Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää
Teemoja
Ajan ilmiöistä
Sielunhoidosta
Uskonelämästä

Haku näiltä sivuilta

ANTIKRISTUS
Olavi Peltola

1. Tämän maailman jumala on saatana

Raamatun mukaan nykyinen maailmanaika on paha (Gal 1:4) ja tämän maailman jumala on saatana (2 Kor 4:4, 1 Joh 5:19). Jeesus tuli ryöstääkseen saaliin saatanalta (vrt. Matt 12:28-29). Alusta lähtien Jeesuksen palvelutyötä tässä maailmassa leimasi kamppailu hänen ja saatanan vallan välillä (Luuk 10:18, Ilm 12:10, Ef 2:2,5). Jeesus voitti saatanan Golgatalla (Kol 2:15) ja hänellä on nyt kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt 28:18).

Emme kuitenkaan vielä näe kaikkea hänen valtansa alle alistetuksi (Hepr 2:8). Jumalan valtakunta ei voita näkyvällä tavalla tässä maailmassa (Luuk 17:20-21, Room 14:17) ennen Kristuksen takaisin paluuta. Tämän maailman ruhtinas (Joh 14:30) on siihen asti saatana ja maailma on edelleen pahan vallassa (Luuk 4:6). Myös Jeesuksen seuraajat joutuvat kamppailemaan demonisten valtojen kanssa (Ef 6:12). "Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykään rohkeina: minä olen voittanut maailman" (Joh 16:33).

2. Pahuus ruumiillistuu lopun aikana Antikristuksessa

Saatanan taistelu Kristuksen kuninkuutta vastaan huipentuu kuitenkin juuri ennen näkyvää ja julkista Jeesuksen paluuta. Siinä taistelussa eräs keskeisin tekijä tulee olemaan Antikristus ja hänen ilmestymisensä aikojen lopulla. Hän tulee olemaan maailmanhistorian viimeisen näytöksen keskushahmo.

Kristillinen seurakunta on nähnyt jo Danielin kirjassa profetian Antikristuksesta: "Ja kuningas tekee, mitä tahtoo, pyrkii korkealle ja ylvästelee jokaista jumalaa vastaan, puhuu ennenkuulumattomia jumalien Jumalaa vastaan ja menestyy, kunnes vihan aika päättyy, sillä se tapahtuu, mikä on päätetty" (Dan 11:36). "Hän hyökkää myös Ihanaan maahan" (11:41). "Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan 7:25).

Jeesus viittaa Danielin profetiaan puhuessaan pyhään paikkaan pystytetystä turmion iljetyksestä (Matt 24:15, Dan 11:31). Se toteutui, kun Tiitus valloitti Jerusalemin vuonna 70 (Luuk 21:20) ja häpäisi temppelin. Sama profetia koskee myös lopunaikaa. Silloin Antikristus tulee vaatimaan itselleen ihmisten palvontaa. Se tulee olemaan Jeesukseen uskoville suuren ahdingon tuskallista aikaa (Matt 24:21). "Ainoa ero kristityn normaalilla osalla maailmassa ja hänen osallaan suuren ahdingon aikana on vainon kiihkeys (Ladd). Vaikka kaikki vihaavatkin uskovia niin Jeesus vakuuttaa, ettei "edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan. Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän" (Luuk 21:17-19).

Paavali puhuu Antikristuksesta itse laittomuutena ihmishahmossa, kadotuksen ihmisestä, jonka ilmestyminen edeltää Herran paluuta (2 Tess 2:3). Jatkossa Paavali kuvaa monia tuon pelottavan Vastustajan ominaisuuksista (2 Tess 2:4-11). Ilmestyskirjan luku 13 keskittyy Antikristuksen kuvailemiseen.

Itse sana Antikristus esiintyy kuitenkin vain Johanneksen kirjeissä. "Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä" (1 Joh 2:18). "Kuka sitten on valehtelija, ellei se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristus? Sellainen ihminen on antikristus, niin Isän kuin Pojan kieltäjä" (1 Joh 2:22). "Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta. Sellainen henki on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo on maailmassa" (1 Joh 4:3). "Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä" (2 Joh 7).

"Antikristus, sananmukaisesti suomeksi Vastakristus. Hänestä puhutaan tällä nimellä vain Johanneksen kirjeissä. Antikristus on henkilö, joka on viimeisinä aikoina tulossa, mutta Antikristuksen henki on kuitenkin ollut vaikuttamassa jo apostolien aikana, joten Antikristus edustaa kielteisten voimien henkilöitymää olematta kuitenkaan sidottu tarkoin määrättyyn henkilöön" (Uusi testamentti lyhyesti selitettynä).

3. Antikristus lopun ajan hallitsijapersoonana

Monia Raamatun selittäjiä kiinnostaa nimenomaan Antikristus poliittisena johtajana, maailmandiktaattorina, jonka vallan alle alistetaan koko ihmiskunta. Hänessä tulee lihaksi, näkyväksi todellisuudeksi kaikkien aikojen antikristillisyyden henki ja ilmiöt. Antikristus ei ole vielä ilmestynyt, mutta tietenkin olisi jännittävä ruveta yhdessä pohtimaan, kuka hän saattaisi olla. Näin onkin tulkittu ja sovellettu Raamatun profetioita moniin historian henkilöihin. Oikeastaan kukin sukupolvi on löytänyt omasta ajastaan antikristuksen. Danielin kirjan kuvaama Jumalan vastustaja on yksi heistä ja sellaiseksi on kirkossa tulkittu 160-luvulla eKr:sta elänyt Antiokus Epifanes. Kirkko on tulkinnut myös keisari Neron tällaiseksi antikristuksen hahmoksi. Tähänastisen kristikunnan väkevin antikristillinen valta on ehdottomasti ollut väärän profeetan johtama islam. Uskonpuhdistuksen kirkot näkivät paavin ja paavin vallan antikristillisenä.

Meidän vuosisatamme on nähnyt antikristuksena Leninin, Stalinin ja kommunismin, Hitlerin ja natsismin. Moni uskova vastustaa EY:tä juuri siinä pelossa, että tästä EY:stä tulee antikristuksen vallan varsinainen väline. Jotkut saarnaajat kieltävät uskovia ottamasta pankkikortteja tai pelottelevat sosiaalisturvatunnuksen käytöllä. Sellainen antaa antikristukselle mahdollisuuden kirjata ja hallita jokaista ihmistä Lukua 666 on sovellettu milloin mihinkin henkilöön. Kaikki he ovat tähän asti olleet väliaikaisia, osittaisia antikristuksia, ei varsinaisia täyttymyksiä.

Jos jäämme odottamaan tätä valtiomiestä unohdamme valvoa ja varoa sitä henkeä, joka jo nyt muokkaa ajassamme tietä lopullisen Antikristuksen tulolle. Näin alamme kiinnittää huomiota ulkonaiseen. Meidän on päästävä syvemmälle. Opittava erottamaan henget. Se on kaikkein tärkeintä juuri nytkin.

Tässä omassa esityksessäni haluankin rajoittaa aihettani ja keskittyä nimenomaan Johanneksen kirjeitten varoituksen pohjalta selvittämään antikristuksen henkeä, joka jo nyt vaikuttaa meidänkin ajassamme.

4. Miten antikristuksen henki ilmenee ajassamme?

Koetamme nähdä eräitä piirteitä tästä hengestä aikamme keskellä. Vaikeutemme on siinä, että ymmärtäisimme, mikä mäistä monista piilevistä jo vaikuttavista ilmiöistä todella merkittävällä tavalla saa vallan antikristuksen aikana. Mistä kasvaa antikristillisyyden pääeksytys?

4.1. Ateistinen antikristuksen henki.

Vakaumus, ettei ole olemassa mitään Jumalaa (ateismi) on saanut varsin laajasti valtaansa koko länsimaisen kulttuurin. Valistusajasta, 1700-luvulta lähtien se on varsin keskeisesti johtanut länsimaista ajattelua. Nykyjään on itsestään selvää, ettei yksikään todellinen nero tai merkittävä ajattelija voi olla tunnustava kristitty. Ateismi on ikäänkuin sisäänohjelmoituna kaikkeen nykyiseen ns. tieteelliseen ajatteluun.

Harva ajattelija on niin johdonmukaisen antikristillinen kuin saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche (k.1900). Nietzsche oli papin poika ja lapsuudessaan hyvin hurskas. 18 vuotiaana hän kadotti uskon isiensä Jumalaan. Hän käytti koko neroutensa voiman taisteluun kristinuskoa vastaan. Eräs hänen kirjansa oli nimeltään Antikristus. Uuden jumalan hän löysi yli-ihmisessä. Seuraavat Nietzschen ajatukset olen saanut Fredrik Wislöffin kirjasta Antikristus.

"Meidän on hävitettävä taivas tekemällä maasta kunnioitettava ja arvokas". "Minä tuomitsen kristinuskon. Minä suuntaan kohti kristillistä kirkkoa kauheimmat syytökset, mitä kukaan syyttäjä milloinkaan on suuhunsa ottanut. Minun mielestäni se on pahin ajateltavissa oleva turmelus. Kristillinen kirkko on turmellut kaiken. Se on muuttanut arvon arvottomuudeksi, jokaisen totuuden valheeksi, kaiken rehellisyyden matalamielisyydeksi. Nämä ikuiset syytökset kristinuskoa vastaan minä tulen kirjoittamaan kaikille seinille, kaikkialle, missä ikinä löytyy seinä! Minä käytän kirjaimia, jotka sokeatkin näkevät. Minä leimaan kristillisyyden suureksi kiroukseksi, suureksi sisäiseksi turmelukseksi, suureksi kostoajatukseksi, jossa ei mikään keino oli kyllin myrkyllinen, matala ja valheellinen. Minä leimaan sen suureksi, kuolemattomaksi ihmiskunnan häpeätahraksi"

Nietzschen ajatukset paljastavat äärimmäisellä johdonmukaisuudella ihmisessä asuvan ylpeyden ja itsensä jumaloimisen. Antikristus on personoitunut ylpeys, ihmisen itsejumaloinnin täyttymys, tämän maailman lopullinen yli-ihminen.

"Kaikki jumalat ovat kuolleet, ja me haluamme nyt, että yli-ihminen saa elää. Minä saarnaan teille yli-ihmistä. Ihminen pitää ylittää! Mitä te olette tehneet ylittääksenne ihmisen?" "Sen joka on hyvän ja pahan luoja, täytyy todella ensin olla hävittäjä ja repiä maailma kappaleiksi. Suurin pahuus on osa suurinta hyvyyttä". " Suurinta ihmisessä on se, ettei hän ole päämäärä vaan silta. Ratkaisevinta ihmisessä on se, että hän on väliaikainen, häviävä. Minä rakastan suuria pilkkaajia, sillä he ovat suuria rukoilijoita, ja he ampuvat kaipauksen nuolia kohti toista rantaa".

"Pahat hyveet voimakkailla ihmisillä ovat yhtä välttämättömiä kuin hyvät hyveet heikoilla. Ankaruus, väkivalta, vaara, sota - ne ovat yhtä arvokkaita kuin ystävyys ja rauha. Suuria ihmisiä kehittyy vain rauhattomina vaarallisina aikoina. ihmisen paras ominaisuus on tahdonvoima ja intohimon voima ja kestävyys. Ilman kiihkoa olemme heikkoja ja meiltä puuttuu toimintavoima. Ahneus, pahansuopuus, vieläpä viha ovat välttämättömiä ominaisuuksia olemassaolon taistelussa. Jos paha ei olisi hyvää, olisi se jo kadonnut. Meidän pitää varoa tulemasta liian hyviksi. Meidän on tultava paremmiksi ja pahemmiksi". " Mikä on hyvää? Rohkeus on hyvää". "Mikä on hyvää? Kaikki mikä lisää vallan tuntemusta, vallan halua, valtaa itseään". "Mikä on huonoa? Kaikki mikä johtuu heikkoudesta".

"Kaikki sota on hyvää. Hyvä sota pyhittää minkä asian tahansa. Vallankumous on korkein hyvä. Vallankumous tuo esiin yksilöön kätketyn suuruuden". "Oli ylevä näky, kun miljoonat eurooppalaiset uhrautuivat Bonaparten päämäärän välikappaleena ja kuolivat iloiten hänen edessään ja lauloivat kaatuessaan hänen nimeään". "Ne meistä jotka ymmärtävät tämän, ovat ehkä sen miehen profeettoja, joka tulee, ja valmistavat tietä hänelle. Niistä, jotka ovat valinneet itsensä syntyy valittu kansa ja sen kansan keskuudesta syntyy yli-ihminen".

En kuitenkaan usko, että lopun ajan antikristuksen voima ja valta on jumalankielteisyydessä. Jumalan kieltäminen on sittenkin varsin harvan ihmisen haluama ratkaisu elämän perustaviin kysymyksiin. Ihminen on auttamattomasti uskonnollinen. Mutta tietysti ihminen voi vaihtaa Raamatun Jumalan omatekoiseen jumalaan. Ateismi ei myöskään voi eksyttää uskovia kristittyjä. Mielestäni kommunismi ei voinut tulla lopun ajan johtavaksi antikristilliseksi vallaksi juuri siksi, että se on täysin ja läpeensä hengeltään ateistinen ja materialistinen, vain aineellisuuteen sitoutunut. Sen sijaan sen totalitäärinen henki kuuluu ilman muuta antikristillisyyden täyttymykseen. En siis usko, että lopunajan antikristus on ateisti.

Vuonna 1900 kuollut venäläinen uskontofilosofi Vladimir Solovjev pohdiskeli aikoinaan lopunaikojen luonnetta. Hän kirjoitti: "Maailmanhistoriallisen tragedian viimeinen näytös, sen vakuutan teille, ei tule tapahtumaan puhtaassa epäuskossa, kristinuskon kieltämisessä, materialismissa tai sen sellaisessa, vaan kyseessä tulee olemaan uskonnollinen huijaus, jossa Kristuksen nimeä käyttävät sellaiset inhimilliset voimat, jotka itse asiassa ovat vieraita tai suorastaan vihamielisiä Kristukselle ja hänen hengelleen".

Mutta tämä ei merkitse sitä, etteikö antikristillinen henki olisi syvästi vihamielinen kaikkea Raamatun Jumalaan liittyvää kohtaan. Viha on pohjaton. Mutta se on ennen kaikkea syvää Kristusvihaa. Sen taustalla voi olla ateismi, nationalistinen luonnonmystiikka, hindulainen kaikkeusajattelu, islamilaisuus tai ortodoksijuutalaisuus.

4.2. Yleinen kristillisyyden vastaisuuden henki

Piilevää kristillisen uskon vastaisuutta on paljon keskellämme. Kielteisesti suhtautuvat ihmiset vetoavat siihen, että uskonto on yksityisasia. Uskomaan ei voida pakottaa ketään ja tästä syystä kaikenlainen uskonnon pakkosyöttö on tuomittavaa. Kristinuskon puolesta puhuminen rajoittaa yksilön vapautta. Yhdysvalloissa liittovaltion korkein oikeus sääti eräitä lakeja, jotka kielsivät yleisten koulujen hartaustilaisuudet. Menettelyä perusteltiin vetoamalla yleiseen uskonvapauslakiin, sen suvaitsevaisuuspykälään. Washingtonin osavaltion avustava oikeuskansleri antoi ohjeena 1976, että kaikki Jeesukseen liittyvä aineisto on jätettävä pois joulujuhlien ohjelmistosta. Ohjelmistoon hyväksytään kaikki tyypilliset joululaulut sekä joulupukki tonttuineen, mutta Jeesuksen syntymästä kertovaa joulunäytelmää eikä jouluvirsiä hyväksytä. Samoin korkein oikeus päätti, että julkisissa rakennuksissa saa esittää perinteisiä joululauluja ja virsiä, sillä perin harvat ihmiset kokevat laulut enää uskonnollisiksi. Ne ovat vain osa joulunvieton yleistä pintakiiltoa ja kuuluvat kaupalliseen jouluun. Oikeastaan oikeuden päätöksen perustelu sisältää ajatuksen, että epäkristilliset joulunviettotavat ovat sallittuja, kristilliset tuomittavia (Tom Petters).

4.3. Antikristuksen henki lumoaa, on täynnä moraalista suuttumusta vääryyttä kohtaan ja herättää sääliä.

"Jumalan vastustajien taistelumenetelmänä on ottaa käyttöönsä aina samalla kappale jumalallista totuutta, siis sekoittaa totuus ja valhe keskenään, niin että valhe ilmaantuu totuuteen kiedottuna ja sillä kätkettynä. Saatanalle luonteenomainen valhe elää Jumalalta varastetusta totuudesta, joka sittenkin jää totuudeksi". "Tällainen liike edustaa aina Jaloa ja Suurenmoista, joka miehen hyvää, siinä aina heijastuu ihanteellista asennoitumista ja ihanteellisia päämääriä ja osataan kätkeä paholaismaiset piirteet erinomaisen taitavasti". Saksassa 1930-luvulla usein kuultiin iskulause kirkon taholta: Risti ja hakaristi kuuluvat yhteen. Se lausuttiin sanottiin innolla, ihanteellisuudella ja vilpittömyydellä (Walther Kunneth).

Antikristillisyys naamioituu laillisuudeksi. Kaiken on oltava ulospäin aivan oikeaa ja hyvää. Rikoksille on annettava laillisuuden ulkonäkö. Kyseessä on palvelus kansalle ja ihmiskunnalle.

Ilmestyskirjan antikristuksen luvussa (Ilm 13:3) kerrotaan kuinka peto haavoittui kuolettavasti ja sitten parani. "Tämä antaa hänelle erikoisen vallan kansaan, joka näkee tapahtuneessa Kaitselmuksen asioihin puuttumisen ja vakuutuksen siitä, että hänellä on ainutlaatuinen tehtävä, joka asettaa hänet erikoisasemaan kaikkien ihmisten joukossa" (Wislöff). Tämä sanoma, apu ihmiskunnalle johtaa maailman uuteen aikaan. Se pelastaa ihmiskunnan ja osoittaa tien pois sekasorrosta ja tuo uuden onnen ajan.

4.4. Antikristillisyyden henki kykene muutamaan ihmisen persoonallisuuden

Saksalainen historioitsija Hermann Rausching kertoi natsismin vaikutuksesta. Yhtäkkiä ihmiset muuttuivat jouduttuaan natsismin taikapiiriin. Ennen he olivat hyväsydämisiä ja avuliaita. Mutta yhdellä iskulla heissä tapahtui muutos. He saivat uudet kasvot, piirteet jäykistyivät naamioksi. Oli kuin jokin vieras olisi vallannut heidät. "Maanomistajat naapurustossani, hurskaat jumalaapelkäävät ihmiset, jotka eivät milloinkaan olisi alentuneet mihinkään kunniattomuuteen - heidän huomattiin yhtäkkiä olevan häikäilemättömiä, kunniattomia, itselleen kaikesta hyötyä tavoittelevia. Heillä oli kokonaan uudet tavat, he ottavat itselleen rakastajattaria, muuttuvat despooteiksi. He esiintyvät uhkarohkeasti, elävät yli varojensa, vajoavat yhä syvemmälle ja muuttuvat lopulta halveksittaviksi konniksi, jotka säälimättömästi piinaavat, vuodattavat verta ja murhaavat heikompiaan" (Wislöff).

Nämä ihmiset ovat kuin riivattuja. He eivät ole enää oma itsensä. Heidän luonteensa muuttui, persoonallisuus ikäänkuin jakaantui. Kuka pystyy selittämään sen, miksi kunnialliset ihmiset ja hyvät perheenisät ovat päiviä ja vuosia kiduttaneet syyttömiä ihmisiä mitä säälimättömimmin, kyynillisesti murhanneet tuhansittain miehiä, naisia ja lapsia. Päätettyään päivätyönsä keskitysleirin vartijana he ovat menneet kotiinsa nauttiman illan rauhasta perheensä parissa, antaneet omille lapsilleen hellän hyvän yön suukon. Sodan loputtua oikeudessa he ovat selittäneet olevansa täysin syyttömiä. He toimivat vain saamiensa määräysten mukaan ja tekivät sen, mitä esivalta heiltä vaati (Wislöff).

4.5. Antikristillisyyden henki luo massaihmisen

Massaihminen on jokaisen totalitäärisen valtion edellytys. Itsenäisesti ajattelevat yksilöt ovat aina vaarallisia. Nyt tarvitaan uusi ihmistyyppi. Kaikkien täytyy olla kuuliaisia ja alttiita palvelemaan yksinvaltiaan valtakoneistossa. Kaikkein on oltava jollain tavoin samaan muottiin valettuja. "Meille syötetään valmiiksi pureskeltuja mielipiteitä ja määrätään, mitä meidän on uskottava ja ajateltava. Me emme haluakaan ajatella. Emme halua taistella ongelmien läpi ja muodostaa itsellemme omaa näkemystä. Elämme toisten tavoin, antaudumme ajan hengen muotoiltavaksi, otamme oman paikkamme jonossa ja pidämme huolta tahdin säilymisestä" (Wislöff).

Suurten massojen luonteenlaatu sopii vain sellaiseen, mikä on voimakasta ja vailla sovitteluja". "Massaihmiselle hallitsija on se, jota hän rukoilee ja kumartaa. Hän saa voimakkaamman turvallisuudentunteen opista, jossa ei tarvitse tietää kilpailijoista, kuin opista, joka antaa vapaat valintamahdollisuudet. Heillä ei ole selvää käsitystä siitä, miten sellainen valinta pitäisi suorittaa ja he tuntevat olevansa hyllyvällä suolla. Sitä vastoin he eivät ole erityisemmin häpeissään, vaikka heitä älyllisetsi terrorisoidaan, ja tuskinpa he ovat tietoisia, miten väärin heidän vapauttaan ihmisenä käytetään" (Wislöff). "Kun valehtelee, on valehdeltava riittävän paljon. Suuret valheet ovat aina herättäneet luottamusta. Valheet pitää toistaa uudelleen ja uudelleen, ei epäröiden ja varoen, vaan voimakkaasti ja rohkeasti. Täytyy valehdella vakuuttavasti ja uskottava ilme säilyttäen" (Hitlerin opetusta, Wislöff).

Antikristus on kansanpuhuja. Hän osaa sanoilla koskettaa ihmisten sisintä. Hän tempaa ihmiset mukaansa. Ihmiset joutuvat voimakkaan ihastuksen valtaan häntä kuunnellessaan. Puhe vaikuttaa humalan tavoin. Se ei ole niin tärkeää mitä hän sanoo kuin se, että juuri hän sanoo sen, mitä sanoo. Puhutulla sanalla on taikavoima.

Ihmiset voitetaan kokoustunnelman ja tunteiden kautta. Ihmiset kokevat, että jotain suurta on nyt läsnä. Musiikin ja laulun kautta syntyy tietty tunnelma. Lauluhetkissä kuulija ikäänkuin tuntee oppivansa lentämään. Tällöin musiikin on oltava jatkuvasti itseään toistavaa. Laulu saa tunnelman nousemaan kattoon. Väkevä tunne valtaa läsnäolijat. Kuulijat sulkevat ympäristön pois.

Ihmiset koulutetaan käyttämään myös mietiskelytekniikkaa, avaamaan itsensä ei-järjellisille asioilla. Näin kaadetaan ihmisten luonnollinen suojamuuri ja he avautuvat unenomaiselle maailmalle. Päästään kuuntelemaan sisäisiä ääniä, kuvia ajatuksia tai mitä tahansa, mitä ihmisen sisästä nousee. Kaiken tarkoitus on vetää kuulijat pois johdonmukaisen ja kriittisen ajattelun alueelta ja saada hänet vajoamaan itseensä. Kaikki epäileminen on pahasta.

Harva meistä uskovistakaan pystyy itsenäiseen ajatteluun ja johtopäätösten tekoon. Väitetään, että vain 7% ihmistä pystyy tällaiseen itsenäisyyteen. Kuitenkin jokaisen uskovan tulee pyrkiä olemaan ymmärrykseltään täysi-ikäinen (1 Kor 14:20). Paavali jopa vaatii: "Arvostelkaa itse, mitä minä sanon" (1 Kor 10:15) ja kuitenkin Paavali oli ilmoituksen välikappale.

Monet uskovat eivät jaksa ryhtyä sellaiseen vaivannäköön, joka on välttämätöntä itsenäisen kannan muodostamiseksi. Pitäisi huolellisesti etsiä tosiseikkoja eikä tyytyä arvailuihin tai mutu- (minusta tuntuu) tietoon. Olisi etsittävä tosiasioita sieltäkin, missä löydämme omien mielipiteittemme vastaisia ajatuksia. Löytääksemme totuuden meidän on huolellisesti punnittava keskenään ristiriitaisia todisteita ja usein todisteet ovat katkelmallisia ja rakennettava päätelmämme havaintojen pohjalle. Tämä vaatii vaivannäköä, itsekuria samoinkuin tervettä epäluuloa ja kykyä nähdä asioita Raamatun ydinsanoman lävitse.

4.7. Antikristillisyys menestyy

Menestys ja hyvä maine ihmisten keskuudessa ei ole koskaan luotettava testi. Ilmestyskirjan pedosta sanotaan, että se voitti pyhät ja sen valtaan annettiin kaikki (Ilm 13:7, Dan 7:21). Jeesus varoittaa selvin sanoin sellaista hänen nimessään tapahtuvasta profetoimisesta, riivaajien ulosajamisesta ja voimallisista teoista, joita Herra itse ei tunnusta omikseen (Matt 7:22-23).

"Onnistumisen rukoileminen on yleensä se epäjumalanpalvelun muoto, mitä paholainen huolellisimmin harjoittaa. Tässä on myös usein vakavimpienkin miesten heikko kohta... Suuri menestys vaikuttaa melkeinpä pakottavan tenhoavasti ja ihmiset, vieläpä kristitytkin tämän menestyksen todetessaan lakkaavat kyselemästä, kenen nimissä, minkä tunnusmerkin alla ja mihin hintaan se on saavutettu. Koska menestys siis on voimakkain huumauskeino, tekee paholainen, tekevät väärät profeetat (Matt 24:24) ja tekee myös merestä nouseva peto suuria ihmeitä (Ilm 13:13), niin että sen kuolinhaavakin ihmeellisellä tavalla voi parantua. Minä sanon: Voi olla hyvinkin mahdollista, että meillä aluksi on suuria menestyksen kokemuksia, kun olemme langenneet kiusaukseen toimia ilman Jumalaa." (Helmut Thielicke kirjassaan Isä meidän. Kirjan puheet on pidetty Stuttgardissa pommitusten ja tuhon keskellä 1944).

"Parhaan esimerkin tästä antaa ehkä se elämänilmiö, jota me sanomme fanatismiksi, uskonkiihkoksi. Fanaattisen elämän ja taistelun vaatimus merkitsee sitä, että meidän tulee elää ja taistella niin, että emme näe mitään muuta kuin päämäärämme. Emme anna sivuajatusten emmekä minkään, mikä tekisi tuon taistelun kyseenalaiseksi, nousta mieleemme. Meidän sen vuoksi täytyy karkottaa mielestämme kysymys, onko tämä taistelu ja tämä päämäärä hyvä vai paha. Sillä tämä kysymys hyvästä ja pahasta voisi meidän panoksemme heti estää, se voisi täyttää meidät arveluilla, jotka saattaisivat olla haitaksi fanaattiselle estottomuudelle ja määrätietoisuudelle". "On aivan selvää ja mehän olemme sen sangen selvästi kokeneetkin, että tämä kiihkomielinen panos voi ensi hetkenä tuottaa suuria tuloksia ja että sillä estottomuutensa ja arvelemattomuutensa vuoksi on suorastaan historiallinen läpilyöntikyky, jota ei ole helppo verrata mihinkään muuhun" (Thielicke).

4.8. Antikristillinen uskonnollisuus

Antikristillisellä uskonnollisuudella on olemassa ajassamme monia muotoja. Toisaalta siinä on kyse valtavasta moninaisuudesta, jossa jokainen ihminen voi ja saa luoda oman uskontonsa ja oma jumalansa, johon uskoo. Toisaalta monet uskomisen mallit soveltuvat myös Kristukseen uskovan kilvoitukseen. Erottavaksi tekijäksi tuleekin se, ketä tämä toiminta korottaa, kenelle se antaa kunnian. Joka tapauksessa tässä uskonnollisuudessa ei ole kaikesta joustavuudesta ja suvaitsevaisuudesta huolimatta sijaa Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaan uskomiselle eikä sille, ettei ole pelastusta muussa nimessä (Apt 4:12).

Otan esille vain kaksi ilmiötä, jotka kuvaavat mielestäni eräitä tärkeitä piirteitä antikristillisessä uskonnollisuudessa.

Uskonpuhdistuksen ajan johtajat olivat vakuuttuneita siitä, että paavi on antikristus. Vaikka tänään heidän väitteensä torjutaan, siinä on ehkä sittenkin jotain kuulemisen arvoista. Ainakin suhteessa paaviin tänä päivänäkin vaaditaan todellista kuuliaisuutta. Siinä on kysymys inhimilliseen auktoriteettiin sokeasti sitoutuvasta uskosta. Lainamme Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen määrittelyä paavin asemasta: "Virka-asemansa johdosta Kristuksen sijaisena ja koko kirkon paimenena paavilla on täysi ylin ja yleinen valta yli kirkon. Ja hän voi aina vapaasti harjoittaa valtaansa... Hänen määritelmänsä on siksi itsessään, eivätkä kirkon suostumisien johdosta, oikeutetusti sellaiseksi nimitettyjä, että niitä ei voida korjata eikä parantaa, sillä ne on julistettu Pyhän Hengen avulla... Siksi ne eivät tarvitse toisten hyväksymistä eikä niistä voi vedota kenenkään muun ratkaisuun. Paavi ei näet silloin julista päätöstä yksityisenä henkilönä, vaan yleisen kirkon ylimpänä opettajana, jollaisena erehtymättömyyden armolahja (karsima) on hänessä yksilöllisenä läsnä" (Vatikaanin II kirkolliskokous, Kirkkokonstituutio 18, 25).

Ruotsin kirkoni eläkkeelle jäänyt arkkipiispa Werkström arvosteli ankarasta paavin asennetta. Hän sanoi: "Minulle papin ja piispan virka on evankeliumin alainen, mutta Rooma on kääntänyt asian päälaelleen. Viimeksi uskonasioiden kongregaation päämies, kardinaali Joseph Ratzinger, on vaatinut muita uskontokuntia tunnustamaan paavin ylivallan, mutta sehän olisi meille mahdotonta. Voisimme tunnustaa Rooman piispan yhtenäisyyden symboliksi, mutta ei sen enempää" (Kotimaa, 20.4.93).

Otan tähän myös erään toisenlaisen uskonnollisuuden mallin, jota voidaan toteuttaa nimenomaan läheisessä ihmisten yhteydessä, ryhmässä. Valikoidussa ja luotettavassa ryhmässä sen aktiivisena jäsenenä sinä itse annat ryhmän panna liikkeelle eheytymisprosessin ja niin ryhmän kannustaessa itse parannat itsesi. Juuri sinä voit itse parhaiten vaikuttaa asioittesi kulkuun. Mikään kohtalon sokea voima ei sinua ohjaa, vaan olet itse vastuussa ja pystyt muuttamaan elämäsi olosuhteita. Vapaasti ilmaisemalla mieleen pulpahtavia ajatuksia ja tunteita ja rohkeasti eläytymällä, suorastaan sulautumalla ryhmään koet uudestisyntymisen eheyttävän kokemuksen. Sinä parannut sisäisesti. Käytännössä tämä voi toteutua esim. eläytymällä omaan syntymiskokemukseen. Juuri siinä saattaa yksilö löytää oman minuutensa keskuksen, hän löytää tasapainon persoonallisuutensa fyysisten, sielullisten ja hengellisten voimien välillä. Hän eheytyy ja löytää minuutensa todelliset ulottuvuudet.

Nyt ihminen pystyy toteuttamaan itseään paljon laajemmin kuin ennen. Tunteita ei saa kätkeä, niitä ei saa varastoida. Ne on osoitettava heti. Juuri ne ovat ryhmän yhteistä omaisuutta. Tunteiden osoittaminen ryhmän jäseniä kohtaan on tärkeimpiä persoonallisuuden kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Näin ihminen vapautuu takertumasta menneisyyteensä ja toteuttaa itseään täysin uudella tavalla. Kun ihminen löytää itsensä, hän näkee miten ihmeellisiä maailmoja hänen sisimpäänsä kätkeytyy. Hän vahvistaa persoonallisuutensa vahvoja puolia eikä etsi enää itsestään vikoja. Hän kokee itsensä jumalalliseksi. Hän vapautuu estoista ja voi hyvällä omallatunnolla tyydyttää välittömästi sen, mitä juolahtaa mieleen. Lopullisena tavoitteena on ekstaattisessa tilassa koettu ylimaallinen ykseys.

Kun tutkimme tätä uutta eheytymisen mallia Jumalan sanan valossa huomaamme seuraavia asioita. Tällaisen ryhmätyön ehkä keskeisin periaate korostaa, että ihminen eheyttää itse itsensä. Ihminen saavuttaa pelastuksen löytäessään persoonallisuutensa keskuksen. Jumalan sovitustekoa, Kristusta, uskoa syntien anteeksiannon sanomaan tai sovitukseen hän ei tarvitse. Elämän pimeistä puolista ihminen vapautuu parhaiten siten, ettei hän ajattele niitä. Persoonallinen Jumala ei ole enää ykseyden keskus, vaan harjaantunut sielu tavoittaa ykseyden ulottuvuuden omasta itsestään: nyt-hetken syvyyksiin uppoutunut minuus on itse ykseyttä, jossa ero inhimillisen ja jumalallisen välillä häipyy. Minä olen jumala, sinä olet jumala, on tuttu lausahdus näissä piireissä. Tuntuu hyvältä kokea itsensä jumalalliseksi (Ted Petters).

5. Miten kestän Kristukseen uskovana antikristuksen hengen valtaantulon?

1. Pidämme lujasti kiinni siitä, että kysymys totuudesta on meille jatkuvasti mitä tärkein. Kristittyinä meillä on lopulta vain yksi koko olemassaoloamme perustava totuus ja se on Jeesus Kristus. Hänessä on meillä kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä (Kol 2:3). Häneen meidän tulee keskittyä elämässä ja kuolemassa juurtuen yhä syvemmälle hänen ja rakentaen koko elämän hänen varaansa (Kol 2:7, uk). "Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen" (Hepr 12:2). "Etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on" (Kol 3:1)

2. Valvoen ikävöimme, että Pyhän Hengen vaikutuksesta uskonelämämme ytimessä on päivittäinen syntiemme anteeksiantamus Jeesuksen sovituskuoleman tähden.

- Siksi rukoilemme toistuvasti: "Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle" (Ps 139:23-24).

- Siksi suostumme päivittäin siihen, että Pyhä Henki tulee ja näyttää todeksi meidän sydämemme synnin (Joh 16:8, Mark 7:21). Emme kiistä tätä totuutta itsestämme.

- Siksi kiinnitämme tietoisesti mielemme Jeesukseen Kristukseen meidän syntiemme rangaistuksen tähden ristiinnaulittuna: "Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna" (1 Kor 2:2).

- Siksi keskeisenä pyyntörukouksenamme on: Herra, anna minun säilyttää usko sinuun loppuun asti (2 Tim 4:7). Kaikki muu elämässäni sen rinnalla on toisarvoista.

3. Suostun jo nyt siihen, että Jeesuksen sanat kaikesta luopumisesta (Luuk 14:33) voivat toteutua aivan kirjaimellisesti kohdallani. En halua pitää mistään muusta kiinni elämässäni kuin uskosta Jeesukseen.

- Siksi opettelen suostumista siihen, että kaikki pettymykset, masentavat asiat, rukoukset, joihin en ole saanut vastausta, kaikki kivut, sairaudet, kuoleman kohtaamiset, kaikki lamauttava hedelmättömyys Jumalan valtakunnassa, kaikki kielteinen on vain kenraaliharjoitusta varsinaista antikristillistä aikaa varten.

- Siksi suostun kirjaimellisesti siihen, että Jeesuksen seuraaminen on ristin ottamista, on ajallisen tappion, häviön ja tuhoutumisen kokemista. "Sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annetaan kaikki... Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa" (Ilm 13:7,10).

Kuitenkin "olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room 8:38-39).

Kirjallisuutta:

James Montgomery Boice, Viimeinen ja tuleva aika, Pieksämäki 1975

Johan Hagner, Mitä on tulossa?

Pentti Kaitera, Lähitulevaisuus ja Raamatun profetiat, Saarijärvi 1977

Tom Petters, Uskallammeko kohdata tulevaisuuden, Hämeenlinna 1981

Helmut Thielicke, Isä meidän, Jyväskylä 1963

Fredrik Wislöff, Antikristus, Helsinki 1964


Ajan ilmiöistä