Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää
Teemoja
Ajan ilmiöistä
Sielunhoidosta
Uskonelämästä

Haku näiltä sivuilta

HELLUNTAILAISEN, KARISMAATTISEN, WIMBERILÄISEN JA TORONTON LIIKKEEN ELI 1900-LUVUN NELJÄN AALLON ARVIOINTIA.
Olavi Peltola (30.04.1995).

1. ARVIOINNIN LÄHTÖKOHTA


Se näkökulma, jolta koetan arvioida tätä aikamme ilmiöitä on USKONVANHURSKAUS ja RISTIN JUMALUUSOPPI.


Uskovanhurskaus merkitsee minulle tänään iloa siitä, ettei Jumala lue minulle Kristuksen sovituskuoleman tähden minussa vielä olevaa syntiä ja syntisyyttä, ei edes sitä, mikä tässä arvioinnissani on väärää ja virheellistä. Saan elää Kristuksen vanhurskauteen verhoutuneena ja olla sydämestäni kiitollinen siitä, että vielä nytkin Jumala vanhurskauttaa minut jumalattomana.
Saan tämän Kristuksen vanhurskauden tällä hetkellä suojakseni sillä tavoin, että huudan avukseni Jeesuksen nimeä ja ojennan tyhjän käteni hänen puoleensa ja luotan siihen, että hän antaa lahjana vanhurskautensa minulle. Tämä riittää loistavasti tämän päivän evääkseni, en muuta tarvitse.


Ristin jumaluusoppi taas merkitsee sitä, että suostun tänään elämään elämääni sairaana, vaivaisena ja ahdistusta kokevana. Opettelen kantamaan tänäänkin ristiäni. Suostun myös siihen, että Jumalan valtakunnan työssä minun on kylvettävä huokaillen ja kyynelin ja oltava vain maahan kätketty vehnäjyvä, joka toivon mukaan kantaa satoa Herralle vasta kirkkaudessa. Opettelen tämmöisenäni palvelemaan uskollisesti siinä, mitä juuri nyt palveltavakseni annetaan.


2. HISTORIALLINEN KATSAUS


Läpi tämän vuosisadan ajan on jatkunut kristikunnan keskellä samaan alkulähteeseen ja voimaan sidottu liikehdintä. Se ruumiillistui sekä 1901 Charles Parhamin Beetel-raamattukoulussa Topekassa että 1906 Azusakadun herätyksessä Los Angelesissa. Jälkimmäistä johti pyhityskristilliseen virtaukseen kuuluva, värillinen William J. Seymour, joka oli ollut Parhamin oppilaana.. Molemmissa tapauksissa suuri määrä ihmisiä puhui kielillä, kun oli rukoiltu hengen kastetta. Koettiin myös yliluonnollisia ilmiöitä ja sairaitten paranemisia. Siitä alkoi ns. ensimmäinen aalto, helluntailiike. Aluksi se sai käännynnäisiä muista tunnustuskunnista. Pian tämä aalto koteloitui omaksi, suljetuksi kirkkokunnaksi.


Laajat piirit eri kirkkokuntien herätyskristittyjä torjuivat liikkeen alkukuohunnan jälkeen aina 1970-luvun lopulle asti (Spinger-Wimber, Kolmas aalto, Päivä 1990, 29). Sitä pidettiin vakavana harhaoppina ja ylihengellisyytenä. G. Campbell Morgan nimitti liikettä "Saatanan viimeiseksi oksennukseksi" (Wimber, Ihmeet, 151, 170). Erityisesti scofieldiläiset dispensationalistit vastustivat jyrkästi armolahjoja ja helluntailaisuutta. Saksan herätyskristilliset piirit sulkivat sen yhteytensä ulkopuolelle.


Wimberin kirjan kirjoittamisaikana helluntailaisia arvioitiin olevan yli 85 miljoonaa. Tällöin lukuun oli laskettu myös tietyt itsenäiset afrikkalaiset kirkot (Kolmas aalto, 250, 28). Barretin tilastoissa taas väitetään, että 1990-luvun lopussa helluntailaisia olisi jo yli 200 miljoonaa. Pelkästään Etelä-Amerikassa heitä lasketaan olevan 100 miljoonaa.


Uusi maailmanlaaja nousukausi alkoi tälle liikehdinnälle, kun amerikkalainen episkopaalisen seurakunnan kirkkoherra Dennis J. Bennet 2.4.1960 julkisesti Los Angelesissa sijaitsevan seurakuntansa saarnatuolista ilmoitti puhuvansa kielillä (Bennet, Aamulla kello yhdeksän, Ristin Voitto 1972). Hän oli saanut sen Jeesus-liikkeeseen lukeutuvan miehen kautta. Julkiset tiedotusvälineet osoittivat myönteistä kiinnostusta ilmiötä kohtaan. Siitä lähti liikkeelle toinen aalto, karismaattinen liike. On aika erikoista, että liikkeellelähdön syynä näyttää olevan julkisten tiedotusvälineiden aiheuttama sensaatio. Tiedostusvälineetkö luovatkin meidän aikanamme herätysliikkeet ja tartuttavat ne maailmanlaajasti? Julkinen huomio saa ihmiset ryntäämään mukaan liikkeeseen!


Liike on vaikuttanut eri kristillisten kirkkojen ja ryhmien keskellä ja hapattanut niitä laajalti. Liikkeen kannattajina lasketaan olevan Wimberin kirjan mukaan 16 miljoonaa protestanttia, 35 miljoonaa katolista ja 42 miljoonaa kiinalaista (Kolmas aalto, 29). Viime vuosina karismaattisessa uudistuksessa mukana olleet ovat yhä suuremmin joukoin lähteneet omista kirkkokunnistaan ja perustaneet itsenäisiä karismaattisia seurakuntia (emt. 29). Barretin tilastoissa väitetään, että kaikkiaan helluntailaisia ja karismaatikkoja olisi 1990-luvun lopulla jopa 400 miljoonaa.


Kolmas aalto alkoi, kun amerikkalainen John Wimber niminen entinen kveekkariseurakunnan pappi "löysi" voimaevankelioimisen. Huhtikuun alussa 1978 "uskomaton voima vapautui hänen käsistään. Hän kosketti ihmisiä ja nämä kaatuivat. Johnista tuntui, että hengellinen voima lähti hänen käsistään kuin sähkövirta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun John todella koki voiman lähtevän hänestä tällä tavoin" (Kolmas aalto, 41). Seuraavalla viikolla Johnin kädestä virtasi voima ja erään ramman tytön jalka alkoi nytkähdellä ja vavista. Lyhempi jalka kasvoi pitemmän mittaiseksi (Kolmas aalto, 42). Jalkojen kasvattamisesta onkin tullut eräs liikkeen tuntomerkeistä.


Wimber kirjoittaa: "Kolmas aalto sai alkunsa vuoden 1980 tienoilla, kun yhä useimmat perinteiset evankelikaaliset seurakunnat ja laitokset avautuivat Pyhän Hengen yliluonnolliselle toiminnalle" (Kolmas aalto, 31).
Valtaosa evankelikaalisista johtajista on ollut kummallisen hiljaa Wimberin voima-aaltotoiminnan edessä. Muutamien ihmettelevät ja vastustavat äänet ovat hukkuneet mukaan menneiden ja hyväksyjien ääniin.


Wimberin innoittamana on alkanut syntyä eri puolille maailmaa itsenäisiä karismaattisia seurakuntia, joita nimitetään Wineyard-seurakunniksi. Yhdestä tällaisesta seurakunnasta, Toronton Airportin seurakunnasta (350 jäsentä) lähti liikkeelle ns. neljäs aalto, Toronton herätys tammikuussa 1994.


Toronton aallon taustalla on argentiinalainen helluntaipastori Claudio Friedzon, parantajaevankelista Benny Hill, etelä-afrikkalainen Rodney Howard-Brown (Tuli on irti, 75). Jo näiden kokouksissa ihmiset joutuivat naurun valtaan ja "juopuivat" (emt. 76). Alkaneelle liikehdinnälle ovat luonteenomaisia naurun lisäksi kaatuminen, itkeminen, hurmosmaiset tilat ja näkykokemukset, vapina, maahan vajoaminen, juopumus, nytkähtely, kieriminen, hyppely, ja eläimelliset äänet (Tuli on irti, 187-196). Toronton Airportin seurakunnassa alkanut liikehdintä veti puoleensa muutaman ensimmäisen kuukauden aikana tuhansia sananjulistajia ja kymmeniä tuhansia seurakuntalaisia ympäri maailmaa.

Tunnusmerkkinä on ollut liikehdinnän "tarttuminen" siellä käyneisiin niin, että he voivat levittää samaa kokemusta omissa seurakunnissaan. Toronton seurakunnasta on tullut pyhiinvaelluspaikka, jonne myös Suomesta on tehty matkoja (Tuli on irti,7).


Kolmannen aallon johtajat haluavat muuttaa koko konservatiivisen herätyskristillisyyden omaksumansa uskonnäkemyksen mukaiseksi.


Kolmas aalto on ottanut Wimberin johdolla tavoitteekseen nimenomaan koko konservatiivisen evankelikaalisen liikehdinnän muuttamisen "voimaevankelioimisen" teologian mukaiseksi. "Fundamentalisteilla ja konservatiivisilla evankelikaaleilla, jotka eivät ole karismaattisia, ei ole enää varaa suhtautua välinpitämättömästi tällä vuosisadalla vaikuttaneisiin kahteen ensimmäiseen Pyhä Hengen aaltoon. He ovat saarroksissa... Jotkut kokevat voitelun ja muuttuvat" (Wimber, Kolmas aalto, 30). Eräät näiden aaltojen kannattajat ovat varmoja siitä, että "vuosisadan vaihteessa Pohjois-Amerikan kaikki herätyskristilliset piirit ovat tämän uuden aallon uudistamia ja alkavat käyttää Pyhän Hengen lahjoja" (Kolmas aalto, 88).


Mitä tekevät ne, jota eivät halua kokea voitelua ja muuttua? Mitä tapahtuu Lausanne-liikkeelle? Kuka on tämä Pyhä Henki, jonka väitetään toimivan näissä aalloissa?


Monet ovat varmoja siitä, että tämä aalto liittyy "hyvin voimakkaasti aikaan ennen Jeesuksen takaisintulemista" (Tuli on irti, 33) eli tämä on nyt se helluntailaisten parissa odotettu viimeinen suuri herätys ja Jooelin profetian täyttymys (Jooel 3: 1).

2. MITÄ TÄMÄ ON?


(a) Seuraavat näkemykseni ovat minun omia mielipiteitäni ja ne ovat kasvaneet oman elämänkokemukseni, minulle kirkastuneen uskonvanhurskauden ja ristin jumaluusopin sekä oman Raamatun tulkintani pohjalta. En uskalla vaatia näille mielipiteilleni toisten uskovien hyväksyntää. Saat olla siis eri mieltä kanssani. Koska kuitenkin näin näen nyt ja olen ollut tätä mieltä jo 1960-luvun lopulta alkaen, en halua enää myöskään vaieta mielipiteistäni, vaikka koenkin jääväni monien uskovien keskellä varsin yksinäiseksi.


Minä pidän kaikkia näitä aaltoja ja samasta voimasta ja lähteestä nousevia uusia aaltoja varsinaisina "lopun ajan eksytyksinä", jotka "johtavat jos mahdollista, valitutkin harhaan" (Matt 24:24). Voin asian myös ilmaista vähän varovaisemmin ja sanoa, että nämä "voimaliikkeet" raivaavat maailmanlaajasti uskovien sydämissä tilaa varsinaisille harhoille murskaamalla uskovien arvostelukyvyn ja rohkeuden käyttää henkien erottelemisen lahjaa ja koetella henkiä.(1 Joh 4:1).


Näiden liikkeiden ja niiden välittämien kokemusten arvostelija saa herkästi syytöksen: Taistelet Pyhä Henkeä vastaan - syyllistyt syntiin Pyhää Henkeä vastaan! Eräänä syynä näiden liikkeiden "murskaavaan voimaan" on niiden huikea ja maailmanlaaja menestys ja se, että ne nimenomaan ovat temmanneet mukaansa raamatullisen uskon perusteista kiinnipitäviä uskovia. Miljoonat uskovat liittyvät mukaan, saavat saman kokemuksen ja miljoonien väitetään tulevan myös tämän kokemuksen avulla uskoon. Eihän sellainen voi olla väärää!


Nämä liikkeet synnyttävät myös niihin suostuneissa harhaisen mielikuvan siitä, että kaikki Kristukseen uskovat kaikkialla maailmassa ovat samaa mieltä siitä, että tässä on todellinen Jooelin profetoima "lopun ajan hengen vuodatus ja herätys". Ja ne harvat, jotka eivät vielä ole tempautuneet mukaan, kyllä sen pian tekevät. Eihän näin ilmeistä Jumalan voiman näkyvää ja tuloksellista toimintaa voi yksikään todellinen uskova vastustaa!


(b) Väitän, että näennäisestä menetyksestään ja uskovien "enemmistön" mukaansa tempaamisestaan huolimatta aallot hurmosliikkeinä aidosti koskettavat saavat mukaansa vain osan uskovasta kansasta. Mielestäni sittenkin vähemmistö ihmistä on sielullisesti sillä tavoin rakennettuja, että he pystyvät kokemaan todellisuuttaan hurmoksellisesti, ekstaattisesti. Väitän, että hurmoksellisuus, hurmoksellisesti kokeminen vaatii aivan oman, määrätynlaisen psyykkisen rakenteen. Osalle uskovista ja yleensäkin ihmisistä kaikki tällainen kokemistapa on syvästi vastenmielistä. Aitiona ihmisinä he eivät voi kerta kaikkiaan hyväksyä ekstaattisuutta. He torjuvat sen omassa elämässään jonain luonnottomuutena.


Tietenkin siellä, missä ekstaattisuudesta on tehty aidon, todellisen, palavan uskon tuntomerkki, tällaiset uskovat joutuvat vaikeaan sisäiseen taisteluun. He ponnistelevat ja tekevät kaikkensa pakottaakseen oman sisimpänsä kokemaan ja eläytymään ekstaattiseen kokemistapaan, Raamatun ilmaisuja käyttääksemme - saadakseen armolahjat itselleen. Raamattuhan kehottaa tavoittelemaan armolahjoja (1 Kor 14).


(c) Eksytyksen täytyy perustua näennäisesti Raamattuun, määrätynkaltaiseen Raamatun tulkintaan. Silloin vasta eksytyksellä on voimaa konservatiivisten uskovien parissa. Harhauttavan Raamatun tulkinnan täytyy voittaa puolelleen uskovien enemmistö. Se lumoaa myös menestyksellään Tämä tulkinnan kannattajien joukossa on oltava todella lahjakkaita ja taitavia Raamatun selittäjiä. He pystyvät kyvykkyytensä avulla tekemään turhaksi vastustajien väitteet ja vakuuttamaan oman tulkintansa oikeutuksesta. Tämä tulkinta tuntuu ainoalta oikealta, joka näyttää voittavan puolelleen uskovien enemmistön. Se esiintyy ainoana oikeana tulkintana, se on nimenomaan koetaan olevan Pyhän Hengen antama tulkinta lopun ajan uskoville. Ja näyttää siltä, että juuri sitä Pyhä Henki näkyvällä tavalla siunaa valtavalla menestyksellä ja näin yhtyy siihen vastaansanomattomasti.


(d) Väitän, että uskovien enemmistön eksyttäminen on mitä helpoin asia. Taitavilta eksyttäjiltä se onnistuu käsittämättömän hyvin. Paavalin taistelu Galatian alueen uskovien vakaumuksesta osoittaa meille kuinka eksytys voittaa uskovien enemmistön puolelleen. Paavali huudahtaa: "Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teitä, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin" (Gal 1:6 KR 92). "Te mielettömät galatalaiset, kuka on teidät lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna" (3:1) "Minä olen aivan ymmällä teistä" (4:20 KR 38). "Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt? Tehän ette enää tottele totuutta. Tämä ei ole lähtöisin ainakaan hänestä, joka teitä kutsuu. Pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan" (Gal 5:8-10 KR 92). Lopun ajan eksytyksen täytyy olla tarttuvaa, ilman muuta oikealta kristillisyydeltä tuntuvaa.


(e) Kaikki nämä ja tulevatkin "aallot" ovat saman vallan ja voiman ilmenemisiä ajallisesta etäisyydestään huolimatta. "Kolmas aalto on pikemminkin vain karismaattisen uudistuksen seuraava kehitysvaihe. Helluntailaisuus ja karismaattinen uudistus kuuluvat yhteen ja samaan Pyhän Hengen voimakkaaseen liikehdintään, jota on tapahtunut tällä vuosisadalla. Ja vaikka yhtäläisyyksiä on enemmän kuin erovaisuuksia, niin todellisia eroja on" (Kolmas aalto, 249). Ne ovat kasvaneet esiin samasta alkujuuresta. Niitä on käsiteltävä niiden monimuotoisuudestaan huolimatta yhtenä ja samana liikkeenä ja saman voiman purkauksena.
Todella tärkeä ja perustava kysymys on: MIKÄ ON TÄMÄ ALKUJUURI?


(f) Kaikkien näiden aaltojen perustuntomerkki on, että uskosta Kristukseen tapahtuvan pelastuksen rinnalle korotetaan jotain muuta yhtä tärkeänä ja sitä nimitetään henkikasteeksi tai hengen täyteydeksi. Ne ovat JA-liikkeitä, kahden lahjan liikkeitä. Uskovalla on siis oltava uskoontulo ja henkikaste, pelastus ja helluntai, usko ja kokemus, Jeesus ja Pyhä Henki. Ei riitä, että on vain edellinen. Sinun on kyllä otettava tietoisesti vastaan Jeesus elämääsi, silloin tulet uskoon, mutta sinun on erikseen ja tietoisesti otettava myös vastaan Pyhä Henki ja vasta silloin täytyt Pyhällä Hengellä ja kannat hedelmää. Sinulla voi olla ensimmäinen, mutta jotain ratkaisevaa sinulta puuttuu, jollet ole vielä saanut jälkimmäistä. Siksi jälkimmäiseen on keskityttävä ja siitä on tullutkin pääasia eikä enää vain pelkästä uskosta ristiinnaulittuun Jeesukseen.


Nämä aallot julistavat leviävinä liikkeinä karismaattista kokemusta. Se niiden ulospäin näkyvä tuntomerkki, ei ristiinnaulittua Herra Jeesus. Sensijaan liikkeen yksittäiset julistajat saatavat omassa julistustyössään pitää ristiinnaulittua Jeesusta kaiken keskuksena.
Onko aalloilla uusi pelastusoppi? Onko siis JA välttämätön pelastukseen vai onko se vapaa asia. Yhdellä on toisella ei ole.


(g) Osa ainakin ensimmäisen aallon kannattajista käyttää omasta uskonnäkemyksestään nimitystä Full Gospel - Täysi Evankelimi. On olemassa mm. liikemiesten täyden evankeliumin liitto. "He eivät opeta vain pelatusta Jeesuksessa Kristuksessa ja muita kristinuskon perustotuuksia, vaan pitävät tärkeänä myös Pyhän Hengen kastetta" (Bennet, 164). Vasta tämä kokemus tekee evankeliumin täydeksi (full). Helluntailaisuudessa uskotaan, että kristityt vastaanottavat kolminaisuuden kolmannen persoonan kokiessaan "Pyhän Hengen kasteen". Lisäksi monet uskovat, että kielilläpuhuminen on aina ensimmäinen todiste Pyhän Hengen kasteesta (Kolmas aalto, 250). Kolmannessa aallossa kielilläpuhumista ei pidetä välttämättömänä eikä varmana merkkinä Hengessä kastetuksi tulemisesta, mutta "kaikkien tulisi kuitenkin pyrkiä saamaan kielet" (emt. 251).


Kolmannessa aallossa käytetään tästä pelastuksen jälkeisestä keskeisestä kokemuksesta tärkeää termiä "Pyhällä Hengellä täyttyminen" tai "voiman saaminen Pyhästä Hengestä". Liikkeen mukaan "tämä kohtaaminen Pyhän Hengen kanssa" on tärkeä askel hengellisessä kasvuprosessissa. Monelle ensimmäinen "kohtaamien" oli dramaattinen kokemus, "elämän muuttanut kokemus" mutta tajutaan "jatkuvan täytymisen tarve" (Kolmas aalto, 252).


Näin ilmaus henkikaste on alkanut tarkoittaa omaa hurmoskokemusta ja joka tapauksessa kielilläpuhuminen henkikasteen merkkinä on aina hurmoskokemus. Nämä aallot levittävät uskovien keskuuteen hurmoskokemuksia.
(h) Erityisesti korostetaan, että näissä aalloissa on kysymys sellaisesta henkikasteesta, joka vasta tekee uskovan kyvykkääksi Jumalan valtakunnan työhön. Se on ennen kaikkea "valmiuksia antava, työhön varustava aalto". Siinä "kaikkia kristittyjä rohkaistaan rukoilemaan sairaiden puolesta ja kokemaan kaikki lahjat" (Kolmas aalto, 254). Kaikkia kristittyjä koulutetaan nyt VOIMAPALVELUUN, henkilökohtaiseen evankeliointiin ja rukouksella parantamiseen.


(i) "Ainoa edellytys päästä mukaan tähän aaltoon on Jumalan nälkä ja nöyryys vastaanottaa Hänet Hänen ehdoillaan. Voiman kohtaaminen on yhtä kaukana kuin tämän rukouksen lukeminen: Pyhä Henki, avaan sydämeni, sisimpäni sinulle. Käännyn synneistäni ja itseriittoisuudesta ja pyydän, että täytät minut sinun rakkaudellasi, voimallasi ja lahjoillasi. Tule Pyhä Henki" (Kolmas aalto, 255). Luulen, että ensi lukemalla jokainen meistä voi yhtyä tähän rukoukseen. Mutta sanat "voiman kohtaaminen" tulisi tehdä meidät varovaiseksi. Rukous liitetään sellaiseen yhteyteen, johon menemistä on erittäin vakavasti harkittava.


(j) Joka kerta nämä aallot ovat lähteneet maailmanlaajaan valloitukseen Amerikasta. Näyttää siltä kuin vain amerikkalaisuus ja englanninkielisyys voi valloittaa koko kristikunnan. Torontokin on Amerikan kupeessa. Toronton liikkeen jatkoksi nostettu Pensacolan helluntaiseurakunta on Floridassa.
(k) Näiden liikkeiden kasvuvoiman eräänä salaisuutena on ollut heti niiden syntymisen jälkeen ns. syöpäsolun strategia. Ne ovat tunkeutuneet valmiisiin seurakuntiin ja kokoontuneisiin uskovien yhteisöihin ja sisältäkäsin pyrkineet ottamaan ne valtaansa. Ne ovat tarjonneet turhautuneille ja uskoonsa pettyneille seurakuntalaisille uuden voiman. Wimber itse kuvaa niitä hengellisiä johtajia, jotka ovat tempautuneet mukaan kolmanteen aaltoon: "Voimme hyvin kuvata heidän kokemustaan siihen, mitä tapahtuu ihmiselle, joka uskaltautuu liian lähelle leijonan häkkiä. He ovat varassa joutua heitä paljon voimakkaamman syömäksi" (Kolmas aalto, 32).


(l) Väitän, että huomattava osa liikehdinnän valtaan joutuneista uskovista tulee muodostamaan omia seurakuntia tai ottamaan jo olemassaolevia seurakuntia täysin valtaansa. Eri mieltä olevat joutuvat perustamaan omia seurakuntia tai järjestöjä tai taistelemaan määrätietoisesti nykyisten organisaatioiden säilyttämiseksi toisenlaisen kristillisyyden tulkinnan hallussa.


Liike tulee hajottamaan entistä perusteellisemmin koko konservatiivisen herätyskristillisen maailman. Tosin tähän asti eri mieltä olevat herätyskristilliset johtavat ja monet yksittäiset uskovat ovat koettaneet sietää ja olla hiljaa. Osa huumautuneista löytääkin yksinkertaisen uskonvanhurskauteen perustuvan uskonnäkemyksen, mutta liian moni jää elämänsä loppuun asti ylihengellisyyden lumouksen valtaan.

3. KAIKEN YTIMESSÄ VOIMA


Keskeistä kaikille näille liikkeille on VOIMAN korostaminen. Voima ilmenee pomppimisena, käsivarsien heilumisena, huutamisena, tärisemisenä, kaatumisena, kiemurtelemisena lattialla. "Tunsin voiman kuin kuuman virran tai sähkövirran, joka säteili heidän kehostaan". "Se on kuin sähkövirta. En pysty liikkumaan" (Carol Wimber, Kolmas aalto, 45). Terry Virgo kertoo kokouksestaan Kapkaupungissa: "Suuren juhlan lopuksi kutsuin Pyhää Henkeä tulemaan ihmisten ylle. Pienen tauon jälkeen Jumala liikkui voimallisesti keskellämme. Jotkut kokivat parantumisen ja monet täyttyivät selvästi Pyhällä Hengellä. Monet nauroivat hillittömästi, kun Pyhän Hengen voiman aalto toisensa jälkeen tuntui vyöryvän yli kokoustilan" (Kolmas aalto, 123). Virgo kertoo eräästä nuorten ryhmästä kuinka eräs nuori mies poukkoili vinhasti lattialla kuin kala kuivalla maalla (Kolmas aalto, 123).


Mielestäni eräs tärkeä huomio on siinä, että koko tämän liikehdinnän ytimessä ei ole syyllisyys ja anteeksiantamus, vaan kohtalo ja vallat ja voimat ja niiden konkreettinen kohtaaminen ja voittaminen. Nigeriassa lähetystyössä toiminut Chuck Kraft arvioi omia asenteitaan jälkeenpäin: "Useimmat näistä ihmistä kuitenkin tiesivät, ettei kristinuskossa ollut voimaa, jota voitaisiin käyttää sellaisissa tilanteissa, joissa edessä oli onnettomuus, hedelmättömyys, ihmissuhteiden rikkoontuminen, vaikeat sääolosuhteet tai muu samankaltainen ongelma. He siis mukautuivat kristinuskon heikkouteen ja lähetystyöntekijöiden tietämättömyyteen ja edelleen veivät tällaiset ongelmansa poppamiehen luo aivan niin kuin olivat tehneet ennen Kristuksen kohtaamista. Me lähetit arvostelimme usein ankarasti heidän kahden tien kristillisyyttään, mutta meillä ei ollut siihen mitään lääkettä. Me annoimme pelkästään maallistuneen vaihtoehdon sairauksien ja onnettomuuksien kohdatessa, sen, minkä olimme kotona oppineet. Toimimme ikään kuin lännen lääketiede olisi rukousta tehokkaampi. Rukoilimme kyllä tyynesti tavallisten asioiden puolesta ja palavasti, kun asiat olivat todella pahalla tolalla, mutta sairauksiin lääketiede oli meidän ensimmäinen vaihtoehtomme, Jumala viimeinen" (Kolmas aalto, 128).


Wimberin mukaan evankelikaalit ovat jättäneet yliluonnollisen pois laskuista. Ihmeet ja merkit olivat todellisia ensimmäisellä vuosisadalla, mutta nyt niitä ei muka tarvita (Kolmas aalto 25). Hän kritikoikin uskovia, joiden ainoa tavoite elämässä on saada "Raamattu-tietoa", oppia joitakin faktoja Raamatusta. Ihmiset "tukahdutetaan Jumalan sanalla" ja he sairastavat "sana-pöhöä", joka oli fariseusten tauti (Joh 5:39-40). Tällöin hengellisyys rajoittuu vain Raamatun tutkisteluun
Voimassa on kysymys halusta kokea Jumalan yliluonnollista vaikutusta tässä ja nyt (Kolmas aalto, 28). Nyt uskotaan Jumalan toimintaa ja siihen, että hän yliluonnollisella tavalla puuttuu ihmisen jokapäiväisiin asioihin (emt. 15).


Voiman on nähty ilmenevän nimenomaan kolmessa eri muodossa: kielilläpuhumisena, profetoimisena ja parantamisena. Vähitellen mukaan on tullut uusia ilmiöitä kuten kaatumisia, nauramisia, hyppimisiä, vapisemista.
Voiman ilmenemisessä on vielä ainakin yksi Raamatusta löytyvä ilmiö kokematta ja se on siirtyminen paikasta toiseen kuten Elisan ja Filippuksen elämässä. Se tulee mukaan enemmin tai myöhemmin.
Joka tapauksessa liikkeen opetuksen mukaan tämä voima, joka vaikuttaa heidän keskellään on Pyhä Henki. TÄSSÄ VOIMAN ILMENEMISESSÄ EIKÄ VAIN SIITÄ PUHUMISESSA ON LIIKEHDINNÄN YDIN

4. VOIMA TEKEE USKOVAN VOITTOISAKSI JO TÄÄLLÄ AJASSA


Kun luen näistä aalloista kertovia kirjoja, en voi välttyä seuraavien johtopäätösten tekemiseltä:


Tämän uuden voiman ansioista uskovan ei enää tarvitse kokea olevansa köyhä, sokea ja alaston. Hän on nyt voimakas. Hän rukoilee voimalla, lukee Raamattua voimalla, voittaa sieluja voimalla. Hän ei enää ole "nynnykristitty". Hän on puettu voimalla korkeudesta. Hengetkin ovat hänelle alamaiset. Hän pystyy leijumaan yli kaikkien arkielämän mitättömyyksien. Hän näkee kaiken nyt uskon silmillä. Hän on voittaja kuten on se Herrakin, joka nyt asuu hänessä ja hallitsee hänen koko elämäänsä. Hän on todella hengen täyttämä, juopunut hengestä. Hän on saanut vihdoinkin juoda ja juoda itsensä kylläiseksi. Ei tule enää nälkä eikä jano. Ei köyhyys enää ahdistele.


Nyt uskovan ei enää tarvitse kulkea monen ahdistuksen kautta. Hänen ei tarvitse enää sairastaa, sillä hänellä on valta ja voima parantaa. Hänen ei tarvitse enää pyytää anteeksi tyhmyyttään, sillä hänellä on nyt viisauden ja tiedon sanat käytettävänään. Jumala puhuu hänelle suoraan ja välittömästi.


Hänen ei enää tarvitse viedä siementä itkien, ei kylvää huokaillen eikä sadon saamisen toivossa. Hän tietää nyt, että mihin hän kylvää ja on varma runsaasta sadosta onhan hän saanut voiman. Nyt hänen työnsä kantaa runsasta satoa, sato tulee olemaan pysyvää. Hänen menestyy ihmisten parissa. Hän ei enää leikkaa sirpillä vaan leikkuupuimurilla.


Kansa tulvii nyt hänen luokseen. Ihmiset tarttuvat hänen vaatteisiinsa ja ovat ikionnellisia, jos hänen varjonsakin osuu heihin. Hänen iholtaan viedään vaatteita ja katso, ne jotka koskevat niihin paranevat. Suurenmoisia tarinoita kerrotaan hänen voimansa vaikutuksesta ihmisiin. Rammat kävelevät, sokeat saavat näkönsä, pitaliset puhdistuvat. Hänen johtamansa lähetystyön ei enää tarvitse turvautua länsimaisen lääketieteen vaivaloiseen ja kalliiseen apuun. Siinä ihmiset paranevat rukouksella. Jos hän juo jotain myrkkyä, se ei vahingoita häntä. Jos käärme puree, se ei tapa häntä. Hän on maallisten elämän ehtojen yläpuolella. Häntä ei enää rajoita samat heikkoudet kuin tavallisia ihmisiä. Hän pystyy tekemään valtavaa työmäärän työtä jatkuvasti, erehtymättä, uupumatta, aina onnistuen ja menestyen.
Hän ei käytännössä ole enää samaan aikaan vanhurskas ja syntinen. Hän on vain voimalla puettu vanhurskas. Syntisyys on pienentynyt merkityksettömäksi ja voimattomaksi menneisyyden jäänteeksi. Kaikki on nyt luotu hänessä uudelleen.


Hän on nyt eheytynyt. Kaikki haavat hänen sielussaan ovat nyt parantuneet, on tapahtunut sisäinen parantuminen. Jeesuksen voima eheytti ja paransi hänet. Hän on nyt ikionnellinen, hän on täydellinen, hän on voittaja, hän on kirkas, hän on menestyvä. Hänen hallussaan on ikuisen voiman salaisuus.
Tietenkään kaikki hänessä ei ole vielä ihan valmista: "Jo pelastuksessa oli minun henkeni tullut täydelliseksi, mutta sain kokea, ettei sieluni eikä luonteeni ollut täydellinen vielä helluntainkaan jälkeen. Sen kuriin panemiseen tarvittiin aikaa ja vaivaa. Sielu, ei henki, on se paikka, missä piileskelevät yhä paha sisu, emotionaaliset häiriöt ja kompleksit, pahat ajatukset, sekavat reaktiot - ja jotkut niistä olivat takertuneet sinne lujasti. Kun olin saanut Pyhä Hengen, olin avannut psykologisen olemukseni - mieleni, tahtoni ja tunteeni - Hänelle, jotta Hän valtaisi sen kokonaan eli "kastaisi" sen ja voisi ryhtyä selvittämään sielussani vallitsevaa sekamelskaa - mutta se ei tapahdu yhdessä hetkessä" (Bennet, 159).


Kenen päälle hän panee kätensä se saa Pyhä Hengen ja alkaa puhua kielillä. Hänellä on nyt sama apostolinen valtuutus ja voima, jota Simon tavoitteli (Apt 8:19). Ihmiset täytyvät hänen käsistään lähtevän voiman avulla ilolla ja riemulla ja paranevat heikkouksistaan. Minne hän menee siellä alkaa valtava herätys. Hän hallitsee, hän kulkee kuin yli kukkuloiden. Hän tallaa käärmeitä ja kaikkea vihollisen valtaa. Hänen sanansa saavat tuhannet, kymmenettuhannet ihmiset liikkeelle. Hän esiintyy jatkuvasti tiedotusvälineissä. Hän saa aikaa TV:ssä esiintymisiin ilmaiseksi. Hän on pysyvä sensaatiouutinen. Hänen mielipiteitään ei voida enää yhteiskunnassa sivuuttaa. Häntä kuuntelevat kansan johtajatkin ja haluavat päästä hänen puheilleen.
Nyt tämä menestyksen saavuttamisen mahdollisuus annetaan tavallisillekin uskoville, jotka vain nöyrtyvät ja ottavat liikkeen kautta sen välittämän jumalallisen voiman vastaan. Jokaisesta voi nyt tulla voimalla puettu menestyjä Jumalan valtakunnassa. Jokaisen uskovan käsissä on nyt yliluonnolliset vallat ja voimat. Kaikki uskovat maailmanlaajasti täyttyvät nyt voiman, rakkauden ja menestyksen hengellä. Tämä liike takaa mukaan tuleville onnellisen ja täydellisen uskonelämän. Poissa ovat itkut ja nöyryytykset, poissa oman kurjuuden ja raadollisuuden tunto.


Tämä henki on suuriluuloisuuden henki, joka syrjäyttää heikon Kristuksen ja tekee Kristuksestakin voimakkaan, ylösnousseen Kuninkaan. Hän ei ole enää heikko ja ristiinnaulittu Kristus tässä maailmassa. Hän on voittaja. Nyt seurataan väkevää Kuningasta. Nyt kuljetaan voittajana voittosaatossa, nyt kuljetaan riemuiten ja ympärillä oleva kansaa huutaa uskoville voittajina ilohuutoja.

5. MIKÄ VOIMA ON KYSEESSÄ


Perustava kysymys onkin selvittää, MIKÄ ON SE VALTA JA VOIMA, JONKA AVULLA NÄMÄ LIIKKEET OVAT SITONEET MILJOONIA KRISTITTYJÄ ITSEENSÄ.
Se ei ole ratkaisevaa mitä liikkeissä puhutaan ja opetetaan, vaan minkä voiman ja vallan vallassa niissä toimitaan. Puheet ja opetukset ovat kuin kuoritus ja varsinainen sisältö on toiminnassa ja siinä hengessä ja voimassa, jossa toiminta toteutetaan ja tulokset saavutetaan. Opetus voi olla aivan raamatullisia riippuen siitä yhteisöstä, jonka sisälle liike on päässyt.
Liike pystyy joustavasti ottamaan julistukseensa hyvinkin erilaisia teologisia näkemyksiä. Se on totuuskysymyksessä äärimmäisen joustava. Se on saman kokemuksen tuomaa yhteyttä.


Liikkeen voima ei ole totuudessa, ei opetuksessa, vaan näkyvässä toiminnassa, sen antamissa kokemuksissa ja sen mukaisessa vaikuttamisessa. Opetuksessa puolustetaan tätä toimintaa. Siinä tulkitaan Raamatun kertomusten ja k.o. ryhmän tradition avulla liikkeen aikaansaamia kokemuksia.


Liikkeen varsinainen sanoma on suora ja välitön toiminta ja kokemus, jonka se välittää altistuneille ihmisille. Liikkeen johtajat pitävät käsissään tätä voimaa ja valtaa, jota he itse kutsuvat Pyhäksi Hengeksi. Pyhä Henki siis toimii niin kuin he tahtovat. Pyhä Henki on heille vain väline ihmisten uudistamisessa. Sana ei ole väline vaan voimana tässä ja nyt koettava Pyhä Henki, joka on heidän käsiinsä antautuneena.


Mooseksen vaikutusvallan näkyvänä välineenä oli sauva, Simpsonilla taas tukka ja siihen sidottu yliluonnollinen voima. Mutta sauva ei ollut Pyhä Henki. Nyt nämä väittävät, etteivät he ole mitään, vaan Pyhä henki toimii tässä ja nyt.


Koko ajan ja jatkuvasti on kysyttävä millä vallalla ja voimalla te toimitte?


Voimantunto on heille ratkaisevaa. Voiman hallussa pitoa he haluavat ja kokevat, että heillä se on. Voiman menettäminen olisi heille kaikkein suurin katastrofi. Kaikki sammuisi heidän kohdallaan siihen. Nyt heillä on valta kaataa ihmisiä, saada ihmiset nauramaan, parantaa ihmisiä, saada ihmiset puhumaan kielillä jne.

6. VOIMA ON EKSTAATTISUUDESSA


Mielestäni tämä voima, tämä heidän käyttöönsä ottama HENKI ON EKSTAATTISUUS. Ekstaattisuus on ihmisessä oleva kyky kokea, eläytyä sillä tavoin, että normaali sielunelämän kontrolli hetkeksi väistyy ja ihminen pystyy päästämään minuudessaan valtaan "toisen tason", ei-normaalin tason kokemukset.


Mitä ongelmallisinta on se, että tässä toisen tason kokemusmaailmassa ihminen avautuu sellaisille valloille ja mahdeille, joiden nimeä hän ei tunne eikä voi koskaan olla niistä täysin varma, mitä ne oikein ovat. Häntä ei enää kontrolloi omatunto eikä tähänastisessa yhteisössä opittu käyttäytymisnormisto. Hän voi siksi esim. kirkossa karjua aivan eläimellisellä tavalla, nauraa holtittomasti ja ruveta kieriskelemään lattialla alttarilta ulko-ovelle, hän voi ruveta hyppimään tasajalkaa tunninkin ajaksi jne. Normaalista poikkeavan käyttäytymisen luettelo on mitä ällistyttävin.


Ydinkysymys on, mikä on se voima, valta, mahti, joka panee ihmisen tällä tavoin kokemaan ja toimimaan, jossa ei enää kontrolli pelaa.


Heille opetetaan nyt, että tämä valta on Pyhä henki, on Jeesus, on Jumala. Heille osoitetaan Raamatusta vastaavia ilmiötä ja vakuutetaan vakuuttamasta päästyä, että he kokevat nyt henkilökohtaisesti samaa juopumusta kuin apostolien väitettiin kokeneen Apt 2:ssa.


Auttaako tämän tulkitsemisessa psykologian käyttämä kolmijako? Tällöin yliminä ei enää kontrolloimaan alitajunnan purkauksia, tällöin lapsi nousee pintaan ja voittaa aikuisen ja vanhemmat. Se on huumaavan vapauttava kokemus.


Kun sain Artturi Kukkulan viettelemänä henkikasteen ja aloin puhua kielillä, koin ihmeellisen vapauttavan tunteen. Olin todella iloinen ikäänkuin vuosien taakat olisivat kirvonneet harteiltani. Olinhan etsinyt Pyhä hengen täyteyttä, toista siunausta, joka oli ollut Finneyn ja Moodyn valtavan vaikutuksen syy. Nyt sain sen vihdoinkin otettua omilla käsilläni toisen auttamana.
Ekstaattinen kokemisen tapa ja voima on useimmissa ihmisissä piilevänä. Oikein käsiteltynä tämä piilevä ja luonnollinen ihmisen kyky kokea elämää saadaan kutsuttua esiin.


Kielilläpuhuminen on nyt osoittautunut tämän ekstaattisen kokemuksen esiintuojana kaikkein tehokkaimmaksi. Jostakin syystä useimpien ihmisten on suhteellisen helppo oppia puhumaan kielillä. Monien alttius kielilläpuhumisen ekstaattiseen kokemukseen kuorrutetaan sanoilla: Jumalan armolahja, Pyhän Hengen armolahja, taivaallinen kieli, jolla seurustelet Jumalan kanssa. Sille siis annetaan mitä hienoimpia nimityksiä, jotka saat uskoa todeksi ja silloin olet todella omasta mielestäsi suorassa ja välittömässä yhteydessä ekstaattisuusjumalan kanssa.


Pyhä Henki onkin heillä ja heille ekstaattinen kokemus. Itse hankin tämän kokemus- pyhänhengen Artturi Kukkulan kanssa kahden kesken ollessani NMKY:n rukouskammiossa helluntain tienoissa 1951.


Se rakkaus Jeesukseen, joka syntyy ihmisessä ekstaattisen kokemuksen avulla on keinotekoista ja valheellista. Saman ekstaasin avulla syntynyt halua lukea Raamattua ja rukoilla ja voittaa sieluja Kristukselle on pettävää. Se on hurmoksellista intoa, joka näyttää suuntautuvan oikeaan asiaan, mutta sen motiivi, sen perusta, sen liikkeellepaneva voima on väärä - se on kiihotus, kiihko, hurmahenkisyys. Se on ihmisen omien sielunkykyjen vapautumisen tuomaa voimaa.


Evankeliumi ei ole siinä Jumalan voima, vaan siinä kutsutaan Jumalan voimaksi kiihkoa, fanaattisuutta, joka on aina ihmisen voimaa ja tarttuu ihmisestä ihmiseen.
Ei Jeesukselle saa antautua sokeasti, kiihkeästi, kokosydämisesti. Sellaisella antautumisella ei ole mitään arvoa. Se on fanaattista, sokaisevaa antautumista, se olemukseltaan samaa antautumista kuin muslimien kiihkeä varmuus kuolla Allahin sodassa hinnalla millä hyvänsä tai saksalaisten antautuminen Hitlerin valtaan, kommunistien antautuminen kommunismille.

Ja kuitenkin Kristusta avuksi huutava syntinen voi sydämestään yhtyä Pietarin tunnustukseen: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas" (Joh 21:17). Hän tietää, ettei hänellä ole mitään muuta turvaa tässä maailmassa kuin Herra Jeesus Kristus. Siksi hän toistaa toistamistaan toisiin Pietarin sanoihin yhtyen: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä" (Joh 6:68-69).

7. YTIMESSÄ NÄKEMYS, ETTÄ JUMALA PUHUU SUORAAN


Erittäin tärkeä on liikkeen vaatimus, että USKOVAN TULEE OLLA SUORASSA JA HENKILÖKOHTAISESSA SUHTEESSA PYHÄN HENKEEN (Kolmas aalto, 28). Tässä annetaan tilaa "Jumalan yliluonnolliselle puuttumiselle ihmisten jokapäiväisiin asioihin" (emt. 15). Asia voidaan ilmaista myös, että "Jumala antaa meille sisäisiä vaikutelmia ja me toimimme niiden perusteella. Jos hän ei puhu meille, me odotamme" (Wimber, Ihmeet, 185). Mutta tämä kaikkien kristittyjen hyväksymä totuus uskon henkilökohtaisuudesta ja läheisestä suhteesta Herraan käännetäänkin odotukseksi, että uskovan on kohdattava Jumala ilman armonvälineitä - ilman Jumalan sanaa ja sakramentteja - suoralla ja välittömällä tavalla.
Meistä on tultava ns. kännykkäuskovia, joilla on joka hetki taivaskanava auki ja aina saadaan vastaukset välittömästi. Jumalan puhuu suoraan.


Vaikka kuinka liikkeen opetuksessa korostetaan Raamattua, niin käytännössä Raamatun sanan julistuksessa keskeinen tavoite on esimerkein puoltaa liikkeen kokemuksia raamatullisina kokemuksina ja näin antaa uskovien nykyisille kokemuksille jumalallinen arvovalta.



8. IRTAANTUMINEN YKSIN RAAMATTU, YKSIN KRISTUS, YKSIN ARMO JA YKSIN USKO PERUSTASTA


Kaikki nämä aallot johtavat siihen, että kirkot ja uskovat irtaantuvat näistä uskonpuhdistuksen pääperiaatteista.
Yksin Raamatun rinnalle tulevat arvovaltaisen totuuden välittäjäksi profetiat, tiedon ja viisauden sanat, näyt, sisäiset äänet. Nyt Jumala puhuu suoraan ja välittömästi - mihin oikeastaan Raamattua tarvitaan.


Yksin Kristuksen rinnalle tulevat hengelliset johtajat (esim. Wimber, ainakin vähäksi aikaa, kunnes löytyy taas uusia, paavi on aina lopulta ainoa oikea johtaja). Full gospel ei olekaan enää Kristuksen rangaistuskärsimys meidän syntiemme tähden ja uskonvanhurskaus, vaan rinnalla on oltava armolahjat ja voima.

Kristuksen rinnalle tulee myös Pyhä Henki ja hän kohoaa käytännössä yli Kristuksen. Kristus on taivaassa ja Pyhä Henki on maan päällä ja siis lähempänä meitä. Päähenkilö on Pyhä Henki.


Yksin armon rinnalle tulee voima keskeiseksi Jumalan lahjaksi uskovalle. Voiman on ilmettävä uskovan elämässä ja niin ei uskova enää elä yksin armosta.
Yksin uskon sijaan tulee usko ja kokemukset. Yksin usko ei riitä, vaan vaaditaan kokemuksia, kielilläpuhumista, hengellätäyttymistä, parantumista sairaudesta ja menestystä todistamisessa. Kokemusten odottaminen ja vaatiminen on aina tekojen vaatimista, vaikka teon tai toiminnan aiheuttajana väitetäänkin olevan yksin Herran.

8. ERÄITÄ VASTAVÄITTEITÄ


Lukemissani liikkeen kirjoissa ei selvitetä Raamatulle uskollisten herätyskristillisten piirien kritiikkiä liikkeitä vastaan. Kirjoista jää se tunto, ettei tällaista kritiikkiä ole tai se on nyt vanhentunutta. Wimber mainitsee kuitenkin eräitä evankelikaalien väitteitä hänen omaksumaansa kristillisyyden tulkintaa vastaan (Wimber, Ihmeet, 158-161):

1. Kritiikissä on käytetty 1 Kor 13 opetusta ja sen mukaan on väitetty, että armolahjat ovat tarkoitettu vajavaisina katoamaan: "Kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista" (1 Kor 13:10). Kirjoitettu sana, Raamattu, on nyt se "täydellinen", joka oli tuleva ja siksi vajavaiset armolahjat ovat kadonneet seurakunnasta (Wimber, Ihmeet 158),
Samoin opetetaan, että kielilläpuhuminen on lapsellista (1 Kor 13:11): "Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi... kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on". Joka tapauksessa kielilläpuhuminen lakkaa (1 Kor 13:8).


2. Kritiikin taustalla on myös pelko, että hengelliset lahjat kuten kielilläpuhuminen ja profetoiminen vievät pohjan pois Raamatun auktoriteetilta. Pelätään myös, että subjektiivinen kokemus tulee objektiivisen totuuden sijaan kristinuskon peruspilariksi.


3. Oppia Pyhän Hengen kasteesta pidetään karismaattisen liikkeen tyypillisimpänä tuntomerkkinä ja sitä kritikoidaan.


Ihmeellistä onkin ollut se, miten vähän konservatiiviselta evankelikaaliselta puolelta on kuulunut vastustavia ääniä. John R. Stott Englannissa on näitä aaltoja vastaan - sen tiedämme. "Stott vastasi ystävällisesti, mutta suoraan, että se, mitä tapahtui Uuden testamentin aikaan, ei välttämättä ole sama asia kuin se, mitä tapahtuu tänä päivänä, toisin sanoen armolahjat ovat lakanneet" (Kolmas aalto 79).

.
Carl Fr, Wislöff Norjassa on vastaan, samoin Fredrik Wisslöff. Sensijaan ruotsalaiset piispat Bo Giertz ja Bertil Gärtner eivät ole esittäneet selvää kielteistä kannanottoa. Gärtner oli mukana jopa karismaattisessa konferenssissa Skotlannissa 1986. Wimber oli siellä myös mukana. Pirkko Jalovaara sai siellä karismaattisen kokemuksensa.

Vasta Toronton aalto on synnyttänyt selviä vastalauseita herätyskristillisyyden taholta.


Karismaattisessa kirjallisuudessa ei yleensä varoiteta karismaattisen kristillisyyden tulkinnan vaaroista. Kuitenkin Kolmannen aallon mukaansa tempaama John Whiten vaimo Lorrie White kertoo eräästä karismaattisesta ryhmästä 1960-luvulla. Se kokoontui hänen kotitalonsa kadun varrella olevassa kerhohuoneessa. Alunperin se oli eräästä seurakunnasta erotettu 15 jäsenen ryhmä. Mutta ryhmä kasvoi nopeasti. Pian nosti päätään jakautumisen henki. "Meidän kotiryhmämme oli karismaattinen. Alkuperäiset 15 katselivat epäillen tätä ryhmää. Ryhmässä kävi huumeidenkäyttäjiä, tapahtui parantumisia, oli kielilläpuhumista, profetoimista jne." "Olivatko kielilläpuhuminen, profetiat ja tiedon sanat todella Jumalasta? Toivon niin. Se olisi ihanaa. En kuitenkaan ollut varma." "Ilmeni epärehellisyyttä, jopa selviä valheita. Jotkut ryhmäläiset näyttivät olevan sitoutuneita kaappaamaan koko seurakunnan omaan ajatteluunsa. Lopulta karismaattinen ryhmä erosi".

"Profetoimisesta tuli manipuloivaa vallankäyttöä, joissakin tapauksissa kyseessä oli todella pahan voima. Joissakin Herran sanoissa ilmoitettiin ryhmän sisällä tapahtuvista avioliittojen särkymisistä ja lopulta osa ryhmää liukahti yöhön Ontarioon, koska he olivat saaneet profetian suuresta työstä." "Profeetat olivat pahan palveluksessa ja seuraukset olivat tuhoisat. Avioliittoja todella hajosi, jopa muutaman profeetan oma avioliitto. Uutta työtä ei aloitettu. Oli vain syntiä ja rikkoutuneita perheitä. Haavojen parantumiseen on mennyt vuosia, eivätkä kaikki haavat ole vieläkään umpeutuneet" (Kolmas aalto, 110-111). Miksi tällaista saattoi tapahtua vain toisen aallon aikana eikä enää kolmannen?

9. VALINTANI TÄNÄÄN


Olen tietoisen valinnan edessä: Seuraanko uskonvanhurskauden ja ristin jumaluusopin mukaista kristillisyyden tulkintaa vaiko uusien aaltojen karismaattista tulkintaa. Molempia pystyn perustelemaan Raamatulla. Toki valinta on täysin selvä omalla kohdallani.


Minä en ainakaan pysty yhdistämään näitä molempia. Olen jo kerran hylännyt tietoisesti karismaattisen kristillisyyden tulkinnan. En missään tapauksessa enkä minkään onnentunteen tai Jumalan läheisyyden tunteen tähden halua vaihtaa uskonvanhurskauskeskeistä uskonnäkemystäni entiseen karismaattiseen uskonnäkemykseen. Sensijaan sille en voi mitään, että edelleen puhun kielillä. Mielilläni rukoilen sairaitten puolesta ja voitelen heitä öljyllä Jeesuksen nimessä.
Olen sitä mieltä, että voimaevankeloimista ei tarvita tai en ainakaan itse halua sitä harjoittaa! Jollei tavallinen ja arkinen Kristuksen evankeliumin saarnaaminen riitä, niin olkoon sitten riittämättä. Minua ei kiinnosta "fullgospel" muuten kuin varoituksen kohteena! En halua olla tekemisissä tuon "voiman" kanssa!


Ristiinnaulitusta ja heikosta Kristuksesta haluan pitää kiinni kuolemaani asti - ja siihen auttakoon minua kolmiykseinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki!
Samaan aikaan opettelen kestämään kanssani täysin toista mieltä olevia karismaattisia uskovia. En siis ilman muuta pidä näihin aaltoihin mukaan menneitä ei-uskovina. Kyllä valtaosa heistä käsittääkseni on ja haluaa olla Kristuksen omia ja uskovat ja pitävät kiinni Jeesuksen rangaistuskärsimyksestä Golgatan ristillä. Siksi he ovat veljiäni ja sisarina Kristuksessa, vaikka en pelkää pahoittaa heidän mieltään sanomalla selvästi ja jyrkästi olevani aivan eri mieltä monista asioista heidän kanssaan.


Minä en Kristuksen omana halua etsiä voimaa tämän päivän kilvoitteluun samoista asioista kuin he haluavat. Koetan myös kestää uskossa Jeesukseen sitä, että elämän arki jatkuvasti nöyryyttää ja riisuu ja ettei minulla ole Jumalan valtakunnan työntekijänä mitään menestystä näihin toisiin verrattuna.


Menestymättömänä ja sillä tavoin hedelmättömänä uskon olevani Herran Jeesuksen Kristuksen laumassa ja koetan kuunnella hyvän paimeneni ääntä ja pysyä häntä lähellä. "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu..." (Ps 23).


Käytettyä kirjallisuutta:
Dennis J. Bennet, Aamulla kello yhdeksän, 2.p. Saarijärvi 1980 (Ristin Voitto),
Martti Luther, Pyhän Paavalin Galatalaiskirjeen selitys, Turku 1932 (SLEY-kirjat)
Dave Roberts, Tuli on irti, Loimaa 1995 (Kuva ja Sana),
Kevin Springer, John Wimber, Kolmas aalto, Jyväskylä 1990 (Päivä),
John Wimber, Kevin Springer, Ihmeet ja merkit, Voimaevankeliointi nykyajan
seurakunnassa, Jyväskylä 1987 (Päivä)



Ajan ilmiöistä