Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää
Teemoja
Ajan ilmiöistä
Sielunhoidosta
Uskonelämästä

Haku näiltä sivuilta

ERÄS VÄÄRÄ PROFEETTA JA EKSYTTÄJÄ Seminaari Teologisilla opintopäivillä, Perusta  2001 no 4, Olavi Peltola

Vaikuttava hengellinen johtaja

Liekö vanha, kyyninen sanonta totta: Historiasta opimme, ettemme historiasta opi mitään? Näin meille ehkä käy, kun kahlaamme läpi yli 600-sivuisen menneellä vuosisadalla kenties voimakkaimmin maailmanhistorian kulkuun vaikuttaneen hengellisen isän ja johtajan elämänkerran (Edvard Radzinski, Rasputin, Juva 2000).

Meille kenties jää vain kuva noin 40-vuotiaasta miehestä. Mies nousi täysin tyhjästä huikealla tavalla kymmeneksi vuodeksi yhteiskunnan huippuvaikuttajaksi. On mieltä kiihottavaa lukea kansanmiehestä, joka saattoi totuudellisesti sanoa, että koko Venäjä - siis myös Suomi - oli hänen nyrkissään (484). Hänen sanansa olivat ratkaisevia Balkanin kriisissä 1913 (242). Hänen profetioillaan ohjattiin ensimmäisen maailmansodan suurimman sotajoukon hyökkäyskäskyjä (502). Hänen intuitionsa ja mielipiteensä ohjasivat pääministerien ja sisäministerien valintaa ja kaatumisia (511; 534). Hänet tapettiin petoksella raa'asti vähän ennen Venäjän vallankumusta.

Toistuvasti kysyin kirjan äärellä, miten on mahdollista, että lähes luku- ja kirjoitustaidoton siperialainen talonpoika, musikka saa sellaisen vallan yhteiskuntansa huipulla olevien mielessä. Kuinka hän pystyi lumoamaan niin monia älykkäitä ihmisiä? Radzinski etsii vastausta tähän kysymykseen valottamalla Rasputinia "jumalanmiehenä", "straretsina", profeettana, rukouksella parantajana, ahdistuneiden ja murheellisten lohduttajana ja esirukoilijana.

Rasputin ei olisi koskaan saanut käsittämättömän suurta poliittista vaikutusvaltaa, ellei hän olisi ollut vaikuttava hengellinen johtaja. Kirjan tekijä kutsuu juuri sitä Rasputinin "salaisuudeksi" ja koettaa määritellä hänen hengellisen voimansa ytimen.

Asian selvittely onkin ollut aivan uudella tavalla mahdollista, koska kirjan päälähteenä ovat olleet vasta 1995 Sothebyn huutokaupasta löytyneet helmikuun 1917 vallankumouksen asettaman tutkintakomission alkuperäiset kuulustelupöytäkirjat allekirjoituksineen. Komission tehtävä oli ollut kuulustelemalla Grigori Rasputin läheisesti tuntemia ihmisiä selvittää millainen oli hänen todellinen vaikutuksensa tsaariin (14). Käytettävänä ovat olleet myös Rasputinin asuntoa vuosia valvoneiden poliisien ja ohranan miesten päivittäiset raportit siitä mitä asunnolla tapahtui ja ketä siellä kävi.

Taustalla salaperäinen hlystien lahko Nuoruudessaan Rasputin oli ollut juopotteleva ja väkivaltainen riehuja. Hän koki voimakkaan herätyksen 28-vuotinaan. Sen seurauksena hän jätti lähellä Tobolskia olevan kotinsa ja lähti vaeltamaan ympäri Venäjää monien samanlaisen hengellisen kaipuun ajamien pyhiinvaeltajien tavoin. Näinä vaellusvuosinaan hän tutustui hengelliseen liikkeeseen, joka vaikutti hänen taustallaan ja ohjasi hänen ajatteluaan ja toimintaansa. Tämän maanlaajan, mutta salaisen herätysliikkeen kannattajista käytetään nimeä hlystit. Ortodoksinen kirkko piti sitä lahkona ja vainosi sitä.

Heissä Rasputin kohtasi ihmeellisen fanaattisen uskon voiman. Siinä voimassa kietoutuivat toisiinsa usko Jumalaan, hurmahenkisyys, seksuaaliset aktit ja ikivanha shamanistinen pakanuus (53-54, 57). Hlystien mukaan kenestä tahansa miehestä saattoi tulla Kristus ja kenestä tahansa naisesta jumalansynnyttäjä. Ihmisen oli vain ensin ajettava itsestään lihan himo ja valmistettava sieluaan vanhurskaaksi rukouksella, jotta Pyhä Henki voisi asettua häneen (56). Näin Pyhä Henki omaksui hänessä aineellisen muodon. Hlystit kutsuvat itseään Jumalan ihmisiksi ja Kristukseen uskoviksi (57).

Kirjan tekijä Edvard Radzinski pääsi vuonna 1964 mukaan hlystien salaiseen kokoukseen. Hän kertoo kuinka osanottajat laskeutuivat valkoisissa pellavapaidoissa tuvan alla olevaan salaiseen kellarikerokseen. Kynttilät antoivat himmeää valoa. Läsnäolijat alkoivat laulaa pääsiäiskaanonia. Kokouksen johtaja lauloi rukouksen. Sitten hän alkoi pyöriä villisti paikallaan tehden ristin merkkejä ja ruoskien itseään. Kuoro lauloi rukouksia. Rukoilijoiden äänet muuttuivat yhä kiivaammiksi ja jotkut alkoivat huutaa. Johtaja huudahteli: "Tunnen Pyhän Hengen läsnäolon. Jumala on tullut minuun." Siten hän alkoi profetoida. Sekavien äänten joukosta erottui sanoja: "Oi henki, oi Jumala."

Lopulta alkoi yhdessäolon tärkein osa, yhteinen tanssi, johon kaikki ottivat osaa. He uskoivat Pyhän Hengen ilmestyvän heidän keskelleen juuri tanssin aikana ja laskeutuvan hurmoksessa heidän päälleen. Tästä käytettiin nimitystä radinije. Otsalle tulleet hikipisaraa olivat Kristuksen hikeä Getsemanessa. He alkoivat kuin humaltua. He nimittivätkin tanssia hengenolueksi. Kaikki pyöri ympäri tuulispäänä. Tanssivat lakkasivat erottumasta, oli vain hulmuavia hiuksia, liehuvia vaatteita, kiljauksia, huutoa. Ihmiset kylpivät omassa hiessään, alkoivat riisua väljiä valkoisia kolttujaan, kynttilöiden liekit lepattivat ja sammuivat. Kaikki peittyi hämärään. Raivokkaasta pyörimisestä humaltuneet ihmiset kaatuvat lattialle. Sillä kertaa kaikki päättyi tähän ja Radzinski arvelee sen tapahtuneen hänen läsnäolonsa tähden (59).

 

Nyt he eivät "yhtyneet toisiinsa rakkaudessa". "Tämä oli heidän ajatuksena mukaan välttämätöntä synnin puhdistamiseksi, jotta Kristuksen veljellinen rakkaus valtaisi sielun, joka oli vapautunut synnistä ja kaikista lihan himoista synnin kautta. Synti opittiin tuntemaan tekemällä syntiä. Juuri tuolla samalla hetkellä Pyhä Henki laskeutuu heidän "puhtaaseen ruumiiseensa."

Jos tuollaisen yön seurauksena syntyi lapsia, nämä eivät olleet saaneet alkuaan lihallisesti vaan Pyhässä Hengessä (59). He halusivat synnyttää mahdollisimman monta kristusta ja jumalansynnyttäjää (57).

Hlystien ajatteluun tutustunut toimittaja kirjoitti: "Hengellisen isän käsien lempeä suuteleminen, hänen pelkän kosketuksensa tuottama taívaallisen auvon tuntemus, hengellisen isän harjoittama jatkuva yliluonnollisten kykyjen esille tuominen samoin kuin tällaisen demonstraation ja hypnoosin avulla tapahtuva kannattajien henkilökohtaisen tahdon ja ajatuksen vapauden alistaminen sekä jatkuva puolihysteerinen ekstaasi ovat kaikki lahkolaisuuden piirteitä."

Suuren synnin ja suuren katumuksen jatkuvalla vuorottelu on välttämätöntä sielun vahvistumiseksi. Juuri tässä jännitteessä uskovan sielu herkistyy. Nyt hän pystyy lukemaan ihmisten ajatuksia, parantamaan rukouksella ja ennustamaan tulevia tapahtumia.

Rasputin oli tällainen uskova. Hänet hyvin tuntevat kertoivatkin, että hänessä oli salaperäistä voimaa (47). Hän itse koki, että hänestä lähti säteitä, eräänlaista hohdetta, joka tosin oli näkymätöntä (295). Se antoi hänen silmiinsä monen mielestä suorastaan hypnoottisen voiman. Tämä hohde perustui hänen kykyynsä herkistyä. Herkistymisensä avulla hän pystyi lukemaan ihmisten ajatuksia, parantamaan ja ennustamaan.

Rasputin tulee Pietariin

Käydessään Japanin sodan aikana Pietarissa Rasputin meni hengellisen akatemian johtajan, piispa Sergein puheille. Tämän saman Sergein Stalin nimitti vuonna 1942 koko Venäjän patriarkaksi. Rasputin lumosi Sergein. Sergei näki hänessä kansanprofeetan ja esitteli hänet toisille. Eräs heistä oli piispa Feofan. Hän kuvasi Rasputinia:. "Hänellä oli kalpeat kasvot ja harvinaisen terävä katse silmissään - paastoojan ulkonäkö. Hän teki meihin hyvin voimakkaan vaikutuksen" (68).

Rasputin hämmästytti psykologisella terävyydellään, joka läheni selvänäköisyyttä. Hän sanoi ensimmäisen kerran näkemilleen akatemian opiskelijoille, että yhdestä tulee kirjailija, että toisella on se ja se sairaus ja että kolmas on liian hyväntahtoinen ja ystävät käyttävät hänen heikkouttaan hyväkseen (69).

"Keskustelussa Rasputin ei loistanut lukeneisuudellaan vaan kokemustensa tuomalla kyvyllä ymmärtää henkisten elämysten pienimpiä vivahteita. Ja tarkkasilmäisyydellään" (69).

Rasputinia pyydettiin profetoimaan. Häneltä kysyttiin miten Venäjän laivaston kävisi sodassa Japania vastaan. Hän vastasi: "Tunnen sydämessäni, että se uppoaa." Niin kävikin (69). Nyt ainakin piispa Feofan uskoi täysin Rasputinin ennustajakykyihin.

Eräs Rasputinin myöhemmistä ihailijoistaan, kaunis hienostonainen, kenraalitar kertoi kuinka "siitä hetkestä, jolloin isä Grigori ilmestyi kotiini, tunsin itseni terveeksi ja vapauduin saman tien taudistani" (98) "Hän kertoi hyvin kiinnostavasti vaelluksistaan, paljasti kuulijoille keskustelun kuluessa heidän syntinsä ja pakotti heidän omantuntonsa puhumaan" (99). Hän koki, että Rasputin oli avannut hänelle rakkauden ja vapauden maailman, jossa ei ollut arkea eikä rahaa, ainoastaan hengenelämää (99). Ihailija saattoi jopa sanoa, että Rasputinilta voi pyytää kaikkea ja voi pyytää mitä tahansa ja hän rukoilee. Hän pystyy kaikkeen Jumalan avulla (110).

Rasputin kohtaa tsaarin

Tuohon aikaan keisariperhettä ahdisti tunne lähestyvästä tuhosta (75). Mutta he uskoivat, että tavallisessa kansassa, köyhillä, sivistymättömillä, unohdetuilla ihmisillä oli hallussaan jokin salattu, pyhä totuus, ihme ja voima. Vain jossain köyhien mökkien hämärissä oli säilynyt Kristuksen todellinen henki ihmisten loputtomien kärsimysten ansiosta. Juuri näiltä ihmisiltä muiden oli otettava oppia viisaasta, kristillisestä elämäntavasta" (76-77). Heidän sielussaan Kristus yhä asui ja siellä oli kertynyt "potentiaalia ihmetekoihin" (78). Oli olemassa jumalanmiehiä, straretseita, joille Jumala oli antanut mahtavan, ihmeellisen voiman.

Jo ennen Rasputinin tuloa oli tsaarin perhe tutustunut ranskalaiseen kristittyyn okkultistiin, Philippeen (81). Tsaarin nuoruuden ystävä kertoi kuinka tsaari ja hänen puolisonsa "ovat joutuneet mystisen mielialan valtaan ja he käyvät rukoilemassa Philippen kanssa . istuakseen siellä yömyöhään ja palatakseen jonkinlaisessa haltioituneessa tilassa, aivan kuin ekstaasissa, silmät hehkuen ja kasvot seestyneinä" (87).

Radzinski toteaa, että yliluonnollinen ihmeitten ja ennustusten maailma muuttui yhä enemmän tsaarittaren todelliseksi maailmaksi (90). Suvun painostuksesta Philippe karkotettiin, sillä eihän Venäjän tsaarit tarvinneet ulkomaisten noitien apua (89). Ennen lähtöä hän oli ennustanut, että hän palaa kuolemansa jälkeen toisessa hahmossa (92).

Rasputinin ilmestyminen tsaariperheen elämään oli kuin vastaus tuohon heidän kaipuuseensa ja ennustukseen. Rasputin väitti saaneensa hengellisen voimansa 1600-luvulla eläneestä pyhän miehen Simeon Verhoturjelaisen haudalta. Tuhannet olivat vaeltaneet tälle haudalle parin vuosisadan ajan parantuakseen vaivoistaan. Ihmeparantumista kerrottiin laajalti (47).

Rasputin pääsi ensimmäisen kerran tsaarin vastaanotolle 10.6.1906 nimenomaan tuomalla lahjaksi Simeon Verhoturjelaisen ikonin. Tsaari kirjoitti pääministerille tuosta ratkaisevasta kohtaamisesta: "Muutama päivä sitten otin vastaan erään talonpojan Tobolskin kuvernementista. ja hän toi minulle Pyhän Simeon Verhoturjelaisen ikonin.. Mies teki ..eriomaisen voimakkaan vaikutuksen. Viiden minuutin asemasta keskustelimme yli tunnin" (103).

Tällä pyhäinkuvalla piti olla parantava vaikutus tsaarin kaksivuotiaaseen verenjuoksutautia sairastavaan poikaan (103) Tämä sama ikoni löytyy siitä talosta, jossa tsaarin perhe ammuttiin kaksitoista vuotta myöhemmin. Samoin tsaarin tytärten ampumisen jälkeen heidän kaulaltaan löytyneessä medeljongissa oli Rasputinin kuva ja hänen rukouksensa (615).

Rasputin saavutti käsittämättömältä tuntuvan vaikutusvallan nimenomaan tsaarittareen. Hän pystyi käsillään poistamaan tsaarittaren toistuvat migreenikohtaukset. On löytynyt tsaarittaren kirje Rasputinille: "Vasta silloin sieluni on rauhallinen ja lepää, kun sinä, opettajani, istut vierelläni ja minä suutelen käsiäsi ja painan pääni autuasta olkapäätäsi vasten. Voi miten kevyt, kevyt olo minulla silloin onkaan " (131).

Hän myös kaipasi uskon vahvistukseksi jatkuvasti uutisia Rasputinin tekemistä ihmeistä kuten oikeaan osuneesta säänennustuksesta, tsaarin kotiinpaluupäivästä jne. (138). Tsaaritar uskoi, että kruununperijä oli hengissä juuri Rasputinin rukousten ansiosta (155).

Tsaari itsekin sanoi myöhemmin, että hän on elänyt viime vuotensa yksinomaan Rasputinin rukousten ansioista (167).

Missä oli Rasputinin vaikutusvallan salaisuus?

Usko sairaudesta parantumiseen Kristuksen ja Rasputinin rukouksen avulla oli se sokaiseva voima, joka sitoi tsaarin ja hän puolisona Rasputiniin. He kokivat toistuvasti kuinka Rasputinin läheisyydessä heidän poikansa rauhoittui ja verenjuoksu pysähtyi. He näkivät monet kerrat omin silmin raamatullisen ihmeen tapahtuneen pojassaan. Kuka voi sellaista vastaan nousta.

Kaiken lisäksi Rasputin vakuutti vanhemmille vastoin lääkäreitä, että poika paranisi iän mukana. Hän ylläpiti heissä rohkeaa toivoa. Mihinkä uhraukseen vanhemmat eivät olisi valmiit, kun kysymyksessä heidän lapsensa kärsimyksien lievittäminen ja parantuminen vaarallisesta, varmaan kuolemaan johtavasta sairaudesta.

Radzinski pohtiessaan Rasputinin vaikutusvaltaa tsaarittareen tuo esiin myös toisen näkökulman. Hän lainaa lasten kotiopettajan muistelmia: "Hänen profeetalliset sanansa alkoivat entistä useammin ilmaista vain keisarinnan omia salaisia toivomuksia. Itsekkään sitä käsittämättä tsaaritar innoitti omaa innoittajaansa. Keisarinnan henkilökohtaiset toivomukset saivat Rasputinin julkituomina hänen silmissään ilmestyksenomaisen voiman ja auktoriteetin" (243).

Sen jälkeen kun Rasputin oli tehnyt itsensä täysin korvaamattomaksi tsaarittarelle ja myös tsaarille, kukaan ei voinut nousta häntä vastaan. Ei pääministeri, ei tsaarin sisar, ei suku, ei kukaan. Tsaaritar tulkitsi kaikki hyökkäykset vain juoruiksi ja vihollisen vainoiksi todellista uskovaa vastaan.

Rasputin myönsi käyneensä ylhäisten naisten kanssa Pietarissa perhesaunoissa. Mutta näin hän vain halusi koetella itseään katselemalla alastomia naisvartaloita tietääkseen, onko hän kuolettanut intohimot itsessään (155). Samalla hän nöyryytti ylhäisörouvia, jotka menivät saunaan likaisen musikan kanssa (156). Kun näistä saunomista kerrottiin tsaarille oli hänen vastauksensa: "Tiedän, hän saarna sielläkin pyhiä kirjoituksia" (185).

Rasputinin voiman salaisuus Radzinski toteaa, että Rasputin oli älykäs ja intuitiivinen ihminen (509). "Hermojen herkistäminen" auttoi hänet näkemään asiat terävästi ja antoi hänelle käsittämättömän voiman vaikuttaa ihmisiin (473).

Mikä oli tuo ihmeellinen herkistyminen ja voima, jonka vallassa hän saattoi lukea ihmisten ajatuksia, ennustaa tulevaisuutta oikein, parantaa käsillään ja rukouksillaan matkojenkin päästä ja lohduttaa ahdistuneita? Radzinski kutsuu tätä herkistymisen tuomaa voimaa paholaismaiseksi voiman kentäksi (473). Omasta mielestään Rasputin sai tämän herkkyyden tekemällä syntiä naisten kanssa ja katumalla (494). Siksi Rasputinin hyökkäili jatkuvasta naisten kimppuun, kävi seksuaalista peliä ja kaikki päättyi hänen puoleltaan katumuksen rukoukseen ja hurmioon (474). Siinä oli täysin kietoutuneena toisiinsa tyydyttämätön seksuaalinen tarve, syvä hengellisyys, katumus ja rukous.

Muutama kuukausi ennen kuolemaansa hän itkien tunnusti erään ystävänsä luona: "Minä olen paholainen. olen piru. olen syntinen, vaikka ennen olin pyhä... minulla ei ole oikeutta olla tässä puhtaassa huoneessa." (479).

Radzinski antaa oman vastauksensa Rasputinin salaisuuteen kirjansa lopussa: "On kuitenkin kiistatonta, että Rasputin näki näkyjä ja esitti ennustuksia. Ne olivat osa arvoituksellista pimeää voimaa, joka tällä miehellä oli" (609). "Hän oli syvästi uskonnollinen ihminen. Ja samalla suuri syntinen. . Vilpittömyydellä hän yritti yhdistää ruumin salaiset intohimot Kristuksen oppeihin. Hän päättyi.. haureuden harjoittamiseen - pysyen kaiken aikaa syvästi uskonnollisena ihmisenä" "Hänellä oli hurskas sielu, joka eli jatkuvasti syntiä harjoittavassa ruumissa." "Syntien katumusta seurasi onnellinen kärsimys. Kärsimyksen (ja onnen ) suuruus riippui syntien suuruudesta. Kristus oli aikoja sitten hyljännyt hänet. Silti hän jaksoi rukoilla ymmärtämättä, että hän oli jo pitkään palvellut Antikristusta" (615-616).

"Rasputin on avain Venäjän vallankumouksen sielun ja julmuuden ymmärtämiseksi. Hän oli niiden miljoonien musikoiden edelläkävijä, jotka sielultaan uskonnollisina ryhtyivät tuhoamaan temppeleitä ja jotka haaveillessaan Rakkauden ja Oikeudenmukaisuuden valtakunnasta tappoivat ja raiskasivat ja valelivat maan verellä - tuhotakseen siinä samalla itsensäkin" (616).

Mitä tästä on sanottava?

Minulle Rasputinin elämänkerran lukeminen on ollut jatkuvaa pohdintaa siitä, miten on mahdollista, että Kristuksen nimessä Pyhän Hengen voimaan, profetoimisen ja parantamisen armolahjoihin ja rukousvastauksiin vedoten voidaan kietoa ihmiset ja viedä heidät harhaan. Meidän ajassamme tällainen harhaan meneminen koskettaa vain yhtä ihmistä ja ehkä hänen läheisiään. Tässä kirjassa taas kuvataan kuinka hengellinen harha johti suuren valtakunnan tuhoisaan vallankumoukseen.

Tsaari ja nimenomana tsaaritar eivät missään tapauksessa halunneet luopua "jumalanmiehen" Rasputinin läheisyydestä ja tuesta ja siksi hylkäsivät sukunsa, muut neuvonantajansa, yleisen mielipiteen kritiikin ja lopulta koko maansa. He valitsivat Rasputinin ja antoivat valtakuntansa mennä. Tosin he itse eivät nähneet valintaansa tässä valossa. Itsevaltius oli sokaissut heidän mielensä.

Väitän, että tänäänkin sellainen uskova, jolle Jeesuksen sairauksista parantava voima on mitä tärkein ja joka haluaa elää profetioiden valaistessa tietään on erittäin altis harhoille. Vaara on siinä, että hänen sitä huomaamatta ihme- ja voimausko sitookin hänet pimeyden voimiin.

Vaara on myös siinä, että rukouksella parantaminen liittää hänet sellaisiin ihmisiin ja liikkeisiin, joille yksin Kristuksin risti ja evankeliumi hänestä ei enää riitä. Etsitään jatkuvaa voimaa Jeesuksen nimessä eikä tyydytä ristin heikkouteen. Ristin Kristus voi sanoa: Kanna sairautesi risti ja seuraa minua. Parantajaliikkeet taas lupaavat Jeesuksen nimessä menestystä, uusia ihmeitä ja uusia kokemuksia. Tällaisessa ilmapiirissä voima-Jeesus tulee todelliseksi, ei ristin Jeesus.

Sellainen uskova, joka kuuntelee profetioita ajautuu herkästi luottamaan siihen, että Jeesus tai Pyhä Henki ohjaa häntä välittömästi, suoraan ilman armonvälineitä, ilman Raamatun sanaa. Millä hän voi silloin kontrolloida, että se Jeesus, joka häntä näin kuljettaa sisäisten äänien, merkkien ja profetioiden avulla on todellinen Jeesus eikä "toinen Jeesus" (2 Kor 11:4; Matt 24:23-24; Matt 7:22-23)?

Tarvitsemme edelleenkin Lutherin varoituksen sanoja: "Meidän täytyy siis pitää lujasti kiinni siitä, että Jumala ei tahdo olla tekemisissä ihmisten kanssa millään muulla tavalla kuin sanan ja sakramenttien välityksellä. Kaikki se, mitä ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään, on itse Perkeleestä" (Tunnustuskirjat 276).

Rasputinin elämässä Raamatun sanalla ei ollut keskeinen asema. Hänelle oli tärkeintä saada tuo ihmeellinen herkistävä voima, joka teki hänet ihmemieheksi. Saadakseen tämän herkkyyden ja voiman Rasputin tarvitsi naisten läheisyyttä, heidän koskettamistaan, suutelemistaan, heidän paljaita ruumiitaan, saunomista heidän kanssaan ja sekä yhtymistä että kiihottuneen mielen katkaisemista. Jälkimmäiseen hän pystyi vain silloin, jos nainen teki määrätietoisesti vastarintaa. Mutta miksi hän tarvitsi tähän hengelliseen voimaherkistymiseensä nimenomaan nuoria ja kauniita rouvia? Mistä tällä tavoin saadussa herkistymisessä ja voimassa voi olla kysymys?

Kirja paljastaa myös profetioiden tuhoavan vaikutuksen valtiollisessa päätösten teossa. Muistan lukeneeni lehdestä kuinka suomalaisen kristillisen puolueen ministeri turvautui päätöksenteossaan profetioiden apuun. Onhan tietysti mahdollista, että profetioiden joukosta löytyy asiallista ja perusteltua viisautta ajallista elämää koskevissa asioissa. Mutta yleensä niitä kuunteleva suhtautuu niihin kuin todelliseen Jumalan sanaan ja ottaa ne täydestä. Tämä asenne harhauttaa! Profetiat veivät niihin sitoutuneet ja Rasputinin tapauksessa lopulta koko kansan tuhoon. Profetioiden valta voi olla todella pelottava niiden elämässä, jotka hyväksyvät ne jumalallisina totuuksina. Niitä ei voida arvostella, ne täytyy uskoa ehdottomasti. Näin silloinkin, vaikka ne johtavat aikaa myöten mielettömiin ratkaisuihin ja umpikujaan elämässä.

Tsaarin perhe ja muut Rasputin kannattajat eivät sietäneet minkäänlaista Rasputinin arvostelua. Arvostelija vainosi Herran todellista seuraajaa! Näinhän tapahtui myös Oulun profetiassa. Sitä ei saanut arvostella ja sen valtaan 1960-luvulla joutuneet ajautuivat omaan suljettuun lahkoonsa ja oikeudenkäynteihin. Kokkolalaisen Maria Åkerblomin profetioihin 1920-luvulla itsensä sitoneet uskovat taas tappoivat nimismiehen. Mikään ei ole sen tuhoisampaa yhteiskunnalle kuin jos sen johtava älymystö joutuu hengellisen tai jonkun ideologisen kiihkon ja utopian valtaan.

Hlystien väkevä uskonnollinen tunne oli tuolloin älymystön suosiossa. Mielestäni hlysteissä oli jotain samaa kuin tämän ajan äärikarismaattisissa liikkeissä. He edustivat kansan syvien rivien uskonnollisuutta, spontaanisuutta, riemua, vapauta ja tasa-arvoisuutta. He halusivat saada kokea Pyhän Hengen voiman tässä ja nyt ja halusivat kokea sen fyysisesti. He myöskin löysivät tavan, jolla he uskoivat joka kerta kokoontuessaan saavansa kokea tämän Pyhän Hengen voiman.

Jeesuksella oli erityinen huoli opetuslapsistaan. Siksihän toistuvasti lopunajan puheessaan varoittaa omiaan eksytyksistä (Matt 24:4, 5, 11, 23, 24, 26). Kaikkina aikoina Kristuksen seurakuntaa ovat hämmentäneet monenlaiset harhaopit. Lopun aikoina ne saavat väkevän voiman ja eksyttävät, jos mahdollista valitutkin (Matt 24:24).

Eksytys on petollisella tavalla oikean opetuksen kaltaista. "Maailmanhistoriallisen tragedian viimeinen näytös, sen vakuutan teille, ei tule tapahtumaan puhtaassa epäuskossa, kristinuskon kieltämisessä, materialismissa tai sen sellaisessa, vaan kyseessä tulee olemaan uskonnollinen huijaus, jossa Kristuksen nimeä käyttävät sellaiset inhimilliset voimat, jotka itse asiassa ovat vieraita tai suorastaan vihamielisiä Kristukselle ja hänen hengelleen" (Vladimir Solovjev). "Paha esiintyy valkeuden hahmossa, hyvinä tekoina, historiallisena välttämättömyytenä, sosiaalisena vanhurskautena, se on perinteellisten siveellisten käsitteittemme maailmasta tulevalle suorastaan tyrmistyttävää; kristitylle, joka elää Raamatusta käsin, on se nimenomaan todistus pahan pohjattomasta pahuudesta" (Dietrich Bonhoeffer, Kirjeitä vankilasta, 13).

Liite:

Edellä olevan kirjoitettuani sain käsiini katkelman Paavo Kiurun kirjasta Kivennapa, Muistelmia ja kuvia entisestä kotiseudusta (Pieksämäki 1952). Siinä lainataan Karl Fredrik Toikan pastoraalityötä vuodelta 1877, jossa kuvataan Kivennavalla esiintynyttä hyppääjäliikkeestä (s. 239).

Siinä kohtaamme Venäjällä vaikuttaneen hlystien herätysliikkeen vaikutusta Suomessa 1830- ja 40-luvulla.

Suomalaiset Erik Melto ja Matti Rontu saivat kosketuksen liikkeeseen Inkeristä tulleiden puhujien kautta. Miehet lähtivät inkeriläisten mukana Inkeriin. Kun Rontu palasi kolmen viikon kuluttua hän oli täysin oppinut saarnamies. Veljensä Juhon kanssa hän alkoi levittää uutta valoa.

Ensin oli kahden vuoden raitis kirkollinen vaihe. Isä meidän rukous luettiin polvistuneena. Virren jälkeen rukous, jolloin kaikki painoivat päänsä lattiaan. Sitten istuttiin lattialle veisaaman arkivirsiä.

Muutos tapahtui 1838, jolloin Matti Rontu alkoi puhua kielillä. Siitä seurasi liikutuksia, jotka "ilmenivät voimakkaina ruumiin liikkeinä, hypähtelyinä. Liikkeen johtomiehiä ruvettiin sanomaan rukouksen pitäjiksi. Heillä oli suuri valta joukkoihin. Heidän sanoihinsa uskottiin enemmän kuin Raamattuun, jota kaikki, varsinkaan naiset eivät saaneet ollenkaan lukea.

Jos rukouksen pitäjä kesken virrenveisuun sai hengen päälleen, keskeytti hän veisuun vaikka keskeltä säkeistöä ja alkoi voimakkaasti huutaen saarnata. Sen aikana vaikutukset tarttuivat toisiinkin ja yleinen huuto ja hypähtely oli seurauksena. Kun hypätessä tapahtui lämmön nousua, ruvettiin vaatteita riisumaan yksin kappelein, kunnes oltiin lopulta alasti ja väsyneinä tuuperruttiin naiset ja miehet yhteen kasaan lattialle" (270).

"Jokaisella saarnamiehellä oli oma "sisko", joka häntä matkoilla seurasi ja palveli ja sitten yön hetkinä nukkui hänen vieressään" (271).

Erik Melto kokouksissaan tavallisesti eleillään jäljitteli Kristuksen kärsimystä ja ristiinnaulitsemista kuten Inkerinmaalla oli ollut tapana (271).

Lintulan hoviherra Henning ruoskitti Matti Rontun ja kun se ei tehonnut karkotti Matti ja Juho Rontun ja Erik Melton kotitaloistaan (271). Matti Rontua sakotettiin Kivennavalla 28.1.1839. Hän oli 1840- ja sitten 1850-luvun alussa kolme vuotta Viipurin työvankilassa. Hänet oli myös hakattu nimenmiehen kotona Valkjärvellä, 40 paria raippoja. Kun hän hervottoman lyyhistyi maahan, hän kiitti Jumalaa siitä, mitä oli joutunut kärsimään. Viipurin vankilassa Matti oli ruvennut iloissaan laulamaan ja hyppimään Hengen vaikutuksesta, niin että häntä luultiin hulluksi. Mutta Matti näytti Raamatusta, että uskovaisen ihmisen pitää iloita ja riemuita (271).

Liike hajaantui kun tuli erimielisyyttä veljesten väliin. Juha sai Lutherin kirjoja ja hänen kokouksistaan jäi hyppiminen pois (272).

Syntyi myös kolmas haara. Sen temppelinä oli Vehmaisten kylän Vaittisten savusauna. Sen lauteilla istuskeli sokea Helena Vaittinen. Hän erosi 1841 ystäviensä kanssa (Erik Melto ja 7 muuta) hyppääjistä. "Helena uskoi olevansa Pyhästä Hengestä raskaana ja hartaana hän odotteli ystävineen synnyttämisen hetkeä. Hänelle tuotiin ruokaa saunaan, ja sitä sai olla vain sen verran kuin hän kerralla jaksoi syödä, sillä siunatun ruuan jätteitä ei saanut syntinen syödä.

Seitsemän vuotta odotettiin kärsivällisesti, mutta sitten jo alkoi väsymys voittaa. Erik Melto ei jaksanut enää uskoa synnyttämisen mahdollisuuteen, vaikka sikiämisen olisikin pitänyt tapahtua pyhän suun antamisen kautta. Hänen mukaansa toisetkin ystävät jättivät sokean Helenan saunan yksinäisyyteen pyhää hurskauttaan harjoittamaan" (272-273).


Ajan ilmiöistä