Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää
Teemoja
Ajan ilmiöistä
Sielunhoidosta
Uskonelämästä

Haku näiltä sivuilta

JOTAIN ARMOLAHJOISTA

Elämämme kallein asia

Mikä on elämämme tärkein ja kallein asia? Vanhan Kristinopin sanoin se on meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Jeesuksen todellinen tunteminen on nimenomaan totta kohdallani silloin, kun uskon Jumalan antavan anteeksi minulle kaikki syntini ja koko olemukseni parantumattoman jumalattomuuden ja antavan anteeksi yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden.

"Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa" (Room 6:23). Kun minulla on Kristus, minulla on jo nyt kaikki hänessä. Siksi syntieni anteeksiantamus Jeesuksessa Kristuksessa on tänäänkin sanan varsinaisessa mielessä armolahjojen armolahja, jota ilman kaikki muut armolahjat ovat vain tyhjää ja jopa vaarallisia sielun voimia tai mikä vielä kauhistuttavampaa demonisia voimia. Syntien anteeksiantamuksessa kohtaan kaikkein todellisimpana Jumalan rakkauden ja se on se ainoa, verraton tie joka vie perille (1 Kor 12:31-13:3).

Eräs japanilainen nuori kristitty kirjoitti lähetystyöntekijälle tänne Suomeen: "Kiitän Herraa kaikesta, mitä olen sinulta oppinut. Sinun puheissasi oli aina pääasiana syntien anteeksisaaminen. Tajusin aina, että sinä tunnet syvästi syntisyytesi. Mieheni muistuttaa sinua siinä suhteessa. Itse luulen paenneeni totuutta itsestäni näihin asti, mutta avioliitossa on pakko katsoa itseään silmästä silmään. Nyt tiedän itsekin tarvitsevani syntien anteeksiantamusta joka päivä. On vain yksi tapa tuntea Jumala, ja se on syntien anteeksisaaminen. Joka ei ymmärrä syntejään, se ei myöskään ymmärrä Jumalan rakkautta, eikä ristiä. Vain se voi tuntea Jumalan rakkauden, joka on nähnyt oman syntinsä syvyyden, mutta tietää saavansa sen anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Tämä on se asia, minkä nyt tahtoisin oppia syvemmin käsittämään" (Yooko Suguya, Mailis Janatuisen rukouskirje 11.9.1995).

Ole siksi Jumalalle kiitollinen hänen armostaan ja Poikansa veren puhdistuksesta, vaikka et tiedä, onko sinulla minkäänlaista lahjoja, kykyjä, ominaisuuksia missään asiassa. Älä sure lahjojesi vähäisyyttä tai niiden puuttumista. Suostu olemaan ihan arkisen tavallinen Jumalan lapsi. Iloitse Vapahtajastasi Jeesuksesta, vaikka et omasta mielestäsi omista mitään ihmeellisempiä ja loistavimpia kykyjä tai lahjoja eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta osoittaa tai kertoa toisille uskoville erinomaisista lahjoistasi - armolahjoistasi.

Muista, että sinä pääset taivaaseen yksin armosta uskoessasi Herraan Jeesukseen Kristukseen, vaikka sinulla ei olisikaan havaittavalla ja muista erottuvalla tavalla yhtään armon antamaa lahjaa. Armolahjat eivät ole tarpeen pelastuaksemme ja lopulta mikään ei ole elämässämme sen tärkeämpää kuin saada kerran olla suuressa valkeisiin vaatteisiin puetussa joukossa veisaamassa ylistystä teurastetulle Karitsalle. Pääasia elämässämme on se, että pääasia saa olla pääasia - ja totisesti pääasia on syntiemme sovitukseksi ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus ja usko häneen (Joh 20:31).

Mikä voima vaikuttaa nykyisissä ihmeenluonteisissa armolahjoissa?

Seuraavassa keskityn vain murto-osaan Raamatun mainitsemista armolahjoista. Sivuutan tietoisesti erittäin tärkeän Room 12:4-8:ssa mainitun armolahjaluettelon. Kukapa nyt olisi kiinnostunut vaikkapa siinä mainituista kehottamisen, antamisen tai laupeuden harjoittamisen armolahjoista. Kuitenkin jos missä niin katulähetystyössä tarvitaan laupeuden harjoittamisen armolahjaa! Otan kuitenkin esille nykyjään eniten huomiota herättävät ns. ihmeenomaiset armolahjat, joista löydämme yhdeksän lahjan luettelon 1 Kor 12:8-10:ssä: viisauden sanat (vk), kyky jakaa viisautta (uk), tiedon sanat (vk), kyky jakaa tietoa (uk), ihmeitä tekevä usko (vk), uskon voima (uk), terveeksitekeminen (vk), parantamisen lahja (uk), voimallisten tekojen tekeminen (vk), voima tehdä ihmeitä (uk), profetoiminen, henkien arvosteleminen (vk), kyky erottaa henget toisistaan (uk), eri kielillä puhuminen (vk), kielillä puhmisen lahja (uk) ja kielten selittäminen (vk), kyky tulkita tällaista puhetta (uk) (1 Kor 12:8-10).

Rajoitan siis tietoisesti esitystäni, vaikka luulen senkin synnyttävän jonkun mielessä tunteen kovin ahtaasta näkökulmasta. Rajoitun vielä kaiken lisäksi kielilläpuhumiseen ja vain jonkin verran otan esille profetoimista ja rukouksella parantamista sekä näiden käytön yhteydessä esiintyviä muita ihmeenluontoisia ilmiöitä. Syynä tähän on se, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten hyvin harvat uskovat olivat koskaan kuulleet tai nähneet kielilläpuhumista, profetoimista tai rukouksella parantamista. Toki tänäänkin on monia sellaisia uskovia seurakunnissamme. Mutta nyt Juntusen ja Jalovaaran karismaattisiin kaatamiskokouksiin kirkoissamme ovat osallistuneet varmaankin sadattuhannet. Kuuluisa tilastojen tekijä Barret arvioi jo vuosia sitten maailmanlaajasti, että karismaattisia, s.o. kielilläpuhuvia ja profetoivia tai sellaisiin liikkeisiin osallistuvia kristittyjä olisi jo yli 300 miljoonaa.

Ehkä seuraavat kaksi esimerkkiä kertovat meille jotain näiden hurmoksellisten armolahjojen käytöstä ja siihen sisältyvästä vaikeudesta:
Billy Graham kertoo kirjassaan Pyhän Hengen lahja: "Eräs ystäväni sairastui vaikeasti. Lääkärit sanoivat, ettei toivoa ole. Mies tiesi itse, ettei toivoa ollut. Niinpä hän pyysi luokseen ihmisen, joka uskoi omaavan terveeksitekemisen lahjan. Kun he olivat yhdessä rukoilleet ja keskustelleet ystäväni hengellisestä tilasta, tuo parantamisen armolahjan omaava henkilö laski kätensä ystäväni päälle. Hänestä tuntui kuin hän olisi saanut sähköiskun, ja hän parani silmänräpäyksessä. Lääkärit eivät tutkimuksessa löytäneet merkkiäkään sairaudesta. Ystäväni on suunniltaan ilosta, ja hänen kiinnostuksensa suuntautui yksinomaan paranemisen, voimallisten tekojen, kielilläpuhumisen ja sen selittämisen tutkimiseen. Kristuksen persoona ja työ jäi syrjään. Hengen hedelmää ei ilmennyt. Kolme vuotta myöhemmin sairaus palasi entistä ankarampana. Tällä kertaa Jumala ei nähnyt hyväksi parantaa ystävääni. Hän kuoli hitaasti ja oli katkerasti pettynyt, aivan kuin ei olisi ollutkaan menossa kirkkauteen ja Herran luo" (176-177).

Lorrie White kertoo erään karismaattiseen seurakunnan synnystä ja sen vaiheista: "Päätimme pysyä hyvin pienenä seurakuntana; Meitä oli noin viisitoista. Kuitenkin tästä ryhmästä puhkesi seurakunta, jonka vaikutus tuntui koko kaupungissa. Se kasvoi. Se kasvoi nopeasti. Ostimme pienen rakennuksen, joka sekin pian kävi liian ahtaaksi ja aloimme rakentaa toista viereiselle tontille. Se oli jännittävää aikaa. Meissä syntyi jälleen toivo. Muodostettiin kodeissa kokoontuvia ryhmiä.
Mutta pian nosti päätään jakaantumisen henki. Meidän kotiryhmämme, ryhmä, joka kasvoi kaikkein nopeimmin, oli karismaattinen. Vanha joukko, alkuperäiset viisitoista katseli tätä ryhmää epäillen ja pahaa aavistellen...

Pidin ryhmässä laulettavista lauluista, erityisesti psalmeista. Olivatko kielilläpuhuminen, profetiat ja 'tiedon sanat' todella Jumalasta? Toivon niin. Se olisi ihana. En kuitenkaan ollut varma. Minua vaivasivat kuitenkin jotkut asiat. Ilmeni epärehellisyyttä, jopa selviä valheita. Jotkut ryhmäläiset näyttivät olevan sitoutuneita 'kaappaamaan' koko seurakunnan omaan ajatteluunsa. Tuli tunne, että siellä valmistettiin salaliittoa, vaikkei sitä lausuttu ääneen. Seurakunnan vanhemmat jäsenet loukkaantuivat tästä.

Lopulta karismaattinen ryhmä erosi, pinnalta katsoen ystävinä, mutta myöhemmin seurasi ikäviä asioita. Profetoimisesta tuli manipuloivaa vallankäyttöä, joissakin tapauksissa oli todella paha voima. Joissakin 'Herran sanoissa' ilmoitettiin ryhmän sisällä tapahtuvista avioliittojen särkymisistä, ja lopulta osa ryhmää luikahti yöllä Ontarioon, koska he olivat saaneet profetian suuresta uudesta työstä. 'Profeetat' olivat pahan palveluksessa ja seuraukset olivat tuhoisat. Avioliittoja todella hajosi, jopa muutaman profeetan oma avioliitto. Uutta suurta työtä ei aloitettu; oli vain syntiä ja rikkoontuneita perheitä. Haavojen parantumiseen on mennyt vuosia, eivätkä kaikki haavat ole vieläkään umpeutuneet. Toivoni liekki oli sammumaisillaan. Näinkö käy, jos saa Hengen kasteen?" (Kevin Springer, John Wimber, Kolmas aalto, 110-111).

Mikä on siis se voima, jonka kohtaamme siellä, missä näitä armolahjoja tavoitellaan ja missä niitä käytetään julkisesti? Millä opimme erottamaan henget?

UT:ssa näemme, että apostolien elämässä nämä lahjat olivat turvallisesti ja varmasti Pyhän Hengen käytössä ja rakensivat Kristuksen ruumista. Mutta omana aikanamme esiintyvistä vastaavan kaltaisista ilmiöistä emme ilman muuta voi olla turvallisella mielellä. Jo silloin uskoville sanottiin: "Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan" (1 Joh 4:1). Kuinka paljon suuremmalla syyllä me tarvitsemmekaan tänä sekavana aikana samaa varoitusta.

Minun peruskysymykseni, jonka toivon sinun myös hyväksyvän kaikkein tärkeimmäksi on siis: MIKÄ ON SE VOIMA, joka saa tänään ihmiset maailmanlaajasti ja julkisesti puhumaan kielillä, selittämään kieliä, profetoimaan, rukouksella tai voimalla parantamaan sairaita? MIKÄ ON SE VOIMA, joka antaa ilmestyksiä, puhuu unien kautta, antaa ns. viisauden ja tiedon sanoja, kaataa ihmisiä, synnyttää naurua ja huutoa ja panee laulamaan ylistyslauluja kädet koholla hyvän olon tunteen vallassa, usein jopa ilman sanoja jne, jne. Kukapa osaisikaan luetella niitä ihmeitä, merkkejä, voimavaikutuksia, yliluonnollisia kykyjä, ilmiöitä, jotka ovat laajalti temmanneet uskovien mielet valtaansa eri puolilla maailmaa ja jotka innostavat ihmisiä matkustamaan satoja kilometrejä niitä katsomaan ja kokemaan. Jotkut lähtevät niiden perässä jopa valtameren taaksekin.

Kukaan meistä ei kai voi kiistää sitä, että näissä kokouksissa kaikkien nähtävissä olevalla tavalla sadat, jopa tuhannet ihmiset tempautuvat mukaan, kaatuilevat, huutavat, kieriskelevät maassa, itkevät ja nauravat. Samoin moni väittää kokeneensa niissä sisäisen parantumisen, saaneensa ilon ja rauhan elämäänsä ja myös parantuneensa ruumiillisista sairauksista. Mikä on tämä näkyvä voiman ilmentyminen?

Erilaisia vastauksia

Tiedän, että huomattava osa uskovista ilman muuta vastaa yleisen mielipiteen mukaisesti, että niissä vaikuttaa Pyhä Hengen yliluonnollinen voima. He pitävät kaikkea tätä odotettuna ns. lopunajan suurena hengenvuodatuksena.

Ehkä vielä suurempi joukko uskovista on hiljaa eikä osaa eikä halua ottaa selvää kantaa näihin ilmiöihin ja siihen voimaan, joka niissä vaikuttaa. Heillä ei ole mitään vastausta eikä edes uskallusta siihen. Ainoa mahdollisuus heidän mukaansa on vain odottaa ja katsoa.

Jos menemme mukaan karismaattisiin yhteisöihin saamme enemmin tai myöhemmin profetian, jossa meitä varoitetaan arvostelemasta Herran palvelijoita, profeettoja, koska Jumala on kutsunut heidät uskovien avuksi. Profeetta ilmoittaa Jumalan tahdon ryhmälle. Joka yrittää arvostella, on vikoilija tai kapinallinen, häneltä puuttuu nöyryyttä, hän ei hyväksy sitä, mitä Jumala tänä päivänä tekee, hän on lihallinen eikä vaella hengessä. Saatamme kuulla väitteen, että tällaiseen arvostelijaan on kasaantunut uskonnollisia riivaajahenkiä ja siksi hän asettuu Herran palvelijaa vastaan.

Kaiken lisäksi kun yritämme arvostella todennäköisesti koemme, että arvostelemme yksipuolisesti, jopa ilkeästi ja olemme ehkä kateellisia toisten menetykselle. Ehkä koemme, että meidän motiivimme eivät ole puhtaita ja nämä uskovat ovat meitä vilpittömämpiä ja palavampia. Ja niin vastustuksemme murtuu. Joka tapauksessa varokaamme kuitenkin profetioita, jotka kiistävät meiltä oikeuden arvostella. Emme tee mitään sellaisilla profetioilla, joita ei saa arvostella.

Selaillessani vanhoja Perusta-lehden numeroita huomasin jo vuosia sitten ajasta iäisyyteen siirtyneen kouluneuvos Martti E. Miettisen kannanoton. Hänen mukaansa karismaattinen liike itse kokee, että se on lopunajan herätysliike, mutta Miettinen kirjoittaa: "Nykyisin lähetetään kirjaimellisesti tonneittain karismaattisia painotuotteita ympäri maailmaa. Uushelluntailaiset ovat osa uutta ajattelua, joka irrottautuu Raamatun pohjalta, ja täytyy tunnustaa, että on olemassa kasvava samankaltaisuus karismaatikkojen, muiden uskontojen ja okkultismin kesken. Tämä yhtäläisyys on uskonnollisten kokemusten, elämysten ja tunnelmien samanlaisuutta. Keskellämme on vaikuttamassa muinaisen babylonialaisen, intialaisen ja muiden vanhojen mysteeriuskontojen herääminen. Transsendenttisella mietiskelyllä, mystisismillä ja karismaattisuudella on suuri samankaltaisuus. On syytä uskoa, että lopulta ne yhtyvät yhdeksi uskonnoksi - Antikristuksen maailmanuskonnoksi".

Oma vastaukseni asettamaani kysymykseeni, mikä on tämä voima, on varsin samansuuntainen kuin Martti E. Miettisen. Mielestäni aikanamme uskovien eksyttämiseksi demoniset ja okkultistiset vallat ovat saaneet ja niille on annettu erikoinen taito ottaa käyttöönsä kaikki Raamatussa mainitut ns. yliluonnolliset armolahjat, karismat.

Käsittämättömällä tavalla nämä vallat osaavat jäljitellä elävää kristillisyyttä ja pettää vanhojakin uskovia valheillaan. Niille on annettu suuri lumoamisvoima. "Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen" (2 Tess 2:11). "Ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt 24:24). "Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä" (Ilm 13:13-14a).

Vuosi vuodelta nämä henkivallat yhä uskottavimmin jäljittelevät elävän Kristus-uskon näkyviä tunnusmerkkejä ja sen ilmenemismuotoja. Ne eivät edes pelkää käyttää kristillisen uskomme ydinsanoja kuten ristiinnaulittu Jeesus, Jeesuksen veri, sillä nämä sanat kertovat historiallisesta tapahtumasta. Pakkohan riivaajienkin on se uskoa "ja vapisevatkin" (Jaak 2:19). Nämä vallat eivät pelkää myöskään käyttää Raamatun lauseita, jolloin Raamatun ulkonaisen käytön pohjalta tulee entistä vaikeammaksi erottaa, mikä on se voima, valta ja henki, joka nyt käyttää näitä raamatunlauseita.

Eräitä huomioita

Vuosi vuodelta tulee entistä vaikeammaksi erottaa totuuden ja valheen henkeä toisistaan. Eksytys tulee yhä hienosyisemmäksi. Nuo henget ovat tavattoman notkeita, mukautumiskykyisiä ja rohkeita. "Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi" (2 Kor 11:14).

Joitakin uskovien silmiä avaavia voiman näytöksiä nuo henget ovat kuitenkin tehneet. Yksi sellainen antoi kuoleman vakavan varoituksen koko maailman kristikunnalle jo vuonna 1979. Silloin amerikkalaisen evankelistan ja sielujenvoittajan, rukouksella parantajan ja köyhien auttajan Jim Jonesin lumoamina lähes 900 uskovaa teki syankaliumilla itsemurhan Guyanan viidakkoleirillä. He olivat menneet sinne pakoon tätä pahaa maailmaa odottamaan Kristuksen paluuta.

Itse uskon myös, että tammikuussa 1994 alkanut Toronton nauruherätys avaa jo varsin monen uskovan silmät näkemään helluntailiikkeen, karismaattisen liikkeen ja Wimberin aikaansaaman voimaevankelioimisen todellisen syväluonteen. Kaikesta hätyyttäväisyydestään huolimatta yllättävän moni uskova on kuitenkin lumoutunut Toronton nauruherätykseen. Erityisesti suren, että se on lumonnut minun käsittääkseni monia Suomen Vapaakirkon hengellisestä johdosta.

Jos koskaan, niin juuri tänä aikana on huutamalla huudettava Paavalin tavoin: OI TE ÄLYTTÖMÄT.... KUKA ON LUMONNUT TEIDÄT, JOIDEN SILMIEN ETEEN JEESUS KRISTUS OLI KUVATTU RISTIINNAULITTUNA (Gal 3:1).

Uskallan vielä rohkeammin väittää, että tänään olemme entistä syvemmin vajonneet sellaiseen tilaan koko kristikunnassa, jossa ns. karismaattisten armolahjojen näkyvä, julkinen käyttö ei enää ole ilman muuta merkkinä siitä, että Herra on lähellä ja toimii nyt. Päinvastoin! Siis, mikä on se voima, joka on temmannut mukaansa tämän uskovien suuret massat?

Uskon, että Jumala ei enää tahdo antaa eikä käyttää näitä ihmeenkaltaisia armolahjoja juuri siksi, että ne sotkevat niin pahasti uskovien mielet nykyisessä lopunajallisessa tilanteessa.

Meidän on äärimmäisen huolella ja varovaisesti Pyhä Hengen valoa rukoillen luettava ja kuunneltava opetusta 1 Kor 12-14:sta, Mark 16:17-18:sta ja Jooel 3:1-4:stä. Hallitseeko tämä opetus koko uskonelämää, onko näissä jakeissa opettajan mielestä avain hengen voimaan ja palavuuteen? Samoin joka kerta, kun vedotaan vaikkapa Apt 2:2-4, 4:30, 8:39 ja eräisiin muihin Apostolien tekojen kuvaileviin kohtiin ensimmäisten uskovien kokemuksista, on tarkasti kuunneltava puhutaanko nyt sillä tavoin, että näissä kerrotut tapahtuvat tulevat meille vaatimuksiksi, laiksi. Sanotaanko, että juuri näin nytkin pitää tapahtua ja tapahtuu siellä, missä on elävää kristillisyyttä. Tehdäänkö näistä ilmiöistä kristillisyyden ehto? Vai julistetaanko pääasiana evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta kuten Apostolien tekojen monet puhejaksot julistavat?

Samoin joka kerta, kun aletaan puhua Pyhästä Hengestä ja armolahjoista tulee olla erittäin tarkka siitä, mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta. Jos kyseessä olevassa opetuksessa puhutaan vain myönteisesti ihmeenluontoisista armolahjoista eikä ollenkaan varoiteta väärästä hengestä ja väärässä käytössä olevista armolahjoista, ollaan jo lähellä harhaa. Jos nykyjään sanotaan kyllä Hengelle ja armolahjoille, on heti sanottava myös ei ja opetettava uskovia tunnistamaan väärä henki ja sielullisessa käytössä olevat lahjat. Jos opetuksessa ei suostuta käymään tätä rajanvetoa, vaan vedotaan vaikkapa ajan vähyyteen ja siihen, että on annettava myönteistä opetusta ihmeenluontoisista armolahjoista, älä silloin luota kyseeseen opettajaan.

Minun mielestäni juuri nykyajassa on uudelleen ja uudelleen opetettava uskovalle kansalle evankeliumia meidän syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta. Siinä on ainoa avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Vain siitä saamme voimaa jatkaa taivastiellä. Koskaan ei yksikään meistä ole liian syvälle juurtunut ristiinnaulitun Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. Älä koskaan sano: Puhutaan nyt muistakin Raamatun totuuksista. Sillä Raamatussa on lopulta vain yksi ainoa tosi totuus ja vain sen varassa on koko elämämme: Teurastettu Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Siinä ja vain siinä on se uusi virsi, jota perille päässeet eivät kyllästy veisaamasta.

Siksi en pidä vääränä antaa uskoville neuvoa, vaikka moni pitää sitä yksipuolisena: Älkää tavoitelko itsellenne ihmeenluonteisia armolahjoja, älkää ainakaan profetoimisen, kielilläpuhumisen ja parantamisen armolahjoja. Jos teillä ne jo ovat, jättäkää ne polttouhrialttarille Herran eteen, luopukaa tietoisesti niistä ja niiden antamasta voimasta ja vallasta. Jos ja kun kuitenkin nuo lahjat vaikuttavat teissä, antakaa niille sijaa siinä rukouksessa, jossa te Jeesuksen opettamana suljette kammionne oven ja rukoilette Isää, "joka on salassa, ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle" (Matt 6:6).

Jos jotain armolahjaa haluatte tavoitella, niin pyrkikää ensin sille verrattomalle tielle. Sille pyrkiminen on niin ratkaisevaa, että jos se puuttuu, niin vaikka puhuisitte ihmisten ja enkelien kielillä, olisitte vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen ja vaikka kuinka osaisitte ihmeellisellä tavalla profetoida ja tietäisitte kaikki salaisuudet ja uskolla tekisitte valtavia voimatekoja, ette kuitenkaan pelastuisi ja koko elämänne raukeaisi tyhjiin (ks. 1 Kor 13:1-2).

Mutta jos kaikesta huolimatta haluatte rukoilla itsellenne jonkin yliluonnollisen armolahjan, niin pyytäkää henkien erottamisen armolahjaa. Se on käynyt harvinaiseksi ajassamme, joka pursuaa kielilläpuhumista, profetoimista ja rukouksella parantamista.

Kielilläpuhuminen valaisevana esimerkkinä

Kielilläpuhuminen (kreik. glossolalia) on eräs kaikkein laajimmalle levinnyt armolahja. Koetan sen avulla selvittää, millaisena näen tämän päivän ns. armolahjat uskovien parissa.

Kielilläpuhuminen on yleisinhimillinen ilmiö. Se on yleisinhimillinen siinä mielessä, että se kuuluu ihmisen luonnollisiin kykyihin kuten kyky luoda musiikkia, esittää sitä, kirjoittaa runoja jne. Jumala on antanut tällaisia kykyjä joillekin ihmisille luodessaan heidät.

Kielilläpuhuminen on aina myös hurmos- eli ekstaattinen ilmiö. Hurmoksella tarkoitan ihmisen joutumista pois normaalista sieluntilasta. Jumala luodessaan ihmisen antoi joillekin myös kyvyn kokea todellisuutta hurmoksellisesti, ekstaattisesti. Sekä Pietari että Paavali joutuivat UT:n mukaan hurmoksiin (Apt 10:10). Monet uskovat ovat tulleet tietoiseksi tästä itsessään piilevästä lahjasta ja kyvystä vasta esim. karismaattisen liikkeen kautta. Muiden esimerkki, kokousten vaikutus tai hengellinen murros on aivankuin kutsuneet esiin heissä jo olevan lahjan ja kyvyn ja pannu ne käyttöön. Monet kokevat, että he vasta sinä ja sinä määrättynä hetkenä saivat tämän lahjan.

Edelleen on tärkeä tietää, että kaikkia 1 Kor 12:8-10 mainittuja ekstaattisia lahjoja ilmenee kaikkien uskontojen harjoittajien parissa - jopa henkien erottamista (vrt. Apt 16:17). Tällä tavoin ymmärrettynä nämä armolahjat eivät ole ilmiöinä vain kristityille kuuluvia. Siksi meille onkin ratkaisevan tärkeää uudelleen ja uudelleen lahjojen ilmetessä arvostella niitä (1 Kor 14:29). Aina on pyrittävä selvittämään, mitkä voimat käyttävät näitä ilmiöitä välikappaleinaan.

Tällaisia kykyjä ja lahjoja ei ole jokaisella ihmisellä. Kaikki uskovat eivät koskaan pysty puhumaan kielillä (1 Kor 12:30). Sittenkin vain uskovien osaryhmä omaa tämän kyvyn. Kielilläpuhumisen odottaminen ja vaatiminen aidon uskovaisuuden tuntomerkkinä on Jeesuksen Golgatalla täytetyn työn riittävyyden asettamista kyseenalaiseksi.

Varsin ihmeellistä on se, että hurmoksellisen kielilläpuhumisen voi itse hankkia. Siitä on hyvänä esimerkkinä kahden tunnetun karismaattisen liikkeen johtajan tapaaminen. Amerikkalainen luterilainen pappi Larry Christenson kysyi anglikaanipapilta Michael Harperilta: "Puhutko jo kielillä?" "En, mutta haluaisin kyllä", kuului vilpitön vastaukseni. "Oletko yrittänyt?" Larry jatkoi. Välitön reaktioni oli lievä järkytys. Kuinka voi yrittää puhua kieltä, jonka Pyhä Henki antaa? Eihän se sentään ollut mikään Linguaphone-kurssi. Mitä ihmettä Larry tarkoitti 'yrittämisellä?... "Katsos, kun me puhumme kielillä, niin me hoidamme puhumisen ja Pyhä Henki antaa kielen"... "Meidän on alettava puhua, ja vasta sitten Pyhä Henki ottaa sen, mitä uskossa tarjoamme, ja muovaa siitä uuden kielen". Michael Harper kertoo seuraavan yönä valvoneensa ja muistaneensa Larryn sanat: "Ala puhua, älä puhu englantia, ja niin edelleen. Yritin siis. Sekunnin murto-osan ajan kuului ehkä ihmisten aikaansaamia äänteitä. En muista. Mutta melkein siinä samassa puhuin uutta kieltä" (Michael Harper, Kukaan ei arvaa, ss. 73-74). Myöhemmin hän kirjoittaa: "Larry auttoi meitä molempia saamaan kielilläpuhumisen lahjan" (78). On siis aika erikoista, että "Jumalan lahja" on tuolla tavoin otettavissa ja saatavissa. Eräs toinen menetelmä on kiitos-sanan toistaminen niin kauan kunnes suusta alkaa tulla "kieliä".

Kielilläpuhuminen kuten muutkin ihmeenkaltaiset armolahjat ovat aina vain välikappaleita. Uskovan tulee tajuta, että hänen omistamansa armolahjat eivät ole jokin palkinto hänen uskonkilvoituksestaan, ei merkkinä siitä, että hän on oikeassa uskossa, ei viisaitten neitsyeiden öljyä vaan ne ovat työvälineitä palvelua varten.

Koska armolahjat ovat työvälineitä, joudumme jatkuvasti valvomaan ja pyytämään lahjaa arvostella henkiä (1 Kor 12:10) ja kyselemään sitä, että lahjat olisivat todella Jeesuksen Kristuksen käytössä. Onkin mitä tärkeintä nähdä, että hurmoksellisten lahjojen käytössä on neljä eri mahdollisuutta:

Pyhä Henki haluaa ottaa käyttöönsä nämäkin uskovan lahjat kuten uskovan koko elämän. Mutta koskaan en puhuessani kielillä voi ilman muuta olettaa, että juuri nyt Pyhä Henki käyttää tätä minun kielilläpuhumistani. Joudun joka kerta tuomaan sen Jeesuksen veren puhdistettavaksi, sillä en voi puhua kielillä kuten en voi profetoida tai rukouksella ja kätten päällepanemisella parantaa sairaita muuten kuin niin, että synti aina sekaantuu palvelutyöhöni. Siksi tarvitsen Jeesuksen veren puhdistusta armolahjojen käyttöönkin.

Armolahjat voivat olla ihmisen oman sielunvoiman käytössä. "Profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset" (1 Kor 14:32). Valitettavasti herkästä Pyhän Hengen käytössä olemisesta uskova voi aivan huomaamattaan liukua oman sielunsa voiman hallitsemaan kielilläpuhumiseen ja profetoimiseen. Raamattu nimenomaan varoittaa sellaisista, "jotka ovat profeettoja oman sydämensä voimasta" ja "jotka seuraavat omaa henkeään" (Hes 13:2-3).

Valitettavasti armolahjojen takana voi olla joissakin ihmisissä piilevänä olevia mediaalisia kykyjä. Tällaisia kykyjä on erityisesti sellaisilla, joiden suvussa on ollut kansanparantajia, jopa shamanisteja. Kun tällaisia yliluonnollisia kykyjä omaava tulee uskoon, hänen on tietoisesti luovuttava halussaan olevista mediaalisista kyvyistään. Niiden käyttö voi olla erittäin tuhoisaa uskonelämälle.

Kaikkein vaarallisinta on silloin, kun armolahjat ovat demonisten valtojen käytössä. Apostolien teoissa kerrotaan tytöstä, jolla oli demonien käytössä oleva profetoimisen lahja (Apt 16:16). Okkultismissa esiintyvät yliluonnolliset kyvyt ovat aina tällaisten voimien käytössä. Näin siis silloinkin, kun ihmisiä parantuu todellisista sairauksista. On äärimmäisen hämäävää, kun okkultistiset voimat käyttävät hyväkseen Jeesuksen nimeä ja pystyvät Jeesuksen nimessä jopa ajamaan ulos riivaajia (Matt 7:22).

Vaikeutemme on siinä, että raja on koko ajan liukuva ja liikkuu ja siksi tarvitaan jatkuvaa valvomista ja arvostelemista. Joka kerta, kun puhumme kielillä, kun profetoimme, kun kätten päällepanemisella rukoilemme sairaitten puolesta, kun näemme näkyjä, unia uneksumme, meidän itsemme tai toisten uskovien on kontrolloitava toimintamme ja saamamme ajatukset (vrt. 1 Kor 14:29). Emme kertaakaan saa uskoa ekstaasin ilman arvostelua. Emme saa edes hengellisissä kokouksissa sulkea silmiämme, antautua ja lähteä aivankuin liukumaan jonnekin sisin täysin avoinna vaikutteille.

Kuitenkin hurmoksen arvostelu on monen uskovan mielestä herätyksen vastustamista ja Pyhän Hengen murheelliseksi tekemistä. Tällainen asenne korottaa hurmoksellisesti kokevat uskovat arvostelun yläpuolelle. Tällainen asenne on sokaiseva.

Valitettavasti uskovan nimeä kantava voi puhua kielillä ja profetoida ja samaan aikaan tehdä vaikkapa huorin tai valehdella. Hurmoskokemus voi olla riippumaton ihmisen moraalista. Reichman kertoo vuosien varrella tavanneensa monta hämmentynyttä aviovaimoa. He ovat valittaneet, että mies lyö heitä tai tekee henkistä väkivaltaa. Heti sen jälkeen mies saattaa mennä kokoukseen ja panna kätensä ihmisten päälle, jotka saavat Hengen kasteen. Tällainen nainen päättelee usein, että vika on hänessä itsessään, koskapa ihmiset kerran saavat aviomiehen palvelutyöstä siunausta (Lammasten vaatteissa, 113-114). Lahja ei todista, että lahjan käyttäjä elää oikein. "Sairaita paranee edelleen, ihmisiä tulee uskoon ja rahoja virtaa sisään enemmän kuin koskaan, vaikka kaikki on epäpuhdasta". Luopiokin voi edelleen puhua kielillä, jos vain haluaa!

Okkultistiset ja demoniset henget ovat erittäin kiinnostuneita sellaisesta uskovasta, joka on avannut sielunsa ovet hurmoksellisuudelle. Ne haluavat livahtaa sisään vartioimattomasta ovesta. Vain valvovalla omallatunnolla vaeltava uskova, joka suostuu koko ajan Raamatun sanan tutkivaan ja koettelevaan kontrolliin pysyy hengellisesti terveenä ja raittiina puhuessaan kielillä tai profetoidessaan. Ja vain silloin hän todella rakentaa oikein uskonelämäänsä ja seurakuntaa. Armolahjojen sokea, arvostelukykyä vailla oleva käyttö meidän ajassamme vie aina harhaan.

Kasva armossa

Kun kasvamme armossa ja Jeesuksen tuntemisessa ekstaattiset lahjat jäävät sivuasioiksi. Niiden puuttuminen elämästämme ei enää ahdista ja niiden olemassaolo ei enää innosta. Vain yksin Jeesus riittää ja nimenomaan Jeesus ristiinnaulittuna syntiemme sovitukseksi (1 Kor 2:2) ja Jumalan kirjoitusta sanasta tulee perusta, jolla kestää kuolemankin edessä. Kaikkein tärkeimmäksi Jumalan valtakunnan työssä kohdallani tulee silloin uskollisuus vähässä ja siihen aina kuuluu uskollisuus vastuussa ulkolähetyksestä loppuun asti.


Ajan ilmiöistä