tuo näyttää yhdeltä samalta hemmolta, joka juuri heilui stadikan lavalla. No tuossa vaiheessa se jäi vielä toteamuksen asteelle.. kunnes jonkin ajan kuluttua aloin kiinnittään huomiota yhä enenevään porukkaan joka ramppasi ko. tyypin luona. No sitten kun tämän herran seuraan liittyi hemmo josta ei enää voinutkaan erehtyä - eli Steve Harris - niin sydämeni jätti kyllä muutaman lyönnin väliin! Siis Iron Maidenin tyypit minun irkku pubissa, whoouu!!!!!   Tämähän oli jo liian hyvää ollakseen totta! En kyllä kuuna päivänä olisi uskonut, että moisiin maailmanluokan staroihin törmää ihan oikeasti jossain silmästä silmään ja pääsee juttusille; ei pieni ihminen enempää voi kyllä pyytää! Niinpä me rohkaisimme mielemme kaverin kanssa ja mentiin kohteliaasti pyytämään josko saisi herrojen nimmarit lippuihin. No molemmat totesi yhdestä suusta, että no tottahan toki! Ja nimmarit saatiin ja tajusin pyytää Steveltä vielä käsivarteenikin, jonka hän myös kohteliaasti ja hyvin huolella raapusti. WAUDE!!! Siinä tilanteessa tulikin sitten katkerasti mieleen se kamera, joka jäi suosiolla kotiin kaapin hyllylle.. eli olisin saanut myös yhteiskuvat tästä ikimuistoisesta kohtaamisesta! Herrat raapustivat urakalla nimmareita kaikille halukkaille ja poseerasivat myös yhteiskuvissa ja niinkin lyhyen kohtaamisen aikana tajusi heti, kuinka ihanan kohteliaita Herrasmiehiä he todellakin ovat! 8)


Steven nimmari minun käsivarressa!

Ja ohessa Steven & Janickin nimmarit lipussa, laatu on tosin huono koska skannerini ei toimi joten tuo on kameralla otettu kuva, ja siksi noin samea:


Tuon kohtaamisen jälkeen meikäläinen taisi sitten leijailla taivaissa ja takuulla näytinkin  ihan hangonkeksiltä, koska hymy oli todellakin korvissa asti! Aivan mieletön päätös upealla illalle ja voin kertoa että koko kotimatkan oli fiilikset myös aikalailla surrealistiset kun tajusi mitä olikaan juuri tapahtunut! Junassa oli tosi paljon porukkaa jotka hehkuttivat keikkaa, mutta vain eräs jolla oli nimmarit; yeah! 8)
 

 

Home